IL: Masennus paranee liikunnalla ja terveellisellä ruoalla ei masennuslääkkeillä
Evoluutiopsykologi Markus J. Rantala masentui avioeron jälkeen, hylkäsi masennuslääkityksen ja räätälöi itse itselleen hoito-ohjelman.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei yllätä. Kun katsoo masentuneiden ruokavaliota niin roskaruoka maittaa.
Kun olin masentunut, edes ruuanlaitto ei kiinnostanut. Eikä edes jaksanut. Joo, pakotin itseni liikkumaan, mutta ei se ulkona-olo piristänyt edes hetkellisesti. Terapia onneksi auttoi.
Olin masentunut 5 vuotta. Sitten sain töitä. En ole enää masentunut. Suuri osa suomalaisten masennuksesta johtuu siitä että rahatilanne on huono eikä ole töitä. Sitten kun saa töitä, tulee tunne että nyt ihan oikeasti tekee jotain ja saa asioita aikaan, ja rahatilanne ei ole enää niin kaoottinen.
Suomen koviten huutava päivystävä dosentti on tällä kertaa ratkaissut masennuksen synnyn ja hoidon. Saa nähdä, mitä pellepeloton keksii seuraavana.
Mä taas koen että lääkitys on auttanut terapiaa tehokkaammin. Se syy terapian toimimattomuudelle löytyi Aspergerin oireyhtymästä. Assit tarvii aivan erilaista kuntoutusta, mulla terapia keskittyi traumojen hakemiseen sekä perheolojen syyllistämiseen ja omien heikkouksien tiedostamiseen. Mulla on aina ollut tunne että masennus ja paniikkihäiriö eivät johdu traumoista (vaikka mua on koulukiusattu), sillä olen selvinnyt hyvin koulu- ja työelämässä ja en ole sellainen menneiden vatvoja. Mielialalääkkeitä söin 10 vuotta joista suurimman osan ajasta kylläkin turhaan. Tänä vuonna pääsin niistä eroon kiitos AS-diagnoosin. Nyt vaan jonotellaan kuntoutukseen pääsyä...
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin nähdä sellaisen masentuneen joka liikkuu ulkona säännöllisesti ja syö terveellisesti. Ei sellaista olekaan.
Tekosyitä kyllä keksitään miksi ei voi, viimeinen sitten että ei voi kun on masentunut.
Ihme hyssyttelyä tämänkin asian kanssa.
Mieheni on tällä hetkellä masentunut. Hänen liikuntamääränsä on keskimäärin 200km työmatka +huvipyöräilyä viikossa, päivittäin vähintään 1h kävelyä koiran kanssa + punttisali kerran viikossa. Tämän lisäksi ollaan käyty tänä vuonna esim kahden viikon pyöräilyreissulla, vaeltamassa viikon + aina viikonloppuisin jossain ulkoilemassa/pyöräilemässä/sukeltamassa/uimassa. Niin mikä määrä liikuntaa riittää pitämään masennuksen loitolla? Mieheni ei myöskään mätä roskaruokaa tai mitään fitness proteiiniskeidaa ja on ihan normaalia painoinen.
On ihan totuus. Olen itse ollut masentunut, ahdistunut ja saanut paniikki kohtauksia. En tajunnut kuinka monta vuotta olin elänyt masennuksen kourassa kunnes eräänä kohtalokkaana päivänä sain niin kovan paniikki kohtauksen jonka seurauksena oli ihan pakko aloittaa treenaaminen. Muuten en kyennyt olemaan normaalisti kun oli niin omituinen olo josta en päässyt yli jollen pakottanut itseäni keskittymään. Liikunnasta tuli terveyden vahvin tuki (olen nuoresta asti inhonnut liikuntaa) nykyään on ihanaa päästä juoksemaan ja salille. Vuosi liikunnan aloittamisesta laitoin myös syömiset kuntoon. Voin sanoa etten ole ikinä ollut onnellisempi ja oikeasti nautin kaikesta. Tuntuu ihan siltä kuin näkisin värejä mitä en ennen nähnyt. Laihduin myös paljon samalla :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin nähdä sellaisen masentuneen joka liikkuu ulkona säännöllisesti ja syö terveellisesti. Ei sellaista olekaan.
Tekosyitä kyllä keksitään miksi ei voi, viimeinen sitten että ei voi kun on masentunut.
Ihme hyssyttelyä tämänkin asian kanssa.
