Helvetti. Mieskaverit lopettivat vuosien kaveruuden..

Vierailija kirjoitti:

Itse olen havainnut, että ihmiset, jotka hokevat, että mies ja nainen eivät oikeasti voi olla ystäviä keskenään, eivät ole kovin kummoisia ystäviä itse omalle sukupuolelleenkaan. Eli siis eivät ymmärrä oikeasti ystävyydestä mitään, vaan näkevät ystävyyden jonain hyötysuhteena, josta pitää saada irti jotain.

Kyllähän ystävyys on tavallaan molemminpuolinen hyötysuhde. Hyödyn ystävistäni kun saan heistä kiinnostavaa keskustelu ja hengailuseuraa ja päinvastoin. 

Toki miehet ja naiset voivat olla ystäviä keskenään(luontevaa homomiehille, a-seksuaalimiehille..), mutta itse maskuliinisena ja miehisistä asoista kiinnostuneena näen, että käytännössä se ei oikein ole luontevaa näin 35vuotiaana.

Teini-iässä toki oli ihan perusjuttu.  Aika harva nainen kiinnostaa tässä iässä pelkkänä ystävänä vapaa-ajalla, koska keskimäärin aivan erinlaiset kiinnostuksen kohteet ja puheenaiheet. Tosi luontevaa ystävystyä vaikka jonkun kahden lapsen äitin kanssa ja koettaa soitella, et lähdetkös bisselle ens la iltana? Tuutko pelaamaan änäriä tänne kämpille frendien kanssa? jne.. :) 

Tietysti ystävien vaimoista/mimmikavereista tulee myöskin läheisiä "ystäviä" ajan mittaan, mutta eihän heidän kanssaan käytännössä olla frendejä samalla tavalla/tasolla kuin heidän miestensä kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalivietti siis pilaa usein ystävyyden tai mahdollisuuden siihen, jos ei osaa tai halua yhtään hallita sitä

N27

Oletko mennyt yhtään omaan käytökseesi, jos oikeasti joka piirissä joudut seksuaalisten viettien kohteeksi? Minä olen aika kaunis nainen ja olen joutunut kyllä kikatteluja ja kihertelyjä tietoisesti välttämään. On kieltämättä kurjaa, että usein on pakko mennä ikään kuin puolikkaalla itsestään, mutta toisaalta se helpottaa elämää ja parantaa ystävyyssuhteita, etenkin toisiin naisiin.

Ja miehetkin ja lesbotkin ovat arvostaneet sitä, että tulen vastaan rehdisti ja reilusti, tehden myös ilmeillä ja eleillä selväksi, että ulkonäön vuoksi ei kannata odottaa mitään.

Olen nimenomaan toverillinen, en mikään kihertelijä ja sylissä istuskelija ym. mitä tuossa edellisessä viestissäsi vihjailit.

Aika naiivi olet jos luulet, että se on joku omalla käytöksellä vältettävä asia, miten MUUT ihmiset hillitsevät viettinsä.

Tuntemattomien kanssa ääritoverillinen ote toimii, mutta kun aletaan _ystävystymään_ se ei enää autakaan mitään.

Varmaan tiedostamattani kyllä vapaudunkin siinä vaiheessa, mutta eikös ystävyydessä pitäisikin vapautua?

Mikä ystävyys se sellainen on, missä ei voi esim. nauraa vapaasti?

N27

Kyllä omalla käytöksellään vain voi aika paljon vaikuttaa toisten käytökseen. Milläs sitten, ellei sillä? Jos minä joutuisin jokaisessa ystävyyssuhteessani vaikkapa riitaan, alkaisin miettimään, mikä käytöksessäni on sellaista, että tälläinen tilanne toistuu. Aivan sama, mikä se ystävyyttä hiertävä asia on, jos se toistuu kaikissa ystävyyssuhteissa, täytyyhän jotain olla sellaista omassaKIN käytöksessä, joka tilanteen laukaisee. 

Usein vain on niin, että on helpompaa ajatella, että aina nuo kaikki toiset ovat tuollaisia, vaikka minä tässä olen aivan oikeanlainen.

Vapautuminen ja nauraminen ei tähän varmaan liity, vaan ehkä seikat, joita et itse nyt tiedosta.

Ei loppujenlopuksi millään, sehän tässä on ongelmana. Lopulta muita ihmisiä ei voi kontrolloida. Jos monella miehellä on tapana odottaa naisilta muuta kuin ystävyyttä, mitä nainen voi tälle tehdä? Odotukset ja asenne naista kohtaan on miehen pään sisässä tapahtuva asia.

