Lue keskustelun säännöt.
Avioliiton tila ahdistaa paljon, ja asiat menee vain huonommaksi. Muita?
13.11.2019 |
Lapsen syntymän jälkeen avioliittomme lähti menemään alamäkeä. Tuli paljon riitoja eikä niitä oikein ole selvitetty. Ennen lapsen syntymää asiat oli hyvin, ei riidelty juuri mistään ja arki sujui hyvin. Oltiin kuitenkin naimisissa pari vuotta ennen raskautta ja sitä ennen seurusteltiinkin useampi vuosi. Nyt lapsi täytti juuri kaksi vuotta ja riitoja on koko ajan. Tai ei edes riidellä, koska ollaan sovittu että lapsen kuullen ei riidellä, mutta molempien naamasta näkee että toinen vtuttaa ja lapsen mentyä nukkumaan aletaan väittelemään asioista kireessä tunnelmassa.
Minusta tuntuu että mitään eripuraa ei sovita, koska mies ei suostu keskustelemaan. Minusta tuntuu että kaikki jää selvittämättä, koska mies ei suostu keskustelemaan. Miehen mielestä taas asioista ei tarvitsekaan keskustella ja minä olen hankala ja rasittava kun haluan keskustella. Minun mielestä mies jätti minut ihan yksin vaikean synnytyksen jälkeen, josta fyysinen toipuminen oli hidasta ja vaikeaa, ja jouduin silloin jo hoitamaan vauvan ihan yksin kun mies oli kaikki pitkät päivät töissä. Miehen mielestä minä olin silloin hankala, kun olin "muka" huonossa kunnossa vaikka oikeasti kuulemma kaikki äidit pärjää hyvin yksin vauvan kanssa. Minulla ei aluksi maito noussut ja miehen mielestä olin vain hankala enkä osannut imettää, koska kaikki naiset kyllä tuottaa maitoa ihan heti. Olen tästä edelleen loukkaantunut. Minun mielestä taas mies osoittautui k-usipääksi lapsen synnyttyä. Tällaisia vastaavia riitoja tässä on ollut paljon ja joka kuukausi.
Minun mielestä mies ei muuttunut yhtään lapsen syntymän jälkeen eikä nyt pikkulapsiaikana. Ei jousta mistään mitä on aiemmin ennen lasta voinut tehdä eikä luovu mistään. Miehen mielestä taas minä muutuin täysin lapsen syntymän jälkeen, hän valittaa että minua ei enää kiinnosta samat vanhat harrastukset jne (kiinnostaisi, mutta ei minulla ole niihin koskaan aikaa, koska mies on kaikki päivät töissä eikä ole lapsen kanssa jotta pääsisin niihin harrastuksiin). Hän valittaa että olen väsynyt. Niin olenkin, koska lapsi on koko ikänsä heräillyt öisin ja minä ne joudun hoitamaan, koska mies sanoo että hänen pitää olla pirteä töissä. Ja lukuisia vastaavia esimerkkejä.
Miten kääntää tilanne paremmaksi? Terapiaan mies ei suostu, olen käynyt yksin lapsen kanssa terkkarissa juttelemassa kun tämä liitto ahdistaa, mutta ei ne minun yksinjuttelut asiaa korjaa.
Kommentit (174)
Olet paljon onnellisempi ilman vastuuntunnotonta miestä. Et jää puille paljaille, vaikka eroaisitkin, vaikka naisvihaajat yrittävät sinulle sitä kuvaa luoda.
Yhdellä palkalla elättää itsensä ja yhden lapsen hyvin.
Yksinhuoltajana saat myös helpommin hoitoapua ja mahdollisesti kunnalta tukiperheen, jotta saat välillä aikaa itsellesi. Harva läheinen tarjoaa hoitoapua naiselle, jolla on mies. Niin itsestäänselvää on, että miehen on hoidettava omaa lastaan, ettei kukaan tarjoudu tekemään miehelle kuuluvaa hoitotyötä tai hoitoapua pyydettäessä kysy, miksei mies hoida lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Mutta en voi olla naimisissa miehen kanssa, joka ei suostu lastaan päiväkotiin kuljettamaan. Ap
Sitten vaan eroa. Sen jälkeen sulla ei ole aikaa eikä edes sitä rahaa.
