Lue keskustelun säännöt.
Avioliiton tila ahdistaa paljon, ja asiat menee vain huonommaksi. Muita?
13.11.2019 |
Lapsen syntymän jälkeen avioliittomme lähti menemään alamäkeä. Tuli paljon riitoja eikä niitä oikein ole selvitetty. Ennen lapsen syntymää asiat oli hyvin, ei riidelty juuri mistään ja arki sujui hyvin. Oltiin kuitenkin naimisissa pari vuotta ennen raskautta ja sitä ennen seurusteltiinkin useampi vuosi. Nyt lapsi täytti juuri kaksi vuotta ja riitoja on koko ajan. Tai ei edes riidellä, koska ollaan sovittu että lapsen kuullen ei riidellä, mutta molempien naamasta näkee että toinen vtuttaa ja lapsen mentyä nukkumaan aletaan väittelemään asioista kireessä tunnelmassa.
Minusta tuntuu että mitään eripuraa ei sovita, koska mies ei suostu keskustelemaan. Minusta tuntuu että kaikki jää selvittämättä, koska mies ei suostu keskustelemaan. Miehen mielestä taas asioista ei tarvitsekaan keskustella ja minä olen hankala ja rasittava kun haluan keskustella. Minun mielestä mies jätti minut ihan yksin vaikean synnytyksen jälkeen, josta fyysinen toipuminen oli hidasta ja vaikeaa, ja jouduin silloin jo hoitamaan vauvan ihan yksin kun mies oli kaikki pitkät päivät töissä. Miehen mielestä minä olin silloin hankala, kun olin "muka" huonossa kunnossa vaikka oikeasti kuulemma kaikki äidit pärjää hyvin yksin vauvan kanssa. Minulla ei aluksi maito noussut ja miehen mielestä olin vain hankala enkä osannut imettää, koska kaikki naiset kyllä tuottaa maitoa ihan heti. Olen tästä edelleen loukkaantunut. Minun mielestä taas mies osoittautui k-usipääksi lapsen synnyttyä. Tällaisia vastaavia riitoja tässä on ollut paljon ja joka kuukausi.
Minun mielestä mies ei muuttunut yhtään lapsen syntymän jälkeen eikä nyt pikkulapsiaikana. Ei jousta mistään mitä on aiemmin ennen lasta voinut tehdä eikä luovu mistään. Miehen mielestä taas minä muutuin täysin lapsen syntymän jälkeen, hän valittaa että minua ei enää kiinnosta samat vanhat harrastukset jne (kiinnostaisi, mutta ei minulla ole niihin koskaan aikaa, koska mies on kaikki päivät töissä eikä ole lapsen kanssa jotta pääsisin niihin harrastuksiin). Hän valittaa että olen väsynyt. Niin olenkin, koska lapsi on koko ikänsä heräillyt öisin ja minä ne joudun hoitamaan, koska mies sanoo että hänen pitää olla pirteä töissä. Ja lukuisia vastaavia esimerkkejä.
Miten kääntää tilanne paremmaksi? Terapiaan mies ei suostu, olen käynyt yksin lapsen kanssa terkkarissa juttelemassa kun tämä liitto ahdistaa, mutta ei ne minun yksinjuttelut asiaa korjaa.
Kommentit (174)
Ap olette varmasti molemmat väsyneitä. Lapsiperhe arki on rankkaa ja iso elämänmuutos. Mies saattaa olla työstä uupunut ja sinä varmasti lapsen kanssa uupunut. Negatiivinin kierre ja riitely jää päälle. Nyt olette molemmat toisianne vastaan, ettekä samalla puolella. Suosittelen oikeasti että käytte pariterapiassa. Se voi oikeasti avata solmuja väliltänne. Varaa sinne aika. Sano miehelle, että teidän täytyy selvittää asioita tai ajaudumme eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläs on varmaan toinen. Lähe nostelee ja rakenna itelles ja lapselles parempi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Miehelläs on varmaan toinen. Lähe nostelee ja rakenna itelles ja lapselles parempi elämä.
Miten köyhänä ja yksin on parempi kuin petetty ja rahoissa? Kaikki parhaat miehet pettää kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olet valinnut huonon miehen.
