Move testit tappaa liikunnan ilon kun puolet luokasta luokitellaan surkeiksi

Vierailija kirjoitti:

Minusta saisi työpaikoillakin olla näitä movetestejä. Meilläkin on paljon ylipainoisia ja vaivalloisia viiskymppisiä. Olisi hyvä, jos meidät pantaisiin tekemään kunnon testit ja piip-juoksut. Työnantaja sitten antaisi arvosanat tilinauhassa, miten olet pärjännyt niissä.

Niin ihmeellisen huonokuntoista sakkia kyllä keski-ikäisissä.

Voin kertoa, että vaikutus on päinvastainen. Itse lopetin osallistumisen työnantajan järjestämimiin liikuntatesteihin, kun niiden perusteella alettiin maksaa bonusta. Nykyisin testit jatkuvat, mutta bonusta ei enää makseta.

Palkitsemisen vaikutusta on tutkittu lapsillakin. Se vie pois motivaation, koska toiminta muuttuu pakonomaiseksi ja vähentää iloa itse tekemisestä. Liikunnan pitäisi olla positiivista omaksi iloksi tehtävää.

Opettajat vievät ilon, koska he kuvittelevat, että kukaan ei liiku vapaaehtoisesti ilman, että opettaja pakottaa. Näin ajatteli oma liikunnanopttajani. Ei vienyt pitkään tämän opettajan ohjauksesta, kun siitä tuli totta suurin piirtein kaikille oppilaille.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua ainakaan haittaa, ettei mun lapset ole mitenkään liikunnallisesti lahjakkaita. Ovat kyllä älykkäitä kympin oppilaita, mutta sitten nämä kädentaidot ja liikunnalliset taidot eivät yllä kaverien kanssa samalle tasolle. Se on mulle ihan ok.

Mä vaan pelkään, että se arvostelu siellä liikuntatunneilla vie koko ilon liikunnasta, jolloin he eivät harrasta sitä aikuisenakaan. Terveyden takia olisi kuitenkin hyvä vastapainoksi harrastaa liikuntaa. Mut siihen ei koululiikunta tunnu tähtäävän kun näille huonommalle liikkujille jää usein huono asenne liikuntaa kohtaan juuri tämän vertailun takia.

Jos taas olet huono vaikka biologiassa niin se ei haittaa, koska sitä nyt ei paljon elämässä lopulta tarvita jos ei sille alalle halua. Liikunnan kuitenkin pitäisi olla osa jokaisen elämää, joten olisi hyvä jos kaikille jäisi positiivinen kuva liikkumisesta eikä sellainen että olen surkea eikä kannata edes yrittää mitään.

No öhöm, onkohan se kodin vaikutus kuitenkin tässä vieläkin suurempi kuin yhden tai kahden viikoittaisen liikuntatunnin? Mikä estää sinua itseäsi opettamasta liikunnan iloa lapsillesi, samalla saatte mukavaa yhteistä aikaa? Vaihtoehtoisesti tai lisäksi voit myös viedä liikuntaharrastuksiin, vaikka kuinka monta tuntia viikossa. Ei se liikunta mitenkään tyhmennä älykköjäsi, päinvastoin tutkimusten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tyrant kirjoitti:

No jaa meillä oli koulussa kuntotestit joissa oli etunojapunnerrukset, vatsaliikkeet ym. perusjutut. Cooper juoksutestinä ja yksi pitkä matka jonka sai joko juosta/hölkätä. Koskaan en pärjännyt juoksussa, koska en treenannut niitä ja niinpä ymmärsin niiden ansaitsevan pisteet jotka niin tekivät. Lihaskuntotestissä tein minuutissa yli 70 punnerrusta niin, että rinta otti oikeasti lattiaan kiinni ja kädet ojentuivat suoriksi. Nyt aikuisena pyysin erään sen ikäisen pojan kokeilevan kuinka monta menee ja hän ei saanut edes yhtä. Mitä tästä voi päätellä ja kannattaako tämän pojan äidin loukkaantua vai kehoittaa nostamaan lihaskuntoaan?

