Lue keskustelun säännöt.
Joka asiasta lapsen kanssa neuvotteleva vanhempi, etkö tajua
30.10.2019 |
minkä karhunpalveluksen lapselle teet?!
"Annettaisko sedän/tädin tutkia hoitaa.."
"Voisitko ottaa lääkkeet.."
"Suostuisitko avaamaan suusi.."
"Voitaisko me../haluaisitko/käviskö/sovittaisko, että...."
Näitä näkee joka puolella nykyään. Helkkari, et kaikkien päiväohjelmat ja aikataulut menee uusiksi, kun tällanen porukka ilmaantuu paikalle sohlaamaan. Joskus on vaan pakko tehdä asioita. Ei kannata tehdä siitä sen suurempaa numeroa. Jos lasta pelottaa, tehdään selväksi, että ollaan tukena.
Sille lapselle on todella epäedullista se, ettei vanhemmat ole varmoja, selkeitä ja johdonmukaisia siinä, miten asioissa edetään. Ei lapset halua joutua tekemään sitä päätöstä ottaako pahanmakuiset lääkkeensä vai ei. Lapsen etu on se, että eivät joudu tällaiseen asemaan. Ja epävarma, hapuileva vanhempi lietsoo pelkäävää lasta entisestään.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa, odottakaas kun nämä kullanmurut on teini-iässä, ne kävelee mennen tullen teidän yli. Eikä varmana mene edes kouluun jos ei huvita.
Yleensä teini-iän kapina seuraa liian tiukoista rajoista. Joten todennäköisempää on se, että nämä koirakoulukasvattajat ovat ihmeissään, kun teini-ikäinen ei enää istu ja anna tassua komentamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä rajattomuuden päivittelijöitä riittää. Juuri tänään muistelin omien vanhempieni "jämäkkää" kasvatustyyliä ja totesin, että se on saanut minut lapsena pelkäämään heitä ja teininä pitämään vähäjärkisinä. Vasta aikuisena tajusin, että ainakin äitini on kaikesta huolimatta älykäs ihminen. Itse kyllä käytän konditionaalia paljonkin, eikä se tarkoita ettei mitään rajoja tms. olisi. Mutta minulla keittää, kun kuulen jonkun vanhemman ylpeilevän, että "mä olen ihan nat-si".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa, odottakaas kun nämä kullanmurut on teini-iässä, ne kävelee mennen tullen teidän yli. Eikä varmana mene edes kouluun jos ei huvita.
Yleensä teini-iän kapina seuraa liian tiukoista rajoista. Joten todennäköisempää on se, että nämä koirakoulukasvattajat ovat ihmeissään, kun teini-ikäinen ei enää istu ja anna tassua komentamalla.
Tämä! Itse kapinoin teininä vimmatusti, mutta omien lasteni ei ole tarvinnut, sillä pystymme keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen aina lapselle selväksi, mistä on kyse. kerro, että kun avaat suusi, niin lääkäri tunkee sinne tuon puutikun ja se sattuu ja sinua oksettaa. Tai kerron rehellisesti, että verikokeen ottaminen on niin kipeä toimenpide, että aikuiset käyttää puudutuslaastaria.
Omia lapsia minulla ei ole, mutta uskon siihen, että lapsillakin on oikeus tietää, mitä on tulossa.
Ehkä se maaniteltava lapsi jo tietää, että edessä on kipua, särkyä ja tuskallisia toimenpiteitä, joihin kipulääkitys auttaisi, mutta lapselle ei sellaista suostuta antamaan.
Mitä oikein höpötät? Mikä edes on puudutuslaastari?
No, viihdepalsta, viihdepalstan jutut.
Ne puudutuslaastarit verikokeeseen, on nimenomaan lapsille.
Toki aikuinen voi käyttää myös mutta en ole sitä nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai minä päätän lapsen lääkityksestä, tai no siis lääkäri ja minä huolehdin että se hoituu. Samoin hampaiden pesusta ja järkevästä vaatetuksesta. Jos nämä asiat eivät vielä lapselta suju niin minä pistän sujumaan. Vaikka väkisin, en kysele että passaako hänen korkeudelleen nyt että otetaan tämä lääke. Ja kun lapset sen tietää niin eipä siitä sitten joudu neuvottelemaankaan.
