Lue keskustelun säännöt.
IL: Masennus paranee liikunnalla ja terveellisellä ruoalla ei masennuslääkkeillä
02.11.2019 |
Evoluutiopsykologi Markus J. Rantala masentui avioeron jälkeen, hylkäsi masennuslääkityksen ja räätälöi itse itselleen hoito-ohjelman.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Eikö urheilijoilla siis ole koskaan masennusta?
Hyvä kysymys, luulin olevani urheilija, mutta en sitten ilmeisesti olekaan, kun masennuin. Tai sitten en vain liikkunut tarpeeksi (urheilua noin 20h viikossa).
Ja syömisestä sen verran, että itse menetin kokonaan ruokahalun ja nälän tunteen masennuksen takia, joten siinä ei mitkään porkkanat olisi auttaneet. Lähinnä yritin saada mahd. paljon energiaa, että sain painon pysymään normaalipainon rajoissa.
T. Laiska lyllerö, joka paranisi jos vain viitsisi ryhdistäytyä :)
Ps. Lääkkeet kyllä auttoivat ja auttavat yhä, toki olen myös terapiassa nyt, mutta voi olla että olisin heittänyt lusikan nurkkaan ilman lääkkeitä ja ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa mutuilua täällä. Lääkket ei voi parantaa masennusta ja porkkanan syönti parantaa. Just joo. Ette tiedä mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin nähdä sellaisen masentuneen joka liikkuu ulkona säännöllisesti ja syö terveellisesti. Ei sellaista olekaan.
Tekosyitä kyllä keksitään miksi ei voi, viimeinen sitten että ei voi kun on masentunut.
Ihme hyssyttelyä tämänkin asian kanssa.
https://www.is.fi/muutlajit/art-2000000794782.html
Mites nää urheilijat?
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin nähdä sellaisen masentuneen joka liikkuu ulkona säännöllisesti ja syö terveellisesti. Ei sellaista olekaan.
Tekosyitä kyllä keksitään miksi ei voi, viimeinen sitten että ei voi kun on masentunut.
Ihme hyssyttelyä tämänkin asian kanssa.
No voisit tulla vaikka minua ihmettelemään. Olen kärsinyt useita masennusjaksoja, niin monta etten enää viitsi edes laskea niitä, ja tästä syystä mulla on jatkuva lääkitys masennukseen. Lenkkeilen koiran kanssa kahdesti päivässä, käyn salilla ja teen todella paljon pihatöitä. Syön terveellisesti, 170cm / 64 kg. Katsos kun meitä ihmisiä on niin monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin nähdä sellaisen masentuneen joka liikkuu ulkona säännöllisesti ja syö terveellisesti. Ei sellaista olekaan.
Tekosyitä kyllä keksitään miksi ei voi, viimeinen sitten että ei voi kun on masentunut.
Ihme hyssyttelyä tämänkin asian kanssa.
https://www.is.fi/muutlajit/art-2000000794782.html
Mites nää urheilijat?
Huippu-urheilu on todella kaukana terveellisestä. Emmehän tiedä mitä lääkkeitä näidenkin menestys on vaatinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se voi joillakin parantua. Tutkitaanko sitä yhtään mistä masennus johtuu? Jos se johtuu siitä että syö ravintoarvoltaan köyhää ruokaa, käy työssä jota syvästi inhoaa, asuu paikassa jossa ei viihdy ja on yhdessä jonkun kanssa jota ei rakasta, oikea hoito ei varmaankaan ole ilostuttaa itseään kemiallisesti.
Ei tuollaiseen tilanteeseen auta liikuntakaan.
Vierailija kirjoitti:
Masennus poistuu kun masennusta aiheuttava tekijä katoaa esim. työttömyys, lapsettomuus, rahapula jne. Liikunta voi auttaa lähinnä mielialojen tasaamiseen, pieneen apaattisuuteen, mutta juurisyytä se ei poista. Köyhällä ei ole välttämättä rahaa käydä kuntosalilla, joten pitäisikö masennuksen hoitoon määrätä kuntosalikortti tai muuta liikuntaa yhteiskunnan kustantamama masennuslääkkeiden sijasta.
Kävely ja hölkkä on ilmaista. Ja tehokasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei yllätä. Kun katsoo masentuneiden ruokavaliota niin roskaruoka maittaa.
Tämä varmaan liittyy siihen, että 90 prosenttia masennuslääkkeistä lisää ruokahalua. Jos on masentunut, niin roskaruokaa on helpompi saada.
