Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pysty jakamaan akateemisia onnistumisia duunarivanhempieni kanssa
10.11.2019 |
Tiedetään, typerä otsikko ja aloitus, mutta kyllä tämä harmittaa edelleen minua.
Olen siis duunariperheen ainoa yliopistosta valmistunut lapsi. Sisarukset kävivät ammattikoulun ja ovat hoitaja ja kokki. Itse opiskelin humanistista alaa ja olen aina ollut hyvissä töissä (kiitos duunaritaustan, arvostan työtä!). Kuitenkaan en pysty jakamaan onnistumisiani vanhempieni kanssa. He eivät joko ymmärrä asioitani, tai heille ne ovat merkityksettömiä.
Esim. He eivät arvosta työtäni. Olen hyvässä tehtävässä yksityisellä sektorilla, mutta työni on kuulemma ”paperin pyöritystä” ja voin olla töistä koska vain pois, koska en kuitenkaan tee mitään hyödyllistä. Etäpäivät ovat laiskottelua varten ja sisaruksieni työvuorolistat ovat paljon tärkeämpiä, niitä kun ei voi muutella kuin kysymällä pomolta! Arvatenkin minun työni joustaa, sisarteni ei.
Perheessämme on muuten hyvät välit, mutta harmittaa, ettei työtäni arvosteta. He itse kuitenkin kannustivat minua yliopisto-opintoihin.
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten teitä uutisissa olleita asiantuntijoita ja ap:TA sitten tulisi kohdella? Tuuletella, teititellä, heitellä wau-efektejä kun olette paikalla, jotenkin osoittaa omaa alemmuuttaan teitä akateemisia ja asiantuntijoita kohtaan? Mikä olisi oikea tapa ja olisiko sekään riittävä buustaamaan teidän egoanne? Punaista mattoa etsimään kun tulette käymään ja varmistaa että koko kylä tietää että ”meidän Maija se onkin kuulkaa akateeminen”?
Minulle ihan riittäisi se, että vaikka olenkin kulkenut erilaista tietä elämässä, olisin silti vanhemmilleni tärkeä. Enkä niin paljon epäkiinnostavampi ja vaikeammin rakastettava kuin amistaustainen sisarukseni.
Kenties valittu tie ei ole tässä ongelma, vaan se, että vanhempasi eivät pidä sinusta niin paljon. Ymmärrän, että suvun ensimmäiselle akateemiselle tutkinto on huikea juttu, mutta kaikessa ei ole kyse siitä.
Suhtautuminen muuttui vasta kun korotin omaa amistutkintoani. (Taustani vuoksi uskallan väittää, etten pidä itseäni yhtään sen parempana.) Enkä ole suvun ensimmäinen akateeminen, perheeni kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä vanhempia. Minä ja mieheni olemme duunareita ja lapset akateemisia. Oikein hyvin osaamme heidän kanssaan jutelle ja ymmärrämme kyllä mitä noin suunnilleen tekevät töikseen. Ja sen tarkemmin ei toisten töitä monesti tiedetäkään, ellei itse olla ihan samoissa hommissa.
Minun oma työ on terveydenhuollossa, kuntoutuspuolelle ja sekin näyttää suurimmalle osalle ihmisiä olevan ihan hebreaa. Ei lapsetkaan tarkalleen tiedä, mitä minä päivät pitkät töissä teen, niin ei kai minunkaan tarvitse prikulleen tietää mitä lapset töissään tekee, eivät hekään tarkkaan tiedä mitä minä teen.
Jos minä kertoisin ap:lle miten tyytyväinen olen siitä , että sain sen hemin pysymään pystyssä ihan omin apuinsa, niin tuskin se ap:lle paljoakaan merkkaisi.
Jokaisella on töissä omat juttunsa, eikä niitä toisten töiden hienouksia aina ymmärretä, kun ollaan eri alalla. Aina ei ole kyse koulutustasoista.
Jos olet terveydenhuollossa, olet ilmeisesti käynyt kouluja ja sinulla on jokin tutkinto?
Minun vanhempani eivät ole käyneet kansakoulua kummempaa, ja ovat menneet siitä suoraan tehtaalle töihin. Mieheni vanhemmilla on pientila, eivätkä olleet koskaan palkkatöissäkään.Tottakai minulla on tutkinto, mutta en ole edes ajatellut, että nykyajan nuorilla voisi olla vanhemmat, jotka eivät ole käyneet mitään kouluja peruskoulun lisäksi.
Mutta ilmeisesti ap ei siten ihan nuori olekkaan ja hänen vanhemmillaan ei ole mitään koulutusta pakollisten lisäksi.
Niin ja sitten kyseenalaistetaan koko luokkayhteiskuntaa. Kyllä meillä on paljon vanhempia tässä maassa, joiden koulut tyssäsivät peruskouluun. Eivätkä ole mitään eläkeläisikäisiä.
