Avioliiton tila ahdistaa paljon, ja asiat menee vain huonommaksi. Muita?
Lapsen syntymän jälkeen avioliittomme lähti menemään alamäkeä. Tuli paljon riitoja eikä niitä oikein ole selvitetty. Ennen lapsen syntymää asiat oli hyvin, ei riidelty juuri mistään ja arki sujui hyvin. Oltiin kuitenkin naimisissa pari vuotta ennen raskautta ja sitä ennen seurusteltiinkin useampi vuosi. Nyt lapsi täytti juuri kaksi vuotta ja riitoja on koko ajan. Tai ei edes riidellä, koska ollaan sovittu että lapsen kuullen ei riidellä, mutta molempien naamasta näkee että toinen vtuttaa ja lapsen mentyä nukkumaan aletaan väittelemään asioista kireessä tunnelmassa.
Minusta tuntuu että mitään eripuraa ei sovita, koska mies ei suostu keskustelemaan. Minusta tuntuu että kaikki jää selvittämättä, koska mies ei suostu keskustelemaan. Miehen mielestä taas asioista ei tarvitsekaan keskustella ja minä olen hankala ja rasittava kun haluan keskustella. Minun mielestä mies jätti minut ihan yksin vaikean synnytyksen jälkeen, josta fyysinen toipuminen oli hidasta ja vaikeaa, ja jouduin silloin jo hoitamaan vauvan ihan yksin kun mies oli kaikki pitkät päivät töissä. Miehen mielestä minä olin silloin hankala, kun olin "muka" huonossa kunnossa vaikka oikeasti kuulemma kaikki äidit pärjää hyvin yksin vauvan kanssa. Minulla ei aluksi maito noussut ja miehen mielestä olin vain hankala enkä osannut imettää, koska kaikki naiset kyllä tuottaa maitoa ihan heti. Olen tästä edelleen loukkaantunut. Minun mielestä taas mies osoittautui k-usipääksi lapsen synnyttyä. Tällaisia vastaavia riitoja tässä on ollut paljon ja joka kuukausi.
Minun mielestä mies ei muuttunut yhtään lapsen syntymän jälkeen eikä nyt pikkulapsiaikana. Ei jousta mistään mitä on aiemmin ennen lasta voinut tehdä eikä luovu mistään. Miehen mielestä taas minä muutuin täysin lapsen syntymän jälkeen, hän valittaa että minua ei enää kiinnosta samat vanhat harrastukset jne (kiinnostaisi, mutta ei minulla ole niihin koskaan aikaa, koska mies on kaikki päivät töissä eikä ole lapsen kanssa jotta pääsisin niihin harrastuksiin). Hän valittaa että olen väsynyt. Niin olenkin, koska lapsi on koko ikänsä heräillyt öisin ja minä ne joudun hoitamaan, koska mies sanoo että hänen pitää olla pirteä töissä. Ja lukuisia vastaavia esimerkkejä.
Miten kääntää tilanne paremmaksi? Terapiaan mies ei suostu, olen käynyt yksin lapsen kanssa terkkarissa juttelemassa kun tämä liitto ahdistaa, mutta ei ne minun yksinjuttelut asiaa korjaa.
Kommentit (174)
En jaksa lukea kaikkia vastauksia, ehkä joku on sinulle jo vastannutkin. Älä enää kysele lupia, vaan LÄHDE harrastukseen tai lenkille tai vain pois kotoa, kun mies on kotona. Ja mene myös töihin takaisin, ja jossain kohtaa sitten et vie lasta itse päiväkotiin, vaan lähdet aamulla aikaisin töihin. Kyllä se mies pärjää kun on pakko. Jos ei pärjää, niin sitten ero.
En lukenut koko ketjua, mutta aloituksesi luin. Yritä nähdä liitossasi ne hyvät asiat. Esimerkiksi, että miehesi on töissä, eikä ilmeisesti käy huoraamassa ja pettämässä sinua.
Jos otat eron, niin tilanteesi huononee taloudellisesti. Anna miehellesi rauha äläkä painosta häntä. Älä myöskään pihtaa seksiä. Seksistä ei kannata luopua kostomielessä, eikä muutenkaan.
