Voi järkytys tuota suomalaisten ylipainoisuutta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, 181cm ja 83kg, lihasta löytyy ja kunto on kohdillaan. Työkaverit (miehet) sanovat ruipeloksi jne. kun itse ovat 15-20kg ylipainoisia ja löysiä möhömahoja. :)

Itse 184/97 ja menen lähes miesten S-koon farkkuihin vyötärön kohdalta. Tosi harvalla uroolla on lihaksia ilman maharöllykkää.

Missä miesten vaateliikkeessä menevät farkkujen koot XS-S-M-L-XL-jne eikä tuumakokojen mukaan..?

Viimeinen lause paljastaa muutenkin ihan mamman sieltä.

Vierailija kirjoitti:

On totta, että Suomessa sosiaalista kontrollia ei juuri enää ole, ja jos sitä vähänkin on niin siitä nousee "haloo","läskiviha" ja/tai "mielensä pahoitus". Olen itse parisuhteessa sanonut erään loman jälkeen puolisolleni, että voisimme hieman pudottaa kumpikin painoa normaalipainon sisällä (eksäni silloiset mitat 180cm/84kg, omani 170cm/60kg). Hirveä ahdistushan hänelle tuosta ideasta siitä iski. "Pidätkö minua lihavana?" Surullista tässä on se, että hän kuvitteli ennen punnitusta painavansa pari kolme kiloa vähemmän kuin painoi oikeasti. Mutta se TOSI ASIA, että hän painoikin enemmän kuin luuli EI vaikuttanut hänen haluunsa laihduttaa. Hän ei siis alkanut laihduttaa vaan pysyi "uudessa" painossaan.  Eikä tuo pieni loman jälkeinen laihdutus ollut mikään epäterve-ajatus vaan lähinnä pieni trimmaus 2-3kg.

Itse koen, että jos painaisin yhtäkkiä 5kg enemmän ja puolisoni kommentoisi asiaa, niin olisin jopa hyvilläni. Hyvinvoivan parisuhteen molemmat osapuolet ovat halukkaita huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan eli myös painostaan.

Tässä on mielisairauden aineksia. Mikäli hyvinvointi = paino, ollaan silloin jo aika pitkällä. Etenkin, jos noin pieni vaihtelu on jotenkin merkityksellistä. Kannattaa harkita terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45 vuotias nainen ja mitat 169/65. Huomaa kyllä asioilla käydessä että alkaa kuulua vähemmistöön.

Mielestäni olet jo vähän pyöreän puolella. Itsellä mitat tällä hetkellä 172/56 ja tuntuu, että päällä on ihan karsea tätiturvotus. Pitäisi pari kiloa saada pois,,,,,,,,, N45

No oot kyllä hirvee läski.

Mun teinipojat painaa vähemmän kuin sinä, vaikka ovat sua pidempiä.

Toisen mitat on 185/50 ja toisen 175/54.

Toisella on kyllä perinnöllinen sairaus, jonka yksi oire on se, että potilaat ovat hyvin hoikkia ja pitkiä. Mutta siinä sulle tavoitetta.

Mitä jos hyväksyttäisiin toisemme sellaisina kuin olemme. Mun pojat eivät voi mitään sille, että ovat hoikkia. Jotkut toiset eivät voi mitään sille, että ovat paksuja. Ihmisiä me kaikki silti ollaan.

Kyllä ihmisten suurin ongelma tuntuu olevan ne järjettömät annoskoot ja jatkuva napostelu.. kukaan ei tarvitse koko ajan ruokaa ja nälkä ei ole vaarallinen tunne.

Tuntuu välillä, että ihmiset ovat menettäneet kaiken itsehillinnän ja kaikista omista valinnoista voi syyttää muita.. koko ajan tulee uutuusjätskejä, jätskissä on glukoosisiirappia, töissä on pullaa.. niin, entäs sitten? On jokaisen oma valinta syödä ja olla syömättä.

Eniten sääliksi käy lapset ketkä jo pienestä pitäen saatetaan sokerikoukkuun. Olen itse ollut lapsena pahassa sokerikoukussa ja muistan kyllä sen tunteen kun sitä oli saatava. Omille lapsilleni en todellakaan halunnut sitä karhunpalvelusta tehdä ja kas kummaa, kun sitä lasta ei pienestä pitäen tungeta sitä sokeria täyteen niin ei ne sitä niin kaipaa.

Voin suoraan sanoa itsestäni, että olen ihminen joka elää syödäkseen, mutta laatu korvaa määrän. Huonoa ruokaa en syö enkä harrasta napostelua.

