Lue keskustelun säännöt.
HS: Mitä tehdä, jos liikunta ei yhtään kiinnosta, mutta haluaa pysyä terveenä?
07.11.2019 |
Ihmetyttää tällainen, että ei voida yhtään poistua mukavuusalueelta ja tehdä asioita, jotka eivät ehkä tunnu yhtä mukavalta kuin sohvalla makaaminen.
Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat investointi. Jos investoit edes pari tuntia viikostasi liikuntaan, voit loput 166 tuntia paremmin: olet energisempi, terveempi, nukut paremmin ja jaksat enemmän. Vaikka kuinka väsyttäisi näin syysiltoina, puolen tunnin hikijumppa vaikka tv:tä katsellessa ei oikeasti vie energiaa, vaan tuo sitä lisää. Sen jälkeen jaksatkin paremmin pestä ne pyykkikorissa odottavat pyykit tai leipoa vaikka sämpylöitä. Passiivisuus lisää väsymystä ja aktiivisuus (tiettyyn pisteeseen asti) taas tuo lisää energiaa.
Kukaan meistä ei halua kivuliasta syöpää tai vaivalloista diabetesta, joten miksi joku ei investoisi sitä paria tuntia viikostaan liikuntaan? Suurin osa ihmisistä saa helposti pari tuntia otettua pois netin selaamisesta ja tv:n katsomisesta.
Vakavat sairaudet, kriisit elämässä, yms. voivat tietysti olla sellaisia poikkeustilanteita, jolloin liikunnalle ei saa sitä pariakaan tuntia järjestettyä, mutta jos näin on tavallisessa arjessa, kannattaa todella miettiä mitä voisi tehdä toisin.
Kommentit (83)
Ravinto vaikuttaa enemmän kuin liikunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.
Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.
Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!
Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.
Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)
Sanopa se. Mikä oli sinun syysi päätyä laihdutettavaan, monisairaaseen ja polvikipuiseen tilaan? Ehkä jollain toisella on nyt sama syy kuin sinulla vuosi tai viisi sitten, jolloin pidit omaa tilannettasi varsin ymmärrettävänä, kunnes näit valon.
Minun syyni olla harrastamatta liikuntaa on terveys ja hyvinvointi. Epämieluisa, inhottavalta tuntuva pakkoliikunta valmiiksi täydessä arjessa nakertaisi yöunta, kuormittaisi parisuhdetta ja lapsia, lisäisi kiirettä ja stressiä ja yksinkertaisesti aiheuttaisi kaikessa epämukavuudessaan mielipahaa. Kuvittele että kahden tunnin viikottaisen rektaalipenetraation todettaisiin vähentävän erinäisiä terveysriskejä, ryhtyisitkö siihen? Hetkenhän se vain kirpaisee ja kelläpä meistä ei olisi kahta tuntia viikossa irrottaa omalle hyvinvoinnille! No mieti niitä joille liikunta on epämukavampaa kuin rektaalipenetraatio.
Eli haluat opettaa lapsillesi, ettei aikuisten kuulu harrastaa liikuntaa?? Tajuatko minkä karhunpalveluksen heille teet? Kyllä lapsiperheessäkin on aikaa liikunnalle, kun ei sen kuitenkaan tarvi olla mitään maratontreeniä. Omalle lapselleni olen alusta asti opettanut, että äitikin tarvitsee aikaa treenata. Viimeksi eilen kävin juoksulenkillä sillä aikaa, kun lapsella oli sählytreenit. Tulin lenkiltä posket punaisina ja hyväntuulisena jakemaan lasta ja hiukan säälien katsoin niitä muita vanhempia. Siellä ne olivat istuneet epämukavalla penkillä sisätiloissa koko treenin ajan. Melkein kaikilla oli kännykkä kädessä ja selkä/niska ihan hirveällä mutkalla siinä puhelinta räpälätessä. Voi vaan kuvitella kuinka sitten illalla voivoteltiin, kun on taas niska niin jumissa, eikä lapsiperheessä vaan ole aikaa liikkua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.
Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.
Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!
Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.
Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)
Sanopa se. Mikä oli sinun syysi päätyä laihdutettavaan, monisairaaseen ja polvikipuiseen tilaan? Ehkä jollain toisella on nyt sama syy kuin sinulla vuosi tai viisi sitten, jolloin pidit omaa tilannettasi varsin ymmärrettävänä, kunnes näit valon.
Minun syyni olla harrastamatta liikuntaa on terveys ja hyvinvointi. Epämieluisa, inhottavalta tuntuva pakkoliikunta valmiiksi täydessä arjessa nakertaisi yöunta, kuormittaisi parisuhdetta ja lapsia, lisäisi kiirettä ja stressiä ja yksinkertaisesti aiheuttaisi kaikessa epämukavuudessaan mielipahaa. Kuvittele että kahden tunnin viikottaisen rektaalipenetraation todettaisiin vähentävän erinäisiä terveysriskejä, ryhtyisitkö siihen? Hetkenhän se vain kirpaisee ja kelläpä meistä ei olisi kahta tuntia viikossa irrottaa omalle hyvinvoinnille! No mieti niitä joille liikunta on epämukavampaa kuin rektaalipenetraatio.