Eihän silloin edes ollut peruskoulua. On pilvin pimein ihmisiä, joilta jäi keskikoulu kesken eli edes peruskoulua ei ole suoritettuna. Heitä on vielä 1970-luvun alkupuolella teini-iässä olleissa, joten heitä on myös nykyisten opiskelijoiden vanhemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihjeeksi keskusteluun, monet eivät väkttämättä ymmärrä mitä teet työksesi, ellet hyvin tarkasti sitä kerro.
Itse olen akateeminen ja itsekkään en ymmärrä mitä jotkut ystävistäni käytännössä tekevät työkseen, kun he kertovat tittelinsä ja ylimalkaisen kuvauksen työstään. Titteli ei kyllä nykyään kerro oikeastaan mitään. Kolmannen kerran jälkeen en ole enää jaksanut kysellä mitä työ käytännössä sisältää ja alan vältellä koko aihetta.Oletko tosissasi? Onko vika kertojassa vai kuulijassa? Ei se nyt ihan niin vaikeaa pitäisi olla kertoa, mitä tekee.
Välillä kuulee huhuja näistä täysin mystistä työtä tekevistä tyypeistä. Itse en ole vielä ole tavannut yhtään sellaista, jonka työtä en päällisin puolin ymmärtäisi kymmenessä sekunnissa.
Luulet vaan, että ymmärrät. Oikeasti et edes tiedä miten vähän tiedät jonkun ihmisen töistä. Voit ehkä tietää siitä yhden jutun, mutta siihen työhön saattaa liittyä 100 muuta asiaa, joista sinulla ei ole aavistustakaan.
Mutta koska tiedät tuosta työstä niin vähän LUULET tietäväsi . Päällisin puolin tietäminen kertoo vielä hyvin vähän jos mitään.
Muuten tätä ap:n juttua kommentoisin niin, että enemmänkin näillä vanhemmilla on asennevamma.
Eli siis herraviha ja silloin halutaan vähätellä kaikkea, mikä liittyy työhön jota tehdään paperilla/palaverissä/ylipäätään ei fyysistä työtä.
Ihminen jolla on hyvä itsetunto ei vähättele toisen ammattia/työtä, vaikka kuinka olisi oppimaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä vanhempia. Minä ja mieheni olemme duunareita ja lapset akateemisia. Oikein hyvin osaamme heidän kanssaan jutelle ja ymmärrämme kyllä mitä noin suunnilleen tekevät töikseen. Ja sen tarkemmin ei toisten töitä monesti tiedetäkään, ellei itse olla ihan samoissa hommissa.
Minun oma työ on terveydenhuollossa, kuntoutuspuolelle ja sekin näyttää suurimmalle osalle ihmisiä olevan ihan hebreaa. Ei lapsetkaan tarkalleen tiedä, mitä minä päivät pitkät töissä teen, niin ei kai minunkaan tarvitse prikulleen tietää mitä lapset töissään tekee, eivät hekään tarkkaan tiedä mitä minä teen.
Jos minä kertoisin ap:lle miten tyytyväinen olen siitä , että sain sen hemin pysymään pystyssä ihan omin apuinsa, niin tuskin se ap:lle paljoakaan merkkaisi.
Jokaisella on töissä omat juttunsa, eikä niitä toisten töiden hienouksia aina ymmärretä, kun ollaan eri alalla. Aina ei ole kyse koulutustasoista.
Jos olet terveydenhuollossa, olet ilmeisesti käynyt kouluja ja sinulla on jokin tutkinto?
Minun vanhempani eivät ole käyneet kansakoulua kummempaa, ja ovat menneet siitä suoraan tehtaalle töihin. Mieheni vanhemmilla on pientila, eivätkä olleet koskaan palkkatöissäkään.Tottakai minulla on tutkinto, mutta en ole edes ajatellut, että nykyajan nuorilla voisi olla vanhemmat, jotka eivät ole käyneet mitään kouluja peruskoulun lisäksi.
Mutta ilmeisesti ap ei siten ihan nuori olekkaan ja hänen vanhemmillaan ei ole mitään koulutusta pakollisten lisäksi.
No miksi ihmeessä kommentoit sitten.
Näin akateemisesti koulutettuna myönnän avoimesti, etten ymmärrä yhtään mitään siitä, mitä joku asentaja tekee tehtaassa tai auton konepellin alla ja että olen todella iloinen, että joku osaa esimerkiksi tehdä sähkötöitä tai viljellä maata. On lukemattomia asioita, joita en itse osaisi enkä haluaisi tehdä. Mutta ihmettelen niitä, joiden mielestä riittäisi, jos olisi vain välttämättömiä töitä tekeviä. Tuskin he kuitenkaan sellaisesta elämästä nauttisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä vanhempia. Minä ja mieheni olemme duunareita ja lapset akateemisia. Oikein hyvin osaamme heidän kanssaan jutelle ja ymmärrämme kyllä mitä noin suunnilleen tekevät töikseen. Ja sen tarkemmin ei toisten töitä monesti tiedetäkään, ellei itse olla ihan samoissa hommissa.
