Helvetti. Mieskaverit lopettivat vuosien kaveruuden..

SirVilinhaamu kirjoitti:

Kyllä se nyt on fakta, ettei naista tarvita edes kaverina muuhun kuin mahdollisesti jossain vaiheessa kiillottamaan nahkatattia tai pikkujouluaikaan pääsisi kuorruttamaan piparia. Tämä on fakta, kaikki muu haahuilu ja fantasiointi on turhaa. Tässäkin on poikkeus elikkäs jos nainen on susiruma, mutta muuten ei.

Mielenkiintoista: mitä käyttöä sinulla olisi susiruman naisen ystävyydelle?

SirVilinhaamu kirjoitti:

Kyllä se nyt on fakta, ettei naista tarvita edes kaverina muuhun kuin mahdollisesti jossain vaiheessa kiillottamaan nahkatattia tai pikkujouluaikaan pääsisi kuorruttamaan piparia. Tämä on fakta, kaikki muu haahuilu ja fantasiointi on turhaa. Tässäkin on poikkeus elikkäs jos nainen on susiruma, mutta muuten ei.

Ai että. Saisiko vielä lähteet tälle faktalle? Mielipiteet eivät ole faktoja, pahoitteluni jos tuli sinulle uutena tietona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on kunniasääntönsä. Naisethan eivät tunne edes sanaa kunnia. 

Ai kunniasääntö että ystävät hylätään? Jos tarkoitat tätä "bro's before h*'s", niin tarkoittaa vähän eri asiaa, kuin ystävän hylkääminen oli ystävä sitten vastakkaista sukupuolta tai ei.

Ap:n tapauksessa valitettavasti nämä miehet eivät olleet hänen ystäviään ja eivät varsinkaan omanneet mitään kunniaa.

Sinä naisena hyväksyisit miehelläsi lukuisat naisystävät , joiden kanssa mies viettää aikaansa ilman sinua?

Aivan. Älä lässytä paskaa

No minä ainakin hyväksyn. Mieheni on hoitoalalla ja itse kuljetusalalla, joten opintojen ja työelämän aikana kerätty sosiaalinen piiri on sen mukainen. Ja eikö parisuhteeseen kuulu luottamus, paitsi sulla vissiin ei. Harmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti mies ja nainen eivät voi olla puhtaasti vain ystäviä ellei mies ole homoseksuaali, sukulainen, naisen ystävän kumppani tai ihminen jonka olet tuntenut aivan lapsesta saakka.

Ihmettelen, miten jotkut ei tätä vieläkään joko myönnä tai oikeasti tajua?

Minulla ei ole ollut miespuolisia ystäviä teini-iän jälkeen juuri tästä syystä, kun se ei koskaan ole pelkkää ystävyyttä.

N27

Miten noista vaihtoehdoista 2 viimeistä sulkevat pois seksuaalisen kiinnostuksen?

Mutta joo, onkohan tuo vain miehinen ilmiö? Itse olisin voinut olla vain kaveri/ystävä monenkin miehen kanssa hamaan tappiin asti, mutta miehille syttyy näköjään aina jossain vaiheessa se muunlainen kiinnostus. Siinä ei sitten muuta voi kun antaa ystävyyden hiipua.

Ei ne suljekaan, mutta ainakin lapsuudenkaverit on kuitenkin sellainen selkeästi toverillinen ote edellä ja jättää mahdollisen seksuaalisen jännitteen huomiotta eikä anna sen vaikuttaa käytökseensä.

Koetaan ehkä se pitkä ystävyys ja yhteinen historia sen verran arvokkaaksi, ettei haluta ottaa riskiä pilata kaikkea alkamalla outoilemaan tai jopa suoraan ehdottelemaan jotain?

Eihän se seksuaalinen jännite tai ihastuskaan kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö voisi käyttäytyä kuin ystävä.

Ystävien miehet taas on vähän 50/50, osa käyttäytyy kunnolla ja osa ei (varsinkaan päihtyneenä).

Ei se valitettavasti mitenkään harvinaista ole, että ystävien miehet on salaa yrittämässä jotain tai käyttäytymässä typerästi heti kun ystävän katse välttää.