Varmaan ihan vitun hyvä elämä edessä :D
Aikaa minulla ei ole nytkään. Työpaikka minulla on ja palkka samansuuruinen kuin mieheni palkka. Ap
Mutta kai nyt ymmärrät, että asuminen kallistuu aikas paljon. Te maksatte nyt yhtä asuntoa kahdestaan. Kohta sinä maksat vuokraa yksin. Siinä on aika iso ero. Tietty jos haluat muuttaa johonkin rupuyksiöön..Tähän lisäksi kaikki muutkin laskut tietty. Ja auton pitäminen. Onko miehesi korjannut autoasi? Veikkaan, että on..Mietipä ihan järjellä tätä raha-asiaa
Ison asunnonko takia minun pitäisi jatkaa tällaisessa avioliitossa?
Ja autoja meillä on vain yksi, pääasiassa miehen käytössä.
Ap
Ok, no mites sitten meinaat hoitaa ne kuskaukset ja kaupassakäynnin yksin, kun sulla ei ole autoa? Ei ole kovin herkkua ilman autoa, mutta siinähän sitten teet niin.
Kommentti 2/3
Teen ajatusleikin: yritän asettua hetkeksi miehesi housuihin ja miettiä empatian kautta, että mikä hänen käytöksensä voisi aiheuttaa. Miltä tilanne saattaisi näyttää miehesi silmin? En tee tätä kritisoidakseni sinua, vaan koska pohdin, että ehkä tätä kautta alkaa löytyä jokin ratkaisun avain.
Seuraavanlaista pohdin: Ehkä miehesi koki vauvan tulon jälkeen pienen shokin elämänmuutoksestanne, vaikka vauva varmasti olikin odotettu? Ehkä mies alkoi huomaamattaan kokea itsensä ulkopuoliseksi perheessänne, kun keskityit itse (täysin ymmärrettävästi!) vauvaan? Ehkä mies koki avuttomuutta, keinottomuutta ja riittämättömyyttä, kun katsoi vierstä, miten taitavasti hoidit vauvaa ja miten tiivis suhde teille vauvan kanssa kehittyi? Ehkä hän alkoi sitten paeta sinne, missä koki hallitsevansa tilanteen ja osaavansa hommat: töihin, salille, ystävien luo, harrastuksiin. Ehkä hän _koki_ yrittävänsä kotona, mutta että hänen pyrkimyksensä eivät "riittäneet" sinulle? Ehkä hän _koki_, että aloit suhtautua häneen vihamielisesti, kun väsyneenä odotit häntä kotiin ja kritisoit häntä koko päivän kestäneistä poissaoloista. Ehkä tämä sai hänet vetäytymään lisää? Ehkä hän kuuli avunpyyntösi kritiikkinä, jota vastaan alkoi puolustautua?
Mietin, että terapiaan et varmaan häntä heti tuon neuvolakokemuksen jälkeen saa, vaikka ajattelenkin, että keskustelusta ulkopuolisen kanssa voisi olla teille hyötyä. Luulen, että keskustelu on aloitettava jotenkin toisin. Tiedän, että seuraava ehdotukseni on hankala, koska sinua on kohdeltu väärin, olet velvollisuuksiesi väsyttämä, ja varmasti sillan ali on virrannut sen verran vettä, että toivoisit hänen tunnustavansa virheensä. Pohdin, voisiko tämä kuitenkin olla yrittämisen arvoista - mitä sinulla on hävittävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Mutta en voi olla naimisissa miehen kanssa, joka ei suostu lastaan päiväkotiin kuljettamaan. Ap
Sitten vaan eroa. Sen jälkeen sulla ei ole aikaa eikä edes sitä rahaa.
Varmaan ihan vitun hyvä elämä edessä :D
Aikaa minulla ei ole nytkään. Työpaikka minulla on ja palkka samansuuruinen kuin mieheni palkka. Ap
Mutta kai nyt ymmärrät, että asuminen kallistuu aikas paljon. Te maksatte nyt yhtä asuntoa kahdestaan. Kohta sinä maksat vuokraa yksin. Siinä on aika iso ero. Tietty jos haluat muuttaa johonkin rupuyksiöön..Tähän lisäksi kaikki muutkin laskut tietty. Ja auton pitäminen. Onko miehesi korjannut autoasi? Veikkaan, että on..Mietipä ihan järjellä tätä raha-asiaa
Ison asunnonko takia minun pitäisi jatkaa tällaisessa avioliitossa?