Onko sulla siis useita ystävyyssuhteita miesten kanssa jotka toimivat? Kyllä varmasti olemalla etäinen voi estää osan kiinnostuksenosoituksista. Mutta jos samalla pitäisi myös ystävystyä tai verkostoitua, on jo hankalampaa. Silloin pitäisi pystyä olemaan vapautuneesti ja edes suunnilleen oma itsensä. Jos jo tavallinen hymy tulkitaan omien tarkoitusperien mukaan, on nainen aika ahtaalla. Mä olen miesvaltaisella alalla ja tämä tuottaa oikeasti mulle ongelmia.

Onpa harmi!! Oon pahoillani sun puolesta.

Mulla on mieskaverit pysyneet, mutta luulen sen johtuvan siitä, että olin parisuhteessa jo, kun tutustuin heihin. Sitten vaikka erosin välillä ja löysin uuden miehen, kaverit eivät ole lähteneet.

Näillä miehillä on ollut omiakin säätöjä, ja yhteys on ehkä vähentynyt silloin. Mutta suhteen alussa niin käy, ja ollaan palattu myöhemmin kavereiden seuraan.

Luulen, että sun on kans nyt mahdollisuus löytää oikeita kaverimiehiä, kun olet suhteessa.

Mullakin kävi vastaavasti. Kun löysin nykyisen, niin osa mieskavereista otti askelta taaksepäin. Aikaa kului ja mä sinnikkäästi pidin yhteyttä, niin kyllähän he sitten tulivat takaisin ja tutustuivat mieheeni. Vain yhdestä tuli ongelma... tai siis paljastui hänen ihastuksensa muhun. Hän sitten jäi.

Meni aikaa ja kukin noista kavereista sitten löysi itse sen naisen, niin senpä jälkeen jäi kaikki kaverit. Myös ne suhteet miespuolisiin kavereihin katkes, kuten muhunkin.

Kavereita on tullut ja mennyt näiden vuosien aikana. Kyllähän kun törmäillään, niin jutellaan kuin ennen vanhaan, mutta jos vaimoa ja perhettä on mukana, ei jutustelut onnistu. Aivan älytöntä.

Yksi otti vuosi sitten yhteyttä 12 vuoden hiljaiselon jälkeen, että on menossa naimisiin. Hän tarttis omalle puolelleen kirkkoon täytettä, että voitaisko me tulla?

Loksahtihan siinä suu ensin auki, että kylläpä kehtaa... :D Sitten päätettiin miehen kanssa, että kerran kun oli suora, niin mennääs kattoo. Ei me olla niin hienoissa häissä koskaan oltukaan. Oikeasti, rahaa oli palanut ja Helsingissä kaikki tapahtui sellaisissa paikoissa, että niistä tietää vaan rahakkaat. Häistä en osaa sanoa, että olisko ne hauskat. Mulla ja miehellä on hiton hauskaa. Parhaat treffit vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalivietti siis pilaa usein ystävyyden tai mahdollisuuden siihen, jos ei osaa tai halua yhtään hallita sitä

N27

Oletko mennyt yhtään omaan käytökseesi, jos oikeasti joka piirissä joudut seksuaalisten viettien kohteeksi? Minä olen aika kaunis nainen ja olen joutunut kyllä kikatteluja ja kihertelyjä tietoisesti välttämään. On kieltämättä kurjaa, että usein on pakko mennä ikään kuin puolikkaalla itsestään, mutta toisaalta se helpottaa elämää ja parantaa ystävyyssuhteita, etenkin toisiin naisiin.

Ja miehetkin ja lesbotkin ovat arvostaneet sitä, että tulen vastaan rehdisti ja reilusti, tehden myös ilmeillä ja eleillä selväksi, että ulkonäön vuoksi ei kannata odottaa mitään.

Olen nimenomaan toverillinen, en mikään kihertelijä ja sylissä istuskelija ym. mitä tuossa edellisessä viestissäsi vihjailit.

Aika naiivi olet jos luulet, että se on joku omalla käytöksellä vältettävä asia, miten MUUT ihmiset hillitsevät viettinsä.

Tuntemattomien kanssa ääritoverillinen ote toimii, mutta kun aletaan _ystävystymään_ se ei enää autakaan mitään.

Varmaan tiedostamattani kyllä vapaudunkin siinä vaiheessa, mutta eikös ystävyydessä pitäisikin vapautua?

Mikä ystävyys se sellainen on, missä ei voi esim. nauraa vapaasti?

N27

Kyllä omalla käytöksellään vain voi aika paljon vaikuttaa toisten käytökseen. Milläs sitten, ellei sillä? Jos minä joutuisin jokaisessa ystävyyssuhteessani vaikkapa riitaan, alkaisin miettimään, mikä käytöksessäni on sellaista, että tälläinen tilanne toistuu. Aivan sama, mikä se ystävyyttä hiertävä asia on, jos se toistuu kaikissa ystävyyssuhteissa, täytyyhän jotain olla sellaista omassaKIN käytöksessä, joka tilanteen laukaisee. 

