Move testit tappaa liikunnan ilon kun puolet luokasta luokitellaan surkeiksi

No jaa meillä oli koulussa kuntotestit joissa oli etunojapunnerrukset, vatsaliikkeet ym. perusjutut. Cooper juoksutestinä ja yksi pitkä matka jonka sai joko juosta/hölkätä. Koskaan en pärjännyt juoksussa, koska en treenannut niitä ja niinpä ymmärsin niiden ansaitsevan pisteet jotka niin tekivät. Lihaskuntotestissä tein minuutissa yli 70 punnerrusta niin, että rinta otti oikeasti lattiaan kiinni ja kädet ojentuivat suoriksi. Nyt aikuisena pyysin erään sen ikäisen pojan kokeilevan kuinka monta menee ja hän ei saanut edes yhtä. Mitä tästä voi päätellä ja kannattaako tämän pojan äidin loukkaantua vai kehoittaa nostamaan lihaskuntoaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä tällaisia edes mitataan?

Kävin peruskoulun 70/80luvuilla enkä muista että olisi koskaan mittailtu yhtään mitään. Liikuntatunnilla liikuttiin. Pelattiin jalkapalloa, pesäpalloa (tai pitskuksi kutsuttua variantia), lentopalloa, polttopalloa, suunnistettiin, hiihdettiin, luisteltiin.

Kerran vuoteen taisi olla jotkut kylien koulujen väliset kisat missä sai ottaa mittaa toinen toisistaan.

Nykykoulussa mitataan ja otetaan aikaa joka asiassa.

Lapsenlapseni oli viimevuonna ekalla luokalla ja kertoi, etta ekanapäivänä otetiin aikaa värittämisessä, myöhemmin, laskemisessa ja lukemisessa.

Sanoin hänelle, että minun kouluaikanani otettiin aikaa vain urheilussa. Hän sanoi,ettei heillä taas siinä oteta aikaa.😃

Eikös tässä movetestissä kuollut vuosi sitten joku poika?

Olipa huono kunto, voi voi.

Minusta saisi työpaikoillakin olla näitä movetestejä. Meilläkin on paljon ylipainoisia ja vaivalloisia viiskymppisiä. Olisi hyvä, jos meidät pantaisiin tekemään kunnon testit ja piip-juoksut. Työnantaja sitten antaisi arvosanat tilinauhassa, miten olet pärjännyt niissä.

Niin ihmeellisen huonokuntoista sakkia kyllä keski-ikäisissä.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tässä movetestissä kuollut vuosi sitten joku poika?

Olipa huono kunto, voi voi.

Move -testin osan, piip -juoksun keskeyttänyt kuoli.

Itse testi sai puhtaata paperit

https://yle.fi/uutiset/3-10415807

Julkinen tieto nuorten keskuudessa oli, että taustalla oli litroittain energiajuomaa ennen liikuntatuntia ja muuta ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta saisi työpaikoillakin olla näitä movetestejä. Meilläkin on paljon ylipainoisia ja vaivalloisia viiskymppisiä. Olisi hyvä, jos meidät pantaisiin tekemään kunnon testit ja piip-juoksut. Työnantaja sitten antaisi arvosanat tilinauhassa, miten olet pärjännyt niissä.

Niin ihmeellisen huonokuntoista sakkia kyllä keski-ikäisissä.

Meillä on vapaaehtoiset kuntotestit kehonkoostumuksen mittauksineen.

Työnantaja tarjoaa joka 3. vuosi kaikille. Osallistuminen on toki vapaaehtoista.

Ei ole julkista tietoa, eikä vaikuta palkkaan tai työn arviointiin. Kuten Movetkaan ei vaikuta liikuntanumeroon ja tulospaperit ovat julkisia vain jos lapsi haluaa ne näyttää kavereille, ihan samalla lailla kuin vaikka matikankokeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vapaa-ajan liikunta vaatii rahaa. Aika paljon. Ne joiden vanhemmilla ei ole tai ei halua lasten harrastuksiin laittaa tippuu kyydistä. Mun lasta on viety 3 v iästä uimakouluun/tanssitunnille/telinevoimisteluun/yleisurheilukisoihin.... niin eipä ole samalla viivalla kuin naapurin tyttö joka on päässyt ehkä kerran elämässään hoploppiin.

No ei todellakaan vaadi rahaa. Suunnistus, hiihto, luistelu, partio, uinti.... ihan olemattoman määrän vaativat rahaa. Lähinnä tasoa uimapuku, käytetyt sukset ja sauvat,  käytetyt luistimet, kesällä voi uida ilman uimahallimaksuja luonnossa, suunnnistaa voi kiintorasteilla vanhemman kanssa ilmatteeksi... 