Mielestäni herkuttelusta on tullut oman mielihyvän lähde Yhdysvaltojen tyyliin. Muualla Euroopassa herkkuja ei syödä suurta määrää, eikä niitä mätetä menemään yksin, vaan ovat seurusteluhetkiin ja kohtuudella otettaviksi. Näin taisi Suomessakin olla vielä 1980-luvulla.

On muuten ihan tosi juttu, että pikkulasten lihavuuden pitäisi aiheuttaa automaattinen lasu ja tutkinta. Lasten lihottamisen pitäisi olla lastensuojelurikos. Aikuiset voivat itsekseen olla ihan rauhassa big and biudiful ja mukamas tyytyväisiä 200-kiloiseen ihrakasakehoonsa, mutta se vielä, että pilaavat jälkikasvunsakin elämän samalla on ihan hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, 181cm ja 83kg, lihasta löytyy ja kunto on kohdillaan. Työkaverit (miehet) sanovat ruipeloksi jne. kun itse ovat 15-20kg ylipainoisia ja löysiä möhömahoja. :)

Itse 184/97 ja menen lähes miesten S-koon farkkuihin vyötärön kohdalta. Tosi harvalla uroolla on lihaksia ilman maharöllykkää.

Missä miesten vaateliikkeessä menevät farkkujen koot XS-S-M-L-XL-jne eikä tuumakokojen mukaan..?

Viimeinen lause paljastaa muutenkin ihan mamman sieltä.

S-kokoa on miehillä 30 tuuman vyötäröllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45 vuotias nainen ja mitat 169/65. Huomaa kyllä asioilla käydessä että alkaa kuulua vähemmistöön.

Mielestäni olet jo vähän pyöreän puolella. Itsellä mitat tällä hetkellä 172/56 ja tuntuu, että päällä on ihan karsea tätiturvotus. Pitäisi pari kiloa saada pois,,,,,,,,, N45

No oot kyllä hirvee läski.

Mun teinipojat painaa vähemmän kuin sinä, vaikka ovat sua pidempiä.

Toisen mitat on 185/50 ja toisen 175/54.

Toisella on kyllä perinnöllinen sairaus, jonka yksi oire on se, että potilaat ovat hyvin hoikkia ja pitkiä. Mutta siinä sulle tavoitetta.

Mitä jos hyväksyttäisiin toisemme sellaisina kuin olemme. Mun pojat eivät voi mitään sille, että ovat hoikkia. Jotkut toiset eivät voi mitään sille, että ovat paksuja. Ihmisiä me kaikki silti ollaan.

Ja sinä heidän äitinään kummiskin olet lihava.

Vierailija kirjoitti:

Mun BMI on 21-22, Suomessa oon laiha ja asuinmaassani Tanskassa täysin normaali, ehkä ruumiinrakenteeni vuoksi jopa hieman paksun puoleinen (tanskalaisilla on pitkät hoikat raajat, minulla lyhyet ja lihaksikkaat).

Kyllä sen huomaa ihan katukuvassa kun tulee Suomeen, että terveydestä ei välitetä.

Tanskassa monet harrastavat liikuntaa tosissaan, lenkki ei tarkoita kävelyä vaan juoksua tositarkoituksella, työmatkapyöräily on yleistä, tosin sää ja välimatkat ovat täysin erilaisia kuin Suomessa.

Ehkä isoin ero on kuitenkin syömistavoissa. Lounas on kevyt, esim. ruisleipää ja lohta. Valmisruokien, sokeristen jogurttien, karkkien, sipsien, jäätelön yms. valikoimat kaupoissa ovat todella pienet verrattuna Suomeen. Ei tule niin paljon houkutuksia kun ei ole jatkuvasti uusia tuotteita, joita tekee mieli maistaa. Lisäksi sosiaalinen paine olla hoikka on ainakin kaupungeissa hyvin suuri, koska suurin osa nuorista on hyvin hoikkia. Vanhat, köyhät, ja maalaiset ovat kyllä tukevia täälläkin.

Moni täällä valittelee kauppojen valikoimia: ketään ei pakoteta ostamaan. Jos ei ostettaisi mässyä, sitä ei olisi myöskään tarjolla. Kuluttaja ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Olen lihava mutta ihan järjettömän onnellinen. Mulla ei ole mitään fyysisiä vaivoja tai sairauksia, ulkoilen päivittäin monta tuntia, josta liikun ripeästi tarpeeksi ison osan. Nautin hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta, kuljen kaupungilla, vaellan metsissä, istun koneella kun siltä tuntuu. Paremmin en voisi elämää viettää <3

Minä en jaksa enää laihduttaa, en halua miettiä vanhana kuolinvuoteella sitä, että olen koko elämäni ollut tyytymätön ja jäänyt saavuttamatta jotakin, mikä ei mulle edes itselleni ole niin tärkeä asia (ulkonäkö, hoikkuus), en anna ulkopuolisten määritellä sitä, mitä mun tulisi olla. Jos tulee elintasosairauksia, niin se on sen merkki, että jotain pitää yrittää tehdä entistä sinnikkäämmin, siihen asti elän murehtimatta, niin tekee monet monet muutkin ihmiset.