Miksei sitä lihaskuntoa nostateta siellä liikuntatunneilla, vaan keskitytään terveydellisestä näkökulmasta epäolennaisuuksiin? Perusliikuntaa oikeaoppisin tekniikoin ja tarvittaessa kädestä pitäen opettaen. Unohdetaan telinevoimistelut, joukkuepelit, yleisurheilu yms. turhan päiväinen.

Kuvitteleeko alapeukuttelijat, että huonokuntoisten lihasvoima ja kestävyyskunto paranevat odottelemalla 80 % liikuntatunnin ajasta omaa vuoroaan tai seisoskellen pelikentälle pujottelukeppinä paremmille pelaajille. Vai kenties tekemällä vanhemmista lasu? Olisi korkea aika lähteä tarkastelemaan koululiikuntaa toisenlaisesta näkökulmasta kuin toimiminen urheiluseurojen farmiliigana. Nykyisestä konseptista on vuosikymmenien kokemuspohja ja se ei ole koskaan toiminut liikkumattomille lapsille eli niille, jotka koulun liikuntatunteja tarvitsisivat kipeimmin. 

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö lapsen sairautta oteta huomioon?

Meillä lapsella autoimmuunisairaus, johon liittyy niveltulehduksia. Tällä hetkellä tulehdus sorminivelissä ja toisessa kyynerpäässä. Tässä kunnossa pystyisi hyvin esim. juoksuosuuden tekemään, muttei heittämään tai tekemään punnerruksia.

Tähän asti osallistunut koululiikuntaan normaalisti, toki jos on saanut juuri lääkepistoksia niveliin niin ei ole voinut osallistua.

Lapsille ei todellakaan anneta mitään mystisiä lääkepistokdia niveliin, vaan joko tabletteina, oraalisesti, pistoksella ihon alle, tai tiputtamalla suonensisäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tässä movetestissä kuollut vuosi sitten joku poika?

Olipa huono kunto, voi voi.

Move -testin osan, piip -juoksun keskeyttänyt kuoli.

Itse testi sai puhtaata paperit

https://yle.fi/uutiset/3-10415807

Julkinen tieto nuorten keskuudessa oli, että taustalla oli litroittain energiajuomaa ennen liikuntatuntia ja muuta ongelmaa.

Virallinen tieto oli piilevä sydänvika.

Ketjusta tulee mieleen, että kaikkien tuskaisinta on niillä vanhemmilla, jotka itse olivat koulussa hikareita, mutta eivät saaneet liikuntanumeroa samalle tasolle kuin lukuaineita yms. Siitä elin-ikäiset traumat.

Minun lapsen koulunkäynnin on pelastanut liikuntatunnit. Hänellä on lukivaikeuksia, mutta liikunnasta hän on saanut koulussa itsetuntoa ja toisten arvostuksen. Ilman liikuntaa, hän olisi varmaankin toisten mielestä luuseri ja se vaikuttaisi hänen omaan kuvaansakin. Monimuotoisuus on hyvästä. Mikä oikeus toisilla olisi ottaa tuo lapsilta pois?

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta tulee mieleen, että kaikkien tuskaisinta on niillä vanhemmilla, jotka itse olivat koulussa hikareita, mutta eivät saaneet liikuntanumeroa samalle tasolle kuin lukuaineita yms. Siitä elin-ikäiset traumat.

Ei, vaan oikeasti koulun liikuntatunneilla tuli useammin kylmä kuin hiki. Ja jos homma ei innosta, niin lusmuilu on yhtä helppoa kuin armeijassa. Mutta jos pitäisi puoli tuntia kävellä reippaasti, hölkätä tai juosta, niin siitä voi vaikea lusmuta ja niiden heikompikuntoisten lasten kunto kehittyy kohinalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin kasiluokkalainen toi testin kotiin rytättynä. Tytärtä hävetti, kun sai taas täydet pisteet ja kaverit sai huonot.