Nämä siis esimerkkejä jos ei kiinnosta täysin ilmainen liikunta; juoksu metsässä, ulkopelit höntsäillen kavereiden kanssa, omalla kehonpainolla toteutuvat lihaskuntotreenit kotona...

Lenkkarit (hyvät) ja verkkarit on tietty täysin ilmaisia, puhumattakaan suksista, luistimista ja mitä suunnistuksessa nykyään käytetäänkään. Ennen riitti isoisän lahjoittama laadukas kompassi.

Rikkaan tuntuu olevan vaikea ymmärtää että joskus se viisikin kymppiä on todella iso ylimääräinen kulu eikä sillä rahalla edes saa kunnollisia lenkkareita. Huonoilla lenkkareilla taas menee se viimeinenkin into liikkua. 

No tuo nyt on selittelyä. Kyllä oletusarvosesti köyhimmilläkin on varaa ostaa kohtuullisessa kunnossa olevat kengät . Verkkarit on köyhien asuja muutenkin kun katukuvaa kattoo ja vaikka niitä hoplopkävijöitä.  jos lapselle ei ole varaa verkkareita ja kenkiä ostaa niin ihme että lapsi voi koulunkaan liikuntatunneilla käydä, huostaanotettuna olisi sitten parempi jo. Mitään huippuvarusteita EI tarvitse liikkuekseen metsässä. Kirppistason tavarat ovat aivan riittäviä! Täyttä palturia ja tekosyytä sohvalla löhöilyyn jos muuta yrittää väittää.

Juu juu, jos lompakosta ei löydy rahaa niin se on selittelyä. Kirppikseltähän tunnetusti löytyy koko kansalle kaikki vaatekerrat vaikka maailman loppuun asti, kunhan ei pohdi sitä että kuka ne sinne tuo myyntiin ja miten iso osa kansasta niitä sieltä ostaa.

Voisin oletusarvoisesti olettaa että rikkaillakin on toimivat aivot mutta aika harvoin näkee minkäännäköisiä todisteita jotka tukisivat tätä teoriaa. 

Ette te millään alapeukun hakkaamisella saa sitä tosiasiaa käännettyä että jopa halvat liikuntavälineet maksaa rahaa ja jokainen joka on koittanut vakavissaan urheilla halvoilla lenkkareilla (esim.) ymmärtää aika äkkiä että tuossa kohtaa ei kannata säästää liikaa.

Samoin turha tarjota kirpputoria ratkaisuksi koska se ei taatusti skaalaudu kuin pienelle osalle kansasta ja niistäkin vain onnekkaimmille koska ei siellä ole loputtomiin tarjolla laadukasta kamaa ostettavaksi.

Somen ongelma on siinä ettei ihmiset enää ajattele vaan se oma argumenttipökäle heitetään nettiin ja sitten taotaan alapeukkua kuin heikkopäiset kun käy ilmi ettei se niin loistava ollutkaan. 

Sä vedät tän nyt todella omituisille urille koko keskustelun. ALkuperäisessä lainatussa viestissä sanotaan näin: "Kaikki vapaa-ajan liikunta vaatii rahaa. Aika paljon."

Se ei ole totta. KAIKKI vapaa-ajan liikunta EI VAADI RAHAA LAINKAAN! Se että kilpaurheilutasolle pääseminen voi vaatia rahallista panostusta varusteisiin EI tarkoita etteikö lapsi voisi mennä metsään juoksemaan ja höntsäillen pelata sählyä pihalla ja käydä kesäisin uimassa luonnovesissa täysin niissä kirppiskuteissa. JUURI NIISSÄ SAMOISSA VAATTEISSA MISSÄ HÄN KOULUN VÄLITUNNEILLAKIN ON! AInakin toivon että köyhimmilläkin on lapsilleen varaa perus ulkoiluvaatteisiin ja tavallisiin lenkkareihin. 

TAVALLINEN LIIKUNTA VAPAA-AJALLA EI VAADI RAHALLISTA PANOSTUSTA! Kilpaurheilu on asia erikseen ja harrastuksissakin alkuun pääsee erinomaisesti ihan tavallisilla varusteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/move-mittaus

Onko nää siis todella niin lannistavia mittareita, että traumatisoituu koko loppuelämäksi, eikä pysty enää koskaan liikkumaan?

