HS: Mitä tehdä, jos liikunta ei yhtään kiinnosta, mutta haluaa pysyä terveenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hyvä puoli että laiskat p*skat katoavat nopeammin kuormittamasta yhteiskuntaa. Vuosi ennen eläikää olisi optimi kuolinpäivä suurelle osalle.

Vau. Tässä näkyy kirkkaana liikuntaa harrastavien ihmisten asenne muita kohtaan. Ei taida liikunta auttaa muuhun kuin omahyväisyyden ja negatiivisuuden kasvattamiseen. Ei puhettakaan onnellisuudesta, joka heijastuisi myös muihin ihmisiin. 

Olen onnellinen kun olet lakannut tuhlaamasta happea joita kasvit vaivalla vääntävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ihan uskomattomalta miten eri mieltä ihmiset ovat aloituksen kanssa! Ihminen on eläin. Kuten kaikki eläimet, myös ihminen tarvitsee liikuntaa pysyäkseen terveenä, toimintakykyisenä ja mieleltään virkeänä. Mikä tässä on niin vaikeaa hyväksyä?

Tässä ketjussa niitä syitä on tullut. Sinun ideologiasi ei ole ainoa oikea.

Mikä ihmeen ideologia? Se että ihmiskeholla on tarpeita toimintakyvyn ylläpitämiseksi ei ole mikään mielipideasia.

Anna sen kuolla kivuliaasti, maailma ei menetä mitään.

En lukenut vastauksia. Tuli vain heti otsikon luettuani mieleeni, että ihmisillä on joskus vähän kapea käsitys siitä, mikä on liikuntaa ja mikä ei. Totesin itsekin, että pakko alkaa tehdä jotain, käydä jumpassa, alkaa pelata yhtä pallopeliä, mihin pääsisin mukaan jne. Lopulta kokeilujen jälkeen myönsin, että se oli yhtä tervanjuontia. Sen sijaan minulle ei ole mikään ongelma lähteä kotiovelta reippaalle kävelylenkille, nautin niistä tosi paljon, saan olla ulkoilmassa ja tuuletan ajatuksiani. Jälkeenpäin voin kotona vähän jumpatakin. Mutta monen mielestä tämä ei ole "mitään", koska oikea liikunta tapahtuu salilla/jumpassa/pelissä sen mukaan, mistä kommentoija itse pitää. Ja tietysti jos on ihan sohvaperuna, minusta liikunta kannattaisi aloittaa leppoisasti, ellei sitten jostain syystä yhtäkkiä innostu rääkkäämään itseään. Mutta monen mielestä se pieni liikunta ei taas ole mitään. Tällainen lannistaminen lamauttaa jotkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.

Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.

Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!

Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.

Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)

Sanopa se. Mikä oli sinun syysi päätyä laihdutettavaan, monisairaaseen ja polvikipuiseen tilaan? Ehkä jollain toisella on nyt sama syy kuin sinulla vuosi tai viisi sitten, jolloin pidit omaa tilannettasi varsin ymmärrettävänä, kunnes näit valon.

Minun syyni olla harrastamatta liikuntaa on terveys ja hyvinvointi. Epämieluisa, inhottavalta tuntuva pakkoliikunta valmiiksi täydessä arjessa nakertaisi yöunta, kuormittaisi parisuhdetta ja lapsia, lisäisi kiirettä ja stressiä ja yksinkertaisesti aiheuttaisi kaikessa epämukavuudessaan mielipahaa. Kuvittele että kahden tunnin viikottaisen rektaalipenetraation todettaisiin vähentävän erinäisiä terveysriskejä, ryhtyisitkö siihen? Hetkenhän se vain kirpaisee ja kelläpä meistä ei olisi kahta tuntia viikossa irrottaa omalle hyvinvoinnille! No mieti niitä joille liikunta on epämukavampaa kuin rektaalipenetraatio.

Eli haluat opettaa lapsillesi, ettei aikuisten kuulu harrastaa liikuntaa?? Tajuatko minkä karhunpalveluksen heille teet? Kyllä lapsiperheessäkin on aikaa liikunnalle, kun ei sen kuitenkaan tarvi olla mitään maratontreeniä. Omalle lapselleni olen alusta asti opettanut, että äitikin tarvitsee aikaa treenata. Viimeksi eilen kävin juoksulenkillä sillä aikaa, kun lapsella oli sählytreenit. Tulin lenkiltä posket punaisina ja hyväntuulisena jakemaan lasta ja hiukan säälien katsoin niitä muita vanhempia. Siellä ne olivat istuneet epämukavalla penkillä sisätiloissa koko treenin ajan. Melkein kaikilla oli kännykkä kädessä ja selkä/niska ihan hirveällä mutkalla siinä puhelinta räpälätessä. Voi vaan kuvitella kuinka sitten illalla voivoteltiin, kun on taas niska niin jumissa, eikä lapsiperheessä vaan ole aikaa liikkua...

Itse kyllä ymmärrän, että perheelliseltä voi jäädä helposti liikunta vähiin. Omalla kohdalla vaikuttaa suuresti ainakin se, että liikkumaan pitää päästä ajoissa ja ilta pyhitetään palautumiseen. Jos käyn juoksemassa iltakahdeksan aikaan, se näkyy seuraavan yönä rauhattomana unena paljon pahemmin kuin saunakalja. Univaje lähtee hyvin helposti viikolla kertautumaan ja kevyistä lenkeistäkään ei ilman unta palaudu. Mieluiten harrastankin liikuntaa ennen kuutta.

Minä perheellisenä käyn lenkillä aamulla ennen kuin muu perhe herää, mutta toki tämäkään ei sinulle sovi, vaan haluat liikkua vain klo 17-18 ja, kun se ei onnistu, niin mahdotonta on. Nyt kun lapset osaavat jo pyöräillä käydään joskus yhdessäkin lenkillä. Uimahallissa otetaan miehen kanssa vuorot, jolloin molemmat saa uida 30 min toinen on lasten kanssa. Lapsiperheessä on mahdollista liikkua, mutta se toki vaatii hiukan suunnittelua, eikä varmasti ole valtavan tavoitteellista, mutta eihän tässä sitä haettukaan vaan sitä arjessa jaksamista ja siihen ei mahdotonta kuntoa tarvita. Uniongelmaisen pitäisi ehdottomasti panostaa liikuntaa, koska sopivan rasittava liikuntaa parantaa tutkitusti unenlaatua. Sen olen kyllä huomannut, että valtaosa ihmisistä on hirveän taitavia keksimään miljoonia tekosyitä miksi juuri minä en ehdi tehdä mitään kuntoni hyväksi. (Mutta jokainen käänne jossain tosi-tv roskassa kyllä tiedetään...)

