IL: Masennus paranee liikunnalla ja terveellisellä ruoalla ei masennuslääkkeillä
Evoluutiopsykologi Markus J. Rantala masentui avioeron jälkeen, hylkäsi masennuslääkityksen ja räätälöi itse itselleen hoito-ohjelman.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka en vähättelekkään liikunnan terveellisyyttä se ei mitään keskitason saati itsari-masennusta paranna. Että höpö höpö taas..
Masennus yleensä paranee itsestään, lääkkeillä tutkitusti huono hoitovaste ja paljon negatiivisia sivuvaikutuksia. Monille on niistä jäänyt pysyviä haittoja. Asia, josta ei puhua hiiskuta valtamediassa eikä lääkärikunnan kesken.
Itsellä katosi seksuaalisuus pysyvästi, ja tiedän useita samankaltaisia tapauksia. Aku Kopakkalan keissi jo osoitti, ettei tätä ylimedikalisaatiota saisi kritisoida yhtään millään tavalla. Näitä myrkkyjä pitäisi vain ylistää korulausein. Totuus usein paljon karumpi. Enkä edes jaksa aloittaa niistä viekkareista, ne on suoraan helvetistä.
Minusta oleellinen pointti tässä jutussa on se, että masennus on oikea fyysinen sairaus eikä mikään henkimaailman juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka en vähättelekkään liikunnan terveellisyyttä se ei mitään keskitason saati itsari-masennusta paranna. Että höpö höpö taas..
Masennus yleensä paranee itsestään, lääkkeillä tutkitusti huono hoitovaste ja paljon negatiivisia sivuvaikutuksia. Monille on niistä jäänyt pysyviä haittoja. Asia, josta ei puhua hiiskuta valtamediassa eikä lääkärikunnan kesken.
Itsellä katosi seksuaalisuus pysyvästi, ja tiedän useita samankaltaisia tapauksia. Aku Kopakkalan keissi jo osoitti, ettei tätä ylimedikalisaatiota saisi kritisoida yhtään millään tavalla. Näitä myrkkyjä pitäisi vain ylistää korulausein. Totuus usein paljon karumpi. Enkä edes jaksa aloittaa niistä viekkareista, ne on suoraan helvetistä.
Muuten hyvä kommentti, mutta ei masennus kyllä itsestään parane. Varsinkaan vaikea tai keskivaikea masennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin nähdä sellaisen masentuneen joka liikkuu ulkona säännöllisesti ja syö terveellisesti. Ei sellaista olekaan.
Tekosyitä kyllä keksitään miksi ei voi, viimeinen sitten että ei voi kun on masentunut.
Ihme hyssyttelyä tämänkin asian kanssa.
Mä haluan nähdä sen terminaalivaiheen syöpää sairastavan, joka liikkuu ulkona säännöllisesti ka syö terveellisesti. Tekosyitä keksitään, miksei voi. Ihme hyssyttelyä.
Jep, syöpä ja masennus onkin hyvin verrattavissa toisiin.
Syöpä on todellista, masennus ei.
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellinen pointti tässä jutussa on se, että masennus on oikea fyysinen sairaus eikä mikään henkimaailman juttu.
Ylipäätään mitään sairautta ei pitäisi hoitaa niinkuin ihminen olisi rikkinäinen kone joka sitten fyysisesti korjataan, mutta tyhmäkin tajuaa että mielialahäiriöissä tällainen lähestymistapa on aivan erityisen järjetön. Ei tästä pidä sitä oppia ottaa, että masennus olisi fyysistä, vaan se, että psykologiset ja sosiaaliset ilmiöt ovat todellisia eivätkä mitään vähäteltävää henkimaailmaa, ja niillä on vuorovaikutus- ja riippuvuussuhteitta fyysisen maailman kanssa.
Joissain tutkimuksissa Vahvoilla Omega-3-rasvahapoilla on parannettu masennusta, paniikkihäiriötä ja muita vaivoja. Myös synnytyksen jälkeistä masennusta on hoidettu omegoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka en vähättelekkään liikunnan terveellisyyttä se ei mitään keskitason saati itsari-masennusta paranna. Että höpö höpö taas..
Masennus yleensä paranee itsestään, lääkkeillä tutkitusti huono hoitovaste ja paljon negatiivisia sivuvaikutuksia. Monille on niistä jäänyt pysyviä haittoja. Asia, josta ei puhua hiiskuta valtamediassa eikä lääkärikunnan kesken.