Olen kokenut itseni lihavaksi koko elämäni, vaikka olen ollut vain neljäsosan elämästäni oikeasti lihava, enkä sitäkään koko aikaa niin paljon kuin nyt olen, ihan turhaa murehtimista ja varmaan lihonut vain tuon ajatuksen takia, että olen lihava, joten mitä väliä jos lihon vähän lisää.

Olen ystävällinen, kiltti ja avulias ihminen, ahkerakin ja toimelias, ne on ne asiat mitkä minut määrittelee eikä joku mahamakkara.

Se on jossain määrin myöhäistä siinä vaiheessa kun niitä elintasosairauksia tulee, jotkut muutokset ovat pysyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45 vuotias nainen ja mitat 169/65. Huomaa kyllä asioilla käydessä että alkaa kuulua vähemmistöön.

Mielestäni olet jo vähän pyöreän puolella. Itsellä mitat tällä hetkellä 172/56 ja tuntuu, että päällä on ihan karsea tätiturvotus. Pitäisi pari kiloa saada pois,,,,,,,,, N45

No oot kyllä hirvee läski.

Mun teinipojat painaa vähemmän kuin sinä, vaikka ovat sua pidempiä.

Toisen mitat on 185/50 ja toisen 175/54.

Toisella on kyllä perinnöllinen sairaus, jonka yksi oire on se, että potilaat ovat hyvin hoikkia ja pitkiä. Mutta siinä sulle tavoitetta.

Mitä jos hyväksyttäisiin toisemme sellaisina kuin olemme. Mun pojat eivät voi mitään sille, että ovat hoikkia. Jotkut toiset eivät voi mitään sille, että ovat paksuja. Ihmisiä me kaikki silti ollaan.

185/50 ei kyllä enää ole hoikka vaan reilusti alipainoinen. BMI 14.6

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ketjun laihdutusneuvot :D Voi jestas, ihmettelen, jos nuo on yhdellekkään lihavalle mitään uusia ajatuksia. Se laihtuminen ja laihana pysyminen ei meidän yhteiskunnassa ole noin yksinkertaista, asiaan vaikuttaa moni tekijä eikä mikään yksittäinen annoskoko tai liikaa hiilareita tai se, että syödään liian usein.

Kaikista naurettavinta on se, kun joku ikuisuushoikka mutuilija yrittää ihan tosissaan neuvoa lihavaa miten tämä laihtuisi, eikä taustalla ole minkäänlaista koulutusta tai oikeanlaista perehtymistä asioihin.

Ainahan näitä riittää joka asiassa. Masentuneellekkin tulee paljon neuvoja sellaiselta, joka ei ole koskaan ollut masentunut, alkoholisti saa neuvoja ikuisuusraittiilta ja liikkumatonta taas neuvoo ihminen joka ihan luonnostaan on aina ollut urheilullinen. Itsensä korostamista ja aika törkeääkin sellaista mielestäni, ajatellaan, että ollaan parempia kuin joku toinen ja siksi on oikeus mennä neuvomaan, vaikkei oikeasti tiedä siitä ONGELMASTA yhtään mitään.

Aika moni meistä on kokenut masennuksen, jopa syvän depression. Aika monella suomalaisella on ollut jossain vaiheessa elämäänsä enemmän tai vähemmän pahempi alkoholiongelma ja suuri osa on varmasti joskus laihduttanut. Nuo eivät ole sellaisia ongelmia, joiden kanssa ihmiset eivät arkipäivässään kamppailisi. Eihän laihtumisessa ole mitään kognitiivisesti  vaativaa asiaa, johon jokainen ihminen ei älyllisellä tasolla pystyisi ja siksi laihduttamiseen kuin masennuksenkin hoitamiseen on usein  tosiaan aika helppo antaa vinkkejä. Ongelma on tavoissa ja tunnesäätelyn ongelmissa, jotka hallitsevat omaa toimintaa. Niihin on helpompi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ja makrotasolla, kuin antaa ensin lasten lihoa ylipainoiseksi ja sitten palkata jokaiselle henkilökohtainen terveysammattilainen antamaan laihtumisvinkkejä ja psykososiaalista tukea. Ihmisen piintyneet tavat ja makumieltymykset kehityvät lapsuudessa  ja aikuisena vaatii aikamoista uudelleen ohjelmointia, että haitallisista ruokailutottumuksista opitaan pois.  