Move testi koostuu:

- 20 m viivajuoksu (se kohuttu piip -testi)

- vauhditon 5-loikka

-ylävartalon nosto lattiasta (vatsalihakset)

- punnerrukset

- pallon heitto seinään ja kiinni ottaminen

https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/move-mittaus

Menee kyllä usko seuraavaan polveen, jos nää on jotain ylivoimaisen vaikeita taitoja. Piip -juoksu on rankka jos sen tekee tosissaan, mutta jos on edes kohtuullinen kunto, sen saa keskitasolla tehtyä helposti. Nyt on opilaita, jotka ei jaksa juosta sitä ensimmäistä 20 m matkaa.

Samaa mieltä. Nuo ovat vähän kuin ne oman lapsuuden ja nuoruuden liikuntatestit, 1500 m ja sisätestit. Kaiken lisäksi lapseni, jolla ei tod. oo 6.krt./vk liikuntaa harrastuksena sai useimmista noista testin kohdista luokkansa parhaan tuloksen. Kyseessä siis tyttö ja ryhmässä tytöt ka pojat sekaporukkana. Ei edes pidä itseään liikunnallisena, koska harrastaa ”vain” uintia ja hyötyliikkuu kouluun ja muutenkin.

Lapsesi on liikunnallisesti lahjakas, kannattaisiko sitä hyödyntää johonkin?

Kyllä tää on huomattu. Mummonsa on SM-tason urheilija ja itsellänikin oli 9 liikunnasta. Liikunnallisuus on huomattu jo pienenä. Tykkää liikkua, mutta ei niin välitä kilpailuista. Sitäpaitsi, naisten lajeista ei edes tienaa mitään. Pidetään toki liikkuminen mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen ei ole pakko osallistua, voit ilmoittaa kouluun, että et anna lupaa. Liikunnan pitää tuoda iloa ja kannustaa liikkumaan, ei mitään kuntotestejä pitäisi olla edes koulussa, vaan mahdollisuus koittaa eri lajeja, jotta jokainen lapsi voi löytää oman tavan liikkua.

Samalla logiikalla vois laittaa vaikka matikanopettajalle viestiä että lapsemme ei osallistu matikan tunneille koska hän ei osaa matikkaa. Valoja päälle hei.

Matikan tunnilla OPETETAAN matikkaa, liikuntatunneilla ei opeteta tai harjoitella yhtään mitään, ainoastaan mitataan, testataan ja pelataan.

Valot päälle.

Mulle läimäsi opettaja kasilla nro 6, kun aikuisena oon uinu matkaa Suomen 20. parhaimman ajan, käyn uimassa, liikun luonnossa, hiihdän, laskettelen talvisin ja muutenkin vaikutan ikäistäni nuoremmalta. Ryhmäjumpissakin käyn ja luokittain itseni hyväkuntoiseksi. Jotain perää tuossa koululiikunnan perseydessä on

Vierailija kirjoitti:

Mulle läimäsi opettaja kasilla nro 6, kun aikuisena oon uinu matkaa Suomen 20. parhaimman ajan, käyn uimassa, liikun luonnossa, hiihdän, laskettelen talvisin ja muutenkin vaikutan ikäistäni nuoremmalta. Ryhmäjumpissakin käyn ja luokittain itseni hyväkuntoiseksi. Jotain perää tuossa koululiikunnan perseydessä on

Jos olisit nyt 8- luokkalainen tuolla liikuntataustalla, pärjäisit myös Move -testeissä oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Muodostaako Move-testien tulokset rekisterin, joka tallennetaan terveystietoihin pidemmäksi aikaa? Onko jollain tästä tietoa?

Tulokset kirjataan nimettömänä valtakunnalliseen tietojärjestelmään. Missään vaiheessa tässä tilanteessa oppilaan henkilötiedot ja tulokset ei kohtaa.

Oppilaan tulokset lähetetään oppilaan mukana vanhemmille, joiden mahdollisella luvalla niitä saa käyttää kouluterveydenhoitaja/koululääkäri 5. ja 8. luokan laajojen terveystarkastusten yhteydessä.

Sitä en tiedä, jääkö niistä joku jälki esim. ihmisen omakanta -palveluun. En oikein usko.

Vierailija kirjoitti:

Minusta saisi työpaikoillakin olla näitä movetestejä. Meilläkin on paljon ylipainoisia ja vaivalloisia viiskymppisiä. Olisi hyvä, jos meidät pantaisiin tekemään kunnon testit ja piip-juoksut. Työnantaja sitten antaisi arvosanat tilinauhassa, miten olet pärjännyt niissä.