On asioita, joista ei voi neuvotella, mutta nekin voi sanoa ystävällisesti. Se voi toimia paremminkin kuin käskyttäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käskyttämisestä, pakottamisesta ja rangaistuksista lapsi ei opi mitään, paitsi sen, että toisia ihmisiä on hyväksyttävää kohdella huonosti.
Se mikä oikeasti auttaa on lapsen kanssa keskustelu, missä lapselle selitetään asioiden perustelut, sanoitetaan lapsen tunteet ja annetaan eväät rakentavasti reagoida eri tunnetiloihin. Unohtamatta positiivista perusasennetta kaikessa, mikä vahvistaa vanhemman ja lapsen välistä luottamussuhdetta ja lapsen luontaista tahtoa uskoa vanhempaa.
Konditionaali kuuluu kohteliaaseen ja kunnioittavaan puheeseen, ei sitä tule ottaa kirjaimellisesti. Itsekin käytän sitä jatkuvasti, ”voisitko, laittaisitko, antaisitko, pukisitko, tulisitko, jne jne” ovat sanoja joita myös lapseni käyttävät arkikielessään. Kenelläkään ei ole käsitystä että kieltäytyminen olisi vaihtoehto.
Minä epäilen että nämä konditionaalista jauhajat ovat oikeasti vaan vähän juntimpaa porukkaa, joille ei ole opetettu sivistynyttä ja kaunista tapaa puhua. Heille konditionaali on oikeasti puhdas kysymys, ja arkipuhe sellaista kirosanojen värittämää ärhentelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2010-luvun vanhemmat pelkäävät sossua eivätkä uskalla kunnolla rangaista tai pakottaa tottelematonta lasta. Tästä seuraa sitten se, ettei heillä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin anella lasta tottelemaan.
Millä pakotat esim. 5-vuotiaan pitämään pään paikallaan ja silmän auki, jos hän ei kertakaikkiaan niin halua tehdä? Siihen tarvii kolme aikuista.
Kyllä kaksi aikuista riittää ainakin jos on mies paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2010-luvun vanhemmat pelkäävät sossua eivätkä uskalla kunnolla rangaista tai pakottaa tottelematonta lasta. Tästä seuraa sitten se, ettei heillä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin anella lasta tottelemaan.
Millä pakotat esim. 5-vuotiaan pitämään pään paikallaan ja silmän auki, jos hän ei kertakaikkiaan niin halua tehdä? Siihen tarvii kolme aikuista.
Kyllä kaksi aikuista riittää ainakin jos on mies paikalla.
Sitten pitäisi pakottaa vielä se lääkäri joka ei uskalla tehdä mitään lapselle joka rimpuilee kaikin voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käskyttämisestä, pakottamisesta ja rangaistuksista lapsi ei opi mitään, paitsi sen, että toisia ihmisiä on hyväksyttävää kohdella huonosti.
Se mikä oikeasti auttaa on lapsen kanssa keskustelu, missä lapselle selitetään asioiden perustelut, sanoitetaan lapsen tunteet ja annetaan eväät rakentavasti reagoida eri tunnetiloihin. Unohtamatta positiivista perusasennetta kaikessa, mikä vahvistaa vanhemman ja lapsen välistä luottamussuhdetta ja lapsen luontaista tahtoa uskoa vanhempaa.
Ei pieni lapsi ymmärrä mitään monimutkaisia selittelyjä. Ei pientä lasta edes kiinnosta perustelut. Lapsella on oikeus olla lapsi, erillinen vanhemmasta ja kokea turvaa siitä, ettei hänen tarvitse kantaa vastuuta päätöksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen aina lapselle selväksi, mistä on kyse. kerro, että kun avaat suusi, niin lääkäri tunkee sinne tuon puutikun ja se sattuu ja sinua oksettaa. Tai kerron rehellisesti, että verikokeen ottaminen on niin kipeä toimenpide, että aikuiset käyttää puudutuslaastaria.
Omia lapsia minulla ei ole, mutta uskon siihen, että lapsillakin on oikeus tietää, mitä on tulossa.
