Lue keskustelun säännöt.
Helvetti. Mieskaverit lopettivat vuosien kaveruuden..
Ap
30.10.2019 |
.. Heti kun aloitin parisuhteen nykyisen mieheni kanssa. Tai no pari näistä jatkoi kaveruutta senkin jälkeen mutta lopettivat kaveruuden aloitettuaan omat parisuhteensa. Nämä kundit olleet minulle kuin veljiä, hauskaa seuraa ilman fyysistä menoa tai flirttiä. Onko joku juttu ettei kaverivälejä kehdata ylläpitää kun varattu vai mistä kyse? Muilla kokemusta?
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Mullekin kävi näin. Koin iteni petetyksi ex-kaverimiehen taholta. Mietin kauan jälkeen päin, eikö meidän välillämme ollutkaan ystävyyttä, kun se loppui noin. Mietin myös, näyttelikö mies ystävää päästäkseen kuitenkin pöksyihin? Kaikenlaista tulee mieleen jos yhteydenpito loppuu kuin seinään kun toinen alkaa seurustella. Yritin vielä ottaa yhteyttä, mutta vastaukset olivat sentyylisiä että tylysti sanotaan "Eikö sun seurustelukumppanin pitäisi nyt lähtee sun kanssa / tehä ehdottamaasi / jotain?" Voiko ystävä jopa loukkaantua siitä, että toinen alkaa seurustella? No tuo heebo ymmärrettävästi jäi elämästäni ja arvostukseni häntä kohtaan laski roimasti.
Naiskaveri alkoi samanlaiseksi. Tosin ei noin suoraan sanonut mitään mutta antoi ymmärtää. Kuulumisten kysely jäi mun harteille ja kaveri vetäytyi täysin kaverisuhteesta. Enkä usko että olis ollut vaikka salaa ihastunut.. molemmat naisia. Mutta ehkä jotain mustasukkaisuutta ja hylkäämisen pelkoa, harmia kun ei itsellä omaa miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalivietti siis pilaa usein ystävyyden tai mahdollisuuden siihen, jos ei osaa tai halua yhtään hallita sitä
N27
Oletko mennyt yhtään omaan käytökseesi, jos oikeasti joka piirissä joudut seksuaalisten viettien kohteeksi? Minä olen aika kaunis nainen ja olen joutunut kyllä kikatteluja ja kihertelyjä tietoisesti välttämään. On kieltämättä kurjaa, että usein on pakko mennä ikään kuin puolikkaalla itsestään, mutta toisaalta se helpottaa elämää ja parantaa ystävyyssuhteita, etenkin toisiin naisiin.
Ja miehetkin ja lesbotkin ovat arvostaneet sitä, että tulen vastaan rehdisti ja reilusti, tehden myös ilmeillä ja eleillä selväksi, että ulkonäön vuoksi ei kannata odottaa mitään.
Olen nimenomaan toverillinen, en mikään kihertelijä ja sylissä istuskelija ym. mitä tuossa edellisessä viestissäsi vihjailit.
Aika naiivi olet jos luulet, että se on joku omalla käytöksellä vältettävä asia, miten MUUT ihmiset hillitsevät viettinsä.
Tuntemattomien kanssa ääritoverillinen ote toimii, mutta kun aletaan _ystävystymään_ se ei enää autakaan mitään.
Varmaan tiedostamattani kyllä vapaudunkin siinä vaiheessa, mutta eikös ystävyydessä pitäisikin vapautua?
Mikä ystävyys se sellainen on, missä ei voi esim. nauraa vapaasti?N27
Kyllä omalla käytöksellään vain voi aika paljon vaikuttaa toisten käytökseen. Milläs sitten, ellei sillä? Jos minä joutuisin jokaisessa ystävyyssuhteessani vaikkapa riitaan, alkaisin miettimään, mikä käytöksessäni on sellaista, että tälläinen tilanne toistuu. Aivan sama, mikä se ystävyyttä hiertävä asia on, jos se toistuu kaikissa ystävyyssuhteissa, täytyyhän jotain olla sellaista omassaKIN käytöksessä, joka tilanteen laukaisee.