Usein vain on niin, että on helpompaa ajatella, että aina nuo kaikki toiset ovat tuollaisia, vaikka minä tässä olen aivan oikeanlainen.

Vapautuminen ja nauraminen ei tähän varmaan liity, vaan ehkä seikat, joita et itse nyt tiedosta.

Kuule kun aina sillä ei voi vaikuttaa, vaikka miten uskottelet itsellesi niin.

Luuletko etten ole koskaan miettinyt ja kysellyt ystäviltä, että käyttäydynkö jotenkin siten että antaisin ymmärtää jotain, mutta ystävät ovat nimenomaan sanoneet että et käyttäydy vaan ihan normaalisti.

Kukaan ei ole koskaan vihjannut mitään siihen suuntaankaan, että olisin jotenkin liian flirtti, huomionhakuinen tms., mutta sen sijaan on sanottu esim. pakastimeksi.

Eikä ihmisen tosiaan edes pidä alkaa esittämään jotain toista persoonaa, jotta noin ei kävisi.

En esim. ala jäykäksi ja ilottomaksi jotta kukaan ei varmasti yrittäisi mitään, täysin naurettava ajatuskin.

Tai esittämään ystäväni luona kyläillessä jotain muuta kuin olen.

Osaan vetää itseni täysin kylmäksi tuntemattomien miesten seurassa, mutta en rupea esittämään tai vetämän mitään kuorta ylleni jos tutustun uuteen ihmiseen paremmin ja hengaan sen kanssa paljon.

En tiedä millaisiin asioihin sitten viittaat, kun viestistäsi ei ainakaan ilmene mitä ne asiat on joilla vedetään tuollaista käytöstä puoleensa?

N27

Totesin vain, että jos löydät toistuvasti itsesi usean eri ihmisen kanssa samasta tilanteesta, on todella vaikeaa kuvitella, että et ole tilanteeseen mitenkään vaikuttanut. Itsekin totesit, että et voi vaikuttaa siihen, miten toiset käyttäytyvät, joten jos et halua näistä tilanteista itseäsi löytää (JOS siis oikeasti et), et oikeastaan voi muuta kuin pohtia, mikä oma osuutesi näissä tilanteissa on ja miten sitä voisi muuttaa.

Eiköhän jokainen kaunis nainen (sitä sinä varmasti olet, kun kaikki heteromiehistä lesboihin joutuvat seksuaaliviettiensä varaan seurassasi) tiedä, millaisin katsein ja elein, hyvin pienin, saa seksuaalisen huomion itseensä. Ei ole teeskentelyä tarkkailla näitä omia makroeleitä ja vähän hillitä niitä. Ei tarvitse heittäytyä kylmäksi, se nimittäin on kauniin naisen yhden lajin kutsu, sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalivietti siis pilaa usein ystävyyden tai mahdollisuuden siihen, jos ei osaa tai halua yhtään hallita sitä

N27

Oletko mennyt yhtään omaan käytökseesi, jos oikeasti joka piirissä joudut seksuaalisten viettien kohteeksi? Minä olen aika kaunis nainen ja olen joutunut kyllä kikatteluja ja kihertelyjä tietoisesti välttämään. On kieltämättä kurjaa, että usein on pakko mennä ikään kuin puolikkaalla itsestään, mutta toisaalta se helpottaa elämää ja parantaa ystävyyssuhteita, etenkin toisiin naisiin.

Ja miehetkin ja lesbotkin ovat arvostaneet sitä, että tulen vastaan rehdisti ja reilusti, tehden myös ilmeillä ja eleillä selväksi, että ulkonäön vuoksi ei kannata odottaa mitään.

Olen nimenomaan toverillinen, en mikään kihertelijä ja sylissä istuskelija ym. mitä tuossa edellisessä viestissäsi vihjailit.

Aika naiivi olet jos luulet, että se on joku omalla käytöksellä vältettävä asia, miten MUUT ihmiset hillitsevät viettinsä.

Tuntemattomien kanssa ääritoverillinen ote toimii, mutta kun aletaan _ystävystymään_ se ei enää autakaan mitään.

Varmaan tiedostamattani kyllä vapaudunkin siinä vaiheessa, mutta eikös ystävyydessä pitäisikin vapautua?

Mikä ystävyys se sellainen on, missä ei voi esim. nauraa vapaasti?