Minun oma työ on terveydenhuollossa, kuntoutuspuolelle ja sekin näyttää suurimmalle osalle ihmisiä olevan ihan hebreaa. Ei lapsetkaan tarkalleen tiedä, mitä minä päivät pitkät töissä teen, niin ei kai minunkaan tarvitse prikulleen tietää mitä lapset töissään tekee, eivät hekään tarkkaan tiedä mitä minä teen.
Jos minä kertoisin ap:lle miten tyytyväinen olen siitä , että sain sen hemin pysymään pystyssä ihan omin apuinsa, niin tuskin se ap:lle paljoakaan merkkaisi.
Jokaisella on töissä omat juttunsa, eikä niitä toisten töiden hienouksia aina ymmärretä, kun ollaan eri alalla. Aina ei ole kyse koulutustasoista.
Jos olet terveydenhuollossa, olet ilmeisesti käynyt kouluja ja sinulla on jokin tutkinto?
Minun vanhempani eivät ole käyneet kansakoulua kummempaa, ja ovat menneet siitä suoraan tehtaalle töihin. Mieheni vanhemmilla on pientila, eivätkä olleet koskaan palkkatöissäkään.Tottakai minulla on tutkinto, mutta en ole edes ajatellut, että nykyajan nuorilla voisi olla vanhemmat, jotka eivät ole käyneet mitään kouluja peruskoulun lisäksi.
Mutta ilmeisesti ap ei siten ihan nuori olekkaan ja hänen vanhemmillaan ei ole mitään koulutusta pakollisten lisäksi.
Niin ja sitten kyseenalaistetaan koko luokkayhteiskuntaa. Kyllä meillä on paljon vanhempia tässä maassa, joiden koulut tyssäsivät peruskouluun. Eivätkä ole mitään eläkeläisikäisiä.
Heitä on usein koulutettu työn ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuttua. Vanhempani kommentoivat aina "hohhoijaa" jos edes yritän kertoa jotain ja äiti on kertonut naureskellen, ettei osaa edes kertoa mitä minä teen työkseni, muuta kuin tittelin ja ehkä että istun paljon palavereissa. (Jos yrittäisin kertoa, seuraisi näyttävää haukottelua.) En usko, että edes tietävät minkä alan hommia tarkalleen ottaen teen, koska eivät ole koskaan jaksaneet kuunnella niin pitkään.
Kyse ei ole siitä, että eivät pystyisi ymmärtämään, vaan jostain asennevammasta tai tuo on joku puolustusmekanismi tai jotain, en minä tiedä, enkä pysty ymmärtämään. Minä itse pidän kaikkea työtä arvokkaana ja etenkin arvostan vanhempieni ammatteja, tekevät kummatkin tärkeää työtä.
Minun äitini oli opettaja eikä tajunnut hölkäsen pöläystä opinnoistani. Kysyi varmaan puolen vuoden välein pääainettani oikein lapulle kirjoittaen ja väärin senkin. Oli tosin iäkäs.
Sama kuin puolison kanssa: yhdeltä ihmissuhteelta ei kannata odottaa kaikkea mahdollista. Avoin halveksunta tietenkin ikävää.
Vanhan ajan seminaarin käyneet opettajat olivat/ovat kieltämättä tosi yksinkertaista porukkaa. Kun heille selittää vaikka nykyisestä koulumaailmasta jotain, he ovat yleensä melko ymmällään.
Käsitän yksinkertaisuudella jotain muuta kuin sen, ettei ole tietoinen kaikesta mahdollisesta jopa omalla alallaan. Sehän on tietoa joka on hankittu jostain. En minäkään pärjäisi entisajan maatalousyhteiskunnassa kaikkine töineen ja tarvekalujen tekemisineen. Olisi heitetty suolle hyödyttömänä jo ensimmäisenä päivänä. Jonkun vieraan akateemisen alan sisällöstä en ymmärrä juuri mitään vaikka voin yleissivistyksellä jonkin verran päätellä. Toisaalta nykyään viisivuotiaat käyttävät kohta monia laitteita paremmin kuin itse teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tutkijana lääketeollisuudessa. En kyllä muista, että olisin koskaan puhunut perheeni tai muidenkaan kanssa työstäni sen kummempaa kuin että koetetaan kehittää patenttilääkkeitä ja jos joskus onnistutaan, niin kerron sitten.
Muuten jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, käydään kalassa, lenkillä, lasketellaan Tahkolla, tavataan vanhoja tuttuja jne.