Mutta ystävien miesten kanssakin fokus on kuitenkin siinä ystävyydessä ja ne oudot jutut lähinnä humalassa tapahtuvia sattumia.

Eikä kaikilla niitäkään, jotkut on aidosti veljellisiä aina ja kaikkialla.

N27

Vierailija kirjoitti:

Ooookei... Mites bi- ja panseksuaalit? Heillä ei ole sitten yhtään kavereita? Ja lesbojen ja homojen taas pitää ilmeisesti etsiä eri sukupuolta olevia kavereita.

Tai sitten voitaisiin myöntää tämän ystävien sukupuolijaottelun vain sukupuolen takia olevan naurettavaa.

Lesbojen ja bi-seksuaalien kanssa ollut myös ongelmia, jotkut on itse päällekäyviä ja ällöttäviä (vaikka olisivat muutoin hyvää seuraa) ja joillakin mustasukkainen kumppani pilaa asioita ja on tullut etääntymistä ystävästä sitten.

Eli ei johdu pelkästä sukupuolesta, vaan siitä mihin seksuaalivietti kohdistuu.

N27

Seksuaalivietti siis pilaa usein ystävyyden tai mahdollisuuden siihen, jos ei osaa tai halua yhtään hallita sitä

N27

Siinä käy myös yleensä niin että kun mies asettuu aloilleen naisystävän kanssa niin vanhat kaveripiirit ei enää innostakaan, ei enää käydä baareissa tai leffailloissa, ikään kuin hävetään omia mieskavereita. Näin käynyt ainakin kahdelle kaverille, ensimmäinen elää tossun alla ja katkaisi yhteydet koska vaimo ei meistä tykännyt, jälkimmäinen katkaisi yhteydet oma-aloitteisesti ja hänellä ei näemmä ole enää aikaa kavereille.

Tulee sama olo kun Simba lähtee viidakosta lätkimään ja Timon ja Bumba leuat loksahtaneina vilkuttaa hyvästejä.

Ihmiset, jotka valittavat, että eivät ystävysty vastakkaista sukupuolta olevien kanssa, koska toinen  haluaakin aina, siis AINA jotain muuta kuin ystävyyttä, voisivat mennä itseensä. Kuinka itse käyttäytyy sen vastakkaista sukupuolta olevan kanssa? Kohteleeko todella häntä samalla tavalla, kuin samaa sukupuolta olevia ystäviään?

Itselläni on naisena selkeät säännöt miespuolisten ystävieni kanssa: halataan kun tavataan, koska halaan naisystäviänikin. En istuskele miespuolisten ystävieni sylissä tms. koska en tee sitä naisystävienikään kanssa. Sama koskee kaikenlaista kiehnäämistä, suukottelua tms. Ainut, mikä eroaa ystävyyksissä sukupuolien mukaan on vähävaatteisuus. Naisporukassa käyn saunassa, jne, miesystävien kanssa en. 

En tunne oloani hirveän mukavaksi alasti juuri kenenkään perheen ulkopuolisen kanssa, mutta miesystävien kanssa se ei mielestäni kuulu kuvaan sitten ollenkaan. Mielestäni tässä on kyse juuri ystävyyden kunnioittamisesta ja rajoista kiinni pitämisestä.

Koska rajat ovat itselleni ja ystävälleni näin selvät, ei ole mieheni ikinä pitänyt miespuolisia kavereitani ongelmana, ei silloinkaan, kun ollaan jääty puolin ja toisin jatkoilta esim. nukkumaan toisen sohvalle. 

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalivietti siis pilaa usein ystävyyden tai mahdollisuuden siihen, jos ei osaa tai halua yhtään hallita sitä

N27

Oletko mennyt yhtään omaan käytökseesi, jos oikeasti joka piirissä joudut seksuaalisten viettien kohteeksi? Minä olen aika kaunis nainen ja olen joutunut kyllä kikatteluja ja kihertelyjä tietoisesti välttämään. On kieltämättä kurjaa, että usein on pakko mennä ikään kuin puolikkaalla itsestään, mutta toisaalta se helpottaa elämää ja parantaa ystävyyssuhteita, etenkin toisiin naisiin.

