Kumppanin ristiriitainen käytös (vastakohtien vaatiminen)

Ap, lue kirja parisuhdeväkivaltaisista miehistä Why does he do that?

Se kertoo miehestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että mies tekee näitä asioita ilkeyttään, koska hän on kuitenkin kiltti. Hän vaikuttaa vain olevan todella hukassa, häneltä puuttuu hyvän suhteen malli ja hän on opetellut sitä vasta terapiasta ja hän ei varmaan osaa oikeasti käyttäytyä suhteessa ilman sitä terapian ohjeistusta. Eli siksi kokonaisuus on outo vaikka jotkin yksityiskohdat hyviä, eli on oppinut kiittämään ja pyytämään anteeksi terapian ansiosta mutta tunteitaan ei hallitse.

ap

Millä tavalla hän on kiltti?

Ja lopulta mitä väliä sillä on, onko puoliso kus*pää tahallisesti vai tahattomasti? Ei jatkuvaa huonoa käytöstä tarvitse sietää mistään syystä, ellei kyseessä ole oma alaikäinen lapsi.

Eksälläni oli samantyyppistä käytöstä, tosin hänellä ei ollut mitään traumataustaa eikä hän käynyt terapiassa. Minä olin ja tein ja olin olematta ja tekemättä aina väärin. Milloin olin liian hissukka ja milloin liian räväkkä. Milloin liian mustasukkainen ja milloin liian ei-mustasukkainen. Kaverini olivat pe*seestä ja eivät kuulemma oikeasti kavereitani. Hän vietti kaiken vapaa-aikansa omien kavereidensa kanssa, mutta valitti ja kiukutteli jos minä näin kavereitani joskus. Jos olin yksikseni, oli sekin väärin. Niin tai näin, aina väärinpäin.

Tuossahan se on. "Ei jatkuvaa huonoa käytöstä tarvitse sietää mistään syystä, ellei kyseessä ole oma alaikäinen lapsi."

Mies kaipaa suhteeseen vastuusta vapautetun ilkeän lapsen ja ihaillun, vahvan mutta etäisen äitihahmon asetelmaa. Siksi AP:n pitäisi olla vahva mutta naisellinen, etäinen mutta rakastava, kaikkea mutta tavoittamattomissa. Ja mies kuulostaa siltä, että hän haluaa turvalliseen asemaan, jossa hän saa olla syyntakeeton lapsi, jolla on lupa syyttää "äitiään" kaikesta mikä on pielessä.

Voit tulla toimeen tällaisen miehen kanssa, jos olet kovahko uraohjus-tyyppinen nainen, tai nainen joka ei arvota lämpimi ihmissuhteita kovin korkealle. Ihan psykopaatti ei tarvitse olla :D Mutta kylmä ja piittaamaton kuitenkin.

Tämä ristiriitaisuus ulottuu meillä myös miehen omaan käytökseen.

Hänellä on oikeus muuttaa mielipide ja lupaukset. Aina löytyy selitys (/vaikka kuinka naurettava) vika ei koskaan ole hänessä.

Mutta jos minä toimin samallalailla, niin sitten hänellä onkin oikeus suuttua. Ei tuollaisten ihmisten kanssa yksinkertaisesti PYSTY olemaan tai sopimaan.

Hieno keskustelu. Paljon loistokommentteja.

Liian tuttua sisältöä tosin...

Tekee mitä vain niin väärin menee.

"Asiat on jaettava tasan". Kun jaetaan, se on hulluutta ja suurta epäreiluutta.

Kun minulla on paha mieli, tilanne käännetään niin että minun pitäisi lohduttaa toista ja pyytää anteeksi että paha mieleni näyttäytyy ikävänä käytöksenä.

Milloinkaan huomio ei ole minun tunteissa. Jostain syystä niillä ei ole väliä.

Mietin yrittääkö toinen viestittää etten ole oikea hänelle. Yleensä ennen eroa toisessa alkaa kaikki ärsyttää.

Hän kertoo olevansa tyytymätön kaikkeen erityisesti silloin kun kaikki on loistavasti.

Eli eikö hän saa tunnustettua ettei vaan halua olla kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ristiriitaisuus ulottuu meillä myös miehen omaan käytökseen.

Hänellä on oikeus muuttaa mielipide ja lupaukset. Aina löytyy selitys (/vaikka kuinka naurettava) vika ei koskaan ole hänessä.

Mutta jos minä toimin samallalailla, niin sitten hänellä onkin oikeus suuttua. Ei tuollaisten ihmisten kanssa yksinkertaisesti PYSTY olemaan tai sopimaan.

