Lue keskustelun säännöt.
Graduohjaaja turhauttaa
31.10.2019 |
Minulla on gradun aloittamisen kanssa ollut suuria vaikeuksia ihan motivaationkin takia ja graduohjaajan asenne ei auta kyllä yhtään. Aiemmin valitti, että tekstini on täynnä kirjoitusvirheitä mm yhdyssana-ja pilkkuvirheitä ja käski laittaa wordin oikeinkirjoitustarkistuksen päälle. Tarkistus ei löytänyt mitään muuta virheitä kuin lähdeviitteidem vieraskieliset nimet.
Toinen asia, josta valitti heti alussa oli se, että lähteitä on liian vähän. No, jos tekstiäkin on vasta kymmenesosa koko sivumäärästä, olisikohan niitä lähteitäkin siinä vaiheessa vähemmän kuin valmiissa gradussa.
Ja nyt kun taas pitkästä aikaa lähetin tekstiä, ainoa kommentti oli, että ei voi aloittaa käsitteiden määrittelyllä. Siis mitä hittoa nyt oikeasti? Johdannon jätin ihan tarkoituksella vielä pois ja tästä kyllä hänelle mainitsin. Eikö ole ihan normaalia, että varsinainen johdannon jälkeinen teoria alkaa käsitteiden määrittelyllä?
Ei kyllä yhtään kohtaa ajatukset tämän ohjaajan kanssa. Muutenkin ahdistaa, mutta tämän takia tekee mieli lyödä hanskat tiskiin kokonaan.
Kommentit (198)
Ai niin ja sanoipa ohjaaja muuten siinä esitykseni aikana myös, että todellakin huomaa työn jäljestä, että käyn työssä enkä ole pystynyt pitkiä päiviä kirjoittamaan. Juu, on hieman vaikeaa asettua ohjaajan asemaan, ehkä olen tosiaan asperger. Ei kai ohjaaja mitään väärää ole tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en jaksa enää tätä keskustelua. Nytkin alkaa vain itkettää, kun ajattelee koko asiaa. Mutta pitäkää vain aspergerinä tai hulluna tai herkkähipiäisenä, ihan sama. Minussahan se vika tietysti vain on eikä ohjaaja ole voinut tietenkään tehdä tai sanoa mitään väärä.
Ap, tässä ketjussa sinulle on annettu paljon todella hyviä neuvoja, olen kateellinen että av:tä ei ollut omana graduntekoaikanani. Rauhoitu nyt hetkeksi, unohda koko gradusi vähäksi aikaa (mielellään viikko-pari), ja palaa sitten neutraalilla asenteella tähän ketjuun.
Kaikessa palautteessa osa on aiheetonta, sinun tulisi nyt vain päästä siitä yli, ja löytää ne hyödylliset asiat. Vaikutat suhteettoman loukkaantuneelta siitä, että sinulle on huomautettu asioista, jotka itsekin jo tiedät. Sehän on vain hyvä, että korjattavaa ei ole sen enempää. Lisäksi se osoittaa, että voit ihan hyvillä mielin kirjoittaa lisää asiaa, ja luetuttaa ohjaajalla sitten isomman kokonaisuuden.
Tuosta jäsentelystä antaisin sellaisen vinkin, jonka olen todennut hyväksi omassa tieteellisessä kirjoittamisessani, että kirjoita kunkin idean, asian, teeman, tms. "ydin" post-it lapulle parilla sanalla tai korkeintaan yhdellä lauseella. Sitten raivaat pöydän puhtaaksi, ja asettelet nämä laput siihen jonoon niin, että muodostuu järkevä, loogisesti etenevä kokonaisuus. Itselläni jää tässä vaiheessa yleensä noita lappuja yli. Sillloin mietin, voiko ko. asian luontevasti yhdistää johonkin muuhun teemaan. Jos ei, kyseinen asia ei sisälly lopulliseen artikkeliin, vaan jää kokonaan pois. Tämä saattaa kirpaista, jos juuri siihen aiheeseen on käyttänyt paljon aikaa, mutta kokonaisuus on tärkeämpää kuin yksittäiset osaset. Olen huomannut, että tällainen tekstin visualisointi auttaa todella paljon hahmottamaan juuri sitä, mikä on tärkeää ja mikä ei.
