Lue keskustelun säännöt.
Joka asiasta lapsen kanssa neuvotteleva vanhempi, etkö tajua
30.10.2019 |
minkä karhunpalveluksen lapselle teet?!
"Annettaisko sedän/tädin tutkia hoitaa.."
"Voisitko ottaa lääkkeet.."
"Suostuisitko avaamaan suusi.."
"Voitaisko me../haluaisitko/käviskö/sovittaisko, että...."
Näitä näkee joka puolella nykyään. Helkkari, et kaikkien päiväohjelmat ja aikataulut menee uusiksi, kun tällanen porukka ilmaantuu paikalle sohlaamaan. Joskus on vaan pakko tehdä asioita. Ei kannata tehdä siitä sen suurempaa numeroa. Jos lasta pelottaa, tehdään selväksi, että ollaan tukena.
Sille lapselle on todella epäedullista se, ettei vanhemmat ole varmoja, selkeitä ja johdonmukaisia siinä, miten asioissa edetään. Ei lapset halua joutua tekemään sitä päätöstä ottaako pahanmakuiset lääkkeensä vai ei. Lapsen etu on se, että eivät joudu tällaiseen asemaan. Ja epävarma, hapuileva vanhempi lietsoo pelkäävää lasta entisestään.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2010-luvun vanhemmat pelkäävät sossua eivätkä uskalla kunnolla rangaista tai pakottaa tottelematonta lasta. Tästä seuraa sitten se, ettei heillä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin anella lasta tottelemaan.
Millä pakotat esim. 5-vuotiaan pitämään pään paikallaan ja silmän auki, jos hän ei kertakaikkiaan niin halua tehdä? Siihen tarvii kolme aikuista.
Kyllä kaksi aikuista riittää ainakin jos on mies paikalla.
Sitten pitäisi pakottaa vielä se lääkäri joka ei uskalla tehdä mitään lapselle joka rimpuilee kaikin voimin.
No jos tarkoitus on vaikka laittaa lapsen silmään silmätippoja, niin ei se haittaa vaikka lapsen jalat sätkivät. Riittää, että yksi ihminen saa pidettyä lapsen yläruumiin lähes täysin paikallaan ja pään kokonaan paikallaan. Silmätippojen laittaja sitten pitää toisella kädellä silmäluomen avoinna ja toisella kädellä laittaa tipat.
Vrt. rokotustapahtuma missä sätkivät kädet eivät haittaa mitään jos piikki tulee kankkuun eivätkä sätkivät jalat mitään jos piikki tulee käteen.
Ei silmätippoja pysty laittaan noin. Ei se pää pysy niin paikoillaan että ei olisi vaara tökätä pipettiä silmään. Ja seuraava kerta on sitten vielä vaikeampi, kun lapsi alkaa tapella vastaan jo parkkipaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erään kylpylän ravintolassa oli tällainen neuvotteleva äityli. Parivuotiaan kanssa kävi neuvottelua, että mitä otetaan. Jokaisen laarin kohdalla kumartui lapsen viereen ja kysyi, otatko, etkö ota, ottasitsä?
Lapsi meni lopulta niin kierroksille, että alkoi kirkumaan. Eihän ton ikäinen kykene valitsemaan buffetista mitä se haluaa, päähän taaperolla räjähtää. Kun alkoi sitten kirkua ja puistella päätään, äiti hermostui, ja retuutti lapsen tiuskien takaisin pöytään.
On meidän lapset kyllä osanneet. Aina en kylläkään ole kysynyt, mutta silloin kun olen, niin kyllä aina on tullut mielipide mikä näyttää hyvältä.
No kyllä mä aika paljon pohdiskelen lapsen kuullen, esim: "pitäsköhän meidän alkaa lähteä". Ei se ole varsinaisesti kysymys lapselta, vaan lähdön valmistelua. Kaupassa höpöttelen, että mitähän me tänään syötäis, ja toki jos lapsella on siihen mielipide, niin ihan hyvä vaan välillä.
Sitten on niitä tilanteita, että "nyt mennään" ja "vaatteet päälle". Kaikelle aikansa ja paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käskyttämisestä, pakottamisesta ja rangaistuksista lapsi ei opi mitään, paitsi sen, että toisia ihmisiä on hyväksyttävää kohdella huonosti.