Eli haluat opettaa lapsillesi, ettei aikuisten kuulu harrastaa liikuntaa?? Tajuatko minkä karhunpalveluksen heille teet? Kyllä lapsiperheessäkin on aikaa liikunnalle, kun ei sen kuitenkaan tarvi olla mitään maratontreeniä. Omalle lapselleni olen alusta asti opettanut, että äitikin tarvitsee aikaa treenata. Viimeksi eilen kävin juoksulenkillä sillä aikaa, kun lapsella oli sählytreenit. Tulin lenkiltä posket punaisina ja hyväntuulisena jakemaan lasta ja hiukan säälien katsoin niitä muita vanhempia. Siellä ne olivat istuneet epämukavalla penkillä sisätiloissa koko treenin ajan. Melkein kaikilla oli kännykkä kädessä ja selkä/niska ihan hirveällä mutkalla siinä puhelinta räpälätessä. Voi vaan kuvitella kuinka sitten illalla voivoteltiin, kun on taas niska niin jumissa, eikä lapsiperheessä vaan ole aikaa liikkua...
Itse kyllä ymmärrän, että perheelliseltä voi jäädä helposti liikunta vähiin. Omalla kohdalla vaikuttaa suuresti ainakin se, että liikkumaan pitää päästä ajoissa ja ilta pyhitetään palautumiseen. Jos käyn juoksemassa iltakahdeksan aikaan, se näkyy seuraavan yönä rauhattomana unena paljon pahemmin kuin saunakalja. Univaje lähtee hyvin helposti viikolla kertautumaan ja kevyistä lenkeistäkään ei ilman unta palaudu. Mieluiten harrastankin liikuntaa ennen kuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ravinto vaikuttaa enemmän kuin liikunta.
Erillisiä asioita. Liikunta vaikuttaa omalla tavallaan ja ravinto omallaan. Syömällä superterveellisesti ei pysty kompensoimaan liikunnan puutetta ja päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.
Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.
Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!
Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.
Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)
Sanopa se. Mikä oli sinun syysi päätyä laihdutettavaan, monisairaaseen ja polvikipuiseen tilaan? Ehkä jollain toisella on nyt sama syy kuin sinulla vuosi tai viisi sitten, jolloin pidit omaa tilannettasi varsin ymmärrettävänä, kunnes näit valon.
Minun syyni olla harrastamatta liikuntaa on terveys ja hyvinvointi. Epämieluisa, inhottavalta tuntuva pakkoliikunta valmiiksi täydessä arjessa nakertaisi yöunta, kuormittaisi parisuhdetta ja lapsia, lisäisi kiirettä ja stressiä ja yksinkertaisesti aiheuttaisi kaikessa epämukavuudessaan mielipahaa. Kuvittele että kahden tunnin viikottaisen rektaalipenetraation todettaisiin vähentävän erinäisiä terveysriskejä, ryhtyisitkö siihen? Hetkenhän se vain kirpaisee ja kelläpä meistä ei olisi kahta tuntia viikossa irrottaa omalle hyvinvoinnille! No mieti niitä joille liikunta on epämukavampaa kuin rektaalipenetraatio.
Eli haluat opettaa lapsillesi, ettei aikuisten kuulu harrastaa liikuntaa?? Tajuatko minkä karhunpalveluksen heille teet? Kyllä lapsiperheessäkin on aikaa liikunnalle, kun ei sen kuitenkaan tarvi olla mitään maratontreeniä. Omalle lapselleni olen alusta asti opettanut, että äitikin tarvitsee aikaa treenata. Viimeksi eilen kävin juoksulenkillä sillä aikaa, kun lapsella oli sählytreenit. Tulin lenkiltä posket punaisina ja hyväntuulisena jakemaan lasta ja hiukan säälien katsoin niitä muita vanhempia. Siellä ne olivat istuneet epämukavalla penkillä sisätiloissa koko treenin ajan. Melkein kaikilla oli kännykkä kädessä ja selkä/niska ihan hirveällä mutkalla siinä puhelinta räpälätessä. Voi vaan kuvitella kuinka sitten illalla voivoteltiin, kun on taas niska niin jumissa, eikä lapsiperheessä vaan ole aikaa liikkua...
Sitten jos/kun lapseni ovat sählytreeneissä, lupaan käydä lenkillä 😁 Mutta nyt kun eivät tällä hetkellä harrasta ohjatusti, näen tärkeämpänä mennä heidän kanssaan uimaan, puistoon ja pulkkamäkeen kuin kiikuttaa kuntosalin lapsiparkkiin saadakseni itse liikuntaa. Ja ei, en tee askelkyykkyjä leikkipuistossa koska rektaalipenetraatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.
Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.
Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!
Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.
Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)
Sanopa se. Mikä oli sinun syysi päätyä laihdutettavaan, monisairaaseen ja polvikipuiseen tilaan? Ehkä jollain toisella on nyt sama syy kuin sinulla vuosi tai viisi sitten, jolloin pidit omaa tilannettasi varsin ymmärrettävänä, kunnes näit valon.
Minun syyni olla harrastamatta liikuntaa on terveys ja hyvinvointi. Epämieluisa, inhottavalta tuntuva pakkoliikunta valmiiksi täydessä arjessa nakertaisi yöunta, kuormittaisi parisuhdetta ja lapsia, lisäisi kiirettä ja stressiä ja yksinkertaisesti aiheuttaisi kaikessa epämukavuudessaan mielipahaa. Kuvittele että kahden tunnin viikottaisen rektaalipenetraation todettaisiin vähentävän erinäisiä terveysriskejä, ryhtyisitkö siihen? Hetkenhän se vain kirpaisee ja kelläpä meistä ei olisi kahta tuntia viikossa irrottaa omalle hyvinvoinnille! No mieti niitä joille liikunta on epämukavampaa kuin rektaalipenetraatio.
Eli haluat opettaa lapsillesi, ettei aikuisten kuulu harrastaa liikuntaa?? Tajuatko minkä karhunpalveluksen heille teet? Kyllä lapsiperheessäkin on aikaa liikunnalle, kun ei sen kuitenkaan tarvi olla mitään maratontreeniä. Omalle lapselleni olen alusta asti opettanut, että äitikin tarvitsee aikaa treenata. Viimeksi eilen kävin juoksulenkillä sillä aikaa, kun lapsella oli sählytreenit. Tulin lenkiltä posket punaisina ja hyväntuulisena jakemaan lasta ja hiukan säälien katsoin niitä muita vanhempia. Siellä ne olivat istuneet epämukavalla penkillä sisätiloissa koko treenin ajan. Melkein kaikilla oli kännykkä kädessä ja selkä/niska ihan hirveällä mutkalla siinä puhelinta räpälätessä. Voi vaan kuvitella kuinka sitten illalla voivoteltiin, kun on taas niska niin jumissa, eikä lapsiperheessä vaan ole aikaa liikkua...
Itse kyllä ymmärrän, että perheelliseltä voi jäädä helposti liikunta vähiin. Omalla kohdalla vaikuttaa suuresti ainakin se, että liikkumaan pitää päästä ajoissa ja ilta pyhitetään palautumiseen. Jos käyn juoksemassa iltakahdeksan aikaan, se näkyy seuraavan yönä rauhattomana unena paljon pahemmin kuin saunakalja. Univaje lähtee hyvin helposti viikolla kertautumaan ja kevyistä lenkeistäkään ei ilman unta palaudu. Mieluiten harrastankin liikuntaa ennen kuutta.
Minä perheellisenä käyn lenkillä aamulla ennen kuin muu perhe herää, mutta toki tämäkään ei sinulle sovi, vaan haluat liikkua vain klo 17-18 ja, kun se ei onnistu, niin mahdotonta on. Nyt kun lapset osaavat jo pyöräillä käydään joskus yhdessäkin lenkillä. Uimahallissa otetaan miehen kanssa vuorot, jolloin molemmat saa uida 30 min toinen on lasten kanssa. Lapsiperheessä on mahdollista liikkua, mutta se toki vaatii hiukan suunnittelua, eikä varmasti ole valtavan tavoitteellista, mutta eihän tässä sitä haettukaan vaan sitä arjessa jaksamista ja siihen ei mahdotonta kuntoa tarvita. Uniongelmaisen pitäisi ehdottomasti panostaa liikuntaa, koska sopivan rasittava liikuntaa parantaa tutkitusti unenlaatua. Sen olen kyllä huomannut, että valtaosa ihmisistä on hirveän taitavia keksimään miljoonia tekosyitä miksi juuri minä en ehdi tehdä mitään kuntoni hyväksi. (Mutta jokainen käänne jossain tosi-tv roskassa kyllä tiedetään...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.
Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.
Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!
Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.
Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)
Sanopa se. Mikä oli sinun syysi päätyä laihdutettavaan, monisairaaseen ja polvikipuiseen tilaan? Ehkä jollain toisella on nyt sama syy kuin sinulla vuosi tai viisi sitten, jolloin pidit omaa tilannettasi varsin ymmärrettävänä, kunnes näit valon.