Sinä olet nyt väsynyt ja tarvitset henkistä tukea. Älä suostu riitelyyn, kiellä riitely itseltäsi. Älä nyt mene ottamaaan eroa, älä tee sitä. Korjaa asioita omalta osaltasi, toista ei voi pakottaa muuttumaan. Ehkä miehesi huomaa, kun muutut parempaan suuntaan ja hänkin muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetkonen,olitte vuosia yhdessä ettekä sopineet lasten hoidosta?miehet on yksinkertaisia,niiden kanssa pitää olla pelisäännöt selvät.esim.lapsen kanssa kotona oleva hoitaa yöheräilyt,työssä käyvä hoitaa sitten töiden jälkeen jolloin molemmat saa levätä.tällaiset yksinkertaiset asiat pitää sopia ennen kuin lapsia tehdään.
Sovittiin me. Ihan suoraan ja selvästi ennen raskautta sovittiin miten hoidetaan lapsi yhdessä ja tietyt asiat puoliksi. Ja sovittiin miten minä voin yhä harrastaa. Ja sovittiin että mies pitää 2 viikkoa isyyslomaa syntymän jälkeen. Mikään noista sopimuksista ei vain toteutunut vaikka kuinka niitä vaadin ja muistutin. Miehen mielestä "tilanteet vain muuttuu ja pitää elää tilanteen mukaan" ja miehen mielestä minä muutuin hankalaksi ja nalkuttavaksi ja oudoksi lapsen syntymän jälkeen eli kun vaadin ja vaadin noita asioita ja "nalkutin" (miehen sana). Mies sanoo, että hänestä minä muutuin ihan sietämättömäksi ihmiseksi lapsen syntymän jälkeen. Ap
Moni mies paljastuu lapsen syntymän jälkeen itsekkääksi kusipääksi eikä se siitä muutu. Mulle kävi aikoinaan ihan samoin. Mieshän ei nyt nimenomaan yhtään tajua omia puheitaan tilanteen muuttumisesta ja sen mukaan elämisestä. Hän ei kykene kasvamaan uuden tilanteen tasalle ja syyttää sinua kun sinä olet niin tehnyt, eli huolehdit ensisijaisesti lapsesta.
Ja kaikille suojattua elämää eläneille viisastelijoille tiedoksi, että asiaa EI pysty etukäteen ennustamaan. Toinen voi muuttua tai paljastua tuommoiseksi vuosien yhdessäolosta huolimatta. Kaikilla ei vain ole älyllistä kykyä kasvaa aikuiseksi ja asettua toisen asemaan.
Ap, ikävä kyllä mikään keskustelu ja terapiat ei auta.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta aloituksesi luin. Yritä nähdä liitossasi ne hyvät asiat. Esimerkiksi, että miehesi on töissä, eikä ilmeisesti käy huoraamassa ja pettämässä sinua.
Jos otat eron, niin tilanteesi huononee taloudellisesti. Anna miehellesi rauha äläkä painosta häntä. Älä myöskään pihtaa seksiä. Seksistä ei kannata luopua kostomielessä, eikä muutenkaan.
Sinä olet nyt väsynyt ja tarvitset henkistä tukea. Älä suostu riitelyyn, kiellä riitely itseltäsi. Älä nyt mene ottamaaan eroa, älä tee sitä. Korjaa asioita omalta osaltasi, toista ei voi pakottaa muuttumaan. Ehkä miehesi huomaa, kun muutut parempaan suuntaan ja hänkin muuttuu.
Joopajoo. Että seksiinkin pitäisi vielä suostua tilanteessa missä on paljon riitoja, joita mies ei suostu selvittämään ja jossa mies haukkuu ja syyllistää vaimoaan siitä että maito ei nouse ja siksi imetys ei onnistu ja siitä että vaimo on väsynyt kun joutuu heräämään lapsen vuoksi joka yö ja mies ei suostu koskaan heräämään. Mies on ajanut ap:n todella ahtaalle ja haukkuu ap:n kun ap on niin ahtaalla. Ja sinä ehdotat että anna seksiä miehelle.
Tosi vaikean kuuloinen tilanne!!
Oot ap varmasti jo saanut monenmoisia neuvoja. Kyllähän tuohon tilanteeseen on pakko saada muutosta, vaikea keksiä mitä, minä ihan tosissani mietin täällä.
* Erotkaa - et ensisijaisesti halua erota
* Palkatkaa hoitoapua - ei ole varaa
* Menkää terapiaan - mies ei suostu
* Hyödyntäkää turvaverkkoa - ei ole sellaista
Nämä on ainakin tulleet jo esille, asuuko kaikki läheiset niin kaukana kun ei ole turvaverkkoa? Voisitteko vauvan kanssa matkustaa vaikka vanhemmillesi viikoksi jos auttaisivat. Sinä saisit levähtää ja mies myös, raukeaisiko mitään kotona kun saisitte vähän hengähdystaukoa?