Tyttäreni ei edes ole kovin liikunnallinen, koulumatkat pyöräilee ja joskus potkii palloa isoveljensä kanssa. Kesäisin jonkin verran uidaan, snorklataan ja pelataan tennistä.

Mietin vaan, että kuinka huonoja ne muut ovatkaan, ne keillä ei ole rajoitteita.

Miksi alapeukut?

koska juttu oli keksitty

Keksitty? No, ei ollut. Normaalielämää. Lisään vielä sen, että tyttärelläni on astma, joka hoidossa lääkityksellä. Liikkatunnin jälkeen osaa ottaa avaavaa lääkettä eikä pyydä opelta vapautusta liikkatunnista.

Minunkin tyttäreni sai enkun kokeesta täydet pisteet vaikkei ollut lukenut yhtään kokeisiin eikä edes tykkää kielestä. Väkisten kuulee sitä telkusta ja joutuu lukemaan jostain. Kyllä häntä hävetti, kun kaveri sai huonot pisteet. Repi kokeensa, kun häpesi niin. Toivoo, että opekin unohtaisi tuloksen, eikä antaisi sen vaikuttaa arvosanaan. Ei meinannut kertoa minullekaan :-(

On se nyt vaikeaa  uskoa, että oppilas voi oikeasti hävetä hyvää pärjäämistä. Oikeasti nykypäivänä hyvin koulussa menestyviä usein pilkataan ja kiusataan. Siksipä moni alisuoriutuu, vain vahvimmat jaksavat olla "hikkejä". T. yläkoulun opettaja

Minäkin olin koulussa rillipää nörtti. Mutta minut pelasti se, että olin geneettisistä ominaisuuksista johtuen fyysisesti vahva. Pistin surutta turpaan kiusaajia, ja kun koulun ns. kovis haastoi minut kädenvääntöön ja hävisi, niin sain olla rauhassa :) Mutta se oli sitä 80-lukua, jolloin ei joka asiasta nillitetty somessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin kasiluokkalainen toi testin kotiin rytättynä. Tytärtä hävetti, kun sai taas täydet pisteet ja kaverit sai huonot.

Tyttäreni ei edes ole kovin liikunnallinen, koulumatkat pyöräilee ja joskus potkii palloa isoveljensä kanssa. Kesäisin jonkin verran uidaan, snorklataan ja pelataan tennistä.

Mietin vaan, että kuinka huonoja ne muut ovatkaan, ne keillä ei ole rajoitteita.

Miksi alapeukut?

koska juttu oli keksitty

Keksitty? No, ei ollut. Normaalielämää. Lisään vielä sen, että tyttärelläni on astma, joka hoidossa lääkityksellä. Liikkatunnin jälkeen osaa ottaa avaavaa lääkettä eikä pyydä opelta vapautusta liikkatunnista.

Minunkin tyttäreni sai enkun kokeesta täydet pisteet vaikkei ollut lukenut yhtään kokeisiin eikä edes tykkää kielestä. Väkisten kuulee sitä telkusta ja joutuu lukemaan jostain. Kyllä häntä hävetti, kun kaveri sai huonot pisteet. Repi kokeensa, kun häpesi niin. Toivoo, että opekin unohtaisi tuloksen, eikä antaisi sen vaikuttaa arvosanaan. Ei meinannut kertoa minullekaan :-(

On se nyt vaikeaa  uskoa, että oppilas voi oikeasti hävetä hyvää pärjäämistä. Oikeasti nykypäivänä hyvin koulussa menestyviä usein pilkataan ja kiusataan. Siksipä moni alisuoriutuu, vain vahvimmat jaksavat olla "hikkejä". T. yläkoulun opettaja

Juuri näin. Pelkästään ylemmällä keskitasolla on vähemmän silmätikku.