Itsellä katosi seksuaalisuus pysyvästi, ja tiedän useita samankaltaisia tapauksia. Aku Kopakkalan keissi jo osoitti, ettei tätä ylimedikalisaatiota saisi kritisoida yhtään millään tavalla. Näitä myrkkyjä pitäisi vain ylistää korulausein. Totuus usein paljon karumpi. Enkä edes jaksa aloittaa niistä viekkareista, ne on suoraan helvetistä.
Muuten hyvä kommentti, mutta ei masennus kyllä itsestään parane. Varsinkaan vaikea tai keskivaikea masennus.
Tilastollisesti on tosiasia, että valtaosa masennustapauksista menee ohi itsestään. Ihmettelen kyllä tätä koska se vastaa niin huonosti kaikkea sitä mitä omasta näkökulmastani olen maailmasta nähnyt, ja ehkä tässä on taustalla jotakin masennuksen mittaamiseen tai määritelmään liittyvää erikoisuutta tai tieto on peräisin ajalta jolloin masennusta diagnosoitiin hyvin eri tavalla. Mutta tämä on kuitenkin tiedeyhteisön konsensus asiasta tällä hetkellä.
Mä olen ollut vaikeasti masentunut. Silloin juoksin maratonin ja yks lenkki koitin itsemurhaa hyppäämällä auton eteen (anteeksi sille autoilijalle). Olin pitkään miettinyt miten ihana olisi, kun aivot leviäisivät siihen asfalttiin. Mun on pakko urheilla, syödä terveellisesti ja nukkua hyvin. Ne edesauttavat mun terveenä pysymistä, mutta eivät parantaneet masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
tuossa on hyvä video standfordin yliopiston luennolta, mikä ero on lievässä tai kohtakaisessa masennuksessa, josta henkilö "bouces back" masennuksesta jonkun ajan kuluttua, ja sitten taas niihin joissa ihminen ei pääse takaisin siitä masennuksesta normaaliin tilaan. Nää on ihan eri tiloja. Tää Rantala ei ole mikään psykiatri tms. joten puhuu omiaan, älkää kuunnelko.
Kuinka niin Rantala puhuu omiaan, jos hän kerran teki itselleen ihmiskokeen ja tulos oli masennuksen häviäminen?
Vierailija kirjoitti:
Eikö urheilijoilla siis ole koskaan masennusta?
Noin väitti muuan Kyösti, minkä vuoksi linkkailen hänelle uutisia itsemurhan tehneistä huippu-urheilijoista.
Jos masentunut on valmis itsariin ja lähellä toteuttaa sen, niin miksi hän ei ensin turvaudu päihteisiin? Päihteet helpottaa oloa kummasti. Ainakin aluksi. Sitten kun sekin kortti on käytetty tai jopa sen käytön aikana, niin voi palata siihen suicide-moodiin.
Ja syöpä lähtee ruokasoodalla. Lähde:MV
Jostain syystä Ilja J. ei parantunut tuolla kuurilla.
Vierailija kirjoitti:
Jos masentunut on valmis itsariin ja lähellä toteuttaa sen, niin miksi hän ei ensin turvaudu päihteisiin? Päihteet helpottaa oloa kummasti. Ainakin aluksi. Sitten kun sekin kortti on käytetty tai jopa sen käytön aikana, niin voi palata siihen suicide-moodiin.
Juuri tuon takia meillä on ongelmajuoppoja jopa 30% väestöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos masentunut on valmis itsariin ja lähellä toteuttaa sen, niin miksi hän ei ensin turvaudu päihteisiin? Päihteet helpottaa oloa kummasti. Ainakin aluksi. Sitten kun sekin kortti on käytetty tai jopa sen käytön aikana, niin voi palata siihen suicide-moodiin.
Juuri tuon takia meillä on ongelmajuoppoja jopa 30% väestöstä.
ok. Eli suurin osa heistä turvautuu päihteisiin. Eipä siinä sitten mitään. Pitkä ja kivinen tie on siitä suosta nousta takaisin terveeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö urheilijoilla siis ole koskaan masennusta?
Noin väitti muuan Kyösti, minkä vuoksi linkkailen hänelle uutisia itsemurhan tehneistä huippu-urheilijoista.
Älä lähetä aivotärähdyksen saaneita urheilijoiden juttuja, koska aivotärähdys voi aiheuttaa itsemurha-ajatuksia.
Taas on kokonaan unohdettu tärkein asia. Ihminen masentuu kun asiat elämässä menee pieleen, sairaudet, työttömyys, köyhyys, rumuus, lihavuus, laihuus, alkoholismi, syrjäytyneisyys, oppimisvaikeudet, läheisten kuolemat tai sairastumiset, eroaminen yms. Näitä kun sattuu omalle kohdalle kymmenkunta niin ei uusi ruokavaliokaan paljon auta.