Ap, mitä harrastat?
Lenkillähän voi toki käydä vaunujen kanssa, mutta koska tässä on enemmän asiana oman ajan puute, niin sitten kun miehesi on tullut kotiin niin huikkaat vain että käväiset puolen tunnin kävelyllä. Ei siihen tarvitse lupia kysellä. Kun mieskin kerran odottaa että harrastat voit vaikka sanoa:
"Olen ajatellut mitä olet sanonut tuosta harrastamisesta ja olet oikeassa, olen laiminlyönyt itseäni ja uppoutunut liikaa pelkkään vauvanhoitoon. Aloitan taas lenkkeilyn uudestaan ja nyt menenkin tästä ja tuun X-ajan päästä, heippa!"
Monilla kuntosaleilla on lastenhoitoa tarjolla (en tiedä onko ikärajaa) jos haluat jumpissa tai salilla käydä.
Menkää yhdessä edes vauvauintiin että pääset pois kotoa, kysele vaikka fb-ryhmissä kimppakyytejä?
Sullahan on illat sitten auto käytössä, käy harrastuksissasi. Kaikkea ei tarvitse tehdä vauvan kanssa vaan sinunkin täytyy saada omaa aikaa.
Minusta on aika tavallista että kuka on kotona hoitaa enimmäkseen yöheräilyt ja työssäkäyvä saa viikolla nukkua. Viikonloppuisin saisi sitten osallistua enemmän koska kyllähän kotona olevallekin alkaa univelka painaa. Nämä yöherätyskaudethan ovat kuitenkin ajallisesti aika lyhyitä ja niistä on vähän pakkokin painaa sinnillä läpi.
Kokeilepa joskus esittää niin sikeästi nukkuvaa ettet muka herää itkuun. Saisiko se miehesi liikkeelle. Jos hän tyrkkii sinua nousemaan elä ole huomaavinasikaan, eiköhän nouse. Aamulla oot vaan että jaa vai tämmöistä sattui, nukuin sitten tosi sikeästi kun ON NIIN PALJON TUOTA UNIVELKAA..
Jos mies vaan herättää ja herättää sinua niin urahdat vaan että mene sinä välillä ja käännä kylkeä, tällöin tämä on hyvä suorittaa viikonloppuna ettei voi vedota työaamuun!
Jos ei mies nouse tuolloinkaan tai saat seuraavat kaksi viikkoa tästä kuraa niskaan niin harkitse vakavasti eroa!
Ja nyt kaikille panikoijille niin vauvan yöheräilyt hoidetaan ja jompikumpi vastaa itkuun tässä kokeilussakin tottakai. Jos lohduttelu joskus viivästyy niin ei se vauva siitä vielä traumatisoidu.
Löytyisiköhän AP:n miehen lähipiiristä tai sukulaisista jotain vähän kypsempää isää joka voisi pitää pienen "mies miehelle" juttutuokion siitä mitä se isyys mieheltä vaatii? Voisi mennä vähän paremmin perille kun toinen mies sen rautalangasta vääntää.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia vastauksia, ehkä joku on sinulle jo vastannutkin. Älä enää kysele lupia, vaan LÄHDE harrastukseen tai lenkille tai vain pois kotoa, kun mies on kotona. Ja mene myös töihin takaisin, ja jossain kohtaa sitten et vie lasta itse päiväkotiin, vaan lähdet aamulla aikaisin töihin. Kyllä se mies pärjää kun on pakko. Jos ei pärjää, niin sitten ero.
Ehdottomasti tämä. Olet ollut liian kiltti ja liian pitkään. Nyt peli poikki ja mies huolehtimaan omasta jälkikasvustaan. Et kysele, vaan ilmoitat nyt lähteväsi harrastamaan. Et laittele ruokia valmiiksi, et pyykkää, et mitää. Menet ja ole hetki jotain muuta kuin äiti.
Hommat vuokra kaksion, saat asumistuen, lapsilisän ja elarit sekä palkan, pärjäät oikein hyvin.. Mahdollisuus myös hommata auto. Kaikki on parempaan päin
Tää aloitus on tehty 6 vuotta sitten
Kokeile ap antaa peppuseksiä 🤗, niin ei ahdista enää 🤭.
Autot on kalliimpia yh naisille kuin miehille? Mitä mä just luin... Saman suuruinen palkkahan heillä oli.