IL: Masennus paranee liikunnalla ja terveellisellä ruoalla ei masennuslääkkeillä

Kylläpä on rönsyiilyt keskustelu ohi aiheen :D

Masennus tulee sittä että ihminen ei tee yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitustaidottomuus paranee opettelemalla ei kirjoittamalla p*skasti. Voisitko opetella laittamaan pilkut sinne minne ne kuuluvat.

Millä paranee lukihäiriö? Liikunnalla ja ruokavaliolla?

Itse olen aina pyrkinyt liikkumaan ja syömään myös terveellisesti. Olen silti masentunut edelleen ja elämässä tapahtunut sellaisia asioita, jotka ovat mieluummin pahentaneet tilannetta ja joille en itse oikeastaan ole voinut mitään. En ole itsekään silti lääkityksellä, mutta kuitenkaan en ole parantunut näillä lehdessä mainituilla vinkeillä.  Oloa se voi parantaa, mutta ei se sitä masennusta poista ja en typerää yleistää niin. Jos jollekin se auttaa niin sitten on niitä, jotka eivät pysty elämään edes siedettävää elämää ilman lääkkeitä. Eräskin tottunut tuskin pystyisi nukkumaan ilman lääkkeitä lainkaan, mutta hän onkin nyt ahdistunut joten ehkä eri asia silti.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina pyrkinyt liikkumaan ja syömään myös terveellisesti. Olen silti masentunut edelleen ja elämässä tapahtunut sellaisia asioita, jotka ovat mieluummin pahentaneet tilannetta ja joille en itse oikeastaan ole voinut mitään. En ole itsekään silti lääkityksellä, mutta kuitenkaan en ole parantunut näillä lehdessä mainituilla vinkeillä.  Oloa se voi parantaa, mutta ei se sitä masennusta poista ja en typerää yleistää niin. Jos jollekin se auttaa niin sitten on niitä, jotka eivät pysty elämään edes siedettävää elämää ilman lääkkeitä. Eräskin tottunut tuskin pystyisi nukkumaan ilman lääkkeitä lainkaan, mutta hän onkin nyt ahdistunut joten ehkä eri asia silti.

En ymmärtänyt viimeistä lausetta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina pyrkinyt liikkumaan ja syömään myös terveellisesti. Olen silti masentunut edelleen ja elämässä tapahtunut sellaisia asioita, jotka ovat mieluummin pahentaneet tilannetta ja joille en itse oikeastaan ole voinut mitään. En ole itsekään silti lääkityksellä, mutta kuitenkaan en ole parantunut näillä lehdessä mainituilla vinkeillä.  Oloa se voi parantaa, mutta ei se sitä masennusta poista ja en typerää yleistää niin. Jos jollekin se auttaa niin sitten on niitä, jotka eivät pysty elämään edes siedettävää elämää ilman lääkkeitä. Eräskin tottunut tuskin pystyisi nukkumaan ilman lääkkeitä lainkaan, mutta hän onkin nyt ahdistunut joten ehkä eri asia silti.

Siis edelliseen tuttu ei " tottunut". Minusta en myös ikävää, kun jotenkin tälläkin saadaan taas syyllistettyä masentuneita, että kun minulle auttoi ylös, ulos ja lenkille niin kyllä sinunkin pitää sillä toipua. Masennus on ikävä sairaus, eikä mikään vähättelemisen arvoinen asia ja  muutenkin masentuneista puhutaan kuinka laiskoja ovat. Saavat ihmiset vaan taas syyn haukkua meitä lisää ja oikeuden arvostella, kun siihen annetaan oikein lupa. 

Tämä on hyvä uutinen Kelalle. Puoli miljoonaa suomalaista syö nytkin masennuslääkkeitä.

Itse olin jo nuorena hyvin masentunut ja oikeastaan oli jaksoja jolloin en pystynyt nukkumaan kunnolla lainkaan ja silloin oli myös jatkuva ahdistus päällä. Väitän niin, että monella hyvin masentuneelle ei edes maita ruoka ja usein paha olo. Ainakin itsellä oli näin ja en voinut syödä oikein mitään, kun tuli niin huono olo. Laihduinkin tuona aikana paljon. Liikuin silti myös ja muistan, kun kävelin siellä ulkona ja mietin silti kuolemaa ja sitä, että pääsisin vaan pois. Jotenkin en vaan pystynyt olemaan paikallani ja mieluummin lähdinkin sitten kävelemään, vaikka samat ajatukset päässä pyörivät. Kiusaaminen, yksinäisyys ja muuten etäinen suhde vanhempiin varmaan vaikutti tähän kaikkeen.

Muuta apua en itse saanut kuin sen, että joskus kävin juttelemassa tilanteestani. Muuten sain pärjätä omillani ja jälkiä on näistä vuosista jäänyt. Vanhempani häpesivät sitä, kun olin "heikko" ja sanoivat aina, että älä vaan mene puhumaan mitään asiasta, kun se on häpeällistä. Itse taas puhuin heille etten jaksa enää ja he silti häpesivät enemmän sitä, että joku saa tietää kuin miettivät olenko vielä täällä seuraavana päivänä. Jos minulle oltaisiin annettu jokin väline, lääke yms, että olisi ollut helppoa "lähteä" täältä niin minua ei enää olisi. Siinä mielessä ei saisi koskaan vähätellä näitä asioita ja tällaiset jutut vaan lisäävät muiden arvostelua ja taas se ajatus kasvaa kuinka laiskoja ihmisiä olemme.