Lähden ajamaan töihin klo 6:15 jotta ehdin hakea lapseni päiväkodista neljältä (paitsi nyt kun olen potilaan kanssa kotona), joten ei, aamuliikuntakaan ei ole minulle se vaihtoehto. Sen myönnän auliisti että sen pari tuntia viikossa pystyisi halutessaan raivaamaan liikunnalle, mutta kuten selitin, mulla se ei pääse prioriteettilistalle niin korkealle että tosissani haluaisin. Vaikka tiedostan pitkän tähtäimen hyödyt, en saa liikunnasta tässä hetkessä hyvää mieltä ja jaksamista (kokeiltu on) vaan kiireen ja pakon tunnetta, pilattuja yöunia ja epämukavuutta, joten mieluummin vietän niitä vähemmän suorittavia iltoja lasteni kanssa. Te voitte vapaasti olla sitä mieltä että se on väärä valinta, mutta tässä ihmeteltiin miksi ihmiset ei liiku, ja yksi syy on se että vuosikymmenten päästä yksilötasolla marginaalisesti merkityksellinen sairastumisriskin pieneneminen ei tunnu riittävältä palkinnolta korvaamaan niitä haittoja jotka siitä tässä hetkessä kokisi.

Nyt pitää vain päättää halusitteko tietää ja ymmärtää niitä syitä vai väittää vastaan.

Hyvä fyysinen kunto näkyy kyllä ihan tässä ja nyt (ei tarvitse odottaa tulevaisuudelta jotain marginaalista hyötyä). Lasten kanssa jaksaa touhuta, kauppakassit kulkee kevyesti, imuroidessa ei tule hiki ym. Uni on parempaa. Näissä on  toki se ongelma, että sen eron huomaa vasta sitten, kun se parempi kunto on jo saavutettu, vaikka sitä luuli ihan kivasti jaksavansa aikaisemminkin. Vasta jälkikäteen tajuaa miten paljon mukavampaa on touhuta kaikenlaista, kun kunto on hyvä. Omien vanhempien sukupolven vanhentumista katsellessa tulee myös väistämättä huomanneeksi miten paljon mukavampaa se vanhuus on, kun on koko elämänsä pitänyt siitä kunnostaan huolta. Jaksaa touhuta lastenlasten kanssa, matkustella, mökkeillä ym. Nämä kun eivät oikeasti ole siellä vanhuudessa enää itsestään selvyyksiä. (Ja juu, tiedän, että syöpä voi tulla koska vaan ja tappaa, vaikka kuinka olisi lenkkeillyt). Jos sitä kehoa ei oikein koskaan ole rasitettu, niin se luovuttaa jossain vaiheessa. Lopputuloksena on sitten tylsät päivät kotona, kun ei voimat riitä enää edes siihen lähikauppaan. Omia valintoja toki :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravinto vaikuttaa enemmän kuin liikunta.

Erillisiä asioita. Liikunta vaikuttaa omalla tavallaan ja ravinto omallaan. Syömällä superterveellisesti ei pysty kompensoimaan liikunnan puutetta ja päinvastoin.

Kyllä ne yhdessä vaikuttaa, mutta ravinto on kuitenkin tärkeämpi.  Mikä ihmeen "superterveellinen"??

Ne on eri asioita. Turhaa verrata. Tarvitaan molemmat. Terveellistä ruokaa ja riittävästi liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vastauksia. Tuli vain heti otsikon luettuani mieleeni, että ihmisillä on joskus vähän kapea käsitys siitä, mikä on liikuntaa ja mikä ei. Totesin itsekin, että pakko alkaa tehdä jotain, käydä jumpassa, alkaa pelata yhtä pallopeliä, mihin pääsisin mukaan jne. Lopulta kokeilujen jälkeen myönsin, että se oli yhtä tervanjuontia. Sen sijaan minulle ei ole mikään ongelma lähteä kotiovelta reippaalle kävelylenkille, nautin niistä tosi paljon, saan olla ulkoilmassa ja tuuletan ajatuksiani. Jälkeenpäin voin kotona vähän jumpatakin. Mutta monen mielestä tämä ei ole "mitään", koska oikea liikunta tapahtuu salilla/jumpassa/pelissä sen mukaan, mistä kommentoija itse pitää. Ja tietysti jos on ihan sohvaperuna, minusta liikunta kannattaisi aloittaa leppoisasti, ellei sitten jostain syystä yhtäkkiä innostu rääkkäämään itseään. Mutta monen mielestä se pieni liikunta ei taas ole mitään. Tällainen lannistaminen lamauttaa jotkut.

Sanoisin, että Suomessa tilanne on ihan päinvastainen. Nykyään kaikki liikunta lasketaan ja omasta mielestäni reipas kävelylenkki on erittäin hyvää liikuntaa (vaikka itse mieluummin juoksen sen lenkin). Itse olen huomannut, että liikkuvat ihmiset suhtautuvat positiivisemmin muiden liikkumiseen (oli se mitä vain liikkumista). Passiiviset vähättelevät ja kuvittelevat, että treenin on oltava rankkaa, jotta siitä olisi hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vastauksia. Tuli vain heti otsikon luettuani mieleeni, että ihmisillä on joskus vähän kapea käsitys siitä, mikä on liikuntaa ja mikä ei. Totesin itsekin, että pakko alkaa tehdä jotain, käydä jumpassa, alkaa pelata yhtä pallopeliä, mihin pääsisin mukaan jne. Lopulta kokeilujen jälkeen myönsin, että se oli yhtä tervanjuontia. Sen sijaan minulle ei ole mikään ongelma lähteä kotiovelta reippaalle kävelylenkille, nautin niistä tosi paljon, saan olla ulkoilmassa ja tuuletan ajatuksiani. Jälkeenpäin voin kotona vähän jumpatakin. Mutta monen mielestä tämä ei ole "mitään", koska oikea liikunta tapahtuu salilla/jumpassa/pelissä sen mukaan, mistä kommentoija itse pitää. Ja tietysti jos on ihan sohvaperuna, minusta liikunta kannattaisi aloittaa leppoisasti, ellei sitten jostain syystä yhtäkkiä innostu rääkkäämään itseään. Mutta monen mielestä se pieni liikunta ei taas ole mitään. Tällainen lannistaminen lamauttaa jotkut.