Ja sehän se on pääasia,oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä vanhempia. Minä ja mieheni olemme duunareita ja lapset akateemisia. Oikein hyvin osaamme heidän kanssaan jutelle ja ymmärrämme kyllä mitä noin suunnilleen tekevät töikseen. Ja sen tarkemmin ei toisten töitä monesti tiedetäkään, ellei itse olla ihan samoissa hommissa.
Minun oma työ on terveydenhuollossa, kuntoutuspuolelle ja sekin näyttää suurimmalle osalle ihmisiä olevan ihan hebreaa. Ei lapsetkaan tarkalleen tiedä, mitä minä päivät pitkät töissä teen, niin ei kai minunkaan tarvitse prikulleen tietää mitä lapset töissään tekee, eivät hekään tarkkaan tiedä mitä minä teen.
Jos minä kertoisin ap:lle miten tyytyväinen olen siitä , että sain sen hemin pysymään pystyssä ihan omin apuinsa, niin tuskin se ap:lle paljoakaan merkkaisi.
Jokaisella on töissä omat juttunsa, eikä niitä toisten töiden hienouksia aina ymmärretä, kun ollaan eri alalla. Aina ei ole kyse koulutustasoista.
Jos olet terveydenhuollossa, olet ilmeisesti käynyt kouluja ja sinulla on jokin tutkinto?
Minun vanhempani eivät ole käyneet kansakoulua kummempaa, ja ovat menneet siitä suoraan tehtaalle töihin. Mieheni vanhemmilla on pientila, eivätkä olleet koskaan palkkatöissäkään.Tottakai minulla on tutkinto, mutta en ole edes ajatellut, että nykyajan nuorilla voisi olla vanhemmat, jotka eivät ole käyneet mitään kouluja peruskoulun lisäksi.
Mutta ilmeisesti ap ei siten ihan nuori olekkaan ja hänen vanhemmillaan ei ole mitään koulutusta pakollisten lisäksi.
Niin ja sitten kyseenalaistetaan koko luokkayhteiskuntaa. Kyllä meillä on paljon vanhempia tässä maassa, joiden koulut tyssäsivät peruskouluun. Eivätkä ole mitään eläkeläisikäisiä.
Eihän silloin edes ollut peruskoulua. On pilvin pimein ihmisiä, joilta jäi keskikoulu kesken eli edes peruskoulua ei ole suoritettuna. Heitä on vielä 1970-luvun alkupuolella teini-iässä olleissa, joten heitä on myös nykyisten opiskelijoiden vanhemmissa.
Täällä ihmiset kyseenalaistaa koko luokkayhteiskunnan, vaikka oma kokemus sisältää ihmiset vain sen oman luokan sisältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä vanhempia. Minä ja mieheni olemme duunareita ja lapset akateemisia. Oikein hyvin osaamme heidän kanssaan jutelle ja ymmärrämme kyllä mitä noin suunnilleen tekevät töikseen. Ja sen tarkemmin ei toisten töitä monesti tiedetäkään, ellei itse olla ihan samoissa hommissa.
Minun oma työ on terveydenhuollossa, kuntoutuspuolelle ja sekin näyttää suurimmalle osalle ihmisiä olevan ihan hebreaa. Ei lapsetkaan tarkalleen tiedä, mitä minä päivät pitkät töissä teen, niin ei kai minunkaan tarvitse prikulleen tietää mitä lapset töissään tekee, eivät hekään tarkkaan tiedä mitä minä teen.
Jos minä kertoisin ap:lle miten tyytyväinen olen siitä , että sain sen hemin pysymään pystyssä ihan omin apuinsa, niin tuskin se ap:lle paljoakaan merkkaisi.
Jokaisella on töissä omat juttunsa, eikä niitä toisten töiden hienouksia aina ymmärretä, kun ollaan eri alalla. Aina ei ole kyse koulutustasoista.
Jos olet terveydenhuollossa, olet ilmeisesti käynyt kouluja ja sinulla on jokin tutkinto?
Minun vanhempani eivät ole käyneet kansakoulua kummempaa, ja ovat menneet siitä suoraan tehtaalle töihin. Mieheni vanhemmilla on pientila, eivätkä olleet koskaan palkkatöissäkään.Tottakai minulla on tutkinto, mutta en ole edes ajatellut, että nykyajan nuorilla voisi olla vanhemmat, jotka eivät ole käyneet mitään kouluja peruskoulun lisäksi.
Mutta ilmeisesti ap ei siten ihan nuori olekkaan ja hänen vanhemmillaan ei ole mitään koulutusta pakollisten lisäksi.
Niin ja sitten kyseenalaistetaan koko luokkayhteiskuntaa. Kyllä meillä on paljon vanhempia tässä maassa, joiden koulut tyssäsivät peruskouluun. Eivätkä ole mitään eläkeläisikäisiä.
Heitä on usein koulutettu työn ohessa.
