IL: Masennus paranee liikunnalla ja terveellisellä ruoalla ei masennuslääkkeillä

Siis kenellekään esimerkiksi syöpää sairastavalle ei kukaan toitota, että rupea liikkumaan ja syömään terveellisemmin niin paranet. Ihmiset ei edelleenkään ymmärrä, että masennus on oikea sairaus jolla on biologinen perusta. Se ei ole sama asia kuin surullisuus tai laiskuus. Masennusta on myös eri tasoista ja eri syistä johtuvaa. Jos masennus on lievää ja sille on osoitettavissa jokin konkreettinen syy kuten avioero tai epätyydyttävä elämäntilanne, niin silloin puhutaan eri asiasta kuin vakavatasoisessa masennuksessa, jolle ei välttämättä ole osoitettavissa minkäänlaista selkeää laukaisijaa tai sitten sairastumisen on saanut aikaan vuosikausien hidas traumatisoituminen. Kiistämättä erityisesti lievässä masennuksessa elintavoilla on paranemisessa suuri merkitys, mutta vaikean masennuksen kohdalla puhutaan jo niin vakavasta tilasta, että toimintakykyä ei ole riittävästi tuollaisten asioiden ylläpitämiseen. On todella edesvastuutonta, vähättelevää ja vaarallista tehdä yksinkertaistuksia näin monisyisessä asiassa. Myöskään ihmisten jotka eivät todellakaan aiheesta oikeasti mitään tiedä tai eivät ole itse kokeneet ei kuulu viisastella tässä asiassa. Viittaan moneen tämänkin ketjun kommentoijaan. Olette onnekkaan tietämättömiä siitä, millaisesta sairaudesta on kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo sinällään oikeassa. Ei ne lääkkeet paranna masennusta, ne helpottavat siitä tulevia oireita ja näin sitä varsinaista parantumisprosessia.

Huonona esimerkkinä jos on vaikka jalka pahasti murtunut, niin kipulääkkeet auttavat kipuun ja pystyy tekemään normaaleja arjen askareita niiden voimin. Ei ne lääkkeet kumminkaan sitä luuta paranna, mutta kohentavat elämänlaatua.

Eri asia.

Nykyään ihmiset vetävät lääkkeitä koska eivät kestä koulutusta tai työtä. Se on väärin. Jos stressaantuu niin paljon koulusta tai työstä niin se pitää lopettaa ja mennä helpompaan työhön.

Kenen ajattelet olevan mahdollista tosta vaan mennä helpompaan työhön? Mitä ne helpommat työt on? Nimittäin joku alustatalous- tai vuokrafirma- tai provikkamyyntihomma ynnä muut vastaavat joihin kynnyksen pitäisi olla matala on mielenterveydelle ja jaksamiselle niitä kuluttavimpia. Nykyajan työelämässä ei yksinkertaisesti ole mitään sellaisia hommia joihin kovin moni voisi päästä ja jossa ihmistä ei ajeta piippuun.

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaarallista puhetta, antaa helposti ihmisille taas syyn lässyttää masentuneelle että "otat itseäsi niskata kiinni, ulos liikkumaan ja syöt terveellisesti. Siksi minäkään en ole ikinä masentunut!"

Rantala masentui avioeron jälkeen(ettei vaan olisi ollut ihan vaan surullinen?) ja parantui. Mutta mahtaako hänen metodinsa tehota masennukseen joka on kestänyt vaikka 10-15 vuotta ilman selkeää syytä?

ihan vain ohiksena pakko sanoa, että olosuhteista johtuva masennus voi olla myös ihan "oikeaa masennusta", eikä vain sitä, että on hieman surullinen olo. Ei mystinen "ilman syytä" tuleva syvä masennus ole ainoa oikea masennus.

Olin itse monta vuotta masentunut, ja masennus ja ahdistuneisuushäiriö alkoi siitä, kun ikäviä asioita ja menetyksiä sattui monta pienen ajan sisällä. Oli tosi vaikea saada elämää raiteilleen. Masennukseni ei ollut vaikeinta mahdollista, mutta siihen liittyi kyllä itsemurha-ajatuksia (ei yrityksiä) enkä esim. jaksanut siivota, vaikka sotku ahdistikin.

Tiedän myös ihmisen, joka yritti itsemurhaa, kun läheinen kuoli. Lasketaanko se oikeaksi masennukseksi?