Usein vain on niin, että on helpompaa ajatella, että aina nuo kaikki toiset ovat tuollaisia, vaikka minä tässä olen aivan oikeanlainen.
Vapautuminen ja nauraminen ei tähän varmaan liity, vaan ehkä seikat, joita et itse nyt tiedosta.
Kuule kun aina sillä ei voi vaikuttaa, vaikka miten uskottelet itsellesi niin.
Luuletko etten ole koskaan miettinyt ja kysellyt ystäviltä, että käyttäydynkö jotenkin siten että antaisin ymmärtää jotain, mutta ystävät ovat nimenomaan sanoneet että et käyttäydy vaan ihan normaalisti.
Kukaan ei ole koskaan vihjannut mitään siihen suuntaankaan, että olisin jotenkin liian flirtti, huomionhakuinen tms., mutta sen sijaan on sanottu esim. pakastimeksi.
Eikä ihmisen tosiaan edes pidä alkaa esittämään jotain toista persoonaa, jotta noin ei kävisi.
En esim. ala jäykäksi ja ilottomaksi jotta kukaan ei varmasti yrittäisi mitään, täysin naurettava ajatuskin.
Tai esittämään ystäväni luona kyläillessä jotain muuta kuin olen.
Osaan vetää itseni täysin kylmäksi tuntemattomien miesten seurassa, mutta en rupea esittämään tai vetämän mitään kuorta ylleni jos tutustun uuteen ihmiseen paremmin ja hengaan sen kanssa paljon.En tiedä millaisiin asioihin sitten viittaat, kun viestistäsi ei ainakaan ilmene mitä ne asiat on joilla vedetään tuollaista käytöstä puoleensa?
N27
Totesin vain, että jos löydät toistuvasti itsesi usean eri ihmisen kanssa samasta tilanteesta, on todella vaikeaa kuvitella, että et ole tilanteeseen mitenkään vaikuttanut. Itsekin totesit, että et voi vaikuttaa siihen, miten toiset käyttäytyvät, joten jos et halua näistä tilanteista itseäsi löytää (JOS siis oikeasti et), et oikeastaan voi muuta kuin pohtia, mikä oma osuutesi näissä tilanteissa on ja miten sitä voisi muuttaa.
Eiköhän jokainen kaunis nainen (sitä sinä varmasti olet, kun kaikki heteromiehistä lesboihin joutuvat seksuaaliviettiensä varaan seurassasi) tiedä, millaisin katsein ja elein, hyvin pienin, saa seksuaalisen huomion itseensä. Ei ole teeskentelyä tarkkailla näitä omia makroeleitä ja vähän hillitä niitä. Ei tarvitse heittäytyä kylmäksi, se nimittäin on kauniin naisen yhden lajin kutsu, sekin.
Painu nyt jo v***uun siitä sössöttämästä, silloin ihminen vasta pilalle menee jos kokoajan alkaa itseään tarkkailemaan.
Silloin sitä on korostetun itsetietoinen ja se ei edesauta mitään aitoja kohtaamisia elämässä.
Menee helposti vaan kujalle ja hukkaan, kun sille tielle lähtee (jatkuvaan itsensä tarkkailuun ja kontrollointiin) eikä lopulta enää tiedä miten pitäisi olla.Eikä tämä ole minulle ongelma; on ystäviä jne., pointti oli vaan et miesten kanssa ei ole koskaan puhdas ystävyys onnistunut vaan aina siinä on ollut jotain jännitettä ja myöhemmin käynyt ilmi, että mies on ihastunut.
Lisäksi nuo ystävien miehet ja muut vastaavat.