Siinä jälleen yksi ihmeparantaja ilmoittautuu :D Kyllä sun kannattaa nyt esittäytyä tiedeyhteisölle tämän teoriasi kanssa, koska olisihan se hienoa, että ohjeillasi jokainen lihava laihtuisi normaalipainoiseksi muutamassa vuodessa, jokainen masentunut paranisi masennuksesta ja jokainen alkoholisti paranisi alkoholismista.

Itse asiassa teoria ei ole minun, vaan näkemykseni linjassa tieteellisen tutkimustiedon kanssa. En väittänyt, että näiden ongelmien ratkaisu olisi helppoa, vaan päin vastoin. Ongelma taitaa olla enemmänkin sinun luetun ymmärtämisessäsi ja siitä, ettet ole perehtynyt alkeellisella tasolla siihen, mistä puhun. Sanoin, että lihavuutta pitäisi EHKÄISTÄ, koska laihtuminen ei ole helppoa ja että on aivan inhimillistä, että omien tapojen, tottumusten ja tunnesäätelyn muuttaminen on vaikeaa. Siksi ihmiset harvoin laihtuvat pysyvästi etenkään ympäristössä, jossa on paljon epäterveellistä ruokaa tarjolla ja vähän arkiliikuntaa. On tutkittu, että ihmiset hyvin usein lihovat takaisin onnistuttuaan laihtumaan ensin normaaliin painoon, jos onnistuvat laihtumaan lainkaan. Toisin sanoen se, ettet sinä kykene muuttumaan ja laihtumaan on inhimillistä ja tavanomaista ja jopa suurin osa ihmisistä tässä maassa tietää, mistä puhut.

En ymmärrä, miksi loukkaannuit, kun kerrankin koko ikänsä hoikka ja urheilullinen ihminen empatiseeraa sinua siitä, ettet kykene johonkin, mistä sinua kohtuuttomasti syyllistetään. Minun ja sinun välillä ei ole eroa itsekurissa eikä kognitiivisessa kapasiteetissa käsittää alkeellisia laihdutusvinkkejä, vaan siinä, että minulla oli hoikat ja terveellisesti syövät urheilulliset vanhemmat eikä suhteeni ruokaan koskaan ole vääristynyt esimerkiksi emotionaalisten traumojen johdosta. Olen pahoillani, jos tämä näkemykseni loukkasi sinua. 

Liian yksioikoista. Selittävinä tekijöinä epigenetiikka, genetiikka ja monet muut nature-tyyppiset asiat vaikuttavat siinä missä nurture, vaikka se on tietysti totta, että stressi on neurotoksinen ja tuhoaa monia terveyteen liittyviä asioita, myös syömisen hallinnan. Stressiä ei vain kukaan koskaan korosta, koska stressin hoitaminen vähentäisi tuloja.

- Eri

juu siis täälläkin nämä kotona kirjoittelevat mammat ovat niin stressaantuneita ja siksi ovat lihavia? :D

Laihuus vähentää kehon stressiä. Silloin ei tartte ettimällä ettiä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita tai kortisolin liikatuotannosta syytä lihavuuteensa...

Saisiko jokin päivä edes peräänkuuluttaa kerrankin ihmisen OMAA vASTUUTA itsestään 

Tottakai saa peräänkuuluttaa omaa vastuuta, mutta se pitää koskea ihan kaikkea. Mikäli saat taudin kun menit muiden ihmisten seuraan, on sekin oma vika. Mitäs menit? Tai jos jäät auton alle ja loukkaannut, sekin on oma vikasi. Voit itse keksiä lisää mitä tämän OMAN VASTUUN alle voit laittaa. Kaikki kuitenkin viittaa käytökseen ja käytöstäsi hallitsemalla voit estää melkein kaiken muun paitsi paskan genetiikkasi aiheuttamat sairaudet, tapaturmat sun muut.

Pakko tarttua kun olet niin hakoteillä. OMA VASTUU tarkoittaa ettei syytä muita jos jää auton alle tai on läski.

Ei syytä dnata. Geenit saattaa altistaa mutta ne ei koskaan ole syy sairauteen.

Huolimatta geeneistä voi elää tervettä elämää.

Joten ota vastuu ja tee oikeat valinnat.

Tällä hetkellä valintasi on olla läski ja valittaa, tee heti muutos ja valitse uudet valinnat koska vanhat ei toimi.