N27

Kyllä omalla käytöksellään vain voi aika paljon vaikuttaa toisten käytökseen. Milläs sitten, ellei sillä? Jos minä joutuisin jokaisessa ystävyyssuhteessani vaikkapa riitaan, alkaisin miettimään, mikä käytöksessäni on sellaista, että tälläinen tilanne toistuu. Aivan sama, mikä se ystävyyttä hiertävä asia on, jos se toistuu kaikissa ystävyyssuhteissa, täytyyhän jotain olla sellaista omassaKIN käytöksessä, joka tilanteen laukaisee. 

Usein vain on niin, että on helpompaa ajatella, että aina nuo kaikki toiset ovat tuollaisia, vaikka minä tässä olen aivan oikeanlainen.

Vapautuminen ja nauraminen ei tähän varmaan liity, vaan ehkä seikat, joita et itse nyt tiedosta.

Ei loppujenlopuksi millään, sehän tässä on ongelmana. Lopulta muita ihmisiä ei voi kontrolloida. Jos monella miehellä on tapana odottaa naisilta muuta kuin ystävyyttä, mitä nainen voi tälle tehdä? Odotukset ja asenne naista kohtaan on miehen pään sisässä tapahtuva asia.

Onko sulla siis useita ystävyyssuhteita miesten kanssa jotka toimivat? Kyllä varmasti olemalla etäinen voi estää osan kiinnostuksenosoituksista. Mutta jos samalla pitäisi myös ystävystyä tai verkostoitua, on jo hankalampaa. Silloin pitäisi pystyä olemaan vapautuneesti ja edes suunnilleen oma itsensä. Jos jo tavallinen hymy tulkitaan omien tarkoitusperien mukaan, on nainen aika ahtaalla. Mä olen miesvaltaisella alalla ja tämä tuottaa oikeasti mulle ongelmia.

Minulla on muutama todella hyvä miesystävä ja useita miespuolisia kavereita. Olen myös miesvaltaisella alalla. Olen myös kauniin maineessa ja saan sen kyllä huomata baarissa, jne. Tuntemattomat miehet tulevat kaupassa flirttailemaan.

Nimenomaan ystävystymisessä ja verkostumisessa on tärkeää, että ottaa miehen ihmisenä, eikä "ai ei siinä on mies, nyt jos mä hymyilen sille se luulee taas vaikka mitä, aina ne luulee". Ei luule. 

Eräs ystävämieheni sanoi jotain aika  pysäyttävää tästä asiasta kerran, kun seurueessa nainen kertoi samaa asiaa kuin sinä. Hän sanoi näin: jos nainen koko ajan valittaa, että miehet haluavat vain sitä yhtä, hänellä todennäköisesti ei ole miesten mielestä kuin yksi asia tarjottavana. 

Eli kyllä se pitkälle on kyse siitä, minkälaisia asioita itse miehille juttelee ja millä tavalla. Jos lähestyt miehiä asenteella: joo mä olen kaunis ja tiedän, että säkin olet kohta seksuaalisten viettiesi vietävissä, heti ainakin kun paremmin tutustutaan, annat semmoisen signaalin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Aitoa eri sukupuolten välistä ystävyyttä ei ole. Mies haluaisi päästä panemaan ja nainen vain ottaa yksipuolisesti palveluksia vastaan. Naispuoliset ystävät purkavat mieltään, vaihdattavat renkaat, porauttavat seinään reiän jne tekemättä mitään palvelusta miehelle.

Huomaa kyllä, ettei sinulla ole koskaan ollut naispuolisia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitoa eri sukupuolten välistä ystävyyttä ei ole. Mies haluaisi päästä panemaan ja nainen vain ottaa yksipuolisesti palveluksia vastaan. Naispuoliset ystävät purkavat mieltään, vaihdattavat renkaat, porauttavat seinään reiän jne tekemättä mitään palvelusta miehelle.

Huomaa kyllä, ettei sinulla ole koskaan ollut naispuolisia ystäviä.

Aika paljon olen nähnyt kyllä täsmälleen päinvastaista. Miehet ystävyyden varjolla notkuvat naisen kämpillä, syöttävät ja juottavat itseään, härskimmässä tapauksessa pesettävät vaatteitaan, nainen saa olla kännikuskina pitkin yötä, jne. Nainen kilttinä passaa, kun kerran ystäviä ollaan, antaa tulla syömään jääkaapin tyhjäksi.

En osaa sanoa, onko näillä naisilla sitten ollut toive jostain enemmästä miesten kanssa, mutta itse olen kovin tuollaista ystävyyttä hämmästellyt.

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti mies ja nainen eivät voi olla puhtaasti vain ystäviä ellei mies ole homoseksuaali, sukulainen, naisen ystävän kumppani tai ihminen jonka olet tuntenut aivan lapsesta saakka.