Mieheni on tällä hetkellä masentunut. Hänen liikuntamääränsä on keskimäärin 200km työmatka +huvipyöräilyä viikossa, päivittäin vähintään 1h kävelyä koiran kanssa + punttisali kerran viikossa. Tämän lisäksi ollaan käyty tänä vuonna esim kahden viikon pyöräilyreissulla, vaeltamassa viikon + aina viikonloppuisin jossain ulkoilemassa/pyöräilemässä/sukeltamassa/uimassa. Niin mikä määrä liikuntaa riittää pitämään masennuksen loitolla? Mieheni ei myöskään mätä roskaruokaa tai mitään fitness proteiiniskeidaa ja on ihan normaalia painoinen.
Onko miehelläsi myös onnellinen parisuhde?
Olen fyysisesti ihan kunnossa kuten monet aiemmin kirjoittaneet, mutta tulevaisuuden taloudellinen tilanne ja lisääntyvä yksinäisyys huolettaa niin että olen alkanut pikku hiljaa tulla alakuloisemmaksi. Pidän itseni kunnossa siltä varalta että tapahtuu jotain yllättävää positiivista.
Itsellä aikoinaan masennukseen ja unettomuuteen auttoi jonkin verran juokseminen. En osaa sanoa, kuinka paljon se auttoi, kun ei voi tietää missä kunnossa olisin silloin ollut, jos en olisi harrastanut juoksemista. Myöhemmin aloin syömään masennuslääkkeitä, ja nekin auttoivat jonkin verran. Vaikutuksen näki kahden viikon päästä aloittamisesta. Seuraavaksi menin terapiaan, joka ei minusta auttanut yhtään, vaan menin ehkä jopa huonompaan kuntoon. Terapeutti myös sanoi minulle, että liikunta ei auta psyykkisessä hyvinvoinnissa. Uskoin häntä ja lopetin juoksuharrastuksen. Muutaman vuoden päästä olin osastokunnossa huolimatta siitä että söin masennuslääkkeitä. Että tällainen tarina minulla.
Kirjoitustaidottomuus paranee opettelemalla ei kirjoittamalla p*skasti. Voisitko opetella laittamaan pilkut sinne minne ne kuuluvat.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitustaidottomuus paranee opettelemalla ei kirjoittamalla p*skasti. Voisitko opetella laittamaan pilkut sinne minne ne kuuluvat.
No sinä ainakin olet kehittynyt tässä kirjoitustaidottomuudessa.
Markus J. Rantala ei kärsinyt aivokemian häiriöstä (johon auttaa vain sopiva lääkitys), vaan henkisestä ongelmasta.
Henkistä ongelmaa ei voi korjata lääkityksellä. Monille, joilla on vain henkinen ongelma, liikunta ja terveellinen ruoka ja säännölliset elämäntavat riittävät.
Aivokemian häiriöistä kärsiville lääkityksen korvaaminen liikunnalla ja terveellisellä ruualla on sama, kuin keuhkojen vajaatoiminnasta kärsiville ohjeistus opettelemaan olemaan hengittämättä.
Kun aivokemian häiriö on saatu sopivalla lääkityksellä hallintaan -- joskus riittää muutama kuukausi, joskus lääkitystä tarvitaan koko loppuelämän ajan --, täytyy häiriön syy korjata. Noin 75% ihmisistä riittää kuntouttava terapia korkeintaan kolmen vuoden ajan. Liikunta ja säännölliset, terveet elämäntavat auttavat tässä, mutta pääpaino on mielen voimistamisessa niin, että ongelmista pääsee yli.
Meille lopulle 25% tämän kaltaiset "artikkelit" ovat samaa luokkaa kuin "Opetelkaa uimaan!", "Miksi et rupea koodariksi?", tai "Oma syysi, mitä olet tuollainen". Jos valtio tosiaankin tekee "maalittamisesta" ja vihapuheesta rangaistavaa, Markus J. Rantala joutuu loppuiäkseen vankilaan tästä jutusta ja ohjeistaan.
Vierailija kirjoitti:
Markus J. Rantala ei kärsinyt aivokemian häiriöstä (johon auttaa vain sopiva lääkitys), vaan henkisestä ongelmasta.
Henkistä ongelmaa ei voi korjata lääkityksellä. Monille, joilla on vain henkinen ongelma, liikunta ja terveellinen ruoka ja säännölliset elämäntavat riittävät.
Aivokemian häiriöistä kärsiville lääkityksen korvaaminen liikunnalla ja terveellisellä ruualla on sama, kuin keuhkojen vajaatoiminnasta kärsiville ohjeistus opettelemaan olemaan hengittämättä.