Masennuslääkkeiden aiheuttamiin seksuaalihäiriöihin liittyen: 257https://aijaa.com/rzi2MG
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi masentunut.
Liikun 4-5 krt viikossa, nukun täydet yö-unet, syön säännöllisesti ja terveellisesti, ravintorikkaasti.
Käyn töissä, huolehdin itsestäni. Minulla on hyvä ja läheinen avioliitto ja läheiset, rakastavat välit lapsiini.
Silti olen masentunut, kärsin ajoittaisesta unettomuudesta. Elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä, inhoan itseäni. Haluaisin vain kuolla pois. En jaksa pitää kodista huolta, ja se näkyy. Jokainen päivä on taistelua, että jaksan ja pystyn. Pakotan itseni toimintaan.
Joo ja Aurorassa olin suljetulla vuosi sitten 3 viikkoa. Sain lääkkeet.
Liikunta ja terveelliset elämäntavat on ainoa pieni iloni elämässä. Oikeasti en oikein edes jaksa hoitaa lapsiani, mutta pakotan itseni ns enomaiseksi äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleellinen pointti tässä jutussa on se, että masennus on oikea fyysinen sairaus eikä mikään henkimaailman juttu.
Joka tapauksessa se on parempi parantaa "henkimaailman jutuilla" eikä fyysisillä lääkkeillä, jotka siis eivät ole parantavia lääkkeitä, vaan oireet piilottavia huumausaineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on narsistinen yhteiskunta ainakin tätä nykyä: työttömyys ym. vastoinkäymiset ovat vain omaa syytäsi, saat selviytyä yksinäsi vailla kenenköön tukea, lyödään vain lisää lyötyä syyllistämällä jostakin mihin ei todellisuudesa voi vaikuttaa,tai voi vaikutta korkeintaan rajallisesti. Jos selviytyykin narsistiperheen tms. työpaikkakiusaajan prässistä jokseenkin hengissä, pn vastassa koko yhteiskunnan narsistinen kiusaaminen esim.pitkäaikaistyöttömänä, tämän olen saanut kokea itse. Ilman rahaa (ja tietyunlaista satusta)et ole mitään eikä ketään kiinnosta ahdinkosi. Jännä ku nvähän junanraiteet houkuttelee päivittäin tällaisen vuosikymmenten piinan jäljiltä, eikä muurosta parempaan ole todellakaan näkyvissä. Tälläkin artikkelilla kai taas oli vain vahvistaa jo akauan vallinnutta "olet oman onnesi seppä, otat vain itseäsi niskasta kiinni, nii nelämä alkaa hymyillä sinullekin" Päivän naurut, jos jaksaisi joskus vielä nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos masentunut on valmis itsariin ja lähellä toteuttaa sen, niin miksi hän ei ensin turvaudu päihteisiin? Päihteet helpottaa oloa kummasti. Ainakin aluksi. Sitten kun sekin kortti on käytetty tai jopa sen käytön aikana, niin voi palata siihen suicide-moodiin.
Ja se alkoholi toimii kätevästi myös hitaana itsetuhokeinona jonka toteuttaminen ei ole yhtä ikävän tuntuista ja pelottavaa kuin vaikka viiltely, syömättömyys tai kehonsa rikki urheileminen.
Joidenkin keho kestää alkoholismia monta vuosikymmentä, elävät yli 70-vuotiaksi, tosin ainakin hampaat ja iho ei näytä kovin viehättäviltä enää. Mutta henki pysyy ja haisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi masentunut.
Liikun 4-5 krt viikossa, nukun täydet yö-unet, syön säännöllisesti ja terveellisesti, ravintorikkaasti.
Käyn töissä, huolehdin itsestäni. Minulla on hyvä ja läheinen avioliitto ja läheiset, rakastavat välit lapsiini.Silti olen masentunut, kärsin ajoittaisesta unettomuudesta. Elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä, inhoan itseäni. Haluaisin vain kuolla pois. En jaksa pitää kodista huolta, ja se näkyy. Jokainen päivä on taistelua, että jaksan ja pystyn. Pakotan itseni toimintaan.
Joo ja Aurorassa olin suljetulla vuosi sitten 3 viikkoa. Sain lääkkeet.
Liikunta ja terveelliset elämäntavat on ainoa pieni iloni elämässä. Oikeasti en oikein edes jaksa hoitaa lapsiani, mutta pakotan itseni ns enomaiseksi äidiksi.