Jos kaikki kerrottu on totta, sori kun sanon näin, niin toivoa ei ole.
Mies on itsepäinen jurpo, eikä muuksi muutu.
Puhun kokemuksesta.
Sellaisen kanssa sopiminen on yhtä tyhjän kanssa.Sit vielä: vaikka ette riitelisi, lapsi vaistoaa kireyden ja eripuran.
Otan osaa, koska olet tehnyt parhaasi, ja sua on huijattu.
Suosittelen, että harkitset tarkkaan miten elämäsi järjestät, ja alat valmistautua eroon.
Tuollainen olotila on parisuhteen irvikuva.Onnea matkaan!❤
Minä todella kuvittelin, että miehen sanaan voi luottaa, koska ennen lasta oltiin vuosia yhdessä ja aina piti sanansa.
Ap
Ok. Sanat, puheet ja lupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa, jos ihmisellä ei ole käsitystä siitä, mitä lapsen syntyminen perheessä käytänössä tarkoittaa. Ensimmäisen lapsen kohdalla tilanne on molemmille osapuolelle varmasti yhtä suuri yllätys. Odotukset eivät kohtaa reaalimaailmassa. Itsekullakin saattaa olla erinäisiä mielikuvia, mitä on edessä. Yleensä mielikuvissa tulee esiin vain myönteiset puolet. Todellisuudessa vauva-aika on kuormittavaa ja vaativaa.
"Niin että mies tekee pitkää päivää töissä saadakseen leipää pöytään SINULLE ja lapsellenne. Ja sinä kehtaat valittaa vielä. Ei tarvitse montaa vuosikymmentä mennä taaksepäin kun tällainen tilanne oli se optimaalinen, täysin normaali."
Ei ole sitten käynyt mielessä, että nykyaikana nainen voi saada enemmän ansiosidonnaista vanhenpainpäivärahaa kuin mitä mies palkkaa töistä. Nyt ollaan kuitenkin jo oltu pitkän aikaa 2000-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa mielenkiintoista saada kuulla olevansa "naisvihaaja", kun oikeasti on nainen, jolla on kokemusta ap.n tapaisesta tilanteesta.😂
Tulee vaikutelma, että asetelma on vakiintunut ja tunnelma kotona vihamielinen.
Perhe vaikuttaa eristäytyneeltä, koska ei kuulu mitään mainintaa suvusta tai ystävistä.
Ap kuulostaa vihaiselta, minkä ymmärrän.
Mutta ero ei tuo onnea. Se on suuri koettelemus, vaikkei ole lapsiakaan.
Jos apuja ei ole nyt, ei niitä tyhjästä tule eron jälkeen. Päinvastoin. Yleensä erossa menee osa kavereista ja suvusta, jotka ehkä saakin mennä, mutta nekin jättää jälkeensä aukon.
Jotkut vaan jää yksin, eikä asialle mitään voi.
Mutta mikäli mahdollista eron jälkeinen elämä kannattaa suunnitella hyvin.
Ja sit tämä " mene 6 tunniksi ensin töihin". Ei se niin vaan käy, riippuu työstä. Jos esim. olet opettaja, niin joko olet töissä tai et ole. Osapäivätöitä ei ole tarjolla.
Ap tietää itse parhaiten.
Mutta kuulostaa siltä että mies ei viihdy elämässään. Hän ei nähtävästi myöskään tajua asioita, vaan vain vastustelee passiivisesti velvollisuuksiaan. Olisiko tyylipuhdas mamis? Näennäisesti kiltti, tosiasiassa munaton ja täysin epäluotettava.
Mamiksen kanssa naimisiinmeneminen on virhe, mutta hyvä puoli on se, että mamis ei jätä. Hän nimittäin inhoaa muutoksia.
Niinpä ap voi päättää jäädäkö vai lähteäkö, ja jos niin milloin.
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku neuvoa miten tätä lähteä purkamaan? Olen ottanut todella asiaa monta kertaa puheeksi, mutta miehen mielestä olen vain hankala (ja välillä jankkaaja). Miten tätä pitää ottaa puheeksi, että asia ratkeaa? Ap
Shokkihoidolla. Hommaat itsellesi asunnon ja annat miehelle eropaperit käteen. Siinä on aikaa sitten miettiä.