Ja autoja meillä on vain yksi, pääasiassa miehen käytössä.
Ap
Sähän teet ihan niin kuin haluat.
Muille on yks hailee.
Tässä vaan yritetään auttaa kun tunnut olevan niin hukassa.
Kehtaatkin kutsua naisvihaista pelonlietsontaasi avuksi?
Kommentti 3/3
Pyri rauhanomaisesti viestimään miehellesi, että olet hänen puolellaan. Tämän ei tarvitse tapahtua yhden keskustelun aikana vaan pikkuhiljaa, päivien ja viikkojen aikana. Kysy täysin ystävällisesti, miten hän voi, miten hän jaksaa. Kuule vastaus. Jos hän kertoo olevansa väsynyt tai että töissä on rankkaa, vastusta halua kertoa, kuinka paljon enemmän itse teet. Pyri kuuntelemaan empaattisesti, etsi vastausta yhdessä hänen kanssaan. Mitä tahansa hän kertoo, kuule se, ja yritä olla hänen tukenaan. Älä provoisoidu, sillä nyt puretaan poteroita ja asemasotaa. Kerro hänelle esimerkiksi, että olet ollut väsynyt ja olet varmaankin loukannut häntä puheillasi, ja olet siitä pahoillasi. Sano, että sinulla on ikävä häntä. Muistele yhteisiä aikojanne. Pahoittele omia tekojasi, joiden hän kokee loukanneen, vaikka ne olisivat olleet mielestäsi oikeutettuja. Älä syytä häntä. Älä hätkähdä, jos hän ei ensimmäisessä keskustelussa kysy vielä sinun vointiasi, anna aikaa.
Luulen, että kun miehesi alkaa kokea, että et ole häntä vastaan, keskustelullekin syntyy tilaa. Tämä ei varmasti tunnu reilulta, mutta yritä kuunnella häntä ensin, kun hän puhuu. Kun suostut kuuntelemaan, missä hän kokee kokeneensa vääryyttä, syntyy hänelle tilaa kuunnella myös sinua. Kun hän sanoo, että nalkutat ja olet negatiivinen, eikö sekin ole tavallaan (huono ja kömpelö) keskustelunaloitus? Pyri olemaan provosoitumatta ja kokeile mitä tapahtuu, jos vastaatkin täysin ystävällisellä ja rauhallisella äänellä: "Niin varmasti olenkin. Olen kovin väsynyt. Olen pahoillani, en ole halunnut loukata sinua. Tämä ei ole ollut helppoa sinulle, tiedän." Ehkä hän vastaa jotain asiallista takaisin ja keskustelu aukenee siitä. Ja miksi ei aukenisi? Olethan kertonut, että hän on normaalisti ollut hyvä ja mukava mies, ja että muutos on tapahtunut vasta viime vuosina. Hän on aina aiemmin ennen vauvaa ollut kiinnostunut sinusta ja voinnistasi. Ja hän on kanssasi vielä - kyllä hänkin käytöksensä alla välittää sinusta.
Kieltäydy olemasta hänelle vihollinen. Pyri ymmärtämään, mikä häntä väsyttää, miksi hän voi huonosti. Kun asetut hänelle puolisoksi, ehkä myös hän asettuu rinnallesi ja pääsette purkamaan kaikkea sitä kaunaa, mitä välillenne on kertonut. Näistä lähtökohdista työnjaosta puhuminenkin on helpompaa. Ja ehkäpä hän uskaltautuu vaikkapa sinne neuvolaan tai terapiaankin kanssasi, kun tietää, että olette samalla puolella ratkaisemassa yhteisiä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Mutta en voi olla naimisissa miehen kanssa, joka ei suostu lastaan päiväkotiin kuljettamaan. Ap
Sitten vaan eroa. Sen jälkeen sulla ei ole aikaa eikä edes sitä rahaa.