Olen niin samaa mieltä sun kanssa.  Liikuntana tunnutaan pitävän vain sellaista, mitä "harrastetaan" erikseen ja erillään muusta elämästä.  Liikuntaahan on kaikki mikä pitää liikkeessä eikä se ole joku erillinen osa elämää.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut vastauksia. Tuli vain heti otsikon luettuani mieleeni, että ihmisillä on joskus vähän kapea käsitys siitä, mikä on liikuntaa ja mikä ei. Totesin itsekin, että pakko alkaa tehdä jotain, käydä jumpassa, alkaa pelata yhtä pallopeliä, mihin pääsisin mukaan jne. Lopulta kokeilujen jälkeen myönsin, että se oli yhtä tervanjuontia. Sen sijaan minulle ei ole mikään ongelma lähteä kotiovelta reippaalle kävelylenkille, nautin niistä tosi paljon, saan olla ulkoilmassa ja tuuletan ajatuksiani. Jälkeenpäin voin kotona vähän jumpatakin. Mutta monen mielestä tämä ei ole "mitään", koska oikea liikunta tapahtuu salilla/jumpassa/pelissä sen mukaan, mistä kommentoija itse pitää. Ja tietysti jos on ihan sohvaperuna, minusta liikunta kannattaisi aloittaa leppoisasti, ellei sitten jostain syystä yhtäkkiä innostu rääkkäämään itseään. Mutta monen mielestä se pieni liikunta ei taas ole mitään. Tällainen lannistaminen lamauttaa jotkut.

Niin ja sen jumpan on tietenkin vaadittava ne uusimmat merkkivaatteet, sinne ajetaan uudenuutukaisella Audilla, tietenkin siinä Applen uusimmassa ipädissä on askelmittarit, sydämen lyönnit mittaava appsi ja kaikki älyominaisuudet, vettä sipaistaan muodikkaasti aina 15 minuutin välein juuri siihen tarkoitukseen ostetusta muovitötteröstä samalla kuin tiiraillaan peilistä omaa kroppaa... jumpan lopuksi tietenkin kuva Instagrammiin huulet töröllään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.

Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.

Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!

Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.

Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)

Sanopa se. Mikä oli sinun syysi päätyä laihdutettavaan, monisairaaseen ja polvikipuiseen tilaan? Ehkä jollain toisella on nyt sama syy kuin sinulla vuosi tai viisi sitten, jolloin pidit omaa tilannettasi varsin ymmärrettävänä, kunnes näit valon.

Minun syyni olla harrastamatta liikuntaa on terveys ja hyvinvointi. Epämieluisa, inhottavalta tuntuva pakkoliikunta valmiiksi täydessä arjessa nakertaisi yöunta, kuormittaisi parisuhdetta ja lapsia, lisäisi kiirettä ja stressiä ja yksinkertaisesti aiheuttaisi kaikessa epämukavuudessaan mielipahaa. Kuvittele että kahden tunnin viikottaisen rektaalipenetraation todettaisiin vähentävän erinäisiä terveysriskejä, ryhtyisitkö siihen? Hetkenhän se vain kirpaisee ja kelläpä meistä ei olisi kahta tuntia viikossa irrottaa omalle hyvinvoinnille! No mieti niitä joille liikunta on epämukavampaa kuin rektaalipenetraatio.

Eli haluat opettaa lapsillesi, ettei aikuisten kuulu harrastaa liikuntaa?? Tajuatko minkä karhunpalveluksen heille teet? Kyllä lapsiperheessäkin on aikaa liikunnalle, kun ei sen kuitenkaan tarvi olla mitään maratontreeniä. Omalle lapselleni olen alusta asti opettanut, että äitikin tarvitsee aikaa treenata. Viimeksi eilen kävin juoksulenkillä sillä aikaa, kun lapsella oli sählytreenit. Tulin lenkiltä posket punaisina ja hyväntuulisena jakemaan lasta ja hiukan säälien katsoin niitä muita vanhempia. Siellä ne olivat istuneet epämukavalla penkillä sisätiloissa koko treenin ajan. Melkein kaikilla oli kännykkä kädessä ja selkä/niska ihan hirveällä mutkalla siinä puhelinta räpälätessä. Voi vaan kuvitella kuinka sitten illalla voivoteltiin, kun on taas niska niin jumissa, eikä lapsiperheessä vaan ole aikaa liikkua...

Itse kyllä ymmärrän, että perheelliseltä voi jäädä helposti liikunta vähiin. Omalla kohdalla vaikuttaa suuresti ainakin se, että liikkumaan pitää päästä ajoissa ja ilta pyhitetään palautumiseen. Jos käyn juoksemassa iltakahdeksan aikaan, se näkyy seuraavan yönä rauhattomana unena paljon pahemmin kuin saunakalja. Univaje lähtee hyvin helposti viikolla kertautumaan ja kevyistä lenkeistäkään ei ilman unta palaudu. Mieluiten harrastankin liikuntaa ennen kuutta.

Minä perheellisenä käyn lenkillä aamulla ennen kuin muu perhe herää, mutta toki tämäkään ei sinulle sovi, vaan haluat liikkua vain klo 17-18 ja, kun se ei onnistu, niin mahdotonta on. Nyt kun lapset osaavat jo pyöräillä käydään joskus yhdessäkin lenkillä. Uimahallissa otetaan miehen kanssa vuorot, jolloin molemmat saa uida 30 min toinen on lasten kanssa. Lapsiperheessä on mahdollista liikkua, mutta se toki vaatii hiukan suunnittelua, eikä varmasti ole valtavan tavoitteellista, mutta eihän tässä sitä haettukaan vaan sitä arjessa jaksamista ja siihen ei mahdotonta kuntoa tarvita. Uniongelmaisen pitäisi ehdottomasti panostaa liikuntaa, koska sopivan rasittava liikuntaa parantaa tutkitusti unenlaatua. Sen olen kyllä huomannut, että valtaosa ihmisistä on hirveän taitavia keksimään miljoonia tekosyitä miksi juuri minä en ehdi tehdä mitään kuntoni hyväksi. (Mutta jokainen käänne jossain tosi-tv roskassa kyllä tiedetään...)