Et tajunnut asiaa. Ensinnäkin, moniko lihava haluaa olla lihava? Oletko tehnyt tutkimusta aiheesta? Mikäli lihava ei halua olla lihava, niin mikä mättää? Oma vastuuko? Tuskin.

Mikäli oma vastuu on sitä, että pitää muuttaa omaa käytöstään, niin silloin on selvää, että ihan kaikki muukin omalla käytöksellä estettävissä oleva sairastuminen tms on oman vastuun piirissä. Mikäli urheilet ja loukkaannut, se on 100 % sinun vikasi. Mikäli saat tartuntataudin siksi, että tiedät tauteja olevan liikkeellä ja silti lähdet ulos ja sairastut, se on 100 % sinun vikasi. Mikäli saat HPV:n tai jonkin seksitaudin, se on 100 % sinun vikasi. Samoin monet syövät voidaan katsoa johtuvan elintavoistasi. Mitäs paistoit fluorattuja yhdisteitä sisältävällä teflonpannulla ruokasi? Miksi meikkasit, kun tiedetään, että kemikaalit voivat lisätä syöpiä jne.

Eli jos kerran halutaan syyllistää ihmisiä käytöksestään, syyllistetään sitten oikein kunnolla.

En ymmärrä tätä.

Jos saat vatsataudin, miksi se olisi jonkun syy? Tai flunssan tai Hivin?  Mutta jos olet läski sen on sinun syysi. Tietty oletan että olet aikuinen ja vastuussa itsestäsi ja mitä suuhusi laitat..

Samoin jos tupakoit ja saat keuhkosyövän, se on sinun vastuullasi tai alkoholisti ja saat maksakirroosin.

Tee valintasi niin että et saa niitä ainakaan elämäntapojesi takia. Se on vastuun ottamista.

Turha alkaa sanomaan että alkoholismi on sairaus. Se oli poliittinen päätös kun se niin tehtiin.

Ei korkki aukene itsestään.

"Tässä on mielisairauden aineksia. Mikäli hyvinvointi = paino, ollaan silloin jo aika pitkällä. Etenkin, jos noin pieni vaihtelu on jotenkin merkityksellistä. Kannattaa harkita terapiaa"

Nämä ovatkin niitä elämän pieniä iloja. On kivaa, että loman jälkeen saa tehtyä itsestä vielä paremman version, koska pian tuleekin sitten uusi loma ja uudet kissanristiäiset herkkuineen... Jos ei missään vaiheessa tee helppoja korjausliikkeitä niin paino todella nousee kuten näemme katukuvasta. Yliopistolla näin vanhempana opiskelijana ihmettelen, miten lihavia ovat juuri aikuistuneet uudet opiskelijat. Sivukorvalla kuuntelin kun eräs opeopiskelijoiden joukko keskusteli iästä. Siinä ne -98-00 syntyneet olivat jo niin lihavia että luulin heidän olevan oman ikäisiäni (30v.) Todella häkellyttävää näyttää tanakalta tädiltä noin nuorena! Minua taas luultiin taannoin 5v nuoremmaksi varmaankin juuri siksi, että en ole lihava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ketjun laihdutusneuvot :D Voi jestas, ihmettelen, jos nuo on yhdellekkään lihavalle mitään uusia ajatuksia. Se laihtuminen ja laihana pysyminen ei meidän yhteiskunnassa ole noin yksinkertaista, asiaan vaikuttaa moni tekijä eikä mikään yksittäinen annoskoko tai liikaa hiilareita tai se, että syödään liian usein.

Kaikista naurettavinta on se, kun joku ikuisuushoikka mutuilija yrittää ihan tosissaan neuvoa lihavaa miten tämä laihtuisi, eikä taustalla ole minkäänlaista koulutusta tai oikeanlaista perehtymistä asioihin.

Ainahan näitä riittää joka asiassa. Masentuneellekkin tulee paljon neuvoja sellaiselta, joka ei ole koskaan ollut masentunut, alkoholisti saa neuvoja ikuisuusraittiilta ja liikkumatonta taas neuvoo ihminen joka ihan luonnostaan on aina ollut urheilullinen. Itsensä korostamista ja aika törkeääkin sellaista mielestäni, ajatellaan, että ollaan parempia kuin joku toinen ja siksi on oikeus mennä neuvomaan, vaikkei oikeasti tiedä siitä ONGELMASTA yhtään mitään.