Varmaan ihan vitun hyvä elämä edessä :D
Aikaa minulla ei ole nytkään. Työpaikka minulla on ja palkka samansuuruinen kuin mieheni palkka. Ap
Mutta kai nyt ymmärrät, että asuminen kallistuu aikas paljon. Te maksatte nyt yhtä asuntoa kahdestaan. Kohta sinä maksat vuokraa yksin. Siinä on aika iso ero. Tietty jos haluat muuttaa johonkin rupuyksiöön..Tähän lisäksi kaikki muutkin laskut tietty. Ja auton pitäminen. Onko miehesi korjannut autoasi? Veikkaan, että on..Mietipä ihan järjellä tätä raha-asiaa
Ison asunnonko takia minun pitäisi jatkaa tällaisessa avioliitossa?
Ja autoja meillä on vain yksi, pääasiassa miehen käytössä.
Ap
Ok, no mites sitten meinaat hoitaa ne kuskaukset ja kaupassakäynnin yksin, kun sulla ei ole autoa? Ei ole kovin herkkua ilman autoa, mutta siinähän sitten teet niin.
Autoja myydään ja liisataan naisillekin.
Vierailija kirjoitti:
Niin että mies tekee pitkää päivää töissä saadakseen leipää pöytään SINULLE ja lapsellenne. Ja sinä kehtaat valittaa vielä. Ei tarvitse montaa vuosikymmentä mennä taaksepäin kun tällainen tilanne oli se optimaalinen, täysin normaali.
Ota ero juu, katso miten elämä sujuu kun mies ei enää rahoita elämääsi.
Sinä oletkin niitä miehiä, joiden on pakko ostaa nainen, kun et muuten saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miehesi ajattelee sinua nyt vain äitinä, eikä enää puolisonasi. Jokainen parisuhde tarvitsee aikaa kahdestaan. Te ette ole sitä näköjään järjestäneet, niin tulos on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Mutta en voi olla naimisissa miehen kanssa, joka ei suostu lastaan päiväkotiin kuljettamaan. Ap
Sitten vaan eroa. Sen jälkeen sulla ei ole aikaa eikä edes sitä rahaa.
Varmaan ihan vitun hyvä elämä edessä :D
Aikaa minulla ei ole nytkään. Työpaikka minulla on ja palkka samansuuruinen kuin mieheni palkka. Ap
Mutta kai nyt ymmärrät, että asuminen kallistuu aikas paljon. Te maksatte nyt yhtä asuntoa kahdestaan. Kohta sinä maksat vuokraa yksin. Siinä on aika iso ero. Tietty jos haluat muuttaa johonkin rupuyksiöön..Tähän lisäksi kaikki muutkin laskut tietty. Ja auton pitäminen. Onko miehesi korjannut autoasi? Veikkaan, että on..Mietipä ihan järjellä tätä raha-asiaa
Ison asunnonko takia minun pitäisi jatkaa tällaisessa avioliitossa?
Ja autoja meillä on vain yksi, pääasiassa miehen käytössä.
Ap
Ok, no mites sitten meinaat hoitaa ne kuskaukset ja kaupassakäynnin yksin, kun sulla ei ole autoa? Ei ole kovin herkkua ilman autoa, mutta siinähän sitten teet niin.
Autoja myydään ja liisataan naisillekin.
Joo, mutta se maksaa yh:n palkasta aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muut huomanneet, millaisia marisevia m:miä monet miehet ovat? Käytös kuin vauvan tai vanhuksen, vaihtelee kuin syklotymiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Mutta en voi olla naimisissa miehen kanssa, joka ei suostu lastaan päiväkotiin kuljettamaan. Ap
Sitten vaan eroa. Sen jälkeen sulla ei ole aikaa eikä edes sitä rahaa.