Vierailija kirjoitti:
Jos masentunut on valmis itsariin ja lähellä toteuttaa sen, niin miksi hän ei ensin turvaudu päihteisiin? Päihteet helpottaa oloa kummasti. Ainakin aluksi. Sitten kun sekin kortti on käytetty tai jopa sen käytön aikana, niin voi palata siihen suicide-moodiin.
Moni tajuaa tämän mutta ei kaikki, alkoholi todella auttaa selviytymään ja jaksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka en vähättelekkään liikunnan terveellisyyttä se ei mitään keskitason saati itsari-masennusta paranna. Että höpö höpö taas..
Masennus yleensä paranee itsestään, lääkkeillä tutkitusti huono hoitovaste ja paljon negatiivisia sivuvaikutuksia. Monille on niistä jäänyt pysyviä haittoja. Asia, josta ei puhua hiiskuta valtamediassa eikä lääkärikunnan kesken.
Itsellä katosi seksuaalisuus pysyvästi, ja tiedän useita samankaltaisia tapauksia. Aku Kopakkalan keissi jo osoitti, ettei tätä ylimedikalisaatiota saisi kritisoida yhtään millään tavalla. Näitä myrkkyjä pitäisi vain ylistää korulausein. Totuus usein paljon karumpi. Enkä edes jaksa aloittaa niistä viekkareista, ne on suoraan helvetistä.
Valtamediahan kirjoittelee mielialalääkkeistä ja myös hormoniehkäisystä nimenomaan paranoidin skeptiseen sävyyn, lietsoen enemmän tai vähemmän avoimesti ihmisten niitä kohtaan tuntemaa perusteetonta epäluuloa. Yhtään juttua joissa niihin olisi suhtauduttu kiihkottomasti näytön kautta en ole nähnyt.
Kummankaan sivuvaikutuksia ei lääkärien toimesta korosteta, koska ne eivät oikeasti ole kauhean merkittäviä verrattuna muihin käytettyihin lääkehoitoihin. Ne ovat "hyvin siedettyjä". Kaikkiin lääkehoitoihin liittyy riskejä. Riskit punnitaan lääkkeillä saavutettavaa hyötyä vasten, ja tämä on se kohta jossa mielialalääkkeiden käytöstä löytyy oikeastikin kritisoitavaa. Ne ovat heikkotehoisia eikä niitä määrätä riittävän yksilöllisesti eikä yhdistetä kokonaisvaltaiseen hoitoon. On selvää, että kaltaisiasi kauhukokemuksia löytyy paljon kun lääkkeitä käytetään riittävän laajasti, ja että väitettyä heikompi hoitovaste ei oikeuta välttämättä vähäistäkään riskiä. Ei tässä silti ole mitään salaliittoa taustalla, eikä sekään muutu miksikään, että moni kokee saavansa lääkkeistä apua ja se on pelkästään hyvä asia.
Mutta iso osa kansan syvien rivien näitä lääkkeitä kohtaan tuntemaa epäluuloisuutta liittyy syvällä piilevään uskoon, että naisten ja masentuneiden kaltaisten ryhmien pitäisi joko nousta luontonsa yli omin avuin tai sitten kestää se miten taitavat. Ei ole luonnollista, että he "huijaavat" käyttämällä lääkkeitä, ja täytyyhän sen nyt jossakin kostautua. Joten haittoja halutaan nähdä ja sen johdosta liioitellaan. Tämän huomaa, kun vertaa siihen kuinka vähän ketään kiinnostaa muunlaisten sairauksien hoitojen sivuvaikutukset, ja kuinka hanakasti ihmiset ovat hakeutumassa lääketieteellisesti perustelemattomiin hoitoihin.
Luin jutun, ja minulla pisti siinä silmään se, että moitittiin ensin sitä, kuinka kaikkia 12 erilaista masennusta hoidetaan samalla tavalla, ja sitten yleistetään, että "koska nämä ja nämä konstit toimivat minulla ja yhdellä muullakin, niin nämä ovat toimivimmat konstit kaikille masentuneille".
Terveellisestä ruokavaliosta, riittävästä unesta (sekä määrältään että laadultaan) ja muutenkin terveellisistä elämäntavoista ei varmasti ole mitään haittaa niillekään masentuneille, joille masennuslääkkeistä on selvää hyötyä. Ja unen laatua parantaa huomattavasti se, että ihminen antaa itse itselleen luvan olla väsynyt.