Toinen hyödylliseksi havaitsemani tekniikka on, että kerrot jollekin maallikkotuttavallesi gradusi tärkeimmät havainnot ihan puhuen. Kiinnitä huomiota silloin siihen, missä järjestyksessä asiat esität, mitkä käsitteet on välttämättä selitettävä asian ymmärtämiseksi, mikä on se varsinainen johtopäätös. Yritä sitten kirjoittaa tekstiksi heti tuoreeltaan juuri se, mitä puhuit.
Tsemppiä, saat kyllä työn valmiiksi, ja se on lopulta se mikä eniten merkitsee. On aivan sama, mikä on gradun arvosana, ainoastaan se kiinnostaa muita, onko gradu tehty vai ei.
Jotkut ohjaajat nyt vaan on pa*koja ja joko tahallaan tai taitamattomuuttaan kiusaavat gradun tai lopputyön tekijää. Esimerkiksi oma ensimmäinen ohjaajani oli tällainen. Piti olla kovinkin fiksu kaveri ja vielä tehnyt kuulemma uraa yksityisellä puolella, mutta oli sellainen änkyrä ja kettuilija ettei mitään rajaa. Ohjeet olivat sellaista sekamelskaa ettei niistä tajunnut mitään ja aina kun yritti tarjota uutta tekstiä niin siinä oli muka jotain väärin tai väärä lähestymistapa.
Vaihdoin sitten lopulta ohjaajaa ja sain kovan puurtamisen jälkeen homman valmiiksi. Ei tämä uusikaan ohjaaja mikään taivaan lahja ollut näin jälkikäteen ajatellen, mutta selvästi parempi kuin se ensimmäinen. Ilmeisesti monelle graduohjaajalle se ohjaaminen on vaan pakkopulla joka on pakko hoitaa muiden mielenkiintoisempien tehtävien ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä ketjussa sinulle on annettu paljon todella hyviä neuvoja, olen kateellinen että av:tä ei ollut omana graduntekoaikanani. Rauhoitu nyt hetkeksi, unohda koko gradusi vähäksi aikaa (mielellään viikko-pari), ja palaa sitten neutraalilla asenteella tähän ketjuun.
Kaikessa palautteessa osa on aiheetonta, sinun tulisi nyt vain päästä siitä yli, ja löytää ne hyödylliset asiat. Vaikutat suhteettoman loukkaantuneelta siitä, että sinulle on huomautettu asioista, jotka itsekin jo tiedät. Sehän on vain hyvä, että korjattavaa ei ole sen enempää. Lisäksi se osoittaa, että voit ihan hyvillä mielin kirjoittaa lisää asiaa, ja luetuttaa ohjaajalla sitten isomman kokonaisuuden.
Tuosta jäsentelystä antaisin sellaisen vinkin, jonka olen todennut hyväksi omassa tieteellisessä kirjoittamisessani, että kirjoita kunkin idean, asian, teeman, tms. "ydin" post-it lapulle parilla sanalla tai korkeintaan yhdellä lauseella. Sitten raivaat pöydän puhtaaksi, ja asettelet nämä laput siihen jonoon niin, että muodostuu järkevä, loogisesti etenevä kokonaisuus. Itselläni jää tässä vaiheessa yleensä noita lappuja yli. Sillloin mietin, voiko ko. asian luontevasti yhdistää johonkin muuhun teemaan. Jos ei, kyseinen asia ei sisälly lopulliseen artikkeliin, vaan jää kokonaan pois. Tämä saattaa kirpaista, jos juuri siihen aiheeseen on käyttänyt paljon aikaa, mutta kokonaisuus on tärkeämpää kuin yksittäiset osaset. Olen huomannut, että tällainen tekstin visualisointi auttaa todella paljon hahmottamaan juuri sitä, mikä on tärkeää ja mikä ei.
Toinen hyödylliseksi havaitsemani tekniikka on, että kerrot jollekin maallikkotuttavallesi gradusi tärkeimmät havainnot ihan puhuen. Kiinnitä huomiota silloin siihen, missä järjestyksessä asiat esität, mitkä käsitteet on välttämättä selitettävä asian ymmärtämiseksi, mikä on se varsinainen johtopäätös. Yritä sitten kirjoittaa tekstiksi heti tuoreeltaan juuri se, mitä puhuit.