Minun syyni olla harrastamatta liikuntaa on terveys ja hyvinvointi. Epämieluisa, inhottavalta tuntuva pakkoliikunta valmiiksi täydessä arjessa nakertaisi yöunta, kuormittaisi parisuhdetta ja lapsia, lisäisi kiirettä ja stressiä ja yksinkertaisesti aiheuttaisi kaikessa epämukavuudessaan mielipahaa. Kuvittele että kahden tunnin viikottaisen rektaalipenetraation todettaisiin vähentävän erinäisiä terveysriskejä, ryhtyisitkö siihen? Hetkenhän se vain kirpaisee ja kelläpä meistä ei olisi kahta tuntia viikossa irrottaa omalle hyvinvoinnille! No mieti niitä joille liikunta on epämukavampaa kuin rektaalipenetraatio.
Eli haluat opettaa lapsillesi, ettei aikuisten kuulu harrastaa liikuntaa?? Tajuatko minkä karhunpalveluksen heille teet? Kyllä lapsiperheessäkin on aikaa liikunnalle, kun ei sen kuitenkaan tarvi olla mitään maratontreeniä. Omalle lapselleni olen alusta asti opettanut, että äitikin tarvitsee aikaa treenata. Viimeksi eilen kävin juoksulenkillä sillä aikaa, kun lapsella oli sählytreenit. Tulin lenkiltä posket punaisina ja hyväntuulisena jakemaan lasta ja hiukan säälien katsoin niitä muita vanhempia. Siellä ne olivat istuneet epämukavalla penkillä sisätiloissa koko treenin ajan. Melkein kaikilla oli kännykkä kädessä ja selkä/niska ihan hirveällä mutkalla siinä puhelinta räpälätessä. Voi vaan kuvitella kuinka sitten illalla voivoteltiin, kun on taas niska niin jumissa, eikä lapsiperheessä vaan ole aikaa liikkua...
Sitten jos/kun lapseni ovat sählytreeneissä, lupaan käydä lenkillä 😁 Mutta nyt kun eivät tällä hetkellä harrasta ohjatusti, näen tärkeämpänä mennä heidän kanssaan uimaan, puistoon ja pulkkamäkeen kuin kiikuttaa kuntosalin lapsiparkkiin saadakseni itse liikuntaa. Ja ei, en tee askelkyykkyjä leikkipuistossa koska rektaalipenetraatio.
Okei, sä olet yksinhuoltaja, jolla on alle kouluikäiset lapset?? Silloin on varmasti todella vaikeaa saada edes sitä paria liikuntakertaa viikkoon. Muutenhan teillä se mieskin menisi joskus niiden lasten kanssa jonnekin ja voisit silloin tehdä jotain itsesi hyväksi. Olet ilmeisesti myös vielä melko nuori? Itse olen omassa tuttavapiirissä huomannut, että yli nelikymppisillä yleensä iskee jonkinlainen halu huolehtia itsestä, koska silloin sen oman kunnon huononemisen alkaa ihan tosissaan huomata. Jo muutama kerros portaita ja täytyy puuskuttaa 15 min. ym. Silloin sitä huomaa, että tässä ei hyvin käy, jos en nyt edes jotain ala tehdä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.
Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.
Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!
Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.
Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)
Sanopa se. Mikä oli sinun syysi päätyä laihdutettavaan, monisairaaseen ja polvikipuiseen tilaan? Ehkä jollain toisella on nyt sama syy kuin sinulla vuosi tai viisi sitten, jolloin pidit omaa tilannettasi varsin ymmärrettävänä, kunnes näit valon.
Minun syyni olla harrastamatta liikuntaa on terveys ja hyvinvointi. Epämieluisa, inhottavalta tuntuva pakkoliikunta valmiiksi täydessä arjessa nakertaisi yöunta, kuormittaisi parisuhdetta ja lapsia, lisäisi kiirettä ja stressiä ja yksinkertaisesti aiheuttaisi kaikessa epämukavuudessaan mielipahaa. Kuvittele että kahden tunnin viikottaisen rektaalipenetraation todettaisiin vähentävän erinäisiä terveysriskejä, ryhtyisitkö siihen? Hetkenhän se vain kirpaisee ja kelläpä meistä ei olisi kahta tuntia viikossa irrottaa omalle hyvinvoinnille! No mieti niitä joille liikunta on epämukavampaa kuin rektaalipenetraatio.
Eli haluat opettaa lapsillesi, ettei aikuisten kuulu harrastaa liikuntaa?? Tajuatko minkä karhunpalveluksen heille teet? Kyllä lapsiperheessäkin on aikaa liikunnalle, kun ei sen kuitenkaan tarvi olla mitään maratontreeniä. Omalle lapselleni olen alusta asti opettanut, että äitikin tarvitsee aikaa treenata. Viimeksi eilen kävin juoksulenkillä sillä aikaa, kun lapsella oli sählytreenit. Tulin lenkiltä posket punaisina ja hyväntuulisena jakemaan lasta ja hiukan säälien katsoin niitä muita vanhempia. Siellä ne olivat istuneet epämukavalla penkillä sisätiloissa koko treenin ajan. Melkein kaikilla oli kännykkä kädessä ja selkä/niska ihan hirveällä mutkalla siinä puhelinta räpälätessä. Voi vaan kuvitella kuinka sitten illalla voivoteltiin, kun on taas niska niin jumissa, eikä lapsiperheessä vaan ole aikaa liikkua...