Se mikä oikeasti auttaa on lapsen kanssa keskustelu, missä lapselle selitetään asioiden perustelut, sanoitetaan lapsen tunteet ja annetaan eväät rakentavasti reagoida eri tunnetiloihin. Unohtamatta positiivista perusasennetta kaikessa, mikä vahvistaa vanhemman ja lapsen välistä luottamussuhdetta ja lapsen luontaista tahtoa uskoa vanhempaa.
Ei pieni lapsi ymmärrä mitään monimutkaisia selittelyjä. Ei pientä lasta edes kiinnosta perustelut. Lapsella on oikeus olla lapsi, erillinen vanhemmasta ja kokea turvaa siitä, ettei hänen tarvitse kantaa vastuuta päätöksistä.
Kyllä minä muistan jo hyvin pienenä ihmetelleeni ehdottomia sääntöjä, joille ei saanut kysyä perusteluja. Ja kouluiässä sitäkin enemmän. Eivät kaikki lapset koe tiukkuutta turvallisuudeksi vaan haluaisivat oikeasti tietää miksi.
Niin, lasten älykkyydessä on eroja. Vanhemmat varmaan parhaiten tietävät millaista kommunikaatiota lapsensa tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkälle menee joillakin nuo neuvottelut lasten kanssa. Kerran bussissa äiti neuvotteli n. 3v tyttären kanssa.... Tuletko itse rattaisiin vai nostaako äiti, ai et tule, no jäädään sitten pois seuraavalla pysäkillä..... no niin enkö sanonut että pitää istua rattaissa (lapsi kaatui). Miksi äiti yleensä päästi lapsen pois rattaista?? Eikä nostanut heti takaisin vaan alkoi NEUVOTELLA??
Äiti varmaan hermostui, kun huomasi sinun tuijottavan.
Ilmainen show oli tosiaan matkustajille. Itse en antaisi 3v päättää miten ollaan bussissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2010-luvun vanhemmat pelkäävät sossua eivätkä uskalla kunnolla rangaista tai pakottaa tottelematonta lasta. Tästä seuraa sitten se, ettei heillä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin anella lasta tottelemaan.
Millä pakotat esim. 5-vuotiaan pitämään pään paikallaan ja silmän auki, jos hän ei kertakaikkiaan niin halua tehdä? Siihen tarvii kolme aikuista.
Kyllä kaksi aikuista riittää ainakin jos on mies paikalla.
Sitten pitäisi pakottaa vielä se lääkäri joka ei uskalla tehdä mitään lapselle joka rimpuilee kaikin voimin.
No jos tarkoitus on vaikka laittaa lapsen silmään silmätippoja, niin ei se haittaa vaikka lapsen jalat sätkivät. Riittää, että yksi ihminen saa pidettyä lapsen yläruumiin lähes täysin paikallaan ja pään kokonaan paikallaan. Silmätippojen laittaja sitten pitää toisella kädellä silmäluomen avoinna ja toisella kädellä laittaa tipat.
Vrt. rokotustapahtuma missä sätkivät kädet eivät haittaa mitään jos piikki tulee kankkuun eivätkä sätkivät jalat mitään jos piikki tulee käteen.
Ei silmätippoja pysty laittaan noin. Ei se pää pysy niin paikoillaan että ei olisi vaara tökätä pipettiä silmään. Ja seuraava kerta on sitten vielä vaikeampi, kun lapsi alkaa tapella vastaan jo parkkipaikalla.
Voi hyvän tähden jos ei yhtä Pikkupentua osaa paikallaan pitää. Viisivuotias määrää, hyvin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2010-luvun vanhemmat pelkäävät sossua eivätkä uskalla kunnolla rangaista tai pakottaa tottelematonta lasta. Tästä seuraa sitten se, ettei heillä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin anella lasta tottelemaan.
Millä pakotat esim. 5-vuotiaan pitämään pään paikallaan ja silmän auki, jos hän ei kertakaikkiaan niin halua tehdä? Siihen tarvii kolme aikuista.
Kyllä kaksi aikuista riittää ainakin jos on mies paikalla.
Sitten pitäisi pakottaa vielä se lääkäri joka ei uskalla tehdä mitään lapselle joka rimpuilee kaikin voimin.