Mutta tuskin he silti esimerkiksi nykyistä peruskoulua läpäisisivät. Ja moni tekee aivan yksinkertaista työtä, jossa se koulutuskin on jotain perustasoa (esimerkiksi jonkin varasto-ohjelman käyttämistä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin joku jo totesi: tervetuloa luokkaretkijoukkueeseen.
Luokkaretki-käsite on kotoisin Ruotsista ja sopii sinne paljon paremmin. Yhteiskunta on enemmän jakaantunut, vaikka sitä onkin yritetty verhota kansankodin kaapuun.
Suomalainen yhteiskunta jakautuu parhaillaankin hyvin voimakkaasti. Jopa niin, että ääripäät ovat niin polarisoituneet ettei niillä ole enää käytännössä mitään yhteistä.
Riippuu paikasta, ehkä rajummin kaupungeissa kuin maalla ja taajamissa.
Paljon on kiinni ihmisistä itsestään, miten he tulevat muiden kanssa toimeen ja mitä harrastavat. Joku työväen perheestä ponnistanut voi olla täysi snobi syntyjään, kun taas toinen on täysin eri luonteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä vanhempia. Minä ja mieheni olemme duunareita ja lapset akateemisia. Oikein hyvin osaamme heidän kanssaan jutelle ja ymmärrämme kyllä mitä noin suunnilleen tekevät töikseen. Ja sen tarkemmin ei toisten töitä monesti tiedetäkään, ellei itse olla ihan samoissa hommissa.
Minun oma työ on terveydenhuollossa, kuntoutuspuolelle ja sekin näyttää suurimmalle osalle ihmisiä olevan ihan hebreaa. Ei lapsetkaan tarkalleen tiedä, mitä minä päivät pitkät töissä teen, niin ei kai minunkaan tarvitse prikulleen tietää mitä lapset töissään tekee, eivät hekään tarkkaan tiedä mitä minä teen.
Jos minä kertoisin ap:lle miten tyytyväinen olen siitä , että sain sen hemin pysymään pystyssä ihan omin apuinsa, niin tuskin se ap:lle paljoakaan merkkaisi.
Jokaisella on töissä omat juttunsa, eikä niitä toisten töiden hienouksia aina ymmärretä, kun ollaan eri alalla. Aina ei ole kyse koulutustasoista.
Jos olet terveydenhuollossa, olet ilmeisesti käynyt kouluja ja sinulla on jokin tutkinto?
Minun vanhempani eivät ole käyneet kansakoulua kummempaa, ja ovat menneet siitä suoraan tehtaalle töihin. Mieheni vanhemmilla on pientila, eivätkä olleet koskaan palkkatöissäkään.Tottakai minulla on tutkinto, mutta en ole edes ajatellut, että nykyajan nuorilla voisi olla vanhemmat, jotka eivät ole käyneet mitään kouluja peruskoulun lisäksi.
Mutta ilmeisesti ap ei siten ihan nuori olekkaan ja hänen vanhemmillaan ei ole mitään koulutusta pakollisten lisäksi.
Niin ja sitten kyseenalaistetaan koko luokkayhteiskuntaa. Kyllä meillä on paljon vanhempia tässä maassa, joiden koulut tyssäsivät peruskouluun. Eivätkä ole mitään eläkeläisikäisiä.
Heitä on usein koulutettu työn ohessa.
Se on työssäoppimista, joka keskittyy tiettyyn alaan ja taitoon. Ei sillä tule yleissivistystä, eikä kokemusta opiskelusta yliopistossa, ei missään koulumaisessa järjestelmässä.
Mutta oikeastihan tässä tosiaan on kyse asenteesta, herravihasta, ja siksi heillä ottaa koville että omasta lapsesta on tullut vieras "herra".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä vanhempia. Minä ja mieheni olemme duunareita ja lapset akateemisia. Oikein hyvin osaamme heidän kanssaan jutelle ja ymmärrämme kyllä mitä noin suunnilleen tekevät töikseen. Ja sen tarkemmin ei toisten töitä monesti tiedetäkään, ellei itse olla ihan samoissa hommissa.
Minun oma työ on terveydenhuollossa, kuntoutuspuolelle ja sekin näyttää suurimmalle osalle ihmisiä olevan ihan hebreaa. Ei lapsetkaan tarkalleen tiedä, mitä minä päivät pitkät töissä teen, niin ei kai minunkaan tarvitse prikulleen tietää mitä lapset töissään tekee, eivät hekään tarkkaan tiedä mitä minä teen.
Jos minä kertoisin ap:lle miten tyytyväinen olen siitä , että sain sen hemin pysymään pystyssä ihan omin apuinsa, niin tuskin se ap:lle paljoakaan merkkaisi.
Jokaisella on töissä omat juttunsa, eikä niitä toisten töiden hienouksia aina ymmärretä, kun ollaan eri alalla. Aina ei ole kyse koulutustasoista.