Monesti tuntuu masennuspotilailla olevan outoa kilpailua masennuksen suhteen. Muistan, kun yksi tuttava ärtyneenä käski minun ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla kiitollinen miten hyvin minulla asiat oli, kun minulla ei mennyt niin huonosti kuin hänellä, joka oli sentään kroonisesti masentunut ja ollut siitä osastollakin. Jotenkin ironista.

Ei kukaan ole sanonut, että masennuslääkkeet parantaa masennuksen.

Masennuslääkkeet auttaa siihen, että jaksat muuttaa toimintatapoja, käydä terapiassa ja liikkua.

Siihenhän ne on keksitty, ei siis parantaakseen masennusta vaan parantaakseen TOIMINTAKYKYÄ.

Ei parannu. Helpottaa voi.

Lenkkeilen joka päivä ja syön niin terveellisesti kuin voin, toki saatan myös herkutella koska en pyri ihan niin askeettiseen elämään etteikö herkut siihen kuuluisi. Tulehduskipulääkkeitä käytän myös, tiedoksi sille joka niitä mainosti.

Silti joutuu itkemään päänsä tyynyyn joskus.

Jos toi olis totta kukaan menestyvä, urheilja tms ei masentuisi. Masentuneiden huono ruokavalio ym elämänhallinta on seuraus masennuksesta eikä masennuksen syy.

Sen sijaan olen kyllä sitä mieltä ettei lääkkeet useinkaan paranna vaan voivat jopa pahentaa tilannetta koska ne vievät myös positiiviset kokemukset joiltakin.

Ei aina, mutta nuo nopeuttaa masennuksesta toipumista, jos se ei oo sisäsyntyistä.

Vierailija kirjoitti:

ihan vain ohiksena pakko sanoa, että olosuhteista johtuva masennus voi olla myös ihan "oikeaa masennusta", eikä vain sitä, että on hieman surullinen olo. Ei mystinen "ilman syytä" tuleva syvä masennus ole ainoa oikea masennus.

...

Tiedän myös ihmisen, joka yritti itsemurhaa, kun läheinen kuoli. Lasketaanko se oikeaksi masennukseksi?

Tavallaan nämä eivät tosiaan ole "oikeaa masennusta", nimittäin tällaisille tapauksille on omat diagnoosinsa, akuutti stressireaktio ja sopeutumishäiriö. Harva tuntuu saavan diagnoosia tai edes hakeutuvan hoitoon näissä tapauksissa. Ilman tarpeellista hoitoa ja tukea kehittyvät kyllä sitten herkästi vaikkapa masennusmasennukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei parannu. Helpottaa voi.

Lenkkeilen joka päivä ja syön niin terveellisesti kuin voin, toki saatan myös herkutella koska en pyri ihan niin askeettiseen elämään etteikö herkut siihen kuuluisi. Tulehduskipulääkkeitä käytän myös, tiedoksi sille joka niitä mainosti.

Silti joutuu itkemään päänsä tyynyyn joskus.

Jos toi olis totta kukaan menestyvä, urheilja tms ei masentuisi. Masentuneiden huono ruokavalio ym elämänhallinta on seuraus masennuksesta eikä masennuksen syy.

Sen sijaan olen kyllä sitä mieltä ettei lääkkeet useinkaan paranna vaan voivat jopa pahentaa tilannetta koska ne vievät myös positiiviset kokemukset joiltakin.

Ja mä sanon tän sillä että mä sain säännöllisellä liikunalla masennusta ja ahdistusta paljon vähennettyä ja melkein pääsin siitä eroon vuosia sitten.. mutta nyt on ollut niin paljon vastoinkäymisiä sen jälkeen että..

Siis todellakin suosittelen säännöllistä liikuntaa koska se voi helpottaa oloa.. mutta ei se masennusta taio pois. :D

Sanoisin että pikemminkin kannattaa pohtia omia ihmissuhteita, onko esimerkiksi uuvuttavia ja pahaa mieltä tuottavia, raskaita ihmisiä tai negatiivista ajattelua suosivia omassa verkostossa. Jos on, ottaa hiljalleen etäisyyttä näistä, järjestää omaa aikaa ja etsii aidosti mukavia ihmisiä lisää. Tämä on vaikeaa jos nämä ovat kovin läheisiä/sukulaisia tai perheenjäseniä.

Toistuvan pitkäkestoisen masennuksen taustalla saattaa olla persoonallisuushäiriö (jolloin siis kyse ei ole masennuksesta). Esim. ihminen on vaativa, joustamaton, tunnetaidoton. Silloin ei auta lääkkeet, ruoat eikä liikunnat.