No jos tarkoitus on vaikka laittaa lapsen silmään silmätippoja, niin ei se haittaa vaikka lapsen jalat sätkivät. Riittää, että yksi ihminen saa pidettyä lapsen yläruumiin lähes täysin paikallaan ja pään kokonaan paikallaan. Silmätippojen laittaja sitten pitää toisella kädellä silmäluomen avoinna ja toisella kädellä laittaa tipat.
Vrt. rokotustapahtuma missä sätkivät kädet eivät haittaa mitään jos piikki tulee kankkuun eivätkä sätkivät jalat mitään jos piikki tulee käteen.
Ei silmätippoja pysty laittaan noin. Ei se pää pysy niin paikoillaan että ei olisi vaara tökätä pipettiä silmään. Ja seuraava kerta on sitten vielä vaikeampi, kun lapsi alkaa tapella vastaan jo parkkipaikalla.
Kyllä se 5v:n tms pää aika hyvin pysyy paikallaan, kun yksi pitää siitä päästä kaksi käsin kiinni ja toinen ehkä vielä avustaa kädellä. Eikä sitä pipettiä tarvitse millin päähän tunkea silmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ainakaan lässyttäkö niille kakaroillenne julkisissa kulkuvälineissä, ravintoloissa tai kaupoissa. Kiitos.
t, muut maksavat asiakkaat ja asiakaspalvelijat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä sitä tarkoita, että lapsella on päätösvalta asioissa, jos vanhempi sanoo esimerkiksi, että lähdettäiskö nyt. Se meinaa sitä, että kysyn sillä hetkellä lapsen mielipidettä asiaan. Voidaan sopia, että voimme olla hetken vielä ja sitten lähdetään joka tapauksessa. Tuokin on aivan naurettavaa, että konditionaalin käyttö lauseessa silloin, kun lapsi voi sanoa mielipiteensä asiaan on jotenkin viite vanhemman täydellisestä rajattomuudesta.
Voi jeesus. Lapselle ilmoitetaan, että 5 minuutin päästä lähdetään, eikä vatuloida lapsen ehdoilla.
Ilmankos tämän päivän teinitkin on täysin pilalla.
Voi jeesus. Silloin ilmoitetaan jos on tarpeen, mutta usein on ihan sama lähdetäänkö 5 vai 10 min päästä.
Tuskin edes ymmärsit aloittajan tai minunkaan pointtia.
Onko miehesi ilmapalloisä?
Ei, en ymmärrä, sillä minun maailmankuvaani kuuluu kunnon perustelut, eikä sellainen ole viittaus johonkin ilmapalloisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoinen keskustelu. Minä ainakin puhun kaikille, niin lapsille kuin aikuisille, että "voisitko, avaisitko, tulisitko" jne. Se on kohtelias tapa puhua, ei kysymys. En minä anna siinä vaihtoehtoja vaan päätän mitä tehdään ja se tehdään. Esitän asian vain kohteliaasti.
No en tosiaan käskytä lastani kuin koiraa vaan pyydän kohteliaasti.
Esim. Voisitko kävellä reippaasti eteenpäin että ehditään..
Tai söisitkö ruokasi ettei se jäähdy.
Sen sijaan lapselle on sitten opetettu että jos ei kävele tai temppuilee tai tahallaan matelee, seuraa siitä rangaistus.
Tai jos ei syö niin seuraavalla kerralla saa ruokaa sitten kun muutkin taas syö.
Tai ylipäätään jos ei toimi niinkuin pyydetään on siitä sitten seurauksena rangaistus ja keskustelu miksi ei toimittu niin kuin pyydettiin.
Mua kyllä ottaa korviin jos lasta koko ajan komennetaan ja käskytetään, en toimi niin puolisoni kanssa niin miksi toimisin lapseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisitkö sä "Ville" isälle yöksi? Vai haluatko sä tulla äidille tänään yöksi?
Menisitkö sä kuitenkin isälle?
- vierestä seurasin kun äiti kyseli alle kouluikäiseltä. Päätä aikuinen itse jo!
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen keskustelu. Minä ainakin puhun kaikille, niin lapsille kuin aikuisille, että "voisitko, avaisitko, tulisitko" jne. Se on kohtelias tapa puhua, ei kysymys. En minä anna siinä vaihtoehtoja vaan päätän mitä tehdään ja se tehdään. Esitän asian vain kohteliaasti.
