Lue keskustelun säännöt.
Miksi uuvun totaalisesti, jos joku (nyt mieheni) pyytää minulta jotain, pientäkin?
01.11.2019 |
Olen huomannut, että olen pitkään, ehkä aina, ollut sellainen, joka uupuu totaalisesti, jos joku pyytää jotain. Pyydetty asia on monesti ihan pieni ja helppo asia, että voisinko soittaa jonkun puhelun toisen puolesta, tai esim. kilpailuttaa autovakuutuksen miehen autoon tai joku sukulainen pyytää että tule tänään kahville. Tai mies pyytää, että voisinko selvittää (googlaamalla ym.) että mikä olisi hänelle paras uusi takki ja mistä sen saisi halvimmalla. Tai äitini pyytää, että katson jotkut kauppakirjat läpi ja otan kantaa onko ne ok. Minä kyllä olen luonteeltani avulias ja mielelläni autan läheisiäni, siitä ei ole kyse. Vaan siitä, että jos joku pyytää jotain. Pyytää vaikka vain soittamaan hänelle huomenna, niin uuvun pyytämisestä niin paljon, että istun vain puoli tuntia paikallani ihan poikkiväsyneenä (siis heti sen pyynnön tultua).
Mikä kumma tässä on, ja olenko ainoa tällainen?
Kommentit (142)
Ja siis mieheni pyytää minulta melko usein jotain pientä, kuten nyt parisuhteessa pyydetään toisiltaan. Se on sinänsä normaalia, että pyytää. Mutta koska uuvun jokaisesta pienestä pyynnöstäkin ihan täysin (muuten en ole erityisen uupunut ihminen), niin asia haittaa jo parisuhdettani, koska olen alkanut välttelemään tilanteita, joissa mies pyytää jotain. Jos hän soittaa minulle kesken päivän, niin pelottaa jo vastata, koska pelkään, että hänellä on joku pieni pyyntö. Tekisi mieli huutaa ääneen, että "älä ikinä enää pyydä minulta yhtään mitään", mutta en tietenkään huuda ja ymmärrän, että vika ei ole miehessä vaan minun päässä jotenkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet niin lähellä burn outia tunnollisen luonteesi vuoksi ettet jaksa enää mitään ylimääräistä?
No olen kyllä tunnollinen ihminen, mutta en perfektionisti kuitenkaan. Mutta kun olen ollut ainakin koko aikuisikäni tällainen, että uuvun pienistäkin pyynnöistä. Eikä minun päivät ole kamalan kiireisiä, joten periaatteessa ehtisin toteuttaa nuo pyynnöt, joten miksi ne on "ylimääräisiä"? Hmm. Ap
Vierailija kirjoitti:
Masennukselta kuulostaa.
Voisitko perustella? Olen kuitenkin iloinen ihminen, joka nauttii elämästä ja jolla on energiaa ulkoilla, tehdä tarpeelliset kotityöt ym. Ap
Oletko jo pitkään ollut monien asioiden kuormittama?
Mä oon huomannut itsessäni saman. Uuvun jo siitä kun iäkäs äitini pyytää kylässä käydessäni nostamaan hänelle jonkin painavan esineen ylähyllyltä. Eikä siihen mene kuin muutama hetki kun sen tekee.
Jotenkin vain tunnen olevani kaikkien pyyntöjen ja sidosten kuormittama. Ja pienet pyynnöt voi tuntuu niiltä viimeisiltä niiteiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vaikeassa masennuksessa juuri tuota oirekuvaa. En kestä yhtään pyyntö/vaadetta/toivetta. Olen perusluonteeltani tunnollinen suorittaja - ylisuorittaja. Kun voimat loppuu, ne loppuu totaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Oletko jo pitkään ollut monien asioiden kuormittama?
Mä oon huomannut itsessäni saman. Uuvun jo siitä kun iäkäs äitini pyytää kylässä käydessäni nostamaan hänelle jonkin painavan esineen ylähyllyltä. Eikä siihen mene kuin muutama hetki kun sen tekee.
Jotenkin vain tunnen olevani kaikkien pyyntöjen ja sidosten kuormittama. Ja pienet pyynnöt voi tuntuu niiltä viimeisiltä niiteiltä.
Hmm. No minulla on ollut rankka lapsuus, joten voi olla että on siinä mielessä ollut pitkään kuormitusta (tosin olen jo 40, joten lapsuus on kaukana takana). Muuten minulla on ollut kai tavallinen elämä, pääsin opiskelemaan ekalla yrittämällä, en ole koskaan ollut työtön jne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun kuulu soitella aikuisen miehen puolesta ja googlailla. Miksei hän tee itse? Tekeekö hän vastaavaa sinulle? Tuskin, korkeintaan omasta mielestään ehkä. Ei ole ihme, että olet uupunut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vaikeassa masennuksessa juuri tuota oirekuvaa. En kestä yhtään pyyntö/vaadetta/toivetta. Olen perusluonteeltani tunnollinen suorittaja - ylisuorittaja. Kun voimat loppuu, ne loppuu totaalisesti.