Naurattaa, että kukaan edes yrittää selittää seksiviettiä ja ihastumista pois maailmasta.:D
”Käyttäydyt vaan eri tavalla niin ei sitä silloin tapahdu! Muiden ihmisten sukupuolivietin herääminen ja ihastuminen on omalla vastuullasi, katso miten käyttäydyt!”Sinä olet varmasti niitä, joiden mielestä r a i s kaukset ja a h d i s telutkin on vain naisen käytöksestä ja pukeutumisesta kiinni, se oikein huokuu sinusta, se asenteesi.
Minua ei ole btw ikinä ahdisteltu, taidan olla siltäosin aika harvinainen tapaus?
Mutta ihastujia on ollut ja tuttuja jotka päihtyneenä paljastaa jotain himojaan yms.
Eikä minulla ole myöskään ollut koskaan ongelmia toisten naisten kanssa, varmaan sattunut vaan erityisen sopivia ja hyviä tyyppejä ympärille.
Niin ja en oikein tiedä millaisin elein ja ilmein saa seksuaalisen huomion itseensä, en ole sellainen joka tuijottelee silmiin tms. Jos joku mies kiinnostaa, niin sitähän just ei uskalla kattoaN27
Mutta eihän ihastuminen välttämättä tarkoita sitä, että haluaa sänkyyn tai edes viitsii notkua toisen elämässä toivoen, että toinen huomaa. Ihastuminen ei ole aina mitenkään seksuaalista.
Mä ihastun toooodella helposti, koska monissa ihmisissä on aina joku ominaisuus, joka viehättää. Pääosin ihastuminen menee ohi nopeasti ja jäljelle jää vain mielenkiintoinen ihminen ilman mitään seksuaalista jännitettä. Koska itse pyrin kohtaamaan ihmiset ensisijaisesti ihmisinä, en miehinä tai naisina.
Sen mitä olen hetero miehistä oppinut, niin ystävyyssuhteet eivät miesten puolelta ole koskaan pelkkää ystävyyttä. Miehet eivät pahemmin kuluta aikaansa naisiin ellei jotain tunteita heillä ole.
Tosin tuollainen kaveriporukka poikkeaa tästä kaavasta. Mutta porukassa ei tarvikkaan kaikkien kanssa olla niin läheisiä.
Minulla oli läheinen jätkäkaveri, kuin veli. Kun menin suhteeseen hän onnitteli ja alkoi samana iltana valitella sitä että hänellä itsellään on liian iso nenä. Meni puolitoista vuotta ja ero tuli. Hän oli tukena ja hengailtiin paljon. Sitten noin vuosi myöhemmin menin uuteen parisuhteeseen. Tällöinkin tämä jätkäkaveri onnitteli ja samana iltana valitteli taas kuinka hänellä itsellään on iso nenä (?!). Kyllä, hänellä on keskivertoa isompi nenä ja kumppaneillani häntä sirommat nenät mutta kävi mielessä että onkohan ajatellut että väleistämme olisi tullut parisuhde jos hänen nenä olisi erilainen. Nykyisin olemme enää hyvänpäiväntuttuja ja hänkin tahollaan parisuhteessa
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt ihan samoin, ainoastaan yksi miespuolinen kaveri on pysynyt. Pisti kyllä miettimään, että aatteliko ne sittenkin jotain enemmän kuin ystävyyttä, olivat tahtomattaan friend zonella vai mitä ihmettä.
Kyllä me kaverimiehet usein toivotaan salaa muutakin kuin ystävyyttä. Sitten kun ihastus on viimein varattu ja mahikset 100% menneet niin pikkuhiljaa unohtuu eikä seurustelevaa kaveria tapaa usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä olen hetero miehistä oppinut, niin ystävyyssuhteet eivät miesten puolelta ole koskaan pelkkää ystävyyttä. Miehet eivät pahemmin kuluta aikaansa naisiin ellei jotain tunteita heillä ole.
Tosin tuollainen kaveriporukka poikkeaa tästä kaavasta. Mutta porukassa ei tarvikkaan kaikkien kanssa olla niin läheisiä.