Lähden ajamaan töihin klo 6:15 jotta ehdin hakea lapseni päiväkodista neljältä (paitsi nyt kun olen potilaan kanssa kotona), joten ei, aamuliikuntakaan ei ole minulle se vaihtoehto. Sen myönnän auliisti että sen pari tuntia viikossa pystyisi halutessaan raivaamaan liikunnalle, mutta kuten selitin, mulla se ei pääse prioriteettilistalle niin korkealle että tosissani haluaisin. Vaikka tiedostan pitkän tähtäimen hyödyt, en saa liikunnasta tässä hetkessä hyvää mieltä ja jaksamista (kokeiltu on) vaan kiireen ja pakon tunnetta, pilattuja yöunia ja epämukavuutta, joten mieluummin vietän niitä vähemmän suorittavia iltoja lasteni kanssa. Te voitte vapaasti olla sitä mieltä että se on väärä valinta, mutta tässä ihmeteltiin miksi ihmiset ei liiku, ja yksi syy on se että vuosikymmenten päästä yksilötasolla marginaalisesti merkityksellinen sairastumisriskin pieneneminen ei tunnu riittävältä palkinnolta korvaamaan niitä haittoja jotka siitä tässä hetkessä kokisi.

Nyt pitää vain päättää halusitteko tietää ja ymmärtää niitä syitä vai väittää vastaan.

Hyvä fyysinen kunto näkyy kyllä ihan tässä ja nyt (ei tarvitse odottaa tulevaisuudelta jotain marginaalista hyötyä). Lasten kanssa jaksaa touhuta, kauppakassit kulkee kevyesti, imuroidessa ei tule hiki ym. Uni on parempaa. Näissä on  toki se ongelma, että sen eron huomaa vasta sitten, kun se parempi kunto on jo saavutettu, vaikka sitä luuli ihan kivasti jaksavansa aikaisemminkin. Vasta jälkikäteen tajuaa miten paljon mukavampaa on touhuta kaikenlaista, kun kunto on hyvä. Omien vanhempien sukupolven vanhentumista katsellessa tulee myös väistämättä huomanneeksi miten paljon mukavampaa se vanhuus on, kun on koko elämänsä pitänyt siitä kunnostaan huolta. Jaksaa touhuta lastenlasten kanssa, matkustella, mökkeillä ym. Nämä kun eivät oikeasti ole siellä vanhuudessa enää itsestään selvyyksiä. (Ja juu, tiedän, että syöpä voi tulla koska vaan ja tappaa, vaikka kuinka olisi lenkkeillyt). Jos sitä kehoa ei oikein koskaan ole rasitettu, niin se luovuttaa jossain vaiheessa. Lopputuloksena on sitten tylsät päivät kotona, kun ei voimat riitä enää edes siihen lähikauppaan. Omia valintoja toki :)

Ei ihmisen tarvitse "harrastaa liikuntaa" jaksaakseen touhuta lasten kanssa ja imuroida. Sitä varten tarvitsee touhuta lasten kanssa ja imuroida. Käydä siellä kaupalla kävellen, kantaa kassit kotiin, haravoida takapiha, käydä metsäretkellä, elää normaalia aktiivista elämää.

Jos haluaa voimaa niin pitää treenata voimaa. Jos haluaa oikeasti hyvän aerobisen kunnon niin sitten pitää harrastaa jotain mikä kehittää sitä kuntoa (ESIM.juoksu).

Jos tavallinen peruskunto riittää niin tavallinen aktiivinen elämä riittää. Minulle itselleni se ei riitä. En tuomitse niitä kenelle se riittää.

Eipä se himoliikuntakaan vain hyväksi ole, raskaan urheilusuorituksen jälkeen on löydetty samanlaisia muutoksia sydämestä kuin sydänkohtauksen jälkeen ja juuri oli hesarissa juttua siitä miten raskaat ja pitkät urheilusuoritukset väsyttävät henkisesti niin, ettei kyetä tekemään päätöksiä yhtä hyvin kuin normaalisti. Millekkään eläimelle äärimmäiset urheilusuoritukset ei ole hyväksi.

Mutta liikunta jossain määrin on toki aina terveellistä. Paras olisi kun tulisi arjessa koko ajan liikuntaa, kävelyä, ulkotöitä, portaita jne. Syke vähän nousee ja vähän tulee hiki pitkin päivää. Sillä ne ihmiset ennen vanhaan on terveenä pysyneet. Se että istutaan koko päivä ja sitten käydään vetämässä hirmuinen lenkki äärirajoille ei välttämättä ole kovinkaan terveyttä edistävää. Ehkäpä yhteiskunta voisi vielä helpottaa arkiliikuntaa, nythän esimerkiksi tähän aikaan vuodesta koko valoista aika, eli paras aika ulkoilla, kuluu monella toimiston seiniä tuijotellessa.

Miksi tässä otsikossa viitataan Hesariin, mutta ei ole mitään linkkiä tai keskustelua itse uutisesta? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä otsikossa viitataan Hesariin, mutta ei ole mitään linkkiä tai keskustelua itse uutisesta? 

Artikkeli "vain tilaajille".

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä otsikossa viitataan Hesariin, mutta ei ole mitään linkkiä tai keskustelua itse uutisesta? 

Mua olis myös kiinnostanut lehtijutun vastaus otsikon kysymykseen eikä aloittajan rajallisen ymmärryksen epätoivoiset laajennusyritykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.

Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.

Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!

Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.

Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)

Sanopa se. Mikä oli sinun syysi päätyä laihdutettavaan, monisairaaseen ja polvikipuiseen tilaan? Ehkä jollain toisella on nyt sama syy kuin sinulla vuosi tai viisi sitten, jolloin pidit omaa tilannettasi varsin ymmärrettävänä, kunnes näit valon.

Minun syyni olla harrastamatta liikuntaa on terveys ja hyvinvointi. Epämieluisa, inhottavalta tuntuva pakkoliikunta valmiiksi täydessä arjessa nakertaisi yöunta, kuormittaisi parisuhdetta ja lapsia, lisäisi kiirettä ja stressiä ja yksinkertaisesti aiheuttaisi kaikessa epämukavuudessaan mielipahaa. Kuvittele että kahden tunnin viikottaisen rektaalipenetraation todettaisiin vähentävän erinäisiä terveysriskejä, ryhtyisitkö siihen? Hetkenhän se vain kirpaisee ja kelläpä meistä ei olisi kahta tuntia viikossa irrottaa omalle hyvinvoinnille! No mieti niitä joille liikunta on epämukavampaa kuin rektaalipenetraatio.