Ehkä se maaniteltava lapsi jo tietää, että edessä on kipua, särkyä ja tuskallisia toimenpiteitä, joihin kipulääkitys auttaisi, mutta lapselle ei sellaista suostuta antamaan.
Mitä oikein höpötät? Mikä edes on puudutuslaastari?
No, viihdepalsta, viihdepalstan jutut.
Ainakin mun lapselle laitettiin puudutuslaastarit kämmenselkiin ennen neulojen laittamista. Tuskinpa nyt sentään oli mikään ainutlaatuinen tapaus. En tiedä käytetäänkö aikuisilla, kun ei ole kokemusta.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2010-luvun vanhemmat pelkäävät sossua eivätkä uskalla kunnolla rangaista tai pakottaa tottelematonta lasta. Tästä seuraa sitten se, ettei heillä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin anella lasta tottelemaan.
Millä pakotat esim. 5-vuotiaan pitämään pään paikallaan ja silmän auki, jos hän ei kertakaikkiaan niin halua tehdä? Siihen tarvii kolme aikuista.
Kyllä kaksi aikuista riittää ainakin jos on mies paikalla.
Sitten pitäisi pakottaa vielä se lääkäri joka ei uskalla tehdä mitään lapselle joka rimpuilee kaikin voimin.
No jos tarkoitus on vaikka laittaa lapsen silmään silmätippoja, niin ei se haittaa vaikka lapsen jalat sätkivät. Riittää, että yksi ihminen saa pidettyä lapsen yläruumiin lähes täysin paikallaan ja pään kokonaan paikallaan. Silmätippojen laittaja sitten pitää toisella kädellä silmäluomen avoinna ja toisella kädellä laittaa tipat.
Vrt. rokotustapahtuma missä sätkivät kädet eivät haittaa mitään jos piikki tulee kankkuun eivätkä sätkivät jalat mitään jos piikki tulee käteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä sitä tarkoita, että lapsella on päätösvalta asioissa, jos vanhempi sanoo esimerkiksi, että lähdettäiskö nyt. Se meinaa sitä, että kysyn sillä hetkellä lapsen mielipidettä asiaan. Voidaan sopia, että voimme olla hetken vielä ja sitten lähdetään joka tapauksessa. Tuokin on aivan naurettavaa, että konditionaalin käyttö lauseessa silloin, kun lapsi voi sanoa mielipiteensä asiaan on jotenkin viite vanhemman täydellisestä rajattomuudesta.
Voi jeesus. Lapselle ilmoitetaan, että 5 minuutin päästä lähdetään, eikä vatuloida lapsen ehdoilla.
Ilmankos tämän päivän teinitkin on täysin pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa muitakin tapoja puhua lapselle kuin "eikös niin?" -tapa tai tiukka käskytys. Niissä tilanteissa, joissa lapsen mielipidettä ei voi kysyä, voi sanoa lapselle esim. että "juna lähtee pian, nyt meidän on mentävä". Ja tämän voi sanoa ystävällisesti, mutta silti päättäväisesti. Harva tällaisessa tilanteessa kysyisi lapselta "mitäs jos jo kohta lähdettäisiin että ehdittäisiin junaan eikös vaan jookos?" ja toivottavasti kukaan ei karju lapselleen että "nyt v-u ala tulla, mulla menee hermo sun kanssa!".
Totta kai lapsen mielipidettä täytyy kysyä, kehitystaso huomioon ottaen, mutta ei ihan kaikkeen. Kyllä aikuisen pitää kyetä tekemään vaikkapa ruokakaupassa itsenäisiä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käskyttämisestä, pakottamisesta ja rangaistuksista lapsi ei opi mitään, paitsi sen, että toisia ihmisiä on hyväksyttävää kohdella huonosti.
Se mikä oikeasti auttaa on lapsen kanssa keskustelu, missä lapselle selitetään asioiden perustelut, sanoitetaan lapsen tunteet ja annetaan eväät rakentavasti reagoida eri tunnetiloihin. Unohtamatta positiivista perusasennetta kaikessa, mikä vahvistaa vanhemman ja lapsen välistä luottamussuhdetta ja lapsen luontaista tahtoa uskoa vanhempaa.