Ne vaan odotti jos porukalla olis päässyt paneen, joku kimppasessio. Sit kun ei mitään toivoa ole niin akka mäkeen. Miehet ei kuitenkaan pääsääntöisesti viihdy naisten seurassa koska miehet pitää naisia typerinä, tylsinä ja rasittavia.
Ei ole ikinä ollut tätä ongelmaa kun olen ruma ja läski, seksi ei kelpaa vaikka tarjoais. Mut miehet on epäluotettavia. Itse olen kaverisuhteissa kyllä se joka poraa reiät seiniin, eikä tulisi mieleenkään kerjätä seksiä siitä hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveruus ja ystävyys on kahden kauppa. Molempien pitää tuntea että siitä ystävästä ja kaverista on hyötyä. Voi tuntea esimerkiksi että kyseessä on toista sukupuolta oleva tyyppi, jonka kanssa voi keskustella erilaisista asioista mitä oman sukupuolen kanssa. Sitten kun löytyy se oma kumppani, niin sitä tarvetta ei ole kun kumppani täyttää sen tarpeen ja siitä ystävyydestä saattaa tulla tarpeiltaan kovin yksipuolista. Myös se sinkuksi jäävä ystävä voi tuntea että nyt kun tämä toinen osapuoli on parisuhteessa, niin häntä ei enää tarvita ja kokea itsensä hyödyttömäksi.
Kaveeraan mieluummin miesten kuin naisten kanssa koska en jaksa naisten naiseilukäytöstä. Sitä asioiden ylianalysoimisia, vatvomista, selän takana puheita ja pinnallisuuksia. Taka-ajatuksia miespuolisten kavereiden kanssa ei ole, heitetään läppää ja pelataan esim. konsolipelejä
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli naiset elävät miesten huomiosta, oli ne suhteessa tai sinkkuja.
Tämä selvä.
Minä olen jo tottunut siihen, että miehet eivät ole pysyviä ystäviä. Puolentusinaa miespuolista ystävää on lakannut pitämästä yhteyttä heti kun ovat alkaneet seurustella. Joku sanoi, että ei ole aikaa pitää yhteyttä. Yksi sanoi että tyttöystävä suuttuu jos pitää yhteyttä minuun (mitä lie minusta kertonut tyttöystävälle). Luulen että pääsyy on se, että olen vain kiva varaystävä tai tyttöystävän korvike yksinäisille ihmisille, ja minulle on kiva avautua ja minun kanssa voi tehdä lähes samoja asioita kuin tyttöystävän kanssa: rassata autoja, käydä kävelyllä tai urheilemassa tai puhua maratonpuheluita jne. Seksiä tai läheisyyttä ei ole, mutta muuten muistuttaa parisuhdetta kun tekevät minusta bestiksen johon pidetään yhteyttä melkein joka päivä. Ei minulla ole mitään sitä vastaan ja mielelläni kuuntelen heidän naishuoliaankin, mutta on se sitten jännä miten liki päivittäisestä yhteydenpidosta leikataan täyteen radiohiljaisuuteen kun joku suhde syvenee seurusteluksi. Kaava toistuu aina samana.
En haluaisi sukupuolittaa, mutta näitä on jo niin monta mieskaveria ollut, jotka tulleet ja menneet, mutta naispuoliset ystävät on vuosien takaa ja aina vain jatkuu ystävyys, vaikka välillä olisi hiljaisempaa.
Olen vajaa nelikymppinen sinkku itse. Miehistä jokunen on ehkä alussa ollut ihastunut (samalla tavalla kuin miehet on lähes kaikkiin naisiin) ja ystävyys on saattanut alkaa siitä ettei ole tullut romanttista kipinää, mutta kaveritasolla on toiminut. Suhde on kuitenkin muuttunut heti täysin platoniseksi ja mitään ihastusta ei enää ole ollut. Lähinnä tuo saattaa vaikuttaa siihen, että jos joku yhtäkkiä tulee elämään niin siitä myös yhtäkkiä on helppo heivata. Joku työ- tai opiskelukaveri ehkä pikku hiljaa lähenee ja tulee osaksi ystäväpiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla menee niin, että miespuoliset ystävät hyvin usein lopettavat yhteydenpidon siinä vaiheessa, kun itse menevät naimisiin.