Ja miehetkin ja lesbotkin ovat arvostaneet sitä, että tulen vastaan rehdisti ja reilusti, tehden myös ilmeillä ja eleillä selväksi, että ulkonäön vuoksi ei kannata odottaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt ihan samoin, ainoastaan yksi miespuolinen kaveri on pysynyt. Pisti kyllä miettimään, että aatteliko ne sittenkin jotain enemmän kuin ystävyyttä, olivat tahtomattaan friend zonella vai mitä ihmettä.

Ainahan miehillä on rämpsät ja perspillut mielessä vaikka kuinka kavereita ollaan. En mäkään varatun naisen kanssa alkais enää olla kaverina. Jos mun naisella olis miespuolisia "kavereita" niin kaikki sais pesäpallomailasta turpaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalivietti siis pilaa usein ystävyyden tai mahdollisuuden siihen, jos ei osaa tai halua yhtään hallita sitä

N27

Oletko mennyt yhtään omaan käytökseesi, jos oikeasti joka piirissä joudut seksuaalisten viettien kohteeksi? Minä olen aika kaunis nainen ja olen joutunut kyllä kikatteluja ja kihertelyjä tietoisesti välttämään. On kieltämättä kurjaa, että usein on pakko mennä ikään kuin puolikkaalla itsestään, mutta toisaalta se helpottaa elämää ja parantaa ystävyyssuhteita, etenkin toisiin naisiin.

Ja miehetkin ja lesbotkin ovat arvostaneet sitä, että tulen vastaan rehdisti ja reilusti, tehden myös ilmeillä ja eleillä selväksi, että ulkonäön vuoksi ei kannata odottaa mitään.

Olen nimenomaan toverillinen, en mikään kihertelijä ja sylissä istuskelija ym. mitä tuossa edellisessä viestissäsi vihjailit.

Aika naiivi olet jos luulet, että se on joku omalla käytöksellä vältettävä asia, miten MUUT ihmiset hillitsevät viettinsä.

Tuntemattomien kanssa ääritoverillinen ote toimii, mutta kun aletaan _ystävystymään_ se ei enää autakaan mitään.

Varmaan tiedostamattani kyllä vapaudunkin siinä vaiheessa, mutta eikös ystävyydessä pitäisikin vapautua?

Mikä ystävyys se sellainen on, missä ei voi esim. nauraa vapaasti?

N27

Tosin joidenkin naispuolisten (hetero)ystävien sylissä istun!

Eli olen näköjään tavallista jäykempi miesten ja lesbojen kanssa kun en mene syliin istuskelemaan.:))

Mutta tietysti se on oma vika, jos muut eivät osaa käyttäytyä....

N27

Vierailija kirjoitti:

Ihan tyypillistä.

Minäkin olen luullut olevani kaveri joidenkin miesten kanssa ja että he ovat kavereita minun kanssani.

AINA siitä on lopulta paljastunut, että ne miehet olisivat halunneet enemmänkin.

Nainen pystyy helposti olemaan miehelle aidosti vain ystävä, mutta miehillä on näköjään aina taka-ajatuksia. Osa vain peittää ne todella hyvin.

En tajua sitä muutenkaan. Miksi roikkua kaverina, jos tietää, että nainen on mielestään vain kaveri, eikö koe seksuaalista kiinnostusta? Ja jos kerran on itse kiinnostunut naisesta, niin miksi salaa sen, eikä ilmaise sitä heti alussa naiselle?

Koko logiikka tuossa on minusta ihan käsittämätön.

Tässähän haetaan takaa sitä, että tarkkaillaan onko nainen hyvä "tyyppi". Jos on, niin mikä sen mukavempaa, jos kaveruuteen liittyy oheistoimintaa. Win-win.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt ihan samoin, ainoastaan yksi miespuolinen kaveri on pysynyt. Pisti kyllä miettimään, että aatteliko ne sittenkin jotain enemmän kuin ystävyyttä, olivat tahtomattaan friend zonella vai mitä ihmettä.