Ei pieni lapsi ymmärrä mitään monimutkaisia selittelyjä. Ei pientä lasta edes kiinnosta perustelut. Lapsella on oikeus olla lapsi, erillinen vanhemmasta ja kokea turvaa siitä, ettei hänen tarvitse kantaa vastuuta päätöksistä.
Kyllä minä muistan jo hyvin pienenä ihmetelleeni ehdottomia sääntöjä, joille ei saanut kysyä perusteluja. Ja kouluiässä sitäkin enemmän. Eivät kaikki lapset koe tiukkuutta turvallisuudeksi vaan haluaisivat oikeasti tietää miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä sitä tarkoita, että lapsella on päätösvalta asioissa, jos vanhempi sanoo esimerkiksi, että lähdettäiskö nyt. Se meinaa sitä, että kysyn sillä hetkellä lapsen mielipidettä asiaan. Voidaan sopia, että voimme olla hetken vielä ja sitten lähdetään joka tapauksessa. Tuokin on aivan naurettavaa, että konditionaalin käyttö lauseessa silloin, kun lapsi voi sanoa mielipiteensä asiaan on jotenkin viite vanhemman täydellisestä rajattomuudesta.
Voi jeesus. Lapselle ilmoitetaan, että 5 minuutin päästä lähdetään, eikä vatuloida lapsen ehdoilla.
Ilmankos tämän päivän teinitkin on täysin pilalla.
Voi jeesus. Silloin ilmoitetaan jos on tarpeen, mutta usein on ihan sama lähdetäänkö 5 vai 10 min päästä.
Erään kylpylän ravintolassa oli tällainen neuvotteleva äityli. Parivuotiaan kanssa kävi neuvottelua, että mitä otetaan. Jokaisen laarin kohdalla kumartui lapsen viereen ja kysyi, otatko, etkö ota, ottasitsä?
Lapsi meni lopulta niin kierroksille, että alkoi kirkumaan. Eihän ton ikäinen kykene valitsemaan buffetista mitä se haluaa, päähän taaperolla räjähtää. Kun alkoi sitten kirkua ja puistella päätään, äiti hermostui, ja retuutti lapsen tiuskien takaisin pöytään.
Liian pitkälle menee joillakin nuo neuvottelut lasten kanssa. Kerran bussissa äiti neuvotteli n. 3v tyttären kanssa.... Tuletko itse rattaisiin vai nostaako äiti, ai et tule, no jäädään sitten pois seuraavalla pysäkillä..... no niin enkö sanonut että pitää istua rattaissa (lapsi kaatui). Miksi äiti yleensä päästi lapsen pois rattaista?? Eikä nostanut heti takaisin vaan alkoi NEUVOTELLA??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä sitä tarkoita, että lapsella on päätösvalta asioissa, jos vanhempi sanoo esimerkiksi, että lähdettäiskö nyt. Se meinaa sitä, että kysyn sillä hetkellä lapsen mielipidettä asiaan. Voidaan sopia, että voimme olla hetken vielä ja sitten lähdetään joka tapauksessa. Tuokin on aivan naurettavaa, että konditionaalin käyttö lauseessa silloin, kun lapsi voi sanoa mielipiteensä asiaan on jotenkin viite vanhemman täydellisestä rajattomuudesta.
Voi jeesus. Lapselle ilmoitetaan, että 5 minuutin päästä lähdetään, eikä vatuloida lapsen ehdoilla.
Ilmankos tämän päivän teinitkin on täysin pilalla.
Voi jeesus. Silloin ilmoitetaan jos on tarpeen, mutta usein on ihan sama lähdetäänkö 5 vai 10 min päästä.
Tuskin edes ymmärsit aloittajan tai minunkaan pointtia.
Onko miehesi ilmapalloisä?
Totta kai minä päätän lapsen lääkityksestä, tai no siis lääkäri ja minä huolehdin että se hoituu. Samoin hampaiden pesusta ja järkevästä vaatetuksesta. Jos nämä asiat eivät vielä lapselta suju niin minä pistän sujumaan. Vaikka väkisin, en kysele että passaako hänen korkeudelleen nyt että otetaan tämä lääke. Ja kun lapset sen tietää niin eipä siitä sitten joudu neuvottelemaankaan.