Lue keskustelun säännöt.
Helvetti. Mieskaverit lopettivat vuosien kaveruuden..
Ap
30.10.2019 |
.. Heti kun aloitin parisuhteen nykyisen mieheni kanssa. Tai no pari näistä jatkoi kaveruutta senkin jälkeen mutta lopettivat kaveruuden aloitettuaan omat parisuhteensa. Nämä kundit olleet minulle kuin veljiä, hauskaa seuraa ilman fyysistä menoa tai flirttiä. Onko joku juttu ettei kaverivälejä kehdata ylläpitää kun varattu vai mistä kyse? Muilla kokemusta?
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Aitoa eri sukupuolten välistä ystävyyttä ei ole. Mies haluaisi päästä panemaan ja nainen vain ottaa yksipuolisesti palveluksia vastaan. Naispuoliset ystävät purkavat mieltään, vaihdattavat renkaat, porauttavat seinään reiän jne tekemättä mitään palvelusta miehelle.
Aika mustavalkoinen maailmankuva. Jos mies on palveluksia vailla, niin mikä estää kysymästä naiskaverilta että "teeppä mulle jotain ruokaa nyt vastapaleluksena kun vaihdoin nämä renkaat?" Miehet ei yleensä edes kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aitoa eri sukupuolten välistä ystävyyttä ei ole. Mies haluaisi päästä panemaan ja nainen vain ottaa yksipuolisesti palveluksia vastaan. Naispuoliset ystävät purkavat mieltään, vaihdattavat renkaat, porauttavat seinään reiän jne tekemättä mitään palvelusta miehelle.
Aika mustavalkoinen maailmankuva. Jos mies on palveluksia vailla, niin mikä estää kysymästä naiskaverilta että "teeppä mulle jotain ruokaa nyt vastapaleluksena kun vaihdoin nämä renkaat?" Miehet ei yleensä edes kysy.
No naiset kyllä kysyy.. ja usein. Tee sitä tätä ja tota.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sä oletkin vaan paska tyyppi. Miksi kaikki naiset kuvittelevat olevansa universumin keskipisteitä?
Korkea seksuaalinen markkina-arvo sen aiheuttaa. Se peilaa joka osa-alueelle.
Oon samaa mieltä edellisten kaa, mutta tulee mieleen myös että tässä on sellanenki kuvio että miehet pitää vähän ”huolta” naisista. Kun naisella on löytynyt oma mies, niin väistyvät.
Renkaanvaihdot ja ”suojelu” on asioita joissa naiset yleensä tarvii apua, joku ruuanlaitto ei ole sellaista missä sitä apua pitäisi kenenkään välttis saada.
Vai mitä mieltä ootte jos naisella on ollut näitä renkaanvaihtomiehiä, ja alkaa suhteeseen, niin sitten edelleen pyytää kaverimiehiää renkaanvaihtoon? Eikö sillon sen oman miehen pitäis auttaa.
Tarkotan että näin ajatellaan tai menee käytännössä, eihän se tasa-arvoista ole.
Vierailija kirjoitti:
Miespuolisia "kavereita" ei ole olemassa paitsi ehkä homoseksuaalit.
No joka tapauksessa eräs mun mieskavereista rakastui ja sai lapsen rakastamansa naisen kanssa. He pyysivät mua sitten lapsensa kummiksi. Itse olin löytänyt rakkaan mieheni muutamaa vuotta aiemmin. Siinä maailmassa, jossa elän, on naisten ja miesten välistä syvääkin ystävyyttä. En toki voi sille mitään, jos sitä ei uskota:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on kunniasääntönsä. Naisethan eivät tunne edes sanaa kunnia.
Ai kunniasääntö että ystävät hylätään? Jos tarkoitat tätä "bro's before h*'s", niin tarkoittaa vähän eri asiaa, kuin ystävän hylkääminen oli ystävä sitten vastakkaista sukupuolta tai ei.
Ap:n tapauksessa valitettavasti nämä miehet eivät olleet hänen ystäviään ja eivät varsinkaan omanneet mitään kunniaa.Sinä naisena hyväksyisit miehelläsi lukuisat naisystävät , joiden kanssa mies viettää aikaansa ilman sinua?
Aivan. Älä lässytä paskaa
Ei mua ainakaan haittaa miehen naispuoliset kaverit.
Se kimppakämppään muuttavaSitten itket täällä joku päivä kun mies meni ja petti vaikka sä hyväksyit kaiken:) Hyväksyykö sun mies myös sun miespuoliset kaverit. Miehiä n tietenkin erilaisia. Mun mies ei hyväksy miespuolisia ystäviä minulle eikä naispuolisia itselleen. Siis sellaisia jotka eivät ole yhteisiä ystäviä. Yhteiset kaverit on asia erikseen. Puoliso tulee aina ensin. Ennen muita.