Uskoisin näin että on ollut ihastunut/rakastunut, mutta ei ole rohjennut mennä asiassa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalivietti siis pilaa usein ystävyyden tai mahdollisuuden siihen, jos ei osaa tai halua yhtään hallita sitä

N27

Oletko mennyt yhtään omaan käytökseesi, jos oikeasti joka piirissä joudut seksuaalisten viettien kohteeksi? Minä olen aika kaunis nainen ja olen joutunut kyllä kikatteluja ja kihertelyjä tietoisesti välttämään. On kieltämättä kurjaa, että usein on pakko mennä ikään kuin puolikkaalla itsestään, mutta toisaalta se helpottaa elämää ja parantaa ystävyyssuhteita, etenkin toisiin naisiin.

Ja miehetkin ja lesbotkin ovat arvostaneet sitä, että tulen vastaan rehdisti ja reilusti, tehden myös ilmeillä ja eleillä selväksi, että ulkonäön vuoksi ei kannata odottaa mitään.

Olen nimenomaan toverillinen, en mikään kihertelijä ja sylissä istuskelija ym. mitä tuossa edellisessä viestissäsi vihjailit.

Aika naiivi olet jos luulet, että se on joku omalla käytöksellä vältettävä asia, miten MUUT ihmiset hillitsevät viettinsä.

Tuntemattomien kanssa ääritoverillinen ote toimii, mutta kun aletaan _ystävystymään_ se ei enää autakaan mitään.

Varmaan tiedostamattani kyllä vapaudunkin siinä vaiheessa, mutta eikös ystävyydessä pitäisikin vapautua?

Mikä ystävyys se sellainen on, missä ei voi esim. nauraa vapaasti?

N27

Kyllä omalla käytöksellään vain voi aika paljon vaikuttaa toisten käytökseen. Milläs sitten, ellei sillä? Jos minä joutuisin jokaisessa ystävyyssuhteessani vaikkapa riitaan, alkaisin miettimään, mikä käytöksessäni on sellaista, että tälläinen tilanne toistuu. Aivan sama, mikä se ystävyyttä hiertävä asia on, jos se toistuu kaikissa ystävyyssuhteissa, täytyyhän jotain olla sellaista omassaKIN käytöksessä, joka tilanteen laukaisee. 

Usein vain on niin, että on helpompaa ajatella, että aina nuo kaikki toiset ovat tuollaisia, vaikka minä tässä olen aivan oikeanlainen.

Vapautuminen ja nauraminen ei tähän varmaan liity, vaan ehkä seikat, joita et itse nyt tiedosta.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti mulle kävi myös samoin kuin aloittajalle. Onneksi oman miehen miespuoliset kaverit ovat myös mun kavereita jo kymmenettä vuotta.

No onneksi! Onhan se tärkeintä, että on MIEHIÄ kavereina! 

Näin kävi omalla kohdallani, että pitkään tuntenut mieskaveri vain lakkasi pitämästä yhteyttä minuun ja muihin harvoihin kavereihinsa kun ihastui erääseen naiseen. Ymmärrän toki syyn, ihastuneena helposti unohtuu muut ihmiset. Se oli hänen valintansa ja sanoi suoraan ettei halua pitää yhteyttä. Ikinä heistä ei paria tullut mutta aikaa on kulunut sen verran ettei yhteistä säveltä enää kaveruudesskaan löytynyt kun elämä oli vienyt niin eri suuntiin. En tiedä mitä hänelle nykyisin kuuluu, kun ei olla tekemisissä.