Ajattele jos sulla sittenkin on joku kilpirauhasen vajaatoiminta tai muu fyysinen vajaus, mutta sitä ei ole löydetty.
Vierailija kirjoitti:
tuossa on hyvä video standfordin yliopiston luennolta, mikä ero on lievässä tai kohtakaisessa masennuksessa, josta henkilö "bouces back" masennuksesta jonkun ajan kuluttua, ja sitten taas niihin joissa ihminen ei pääse takaisin siitä masennuksesta normaaliin tilaan. Nää on ihan eri tiloja. Tää Rantala ei ole mikään psykiatri tms. joten puhuu omiaan, älkää kuunnelko.
Kuuntelin kokonaan. Ei tuo mies missään kohdassa kumonnut liikunnan, ravinnon ja sosiaalisten suhteiden merkitystä, vaan erikseen mainitsi että sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä ja että ravitsemusasiantuntijaan kannattaa olla yhteydessä. Liikuntaa ei maininnut, mutta minun on hankala uskoa, että joku lääkäri ei suosittelisi liikuntaa.
Mun mielestä on ihan normaalia "masentua" avioeron jälkeen. Olis kummallista jos mitään tunnereaktiota ei tulis. Se että voiko tätä hetkellistä masennusta tai oikeammin hetkellistä surullisuutta muuttuneesta elämäntilanteesta edes kutsua masennuksksi on sitten eri asia. Minusta ei voi. Eikä kaikkea "masennusta" edes tarvi hoitaa lääkkeillä. Tunteet vaihtelee, läheisen kuoleman tai avioeron jälkeen voi tuntea olevansa surullinen ja siihen voi auttaa juuri tuo liikunta ja elämäntaparemontti. Uudet asiat elämässä. Ne piristää ja antaa muuta ajattelemista.
Oikea masennus on sitten ihan eri asia. Silloinhan ihmisellä voi elämässä olla kaikki hyvin ja silti mieli on totaalisen maassa. Siihen ei mikään liikunta tai oikea ruokavalio välttämättä auta. Voi olla ihan hyvä idea kokeilla niitä, mutta hakea lääketieteellistä apua jos olo ei kohennu.
Vähän vaarallisilla poluilla ollaan jos ei erotella masennusta ja hetkellistä surullisuutta toisistaan.
Pahinta tälläisissä uutisissa on se, että ihmiset, jotka eivät usko masennuksen olevan sairaus, saavat uutta pontta höpinöilleen: " Ota itseäsi niskasta kiinni ja piristy ja lähde lenkille niin masennus hellittää!" Eihän se noin mene jos on vakava masennus. Surullista, että noita ihmisiä on paljon hoitoaloilla. Elämänkokemus ja ymmärrys puuttuu. Eikös täälläkin joskus kirjoitellut joku sh joka piti masentuneita laiskoina.
Vierailija kirjoitti:
No onhan tuo sinällään oikeassa. Ei ne lääkkeet paranna masennusta, ne helpottavat siitä tulevia oireita ja näin sitä varsinaista parantumisprosessia.
Huonona esimerkkinä jos on vaikka jalka pahasti murtunut, niin kipulääkkeet auttavat kipuun ja pystyy tekemään normaaleja arjen askareita niiden voimin. Ei ne lääkkeet kumminkaan sitä luuta paranna, mutta kohentavat elämänlaatua.
Kun minulla jalka murtui meni kyllä monta kuukautta etten voinut tehdä normaaleja arjen askareita ilman apua. Kas kun keppihyppely vaikeutti liikkumista aika pahasti ja molemmat kädet olivat "sidottuina" kyynärsauvoihin tai en olisi pystyssä pysynyt.
Jotenkin voin ymmärtää masentuneitakin että lääke ehkä saattaa autaa pärjäämään arjen askareista muttei se aina ole niin. Olen läheltä seurannut sellaisen ihmisen tilannetta jossa lääkkeet suurin piirtein estävät tekemästä itsaria muttei juuri auta arjesta selviytymiseen. Paitsi lääkärit eivät jaksa välittää.
Kuka hemmetti masentuu yhdestä avioerosta? Aikuisella pitäisi olla kyky käsitellä tuollaista asiaa. Eri asia, jos joutui lapsena liian kovien asioiden eteen.
Ja se alkoholi toimii kätevästi myös hitaana itsetuhokeinona jonka toteuttaminen ei ole yhtä ikävän tuntuista ja pelottavaa kuin vaikka viiltely, syömättömyys tai kehonsa rikki urheileminen.