En voi sille mitään, mutta minusta tuo Markus J. Rantala vaikuttaa jotenkin... feikiltä. Ei sillä lailla, että tietoisesti valehtelisi, mutta kuin olisi jotain mitä ei myönnä itselleenkään. Joissakin uskiksissa on samaa (Opus Dein Oskari Juurikkala, Patrik Tiainen - hänellähän se ei-myönnetty asia oli homous). Löytää jonkin maailmanselityksen, jolla selittää pois oman epävarmuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Toistuvan pitkäkestoisen masennuksen taustalla saattaa olla persoonallisuushäiriö (jolloin siis kyse ei ole masennuksesta). Esim. ihminen on vaativa, joustamaton, tunnetaidoton. Silloin ei auta lääkkeet, ruoat eikä liikunnat.

Näin on. Lapsuudesta aikuisuuteen kuultu negatiivinen palaute lopulta masentaa. Ihminen ei itse ymmärrä missä vika on, ehkä vanhemmat kasvattivat kieroutuneesti ja tunteettomasti. Pointti on se ettei hän itse tiedä mistä haukkuminen johtuu ja miksi juuri minua haukutaan enemmän kuin muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaarallista puhetta, antaa helposti ihmisille taas syyn lässyttää masentuneelle että "otat itseäsi niskata kiinni, ulos liikkumaan ja syöt terveellisesti. Siksi minäkään en ole ikinä masentunut!"

Rantala masentui avioeron jälkeen(ettei vaan olisi ollut ihan vaan surullinen?) ja parantui. Mutta mahtaako hänen metodinsa tehota masennukseen joka on kestänyt vaikka 10-15 vuotta ilman selkeää syytä?

ihan vain ohiksena pakko sanoa, että olosuhteista johtuva masennus voi olla myös ihan "oikeaa masennusta", eikä vain sitä, että on hieman surullinen olo. Ei mystinen "ilman syytä" tuleva syvä masennus ole ainoa oikea masennus.

Olin itse monta vuotta masentunut, ja masennus ja ahdistuneisuushäiriö alkoi siitä, kun ikäviä asioita ja menetyksiä sattui monta pienen ajan sisällä. Oli tosi vaikea saada elämää raiteilleen. Masennukseni ei ollut vaikeinta mahdollista, mutta siihen liittyi kyllä itsemurha-ajatuksia (ei yrityksiä) enkä esim. jaksanut siivota, vaikka sotku ahdistikin.

Tiedän myös ihmisen, joka yritti itsemurhaa, kun läheinen kuoli. Lasketaanko se oikeaksi masennukseksi?

Monesti tuntuu masennuspotilailla olevan outoa kilpailua masennuksen suhteen. Muistan, kun yksi tuttava ärtyneenä käski minun ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla kiitollinen miten hyvin minulla asiat oli, kun minulla ei mennyt niin huonosti kuin hänellä, joka oli sentään kroonisesti masentunut ja ollut siitä osastollakin. Jotenkin ironista.

Lisään vielä, että tunnen myös ihmisen, joka sairastui sairauteen joka vei (suurimmaksi osaksi) liikuntakyvyn. Ennen sairautta oli hyvin iloinen ihminen, nykyään elämäniloa ei löydy mistään ja itkee huolestuttavan usein, että haluaisi jo kuolla (todella voimaton olo, kun lohduttaminen ei auta, eikä tiedä miten muuten voisi auttaa). Pahentaa samalla omaa sairauttaan syömällä liikaa. Eipä se silti paranisi paremmalla ruokavaliollakaan, mutta vointi voisi muuten parantua.

Tunnen myös toisen ihmisen, joka muuttui totaalisti rakkaan koiran kuoleman (!) jälkeen. Jo ennen koiran kuolemaa miehelle maistui alkoholi, mutta hän itki koiraa monta kuukautta ja alkoholinkäyttö lähti lapasesta. Siitä on nyt 10 vuotta, enää ei juo, mutta masennuslääkkeitä syö edelleen. Tuon tapauksen jälkeen en ole nähnyt hänen hymyilevän kertaakaan. Sitä ennen oli ihan erilainen.