Jos olet terveydenhuollossa, olet ilmeisesti käynyt kouluja ja sinulla on jokin tutkinto?
Minun vanhempani eivät ole käyneet kansakoulua kummempaa, ja ovat menneet siitä suoraan tehtaalle töihin. Mieheni vanhemmilla on pientila, eivätkä olleet koskaan palkkatöissäkään.Tottakai minulla on tutkinto, mutta en ole edes ajatellut, että nykyajan nuorilla voisi olla vanhemmat, jotka eivät ole käyneet mitään kouluja peruskoulun lisäksi.
Mutta ilmeisesti ap ei siten ihan nuori olekkaan ja hänen vanhemmillaan ei ole mitään koulutusta pakollisten lisäksi.
Niin ja sitten kyseenalaistetaan koko luokkayhteiskuntaa. Kyllä meillä on paljon vanhempia tässä maassa, joiden koulut tyssäsivät peruskouluun. Eivätkä ole mitään eläkeläisikäisiä.
Eihän silloin edes ollut peruskoulua. On pilvin pimein ihmisiä, joilta jäi keskikoulu kesken eli edes peruskoulua ei ole suoritettuna. Heitä on vielä 1970-luvun alkupuolella teini-iässä olleissa, joten heitä on myös nykyisten opiskelijoiden vanhemmissa.
Täällä ihmiset kyseenalaistaa koko luokkayhteiskunnan, vaikka oma kokemus sisältää ihmiset vain sen oman luokan sisältä.
Se tavallaan kuuluu asiaan. Luokan havaitsemiseen tarvitaan jo perusymmärrystä monista asioista. Naapurissa voi asua ihminen, joka vaikuttaa olevan ihan samanlainen kuin minä olemukseltaan, tuloiltaan, harrastuksiltaan jne. Silti hän voi siellä sohvallaan lukea kirjoja, joista minä en tajuaisi mitään. Toinen "samanlainen" naapuri on lukenut elämässään yhden kirjan joskus peruskoulun yläasteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin joku jo totesi: tervetuloa luokkaretkijoukkueeseen.
Luokkaretki-käsite on kotoisin Ruotsista ja sopii sinne paljon paremmin. Yhteiskunta on enemmän jakaantunut, vaikka sitä onkin yritetty verhota kansankodin kaapuun.
Suomalainen yhteiskunta jakautuu parhaillaankin hyvin voimakkaasti. Jopa niin, että ääripäät ovat niin polarisoituneet ettei niillä ole enää käytännössä mitään yhteistä.
Riippuu paikasta, ehkä rajummin kaupungeissa kuin maalla ja taajamissa.
Paljon on kiinni ihmisistä itsestään, miten he tulevat muiden kanssa toimeen ja mitä harrastavat. Joku työväen perheestä ponnistanut voi olla täysi snobi syntyjään, kun taas toinen on täysin eri luonteinen.
Eiköhän maalla tunneta yhtä lailla vierautta, kun lapsesta tulee aikuinen, akateeminen ja kaupunkilainen, joka menee naimisiin jonkun porvariperheen lapsen kanssa?
Ikävä kuulla, että jollakin on noin kuten ap:lla. Minusta tuossa ei kylläkään ole olennaista duunarius kuin puolueellisuus ja empatian täydellinen puute. Kenties huono itsetuntokin.
Hyvät ja myötäelävät vanhemmat toivovat lapselleen hyvää ja onnellista elämää, koulutustasosta riippumatta. Hyvät vanhemmat arvostavat ja tukevat lapsiaan, eivät mitätöi.
Valitettavasi ap:lle on osunut kohdalle ei niin hyvät vanhemmat. Ottaisin sinuna nyt pesäeroa heihin, et voi enää aikuisena suostua olemaan kynnysmattona ja vähättelyn kohteena.
Ainakin omat keskikoulun käyneet vanhempani ovat olleet minusta ja sisarestani ylpeitä ja tukeneet aina opinnoissa. Toki heidän tietämyksensä on vähäinen, mutta arvotus ei liity siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä vanhempia. Minä ja mieheni olemme duunareita ja lapset akateemisia. Oikein hyvin osaamme heidän kanssaan jutelle ja ymmärrämme kyllä mitä noin suunnilleen tekevät töikseen. Ja sen tarkemmin ei toisten töitä monesti tiedetäkään, ellei itse olla ihan samoissa hommissa.
Minun oma työ on terveydenhuollossa, kuntoutuspuolelle ja sekin näyttää suurimmalle osalle ihmisiä olevan ihan hebreaa. Ei lapsetkaan tarkalleen tiedä, mitä minä päivät pitkät töissä teen, niin ei kai minunkaan tarvitse prikulleen tietää mitä lapset töissään tekee, eivät hekään tarkkaan tiedä mitä minä teen.