Vierailija kirjoitti:

Minusta saisi työpaikoillakin olla näitä movetestejä. Meilläkin on paljon ylipainoisia ja vaivalloisia viiskymppisiä. Olisi hyvä, jos meidät pantaisiin tekemään kunnon testit ja piip-juoksut. Työnantaja sitten antaisi arvosanat tilinauhassa, miten olet pärjännyt niissä.

Niin ihmeellisen huonokuntoista sakkia kyllä keski-ikäisissä.

No tarvitaanko siinä työssä sitten kuntoa? Itse olen 45-vuotias ja monisairas, sairauksieni takia erittäin liikuntarajoitteinen. Vaan eipä tuo istumatyössä haittaa pätkääkään. Työsuoritukseni ei siis huonone fyysiseen suorituskykyyn vaikuttavien vaivojeni takia. Eikä työnantajaa kuulu kiinnostaa muu kuin se, että ihmiset saa työnsä tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi taitaa olla eka ikäluokkaa, joka teki ton Move:n siten, mihin se on tarkoitettu. Eli teki sen 5. luokalla ja nyt uudestaan 8. luokalla. Koko homman tarkoitushan on tuottaa lapselle ja vanhemmille tietoa siitä, miten lapsi kehittyy noiden vuosien välillä. Alakoululaiset liikkuvat paljon luonnostaan, mutta niin harrasteliikunnassa kuin kilpaurheilusskin into hiipuu herkästi siinä 12-14 vuotiaana. Kilpaurheilussa tälle ilmiölle on nimikin: drop-out - lahjakkaat urheilijat lopetavat, kun elämään tulee muuta sisältöä.

En ymmärrä mikä siinä Movessa nyt on niin kauheaa. Meillä on kaksi vanhempaa lasta, jotka ovat kilpaurheilleet jo pienestä lapsesta ja ovat todella liikunnallisia. Sitten tämä nuorin poika ei ole harrastanut kauheasti mitään, koska ei ole itse halunnut. Pelaillut vähän jalkapalloa ja tennistä pelaa edelleen kerran viikossa. Se on ainoa ohjattu liikuntaharrastus. Mielestäni pelaa pleikkaa aivan liikaa.

Moven piip -juoksussa oli ryhmän 2. paras, ryhmässä oli kahden luokan pojat juoksemassa. Kertoo aikalailla lasten kunnosta, jos melkein liikuntaa harrastamaton on parinkymmenen joukossa kakkonen. 

Moven tarkoitus on tuottaa tietoa koko ikäluokasta samalla lailla kuin PISA:llakin, mutta ennen kaikkea tuottaa nuorelle itselle tietoa omasta kunnostaan.

Olen käynyt kouluni 80-luvulla ja oikein hyvä esimerkki löytyy ihan omasta kokemuksestani, vanhasta kunnon Cooper testistä. 7. luokalla juoksin kaverini kanssa yhdessä ja vedettiin aivan mieletön tulos, juostiin yhdessä 2700 m, joka oli ikäluokassa tytöille kirkkaasti yli erinomaisen. Kaveri ajautui aika nopsaan porukkaan, jossa käytettiin alkoholia ja alkoi myös polttamaan tupakkaa. Seuraavana vuonna oltiin taas yhdessä ennen Cooperia tsemppihengessä, että eiköhän taas paineta menemään. Kaveri ei enää jaksanut 5 min jälkeen tyyliin juosta ollenkaan. Aikani yritin tsempata siinä ja omakin tulos siinä tietty huononi. Sitten vaan tajusin, että ei tyyppi vaan pysty juoksemaan ja kaverin kehotuksesta lähdin sitten yksin menemään. 

Tuossa on oikein tyyppiesimerkki, miksi esim. Move tuottaa tärkeää tietoa juuri lapsen kriittisiltä vuosilta. 

Minustakin on kiva osallistua sellaisiin testeihin, joissa pärjään.

Ne kannustavat kehittymään vieläkin paremmaksi ja antavat hyvää tietoa osaamisen tasosta yleensäkin.

Totta.