Varmaan ihan vitun hyvä elämä edessä :D
Aikaa minulla ei ole nytkään. Työpaikka minulla on ja palkka samansuuruinen kuin mieheni palkka. Ap
Mitä aiot tehdä vuoden päästä? Yhdessä kommentissasi kerroit, että et voi mennä töihin, jos mies ei hoida vähintään osaa päiväkotikuljetuksista. Onko työsi siis sellaista, että et pysty (paljon ylitöitä tai työmatkoja tai vuorotyö). Toisessa kommentissasi kerroit, että et voi olla naimisissa miehen kanssa, joka ei hoida osaansa kuljetuksista. Vuoden päästä sulta loppuu kuitenkin oikeus olla hoitovapaalla, joten mitä aiot tehdä? Erota ja huolehtia päiväkotikuljetukset yksin? Vai irtisanoutua työpaikastasi ja olla kotona siihen asti, että lapsi ei ole enää päiväkoti-ikäinen? Vai erota miehestä JA irtisanoutua töistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Mutta en voi olla naimisissa miehen kanssa, joka ei suostu lastaan päiväkotiin kuljettamaan. Ap
Sitten vaan eroa. Sen jälkeen sulla ei ole aikaa eikä edes sitä rahaa.
Varmaan ihan vitun hyvä elämä edessä :D
Aikaa minulla ei ole nytkään. Työpaikka minulla on ja palkka samansuuruinen kuin mieheni palkka. Ap
Mutta kai nyt ymmärrät, että asuminen kallistuu aikas paljon. Te maksatte nyt yhtä asuntoa kahdestaan. Kohta sinä maksat vuokraa yksin. Siinä on aika iso ero. Tietty jos haluat muuttaa johonkin rupuyksiöön..Tähän lisäksi kaikki muutkin laskut tietty. Ja auton pitäminen. Onko miehesi korjannut autoasi? Veikkaan, että on..Mietipä ihan järjellä tätä raha-asiaa
Ison asunnonko takia minun pitäisi jatkaa tällaisessa avioliitossa?
Ja autoja meillä on vain yksi, pääasiassa miehen käytössä.
Ap
Ok, no mites sitten meinaat hoitaa ne kuskaukset ja kaupassakäynnin yksin, kun sulla ei ole autoa? Ei ole kovin herkkua ilman autoa, mutta siinähän sitten teet niin.
Autoja myydään ja liisataan naisillekin.
Joo, mutta se maksaa yh:n palkasta aika paljon.
Eikä APlla ole edes palkkaa vaan kotihoidontuki + pieni elari.
Siinä ei todellakaan osteta edes sitä 500€ autoa, kun miettii mitkä ne käyttökustannukset on.
Vierailija kirjoitti:
Onko muut huomanneet, millaisia marisevia m:miä monet miehet ovat? Käytös kuin vauvan tai vanhuksen, vaihtelee kuin syklotymiassa.
No niinhän ne, mutta minkäs teet kun ilman ei voi elää.
YHn elämä on täyttä paskaa ellei sitten tienaa 100k vuodessa ja palkkaa lastenhoitajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet paljon onnellisempi ilman vastuuntunnotonta miestä. Et jää puille paljaille, vaikka eroaisitkin, vaikka naisvihaajat yrittävät sinulle sitä kuvaa luod
a.Yhdellä palkalla elättää itsensä ja yhden lapsen hyvin.
Yksinhuoltajana saat myös helpommin hoitoapua ja mahdollisesti kunnalta tukiperheen, jotta saat välillä aikaa itsellesi. Harva läheinen tarjoaa hoitoapua naiselle, jolla on mies. Niin itsestäänselvää on, että miehen on hoidettava omaa lastaan, ettei kukaan tarjoudu tekemään miehelle kuuluvaa hoitotyötä tai hoitoapua pyydettäessä kysy, miksei mies hoida lastaan.AP vinkunu ettei voi tehdä mitään, kun ei ole rahaa. Mutta sitten kotihoidontuella selviää hyvin?
Mistä näitä idiootteja oikein sikiää?
Ap:lla on työpaikka odottamassa, siitä maksetaan palkkaa, ihan yhtä paljon kuin ap:n miehellekin. Jos ap eroaa ennen töihin paluutaan, saa hän kotihoidontuen lisäksi toimeentulotukea, asumistukea ja elatusmaksut.
Miksi ulimiehet painostatte ap:tä jäämään? Luulisi ap:n miehenkin olevan onnellisempi ilman puolisoa ja lasta, kun välttelee kotonaoloa ja lapsensa kanssa olemista. Vai on puoliso ja perhe joku miehille pakollinen statushyödyke, josta ei voi luopua?