Olisiko sitten niin, että vaimo käskee lopettaa. Hyvin mahdollista.
Yksikään mies ei ainakaan ole osannut mitään järkevää selitystä asiaan antaa, vaan menevät ihan mykiksi. Ymmärrän kyllä, jos on tarve puolustella vaimoa, eikä myöskään haluta sanoa suoraan, että "No kun Maija ei tykkää susta enkä saa pitää yhteyttä enää." Voisi kuulostaa vähän tossulta, kun aiemmin ollaan oltu hyviä kavereita pitkään.
Et ole paras arvioimaa sitä, että miten henkilökemianne muuttuivat parisuhteesi alettua. Voi hyvinkin olla, että muutuit seuraavilla tavoilla ärsyttäväksi.
- Raahasit uutta miestäsi mukaan yhteisiin tapahtumiin
- Kestelunavauksesi koskivat 80% uutta miestäsi
- Aloit puhumaan miehesi asioista
- Et ollut valmis lähtemää menoihin samalla aiemmalla asenteella
- Seurasi yksiselitteisesti huononi. Et ollut enää yhtä vitsaileva tai läheinen
Lisäksi on mahdollista, että he ajattelivat, että välien katkaisu on yksinkertaisesti ainoa ratkaisu väärinymmärrysten välttämiseksi. Lähes jokaisella miehellä on kokemusta mustasukkaisista puolisoista. Sitä turhaa draamaa ei kukaan jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä annat heille jotain, mitä saavat nyt tyttöystävältään ? Ei sen tarvitse olla seksuaalistakaan. Jos heillä mieskaverit pysyy mukana koska he taas antavat jotain mitä tyttöystävä ei anna? Ei sen tarvitse sen kummempaa olla. Itselläkin muutama miespuolinen kaveri puolivahingossa tippui suhteen myötä, koska oma poikaystävä antoi sitä hauskaa, rentoa miesseuraa suhteen muiden asioiden lisäksi, niin en näiden miesten seuraa enää niin paljoa kaivannut. Kauhea sanoa, mutta ehkä huomasin heidän epätärkeytensä vasta kun aloin suhteeseen ihanan miehen kanssa. Naispuolisista kavereistakin osa on eri syistä tippunut samoin kuin itse. En ajattele sitä sen kummempana asiana.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli läheinen jätkäkaveri, kuin veli. Kun menin suhteeseen hän onnitteli ja alkoi samana iltana valitella sitä että hänellä itsellään on liian iso nenä. Meni puolitoista vuotta ja ero tuli. Hän oli tukena ja hengailtiin paljon. Sitten noin vuosi myöhemmin menin uuteen parisuhteeseen. Tällöinkin tämä jätkäkaveri onnitteli ja samana iltana valitteli taas kuinka hänellä itsellään on iso nenä (?!). Kyllä, hänellä on keskivertoa isompi nenä ja kumppaneillani häntä sirommat nenät mutta kävi mielessä että onkohan ajatellut että väleistämme olisi tullut parisuhde jos hänen nenä olisi erilainen. Nykyisin olemme enää hyvänpäiväntuttuja ja hänkin tahollaan parisuhteessa
Muuhun puuttumatta, alkoi kiinnostaa tuo, miten sä ”menet parisuhteeseen”. Siis tuosta vaan zädäm, ja sitten ilmoitat kaverille hei mä menin parisuhteeseen, ja saman tien alkaa valitus nenän koosta?