Toisaalta tämä sama poika ei ole erityisen hyvä matematiikassa.

Tiedän jo etukäteen, että 9. luokalla suoritetaan matematiikan valtakunnallinen koe ja tällä yhdellä kokeella on perinteisesti lapseni koulussa valtava merkitys päätötodistuksen matematiikan numeroon. JO 8. luokkalaiset streessaavat valtakunnallista koetta.

Esikoisellani matematiikan keskiarvo puolsi kymppiä, kaikista kursseista koko yläkoulussa oli tullut kymppi. Valtakunnallisesta kokeesta tuli vain 9 + ja päättötodistukseen matematiikasta sitten 9, joka lopulta ratkaisi ihan lukiopaikankin. Silti tyydyimme tähän ja ymmärsimme, että tällainen valtakunnallinen koe mittaa koko ikäluokan osaamista ja poistaa esim. opettajakohtaisia eroja.

Move ei edes ole liikunnan numeroa mittaava asia, vaan se on ikäluokkien fyysistä kuntoa terveyssyistä mittaava juttu, eikä mitenkään erityisen kamala. 

Joku kritisoi uintikoetta, että vaan testattiin ja sitten sai vapaata. Uimataitoon on ihan kansainväliset standardit, Pohjoismaissa se tarkoittaa sitä, että syvään veteen pudottuaan ihminen pystyy uimaan 200 metriä, josta 50 m selällään. Tämä uimataidon saavuttaminen on ihan OPS:ssa määritelty tavoitteeksi ja on todella hyvä juttu, että se myös testataan. Uimataito pelastaa vuosittain ison määrän ihmishenkiä. Toki tähän nyt tulee peukuttamaan kymmeniä ihmisiä, jotka eivät ole eläessään nähneet suihkua enempää vettä, asuvat satojen kilometrien päässä lähimmästä rannasta, eikä heillä ole minkäänlaista riskiä joutua veden varaan koskaan elämässään, eikä siten uimataitokaan ole tarpeen. Useimmille ihmisille on.

Niin, no olisipa tosi hienoa, jos sitä uintia myös opetettaisiin eikä vain testata! Ei se testi auta yhtään ketään saavuttamaan OPS:n edellyttämää uimataitoa.

Matikan valtakunnallisissa testattavia asioita on opetettu lapsille yhdeksän vuotta. Liikunnassa testattavia asioita ei opeteta, hyvät osaa ja huonot ei. Tämän takia koululiikunta tarvitsee täydellisen uudistuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodostaako Move-testien tulokset rekisterin, joka tallennetaan terveystietoihin pidemmäksi aikaa? Onko jollain tästä tietoa?

Tulokset kirjataan nimettömänä valtakunnalliseen tietojärjestelmään. Missään vaiheessa tässä tilanteessa oppilaan henkilötiedot ja tulokset ei kohtaa.

Oppilaan tulokset lähetetään oppilaan mukana vanhemmille, joiden mahdollisella luvalla niitä saa käyttää kouluterveydenhoitaja/koululääkäri 5. ja 8. luokan laajojen terveystarkastusten yhteydessä.

Sitä en tiedä, jääkö niistä joku jälki esim. ihmisen omakanta -palveluun. En oikein usko.

Eli Move-testien tarkoituksena on kerätä dataa tutkijoille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyrant kirjoitti:

No jaa meillä oli koulussa kuntotestit joissa oli etunojapunnerrukset, vatsaliikkeet ym. perusjutut. Cooper juoksutestinä ja yksi pitkä matka jonka sai joko juosta/hölkätä. Koskaan en pärjännyt juoksussa, koska en treenannut niitä ja niinpä ymmärsin niiden ansaitsevan pisteet jotka niin tekivät. Lihaskuntotestissä tein minuutissa yli 70 punnerrusta niin, että rinta otti oikeasti lattiaan kiinni ja kädet ojentuivat suoriksi. Nyt aikuisena pyysin erään sen ikäisen pojan kokeilevan kuinka monta menee ja hän ei saanut edes yhtä. Mitä tästä voi päätellä ja kannattaako tämän pojan äidin loukkaantua vai kehoittaa nostamaan lihaskuntoaan?