Joskus erilainen ajatus saattaa pelastaa ihmisen elämän ja oikeasti itsekin jäin täysin yksin ja sellaista en toivo kenellekään nuorelle, että vähätellään ja täytyy yksin selvitä. Itse olin sen verran vanha, että selvisin jotenkin eteenpäin. Kävin lukion, vaikka oli todella vaikeita hetkiä ja vielä kohtuullisin arvosanoin. Sitten putosinkin vuosiksi sen jälkeen ja elämä on aika ikävää välillä. Ymmärrän hyvin samaa kokeneita. Vanhempien lause on aina mielessä, että et sinä voi olla masentunut, kun siihen ei ole mitään syytä. En tiedä oliko kiusaaminen ja yksinäisyys ja se ettei minulla ollut yhtään ystävää sitten liian pieni syy. Joku tietenkin kestää enemmän ja itsellä muutenkin alttius tähän varmasti ja ikävä tilanne elämässä sitten toi kaiken näkyviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean negatiivisesti näyttävät masentuneet suhtautuvan näihin elämäntapamuutosehdotuksiin. Mieluummin pitsaa ja nappeja kuin porkkanaa ja liikuntaa.

Vedä oikeesti vttu päähäsi. Ei kiinnosta pitsa eikä napit, jälkimmäisiä kokeilin, ne teki musta tunteettoman zombin. Ei ikinä enää. Juoksen joka aamu vähintään kuusi kilsaa, syön erittäin terveellisesti, olen energinen, puhelias ja "iloinen".

Mikään ei siltikään tuo lastani takaisin. Harkitsen itsemurhaa joka päivä. Nämä tutkimukset samoin kun sun mielipiteesi voitunkea suoleen.

Otan osaa. Mutta sun tilanteessa mä en puhuisi masennuksesta sairautena. Tuohan on puhtaasti surua/ tuskaa. Sitä ei paranna mikään. Toivottavasti sen kanssa oppii elämään ja noiden tunteiden rinnalle nousee positiivisiakin tunteita joskus. En tiedä onko mahdollista, en ole kokenut vastaavaa menetystä. Voin vaan kuvitella tuskan.

Niimpä. Ylös, ulos ja lenkille kaikki vaikeasta ja kroonistuneesta masennuksesta valittavat siellä suljetulla osastolla. Itsestä se hyvä olo on kiinni eikä mököttämällä asia parane.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo sinällään oikeassa. Ei ne lääkkeet paranna masennusta, ne helpottavat siitä tulevia oireita ja näin sitä varsinaista parantumisprosessia.

Huonona esimerkkinä jos on vaikka jalka pahasti murtunut, niin kipulääkkeet auttavat kipuun ja pystyy tekemään normaaleja arjen askareita niiden voimin. Ei ne lääkkeet kumminkaan sitä luuta paranna, mutta kohentavat elämänlaatua.

Eri asia.

Nykyään ihmiset vetävät lääkkeitä koska eivät kestä koulutusta tai työtä. Se on väärin. Jos stressaantuu niin paljon koulusta tai työstä niin se pitää lopettaa ja mennä helpompaan työhön.

Tämä oli totta ainakin minulla. Söin roskaa, en koskaan harrastanut liikuntaa ja join alkoholia lähes päivittäin. Karmea masennus jatkui vuosia ja lopulta tajusin muuttaa elämäni uuteen suuntaan. Liikuntaa joka päivä (sen ei tarvi olla raskasta, kunhan tekee jotain), epäterveellinen roska pois ruokavaliosta ja alkoholi pois kokonaan.

Ei ole tarkoitus väheksyä masentuneita. Rauta, B- ja C-vitamiinin puutosten oireet aiheuttavat lamaannuttavaa väsymystä. Rautavarastot voivat olla tyhjät vaikka hemoglobiini olisi hyvä ja söisi terveellisesti.

Masennus tulee ja menee, vähän niinkuin flussa (toki pidemmissä sykleissä), paljonko asiaan olisi auttanut lääkkeet, en tiedä. Tai terapia, en tiedä.  Pahimpia kausia kun oli niin en nukkunut, tai sitten nukuin enkä esim saanut mentyä työhaastatteluun / työkkärin sovittuihin tapaamisiin, olin kuin tervasäiliöön uponnut, ajatus ei kulkenut, saati fyysinen ruumis. Sitten vaan aikaa kului ja tavallaan heräsin ja elin pitkään ns ok elämää, toimintakykyistä.  Uusia jaksoja tulee, töissä pystyn käymään mutta saattaa olla että en käy viikkoon suihkussa tai pese hampaita ja nukuin 12h päivässä. Sitten tulee kausia etten pysty ahdistukselta nukkumaan , tai säpsähdän heti kun pääsen uneen ahdistukseen. Sekin meen ohi aina aikanaan.