Tsemppiä, saat kyllä työn valmiiksi, ja se on lopulta se mikä eniten merkitsee. On aivan sama, mikä on gradun arvosana, ainoastaan se kiinnostaa muita, onko gradu tehty vai ei.
Kiitos hyvistä vinkeistä! Nyt ei vain ole aikaa hengähtää viikkoa. Olen nyt hengähtänyt sen vuoden ja ahdistus ei poistu. Opinto-oikeus loppuu jouluna ja lisäajan saamisesta ei ole varmuutta. Sen takia ahdistus on nyt suuri ja itku on herkässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän turhautumisen, mutta auttaako tässä ketjussa pyöriminen enää? Olet saanut paljon ohjeita ja haukkuvat kommentit voit jättää omaan arvoonsa.
Nyt vaan vedät syvään henkeä ja mietit, miten etenisit asian kanssa vaikka huomenna tai ensi viikolla. Hetki kerrallaan, osa kerrallaan. Kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä sanoa, että monet tämän ketjun kommentit ovat hyvin hämmentäviä.
Ap on selvästi jo heti aloitusviestissä -ja monesti sen jälkeen- maininnut, että hän on sähköpostissaan sanonut työhön tulevan myös johdannon. Näin voisi luulla, ettei hän saisi tasoa ''kyllä johdanto pitää olla'' olevia kommentteja keneltäkään, ei ohjaajalta, eikä tältä foorumilta. Kyllä, olisi ollut selkeämpää sisällyttää se työhön ja näin olisi hyvä jatkossa tehdäkin. Mutta eihän ap voi opiskelijana tietää, miten ohjaaja lukee viestejään, kuinka suuri työtaakka hänellä on tai ylipäänsä olettaa, ettei korkeakoulutetulta ohjaajalta voi odottaa edes sähköpostin lukutaitoa. Sen sijaan ohjaajan pitäisi asemansa ja kokemuksensa avulla pystyä asettumaan ap:n asemaan.
Ap on toivottavasti saanut jo työnsä valmiiksi, mutta muille vastaavien ongelmien kanssa painiskeleville: Mitä todennäköisemmin vika ei ole teissä. Kuten tässä ketjussa on jo käynytkin ilmi, ohjaajilla voi olla valtava työtaakka (ohjaus, opetus, hallinnolliset työt, tutkimus jne.). Ohjaus ei välttämättä ole kovin korkealla prioriteeteissa, sillä uralla etenemisessä merkitsevät ensisijaisesti tutkimustulokset. Osaa ohjaaminen ei myöskään lainkaan kiinnosta. Huonosta ohjauksesta kärsii luultavasti hyvin, hyvin moni muukin. Tilanteeseen voi yrittää vaikuttaa kysymällä kohteliaasti tarkennusta, vaihtamalla ohjaajaa tai yrittää esim. opiskelijajärjestön kautta vaikuttaa yleisesti ohjaussysteemiin. Jonkin verran yliopistoissa on jo herätty luokattomaan ohjaukseen ja sille on paikoitellen yritetty tehdä jotain.
Täysin käsittämättömät kommentit, joihin ei ole yritystensä jälkeenkään saanut selvyyttä, voi jättää täysin omaan arvoonsa. On ohjaajan ammattitaidottomuutta ja kypsymättömyyttä, jos hän ei osaa antaa relevantteja kommentteja oikeaan aikaan ja sitten nolaa opiskelijan täysin julkisesti. Kyllä kritiikkiäkin saa (ja pitää) julkisesti esittää, mutta nöyryyttäminen on täysin eri asia, vaikka osa professoreista ei ymmärräkään näiden eroa. Graduntekijän on hyvä muistaa, että hänellä on pohjalla luultavasti kandi tai muita pienempiä töitä. Näissä on jo harjoiteltu työn laatimista ja kyllä se gradukin sillä samalla idealla valmistuu. Toki parempaa jälkeä syntyisi, jos saisi kunnon ohjausta, mutta jos mikään ei auta, niin hätätapauksessa sen kyllä puristaa ilman sitäkin. Onhan sitä opinnoissakin selvitty varsin pitkälle.
Nimimerkillä yliopistossa tutkimustyössä
Olisi hyvä jos erilaisista opinnäytetöistä luovuttaisiin kaikilla asteilla. Tutkijaksi haluavat voisivat tehdä jonkun sellaisen extrana. Suurin osa ei kuitenkaan halua tutkijaksi, mutta moni syrjäytyy työelämästä tällaisten esteiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja teki sen virheen, että hän lähetti täysin raakileen tekstin monissa eri tiedostoissa. Ne versiot, jotka lähetetään ohjaajalle on se, mitä arvioidaan.