Mutta voiko olla mahdollista, että olen jotenkin tietämättäni ollut aina masentunut? Olen huvikseni tehnyt netissä tässä vuosien varrella pari kertaa sen masennuskyselyn (teen kaikkia kyselyitä, ne on kivoja :D ). Ja olen aina saanut siitä todella pienet pisteet eli ei mitään masennusta. Enkä tunne itseäni masentuneeksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun kuulu soitella aikuisen miehen puolesta ja googlailla. Miksei hän tee itse? Tekeekö hän vastaavaa sinulle? Tuskin, korkeintaan omasta mielestään ehkä. Ei ole ihme, että olet uupunut.
Itse asiassa mies tekee minua varten ja minun puolesta paljonkin vastaavaa, jopa paljon isompia kuin jonkun asian selvittäminen googlaamalla. Ja ilman, että pyydän häneltä. Hän itse usein oma-aloitteisesti ehdottaa, että hoitaisi jonkun vaikean jutun puolestani ja minä ilahdun ja kiitän siitä tietenkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun kuulu soitella aikuisen miehen puolesta ja googlailla. Miksei hän tee itse? Tekeekö hän vastaavaa sinulle? Tuskin, korkeintaan omasta mielestään ehkä. Ei ole ihme, että olet uupunut.
Ja siis, tämä uupuminen on ollut ongelmana jo kauan ennen kuin tapasinkaan miestäni. Liittyen esim. lapsuudenperheeni jäseniin ja sukulaisiin, välillä ystäviinkin. Aina jos joku pyytää jotain minulta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun kuulu soitella aikuisen miehen puolesta ja googlailla. Miksei hän tee itse? Tekeekö hän vastaavaa sinulle? Tuskin, korkeintaan omasta mielestään ehkä. Ei ole ihme, että olet uupunut.
Itse asiassa mies tekee minua varten ja minun puolesta paljonkin vastaavaa, jopa paljon isompia kuin jonkun asian selvittäminen googlaamalla. Ja ilman, että pyydän häneltä. Hän itse usein oma-aloitteisesti ehdottaa, että hoitaisi jonkun vaikean jutun puolestani ja minä ilahdun ja kiitän siitä tietenkin. Ap
No anna esimerkkejä miehen tekemisistä sinun hyväksi. MInunkin mieheni väittää tekevänsä puolestani vaikka ja mitä. Ei oikeasti tee. Kun pyydän häntä nimeämään jonkin tekemänsä asian, hän suuttuu.
Sanoit, että lapsuus oli rankka. Pyydettiinkö sinua silloin hoitamaan erilaisia asioita jotka eivät ehkä olisi kuuluneet sinun vastuullesi?
Eli voiko olla että avunpyynnöt tuovat jonkun ikävän tunnemielleyhtymän? Vaikka sellaisen, että olet joutunut huolehtimaan aikuisesta, jonka olisi pitänyt huolehtia sinusta? Tai että jos et ole hoitanut annettua tehtävää just oikein ja oikealla hetkellä, on tullut ikäviä seurauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun kuulu soitella aikuisen miehen puolesta ja googlailla. Miksei hän tee itse? Tekeekö hän vastaavaa sinulle? Tuskin, korkeintaan omasta mielestään ehkä. Ei ole ihme, että olet uupunut.
Itse asiassa mies tekee minua varten ja minun puolesta paljonkin vastaavaa, jopa paljon isompia kuin jonkun asian selvittäminen googlaamalla. Ja ilman, että pyydän häneltä. Hän itse usein oma-aloitteisesti ehdottaa, että hoitaisi jonkun vaikean jutun puolestani ja minä ilahdun ja kiitän siitä tietenkin. Ap
No anna esimerkkejä miehen tekemisistä sinun hyväksi. MInunkin mieheni väittää tekevänsä puolestani vaikka ja mitä. Ei oikeasti tee. Kun pyydän häntä nimeämään jonkin tekemänsä asian, hän suuttuu.
Tuo teidän tilanne kuulostaa ikävältä. Meillä se ei ole noin, vaan meillä on niin, että mies ei väitä tästä aiheesta mitään eikä koskaan ole vedonnut siihen, että teki jonkun jutun puolestani. Vaan minä ihan itse olen sitä mieltä, että mies tekee paljon asioita puolestani. Esim. jos haluan jostain vaatekaupasta vaatteen, jonka olen varannut sieltä edellisenä päivänä, ja sattuu satamaan vettä, ja olemme kotosalla ja sanon (ihan neutraalisti), että minun pitäisi kohta lähteä ostamaan sieltä se vaate, niin mies sanoo, että hän menee minun puolesta, niin minun ei tarvitse mennä ulos kastumaan, ja sitten menee ja hakee sen vaatteen. Ap
Uuvuin jo tekstisi lukemisesta - siinä oli niin monta kertaa sana ”pyytää”.