Useimmat säätää enemmän tai vähemmän, hengailee ja tapailee ja sitten huomataan että ollaan vakavissaan, niin toi sun ”parisuhteeseen meneminen” tuntuu hassulta. :)
Vierailija kirjoitti:
Eli naiset elävät miesten huomiosta, oli ne suhteessa tai sinkkuja.
Tämä selvä.
Eli sä elät palstanaisten huomiosta, olipa se positiivista tai negatiivista.
Tämä selvä.
Minulla ei ole miesystävää eikä mieskaveria enää. He alkoivat viihtyä paremmin kahdestaan.
No ap jos roolit olisi toisin päin. Eikö olisi ihan luonnollista, että suhteen aloittaneen miehen naispuoliset ystävät eivät pyöri joka päivä miehen elämässä?
Lisään edelliseen kommenttiini (puolentusinan dumppauksista), että miehet ovat ystävyydessään selkeästi innokkaampia yhteydenpitäjiä kuin naiset. Muistuttaa tosiaan parisuhteen alkuhuumaa. En minä naiskavereiden kanssa niin paljon näe tai viestittele. Miehet tykkäävät puhua kanssani esim. autoista, moottoripyöristä, yhteisistä harrastuksista ja omista naisasioistaan. Kyllä minua aina toisten asiat kiinnostaa ja mukavampi on askarrella tai treenailla kaverin kanssa kuin yksin. Lainaavat esim. työkaluja ja ovat muuten avuliaita kyllä, mutta harvemmin heitä kiinnostaa minun miesasiat tai yleensäkään, onko minulla jotain murheita. Suhteet eivät ole hyväksikäyttöä, koska mielelläni kuuntelen toisten asioita ja on kiva kun saan vaikka lenkkiseuraa, mutta kun he noin vuoden kuluessa saavat ihka oikean parisuhteen, ei ole enää mitään naismurheita mistä avautua ja arkeen saa seuraa tyttöystävältä.
Tavallaan vittumainen kohtalo, mutta pystyn jopa nauramaan sille miten säälittävä tyyppi olen. :p
Onneksi on naispuolisia uskollisia ystäviä, jopa ala-asteelta saakka. Harvemmin tavataan, mutta tiedän että siellä ne kuitenkin aina on, ja hekin tietävät että minä en ikinä katoa.
"Ottaa miehen ihmisenä, eikä "ai ei siinä on mies, nyt jos mä hymyilen sille se luulee taas vaikka mitä, aina ne luulee". Ei luule." Juu, tästä olen aina lähtenyt, ja osan kanssa näyttää onnistuvan, mutta sitten taas on liian monia joiden kanssa ei, mikä aiheuttaa ongelmia. Ja kyllä, osa miehistä tulkitsee ihan jo naisen hymyn kiinnostukseksi, jos vaan haluavat niin tulkita.
"Hän sanoi näin: jos nainen koko ajan valittaa, että miehet haluavat vain sitä yhtä, hänellä todennäköisesti ei ole miesten mielestä kuin yksi asia tarjottavana." Lol. Ensimmäinen kerta ikinä kun kukaan vihjaa mulle että vika mussa olisi se että mulla on vain "yksi asia tarjottavana". En oikeastaan ole edes mitenkään aivan erityisen kaunis ja mua on aina kehuttu erilaisista ominaisuuksista. Eikä ne ilmeisesti ajattele että mulla on vain yksi asia tarjottavana, kun kerran kiinnostuvat kuitenkin parisuhdemielessä. En minä voi viime kädessä miehen puolesta päättää mitä tämä päättää minulla olevan tarjottavana.
Haiskahdat nyt kyllä aika pahasti trollilta, tai sitten sulla on käynyt todella hyvä tuuri elämässä tähän asti, etkä suostu tuntemaan minkäänlaista sympatiaa muita naisia ja näiden ongelmia kohtaan. Aikamoista piikittelyä ja syyllistystä irtoaa tähän suuntaan. Sillä tavalla voi kyllä pärjätä paremmin osan miehistä kanssa, että sikäli en ehkä ihmettele.