Eli haluat opettaa lapsillesi, ettei aikuisten kuulu harrastaa liikuntaa?? Tajuatko minkä karhunpalveluksen heille teet? Kyllä lapsiperheessäkin on aikaa liikunnalle, kun ei sen kuitenkaan tarvi olla mitään maratontreeniä. Omalle lapselleni olen alusta asti opettanut, että äitikin tarvitsee aikaa treenata. Viimeksi eilen kävin juoksulenkillä sillä aikaa, kun lapsella oli sählytreenit. Tulin lenkiltä posket punaisina ja hyväntuulisena jakemaan lasta ja hiukan säälien katsoin niitä muita vanhempia. Siellä ne olivat istuneet epämukavalla penkillä sisätiloissa koko treenin ajan. Melkein kaikilla oli kännykkä kädessä ja selkä/niska ihan hirveällä mutkalla siinä puhelinta räpälätessä. Voi vaan kuvitella kuinka sitten illalla voivoteltiin, kun on taas niska niin jumissa, eikä lapsiperheessä vaan ole aikaa liikkua...

Itse kyllä ymmärrän, että perheelliseltä voi jäädä helposti liikunta vähiin. Omalla kohdalla vaikuttaa suuresti ainakin se, että liikkumaan pitää päästä ajoissa ja ilta pyhitetään palautumiseen. Jos käyn juoksemassa iltakahdeksan aikaan, se näkyy seuraavan yönä rauhattomana unena paljon pahemmin kuin saunakalja. Univaje lähtee hyvin helposti viikolla kertautumaan ja kevyistä lenkeistäkään ei ilman unta palaudu. Mieluiten harrastankin liikuntaa ennen kuutta.

Minä perheellisenä käyn lenkillä aamulla ennen kuin muu perhe herää, mutta toki tämäkään ei sinulle sovi, vaan haluat liikkua vain klo 17-18 ja, kun se ei onnistu, niin mahdotonta on. Nyt kun lapset osaavat jo pyöräillä käydään joskus yhdessäkin lenkillä. Uimahallissa otetaan miehen kanssa vuorot, jolloin molemmat saa uida 30 min toinen on lasten kanssa. Lapsiperheessä on mahdollista liikkua, mutta se toki vaatii hiukan suunnittelua, eikä varmasti ole valtavan tavoitteellista, mutta eihän tässä sitä haettukaan vaan sitä arjessa jaksamista ja siihen ei mahdotonta kuntoa tarvita. Uniongelmaisen pitäisi ehdottomasti panostaa liikuntaa, koska sopivan rasittava liikuntaa parantaa tutkitusti unenlaatua. Sen olen kyllä huomannut, että valtaosa ihmisistä on hirveän taitavia keksimään miljoonia tekosyitä miksi juuri minä en ehdi tehdä mitään kuntoni hyväksi. (Mutta jokainen käänne jossain tosi-tv roskassa kyllä tiedetään...)

Lähden ajamaan töihin klo 6:15 jotta ehdin hakea lapseni päiväkodista neljältä (paitsi nyt kun olen potilaan kanssa kotona), joten ei, aamuliikuntakaan ei ole minulle se vaihtoehto. Sen myönnän auliisti että sen pari tuntia viikossa pystyisi halutessaan raivaamaan liikunnalle, mutta kuten selitin, mulla se ei pääse prioriteettilistalle niin korkealle että tosissani haluaisin. Vaikka tiedostan pitkän tähtäimen hyödyt, en saa liikunnasta tässä hetkessä hyvää mieltä ja jaksamista (kokeiltu on) vaan kiireen ja pakon tunnetta, pilattuja yöunia ja epämukavuutta, joten mieluummin vietän niitä vähemmän suorittavia iltoja lasteni kanssa. Te voitte vapaasti olla sitä mieltä että se on väärä valinta, mutta tässä ihmeteltiin miksi ihmiset ei liiku, ja yksi syy on se että vuosikymmenten päästä yksilötasolla marginaalisesti merkityksellinen sairastumisriskin pieneneminen ei tunnu riittävältä palkinnolta korvaamaan niitä haittoja jotka siitä tässä hetkessä kokisi.

Nyt pitää vain päättää halusitteko tietää ja ymmärtää niitä syitä vai väittää vastaan.

Hyvä fyysinen kunto näkyy kyllä ihan tässä ja nyt (ei tarvitse odottaa tulevaisuudelta jotain marginaalista hyötyä). Lasten kanssa jaksaa touhuta, kauppakassit kulkee kevyesti, imuroidessa ei tule hiki ym. Uni on parempaa. Näissä on  toki se ongelma, että sen eron huomaa vasta sitten, kun se parempi kunto on jo saavutettu, vaikka sitä luuli ihan kivasti jaksavansa aikaisemminkin. Vasta jälkikäteen tajuaa miten paljon mukavampaa on touhuta kaikenlaista, kun kunto on hyvä. Omien vanhempien sukupolven vanhentumista katsellessa tulee myös väistämättä huomanneeksi miten paljon mukavampaa se vanhuus on, kun on koko elämänsä pitänyt siitä kunnostaan huolta. Jaksaa touhuta lastenlasten kanssa, matkustella, mökkeillä ym. Nämä kun eivät oikeasti ole siellä vanhuudessa enää itsestään selvyyksiä. (Ja juu, tiedän, että syöpä voi tulla koska vaan ja tappaa, vaikka kuinka olisi lenkkeillyt). Jos sitä kehoa ei oikein koskaan ole rasitettu, niin se luovuttaa jossain vaiheessa. Lopputuloksena on sitten tylsät päivät kotona, kun ei voimat riitä enää edes siihen lähikauppaan. Omia valintoja toki :)

Ei ihmisen tarvitse "harrastaa liikuntaa" jaksaakseen touhuta lasten kanssa ja imuroida. Sitä varten tarvitsee touhuta lasten kanssa ja imuroida. Käydä siellä kaupalla kävellen, kantaa kassit kotiin, haravoida takapiha, käydä metsäretkellä, elää normaalia aktiivista elämää.

Niinhän sitä luulisi, mutta juoksuharrastuksen myötä olen vaan huomannut, että jaksaa noitakin paremmin (vaikka siis olin aktiivinen ennenkin). Itse tosin vihaan kaupassa käytntiä sen verran, ettei tulisi mieleenkään rampata siellä joka päivä (mikä siis olisi pakollista, jos sieltä kävellen kantaisi koko perheelle ruokaa). Mieluummin käyn kerran viikossa autolla kaupassa ja käyn ihan vaan lenkillä ne "loput kauppakerrat". Toinen juttu onkin sitten se, kuka tuollaista "normaalia" elämää nykyään elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.

Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.

Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!

Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.

Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)

Sanopa se. Mikä oli sinun syysi päätyä laihdutettavaan, monisairaaseen ja polvikipuiseen tilaan? Ehkä jollain toisella on nyt sama syy kuin sinulla vuosi tai viisi sitten, jolloin pidit omaa tilannettasi varsin ymmärrettävänä, kunnes näit valon.