Jos jatkatte tuolla systeemillä, lapsenne muistaa lapsuudestaan vain kireän tunnelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä olin myös päävastuussa vauvan/lapsen hoidosta ensimmäisten vuosien ajan, mutta se on sanottava että miehen asenne ei todellakaan ollut kuten ap:llä. Minulla ei synnytys ollut mitenkään tavattoman vaikea, mutta imetyksen kanssa oli alussa vaikeaa kun maito ei ensin noussut ja vauva oli väsynyt ja nukahti rinnalle. Sitten kun maitoa alkoi tulla ja olin suurin piirtein oppinut imettämään tyynyn kanssa, vauvalta löydettiin lonkkaluksaatio, vauvalle laitettiin lonkkalasta ja jouduin opettelemaan imetysasennot uusiksi. Sängyllä kun imetin kylkiasennossa, mies tuki vauvaa selästä ja kertoi, milloin vauva tuntui rentoutuneelta. Ihan pikku juttu, mutta se että oli hengessä mukana ja halusi auttaa, eikä koskaan kyseenalaistanut minua äitinä tai imettäjänä, oli silloin todella tärkeää.
Tietenkin ne yöherätykset olivat minun harteilla kun minä olin se joka imetin. Ja mies toisaalta kävi töissä ja minulla oli mahdollisuus nukkua vauvan kanssa päiväunet jos kovasti väsytti. Mutta mies oli kyllä vauvasta tohkeissaan ja vietti aikaa vauvan kanssa kotiin tultuaan. Eikä juossut missään omissa menoissaan töiden jälkeen. Yhdessä kun käytiin kävelylenkillä, mies kantoi usein vauvaa kantoliinassa. Ja kun vauvasta tuli taapero, mies kokkaili taaperon kanssa ja taapero kurkki kantoliinasta miehen puuhia.
Minunkin mies oli paljon töissä, usein hän lähti ennen kuin heräsin lapsen kanssa ja tuli kotiin lapsen jo nukkuessa. Välillä piti hänelle ihan sanoa, että yrittäisit välillä tulla kotiin kun lapsi on hereillä. Mies havahtui tilanteeseen vasta kun yhden kerran hänen kotiin tultuaan lapsi hihkui innoissaan eteisessä: "Isi tuli käymään!" Kai hän siitä tajusi, että oli ollut liikaa poissa, kun ei lapsikaan ymmärtänyt että tämä mies asuu meidän kanssa.
Meillä meni muutama vuosi siihen että mies alkoi löytää omia juttuja lapsen kanssa. Ne ensimmäiset vuodet hän oli jollain tapaa ulkopuolinen, minä olin lapsen kanssa niin tiiviisti ettei mies oikein oppinut olemaan lapsen kanssa. Hän vietti toki lapsen kanssa aikaa kotosalla, mutta ei koskaan niin että minä olisin päässyt siitä johonkin lähtemään. Vasta lapsen ollessa isompi, tuli sellaisia tilanteita että minä pääsin johonkin ilman lasta ja mies jäi lapsen kanssa. Vähän myöhemmin tuli sitten isän ja lapsen yhteiset pyörä- ja hiihtolenkit.