Ihmettelen, miten jotkut ei tätä vieläkään joko myönnä tai oikeasti tajua?

Minulla ei ole ollut miespuolisia ystäviä teini-iän jälkeen juuri tästä syystä, kun se ei koskaan ole pelkkää ystävyyttä.

N27

Tjaa. Mun miespuoliset kaverit pitää mua pikkusiskonaan. Enkä ole ruma tai mitään.

N28

Vierailija kirjoitti:

Yleensä naiset eivät hyväksy miehille kaverinaisia mikä on mielestäni outoa. Onneksi parhaan kaverinaiseni mies ottaa rennosti ja hyväksyy ystävyyteni. Muuten minulla ei olisi yhtään kaveria. 

Mulla tilanne toistepäin, onneksi miespuoleisten kavereideni vaimot/tyttöystävät hyväksyy ystävyyteni, koska vähiin jäin munkin elämästä ystävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on kunniasääntönsä. Naisethan eivät tunne edes sanaa kunnia. 

Ai kunniasääntö että ystävät hylätään? Jos tarkoitat tätä "bro's before h*'s", niin tarkoittaa vähän eri asiaa, kuin ystävän hylkääminen oli ystävä sitten vastakkaista sukupuolta tai ei.

Ap:n tapauksessa valitettavasti nämä miehet eivät olleet hänen ystäviään ja eivät varsinkaan omanneet mitään kunniaa.

Sinä naisena hyväksyisit miehelläsi lukuisat naisystävät , joiden kanssa mies viettää aikaansa ilman sinua?

Aivan. Älä lässytä paskaa

Tottakai hyväksyn. Mun miehelläkin pitää olla parisuhteen ulkopuolista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti mies ja nainen eivät voi olla puhtaasti vain ystäviä ellei mies ole homoseksuaali, sukulainen, naisen ystävän kumppani tai ihminen jonka olet tuntenut aivan lapsesta saakka.

Ihmettelen, miten jotkut ei tätä vieläkään joko myönnä tai oikeasti tajua?

Minulla ei ole ollut miespuolisia ystäviä teini-iän jälkeen juuri tästä syystä, kun se ei koskaan ole pelkkää ystävyyttä.

N27

Mulla on enemmän miespuolisia ystäviä, kuin naisia. Yksikään miespuolisista ei kuulu mainitsemiisi kategorioihin. Itsekin olen hetero.

N35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalivietti siis pilaa usein ystävyyden tai mahdollisuuden siihen, jos ei osaa tai halua yhtään hallita sitä

N27

Oletko mennyt yhtään omaan käytökseesi, jos oikeasti joka piirissä joudut seksuaalisten viettien kohteeksi? Minä olen aika kaunis nainen ja olen joutunut kyllä kikatteluja ja kihertelyjä tietoisesti välttämään. On kieltämättä kurjaa, että usein on pakko mennä ikään kuin puolikkaalla itsestään, mutta toisaalta se helpottaa elämää ja parantaa ystävyyssuhteita, etenkin toisiin naisiin.

Ja miehetkin ja lesbotkin ovat arvostaneet sitä, että tulen vastaan rehdisti ja reilusti, tehden myös ilmeillä ja eleillä selväksi, että ulkonäön vuoksi ei kannata odottaa mitään.

Olen nimenomaan toverillinen, en mikään kihertelijä ja sylissä istuskelija ym. mitä tuossa edellisessä viestissäsi vihjailit.

Aika naiivi olet jos luulet, että se on joku omalla käytöksellä vältettävä asia, miten MUUT ihmiset hillitsevät viettinsä.

Tuntemattomien kanssa ääritoverillinen ote toimii, mutta kun aletaan _ystävystymään_ se ei enää autakaan mitään.

Varmaan tiedostamattani kyllä vapaudunkin siinä vaiheessa, mutta eikös ystävyydessä pitäisikin vapautua?

Mikä ystävyys se sellainen on, missä ei voi esim. nauraa vapaasti?

N27

Kyllä omalla käytöksellään vain voi aika paljon vaikuttaa toisten käytökseen. Milläs sitten, ellei sillä? Jos minä joutuisin jokaisessa ystävyyssuhteessani vaikkapa riitaan, alkaisin miettimään, mikä käytöksessäni on sellaista, että tälläinen tilanne toistuu. Aivan sama, mikä se ystävyyttä hiertävä asia on, jos se toistuu kaikissa ystävyyssuhteissa, täytyyhän jotain olla sellaista omassaKIN käytöksessä, joka tilanteen laukaisee. 