Minun syyni olla harrastamatta liikuntaa on terveys ja hyvinvointi. Epämieluisa, inhottavalta tuntuva pakkoliikunta valmiiksi täydessä arjessa nakertaisi yöunta, kuormittaisi parisuhdetta ja lapsia, lisäisi kiirettä ja stressiä ja yksinkertaisesti aiheuttaisi kaikessa epämukavuudessaan mielipahaa. Kuvittele että kahden tunnin viikottaisen rektaalipenetraation todettaisiin vähentävän erinäisiä terveysriskejä, ryhtyisitkö siihen? Hetkenhän se vain kirpaisee ja kelläpä meistä ei olisi kahta tuntia viikossa irrottaa omalle hyvinvoinnille! No mieti niitä joille liikunta on epämukavampaa kuin rektaalipenetraatio.

Eli haluat opettaa lapsillesi, ettei aikuisten kuulu harrastaa liikuntaa?? Tajuatko minkä karhunpalveluksen heille teet? Kyllä lapsiperheessäkin on aikaa liikunnalle, kun ei sen kuitenkaan tarvi olla mitään maratontreeniä. Omalle lapselleni olen alusta asti opettanut, että äitikin tarvitsee aikaa treenata. Viimeksi eilen kävin juoksulenkillä sillä aikaa, kun lapsella oli sählytreenit. Tulin lenkiltä posket punaisina ja hyväntuulisena jakemaan lasta ja hiukan säälien katsoin niitä muita vanhempia. Siellä ne olivat istuneet epämukavalla penkillä sisätiloissa koko treenin ajan. Melkein kaikilla oli kännykkä kädessä ja selkä/niska ihan hirveällä mutkalla siinä puhelinta räpälätessä. Voi vaan kuvitella kuinka sitten illalla voivoteltiin, kun on taas niska niin jumissa, eikä lapsiperheessä vaan ole aikaa liikkua...

Itse kyllä ymmärrän, että perheelliseltä voi jäädä helposti liikunta vähiin. Omalla kohdalla vaikuttaa suuresti ainakin se, että liikkumaan pitää päästä ajoissa ja ilta pyhitetään palautumiseen. Jos käyn juoksemassa iltakahdeksan aikaan, se näkyy seuraavan yönä rauhattomana unena paljon pahemmin kuin saunakalja. Univaje lähtee hyvin helposti viikolla kertautumaan ja kevyistä lenkeistäkään ei ilman unta palaudu. Mieluiten harrastankin liikuntaa ennen kuutta.

Minä perheellisenä käyn lenkillä aamulla ennen kuin muu perhe herää, mutta toki tämäkään ei sinulle sovi, vaan haluat liikkua vain klo 17-18 ja, kun se ei onnistu, niin mahdotonta on. Nyt kun lapset osaavat jo pyöräillä käydään joskus yhdessäkin lenkillä. Uimahallissa otetaan miehen kanssa vuorot, jolloin molemmat saa uida 30 min toinen on lasten kanssa. Lapsiperheessä on mahdollista liikkua, mutta se toki vaatii hiukan suunnittelua, eikä varmasti ole valtavan tavoitteellista, mutta eihän tässä sitä haettukaan vaan sitä arjessa jaksamista ja siihen ei mahdotonta kuntoa tarvita. Uniongelmaisen pitäisi ehdottomasti panostaa liikuntaa, koska sopivan rasittava liikuntaa parantaa tutkitusti unenlaatua. Sen olen kyllä huomannut, että valtaosa ihmisistä on hirveän taitavia keksimään miljoonia tekosyitä miksi juuri minä en ehdi tehdä mitään kuntoni hyväksi. (Mutta jokainen käänne jossain tosi-tv roskassa kyllä tiedetään...)

Lähden ajamaan töihin klo 6:15 jotta ehdin hakea lapseni päiväkodista neljältä (paitsi nyt kun olen potilaan kanssa kotona), joten ei, aamuliikuntakaan ei ole minulle se vaihtoehto. Sen myönnän auliisti että sen pari tuntia viikossa pystyisi halutessaan raivaamaan liikunnalle, mutta kuten selitin, mulla se ei pääse prioriteettilistalle niin korkealle että tosissani haluaisin. Vaikka tiedostan pitkän tähtäimen hyödyt, en saa liikunnasta tässä hetkessä hyvää mieltä ja jaksamista (kokeiltu on) vaan kiireen ja pakon tunnetta, pilattuja yöunia ja epämukavuutta, joten mieluummin vietän niitä vähemmän suorittavia iltoja lasteni kanssa. Te voitte vapaasti olla sitä mieltä että se on väärä valinta, mutta tässä ihmeteltiin miksi ihmiset ei liiku, ja yksi syy on se että vuosikymmenten päästä yksilötasolla marginaalisesti merkityksellinen sairastumisriskin pieneneminen ei tunnu riittävältä palkinnolta korvaamaan niitä haittoja jotka siitä tässä hetkessä kokisi.

Nyt pitää vain päättää halusitteko tietää ja ymmärtää niitä syitä vai väittää vastaan.

Hyvä fyysinen kunto näkyy kyllä ihan tässä ja nyt (ei tarvitse odottaa tulevaisuudelta jotain marginaalista hyötyä). Lasten kanssa jaksaa touhuta, kauppakassit kulkee kevyesti, imuroidessa ei tule hiki ym. Uni on parempaa. Näissä on  toki se ongelma, että sen eron huomaa vasta sitten, kun se parempi kunto on jo saavutettu, vaikka sitä luuli ihan kivasti jaksavansa aikaisemminkin. Vasta jälkikäteen tajuaa miten paljon mukavampaa on touhuta kaikenlaista, kun kunto on hyvä. Omien vanhempien sukupolven vanhentumista katsellessa tulee myös väistämättä huomanneeksi miten paljon mukavampaa se vanhuus on, kun on koko elämänsä pitänyt siitä kunnostaan huolta. Jaksaa touhuta lastenlasten kanssa, matkustella, mökkeillä ym. Nämä kun eivät oikeasti ole siellä vanhuudessa enää itsestään selvyyksiä. (Ja juu, tiedän, että syöpä voi tulla koska vaan ja tappaa, vaikka kuinka olisi lenkkeillyt). Jos sitä kehoa ei oikein koskaan ole rasitettu, niin se luovuttaa jossain vaiheessa. Lopputuloksena on sitten tylsät päivät kotona, kun ei voimat riitä enää edes siihen lähikauppaan. Omia valintoja toki :)

Ei ihmisen tarvitse "harrastaa liikuntaa" jaksaakseen touhuta lasten kanssa ja imuroida. Sitä varten tarvitsee touhuta lasten kanssa ja imuroida. Käydä siellä kaupalla kävellen, kantaa kassit kotiin, haravoida takapiha, käydä metsäretkellä, elää normaalia aktiivista elämää.