Tilanne voi siis ajan kanssa muuttua paremmaksi, vaikka alkuun mies ei ihan malli-isä olisikaan. Mutta tuo ap:n miehen asenne kuulostaa kyllä pelottavan ikävältä, erityisesti nuo imetyskommentit. Onnistuneessa imetyksessä on erittäin tärkeää miehen tuki ja tuo miten ap:n mies on kommentoinut, sanoo kyllä miehestäni paljon. Toivottavasti imetys silti onnistui. Oma veljeni suorastaan torpedoi ensimmäisen lapsensa imetyksen samanlaisella vähättelyllä ja besserwisseröinnillä ja tämä oli äidille pitkään kipeä asia. Toisen lapsen kanssa imetys onnistui hyvän imetyskirjan avulla ja siitä hän on ollut iloinen, se paikkasi todella paljon sitä ensimmäisen epäonnistumisen pettymystä. Jos miehet eivät tiedä imetyksestä hittoakaan eivätkä osaa tukea vaimojansa, niin pitäkööt saakeli edes suunsa kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen oma mies joka ei "osannut" tehdä ruokaa ikinä ja silti valitti siitä aina ja piti hänelle tehdä eväsleivätkin valmiiksi. Tuli joskus valittamaan, ettei aamulla "ehtinyt" tehdä leipiä, kun en ollut sillä kerralla itse illalla muistanut. No, nyt hänestä onkin pakon edessä tullutkin hyvä kokki, kun ei ole enää ruuanlaittajaa ja onkin oppinut paljon. Pakko on monesti hyvä kannustin. Ja siis olen eronnut itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä samanlaisia tarinoita on täällä pilvin pimein. Ja toiseksi eniten eron jälkeen täällä ehdotetaan töihin paluuta. Tämäkään ap, kuten ei myöskään aiemmat ap:t, reagoi tähän mitenkään. Ap:n pointti on, että kuinka saada kaikki haukkumaan miestänsä ja niitähän on jo tullutkin. Itse ei tietenkään ole valmis mihinkään muutokseen. Sama kaava siis jokaisessa tämänkaltaisessa aloituksessa.
Ollaan puhuttu miehen kanssa minun työhönpaluusta ja mies pitää tiukasti kiinni siitä että hän ei voi työnsä takia hoitaa päiväkotikuljetuksia. No minä en niitä yksinkään voi hoitaa kaikkia joten en palaa töihin ennen kuin mies suostuu joko hakemaan tai viemään päiväkotiin. Ap
No siis kyllä sää voit? Me totaaliyh:t hoidetaan ja siihen pystytään niin mikset sinäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin että mies tekee pitkää päivää töissä saadakseen leipää pöytään SINULLE ja lapsellenne. Ja sinä kehtaat valittaa vielä. Ei tarvitse montaa vuosikymmentä mennä taaksepäin kun tällainen tilanne oli se optimaalinen, täysin normaali.
Ota ero juu, katso miten elämä sujuu kun mies ei enää rahoita elämääsi.
Loistavaa argumentointia taas joltain Mikki Hiireltä joka ei ymmärrä, että miehellä on ehkä ollut oma osuutensa lapsen alulle panemisessa (heh-heh).
Surku tilanne sulla ap, miehesi kuulostaa itsekin vähän lapselliselta ja joustamattomalta. Voisiko joku teidän yhteinen kaveri tai hänen kaverinsa patistaa miestä olemaan enemmän lapsen kanssa? Olisiko täysin poissuljettua saada perhetyöntekijää käymään kotona esim. neuvolasta tai kirkolta, tai sitten vaikka parisuhdeterapeuttia kotikäynnille? Jos kasuaalisti kahvin ääressä juttelisi, niin ei olisi ehkä niin pelottavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä samanlaisia tarinoita on täällä pilvin pimein. Ja toiseksi eniten eron jälkeen täällä ehdotetaan töihin paluuta. Tämäkään ap, kuten ei myöskään aiemmat ap:t, reagoi tähän mitenkään. Ap:n pointti on, että kuinka saada kaikki haukkumaan miestänsä ja niitähän on jo tullutkin. Itse ei tietenkään ole valmis mihinkään muutokseen. Sama kaava siis jokaisessa tämänkaltaisessa aloituksessa.
Ollaan puhuttu miehen kanssa minun työhönpaluusta ja mies pitää tiukasti kiinni siitä että hän ei voi työnsä takia hoitaa päiväkotikuljetuksia. No minä en niitä yksinkään voi hoitaa kaikkia joten en palaa töihin ennen kuin mies suostuu joko hakemaan tai viemään päiväkotiin. Ap
No siis kyllä sää voit? Me totaaliyh:t hoidetaan ja siihen pystytään niin mikset sinäkin?