Niin ihmeellisen huonokuntoista sakkia kyllä keski-ikäisissä.

Eikös pitäisi testata pikemminkin työtehtävissä?` Esim. kuinka nopeasti saat tehtyä excel-taulukon tai kirjoitat tiedotteen jne? Minä olen mainitsemani ylipainoinen viisikymppinen, mutta työantajaa ei kiinnosta kuntoni vaan se kuinka nopeasti ja oikein teen työtehtäväni. Olisiko parempi, jos kunto olisi hyvä mutta työt menisi päin helvettiä? Työnantaja maksaisi parempaa palkkaa.

juupajuu... meillä oli töissä sellainen fitness eukko, jolla varmasti oli työpaikankovin kunto, mutta kun kaikki aika meni työtehtävissä sähläämiseen ja muille ihmisille terveellisistä työtavoista saarnaamiseen ja toisten asioista juoruamiseen, niin hän oli työpaikan surkein työntekijä.

Siellä meni monet ylipainoiset akat ja ukot heittämällä työtehokkuudessa hänen edelleen. Ei hän pitkään ollutkaan siellä töissä, kun me aloimme ehdotella hänelle että hänen pitäisi perustaa oma fitnessalan yritys, kun hän on tuollainen pro kaikessa mitä tekee,suorastaan nero. Hän niistä kehuista innostuneena sitten irtisanoi itsensä ja lähti sitä yritystä perustamaan ja sinä päivänä ne heitimme toisillemme läpyt, pomo mukaanlukien, kun päästiin siitä kuolleesta painosta eroon. Ei ole työpaikalla nähty sen jälkeen fitness tyyppejä töissä.

Meillä on oma kunto-ohjelma töissä eikä se perustu mihinkään mittauksiin, vaan kaikki saavat etsiä itselleen mieluisan kuntoilutavan ja yritys sitten maksaa tietyn summan kurssista/urheiluvälineestä. Lisäksi pomo osti käyttöömme muutamat sähköpyörät, joilla saadaan vapaasti liikkua, vuorot jaetaan tasapuolisesti varaussysteemillä. Ensiluokkainen työpaikka, sanon minä ja ihanaa on ollut nähdä miten liikuntaa vieroksuvat ihmiset ovat löytäneet itselleen jonkun liikunnallisen intohimon ja tiputtaneet kilojaan sitä yrittämättä.

Tyrant kirjoitti:

No jaa meillä oli koulussa kuntotestit joissa oli etunojapunnerrukset, vatsaliikkeet ym. perusjutut. Cooper juoksutestinä ja yksi pitkä matka jonka sai joko juosta/hölkätä. Koskaan en pärjännyt juoksussa, koska en treenannut niitä ja niinpä ymmärsin niiden ansaitsevan pisteet jotka niin tekivät. Lihaskuntotestissä tein minuutissa yli 70 punnerrusta niin, että rinta otti oikeasti lattiaan kiinni ja kädet ojentuivat suoriksi. Nyt aikuisena pyysin erään sen ikäisen pojan kokeilevan kuinka monta menee ja hän ei saanut edes yhtä. Mitä tästä voi päätellä ja kannattaako tämän pojan äidin loukkaantua vai kehoittaa nostamaan lihaskuntoaan?

Miksei sitä lihaskuntoa nostateta siellä liikuntatunneilla, vaan keskitytään terveydellisestä näkökulmasta epäolennaisuuksiin? Perusliikuntaa oikeaoppisin tekniikoin ja tarvittaessa kädestä pitäen opettaen. Unohdetaan telinevoimistelut, joukkuepelit, yleisurheilu yms. turhan päiväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opetan reaaliainetta yläkoulussa. Sekä oppilaat että huoltajat haluavat aina tietää, mikä on ollut kokeen keskiarvo. Kerron sen sitten saman tien kaikkien rinnakkaisluokkien osalta (minulla on joka luokka-asteella kolme luokkaa). Siinäpä sitten tulee varmaan puolelle porukasta paha mieli, kun huomaavat olevansa keskiarvoa huonompia - ja ehkäpä vielä kolmesta luokasta surkeimpia. Pitäisikö lopettaa kokeet kokonaan, ettei tulisi niin paljon mielensä pahoittajia?

Miksi liikuntaa pitää edes arvostella, jos tarkoituksena on opettaa terveellisiä elämäntapoja ja liikkumisen iloa? Mun mielestä näitä aineita ei voi oikein verrata toisiinsa...