Itse kyllä ymmärrän, että perheelliseltä voi jäädä helposti liikunta vähiin. Omalla kohdalla vaikuttaa suuresti ainakin se, että liikkumaan pitää päästä ajoissa ja ilta pyhitetään palautumiseen. Jos käyn juoksemassa iltakahdeksan aikaan, se näkyy seuraavan yönä rauhattomana unena paljon pahemmin kuin saunakalja. Univaje lähtee hyvin helposti viikolla kertautumaan ja kevyistä lenkeistäkään ei ilman unta palaudu. Mieluiten harrastankin liikuntaa ennen kuutta.
Minä perheellisenä käyn lenkillä aamulla ennen kuin muu perhe herää, mutta toki tämäkään ei sinulle sovi, vaan haluat liikkua vain klo 17-18 ja, kun se ei onnistu, niin mahdotonta on. Nyt kun lapset osaavat jo pyöräillä käydään joskus yhdessäkin lenkillä. Uimahallissa otetaan miehen kanssa vuorot, jolloin molemmat saa uida 30 min toinen on lasten kanssa. Lapsiperheessä on mahdollista liikkua, mutta se toki vaatii hiukan suunnittelua, eikä varmasti ole valtavan tavoitteellista, mutta eihän tässä sitä haettukaan vaan sitä arjessa jaksamista ja siihen ei mahdotonta kuntoa tarvita. Uniongelmaisen pitäisi ehdottomasti panostaa liikuntaa, koska sopivan rasittava liikuntaa parantaa tutkitusti unenlaatua. Sen olen kyllä huomannut, että valtaosa ihmisistä on hirveän taitavia keksimään miljoonia tekosyitä miksi juuri minä en ehdi tehdä mitään kuntoni hyväksi. (Mutta jokainen käänne jossain tosi-tv roskassa kyllä tiedetään...)
Miksi käännät asian heti minuun, kun pystyn käsittelemään asiaan vähemmän mustavalkoisesti kuin sinä? T. 28 liikuntapäivää viimeisen 30 päivän aikana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.
Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.
Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!
Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.
Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)
Sanopa se. Mikä oli sinun syysi päätyä laihdutettavaan, monisairaaseen ja polvikipuiseen tilaan? Ehkä jollain toisella on nyt sama syy kuin sinulla vuosi tai viisi sitten, jolloin pidit omaa tilannettasi varsin ymmärrettävänä, kunnes näit valon.
Minun syyni olla harrastamatta liikuntaa on terveys ja hyvinvointi. Epämieluisa, inhottavalta tuntuva pakkoliikunta valmiiksi täydessä arjessa nakertaisi yöunta, kuormittaisi parisuhdetta ja lapsia, lisäisi kiirettä ja stressiä ja yksinkertaisesti aiheuttaisi kaikessa epämukavuudessaan mielipahaa. Kuvittele että kahden tunnin viikottaisen rektaalipenetraation todettaisiin vähentävän erinäisiä terveysriskejä, ryhtyisitkö siihen? Hetkenhän se vain kirpaisee ja kelläpä meistä ei olisi kahta tuntia viikossa irrottaa omalle hyvinvoinnille! No mieti niitä joille liikunta on epämukavampaa kuin rektaalipenetraatio.
Eli haluat opettaa lapsillesi, ettei aikuisten kuulu harrastaa liikuntaa?? Tajuatko minkä karhunpalveluksen heille teet? Kyllä lapsiperheessäkin on aikaa liikunnalle, kun ei sen kuitenkaan tarvi olla mitään maratontreeniä. Omalle lapselleni olen alusta asti opettanut, että äitikin tarvitsee aikaa treenata. Viimeksi eilen kävin juoksulenkillä sillä aikaa, kun lapsella oli sählytreenit. Tulin lenkiltä posket punaisina ja hyväntuulisena jakemaan lasta ja hiukan säälien katsoin niitä muita vanhempia. Siellä ne olivat istuneet epämukavalla penkillä sisätiloissa koko treenin ajan. Melkein kaikilla oli kännykkä kädessä ja selkä/niska ihan hirveällä mutkalla siinä puhelinta räpälätessä. Voi vaan kuvitella kuinka sitten illalla voivoteltiin, kun on taas niska niin jumissa, eikä lapsiperheessä vaan ole aikaa liikkua...
Itse kyllä ymmärrän, että perheelliseltä voi jäädä helposti liikunta vähiin. Omalla kohdalla vaikuttaa suuresti ainakin se, että liikkumaan pitää päästä ajoissa ja ilta pyhitetään palautumiseen. Jos käyn juoksemassa iltakahdeksan aikaan, se näkyy seuraavan yönä rauhattomana unena paljon pahemmin kuin saunakalja. Univaje lähtee hyvin helposti viikolla kertautumaan ja kevyistä lenkeistäkään ei ilman unta palaudu. Mieluiten harrastankin liikuntaa ennen kuutta.