Huhhuh! 😮
Omalla puolisollani on vuosikymmenien takaisia ystäviä, joukossa naisia, jotka olen tavannut mutta joiden seurassa en itse viihdy. Ei tulisi mieleenikään kieltää häntä tapaamasta heitä!
Oma läheisin miespuolinen ystäväni sairastui vakavasti emmekä enää voi sen takia pitää yhteyttä, mutta toisen kanssa viestittelemme. Emme nykyisin tapaa, kun on paljon välimatkaa, mutta en näe mitään syytä katkaista yhteyttä. Olin tuntenut hänet toistakymmentä vuotta ennen kuin edes tapasin nykyisen puolisoni.
Etenkin miehillä on tuo todella raukkamainen tapa lopettaa kaveruus naisen kanssa, kun alkavat seurustella. Ja mustasukkaiset tyttöystävät usein kieltämässä naiskaverit. Kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin kävi näin. Koin iteni petetyksi ex-kaverimiehen taholta. Mietin kauan jälkeen päin, eikö meidän välillämme ollutkaan ystävyyttä, kun se loppui noin. Mietin myös, näyttelikö mies ystävää päästäkseen kuitenkin pöksyihin? Kaikenlaista tulee mieleen jos yhteydenpito loppuu kuin seinään kun toinen alkaa seurustella. Yritin vielä ottaa yhteyttä, mutta vastaukset olivat sentyylisiä että tylysti sanotaan "Eikö sun seurustelukumppanin pitäisi nyt lähtee sun kanssa / tehä ehdottamaasi / jotain?" Voiko ystävä jopa loukkaantua siitä, että toinen alkaa seurustella? No tuo heebo ymmärrettävästi jäi elämästäni ja arvostukseni häntä kohtaan laski roimasti.
52 jatkaa: muistui mieleen, että seurustelukumppanille oli vaikeaa se, että tavatessa halasin miespuolisia kavereitani (niitä jotka jäivät). Onneksi seurustelukumpani tottui tähän pian kun näki, että hänen asemansa ei ole vaarassa. Olemme tosi erilaisista perheistä - minun lapsuudenperheessäni halataan ja pussataan, hänen perheessään ei ollenkaan. Hyvin ollaan toisiamme hiottu, koska 20 vuotta jo yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pari pitkäaikaista mieskaveria (ent. työpaikasta), joiden kanssa käyn pari kertaa vuodessa syömässä ja lähetetään joulukortit. Ikinä mitään seinän porausta/renkaanvaihtoa heiltä pyytänyt! Ovat pysyneet mukana vuosia, vaikka seurustelukuvioita on ollut itse kullakin.
Minusta me näemme edelleen, koska on paljon yhteistä puhuttavaa ja viihdytään toisten seurassa.
Ooookei... Mites bi- ja panseksuaalit? Heillä ei ole sitten yhtään kavereita? Ja lesbojen ja homojen taas pitää ilmeisesti etsiä eri sukupuolta olevia kavereita.
Tai sitten voitaisiin myöntää tämän ystävien sukupuolijaottelun vain sukupuolen takia olevan naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä mennään aina johonkin suuntaan.
Jospa ap:n mieskaverti eivät juuri ymmärrä tämän miesvalintaa.
Tai pariuduttuaan itse, heillä on nyt niin paljon uutta ja mukavampaa tekemistä, ettei enää kaivata ja ehditä hoidella vanhoja kaveruuksia.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti mies ja nainen eivät voi olla puhtaasti vain ystäviä ellei mies ole homoseksuaali, sukulainen, naisen ystävän kumppani tai ihminen jonka olet tuntenut aivan lapsesta saakka.
Ihmettelen, miten jotkut ei tätä vieläkään joko myönnä tai oikeasti tajua?
Minulla ei ole ollut miespuolisia ystäviä teini-iän jälkeen juuri tästä syystä, kun se ei koskaan ole pelkkää ystävyyttä.N27
Miten noista vaihtoehdoista 2 viimeistä sulkevat pois seksuaalisen kiinnostuksen?
Mutta joo, onkohan tuo vain miehinen ilmiö? Itse olisin voinut olla vain kaveri/ystävä monenkin miehen kanssa hamaan tappiin asti, mutta miehille syttyy näköjään aina jossain vaiheessa se muunlainen kiinnostus. Siinä ei sitten muuta voi kun antaa ystävyyden hiipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tyypillistä.
Minäkin olen luullut olevani kaveri joidenkin miesten kanssa ja että he ovat kavereita minun kanssani.
AINA siitä on lopulta paljastunut, että ne miehet olisivat halunneet enemmänkin.
Nainen pystyy helposti olemaan miehelle aidosti vain ystävä, mutta miehillä on näköjään aina taka-ajatuksia. Osa vain peittää ne todella hyvin.
En tajua sitä muutenkaan. Miksi roikkua kaverina, jos tietää, että nainen on mielestään vain kaveri, eikö koe seksuaalista kiinnostusta? Ja jos kerran on itse kiinnostunut naisesta, niin miksi salaa sen, eikä ilmaise sitä heti alussa naiselle?