Kun aivokemian häiriö on saatu sopivalla lääkityksellä hallintaan -- joskus riittää muutama kuukausi, joskus lääkitystä tarvitaan koko loppuelämän ajan --, täytyy häiriön syy korjata. Noin 75% ihmisistä riittää kuntouttava terapia korkeintaan kolmen vuoden ajan. Liikunta ja säännölliset, terveet elämäntavat auttavat tässä, mutta pääpaino on mielen voimistamisessa niin, että ongelmista pääsee yli.
Meille lopulle 25% tämän kaltaiset "artikkelit" ovat samaa luokkaa kuin "Opetelkaa uimaan!", "Miksi et rupea koodariksi?", tai "Oma syysi, mitä olet tuollainen". Jos valtio tosiaankin tekee "maalittamisesta" ja vihapuheesta rangaistavaa, Markus J. Rantala joutuu loppuiäkseen vankilaan tästä jutusta ja ohjeistaan.
"Aivokemian häiriö" on ajasta jäänyt selitysmalli masennukselle. Jo uutenakin se oli huono spekulatiiviselle tieteelle perustuva yliyksinkertaistus joka popularisoitui lääkefirmojen kuluttajille suunnatun markkinoinnin kautta.
Vierailija kirjoitti:
"Aivokemian häiriö" on ajasta jäänyt selitysmalli masennukselle. Jo uutenakin se oli huono spekulatiiviselle tieteelle perustuva yliyksinkertaistus joka popularisoitui lääkefirmojen kuluttajille suunnatun markkinoinnin kautta.
Vain niiden mielestä, joille sukupuolia on ääretön määrä koska se on vain sosiaalinen konstruktio.
Täytyy muistaa, että Marxin pahin vihollinen ei ollut oikeisto, vaan psykiatria.
Hyi että miten kommenteista paistaa läpi masentuneiden halveksunta, no en ihmettele yhtään, Suomessa kun ollaan.
Aivot on monimutkainen elin, jossa psyykkinen ja fyysinen kohtaa. Uskon näin, että jos saa aivot parempaan kuntoon terveellisemmillä elämäntavoilla, niin vaikeiden asioiden käsitteleminen on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aivokemian häiriö" on ajasta jäänyt selitysmalli masennukselle. Jo uutenakin se oli huono spekulatiiviselle tieteelle perustuva yliyksinkertaistus joka popularisoitui lääkefirmojen kuluttajille suunnatun markkinoinnin kautta.
Vain niiden mielestä, joille sukupuolia on ääretön määrä koska se on vain sosiaalinen konstruktio.
Täytyy muistaa, että Marxin pahin vihollinen ei ollut oikeisto, vaan psykiatria.
No ei nyt ihan näinkään. Psykiatria ei mitenkään kohtele sosiaalisia tai psykologisia ilmiöitä yhdentekevinä vaan ne ovat sille keskeisiä. Mutta ihan yksinkertaisimmilla ja mekanistisimmillakin tasoilla aivotutkimuksessa buzzwordit on viime vuosikymmeninä olleet ihan muuta. Vaikka neuroplastisiteetti ja se kirottu fMRI-aivokuvantaminen. Päivittäisit edes pseudotieteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markus J. Rantala ei kärsinyt aivokemian häiriöstä (johon auttaa vain sopiva lääkitys), vaan henkisestä ongelmasta.
Henkistä ongelmaa ei voi korjata lääkityksellä. Monille, joilla on vain henkinen ongelma, liikunta ja terveellinen ruoka ja säännölliset elämäntavat riittävät.
Aivokemian häiriöistä kärsiville lääkityksen korvaaminen liikunnalla ja terveellisellä ruualla on sama, kuin keuhkojen vajaatoiminnasta kärsiville ohjeistus opettelemaan olemaan hengittämättä.
Kun aivokemian häiriö on saatu sopivalla lääkityksellä hallintaan -- joskus riittää muutama kuukausi, joskus lääkitystä tarvitaan koko loppuelämän ajan --, täytyy häiriön syy korjata. Noin 75% ihmisistä riittää kuntouttava terapia korkeintaan kolmen vuoden ajan. Liikunta ja säännölliset, terveet elämäntavat auttavat tässä, mutta pääpaino on mielen voimistamisessa niin, että ongelmista pääsee yli.