Minä perheellisenä käyn lenkillä aamulla ennen kuin muu perhe herää, mutta toki tämäkään ei sinulle sovi, vaan haluat liikkua vain klo 17-18 ja, kun se ei onnistu, niin mahdotonta on. Nyt kun lapset osaavat jo pyöräillä käydään joskus yhdessäkin lenkillä. Uimahallissa otetaan miehen kanssa vuorot, jolloin molemmat saa uida 30 min toinen on lasten kanssa. Lapsiperheessä on mahdollista liikkua, mutta se toki vaatii hiukan suunnittelua, eikä varmasti ole valtavan tavoitteellista, mutta eihän tässä sitä haettukaan vaan sitä arjessa jaksamista ja siihen ei mahdotonta kuntoa tarvita. Uniongelmaisen pitäisi ehdottomasti panostaa liikuntaa, koska sopivan rasittava liikuntaa parantaa tutkitusti unenlaatua. Sen olen kyllä huomannut, että valtaosa ihmisistä on hirveän taitavia keksimään miljoonia tekosyitä miksi juuri minä en ehdi tehdä mitään kuntoni hyväksi. (Mutta jokainen käänne jossain tosi-tv roskassa kyllä tiedetään...)
Lähden ajamaan töihin klo 6:15 jotta ehdin hakea lapseni päiväkodista neljältä (paitsi nyt kun olen potilaan kanssa kotona), joten ei, aamuliikuntakaan ei ole minulle se vaihtoehto. Sen myönnän auliisti että sen pari tuntia viikossa pystyisi halutessaan raivaamaan liikunnalle, mutta kuten selitin, mulla se ei pääse prioriteettilistalle niin korkealle että tosissani haluaisin. Vaikka tiedostan pitkän tähtäimen hyödyt, en saa liikunnasta tässä hetkessä hyvää mieltä ja jaksamista (kokeiltu on) vaan kiireen ja pakon tunnetta, pilattuja yöunia ja epämukavuutta, joten mieluummin vietän niitä vähemmän suorittavia iltoja lasteni kanssa. Te voitte vapaasti olla sitä mieltä että se on väärä valinta, mutta tässä ihmeteltiin miksi ihmiset ei liiku, ja yksi syy on se että vuosikymmenten päästä yksilötasolla marginaalisesti merkityksellinen sairastumisriskin pieneneminen ei tunnu riittävältä palkinnolta korvaamaan niitä haittoja jotka siitä tässä hetkessä kokisi.
Nyt pitää vain päättää halusitteko tietää ja ymmärtää niitä syitä vai väittää vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyötyliikunta on parempaa kuin muu liikunta. Kuluttaakin enemmän energiaa, kuin vastaava aika keskinäistä urheilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.
Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.
Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!
Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.
Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)
Sanopa se. Mikä oli sinun syysi päätyä laihdutettavaan, monisairaaseen ja polvikipuiseen tilaan? Ehkä jollain toisella on nyt sama syy kuin sinulla vuosi tai viisi sitten, jolloin pidit omaa tilannettasi varsin ymmärrettävänä, kunnes näit valon.
Minun syyni olla harrastamatta liikuntaa on terveys ja hyvinvointi. Epämieluisa, inhottavalta tuntuva pakkoliikunta valmiiksi täydessä arjessa nakertaisi yöunta, kuormittaisi parisuhdetta ja lapsia, lisäisi kiirettä ja stressiä ja yksinkertaisesti aiheuttaisi kaikessa epämukavuudessaan mielipahaa. Kuvittele että kahden tunnin viikottaisen rektaalipenetraation todettaisiin vähentävän erinäisiä terveysriskejä, ryhtyisitkö siihen? Hetkenhän se vain kirpaisee ja kelläpä meistä ei olisi kahta tuntia viikossa irrottaa omalle hyvinvoinnille! No mieti niitä joille liikunta on epämukavampaa kuin rektaalipenetraatio.
Eli haluat opettaa lapsillesi, ettei aikuisten kuulu harrastaa liikuntaa?? Tajuatko minkä karhunpalveluksen heille teet? Kyllä lapsiperheessäkin on aikaa liikunnalle, kun ei sen kuitenkaan tarvi olla mitään maratontreeniä. Omalle lapselleni olen alusta asti opettanut, että äitikin tarvitsee aikaa treenata. Viimeksi eilen kävin juoksulenkillä sillä aikaa, kun lapsella oli sählytreenit. Tulin lenkiltä posket punaisina ja hyväntuulisena jakemaan lasta ja hiukan säälien katsoin niitä muita vanhempia. Siellä ne olivat istuneet epämukavalla penkillä sisätiloissa koko treenin ajan. Melkein kaikilla oli kännykkä kädessä ja selkä/niska ihan hirveällä mutkalla siinä puhelinta räpälätessä. Voi vaan kuvitella kuinka sitten illalla voivoteltiin, kun on taas niska niin jumissa, eikä lapsiperheessä vaan ole aikaa liikkua...