En muuten muista, milloin omat läheiseni olisivat viimeksi minulta pyytäneet jotain. Olen kai ihan tiedostamattani haalinut ympärilleni sellaisia ihmisiä, jotka välttelevät minkään pyytämistä, tai sitten osaan kieltäytyä niin luontevasti, etten osaa ajatella pyytämistä ongelmana. On kyllä kiva auttaa muita silloin kun itse saa olla aktiivinen osapuoli siinä avun tarjoamisessa.
Joka tapauksessa tsemppiä sinulle. Opettele tunnistamaan ja pitämään omat rajasi, sinulla on oikeus ja jopa velvollisuus laittaa oma jaksamisesi etusijalle. 😘
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, että lapsuus oli rankka. Pyydettiinkö sinua silloin hoitamaan erilaisia asioita jotka eivät ehkä olisi kuuluneet sinun vastuullesi?
Eli voiko olla että avunpyynnöt tuovat jonkun ikävän tunnemielleyhtymän? Vaikka sellaisen, että olet joutunut huolehtimaan aikuisesta, jonka olisi pitänyt huolehtia sinusta? Tai että jos et ole hoitanut annettua tehtävää just oikein ja oikealla hetkellä, on tullut ikäviä seurauksia?
Ei pyydetty lapsena hoitamaan, mutta koska perheemme oli "sekaisin" niin jouduin liian nuorena ottamaan liikaa vastuuta omista asioistani ja sisarusteni asioista. Ap
Vierailija kirjoitti:
Uuvuin jo tekstisi lukemisesta - siinä oli niin monta kertaa sana ”pyytää”.
En muuten muista, milloin omat läheiseni olisivat viimeksi minulta pyytäneet jotain. Olen kai ihan tiedostamattani haalinut ympärilleni sellaisia ihmisiä, jotka välttelevät minkään pyytämistä, tai sitten osaan kieltäytyä niin luontevasti, etten osaa ajatella pyytämistä ongelmana. On kyllä kiva auttaa muita silloin kun itse saa olla aktiivinen osapuoli siinä avun tarjoamisessa.
Joka tapauksessa tsemppiä sinulle. Opettele tunnistamaan ja pitämään omat rajasi, sinulla on oikeus ja jopa velvollisuus laittaa oma jaksamisesi etusijalle. 😘
No minä itseasiassa luulen, että kaikkien läheiset pyytää koko ajan jotain pientä, mutta normaalisti ihmiset ei kiinnitä asiaan mitään huomiota, eivät rekisteröi niitä pyyntöjä mitenkään erityisinä suurina pyyntöinä, vaan tavallisena arkipuheena. Esim. joku pyytää, että voitko soittaa minulle huomenna. Tai voitko tulla poikkeamaan huomenna. Ap
Onko sinulla rankka työ? Uuvuttaako se sinut ihan loppuun, että vapaa-aikana et jaksa mitään?
Minulla on pitkät päivät työ vieraalla kielellä ja tosi haastavaa sisällöllisesti. Mies (upea mies!) usein tukee minua vapaa-ajalla kun olen ihan poikki. Ehkä sinulla on rankka työ, joka imee kaikki mehut sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun kuulu soitella aikuisen miehen puolesta ja googlailla. Miksei hän tee itse? Tekeekö hän vastaavaa sinulle? Tuskin, korkeintaan omasta mielestään ehkä. Ei ole ihme, että olet uupunut.
Itse asiassa mies tekee minua varten ja minun puolesta paljonkin vastaavaa, jopa paljon isompia kuin jonkun asian selvittäminen googlaamalla. Ja ilman, että pyydän häneltä. Hän itse usein oma-aloitteisesti ehdottaa, että hoitaisi jonkun vaikean jutun puolestani ja minä ilahdun ja kiitän siitä tietenkin. Ap
On aivan eri asia tehdä vapaaehtoisesti tai pyydettäessä. Pyydätkö miestä ihan samalla lailla tekemään asioita sinulle ja tekeekö hän ne automaattisesti? Nyt sinulla on henkinen velvollisuus toteuttaa miehen jokainen pyyntö, kun hän itse ihan vapaaehtoisesti tekee sinulle asioita. Vapaaehtoisesti tehdessä kontrolli on aina itsellä ja pyydettäessä pyytäjällä.
Yleisesti sinulla varmaan on takaraivossa ajatus siitä, että ei ole sallittua kieltäytyä mistään pyynnöistä ja se aiheuttaa lamaannusta. Mahdollisesti lapsuuden kasvatuksen peruja?
Olet niin lähellä burn outia tunnollisen luonteesi vuoksi ettet jaksa enää mitään ylimääräistä?