Usein vain on niin, että on helpompaa ajatella, että aina nuo kaikki toiset ovat tuollaisia, vaikka minä tässä olen aivan oikeanlainen.

Vapautuminen ja nauraminen ei tähän varmaan liity, vaan ehkä seikat, joita et itse nyt tiedosta.

Kuule kun aina sillä ei voi vaikuttaa, vaikka miten uskottelet itsellesi niin.

Luuletko etten ole koskaan miettinyt ja kysellyt ystäviltä, että käyttäydynkö jotenkin siten että antaisin ymmärtää jotain, mutta ystävät ovat nimenomaan sanoneet että et käyttäydy vaan ihan normaalisti.

Kukaan ei ole koskaan vihjannut mitään siihen suuntaankaan, että olisin jotenkin liian flirtti, huomionhakuinen tms., mutta sen sijaan on sanottu esim. pakastimeksi.

Eikä ihmisen tosiaan edes pidä alkaa esittämään jotain toista persoonaa, jotta noin ei kävisi.

En esim. ala jäykäksi ja ilottomaksi jotta kukaan ei varmasti yrittäisi mitään, täysin naurettava ajatuskin.

Tai esittämään ystäväni luona kyläillessä jotain muuta kuin olen.

Osaan vetää itseni täysin kylmäksi tuntemattomien miesten seurassa, mutta en rupea esittämään tai vetämän mitään kuorta ylleni jos tutustun uuteen ihmiseen paremmin ja hengaan sen kanssa paljon.

En tiedä millaisiin asioihin sitten viittaat, kun viestistäsi ei ainakaan ilmene mitä ne asiat on joilla vedetään tuollaista käytöstä puoleensa?

N27

Totesin vain, että jos löydät toistuvasti itsesi usean eri ihmisen kanssa samasta tilanteesta, on todella vaikeaa kuvitella, että et ole tilanteeseen mitenkään vaikuttanut. Itsekin totesit, että et voi vaikuttaa siihen, miten toiset käyttäytyvät, joten jos et halua näistä tilanteista itseäsi löytää (JOS siis oikeasti et), et oikeastaan voi muuta kuin pohtia, mikä oma osuutesi näissä tilanteissa on ja miten sitä voisi muuttaa.

Eiköhän jokainen kaunis nainen (sitä sinä varmasti olet, kun kaikki heteromiehistä lesboihin joutuvat seksuaaliviettiensä varaan seurassasi) tiedä, millaisin katsein ja elein, hyvin pienin, saa seksuaalisen huomion itseensä. Ei ole teeskentelyä tarkkailla näitä omia makroeleitä ja vähän hillitä niitä. Ei tarvitse heittäytyä kylmäksi, se nimittäin on kauniin naisen yhden lajin kutsu, sekin.

Painu nyt jo v***uun siitä sössöttämästä, silloin ihminen vasta pilalle menee jos kokoajan alkaa itseään tarkkailemaan.

Silloin sitä on korostetun itsetietoinen ja se ei edesauta mitään aitoja kohtaamisia elämässä.

Menee helposti vaan kujalle ja hukkaan, kun sille tielle lähtee (jatkuvaan itsensä tarkkailuun ja kontrollointiin) eikä lopulta enää tiedä miten pitäisi olla.

Eikä tämä ole minulle ongelma; on ystäviä jne., pointti oli vaan et miesten kanssa ei ole koskaan puhdas ystävyys onnistunut vaan aina siinä on ollut jotain jännitettä ja myöhemmin käynyt ilmi, että mies on ihastunut.

Lisäksi nuo ystävien miehet ja muut vastaavat.

Naurattaa, että kukaan edes yrittää selittää seksiviettiä ja ihastumista pois maailmasta.:D

”Käyttäydyt vaan eri tavalla niin ei sitä silloin tapahdu! Muiden ihmisten sukupuolivietin herääminen ja ihastuminen on omalla vastuullasi, katso miten käyttäydyt!”

Sinä olet varmasti niitä, joiden mielestä r a i s kaukset ja a h d i s telutkin on vain naisen käytöksestä ja pukeutumisesta kiinni, se oikein huokuu sinusta, se asenteesi.

Minua ei ole btw ikinä ahdisteltu, taidan olla siltäosin aika harvinainen tapaus?

Mutta ihastujia on ollut ja tuttuja jotka päihtyneenä paljastaa jotain himojaan yms.

Eikä minulla ole myöskään ollut koskaan ongelmia toisten naisten kanssa, varmaan sattunut vaan erityisen sopivia ja hyviä tyyppejä ympärille.