Aika moni meistä on kokenut masennuksen, jopa syvän depression. Aika monella suomalaisella on ollut jossain vaiheessa elämäänsä enemmän tai vähemmän pahempi alkoholiongelma ja suuri osa on varmasti joskus laihduttanut. Nuo eivät ole sellaisia ongelmia, joiden kanssa ihmiset eivät arkipäivässään kamppailisi. Eihän laihtumisessa ole mitään kognitiivisesti  vaativaa asiaa, johon jokainen ihminen ei älyllisellä tasolla pystyisi ja siksi laihduttamiseen kuin masennuksenkin hoitamiseen on usein  tosiaan aika helppo antaa vinkkejä. Ongelma on tavoissa ja tunnesäätelyn ongelmissa, jotka hallitsevat omaa toimintaa. Niihin on helpompi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ja makrotasolla, kuin antaa ensin lasten lihoa ylipainoiseksi ja sitten palkata jokaiselle henkilökohtainen terveysammattilainen antamaan laihtumisvinkkejä ja psykososiaalista tukea. Ihmisen piintyneet tavat ja makumieltymykset kehityvät lapsuudessa  ja aikuisena vaatii aikamoista uudelleen ohjelmointia, että haitallisista ruokailutottumuksista opitaan pois.  

Siinä jälleen yksi ihmeparantaja ilmoittautuu :D Kyllä sun kannattaa nyt esittäytyä tiedeyhteisölle tämän teoriasi kanssa, koska olisihan se hienoa, että ohjeillasi jokainen lihava laihtuisi normaalipainoiseksi muutamassa vuodessa, jokainen masentunut paranisi masennuksesta ja jokainen alkoholisti paranisi alkoholismista.

Itse asiassa teoria ei ole minun, vaan näkemykseni linjassa tieteellisen tutkimustiedon kanssa. En väittänyt, että näiden ongelmien ratkaisu olisi helppoa, vaan päin vastoin. Ongelma taitaa olla enemmänkin sinun luetun ymmärtämisessäsi ja siitä, ettet ole perehtynyt alkeellisella tasolla siihen, mistä puhun. Sanoin, että lihavuutta pitäisi EHKÄISTÄ, koska laihtuminen ei ole helppoa ja että on aivan inhimillistä, että omien tapojen, tottumusten ja tunnesäätelyn muuttaminen on vaikeaa. Siksi ihmiset harvoin laihtuvat pysyvästi etenkään ympäristössä, jossa on paljon epäterveellistä ruokaa tarjolla ja vähän arkiliikuntaa. On tutkittu, että ihmiset hyvin usein lihovat takaisin onnistuttuaan laihtumaan ensin normaaliin painoon, jos onnistuvat laihtumaan lainkaan. Toisin sanoen se, ettet sinä kykene muuttumaan ja laihtumaan on inhimillistä ja tavanomaista ja jopa suurin osa ihmisistä tässä maassa tietää, mistä puhut.

En ymmärrä, miksi loukkaannuit, kun kerrankin koko ikänsä hoikka ja urheilullinen ihminen empatiseeraa sinua siitä, ettet kykene johonkin, mistä sinua kohtuuttomasti syyllistetään. Minun ja sinun välillä ei ole eroa itsekurissa eikä kognitiivisessa kapasiteetissa käsittää alkeellisia laihdutusvinkkejä, vaan siinä, että minulla oli hoikat ja terveellisesti syövät urheilulliset vanhemmat eikä suhteeni ruokaan koskaan ole vääristynyt esimerkiksi emotionaalisten traumojen johdosta. Olen pahoillani, jos tämä näkemykseni loukkasi sinua. 

Liian yksioikoista. Selittävinä tekijöinä epigenetiikka, genetiikka ja monet muut nature-tyyppiset asiat vaikuttavat siinä missä nurture, vaikka se on tietysti totta, että stressi on neurotoksinen ja tuhoaa monia terveyteen liittyviä asioita, myös syömisen hallinnan. Stressiä ei vain kukaan koskaan korosta, koska stressin hoitaminen vähentäisi tuloja.

- Eri

juu siis täälläkin nämä kotona kirjoittelevat mammat ovat niin stressaantuneita ja siksi ovat lihavia? :D

Laihuus vähentää kehon stressiä. Silloin ei tartte ettimällä ettiä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita tai kortisolin liikatuotannosta syytä lihavuuteensa...

Saisiko jokin päivä edes peräänkuuluttaa kerrankin ihmisen OMAA vASTUUTA itsestään 

Tottakai saa peräänkuuluttaa omaa vastuuta, mutta se pitää koskea ihan kaikkea. Mikäli saat taudin kun menit muiden ihmisten seuraan, on sekin oma vika. Mitäs menit? Tai jos jäät auton alle ja loukkaannut, sekin on oma vikasi. Voit itse keksiä lisää mitä tämän OMAN VASTUUN alle voit laittaa. Kaikki kuitenkin viittaa käytökseen ja käytöstäsi hallitsemalla voit estää melkein kaiken muun paitsi paskan genetiikkasi aiheuttamat sairaudet, tapaturmat sun muut.