Totaaliyh joutuu pystymään, koska ei ole vaihtoehtoja. Ap taas joutuisi yksin hoitamaan, koska hänen mies on itsekäs p aska, jota ei kiinnosta osallistua perheen asioihin. Onko tässä mielestäsi mitään eroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä samanlaisia tarinoita on täällä pilvin pimein. Ja toiseksi eniten eron jälkeen täällä ehdotetaan töihin paluuta. Tämäkään ap, kuten ei myöskään aiemmat ap:t, reagoi tähän mitenkään. Ap:n pointti on, että kuinka saada kaikki haukkumaan miestänsä ja niitähän on jo tullutkin. Itse ei tietenkään ole valmis mihinkään muutokseen. Sama kaava siis jokaisessa tämänkaltaisessa aloituksessa.
Ollaan puhuttu miehen kanssa minun työhönpaluusta ja mies pitää tiukasti kiinni siitä että hän ei voi työnsä takia hoitaa päiväkotikuljetuksia. No minä en niitä yksinkään voi hoitaa kaikkia joten en palaa töihin ennen kuin mies suostuu joko hakemaan tai viemään päiväkotiin. Ap
No siis kyllä sää voit? Me totaaliyh:t hoidetaan ja siihen pystytään niin mikset sinäkin?
Totaaliyh joutuu pystymään, koska ei ole vaihtoehtoja. Ap taas joutuisi yksin hoitamaan, koska hänen mies on itsekäs p aska, jota ei kiinnosta osallistua perheen asioihin. Onko tässä mielestäsi mitään eroa?
No edelleen se ap joutuu sen lapsen itse viemään sinne tarhaan. Vaikka pohjimmainen syy onkin eri, niin ei se sitä faktaa muuta.
Jos oikeasti haluat parantaa avioliittoasi sun pitää ihan ensimmäisenä päästää irti pari vuotta sitten tapahtuneista asioista. Et voi enää kääriytyä imetyksen aloituksen vaikeuksiin etkä synnytykseen. Ne ovat voineet olla sulle vaikeita eikä miehesi ole osannut tukea sua silloin, se on ikävää. Mutta jos märehdit niitä asioita vielä 2 vuoden päästäkin, opettele päästämään niistä jo irti. Mennyt on mennyttä ja sun pitää katsoa tulevaisuuteen. Sen jälkeen alat miettiä omaa ja lapsesi tulevaisuutta.
Puhu tulevaisuudesta miehesi kanssa, mutta älä vedä enää vanhoja asioita mukaan kuvioihin. Miehesi ilmeisesti haluaisi vieläkin tehdä jotain asioita yhdessä sinun kanssasi ja se on hyvä juttu. Mieti, miten voisitte mahdollistaa tämän. Voisiko jostain nipistää sen verran, että saisitte palkattua lapsenvahdin? Käy harrastamassa jotain ainakin kerran viikossa. Miehesi pärjää ihan varmasti pari tuntia lapsen kanssa ilman, että sun pitää soitella perään. Opettele luottamaan mieheesi isänä, jos mielit luottaa häneen isänä mahdollisen eronkin jälkeen.
Vaikka hoitovapaasi päättymiseen onkin vielä vuosi, se hurahtaa nopeasti, koska sun pitää hankkia päivähoitopaikka ja suunnitella, miten työhönpaluusi onnistuu. Jossain kerroit, että et voi mennä töihin ennenkuin mies alkaa hoitaa osaltaan päivähoitokuljetuksia. Onko sulla siis vuorotyö? Kai tiesit, että sulla ei ole oikeutta vuorohoitopaikkaan, jos myös miehelläsi ei ole vuorotyö? Jos miehesi ei voi tai halua joustaa tässä kuljetusasiassa, sulla alkaa olla jo kiire etsiä itsellesi työpaikka, joka sopii päiväkotien aukioloaikoihin. Tai sitten erota, hakea lapsellesi vuorohoitopaikkaa ja jatkaa vuorotyössä.
Onko teillä ongelmia raha-asioissa? Sekin voi olla asia, joka hiertää parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Mutta en voi olla naimisissa miehen kanssa, joka ei suostu lastaan päiväkotiin kuljettamaan. Ap
Sitten vaan eroa. Sen jälkeen sulla ei ole aikaa eikä edes sitä rahaa.