Kyllä vastakkaisen sukupuolen kanssa lähtökohtaisesti tulisi pystyä ystävyyteen ilman taka-ajatuksia. Puolet maailman väestöstä vastakkaista sukupuolta joiden kanssa muutenkin toimeen tultava

Olen ollut ns. kuuntelija useammankin naisen kanssa ja ne naiset on aina olleet naimisissa tai vakiintuneessa parisuhteessa. Siinä meidän suhteessa ei ole mitään seksuaalista mutta jos kyseessä on mielestäni kaunis nainen, niin en voi välttää vapaa-ajallani omia seksuaalisia mielikuvia heidän suhteen. On ällöä, tiedän sen mutta hormoonit hyrrää myös minulla ja ketä se vahingoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalivietti siis pilaa usein ystävyyden tai mahdollisuuden siihen, jos ei osaa tai halua yhtään hallita sitä

N27

Oletko mennyt yhtään omaan käytökseesi, jos oikeasti joka piirissä joudut seksuaalisten viettien kohteeksi? Minä olen aika kaunis nainen ja olen joutunut kyllä kikatteluja ja kihertelyjä tietoisesti välttämään. On kieltämättä kurjaa, että usein on pakko mennä ikään kuin puolikkaalla itsestään, mutta toisaalta se helpottaa elämää ja parantaa ystävyyssuhteita, etenkin toisiin naisiin.

Ja miehetkin ja lesbotkin ovat arvostaneet sitä, että tulen vastaan rehdisti ja reilusti, tehden myös ilmeillä ja eleillä selväksi, että ulkonäön vuoksi ei kannata odottaa mitään.

Olen nimenomaan toverillinen, en mikään kihertelijä ja sylissä istuskelija ym. mitä tuossa edellisessä viestissäsi vihjailit.

Aika naiivi olet jos luulet, että se on joku omalla käytöksellä vältettävä asia, miten MUUT ihmiset hillitsevät viettinsä.

Tuntemattomien kanssa ääritoverillinen ote toimii, mutta kun aletaan _ystävystymään_ se ei enää autakaan mitään.

Varmaan tiedostamattani kyllä vapaudunkin siinä vaiheessa, mutta eikös ystävyydessä pitäisikin vapautua?

Mikä ystävyys se sellainen on, missä ei voi esim. nauraa vapaasti?

N27

Kyllä omalla käytöksellään vain voi aika paljon vaikuttaa toisten käytökseen. Milläs sitten, ellei sillä? Jos minä joutuisin jokaisessa ystävyyssuhteessani vaikkapa riitaan, alkaisin miettimään, mikä käytöksessäni on sellaista, että tälläinen tilanne toistuu. Aivan sama, mikä se ystävyyttä hiertävä asia on, jos se toistuu kaikissa ystävyyssuhteissa, täytyyhän jotain olla sellaista omassaKIN käytöksessä, joka tilanteen laukaisee. 

Usein vain on niin, että on helpompaa ajatella, että aina nuo kaikki toiset ovat tuollaisia, vaikka minä tässä olen aivan oikeanlainen.

Vapautuminen ja nauraminen ei tähän varmaan liity, vaan ehkä seikat, joita et itse nyt tiedosta.

Kuule kun aina sillä ei voi vaikuttaa, vaikka miten uskottelet itsellesi niin.

Luuletko etten ole koskaan miettinyt ja kysellyt ystäviltä, että käyttäydynkö jotenkin siten että antaisin ymmärtää jotain, mutta ystävät ovat nimenomaan sanoneet että et käyttäydy vaan ihan normaalisti.

Kukaan ei ole koskaan vihjannut mitään siihen suuntaankaan, että olisin jotenkin liian flirtti, huomionhakuinen tms., mutta sen sijaan on sanottu esim. pakastimeksi.

Eikä ihmisen tosiaan edes pidä alkaa esittämään jotain toista persoonaa, jotta noin ei kävisi.

En esim. ala jäykäksi ja ilottomaksi jotta kukaan ei varmasti yrittäisi mitään, täysin naurettava ajatuskin.

Tai esittämään ystäväni luona kyläillessä jotain muuta kuin olen.

Osaan vetää itseni täysin kylmäksi tuntemattomien miesten seurassa, mutta en rupea esittämään tai vetämän mitään kuorta ylleni jos tutustun uuteen ihmiseen paremmin ja hengaan sen kanssa paljon.

En tiedä millaisiin asioihin sitten viittaat, kun viestistäsi ei ainakaan ilmene mitä ne asiat on joilla vedetään tuollaista käytöstä puoleensa?

N27