Jos minä kertoisin ap:lle miten tyytyväinen olen siitä , että sain sen hemin pysymään pystyssä ihan omin apuinsa, niin tuskin se ap:lle paljoakaan merkkaisi.
Jokaisella on töissä omat juttunsa, eikä niitä toisten töiden hienouksia aina ymmärretä, kun ollaan eri alalla. Aina ei ole kyse koulutustasoista.
Jos olet terveydenhuollossa, olet ilmeisesti käynyt kouluja ja sinulla on jokin tutkinto?
Minun vanhempani eivät ole käyneet kansakoulua kummempaa, ja ovat menneet siitä suoraan tehtaalle töihin. Mieheni vanhemmilla on pientila, eivätkä olleet koskaan palkkatöissäkään.Tottakai minulla on tutkinto, mutta en ole edes ajatellut, että nykyajan nuorilla voisi olla vanhemmat, jotka eivät ole käyneet mitään kouluja peruskoulun lisäksi.
Mutta ilmeisesti ap ei siten ihan nuori olekkaan ja hänen vanhemmillaan ei ole mitään koulutusta pakollisten lisäksi.
Niin ja sitten kyseenalaistetaan koko luokkayhteiskuntaa. Kyllä meillä on paljon vanhempia tässä maassa, joiden koulut tyssäsivät peruskouluun. Eivätkä ole mitään eläkeläisikäisiä.
Heitä on usein koulutettu työn ohessa.
Mutta tuskin he silti esimerkiksi nykyistä peruskoulua läpäisisivät. Ja moni tekee aivan yksinkertaista työtä, jossa se koulutuskin on jotain perustasoa (esimerkiksi jonkin varasto-ohjelman käyttämistä).
80-luvun koululainen ei läpäisisi nykyistä peruskoulua, vaikka tukea on toki ihan eri tavalla kuin silloin.
Monet suoraan työelämään menneet ovat päättyneet pomoiksi, mm. omani joka aloitti ompelijana tehtaassa ja on nyt keskikokoisen kaupungin henkilöstöpäällikkö. Pian eläkeiässä, muttei ihan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä vanhempia. Minä ja mieheni olemme duunareita ja lapset akateemisia. Oikein hyvin osaamme heidän kanssaan jutelle ja ymmärrämme kyllä mitä noin suunnilleen tekevät töikseen. Ja sen tarkemmin ei toisten töitä monesti tiedetäkään, ellei itse olla ihan samoissa hommissa.
Minun oma työ on terveydenhuollossa, kuntoutuspuolelle ja sekin näyttää suurimmalle osalle ihmisiä olevan ihan hebreaa. Ei lapsetkaan tarkalleen tiedä, mitä minä päivät pitkät töissä teen, niin ei kai minunkaan tarvitse prikulleen tietää mitä lapset töissään tekee, eivät hekään tarkkaan tiedä mitä minä teen.
Jos minä kertoisin ap:lle miten tyytyväinen olen siitä , että sain sen hemin pysymään pystyssä ihan omin apuinsa, niin tuskin se ap:lle paljoakaan merkkaisi.
Jokaisella on töissä omat juttunsa, eikä niitä toisten töiden hienouksia aina ymmärretä, kun ollaan eri alalla. Aina ei ole kyse koulutustasoista.
Jos olet terveydenhuollossa, olet ilmeisesti käynyt kouluja ja sinulla on jokin tutkinto?
Minun vanhempani eivät ole käyneet kansakoulua kummempaa, ja ovat menneet siitä suoraan tehtaalle töihin. Mieheni vanhemmilla on pientila, eivätkä olleet koskaan palkkatöissäkään.Tottakai minulla on tutkinto, mutta en ole edes ajatellut, että nykyajan nuorilla voisi olla vanhemmat, jotka eivät ole käyneet mitään kouluja peruskoulun lisäksi.
Mutta ilmeisesti ap ei siten ihan nuori olekkaan ja hänen vanhemmillaan ei ole mitään koulutusta pakollisten lisäksi.
Niin ja sitten kyseenalaistetaan koko luokkayhteiskuntaa. Kyllä meillä on paljon vanhempia tässä maassa, joiden koulut tyssäsivät peruskouluun. Eivätkä ole mitään eläkeläisikäisiä.
Eihän silloin edes ollut peruskoulua. On pilvin pimein ihmisiä, joilta jäi keskikoulu kesken eli edes peruskoulua ei ole suoritettuna. Heitä on vielä 1970-luvun alkupuolella teini-iässä olleissa, joten heitä on myös nykyisten opiskelijoiden vanhemmissa.
Täällä ihmiset kyseenalaistaa koko luokkayhteiskunnan, vaikka oma kokemus sisältää ihmiset vain sen oman luokan sisältä.
Aikuisista joka neljäs ei ole suorittanut muuta kuin perusasteen tutkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin joku jo totesi: tervetuloa luokkaretkijoukkueeseen.