Itse kyllä ymmärrän, että perheelliseltä voi jäädä helposti liikunta vähiin. Omalla kohdalla vaikuttaa suuresti ainakin se, että liikkumaan pitää päästä ajoissa ja ilta pyhitetään palautumiseen. Jos käyn juoksemassa iltakahdeksan aikaan, se näkyy seuraavan yönä rauhattomana unena paljon pahemmin kuin saunakalja. Univaje lähtee hyvin helposti viikolla kertautumaan ja kevyistä lenkeistäkään ei ilman unta palaudu. Mieluiten harrastankin liikuntaa ennen kuutta.
Minä perheellisenä käyn lenkillä aamulla ennen kuin muu perhe herää, mutta toki tämäkään ei sinulle sovi, vaan haluat liikkua vain klo 17-18 ja, kun se ei onnistu, niin mahdotonta on. Nyt kun lapset osaavat jo pyöräillä käydään joskus yhdessäkin lenkillä. Uimahallissa otetaan miehen kanssa vuorot, jolloin molemmat saa uida 30 min toinen on lasten kanssa. Lapsiperheessä on mahdollista liikkua, mutta se toki vaatii hiukan suunnittelua, eikä varmasti ole valtavan tavoitteellista, mutta eihän tässä sitä haettukaan vaan sitä arjessa jaksamista ja siihen ei mahdotonta kuntoa tarvita. Uniongelmaisen pitäisi ehdottomasti panostaa liikuntaa, koska sopivan rasittava liikuntaa parantaa tutkitusti unenlaatua. Sen olen kyllä huomannut, että valtaosa ihmisistä on hirveän taitavia keksimään miljoonia tekosyitä miksi juuri minä en ehdi tehdä mitään kuntoni hyväksi. (Mutta jokainen käänne jossain tosi-tv roskassa kyllä tiedetään...)
Ei tulisi mieleenkään lähteä tuonne ulos juoksemaan klo 06 aamulla. Kokisin sen jopa vaaralliseksi. Suoraan sängystä juoksemaan tuonne kylmään, pimeään ja liukkaaseen. Asun alueella joissa on jopa huonosti jalkakäytäviä, joten jossain autotiellä pitäisi juosta? Ei ikinä.
Ihmisillä joilla on kiire, niin heille tulee kyllä liikkumista muutenkin. Ongelma on pikemmin heillä, joilla ei ole koskaan kiire. He voivat jumittua koneitten eteen tai jopa sänkyyn kokopäiväksi.
Onko se tekosyy, jos sanoo suoraan ettei jaksa tai viitsi? Ettei väitä tai halua? Kaikille se hyvä kunto ei ole tärkeää. Ihan kuten toisille ei sitä ole koulutus tai ruoka tai edes puhtaat hampaat.
Kysyt varmaan seuraavaksi, eikä muka oma terveys ole tärkeää? Ei se monelle sitä ole. Vai miksi ihmiset polttaisivat, joisivat tai ottaisivat niin paljon aurinkoa muuten? Vaikka kaikki tietävät seuraukset? Koska se ei heille ole niin tärkeää.
Joten jos sinulle terveys Ja liikunta on tärkeää, hyvä niin. Muuta ovat sitten vähän lyhyemmän aikaa eläkkeensaajia. Valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunnan kuin ruokavalionkin suhteen on hyvä kannustaa pieniin ryhtiliikkeisiin kerrallaan. Tottumuksia on usein vaikea muuttaa etenkin ilman urheilijataustaa.
Huomatkaa, että jo pieni määrä jotain simppeliä liikkumista on PALJON parempi kuin ei mitään. Kannattaa varmistaa, että arkiliikuntaa on jonkin verran. Kävely on erinomaista liikuntaa, itse huudan sen perään...
Mä kävelen töissä +/- 10 kilometriä 4-5 päivänä viikossa. Silti olen reilusti ylipainoinen, polvet kipeät, ylävartalo ihan jumissa.
Ei vaan moti riitä enää töiden jälkeen lenkille. Salille en mene kun se on niin tylsää. Mutta varmaan sitten kuolen ihan supervanhana kun liikun niin paljon.
Jokaisen oma valinta. Olen huomannut että lihavat ovat töistä paljon enemmän meitä hoikkia enemmän poissa. Siinä mielessä se kuuluu muillekin kuin itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen oma valinta. Olen huomannut että lihavat ovat töistä paljon enemmän meitä hoikkia enemmän poissa. Siinä mielessä se kuuluu muillekin kuin itselle.