Sanoisin, että masentuneita on erilaisia niin paljon kuin elämäntilanteitakin, ja jokaiselle auttaisi (mikäli auttaa) erilainen yhdistelmä apukeinoja ja elämänmuutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta vietäisiin lääkkeet  ja käskettäisiin mennä lenkille, kävelisin metsään ja istumaan junaradalle.  Älytöntä yleistää, että se mikä toimii yhdellä toimisi kaikilla !

Ei jutussa sanottukaan, että se toimisi kaikilla. Älä vääristele.

Suurelle osalle se on kuitenkin pätevä neuvo, joten se on ok sanoa ääneen. Voisit kyllä sinäkin kokeilla, kun vaikutat semikireältä 🌞

Vierailija kirjoitti:

Ja jos sitten erotettaisiin lievä-keskivaikea ja hengenvaarallisen vaikea masennus?

Montakohan ruumista nämäkin uutiset tuottavat kun jätetään ominpäin lääkkeet pois. Vastuutonta. Vois joskus haastatella niitä joita lääke on auttanut.

Uutisen lopussa kyllä neuvottiin olemaan lopettamasta lääkitystä omin päin. Tuskin kukaan niin ajattelematon kuitenkaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo sinällään oikeassa. Ei ne lääkkeet paranna masennusta, ne helpottavat siitä tulevia oireita ja näin sitä varsinaista parantumisprosessia.

Huonona esimerkkinä jos on vaikka jalka pahasti murtunut, niin kipulääkkeet auttavat kipuun ja pystyy tekemään normaaleja arjen askareita niiden voimin. Ei ne lääkkeet kumminkaan sitä luuta paranna, mutta kohentavat elämänlaatua.

Eri asia.

Nykyään ihmiset vetävät lääkkeitä koska eivät kestä koulutusta tai työtä. Se on väärin. Jos stressaantuu niin paljon koulusta tai työstä niin se pitää lopettaa ja mennä helpompaan työhön.

Kenen ajattelet olevan mahdollista tosta vaan mennä helpompaan työhön? Mitä ne helpommat työt on? Nimittäin joku alustatalous- tai vuokrafirma- tai provikkamyyntihomma ynnä muut vastaavat joihin kynnyksen pitäisi olla matala on mielenterveydelle ja jaksamiselle niitä kuluttavimpia. Nykyajan työelämässä ei yksinkertaisesti ole mitään sellaisia hommia joihin kovin moni voisi päästä ja jossa ihmistä ei ajeta piippuun.

Sitten pitää tehdä osa-aikatöitä ja elää pienillä tuloilla. Kaikista ei ole tienaajiksi.

Suomalaiset tekevät äärimmäisen vähän töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei parannu. Helpottaa voi.

Lenkkeilen joka päivä ja syön niin terveellisesti kuin voin, toki saatan myös herkutella koska en pyri ihan niin askeettiseen elämään etteikö herkut siihen kuuluisi. Tulehduskipulääkkeitä käytän myös, tiedoksi sille joka niitä mainosti.

Silti joutuu itkemään päänsä tyynyyn joskus.

Jos toi olis totta kukaan menestyvä, urheilja tms ei masentuisi. Masentuneiden huono ruokavalio ym elämänhallinta on seuraus masennuksesta eikä masennuksen syy.

Sen sijaan olen kyllä sitä mieltä ettei lääkkeet useinkaan paranna vaan voivat jopa pahentaa tilannetta koska ne vievät myös positiiviset kokemukset joiltakin.

Ja mä sanon tän sillä että mä sain säännöllisellä liikunalla masennusta ja ahdistusta paljon vähennettyä ja melkein pääsin siitä eroon vuosia sitten.. mutta nyt on ollut niin paljon vastoinkäymisiä sen jälkeen että..

Siis todellakin suosittelen säännöllistä liikuntaa koska se voi helpottaa oloa.. mutta ei se masennusta taio pois. :D

Sanoisin että pikemminkin kannattaa pohtia omia ihmissuhteita, onko esimerkiksi uuvuttavia ja pahaa mieltä tuottavia, raskaita ihmisiä tai negatiivista ajattelua suosivia omassa verkostossa. Jos on, ottaa hiljalleen etäisyyttä näistä, järjestää omaa aikaa ja etsii aidosti mukavia ihmisiä lisää. Tämä on vaikeaa jos nämä ovat kovin läheisiä/sukulaisia tai perheenjäseniä.

Niinpä.

Moni ihminen ei tajua tai halua myöntää että heidän lähimmäisensä on syypäitä heidän pahaan oloonsa. Eikä se paha olo lähde pois ennen kuin katkaisee yhteyden näihin ihmisiin.