AP olisi voinut ilmoittaa sähköpostitse ohjaajalle, että hän nyt jatkaa graduprojektiaan ja koska hänellä ei oikeasti ollut mitään konkreettista vielä lähettää ohjaajalle olisi ihan kummankin kannalta ollut parempi olla lähettämättä mitään.
Kun sitten oikeasti on jotain konkreettista, se lähetetään YHTENÄ tiedostona, ei sisällysluetteloa, johdantoa, teoriaosuutta jne. erillisinä tiedostoina. Tuo on ohjaajalle todella raskasta enkä ymmärrä, miten gradun kirjoittajakaan kuvittelee saavansa jotain valmiiksi hyppimällä eri tiedostojen välillä?
Itse kirjoitin keväällä gradun. Meillä ohjaaja ohjeisti, että lähettäessänne sen ilmaiskaa selvästi mihin osioon kommenttia kaivataan, koska hän ei viitsi lukea ja korjata samaa tekstiä kerta toisensa jälkeen. Siis koko gradu (mitä oli tehty) lähetettiin yhtenä tiedostona ja sähköpostissa merkinnät, mihin kaipaa kommenttia.
Kirjoitin tutkimussuunnitelman, joka käytiin läpi graduseminaarissa. Sen jälkeen lähetin väliversion, joka käytiin läpi myös seminaarissa + sain kommentoidun version itselleni. Korjasin väliraporttini (joka siis oli ihan se gradu, joka rakentui pikkuhiljaa, ei mikään irrallinen raportti) ja lisäksi kirjoitin sen loppuun, jolloin ohjaaja kommentoi loppuosan (mutta ei enää sitä jo kommentoitua väliraporttia). Minullekin huomautettiin kirjoitusvirheistä ja epäselvistä lauseista ja totta tosiaan, vaikka lause kieliopillisesti olikin oikein niin lauseella saattoi olla jollakin tavalla erilainen merkitys, kuin olin tarkoittanut ja ohjaaja näki ne paremmin kuin minä.
Gradu ei ole mikään iso juttu, vaan yksi kurssityö muiden kurssitöiden joukossa. Gradu vain jostain syystä nostetaan jollekin jalustalle, mikä saattaa aiheuttaa painetta siihen.
Kandintyö testaa, osaako opiskelija lukea. Gradu testaa, osaako opiskelija kirjoittaa. Väitöskirja testaa, osaako opiskelija ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, miten sen gradun kanssa kävi?
Mun viimetalvinen fiasko sai ajattelemaan, että olen tähänkin asti pärjännyt ilman maisterin papruja ja pärjään edelleenkin! Työelämä on osaltani ohi 95 tai 100 %, miksi satsaisin enää opintoihin? Miksen keskity huolettomampiin asioihin?
Voisi niille ohjaajille kertoa edes sen, miten pitkä gradun pitää olla, etteivät anna virheellistä tietoa. Sanoi mulla olevan jo riittävästi lähteitä; ei tarvi enempää olla. Mulla oli tuolloin ehkä 3 sivua pitkä lähdeluettelo. Alan graduissa on joskus kymmenenkin sivua lähteitä.
Kandissa oli toinen ohjaaja ja arvosana 4/5 eli kieltäydyn hyväksymästä tekstiäni ihan pskaksi!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan mielivaltainen ohjaaja, joka ei puutu asiasisältöön mutta punakynäilee kirjaimellisesti kokonaisia tekstiversioita mikromanageroinnin merkeissä. Kehuu suullisesti, että olen kielellisesti lahjakas ja antaa takaisin nivaskan punakynällä yliviivattua tekstiä :D Moitteet ovat sen tyyppisiä, että se mikä on korjattu 1. versiossa hänen mieleisekseen, on 4. versiossa väärin ja pitäisi muuttaa ensimmäisen, itse kirjoittamani raakaversion kaltaiseksi.