No just joo. Itse olen todella ylipainoinen ja viimeksi olin sairaslomalla kun lähiomainen kuoli. Sitä ennen olin kun työporukassa kiersi joku kurkkukipu-kuume-yskä sairaus keväällä. Hoikatkin sairastuivat mutta ehkä lihavuuteni jotenkin liittyi siihen.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen oma valinta. Olen huomannut että lihavat ovat töistä paljon enemmän meitä hoikkia enemmän poissa. Siinä mielessä se kuuluu muillekin kuin itselle.
Meidän työyhteisöstä poissa on se himo-urheilija. Aina joku nilkkavamma, suunnistuskisa tai polvileikkaus, lopulta pälliloma kun poltti itsensä maanisella suorittamisella loppuun. Minä, superläski, olen viiden vuoden työsuhteen aikana ollut yhden päivän poissa viisurinpoiston vuoksi ja kaksi mahataudin.
Kyllä meillä ainakin pullukat on enemmän poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravinto vaikuttaa enemmän kuin liikunta.
Erillisiä asioita. Liikunta vaikuttaa omalla tavallaan ja ravinto omallaan. Syömällä superterveellisesti ei pysty kompensoimaan liikunnan puutetta ja päinvastoin.
Kyllä ne yhdessä vaikuttaa, mutta ravinto on kuitenkin tärkeämpi. Mikä ihmeen "superterveellinen"??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.
Ei mutta tutkimusten mukaan liikunta vähentää merkittävästi esim syöpäriskiä.
Kaikki, ihan kaikki tutkimukset kertovat liikunnan terveyshyödyistä!
Fiksu ihminen liikkuu. Liikunta on kuin terveyspilleri, sanoi minulle lääkäri.
Tiedän mistä puhun. Kun tein elämäntapamuutoksen: aloin syömään terveellisesti ja kohtuudella, jätin herkut ja roskaruoan ja aloin harrastaa liikuntaa 4-5 krt viikossa. Mikä oli tulos? Laihduin. Kiinteydyin. Sain kauniin ja lihaksikkaan kropan. Nukun paremmin. Voin paremmin. Pääsin eroon kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon verenpainelääkkeista. Paranin uniapneasta. Polviini ei enää satu. (Minulla on niissä kulumaa)
Voi jeesus! Liikunta ei ole laihdutuskeino!
Ei vaan kokonaisvaltainen elömäntapamuutos laihduttaa. Niinhän itse sanoin.
Kerro, missä sain että pelkkä liikunta laihduttaa???
Itseasiassa pelkkä liikuntakin laihduttaa. Itse lenkkeilen ainakin 5 km /pvä, sekä pyöritän painohulaa n. 20 min. /pvä, ruokavalio on pysynyt samana, mikä tosin on melkoisen terveellinen aina ollutkin. Mutta ilman liikuntaa painoni nousisi. Ennen liikunnan aloittamista painoin n. 62 kg, nyt 57 kg ja siinä haluan pysyä, eli liikunta jatkuu. Hekkuja syön kyllä päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se liikunta takaa ettei tule syöpää tai diabetestä.
Ei takaa, mutta vähentää riskiä huomattavasti.
Vähentää epäsuorasti. Diabetesriski kasvaa painon noustessa. Tosiasia kuitenkin on, että kuluttaaksesi yhden suklaapatukan energian, saat juosta puolisen tuntia. Liikkumisella ei ole merkittävää painonhallinnallista vaikutusta, mutta kalorien laskemisella on. Näin ollen liikkuminen ei vaikuta merkittävällä tavalla diabetesriskiin.
Kalorirajoituksilla ja paastoilla on muuten selvä vaikutus veren sokeritasoihin. https://yle.fi/uutiset/3-9479139
Tästä liikkumisesta on tullut Suomessa jokin ihmeen uskonto. Kaikki yritysjohtajista aina kylän mummoihin ovat liikkeessä. Maratonia on pakko päästä juoksemaan ulkomaita myöten.
Pari vuotta sitten näin teeveessä brittidokumentin joka kertoi tutkimuksista liittyen liittyen liikuntaan ja miten eri tavalla ihmisten kehot liikuntaan reagoivat. Niiden tutkimusten mukaan joillakin ei esim.kunto juurikaan kasva kestävyysliikunnassa ja joillakin ei voimat kasva juuri yhtään salitreenistä. Valtaosa ihmisistä kuuluu keskivertoporukkaan joilla tulee kuntoa ja voimaa mutta sitten on ääripäitä, myös niitä jotka vahvistuvat silmissä aloitettuaan salitreenin ja niitä jotka kehittävät aerobista kuntoa huomattavasti toisia tehokkaammin. Lähes kaikille liikunta olisi silti jollain tasolla hyödyllistä ainakin terveyden kannalta.
Mikä pointti tällä sitten oli niin se että ne jotka eivät kehity hyvin, eivät koe liikuntaa mielekkäänä tietenkään. Se mikä on pakkopullaa, sitä tuskin kukaan vapaaehtoisesti kovin pitkään suorittaa.