Sama :/

En jaksaisi seurustella lapsen/teinin kanssa vaan tarvitsen ja haluan kumppanikseni aikuisen miehen, joka ei temppuile vaan osaa keskustella asioista ja tietää tarpeensa ja osaa sanoittaa ne. Ei mulla ole aikaa eikä energiaa eikä todellakaan halua tuhlata elämääni ihme temppuihin tai leikkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Hieno keskustelu. Paljon loistokommentteja.

Liian tuttua sisältöä tosin...

Tekee mitä vain niin väärin menee.

"Asiat on jaettava tasan". Kun jaetaan, se on hulluutta ja suurta epäreiluutta.

Kun minulla on paha mieli, tilanne käännetään niin että minun pitäisi lohduttaa toista ja pyytää anteeksi että paha mieleni näyttäytyy ikävänä käytöksenä.

Milloinkaan huomio ei ole minun tunteissa. Jostain syystä niillä ei ole väliä.

Mietin yrittääkö toinen viestittää etten ole oikea hänelle. Yleensä ennen eroa toisessa alkaa kaikki ärsyttää.

Hän kertoo olevansa tyytymätön kaikkeen erityisesti silloin kun kaikki on loistavasti.

Eli eikö hän saa tunnustettua ettei vaan halua olla kanssani.

Voithan säkin lähteä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkällä aikajänteellä tuo ristiriitaisuus ilmenee? Vaihtuuko mielipide vuodessa vai parin tunnin aikana?

Voi ilmetä hyvinkin nopeasti, ihan saman päivän aikana välillä voi tulla kahta viestiä. Osa asioista on sellaisia että hän on myöhemmin sanonut että se oli silloin, eikä enää ajattele niin, mutta näitä tulee silti jatkuvasti uusia. Mietin että mikä ihmisestä voi tehdä niin ristiriitaisen? Onko se juuri kiintymyssuhteiden syy? Hän esim. tutustuessamme kovasti oli sitä mieltä että haluaa parisuhteen, mutta viesti sitten sellaista että ei haluakaan, ts. valitti että liikaa yhteustä aikaa, ei halunnut suunnitella tulevaa yhdessä. Nyt nämä on rauhoittuneet mutta pienemmissä asioissa ristiriita on jatkuvaa. Sanoo illalla että ei jaksa jutella eikä kysymyksiä. Sitten myöhemmin käy ilmi että hänestä minä olen liian hiljainen ha vaivaako joku.

Ap

Eksäni oli tuollainen. Jotenkin epätasapainoinen. Hänen perheessään oli joutunut kävelemään munankuorilla, olemaan viihdyttävä ja "vetelemään oikeista naruista", että sai vanhemmilta hoivaa ja huolenpitoa. Isä oli välinpitämätön ja äiti kertoi kärsineensä paniikkihäiriöstä ja masennuksesta pikkulapsiaikana. Hän oli läheisriippuvainen ja tarvitsi huomiotani niin paljon, ettei saanut sitä riittävästi kuin olemalla hankala ja epäjohdonmukainen. Koska normaali ihminen siis haluaa olla joskus erossa rakkaastaan :D Mutta ei hän. Hän halusi olla huomioni keskipisteenä keinolla minä hyvänsä.

(Syystäkin eksä.)

Tähän vielä lainaus Väestöliiton sivuilta:

"Läheisriippuvainen ei osaa elää tasapainoisessa suhteessa, vaan kaipaa ympärilleen ongelmia ja toimintaa. Mikäli alkoholistipuoliso raitistuu, läheisriippuvainen osapuoli saattaa olla jopa pettynyt tähän positiiviseen muutokseen. Eihän riippuvaiselle jää enää hoivattavaa. Läheisriippuvainen saattaa mahdollistaa päihteiden väärinkäytön ja väkivallan parisuhteessa, eikä hän osaa ajoissa hypätä pois huonosta parisuhteesta. Parisuhde on vuoristorataa riitoineen ja anteeksipyyntöineen. "

Tuossa on kaiketi jotain tott, kun sitä niin usein kuulee väitettävän, tuota "läheisriippuvaisen mahdollistamista."

Olen vain ihan saamarin tympiintynyt siihen määritelmään.  Se on yksi tapa syyllistää alkoholistin puolisoa.  Ja sitä kyllä kuulee käytettävän, liian usein.

"Mahdollistat hänen juomisensa."  Tekisi vain mieli kysyä, miten.

Ymmärrän sen mahdollistamisen, kun kyseessä on kaksi ihmistä, jotka juovat yhdessä.  Silloin he kyllä mahdollistavat toinen toisensa juomisen.