Haluan tästä opparista sen luvatun 4-5, mutta minulta loppuu kohta voimat kesken ja tyydyn ihan mihin tahansa. Kunhan vain pääsisin siitä ohjaajasta, gradusta ja koulutuksesta eroon. Minua on pyydetty tohtorikoulutukseenkin (luonnontieteet), mutta ei hele! En ala tekemään mitään kammottavia väikkäreitä, kun gradun tekeminenkin on puhtaasti sitä itseään...
Toisin sanoen olet kielellisesti lahjakas mutta teksti on vielä raakile. Mitään arvosanaa ei ole voitu luvata. Tohtorikoulutukseen pyytäminen on ollut ennenaikaista. Tapahtuu tuollaista etukäteen kehumista, mutta oikeudenmukaista se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"mm yhdyssana-ja pilkkuvirheitä", "lähdeviitteidem vieraskieliset nimet". Asenne on rohkea. Kerää vaan enemmän lähteitä seuraavaan versioon ja tee yksinkertainen johdanto. Sitten haukkuu niitä mutta haukkukoon.
Jossain vaiheessa alkaa sitten "teekin eri tavalla"-puhe. Tee mitä haluat, kunhan saat läpi.
Vierailija kirjoitti:
No, miten sen gradun kanssa kävi?
Mun viimetalvinen fiasko sai ajattelemaan, että olen tähänkin asti pärjännyt ilman maisterin papruja ja pärjään edelleenkin! Työelämä on osaltani ohi 95 tai 100 %, miksi satsaisin enää opintoihin? Miksen keskity huolettomampiin asioihin?
Voisi niille ohjaajille kertoa edes sen, miten pitkä gradun pitää olla, etteivät anna virheellistä tietoa. Sanoi mulla olevan jo riittävästi lähteitä; ei tarvi enempää olla. Mulla oli tuolloin ehkä 3 sivua pitkä lähdeluettelo. Alan graduissa on joskus kymmenenkin sivua lähteitä.
Kandissa oli toinen ohjaaja ja arvosana 4/5 eli kieltäydyn hyväksymästä tekstiäni ihan pskaksi!
Oliko tämä ap?
Vierailija kirjoitti:
Voisi niille ohjaajille kertoa edes sen, miten pitkä gradun pitää olla, etteivät anna virheellistä tietoa. Sanoi mulla olevan jo riittävästi lähteitä; ei tarvi enempää olla. Mulla oli tuolloin ehkä 3 sivua pitkä lähdeluettelo. Alan graduissa on joskus kymmenenkin sivua lähteitä.
Ei gradun pituus ja lähteiden määrä ole noin suoraan toisiinsa verrattavissa. Ei ole mitään taulukkoa, josta luetaan, että 30 lähdettä on 50 sivun gradu ja 50 lähettä on 80 sivun gradu.
Toivottavasti ap sai gradunsa valmiiksi. Itsellä gradu meneillään ja kyllä turhauttaa, kun ohjaajalta tulee ihan hirveää painetta saada hyvä arvosana (koska hänen semmassaan ei saada huonoja arvosanoja), vaikka itselle riittäisi pelkkä läpipääsy. Kommentit on sitten sen mukaisia, eli jatkuvasti löytyy korjattavaa ja hiottavaa, jotta gradu olisi täydellinen. En minä halua täydellistä, minä haluan vain ne paperit ulos! Mutta ennen kuin ohjaaja näyttää vihreää valoa, gradua ei saa palauttaa. Alkaa usko loppua, että valmistunko ikinä. :(
Olen työelämässä ja asun ihan eri kaupungissa kuin yliopisto on. Ei siellä nyt yhtäkkiä vain kipaista. Ja ne kirjoitusvirheet olivat siis siinä yli vuosi sitten jätetyssä väliraportissa, jota ohjaaja ei hyväksynyt. Ketutti niin kovasti silloin, ettei tehnyt mieli kysyä yhtään mitään ja olen vain sinnikkäästi kirjoittanut tekstiä uudelleen. Sain siis tämän palautteen väliseminaarissa. Siellä pönötin kaikkien edessä tulipunaisena, kun ohjaaja haukkui minun tekstini pystyyn. Eipä siinä paljon tehnyt mieli keskustella, kun tulin nolatuksi kaikkien edessä.
Sehän ongelmani onkin, kun oikeasti en ymmärrä niitä neuvoja. Emme ole yhtään samalla aaltopituudella. Ohjaaja puhuu aidasta ja minä aidanseipäästä. En minä kiusallani jätä niitä ohjeita noudattamatta.