Hoidat lapsen yksin mutta jaksat silti odottaa, että mies osallistuisi enemmän. Nyt lyöt turhaan päätäsi seinään. Ainoa järkevä teko oman itsesi ja lapsen kannalta on:
VAIHE 1) Palaat töihin osa-aikaisesti (6h päivä) eli aikaa jää olla lapsen kanssa mutta toisaalta ansaitset rahaa, jota voit käyttää itseesi. Pari kertaa viikossa pidät lapsen hoidossa pidempään ja käyt harrastamassa, tapaamassa ystäviäsi, kampaajalla jne. Luo ympärillesi hyvä turvaverkko: lapsiperhekavereita, sukulaisia, ystäviä, jotka voivat tarvittaessa auttaa hoitamalla lasta pari tuntia. Lapsen päiväkotikaverien vanhempiin kannattaa tutustua, niin lähellä asuva voi joskus satunnaisesti poimia sen sinunkin lapsen hoidosta ja vastaavasti lapsella on kaveri sitten myös vapaa-aikana, kun autat heitä samalla tavalla ja haet aiemmin. Tässä vaiheessa lopetat odottamasta mieheltä mitään. Sinun ja lapsen asiat eivät kuulu hänelle ellei hän erikseen niistä kysy etkä sinä kinua häneltä hoitoapua vaan hoidat sen tukiverkkosi avulla niin, että vaikka isovanhempi tai ystävä tulee yökylään hoitamaan heräilevää taaperoa, jotta saat nukutuksi. Elä niin kuin miestä ei edes olisi, ellei hän erikseen halua tehdä itsestään tarpeellista.
VAIHE 2) Noin 6-12 kk:n kuluttua jos miestä ei ole yhtään kiinnostanut sinun ja lapsen elämä eikä hän edelleenkään osallistu arkeenne, niin eroat. Nyt sinulla on tuloja, turvaverkko ja hoitoapua etkä tarvitse mieheltä yhtään mitään. Mies voi tavata lasta, jos niin haluaa mutta en kyllä antaisi viikonlopuksi vaan enintään joitan tunteja ja tasan tarkkaan kannattaa tehdä hänelle selväksi, ettei yksinkertaisesti ole riittävän hyvä isä tuollaisena, jotta voit luottaa hänen selviytyvän lapsen kanssa. Se voi muuttaa häntä tai sitten ei mutta olet tehnyt voitavasi, jotta lapsen ja isän välit säilyisivät.
Osa-aikaisenakin pärjäät kohtuullisesti, kun päälle tulee miehen elatusmaksut ja lapsilisä yksinhuoltajakorotuksella ja kuluja on vain teistä kahdesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Mutta en voi olla naimisissa miehen kanssa, joka ei suostu lastaan päiväkotiin kuljettamaan. Ap
Sitten vaan eroa. Sen jälkeen sulla ei ole aikaa eikä edes sitä rahaa.
Varmaan ihan vitun hyvä elämä edessä :D
Aikaa minulla ei ole nytkään. Työpaikka minulla on ja palkka samansuuruinen kuin mieheni palkka. Ap
Mutta kai nyt ymmärrät, että asuminen kallistuu aikas paljon. Te maksatte nyt yhtä asuntoa kahdestaan. Kohta sinä maksat vuokraa yksin. Siinä on aika iso ero. Tietty jos haluat muuttaa johonkin rupuyksiöön..Tähän lisäksi kaikki muutkin laskut tietty. Ja auton pitäminen. Onko miehesi korjannut autoasi? Veikkaan, että on..Mietipä ihan järjellä tätä raha-asiaa
Ison asunnonko takia minun pitäisi jatkaa tällaisessa avioliitossa?
Ja autoja meillä on vain yksi, pääasiassa miehen käytössä.
Ap
Ok, no mites sitten meinaat hoitaa ne kuskaukset ja kaupassakäynnin yksin, kun sulla ei ole autoa? Ei ole kovin herkkua ilman autoa, mutta siinähän sitten teet niin.
Autoja myydään ja liisataan naisillekin.
Joo, mutta se maksaa yh:n palkasta aika paljon.