Mutta ihan liian usein kyseessä on kaksi ihmistä, joista toinen yrittää pitää yllä normaalia perhe-elämää ihan itsensä, lastensa ja taloudellisen toimeentulonsa takia, ja toinen taas lähinnä... juo.

Mahdollistamisen väittämällä ehkä yritetään osoittaa, että niin kauan, kuin sinä ylläpidät tätä kotia ja yleensä olet siinä olemassa, hän juo,

No miten yleensä käy, kun tämä puoliso sitten ei enää ylläpidä sitä kotia?  Kun hän EI enää "mahdollista" toisen juomista?

Siinä käy niin, että se juoppo alkaa juoda entistä intensiivisemmin ja lopulta juo itsensä hautaan.  Sitä ennen hän syyttää puolisoaan elämänsä pilaamisesta ja hylkäämisesta, kun tämä otti ja lähti hänen luotaan.   Hänen sukulaisensa, varsinkin äitinsä ja siskonsa, syyttelevät tätä eron ottanutta puolisoa sydämettömyydestä ja siitä, että vei lapset mukanaan.  (Minne ne sitten olisi pitänyt jättää?)

Eli syyttäjiä ja sormella osoittajia löytyy sen eron jälkeenkin.  Hyvin mielellään etsitään sen juomisen syytä exästä, joka oli niin kauhea kaikin puolin ja sitten lopulta jätti toisen, kun tämä oli heikossa tilassa.

Usein on niin, että sillä puolisolla ei ole mitään nopeata ratkaisua lähtemiseen, moni asia voi tulla esteeksi.  Usein lasten koulu, oma työpaikka, kodin jättäminen, uuden kodin etsiminen, kaikki sellainen voi vaikeutua eikä aina tiedä, mitä pitäisi tehdä ensin.  Juoppo voi myös asian tajutessaan alkaa "raittiiksi," antaa katteettomia lupauksia, uskotella menevänsä hoitoon jne, ja niihin helposti myös lankeaa uskomaan, koska toinen vaihtoehto on vaikea.  

Ja sitten olet taas se "mahdollistaja."

Onko juopolla muka mahdollisuus juomaan vain silloin, kun sillä on koti ja perhe?  Ikään kuin se juominen loppuisi sitten siihen, kun se "mahdollistaja" katoaisi.  Hui hai se mihinkään lopu.  Juopolla on aina mahdollisuus juoda, ellei sitä sitten teljetä johonkin lukkojen taa.

Joskus tietysti niin voi tapahtua.  Mutta se kuuluu niihin harvinaisempiin tapauksiin.  Tunnen vain kaksi tapausta.  Se on minimaalisen vähän verrattuna niihin tapauksiin, joissa olen nähnyt juomisen jatkuvan entistä kiihkeämpään tahtiin ja päätyvän jopa ns. ojan pohjalle.  

MInusta oikeasti juomisen mahdollistaja on se, joka kantaa ihmiselle viinaa vielä sittenkin, kun tämä ei enää itse kykene sitä hankkimaan.  

Löysin viittauksen tähän ketjuun narsismia käsittelevästä ketjusta. Tärkeää asiaa ja kiinnostavaa pohdintaa, siksi nosto.

Vanha ketju, mutta vastaan tähän silti, koska olin itse ennen tuollainen kuin ap:n mies.

Olen lapsena traumatisoitunut, ja mun tunne-elämä oli pitkään ihan sekaisin. Sen laitoin sujuvasti muiden syyksi edes tajuamatta, että toimin niin. En ollut koskaan tyytyväinen keneenkään, koska olin itse sekasin ja tyytymätön itseeni, näin jälkiviisaasti ajateltuna. 

Ap sanoi, että on ns. uhrautuva luonne. Niin oli munkin exä. Valitettavasti se, että hän oli kärsivällinen ja ymmärtäväinen vain pahensi mun käytöstä. Hän oli turvallinen roskis mun ahdistukselle.

Nykyään kadun ihan kamalasti käytöstäni enkä voi edes ymmärtää miten pystyin olemaan niin kamala ihminen. Exältä olen pyytänyt monta kertaa anteeksi, mutta ei se poista syyllisyyttä. Onneksi exällä menee nykyään hyvin. 

Parempi olisi ollut, ettei hän olisi jäänyt katselemaan ja pilaamaan elämästään kymmentä vuotta, vaikka niitä hyviäkin aikoja oli. Lopulta sitten lemppasin kylmästi. 

Vaati vuosien terapiaa, että edes ymmärsin käyttäytyväni väärin. Sen jälkeen vaatii vielä vuosien työskentelyä, että voi muuttua. Kenenkään ei tuollaiseen kannata jäädä odottamaan.