Luokkaretki-käsite on kotoisin Ruotsista ja sopii sinne paljon paremmin. Yhteiskunta on enemmän jakaantunut, vaikka sitä onkin yritetty verhota kansankodin kaapuun.
Suomalainen yhteiskunta jakautuu parhaillaankin hyvin voimakkaasti. Jopa niin, että ääripäät ovat niin polarisoituneet ettei niillä ole enää käytännössä mitään yhteistä.
Riippuu paikasta, ehkä rajummin kaupungeissa kuin maalla ja taajamissa.
Paljon on kiinni ihmisistä itsestään, miten he tulevat muiden kanssa toimeen ja mitä harrastavat. Joku työväen perheestä ponnistanut voi olla täysi snobi syntyjään, kun taas toinen on täysin eri luonteinen.
Snobikin voi olla lukemattomilla eri tavoilla. Eri yhteiskuntaluokissa on snobeja, joilla ei ole muuta yhteistä kuin se, että muut samassa luokassa pitävät heitä snobeina. Voi myös olla duunariperhetaustainen lääketieteen tohtori, joka nostaa kovaa palkkaa ja on kaikin tavoin ylempää keskiluokkaa, mutta ei silti yhtään snobi, vaan ennemminkin arka ja nöyrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisiä vanhempia. Minä ja mieheni olemme duunareita ja lapset akateemisia. Oikein hyvin osaamme heidän kanssaan jutelle ja ymmärrämme kyllä mitä noin suunnilleen tekevät töikseen. Ja sen tarkemmin ei toisten töitä monesti tiedetäkään, ellei itse olla ihan samoissa hommissa.
Minun oma työ on terveydenhuollossa, kuntoutuspuolelle ja sekin näyttää suurimmalle osalle ihmisiä olevan ihan hebreaa. Ei lapsetkaan tarkalleen tiedä, mitä minä päivät pitkät töissä teen, niin ei kai minunkaan tarvitse prikulleen tietää mitä lapset töissään tekee, eivät hekään tarkkaan tiedä mitä minä teen.
Jos minä kertoisin ap:lle miten tyytyväinen olen siitä , että sain sen hemin pysymään pystyssä ihan omin apuinsa, niin tuskin se ap:lle paljoakaan merkkaisi.
Jokaisella on töissä omat juttunsa, eikä niitä toisten töiden hienouksia aina ymmärretä, kun ollaan eri alalla. Aina ei ole kyse koulutustasoista.
Jos olet terveydenhuollossa, olet ilmeisesti käynyt kouluja ja sinulla on jokin tutkinto?
Minun vanhempani eivät ole käyneet kansakoulua kummempaa, ja ovat menneet siitä suoraan tehtaalle töihin. Mieheni vanhemmilla on pientila, eivätkä olleet koskaan palkkatöissäkään.Tottakai minulla on tutkinto, mutta en ole edes ajatellut, että nykyajan nuorilla voisi olla vanhemmat, jotka eivät ole käyneet mitään kouluja peruskoulun lisäksi.
Mutta ilmeisesti ap ei siten ihan nuori olekkaan ja hänen vanhemmillaan ei ole mitään koulutusta pakollisten lisäksi.
Niin ja sitten kyseenalaistetaan koko luokkayhteiskuntaa. Kyllä meillä on paljon vanhempia tässä maassa, joiden koulut tyssäsivät peruskouluun. Eivätkä ole mitään eläkeläisikäisiä.
Heitä on usein koulutettu työn ohessa.
Mutta tuskin he silti esimerkiksi nykyistä peruskoulua läpäisisivät. Ja moni tekee aivan yksinkertaista työtä, jossa se koulutuskin on jotain perustasoa (esimerkiksi jonkin varasto-ohjelman käyttämistä).
80-luvun koululainen ei läpäisisi nykyistä peruskoulua, vaikka tukea on toki ihan eri tavalla kuin silloin.
Monet suoraan työelämään menneet ovat päättyneet pomoiksi, mm. omani joka aloitti ompelijana tehtaassa ja on nyt keskikokoisen kaupungin henkilöstöpäällikkö. Pian eläkeiässä, muttei ihan.
Olen 70-luvun koululainen ja väitän, että suorittaisin nykyisen peruskoulun kiitettävin arvosanoin. Niin paljon on tullut opiskeltua. Toki joutuisin silti lukemaan kokeisiin, mutta se ei olisi ongelma. Nauttisin joka hetkestä, kun saisin kerrata vanhoja taitoja. Eikä siihen tietenkään menisi 9 vuotta. Varsin monelle sellainen rupeama olisi kauhistus.
Alue: Aihe vapaa
Niin ja sitten kyseenalaistetaan koko luokkayhteiskuntaa. Kyllä meillä on paljon vanhempia tässä maassa, joiden koulut tyssäsivät peruskouluun. Eivätkä ole mitään eläkeläisikäisiä.