Varmaan ihan vitun hyvä elämä edessä :D
Kuinka niin ei ole? Silloinhan se isä just alkaa ottaa sitä vastuuta lapsestaan eli äidille tulee aikaa. Ihan lastenvalvojan kanssa laaditaan aikataulut näistä.
Töistä saa muuten rahaa ihan samalla lailla äiti kuin isäkin.
Ei ole isän pakko suostua mihinkään muuhun kuin elatukseen. Niin se vain on. Mikään instanssi ei pakota miestä olemaan lapsen kanssa. Älä kirjoita sellaista mihin sulla ei ole faktapohjaa kiitos.
Ei pakota, mutta viimeistään sosiaalinen paine kyllä ohjaa useampia miehiä pitämään isän roolistaan kiinni. Ei toki kaikkia, mutta sitä inhimillisintä osaa.
Muistutan, ettei äitiäkään mikään instanssi pakota sen enempää. Aloittaja voi halutessaan ehdottaa, että isästä tuleekin nyt se lähivanhempi.
Lastenvalvojalla sovitaan aikataulut ja elatusmaksut. Tämä on kyllä ihan faktaa. Jos ne ei siellä onnistu tai on muita ongelmia, sitten mennään käräjäoikeuden kautta.
Myöskään sinne lastenvalvojalle ei ole pakko mennä. Tämä on faktaa. Elatuksen voi sopia muutenkin tai sitten oikeudessa. Tämä on faktaa. Oikeus ei voi päättää toiselle ”lapsenkanssaolemispakkoa”, jos toinen ei halua olla lapsensa kanssa ollenkaan.
Ketä vastaan väittelet? Olkiukkoa? Kukaan ei väittänyt asioita jotka kumoat.
Kylläpäs. Aiempi väitti, että lastenvalvojalle mennään. Ei ole pakko mennä.
Ei ole sanottu, että on PAKKO mennä. On sanottu, että mennään. Koska sinne ne erovanhemmat yleensä menevät. Harva (isäkään!) kieltäytyy tästä, ne urpoimmatkaan.
Mikä miesten demonisointikampanja teillä on menossa? Kaikki tuntemani eroparit ovat saaneet asiat sovittua lastenvalvojan kanssa. Isät eivät kyllä todellakaan yleensä halua luopua isyydestään vaan päinvastoin kaipaavat lapsiaan.
Sun tuttavapiiri taitaa koostua pelkistä luuserimiehistä.
Eka erotaan ja sitten vielä ollaan yhteydessä siihen lapseen? Voiko enempää beta olla?
Tai sitten arvostan erilaisia asioita elämässä kuin sinä.
No niin kai se sitten on. Itse olen pankkialalla menestyvä mies, ja olen laittanut kaikki välit poikki niihin vanhoihin tuttuihin, ketkä ovat epäonnistuneet elämässään.
Ei tule tollasia enää vastaan.
Pankkialalla = "olen ottanut niin paljon pikavippejä, että ne on nyt ulosotossa, koska en pystynyt maksamaan niitä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Mutta en voi olla naimisissa miehen kanssa, joka ei suostu lastaan päiväkotiin kuljettamaan. Ap
Sitten vaan eroa. Sen jälkeen sulla ei ole aikaa eikä edes sitä rahaa.
Varmaan ihan vitun hyvä elämä edessä :D
Kuinka niin ei ole? Silloinhan se isä just alkaa ottaa sitä vastuuta lapsestaan eli äidille tulee aikaa. Ihan lastenvalvojan kanssa laaditaan aikataulut näistä.
Töistä saa muuten rahaa ihan samalla lailla äiti kuin isäkin.
Ei ole isän pakko suostua mihinkään muuhun kuin elatukseen. Niin se vain on. Mikään instanssi ei pakota miestä olemaan lapsen kanssa. Älä kirjoita sellaista mihin sulla ei ole faktapohjaa kiitos.
Ei pakota, mutta viimeistään sosiaalinen paine kyllä ohjaa useampia miehiä pitämään isän roolistaan kiinni. Ei toki kaikkia, mutta sitä inhimillisintä osaa.