Itse hoidan masennusta noilla. Kyllä se auttaa, mutta ei paranna. En tästä oikein pysty enää liikuntaa lisäämäänkään tai olen kohta ylikunnossa.  Terapiaan pitäisi hankkiutua, mutta kun se on niin kallista...

Vierailija kirjoitti:

Siis kenellekään esimerkiksi syöpää sairastavalle ei kukaan toitota, että rupea liikkumaan ja syömään terveellisemmin niin paranet. Ihmiset ei edelleenkään ymmärrä, että masennus on oikea sairaus jolla on biologinen perusta. Se ei ole sama asia kuin surullisuus tai laiskuus. Masennusta on myös eri tasoista ja eri syistä johtuvaa. Jos masennus on lievää ja sille on osoitettavissa jokin konkreettinen syy kuten avioero tai epätyydyttävä elämäntilanne, niin silloin puhutaan eri asiasta kuin vakavatasoisessa masennuksessa, jolle ei välttämättä ole osoitettavissa minkäänlaista selkeää laukaisijaa tai sitten sairastumisen on saanut aikaan vuosikausien hidas traumatisoituminen. Kiistämättä erityisesti lievässä masennuksessa elintavoilla on paranemisessa suuri merkitys, mutta vaikean masennuksen kohdalla puhutaan jo niin vakavasta tilasta, että toimintakykyä ei ole riittävästi tuollaisten asioiden ylläpitämiseen. On todella edesvastuutonta, vähättelevää ja vaarallista tehdä yksinkertaistuksia näin monisyisessä asiassa. Myöskään ihmisten jotka eivät todellakaan aiheesta oikeasti mitään tiedä tai eivät ole itse kokeneet ei kuulu viisastella tässä asiassa. Viittaan moneen tämänkin ketjun kommentoijaan. Olette onnekkaan tietämättömiä siitä, millaisesta sairaudesta on kysymys.

Suurin osa masennuslääkkeistä syöviä ei edes sairasta masennusta. Masennus on sairaus jonka voi diagnotisoida vain psykiatri pitkän tutkinnan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin nähdä sellaisen masentuneen joka liikkuu ulkona säännöllisesti ja syö terveellisesti. Ei sellaista olekaan.

Tekosyitä kyllä keksitään miksi ei voi, viimeinen sitten että ei voi kun on masentunut.

Ihme hyssyttelyä tämänkin asian kanssa.

Siskoni oli vuosia vakavasti masentunut, mietti jopa itsemurhan tekemistä. Hän söi terveellisesti ja oli oikea himoliikkuja. Kävi jatkuvasti juoksulenkeillä ja salilla. Silti se ei masennusta poistanut. No, hän sai onneksi muuta apua myöhemmin masennukseensa.

Liikkumisessakin täytyy olla joku tolkku, ettei vedä itseään piippuun. Keho menee helposti ylisuoritustilaan ja siitä tulee hyvin helposti uusi normaalitila, jolloin ollaan ongelmissa.

Itsellänikin on rakas harrastus, joka tuottaa minulle paljon iloa, mutta vie helposti mennessään ja ruoka- ja unirytmi hajoavat helposti. Stressitasot kasvavat tänä päivänä todella helposti hälyttäviin lukemiin.

Muistakaa levätä, ihmiset ❤!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean negatiivisesti näyttävät masentuneet suhtautuvan näihin elämäntapamuutosehdotuksiin. Mieluummin pitsaa ja nappeja kuin porkkanaa ja liikuntaa.

Vedä oikeesti vttu päähäsi. Ei kiinnosta pitsa eikä napit, jälkimmäisiä kokeilin, ne teki musta tunteettoman zombin. Ei ikinä enää. Juoksen joka aamu vähintään kuusi kilsaa, syön erittäin terveellisesti, olen energinen, puhelias ja "iloinen".

Mikään ei siltikään tuo lastani takaisin. Harkitsen itsemurhaa joka päivä. Nämä tutkimukset samoin kun sun mielipiteesi voitunkea suoleen.

Mikään ei oikeuta tällaiseen kielenkäyttöön, edes vaikeinkaan masennus!

No voi kyynel. Miten sinäkin selviät elämässä jos tuo teksti oli kauheaa kielenkäyttöä?

Aina voi kirjoittaa asiallisesti.

Jos on noin paha olla, silloin kannattaa tehdä muuta kuin tulla tälle palstalle keskustelemaan.