Niinhän sitä luulisi, mutta juoksuharrastuksen myötä olen vaan huomannut, että jaksaa noitakin paremmin (vaikka siis olin aktiivinen ennenkin). Itse tosin vihaan kaupassa käytntiä sen verran, ettei tulisi mieleenkään rampata siellä joka päivä (mikä siis olisi pakollista, jos sieltä kävellen kantaisi koko perheelle ruokaa). Mieluummin käyn kerran viikossa autolla kaupassa ja käyn ihan vaan lenkillä ne "loput kauppakerrat". Toinen juttu onkin sitten se, kuka tuollaista "normaalia" elämää nykyään elää.

Ja parin vuoden päästä tulet pitämään vastaavaa putkinäköistä messua meditoinnista, kasvisruokavaliosta tai jostain muusta joka kaikkien pitäisi tehdä nyt heti etkä yhtään käsitä miksei kaikki, eikä muiden oma kokemus hyvästä elämästä ja olosta merkitse mitään koska MINÄ tiedän miten se olisi PAREMPAA?

En tiedä kannattaako täällä puhua järkeä liikkumisen hyödyistä, suurin osa selittelee, syyllistyy, vähättelee jne. vaikka tietää faktat. Muistan kun jotkut tupakoitsijat aikoinaan vertasivat joihinkin ihmisiin jotka olivat eläneet pitkään vaikka olivat polttaneet, vaikka olin silloin vasta lapsi ihmettelin noiden itsepetosta täynnä olevien kommenttien tyhmyyttä. Jotkut vaan osaavat käyttää omia aivojaan tajutakseen mikä on itselle hyödyllistä ja ottavat vastuun teoistaan, toiset näkevät ympärillään pelkkiä auktoriteetteja jotka rajoittavat omia tekemisiä ja tällaiset ihmiset ovat, kuin pikkulapsen tasolle jääneitä olentoja.

Vierailija kirjoitti:

Eipä se himoliikuntakaan vain hyväksi ole, raskaan urheilusuorituksen jälkeen on löydetty samanlaisia muutoksia sydämestä kuin sydänkohtauksen jälkeen ja juuri oli hesarissa juttua siitä miten raskaat ja pitkät urheilusuoritukset väsyttävät henkisesti niin, ettei kyetä tekemään päätöksiä yhtä hyvin kuin normaalisti. Millekkään eläimelle äärimmäiset urheilusuoritukset ei ole hyväksi.

Mutta liikunta jossain määrin on toki aina terveellistä. Paras olisi kun tulisi arjessa koko ajan liikuntaa, kävelyä, ulkotöitä, portaita jne. Syke vähän nousee ja vähän tulee hiki pitkin päivää. Sillä ne ihmiset ennen vanhaan on terveenä pysyneet. Se että istutaan koko päivä ja sitten käydään vetämässä hirmuinen lenkki äärirajoille ei välttämättä ole kovinkaan terveyttä edistävää. Ehkäpä yhteiskunta voisi vielä helpottaa arkiliikuntaa, nythän esimerkiksi tähän aikaan vuodesta koko valoista aika, eli paras aika ulkoilla, kuluu monella toimiston seiniä tuijotellessa.

Eiköhän mikä tahansa asia äärilleen vietynä ole typerää ja liikkuminen on täysin itsestä kiinni, voit pistää tossut kotiovella jalkaan ja lähteä reippaalle kävelylenkille tai juosta, mikä on vaan itselle sopivaa. Urheilu ja liikunta ovat kaksi täysin eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.

Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.

Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!

Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.

Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)

Sanopa se. Mikä oli sinun syysi päätyä laihdutettavaan, monisairaaseen ja polvikipuiseen tilaan? Ehkä jollain toisella on nyt sama syy kuin sinulla vuosi tai viisi sitten, jolloin pidit omaa tilannettasi varsin ymmärrettävänä, kunnes näit valon.

Minun syyni olla harrastamatta liikuntaa on terveys ja hyvinvointi. Epämieluisa, inhottavalta tuntuva pakkoliikunta valmiiksi täydessä arjessa nakertaisi yöunta, kuormittaisi parisuhdetta ja lapsia, lisäisi kiirettä ja stressiä ja yksinkertaisesti aiheuttaisi kaikessa epämukavuudessaan mielipahaa. Kuvittele että kahden tunnin viikottaisen rektaalipenetraation todettaisiin vähentävän erinäisiä terveysriskejä, ryhtyisitkö siihen? Hetkenhän se vain kirpaisee ja kelläpä meistä ei olisi kahta tuntia viikossa irrottaa omalle hyvinvoinnille! No mieti niitä joille liikunta on epämukavampaa kuin rektaalipenetraatio.

Eli haluat opettaa lapsillesi, ettei aikuisten kuulu harrastaa liikuntaa?? Tajuatko minkä karhunpalveluksen heille teet? Kyllä lapsiperheessäkin on aikaa liikunnalle, kun ei sen kuitenkaan tarvi olla mitään maratontreeniä. Omalle lapselleni olen alusta asti opettanut, että äitikin tarvitsee aikaa treenata. Viimeksi eilen kävin juoksulenkillä sillä aikaa, kun lapsella oli sählytreenit. Tulin lenkiltä posket punaisina ja hyväntuulisena jakemaan lasta ja hiukan säälien katsoin niitä muita vanhempia. Siellä ne olivat istuneet epämukavalla penkillä sisätiloissa koko treenin ajan. Melkein kaikilla oli kännykkä kädessä ja selkä/niska ihan hirveällä mutkalla siinä puhelinta räpälätessä. Voi vaan kuvitella kuinka sitten illalla voivoteltiin, kun on taas niska niin jumissa, eikä lapsiperheessä vaan ole aikaa liikkua...

Itse kyllä ymmärrän, että perheelliseltä voi jäädä helposti liikunta vähiin. Omalla kohdalla vaikuttaa suuresti ainakin se, että liikkumaan pitää päästä ajoissa ja ilta pyhitetään palautumiseen. Jos käyn juoksemassa iltakahdeksan aikaan, se näkyy seuraavan yönä rauhattomana unena paljon pahemmin kuin saunakalja. Univaje lähtee hyvin helposti viikolla kertautumaan ja kevyistä lenkeistäkään ei ilman unta palaudu. Mieluiten harrastankin liikuntaa ennen kuutta.