Pakko tarttua kun olet niin hakoteillä. OMA VASTUU tarkoittaa ettei syytä muita jos jää auton alle tai on läski.

Ei syytä dnata. Geenit saattaa altistaa mutta ne ei koskaan ole syy sairauteen.

Huolimatta geeneistä voi elää tervettä elämää.

Joten ota vastuu ja tee oikeat valinnat.

Tällä hetkellä valintasi on olla läski ja valittaa, tee heti muutos ja valitse uudet valinnat koska vanhat ei toimi.

Et tajunnut asiaa. Ensinnäkin, moniko lihava haluaa olla lihava? Oletko tehnyt tutkimusta aiheesta? Mikäli lihava ei halua olla lihava, niin mikä mättää? Oma vastuuko? Tuskin.

Mikäli oma vastuu on sitä, että pitää muuttaa omaa käytöstään, niin silloin on selvää, että ihan kaikki muukin omalla käytöksellä estettävissä oleva sairastuminen tms on oman vastuun piirissä. Mikäli urheilet ja loukkaannut, se on 100 % sinun vikasi. Mikäli saat tartuntataudin siksi, että tiedät tauteja olevan liikkeellä ja silti lähdet ulos ja sairastut, se on 100 % sinun vikasi. Mikäli saat HPV:n tai jonkin seksitaudin, se on 100 % sinun vikasi. Samoin monet syövät voidaan katsoa johtuvan elintavoistasi. Mitäs paistoit fluorattuja yhdisteitä sisältävällä teflonpannulla ruokasi? Miksi meikkasit, kun tiedetään, että kemikaalit voivat lisätä syöpiä jne.

Eli jos kerran halutaan syyllistää ihmisiä käytöksestään, syyllistetään sitten oikein kunnolla.

En ymmärrä tätä.

Jos saat vatsataudin, miksi se olisi jonkun syy? Tai flunssan tai Hivin?  Mutta jos olet läski sen on sinun syysi. Tietty oletan että olet aikuinen ja vastuussa itsestäsi ja mitä suuhusi laitat..

Samoin jos tupakoit ja saat keuhkosyövän, se on sinun vastuullasi tai alkoholisti ja saat maksakirroosin.

Tee valintasi niin että et saa niitä ainakaan elämäntapojesi takia. Se on vastuun ottamista.

Turha alkaa sanomaan että alkoholismi on sairaus. Se oli poliittinen päätös kun se niin tehtiin.

Ei korkki aukene itsestään.

Tottakai kaikki tartuntataudit on oman käytöksen seurausta. Mikäli saat ripulin siitä, että menit syömään pilaantunutta ruokaa, niin se on oma syy. Tai saat HIV:n kun paneskelit ilman suojaa tai ylipäätään harrastit irtosuhteita. Ei se ole muiden vika, vaan oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret miehet. Hyi helvettimitä ihramahoja!

Kävelen päivittäin työmatkallani paikallisen lukion ohi ja siinä tulee nähtyä nuorisoa mennen ja tullen. Olen kiinnittänyt huomiota, että nykyisin monilla nuorilla miehillä on tosi naisellinen ja pyöreä "rasvapylly". Ei siis sporttisen lihaksikas, vaan iso löllöpylly kuten rehevämmillä tytöillä ennen vanhaan. Joillakin pojilla jopa lantio levenee vyötäröltä naismaisesti.

Testosteronia vähemmän ja toki joillain miehilläkin kerääntyy rasva pakaroiden/lantion alueelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On totta, että Suomessa sosiaalista kontrollia ei juuri enää ole, ja jos sitä vähänkin on niin siitä nousee "haloo","läskiviha" ja/tai "mielensä pahoitus". Olen itse parisuhteessa sanonut erään loman jälkeen puolisolleni, että voisimme hieman pudottaa kumpikin painoa normaalipainon sisällä (eksäni silloiset mitat 180cm/84kg, omani 170cm/60kg). Hirveä ahdistushan hänelle tuosta ideasta siitä iski. "Pidätkö minua lihavana?" Surullista tässä on se, että hän kuvitteli ennen punnitusta painavansa pari kolme kiloa vähemmän kuin painoi oikeasti. Mutta se TOSI ASIA, että hän painoikin enemmän kuin luuli EI vaikuttanut hänen haluunsa laihduttaa. Hän ei siis alkanut laihduttaa vaan pysyi "uudessa" painossaan.  Eikä tuo pieni loman jälkeinen laihdutus ollut mikään epäterve-ajatus vaan lähinnä pieni trimmaus 2-3kg.