Eikä APlla ole edes palkkaa vaan kotihoidontuki + pieni elari.
Siinä ei todellakaan osteta edes sitä 500€ autoa, kun miettii mitkä ne käyttökustannukset on.
Eihä sitä autoa tarvitakaan hoitoonkuskauksiin ennen kuin lapsi on päiväkodissa ja ap töissä. Töistä maksetaan palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet paljon onnellisempi ilman vastuuntunnotonta miestä. Et jää puille paljaille, vaikka eroaisitkin, vaikka naisvihaajat yrittävät sinulle sitä kuvaa luod
a.Yhdellä palkalla elättää itsensä ja yhden lapsen hyvin.
Yksinhuoltajana saat myös helpommin hoitoapua ja mahdollisesti kunnalta tukiperheen, jotta saat välillä aikaa itsellesi. Harva läheinen tarjoaa hoitoapua naiselle, jolla on mies. Niin itsestäänselvää on, että miehen on hoidettava omaa lastaan, ettei kukaan tarjoudu tekemään miehelle kuuluvaa hoitotyötä tai hoitoapua pyydettäessä kysy, miksei mies hoida lastaan.AP vinkunu ettei voi tehdä mitään, kun ei ole rahaa. Mutta sitten kotihoidontuella selviää hyvin?
Mistä näitä idiootteja oikein sikiää?
Ap:lla on työpaikka odottamassa, siitä maksetaan palkkaa, ihan yhtä paljon kuin ap:n miehellekin. Jos ap eroaa ennen töihin paluutaan, saa hän kotihoidontuen lisäksi toimeentulotukea, asumistukea ja elatusmaksut.
Miksi ulimiehet painostatte ap:tä jäämään? Luulisi ap:n miehenkin olevan onnellisempi ilman puolisoa ja lasta, kun välttelee kotonaoloa ja lapsensa kanssa olemista. Vai on puoliso ja perhe joku miehille pakollinen statushyödyke, josta ei voi luopua?
Kotihoidontuki + toimeentulotuki + asumistuki + elastusmaksut = Aivan naurettavan vähän rahaa. Asumistukeakin maksetaan vain, jos kokonaistulot alle 1800 kuukaudessa.
Puoliso ja perhe ovat statushyödyke vain niille luuserimiehille. Parhaat miehet kiertävät tollaset elämän pilaamissetit todella kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että mies tekee pitkää päivää töissä saadakseen leipää pöytään SINULLE ja lapsellenne. Ja sinä kehtaat valittaa vielä. Ei tarvitse montaa vuosikymmentä mennä taaksepäin kun tällainen tilanne oli se optimaalinen, täysin normaali.
Ota ero juu, katso miten elämä sujuu kun mies ei enää rahoita elämääsi.
Meillä minä - nainen - olen töissä ja teen vaativaa vastuullista hommaa, kun mies hoitaa vauvaa kotona. Asumme lisäksi ulkomailla, joten mitään tukia ei ole eli elämme täysin minun tuloillani. Ei tulisi mieleenkään olla tuollainen kusi-pää, etten hoitaisi lastani töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Olen lapseni kanssa kaikki illat ja mies harrastaa - näin koska ikävöin kovin vauvaa työpäivän aikana. Vai onko tämä sitten taas eri asia, koska olen nainen?
Raha on vain rahaa. Vastuut on siellä kotona ja ne on jaettava.
Joo, kuulostaa ihan mun läheisen (miehen) elämältä.. Ensin töissä ja sit kaikki vapaa-aika lasten kans, et kotona oleva äiti saa levätä. Huhhuh. Ei puhettakaan et pääsis ite ikinä mihinkään. No kukin tyylillään. Mut kuulostaa kohtuuttomalle! Molemmilla pitää olla yhtä paljon vapaa-aikaa halutessaan.
Suosittelen lastensuojelun perhetyötä. Se tarjoaa teille neutraalin maaperän keskustelulle ja katsoo tilannetta lapsen näkökulmasta. Se tarjoaa sulle myös tarvittaessa tukea mikäli päätät erota.
Sähän teet ihan niin kuin haluat.
Muille on yks hailee.
Tässä vaan yritetään auttaa kun tunnut olevan niin hukassa.