Minä perheellisenä käyn lenkillä aamulla ennen kuin muu perhe herää, mutta toki tämäkään ei sinulle sovi, vaan haluat liikkua vain klo 17-18 ja, kun se ei onnistu, niin mahdotonta on. Nyt kun lapset osaavat jo pyöräillä käydään joskus yhdessäkin lenkillä. Uimahallissa otetaan miehen kanssa vuorot, jolloin molemmat saa uida 30 min toinen on lasten kanssa. Lapsiperheessä on mahdollista liikkua, mutta se toki vaatii hiukan suunnittelua, eikä varmasti ole valtavan tavoitteellista, mutta eihän tässä sitä haettukaan vaan sitä arjessa jaksamista ja siihen ei mahdotonta kuntoa tarvita. Uniongelmaisen pitäisi ehdottomasti panostaa liikuntaa, koska sopivan rasittava liikuntaa parantaa tutkitusti unenlaatua. Sen olen kyllä huomannut, että valtaosa ihmisistä on hirveän taitavia keksimään miljoonia tekosyitä miksi juuri minä en ehdi tehdä mitään kuntoni hyväksi. (Mutta jokainen käänne jossain tosi-tv roskassa kyllä tiedetään...)

Lähden ajamaan töihin klo 6:15 jotta ehdin hakea lapseni päiväkodista neljältä (paitsi nyt kun olen potilaan kanssa kotona), joten ei, aamuliikuntakaan ei ole minulle se vaihtoehto. Sen myönnän auliisti että sen pari tuntia viikossa pystyisi halutessaan raivaamaan liikunnalle, mutta kuten selitin, mulla se ei pääse prioriteettilistalle niin korkealle että tosissani haluaisin. Vaikka tiedostan pitkän tähtäimen hyödyt, en saa liikunnasta tässä hetkessä hyvää mieltä ja jaksamista (kokeiltu on) vaan kiireen ja pakon tunnetta, pilattuja yöunia ja epämukavuutta, joten mieluummin vietän niitä vähemmän suorittavia iltoja lasteni kanssa. Te voitte vapaasti olla sitä mieltä että se on väärä valinta, mutta tässä ihmeteltiin miksi ihmiset ei liiku, ja yksi syy on se että vuosikymmenten päästä yksilötasolla marginaalisesti merkityksellinen sairastumisriskin pieneneminen ei tunnu riittävältä palkinnolta korvaamaan niitä haittoja jotka siitä tässä hetkessä kokisi.

Nyt pitää vain päättää halusitteko tietää ja ymmärtää niitä syitä vai väittää vastaan.

Hyvä fyysinen kunto näkyy kyllä ihan tässä ja nyt (ei tarvitse odottaa tulevaisuudelta jotain marginaalista hyötyä). Lasten kanssa jaksaa touhuta, kauppakassit kulkee kevyesti, imuroidessa ei tule hiki ym. Uni on parempaa. Näissä on  toki se ongelma, että sen eron huomaa vasta sitten, kun se parempi kunto on jo saavutettu, vaikka sitä luuli ihan kivasti jaksavansa aikaisemminkin. Vasta jälkikäteen tajuaa miten paljon mukavampaa on touhuta kaikenlaista, kun kunto on hyvä. Omien vanhempien sukupolven vanhentumista katsellessa tulee myös väistämättä huomanneeksi miten paljon mukavampaa se vanhuus on, kun on koko elämänsä pitänyt siitä kunnostaan huolta. Jaksaa touhuta lastenlasten kanssa, matkustella, mökkeillä ym. Nämä kun eivät oikeasti ole siellä vanhuudessa enää itsestään selvyyksiä. (Ja juu, tiedän, että syöpä voi tulla koska vaan ja tappaa, vaikka kuinka olisi lenkkeillyt). Jos sitä kehoa ei oikein koskaan ole rasitettu, niin se luovuttaa jossain vaiheessa. Lopputuloksena on sitten tylsät päivät kotona, kun ei voimat riitä enää edes siihen lähikauppaan. Omia valintoja toki :)

Ei ihmisen tarvitse "harrastaa liikuntaa" jaksaakseen touhuta lasten kanssa ja imuroida. Sitä varten tarvitsee touhuta lasten kanssa ja imuroida. Käydä siellä kaupalla kävellen, kantaa kassit kotiin, haravoida takapiha, käydä metsäretkellä, elää normaalia aktiivista elämää.

Niinhän sitä luulisi, mutta juoksuharrastuksen myötä olen vaan huomannut, että jaksaa noitakin paremmin (vaikka siis olin aktiivinen ennenkin). Itse tosin vihaan kaupassa käytntiä sen verran, ettei tulisi mieleenkään rampata siellä joka päivä (mikä siis olisi pakollista, jos sieltä kävellen kantaisi koko perheelle ruokaa). Mieluummin käyn kerran viikossa autolla kaupassa ja käyn ihan vaan lenkillä ne "loput kauppakerrat". Toinen juttu onkin sitten se, kuka tuollaista "normaalia" elämää nykyään elää.

Ja parin vuoden päästä tulet pitämään vastaavaa putkinäköistä messua meditoinnista, kasvisruokavaliosta tai jostain muusta joka kaikkien pitäisi tehdä nyt heti etkä yhtään käsitä miksei kaikki, eikä muiden oma kokemus hyvästä elämästä ja olosta merkitse mitään koska MINÄ tiedän miten se olisi PAREMPAA?

Kuka sinua on käskenyt tekemään mitään, jatka samaan malliin ole hyvä, ketään ei loppujen lopuksi kiinnosta, luulisin ap:n aloituksen olleen tarkoitus jakaa oma havannointi eikä puuttua tuntemattomien ihmisten elämään, varsinkin niiden jotka elävät syvää itsepetosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.

Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.

Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!

Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.

Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)

moni muukin asia vähentää syöpäriskiä ja jotkut taas nostaa. ehkä toi et ”liiku niin ei tuu syöpä” on huono kannustin.

antaa ihmisten liikkua jos haluaa. eiköhän se oo jokasen oma valinta. kaikki ei nauti liikunnasta, jotkut haluaa elää elämänsä rennommin ja varmasti tietävät riskit.

Siksi tarvitaan jokaiselle henkilökohtainen verotus, vähän kuin vakuutus.

Riski terveyspalvelujen suurkäyttäjäksi = näkyy veroissa.

Makeisvero oli sellainen, mutta se poistettiin. Alkoholivero, tupakkavero ovat semmoisia.