Muistutan, ettei äitiäkään mikään instanssi pakota sen enempää. Aloittaja voi halutessaan ehdottaa, että isästä tuleekin nyt se lähivanhempi.
Lastenvalvojalla sovitaan aikataulut ja elatusmaksut. Tämä on kyllä ihan faktaa. Jos ne ei siellä onnistu tai on muita ongelmia, sitten mennään käräjäoikeuden kautta.
Myöskään sinne lastenvalvojalle ei ole pakko mennä. Tämä on faktaa. Elatuksen voi sopia muutenkin tai sitten oikeudessa. Tämä on faktaa. Oikeus ei voi päättää toiselle ”lapsenkanssaolemispakkoa”, jos toinen ei halua olla lapsensa kanssa ollenkaan.
Ketä vastaan väittelet? Olkiukkoa? Kukaan ei väittänyt asioita jotka kumoat.
Kylläpäs. Aiempi väitti, että lastenvalvojalle mennään. Ei ole pakko mennä.
Ei ole sanottu, että on PAKKO mennä. On sanottu, että mennään. Koska sinne ne erovanhemmat yleensä menevät. Harva (isäkään!) kieltäytyy tästä, ne urpoimmatkaan.
Mikä miesten demonisointikampanja teillä on menossa? Kaikki tuntemani eroparit ovat saaneet asiat sovittua lastenvalvojan kanssa. Isät eivät kyllä todellakaan yleensä halua luopua isyydestään vaan päinvastoin kaipaavat lapsiaan.
Sun tuttavapiiri taitaa koostua pelkistä luuserimiehistä.
Eka erotaan ja sitten vielä ollaan yhteydessä siihen lapseen? Voiko enempää beta olla?
Tai sitten arvostan erilaisia asioita elämässä kuin sinä.
No niin kai se sitten on. Itse olen pankkialalla menestyvä mies, ja olen laittanut kaikki välit poikki niihin vanhoihin tuttuihin, ketkä ovat epäonnistuneet elämässään.
Ei tule tollasia enää vastaan.
Pankkialalla = "olen ottanut niin paljon pikavippejä, että ne on nyt ulosotossa, koska en pystynyt maksamaan niitä"
Onko tollasia luusereita oikeesti olemassa? Kuvitellu että ne on meemejä. Kuka ottaa pikavippejä?
Ala myymään mielummin vaikka huumeita. Saat paljo enemmän rahaa ku vipeistä. Ja rangaistuskin on pienempi, jos jäät kiinni kuin jos jätä maksamatta pikavipit.
Alottaisin shokki-hoidolla. Pakkaat pe laukun valmiiksi ja lauantai aamuna toteat, että lähdet nyt harrastamaan. Sanot, että kun nyt on 2 vuoden harrastukset jääneet väliin, niin palaat su iltana. Ja sitten häivyt ja laitat kännykän kiinni.
Su iltana palaat levänneenä ja sanot puolisolle, että istutaanpas alas keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämän luettuani onnittelen itseäni molemmin
käsin siitä että en suostunut tekemään lapsia.
Sen jälkeen on naisen elämä mennyttä.Jokaisen pitää lapsia tehdessä varautua siihen mahdollisuuteen, että jää yh.ksi.
Voi erota tai jäädä leskeksi.
Elämästä ei tiedä, ja lapsista on vastuussa kävi mitä kävi.
Tämä kannattaa todellakin joka ikisen vauvakuumeilevan naisen muistaa. t. Nuorileski
Minä olen yksinhuoltaja ja suosittelen kyllä jokaista eroavaa miettimään ne kaikkein paskimmatkin vaihtoehdot, mitä voi tapahtua. Tottakai on toivottavaa ja usein todennäköistäkin, että etävanhempi (ainakin alkuun) haluaa olla lastensa kanssa tekemisissä. Ikävä kyllä joskus käy niin, ettei haluakaan tai tekee ohareita, kun pitäisi hakea lapset luokseen. Ihan vain kostoksi exälleen. Tai sitten tapaa jonkun uuden, jolle taas etälapset eivät sovi. Kaikki ihmiset eivät osaa käyttäytyä erotilanteissa aikuismaisesti ja valitettavan usein juuri lapset kärsivät tästä.