Niin ja en oikein tiedä millaisin elein ja ilmein saa seksuaalisen huomion itseensä, en ole sellainen joka tuijottelee silmiin tms. Jos joku mies kiinnostaa, niin sitähän just ei uskalla kattoa

N27

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiiriin kuuluu nainen, jolla on lauma kaverimiehiä suhteesta huolimatta. Tää nainen on kuin eläväksi herätetty kauneuden jumalatar, hoikka, hauska, pitkähiuksinen punapää. Tekee mallintöitä ja on akateeminen loppututkinto. Yllätys, yllätys, kun itse tarvitsisin kaverimiesten apua (en seurustele) kiinnostus on tosi nihkeää. Jos toi mallikaunotar tarvitsee apua esimerkiksi imurin pölypussin tyhjentämiseen, kaverimiehet tappelevat keskenään, kuka saa auttaa. Seurustelukumppania varmaan v tuttaa toi mieslauma. Sanoisin, että mieskaverit pysyvät kiinni kuin liisteri, jos olet kuvankaunis nainen. Jos olet harmaavarpunen kuten mä, voit olla varma että sut jätetään.

Hanki parempia kavereita?

Omat mieskaverit kyllä auttaa, jos tarve vaatii. Vaikka olenkin ylipainoinen harmaavarpunen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämä ristiriita johtuu siitä, että naiset voivat oikeasti olla miesten ystäviä, mutta harvemmin miehen tunteet naista kohtaan ovat aitoa ystävyyttä. Ja vaikka olisikin, niin silti se kaverinainen on käyty läpi runkkufantasioissa jne. että ainakin fwb tasolle olisi jossain vaiheessa mielellään miehen puolesta menty.

Tämän olen havainnut ns. ulkopuolisena tarkkailijana, eli rumana ja ylipainoisena naisena. Yllätys yllätys kukaan mies ei ole ikinä ollut kiinnostunut ystävyydestäni.

Miehenä voin tän allekirjoittaa, tosi hyvin kirjoitettu! Pätee varmaan suurimpaan osaan mutta ei tietty ihan kaikkiin. Teot puhuu puolestaan tässäkin. 

Entä jos se ruma ja ylipainoinen nainen on muuten kiinnostava?

Vai onko nyt niin, että miehenä et voi olla kiinnostunut naisen aivoituksista jos hän ei ole mielestäsi seksuaalisesti haluttava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen havainnut, että ihmiset, jotka hokevat, että mies ja nainen eivät oikeasti voi olla ystäviä keskenään, eivät ole kovin kummoisia ystäviä itse omalle sukupuolelleenkaan. Eli siis eivät ymmärrä oikeasti ystävyydestä mitään, vaan näkevät ystävyyden jonain hyötysuhteena, josta pitää saada irti jotain.

Kyllähän ystävyys on tavallaan molemminpuolinen hyötysuhde. Hyödyn ystävistäni kun saan heistä kiinnostavaa keskustelu ja hengailuseuraa ja päinvastoin. 

Toki miehet ja naiset voivat olla ystäviä keskenään(luontevaa homomiehille, a-seksuaalimiehille..), mutta itse maskuliinisena ja miehisistä asoista kiinnostuneena näen, että käytännössä se ei oikein ole luontevaa näin 35vuotiaana.

Teini-iässä toki oli ihan perusjuttu.  Aika harva nainen kiinnostaa tässä iässä pelkkänä ystävänä vapaa-ajalla, koska keskimäärin aivan erinlaiset kiinnostuksen kohteet ja puheenaiheet. Tosi luontevaa ystävystyä vaikka jonkun kahden lapsen äitin kanssa ja koettaa soitella, et lähdetkös bisselle ens la iltana? Tuutko pelaamaan änäriä tänne kämpille frendien kanssa? jne.. :) 

Tietysti ystävien vaimoista/mimmikavereista tulee myöskin läheisiä "ystäviä" ajan mittaan, mutta eihän heidän kanssaan käytännössä olla frendejä samalla tavalla/tasolla kuin heidän miestensä kanssa

Jos nuo on asioita, joita molemmat tykkää tehdä, voi olla kahden lapsen äidille ihan mukavaa vaihtelua. Näin ohiksena.

Mutta. Miten suhtaudut/suhtautuisit, jos naisystävälläsi olisi miehiä kavereina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalivietti siis pilaa usein ystävyyden tai mahdollisuuden siihen, jos ei osaa tai halua yhtään hallita sitä

N27

Oletko mennyt yhtään omaan käytökseesi, jos oikeasti joka piirissä joudut seksuaalisten viettien kohteeksi? Minä olen aika kaunis nainen ja olen joutunut kyllä kikatteluja ja kihertelyjä tietoisesti välttämään. On kieltämättä kurjaa, että usein on pakko mennä ikään kuin puolikkaalla itsestään, mutta toisaalta se helpottaa elämää ja parantaa ystävyyssuhteita, etenkin toisiin naisiin.