Miksei sitä lihaskuntoa nostateta siellä liikuntatunneilla, vaan keskitytään terveydellisestä näkökulmasta epäolennaisuuksiin? Perusliikuntaa oikeaoppisin tekniikoin ja tarvittaessa kädestä pitäen opettaen. Unohdetaan telinevoimistelut, joukkuepelit, yleisurheilu yms. turhan päiväinen.

Kuvitteleeko alapeukuttelijat, että huonokuntoisten lihasvoima ja kestävyyskunto paranevat odottelemalla 80 % liikuntatunnin ajasta omaa vuoroaan tai seisoskellen pelikentälle pujottelukeppinä paremmille pelaajille. Vai kenties tekemällä vanhemmista lasu? Olisi korkea aika lähteä tarkastelemaan koululiikuntaa toisenlaisesta näkökulmasta kuin toimiminen urheiluseurojen farmiliigana. Nykyisestä konseptista on vuosikymmenien kokemuspohja ja se ei ole koskaan toiminut liikkumattomille lapsille eli niille, jotka koulun liikuntatunteja tarvitsisivat kipeimmin. 

Kyllä! Itse harrastin juokkuevoimistelua sm-tasolla, mutta olin aivan surkea suurimmassa osassa koululiikuntaa. En vaan pärjää koriksessa tai sählyssä, joita pelattiin vuorotellen melkein koko ylä-aste. Noilla tunneilla en edes hikoillut lainkaan, joten mitään kuntoa nostavaa ei todellakaan tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua ainakaan haittaa, ettei mun lapset ole mitenkään liikunnallisesti lahjakkaita. Ovat kyllä älykkäitä kympin oppilaita, mutta sitten nämä kädentaidot ja liikunnalliset taidot eivät yllä kaverien kanssa samalle tasolle. Se on mulle ihan ok.

Mä vaan pelkään, että se arvostelu siellä liikuntatunneilla vie koko ilon liikunnasta, jolloin he eivät harrasta sitä aikuisenakaan. Terveyden takia olisi kuitenkin hyvä vastapainoksi harrastaa liikuntaa. Mut siihen ei koululiikunta tunnu tähtäävän kun näille huonommalle liikkujille jää usein huono asenne liikuntaa kohtaan juuri tämän vertailun takia.

Jos taas olet huono vaikka biologiassa niin se ei haittaa, koska sitä nyt ei paljon elämässä lopulta tarvita jos ei sille alalle halua. Liikunnan kuitenkin pitäisi olla osa jokaisen elämää, joten olisi hyvä jos kaikille jäisi positiivinen kuva liikkumisesta eikä sellainen että olen surkea eikä kannata edes yrittää mitään.

No öhöm, onkohan se kodin vaikutus kuitenkin tässä vieläkin suurempi kuin yhden tai kahden viikoittaisen liikuntatunnin? Mikä estää sinua itseäsi opettamasta liikunnan iloa lapsillesi, samalla saatte mukavaa yhteistä aikaa? Vaihtoehtoisesti tai lisäksi voit myös viedä liikuntaharrastuksiin, vaikka kuinka monta tuntia viikossa. Ei se liikunta mitenkään tyhmennä älykköjäsi, päinvastoin tutkimusten mukaan.

Tottakai on ja lapseni harrastavat liikuntaa useita kertoja viikossa, mutta ovat silti keskitasoa huonompia ja se selvästi vaikuttaa siihen motivaatioon harrastaa sitä liikuntaa. Minä yritän opettaa lapsilleni sitä liikunnan iloa, mutta koulu tekee valitettavasti päinvastoin.