Miksi pitäisi arvostella kotitaloutta, musiikkia tai vaikka englantia? Miksi se hyvin menestyvä ei saisi saada hyvää arvosanaa osaamisestaan?

Liikunan arvosanassa on suuri painotus sillä, miten osallistuu tunteihin - ei sillä, miten jokin testi menee. Ihan samoin nykyään painotetaan muissakin oppiaineissa sitä, miten pitkin lukuvuotta tekee hommia.

No ei mun mielestä ole mitään järkeä arvostella myöskään kotitaloutta, musiikkia tai kuvaamataitoa. Ainahan opettajalta voi pyytää suositteluja, jos haluaa näille aloille hakeutua.

Englanti on tietysti eri asia, koska se arvosana lasketaan mukaan lukuaineiden keskiarvoon, mikä on aika tärkeä tieto esim. lukioon hakiessa.

Voihan siltä englannin opettajaltakin pyytää suosituksia, jos aikoo lukioon. Ei sitä varten tarvita todistusnumeroa - varsinkaan, kun kuulemma nykypäivänä mukulat oppivat englantia täydellisesti ihan vain netissä ollessaan.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta MOVE! - testit eivät ole koulun ja opettajien keksimiä, vaan ne ovat tulleet kouluille ylhäältäpäin määrättynä. Monet opettajatkaan eivät pidä niistä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta saisi työpaikoillakin olla näitä movetestejä. Meilläkin on paljon ylipainoisia ja vaivalloisia viiskymppisiä. Olisi hyvä, jos meidät pantaisiin tekemään kunnon testit ja piip-juoksut. Työnantaja sitten antaisi arvosanat tilinauhassa, miten olet pärjännyt niissä.

Niin ihmeellisen huonokuntoista sakkia kyllä keski-ikäisissä.

Samaa mieltä ja vähän väliä saikutetaan esim. selkäkivun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näitä tällaisia edes mitataan?

Kävin peruskoulun 70/80luvuilla enkä muista että olisi koskaan mittailtu yhtään mitään. Liikuntatunnilla liikuttiin. Pelattiin jalkapalloa, pesäpalloa (tai pitskuksi kutsuttua variantia), lentopalloa, polttopalloa, suunnistettiin, hiihdettiin, luisteltiin.

Kerran vuoteen taisi olla jotkut kylien koulujen väliset kisat missä sai ottaa mittaa toinen toisistaan.

Minulle tärkeimmät muistot liikunnasta liittyvät siihen kun pelasimme kavereitten kanssa jalkapalloa hiekkakentällä, jääkiekkoa minimivarusteissa ulkokaukalossa ja sählyä lukion liikuntasalissa omalla ajalla. Ei koululiikunnalla ollut mitenkään erityisen suurta roolia vaikka olen harrastanut urheilua pikkupojasta lähtien. Koululiikunnassa telinevoimistelu oli vihonviimeinen urheilumuoto, mutta pidin pallopeleistä ja juoksemisesta.

Uimaan opin sen ansiosta että vanhemmilla oli aina kesämökki järven rannalla. En koskaan kuulunut mihinkään urheiluseuraan, sillä olisi ollut liian totista homma ja olisi vienyt aikaa koulunkäynniltlä ja muilta harrastuksilta kuten musiikilta ja lukemiselta. Aikuisella iällä harrastin vuosikausia kestävyysjuoksua aina niin pitkään kun polvet kestivät.

Liikunta ei välttämättä ole eksaktia tiedettä tai paremmin sanottuna opetus ei ole samalla tavalla eksaktia kuin vaikka kielissä, matikassa tai maantiedossa; näissä on yksi oikea ja väärä eikä harmaan sävyjä.

Liikunnassakin voi tietysti olla näin jos mitataan urheilusuorituksia, mutta silloin kun mennään terveyteen ja mitä kehon pitäisi pystyä tekemään jne. niin alkaa niin sanottu velitiede ja konsensusperäiset myytit tulemaan peliin. Monet "tärkeät" perusliikkeet painojen nostelussa saattavat olla melkoista myrkkyä nivelille ja selälle. Venyttelystä ei ole välttämättä mitään hyötyä loukkaantumisten ehkäisyssä jne. 

Vanhuksilla lihasvoimat ennustavat kuolleisuutta ja toimintakykyä, mutta haittaako se paljon jos 15 vuotias tyttö ei jaksa tehdä miesten punnerruksia? Tuskin tällaisia pitkäaikaistatutkimuksia vielä hirveästi on.