Nettitestien mukaan masennuspisteet katossa, lähes silloinkin kun olen täysin toimissa.  Olisiko ollut olemassa joku hoito mikä olisi minut parantanut? En usko, enkä lähde mukaan tuohon diagnoosien hakemiseen. 

Lapsuudessa on paskaa mitä ole netin vertaistukien, kirjojen jne avulla setvinyt, ja olen sen myötä vapautunut esim fobioista aika paljon ( fobiat eivät suoraan liittyneet näihin tapahtumiin, olivat vaan joku oire mikä poistui kun ymmärsin mitä lapsena mulle tehtiin)

Mä ajattelen että olen tälläinen- eikä se siitä muuksi muutu. Osaan kyllä hieman kuvitella mitä tämä voisi pahimmillaan olla, ja tavallaan ymmärrän itsaritkin... 

Olisko ruokavalio ja liikunta auttanut? Silloin kun nukkui ruususen unta tervasäiliössä, ei. Silloin kun on parempi, saattaa se tuoda niihin aikoihin helpotuksen.

Vierailija kirjoitti:

Kuka hemmetti masentuu yhdestä avioerosta? Aikuisella pitäisi olla kyky käsitellä tuollaista asiaa. Eri asia, jos joutui lapsena liian kovien asioiden eteen.

Tuli tästä mieleen, että ainakin miehellä on ihan sellaisia tukiryhmiä ja teema "selviä erosta elossa". Minusta tämä oikeasti kuvaa, ettei pieni asia monellekaan. Tietenkään ei ole jos uhkailee toista näillä jutuilla, mutta kyllä tämä kertoo kuinka suuria asia monelle on. Itse olen nainen ja sinkku, mutta tuli nämä ryhmät mieleen. Itsekin tiedän yhden tapauksen, jossa mies ei selvinnyt erosta elossa ja senkin vuoksi muistaa aina nämä asiat.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus väheksyä masentuneita. Rauta, B- ja C-vitamiinin puutosten oireet aiheuttavat lamaannuttavaa väsymystä. Rautavarastot voivat olla tyhjät vaikka hemoglobiini olisi hyvä ja söisi terveellisesti.

Kokeillaan. Parempi elinikäinen rautakuuri kuin kuolema...

Itsellä masennus parani hyvällä ruualla. Pitsalla ja kebulla.

N22

Masennus paranee tekemällä jotain hyödyllistä. Ensin voisi vaikka pestä asunnon lattiat ja ikkunat. Nykyinen masennusepidemia on muodikasta, mutta se johtuu siitä että asiat ovat aivan liian hyvin. On vesijohtoa, sähköä, katuvalot, keskuslämmitys, lattialämmitys, joukkoliikenne, älypuhelin, einekset ja tosi-tv. Aika kuluu mukavasti makoillen ja valittaen.

Sata vuotta sitten ei ollut aikaa masentua. Piti pyydystää oravia ravinnoksi ja pilkkoa puita lämmönlähteeksi. Jokainen teki jotain hyödyllistä.

Nyt ei viitsitä tehdä mitään hyödyllistä, kun tuet putoo. Maataan kotona pöhnässä katsoen "suomen huonointa kuskia" ja valitetaan. Muiden maksamassa asunnossa. Muiden maksamasta telkkarista. Muiden maksamia viinaksia juoden. Ja ai että kun masentaa.

Raudanpuutoksesta kärsivä kokee kovaa väsymystä ja vetämättömyyttä. Muita tavallisia oireita ovat muistihäiriöt, sanojen löytymisen vaikeus, mieleen painamisen vaikeus, keskittymiskyvyttömyys, motorinen levottomuus, ihon kutina, kynsien liuskoittuminen, hiusten kuivuus ja lähtö, silmien ja limakalvojen kuivuus, palan tunne kurkussa, sydämen tykyttelyt, hengenahdistus, hapen loppumisen tunne, jalkojen huono rasituksen sieto ja hidas palautuminen.

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/65f94a11-a491-4d26-b4e6-0714d…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo sinällään oikeassa. Ei ne lääkkeet paranna masennusta, ne helpottavat siitä tulevia oireita ja näin sitä varsinaista parantumisprosessia.

Huonona esimerkkinä jos on vaikka jalka pahasti murtunut, niin kipulääkkeet auttavat kipuun ja pystyy tekemään normaaleja arjen askareita niiden voimin. Ei ne lääkkeet kumminkaan sitä luuta paranna, mutta kohentavat elämänlaatua.

Eri asia.

Nykyään ihmiset vetävät lääkkeitä koska eivät kestä koulutusta tai työtä. Se on väärin. Jos stressaantuu niin paljon koulusta tai työstä niin se pitää lopettaa ja mennä helpompaan työhön.

Ikävä kyllä tämä on totta.

Nykyään lapsille syötetään myös masennuslääkkeitä ja ADHD lääkkeitä koska ne ei jaksa nykykoulua. Koulu pitää olla sellaista että ihminen kykenee sitä käymään ilman lääkkeitä.