Itse koen, että jos painaisin yhtäkkiä 5kg enemmän ja puolisoni kommentoisi asiaa, niin olisin jopa hyvilläni. Hyvinvoivan parisuhteen molemmat osapuolet ovat halukkaita huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan eli myös painostaan.

Tässä on mielisairauden aineksia. Mikäli hyvinvointi = paino, ollaan silloin jo aika pitkällä. Etenkin, jos noin pieni vaihtelu on jotenkin merkityksellistä. Kannattaa harkita terapiaa.

"Surullista tässä on se, että hän kuvitteli ennen punnitusta painavansa pari kolme kiloa vähemmän kuin painoi oikeasti." Mitä vittua nyt taas.

Vierailija kirjoitti:

"Tässä on mielisairauden aineksia. Mikäli hyvinvointi = paino, ollaan silloin jo aika pitkällä. Etenkin, jos noin pieni vaihtelu on jotenkin merkityksellistä. Kannattaa harkita terapiaa"

Nämä ovatkin niitä elämän pieniä iloja. On kivaa, että loman jälkeen saa tehtyä itsestä vielä paremman version, koska pian tuleekin sitten uusi loma ja uudet kissanristiäiset herkkuineen... Jos ei missään vaiheessa tee helppoja korjausliikkeitä niin paino todella nousee kuten näemme katukuvasta. Yliopistolla näin vanhempana opiskelijana ihmettelen, miten lihavia ovat juuri aikuistuneet uudet opiskelijat. Sivukorvalla kuuntelin kun eräs opeopiskelijoiden joukko keskusteli iästä. Siinä ne -98-00 syntyneet olivat jo niin lihavia että luulin heidän olevan oman ikäisiäni (30v.) Todella häkellyttävää näyttää tanakalta tädiltä noin nuorena! Minua taas luultiin taannoin 5v nuoremmaksi varmaankin juuri siksi, että en ole lihava.

Yleensä menee just toisinpäin. Laihat ovat riutuneita ja vanhentuvat nopeasti kun taas lihavien iho pysyy hyvänä ja pullea olemus vaikuttaa nuoremmalta. Mutta koska perspektiivis on jollain tapaa vinoutunut, niin voi oman mielesi mukaan asiat olla noinkin. Tervettä se ei välttämättä ole.

Kauppoja ei tarvitse syyllistää lihomisesta. Minä en ainakaan halua luopua kattavasta valikoimasta sen takia, että jotkut ovat lihavia. Anteeksi vain herkuttelu voi kuulua elämään vaikka onkin normaali tai hoikka.

Suomessakin tekisi hyvää samanlainen kollektiivinen häpäisykulttuuri lihavuuden suhteen kuten Ranskassa ja muualla manner-Euroopassa. 

Sen sijaan tässä lihavuuden luvatussa maassa levitetään HAES-propagandaa, jotta hoikkuudesta tulisi häpeällistä.

Ihan sekopäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tässä on mielisairauden aineksia. Mikäli hyvinvointi = paino, ollaan silloin jo aika pitkällä. Etenkin, jos noin pieni vaihtelu on jotenkin merkityksellistä. Kannattaa harkita terapiaa"

Nämä ovatkin niitä elämän pieniä iloja. On kivaa, että loman jälkeen saa tehtyä itsestä vielä paremman version, koska pian tuleekin sitten uusi loma ja uudet kissanristiäiset herkkuineen... Jos ei missään vaiheessa tee helppoja korjausliikkeitä niin paino todella nousee kuten näemme katukuvasta. Yliopistolla näin vanhempana opiskelijana ihmettelen, miten lihavia ovat juuri aikuistuneet uudet opiskelijat. Sivukorvalla kuuntelin kun eräs opeopiskelijoiden joukko keskusteli iästä. Siinä ne -98-00 syntyneet olivat jo niin lihavia että luulin heidän olevan oman ikäisiäni (30v.) Todella häkellyttävää näyttää tanakalta tädiltä noin nuorena! Minua taas luultiin taannoin 5v nuoremmaksi varmaankin juuri siksi, että en ole lihava.

Yleensä menee just toisinpäin. Laihat ovat riutuneita ja vanhentuvat nopeasti kun taas lihavien iho pysyy hyvänä ja pullea olemus vaikuttaa nuoremmalta. Mutta koska perspektiivis on jollain tapaa vinoutunut, niin voi oman mielesi mukaan asiat olla noinkin. Tervettä se ei välttämättä ole.

Sellaset pulskakatkerot sieltä :D