Myös me vanhemmat harrastamme liikuntaa, erityisesti patikoiminen on meille mieluisaa ja sopii lähestulkoon kaikille. Mutta meilläkin se harrastus alkoi vasta 30+ iässä kun molemmat mieheni kanssa oltiin niin liikuntavastaisia näiden epämiellyttävien muistojen takia, jotka syntyivät jo koulussa. Aikuisena vasta ymmärsin, että voin tosiaan nauttia liikunnasta ilman minkäänlaista kilpailua.

Eivät lapseni ole myöskään hyviä käsitöissä tai musiikissa, mutta sillä ei sinällään ole merkitystä koska eihän heidän tarvitse koskaan käsitöitä tehdä, jos eivät halua. Liikunta on vaan aika paljon tärkeämpää ja hyväksi jokaiselle, joten mitä järkeä on traumatisoida osa nuorista siellä liikuntatunneilla kun voitaisiin vaan kannustaa kaikkia liikkumaan sillä omalla tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodostaako Move-testien tulokset rekisterin, joka tallennetaan terveystietoihin pidemmäksi aikaa? Onko jollain tästä tietoa?

Tulokset kirjataan nimettömänä valtakunnalliseen tietojärjestelmään. Missään vaiheessa tässä tilanteessa oppilaan henkilötiedot ja tulokset ei kohtaa.

Oppilaan tulokset lähetetään oppilaan mukana vanhemmille, joiden mahdollisella luvalla niitä saa käyttää kouluterveydenhoitaja/koululääkäri 5. ja 8. luokan laajojen terveystarkastusten yhteydessä.

Sitä en tiedä, jääkö niistä joku jälki esim. ihmisen omakanta -palveluun. En oikein usko.

Eli Move-testien tarkoituksena on kerätä dataa tutkijoille?

Kyllä, testien tarkoitus on kerätä kattavia aikasarjoja suomalaislasten kunnosta ja sen kehittymisestä. Sivutuotteena jokainen saa itselleen paperin, jossa on hymynaama tai murjonaama, riippuen siitä miten testin eri osa-alueet ovat sujuneet.

Testit suoritetaan isoissa ryhmissä (luokka/ liikuntaryhmä) eivätkä tulokset pysy muilta salassa. Usein mittaus toteutetaan oppilaspareina, jolloin toinen oppilas laskee tulosta kun toinen suorittaa. Siitä ne tulokset sitten vuotavat koko luokalle. Olisiko ok, jos aikuisten terveystarkastukset suoritettaisiin samalla metodilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muodostaako Move-testien tulokset rekisterin, joka tallennetaan terveystietoihin pidemmäksi aikaa? Onko jollain tästä tietoa?

Tulokset kirjataan nimettömänä valtakunnalliseen tietojärjestelmään. Missään vaiheessa tässä tilanteessa oppilaan henkilötiedot ja tulokset ei kohtaa.

Oppilaan tulokset lähetetään oppilaan mukana vanhemmille, joiden mahdollisella luvalla niitä saa käyttää kouluterveydenhoitaja/koululääkäri 5. ja 8. luokan laajojen terveystarkastusten yhteydessä.

Sitä en tiedä, jääkö niistä joku jälki esim. ihmisen omakanta -palveluun. En oikein usko.

Eli Move-testien tarkoituksena on kerätä dataa tutkijoille?

Kyllä, testien tarkoitus on kerätä kattavia aikasarjoja suomalaislasten kunnosta ja sen kehittymisestä. Sivutuotteena jokainen saa itselleen paperin, jossa on hymynaama tai murjonaama, riippuen siitä miten testin eri osa-alueet ovat sujuneet.

Testit suoritetaan isoissa ryhmissä (luokka/ liikuntaryhmä) eivätkä tulokset pysy muilta salassa. Usein mittaus toteutetaan oppilaspareina, jolloin toinen oppilas laskee tulosta kun toinen suorittaa. Siitä ne tulokset sitten vuotavat koko luokalle. Olisiko ok, jos aikuisten terveystarkastukset suoritettaisiin samalla metodilla?

Kuulostaa aika kyseenalaiselta...