Meille lopulle 25% tämän kaltaiset "artikkelit" ovat samaa luokkaa kuin "Opetelkaa uimaan!", "Miksi et rupea koodariksi?", tai "Oma syysi, mitä olet tuollainen". Jos valtio tosiaankin tekee "maalittamisesta" ja vihapuheesta rangaistavaa, Markus J. Rantala joutuu loppuiäkseen vankilaan tästä jutusta ja ohjeistaan.
"Aivokemian häiriö" on ajasta jäänyt selitysmalli masennukselle. Jo uutenakin se oli huono spekulatiiviselle tieteelle perustuva yliyksinkertaistus joka popularisoitui lääkefirmojen kuluttajille suunnatun markkinoinnin kautta.
Evoluutiopsykologia se vasta spekulatiivinen tiede on, mutta pitäähän sitä tutkia, kun tutkitaan sukupuoliakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markus J. Rantala ei kärsinyt aivokemian häiriöstä (johon auttaa vain sopiva lääkitys), vaan henkisestä ongelmasta.
Henkistä ongelmaa ei voi korjata lääkityksellä. Monille, joilla on vain henkinen ongelma, liikunta ja terveellinen ruoka ja säännölliset elämäntavat riittävät.
Aivokemian häiriöistä kärsiville lääkityksen korvaaminen liikunnalla ja terveellisellä ruualla on sama, kuin keuhkojen vajaatoiminnasta kärsiville ohjeistus opettelemaan olemaan hengittämättä.
Kun aivokemian häiriö on saatu sopivalla lääkityksellä hallintaan -- joskus riittää muutama kuukausi, joskus lääkitystä tarvitaan koko loppuelämän ajan --, täytyy häiriön syy korjata. Noin 75% ihmisistä riittää kuntouttava terapia korkeintaan kolmen vuoden ajan. Liikunta ja säännölliset, terveet elämäntavat auttavat tässä, mutta pääpaino on mielen voimistamisessa niin, että ongelmista pääsee yli.
Meille lopulle 25% tämän kaltaiset "artikkelit" ovat samaa luokkaa kuin "Opetelkaa uimaan!", "Miksi et rupea koodariksi?", tai "Oma syysi, mitä olet tuollainen". Jos valtio tosiaankin tekee "maalittamisesta" ja vihapuheesta rangaistavaa, Markus J. Rantala joutuu loppuiäkseen vankilaan tästä jutusta ja ohjeistaan.
"Aivokemian häiriö" on ajasta jäänyt selitysmalli masennukselle. Jo uutenakin se oli huono spekulatiiviselle tieteelle perustuva yliyksinkertaistus joka popularisoitui lääkefirmojen kuluttajille suunnatun markkinoinnin kautta.
Evoluutiopsykologia se vasta spekulatiivinen tiede on, mutta pitäähän sitä tutkia, kun tutkitaan sukupuoliakin.
Valtaosa evoluutiopsykologiasta ei ansaitsisi edes tieteen nimeä. Sukupuolen tutkiminen taas on selvästi tarpeellista.
Ai kyse ei ole edes mistään tutkimuksesta, vaan yhden ihmisen kokemuksesta? Hienoa journalismia.
Se mikä sopii yhdelle, ei aina sovi muille. On vastuutonta kirjoittaa tällaisia väitteitä. Minulle lääkitys oli elintärkeä ja pelasti minut itsemurhalta. Enkä kuntoillut enkä syönyt terveellisesti.
Tällaiset artikkelit voivat pahimmillaan johtaa siihen, että joku todella sairas lopettaa lääkityksen ja tappaa itsensä. Samalla tämä on syyllistämistä: kaikki paranee omilla elämäntavoilla, masentunut on vain laiska kun ei kuntoile jne. Kaikki "luontaisterveys"hörhöt saavat lisää vettä myllyynsä näistä: lääkitys on myrkkyä ja pitäisi kieltää, paitsi tietysti luontaisterveys"lääkkeet" joita kannattaa ostaa isolla rahalla.
Iso osa masentuneista on niin lannistuneita, etteivät he jaksa käydä töissä, siivota kotia tai pitää muutenkaan itsestään huolta. Tämä motivaation puute on yksi vakavan masennuksen oireista. Salilla käyminen, juokseminen tms. vaatii paljon motivaatiota myös terveeltä ihmiseltä. Samoin ruokavalion muuttaminen. Oikein pahasti masentunut ihminen ei jaksa tehdä isoa elämäntaparemonttia. Oletan siis, että ko. tyyppi ei ollut oikeasti vakavasti masentunut, vaan oli tilanteessa jossa lääkitystä ei vielä tarvittu. Kiva sitten neuvoa muita, joilla on vaikeampi tilanne.