Koko logiikka tuossa on minusta ihan käsittämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on kunniasääntönsä. Naisethan eivät tunne edes sanaa kunnia.
Ai kunniasääntö että ystävät hylätään? Jos tarkoitat tätä "bro's before h*'s", niin tarkoittaa vähän eri asiaa, kuin ystävän hylkääminen oli ystävä sitten vastakkaista sukupuolta tai ei.
Ap:n tapauksessa valitettavasti nämä miehet eivät olleet hänen ystäviään ja eivät varsinkaan omanneet mitään kunniaa.Sinä naisena hyväksyisit miehelläsi lukuisat naisystävät , joiden kanssa mies viettää aikaansa ilman sinua?
Aivan. Älä lässytä paskaa
Sinulla on erittäin hauras ja tyhjä ego.
Niin sen pitääkin mennä, harvalla heterolla oikeasti on täysin vain kaverillisesti mielessä yhteydenpito mielessä. Tiedän yhdenkin joka vain halusi väkisin pysytellä kuvioissa kärkkyäkseen parin eroa ja ottaakseen toisen sitten itselleen. Alunalkaenkin pitää olla aika paljon yhteistä jotta edes kaverimielessä tutustuu, kuinka moni rakkaus on lähtenyt kaveruudesta. Pitäisi suvaita että puoliso viettää kahdenkesken jonkun sinkun kotona aikaa vain kaveriverukkeella, joku voi toki pystyäkin. Tällaista kulttuuria pk-seudulla ollaan luotu, kaikki pitää sallia eikä saa vaatia mitään. Siksi pkseudun miehet ei kelvanneet..
Tuttu juttu. Itse en voi olla olematta edelleen vuosien jälkeen surullinen ja jopa katkerakin siitä, kun hyvä miespuolinen ystävä katkaisi välit kun aloin seurustella. Luulin nimittäin meidän olleen todellisia ystäviä. Uskon myös oikeasti siihen että ystävyys sukupuolien välillä on mahdollista, sillä kumppanille nyt vaan on vähän eri kriteereitä kuin ystävälle. Esim. elämänarvojen ja tavoitteiden on osuttava paljon paremmin yhteen, jos tavoitellaan parisuhdetta. Minua ei kaupunkilaisnaisena haittaa jos ystävä pyörittää maatilaa, mutta itse en haluaisi asua maalla jne.
Naispuolisista ystävistäni sen sijaan olen ylpeä ja onnellinen. He ovat ottaneet mieheni alusta saakka vastaan täysin sydämin, ja nykyään mies on yhtä tärkeä osa porukkaa kuin minäkin. Miespuoliselta ystävältä en voi ymmärtää enkä hyväksyä, että yli 10 vuoden läheisen ystävyyden jälkeen käännetään selkä, kävellään pois eikä koskaan enää vilkaista taaksepäin. Ja ilman mitään selitystä. Kun oma sydämeni särkyi joutuessani luopumaan ystävästä, niin onko sitten niin että ystävyys merkitsi jotain vain minulle, ei hänelle? Kyllä se vaan pahalta tuntuu tulla hylätyksi, vaikka kyseessä onkin "vain" ystävä, eikä puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai sulla pitäisi olla sata beta-orbiteria?
Kun nainen on varattu, kunnioitetaan sitä naisen miestä eikä aiheuteta mitään turhaa paskaa, ensimmäisenä itselleen. Hommaa kuule neitihinttejä kaveriksi, ne ei miehiä häiritse.
Juurikin näin.
Onko niin, että jopa mahdollisesti toista tuntematonta miestä kunnioitetaan enemmän kuin vuosien ystävyyssuhdetta naisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai sulla pitäisi olla sata beta-orbiteria?
Kun nainen on varattu, kunnioitetaan sitä naisen miestä eikä aiheuteta mitään turhaa paskaa, ensimmäisenä itselleen. Hommaa kuule neitihinttejä kaveriksi, ne ei miehiä häiritse.
Juurikin näin.
Onko niin, että jopa mahdollisesti toista tuntematonta miestä kunnioitetaan enemmän kuin vuosien ystävyyssuhdetta naisen kanssa?
Ei pidä paikkaansa. Meitä on noin kymmenhenkinen ydinjengi, naisia sekä miehiä. Seurustelukaverit on otettu porukkaan mukaan ja ystävystytty myös heidän kanssaan. Huomenna on esim. isot Halloween-naamiaiset, joita on parisen viikkoa valmisteltu yhdessä. Aito ystävyys kestää.
M27
Harva mies pistää puolisoaan ensin. Kyllä se on eka omat nais ja mies kaverit ja puolisoa ei niihin piireihin oteta, mutta sillä naisella ei tarvitse olla ketään. Istukoon kotona yksin lopun ikäänsä.