Ja miehetkin ja lesbotkin ovat arvostaneet sitä, että tulen vastaan rehdisti ja reilusti, tehden myös ilmeillä ja eleillä selväksi, että ulkonäön vuoksi ei kannata odottaa mitään.

Olen nimenomaan toverillinen, en mikään kihertelijä ja sylissä istuskelija ym. mitä tuossa edellisessä viestissäsi vihjailit.

Aika naiivi olet jos luulet, että se on joku omalla käytöksellä vältettävä asia, miten MUUT ihmiset hillitsevät viettinsä.

Tuntemattomien kanssa ääritoverillinen ote toimii, mutta kun aletaan _ystävystymään_ se ei enää autakaan mitään.

Varmaan tiedostamattani kyllä vapaudunkin siinä vaiheessa, mutta eikös ystävyydessä pitäisikin vapautua?

Mikä ystävyys se sellainen on, missä ei voi esim. nauraa vapaasti?

N27

Kyllä omalla käytöksellään vain voi aika paljon vaikuttaa toisten käytökseen. Milläs sitten, ellei sillä? Jos minä joutuisin jokaisessa ystävyyssuhteessani vaikkapa riitaan, alkaisin miettimään, mikä käytöksessäni on sellaista, että tälläinen tilanne toistuu. Aivan sama, mikä se ystävyyttä hiertävä asia on, jos se toistuu kaikissa ystävyyssuhteissa, täytyyhän jotain olla sellaista omassaKIN käytöksessä, joka tilanteen laukaisee. 

Usein vain on niin, että on helpompaa ajatella, että aina nuo kaikki toiset ovat tuollaisia, vaikka minä tässä olen aivan oikeanlainen.

Vapautuminen ja nauraminen ei tähän varmaan liity, vaan ehkä seikat, joita et itse nyt tiedosta.

Ei loppujenlopuksi millään, sehän tässä on ongelmana. Lopulta muita ihmisiä ei voi kontrolloida. Jos monella miehellä on tapana odottaa naisilta muuta kuin ystävyyttä, mitä nainen voi tälle tehdä? Odotukset ja asenne naista kohtaan on miehen pään sisässä tapahtuva asia.

Onko sulla siis useita ystävyyssuhteita miesten kanssa jotka toimivat? Kyllä varmasti olemalla etäinen voi estää osan kiinnostuksenosoituksista. Mutta jos samalla pitäisi myös ystävystyä tai verkostoitua, on jo hankalampaa. Silloin pitäisi pystyä olemaan vapautuneesti ja edes suunnilleen oma itsensä. Jos jo tavallinen hymy tulkitaan omien tarkoitusperien mukaan, on nainen aika ahtaalla. Mä olen miesvaltaisella alalla ja tämä tuottaa oikeasti mulle ongelmia.

Mulla on toisenlaisia kokemuksia. Siis, mulle ei miesvaltaisella alalla tuota ystävystyminen ongelmia, edes ulkomailla. Ja minulla on myös alasta johtuen useita toimivia ystävyyssuhteita miesten kanssa, toisten kanssa läheisempiä, kuin toisten.

Mun naispuoleinen kaveri hävisi myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti mies ja nainen eivät voi olla puhtaasti vain ystäviä ellei mies ole homoseksuaali, sukulainen, naisen ystävän kumppani tai ihminen jonka olet tuntenut aivan lapsesta saakka.

Ihmettelen, miten jotkut ei tätä vieläkään joko myönnä tai oikeasti tajua?

Minulla ei ole ollut miespuolisia ystäviä teini-iän jälkeen juuri tästä syystä, kun se ei koskaan ole pelkkää ystävyyttä.

N27

Tjaa. Mun miespuoliset kaverit pitää mua pikkusiskonaan. Enkä ole ruma tai mitään.

N28

Okei no sä oot sitten pikkusiskomainen ja onnistunut olemaan jollain ilveellä totaalisen epäseksuaalinen olento niiden silmissä, mikä on luullakseni aika harvinaista.

Mutta varmasti niitä on.

Paljon vaan kuulee sitä, että nää miespuoliset ja naispuoliset ystävät on kuitenkin joskus pannu tai panee vieläkin vähän vahingossa joskus kännissä yms.

N27

Minä tajusin tämän vasta aikuisena (nelikymppisenä) kun työelämässä tutustui miehiin. Mutta ei nekään mitään työkavereita halua olla pelkästään. Ja jos alkaa seurustelemaan niin sitten hylätään kokonaan. En ”ystävysty” enää yhdenkään miehen kanssa. Hyvästi!