Koululiikunnassa on vakavia ongelmia ihan ilman testejäkin.

Isoimpana varmaan se, että liikunnanopettajaksi luonnollisesti hakeutuvat ne, jotka ovat itse liikunnallisia ja jotka ovat nauttineet koululiikuntatunneista. Heillä ei ole mitään kykyä, eikä välttämättä edes halua, ottaa huomioon niitä, jotka liikunnan opetusta eniten tarvitsisivat, eli hitaita, kömpelöitä, ylipainoisia ja "liikuntaa vihaavia" lapsia.

Liikuntatunnit olivat ainakin itselle pahmipia kiusaamispaikkoja. Jatkuva viimeiseksi jättäminen joukkuevalinnoissa kirpaisi, lisäksi valvomattomat pukuhuoneet, takakentät, vaihtopenkki... opettajan silmä ei vain kaikkialle ylettynyt.

Ja open pelisilmä voi myös pettää aika usein ja pahasti. Teinitytöiltä ei voi vaatia "huumorintajua" oman kroppansa ja sen rajoitteiden suhteen, kun suurin osa muutenkin kipuilee ulkonäkönsä kanssa.

Teinipojan tai -tytön pakottaminen uimaan (tai pesulle muitten edessä) ei auta ketään. Periaatteessa tuota voisi verrata siihen, että sinut pakotetaan keskellä työpäivää ottamaan vaatteet pois ja kulkemaan työtovereiden edessä alasti tai alusvaatteissa. Moniko lähtisi? Itse olin innokas uimaan ja tykkäsin koulu-uinneista, myös teininä, mutta pystyn hyvin kuvittelemaan, kuinka ahdistava tilanne se voi olla, varsinkin kun kroppa on muuttumassa.

Ylipainoisille tai vammautuneille/sairaille lapsille tuo on varmaan verrattavissa jo kidutukseen, varsinkin jos heitä jo valmiiksi kiusataan.

Ja ne itse lajit sitten? Mitään ei opetettu kunnolla. Ei joukkuelajien säätöjä. Ei pallon käsittelyä. Ei mailatyöskentelyä. Ja jos opetettiinkin, niin kerrasta olisi pitänyt oppia.  Joku nopea lämmittely ja sitten kentälle. Toivottavasti tämä sentään on jo muuttunut!

Vaikea se on sanoa, minkä tarvitsisi muuttua, että koululiikunta olisi oikeasti järkevää ja toteuttaisi tehtävänsä eli kannustaisi kaikkia lapsia aktiivisen elämäntavan omaksumiseen. Vapaaehtoisuutta lajien suhteen ainakin lisää varsinkin vanhemmilla oppilailla. Liikkumista omaan tahtiin ja omien mieltymysten mukaan.

Ala-aste ikäisillä ei tarvitsisi vielä olla mitään kilpailullista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä tällaisia edes mitataan?

Kävin peruskoulun 70/80luvuilla enkä muista että olisi koskaan mittailtu yhtään mitään. Liikuntatunnilla liikuttiin. Pelattiin jalkapalloa, pesäpalloa (tai pitskuksi kutsuttua variantia), lentopalloa, polttopalloa, suunnistettiin, hiihdettiin, luisteltiin.

Kerran vuoteen taisi olla jotkut kylien koulujen väliset kisat missä sai ottaa mittaa toinen toisistaan.

Minä kävin peruskoulun 80- ja 90-luvuilla ja kaikkea mitattiin koko ajan. Laskettiin punnerruksia, vatsalihaksia ja leuan vetoja, oli juoksu- ja hiihtokilpailut, pelattiin kilpailuna rinnakkaisluokkaa vastaan kaikkia mahdollisia pelejä jne.

Vihasin koululiikuntaa. Onneksi nyt aikuisena saan itse valita lajini, olen esim. löytänyt uudelleen uimisen ilon kun joku ei huuda altaan laidalla kuinka olen liian hidas. Mitä muuten en edes ole.