Tämä keskustelu on käyty täällä monta kertaa ennenkin. Tuntuu olevan paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä konditionaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se välttämättä sitä tarkoita, että lapsella on päätösvalta asioissa, jos vanhempi sanoo esimerkiksi, että lähdettäiskö nyt. Se meinaa sitä, että kysyn sillä hetkellä lapsen mielipidettä asiaan. Voidaan sopia, että voimme olla hetken vielä ja sitten lähdetään joka tapauksessa. Tuokin on aivan naurettavaa, että konditionaalin käyttö lauseessa silloin, kun lapsi voi sanoa mielipiteensä asiaan on jotenkin viite vanhemman täydellisestä rajattomuudesta.
Voi jeesus. Lapselle ilmoitetaan, että 5 minuutin päästä lähdetään, eikä vatuloida lapsen ehdoilla.
Ilmankos tämän päivän teinitkin on täysin pilalla.
Ihan kuin 5-vuotias ymmärtäisi, että viiden minuutin päästä lähdetään ja sillä selvä. Ei kyllä ole ajantajua. Itse yleensä kysyn, että mikä juttu on kesken. Joko annan tehdä sen tai en, jos ei ole aikaa. Jos ei suostu lähtemään niin sitten kannan, mutta enpä hirveää meteliä pidä. Ymmärrän, että harmittaa lähteä. Hakata ei saa, mutta muuten riehukoon. Aikansa ne on pieniä. Yleensä myöhemmin vielä juttelen, että harmitti minuakin se lähtö sillä tavalla, mutta joskus on vain kiire.
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen keskustelu. Minä ainakin puhun kaikille, niin lapsille kuin aikuisille, että "voisitko, avaisitko, tulisitko" jne. Se on kohtelias tapa puhua, ei kysymys. En minä anna siinä vaihtoehtoja vaan päätän mitä tehdään ja se tehdään. Esitän asian vain kohteliaasti.
Ehkä 5v alkaa ymmärtää tuota kohteliaisuutta, siihen saakka se on lapselle kysymys, johon voi vastata "ei". Äärimmäisen epäreilu ktsymys, jos vastauksella ei olekaan painoarvoa. Ja vanhempi ei toimi lapsen silmissä johdonmukaisesti ja turvallisesti, kun kyselee lapselta joka asiaa.
Lapselle voi sanoa vaikka "tulepa, Mirkku, niin puetaan tämä paita päälle" tai "no niin, Mirkku, nyt lähdetään kotiin" (mieluiten ensin ennakoidaan ja sanotaan "5 minuutin päästä lähdetään" tms. Tai "nyt täytyy kerätä lelut, koska meidän on aika lähteä kotiin". Se ei ole käskyttämistä, vaan selkeää lapsen ohjaamista.
Tällaisia neuvottelevia isiä tapaa usein julkisilla paikoilla.
”Menetkö Eetu siihen istumaan? Ai et. Tulisitko sitten vaikka tähän istumaan? Ai et siihenkään. No haluaisitko mennä sinne/tänne, tehdä sitä/tätä” jne.
Lapsi ei osaa päättää, isä ei handlaa tilannetta. Rasittavaa kuunneltavaa.
Ottaako se lapsi paremmin lääkkeet jos häntä käsketään eikä pyydetä?
Lapsi ei avaa suuta jos häntä pyydetään avaamaan suu mutta avaa sen sitten kun käsketään että AVAA SUU?
Lapsi ottaa lääkkeet kun sanotaan että OTA LÄÄKE!! Mutta ei ota jos pyydetään että ottaisitko lääkkeesi?!??
Nyt en yhtään ihmettele enää röyhkeää ja epäitsekästä käytöstä kun kaikki asiat pitää käskeä tekemään, nämä lapset huutaa toisilleen että OTA TUO, TEE NÄIN jne.. sitten ihmetellään miksi heillä ei ole kavereita kun eivät osaa normaalisti leikkiä muiden kanssa vaan käskyttävät kavereitaankin.
Vierailija kirjoitti:
Erään kylpylän ravintolassa oli tällainen neuvotteleva äityli. Parivuotiaan kanssa kävi neuvottelua, että mitä otetaan. Jokaisen laarin kohdalla kumartui lapsen viereen ja kysyi, otatko, etkö ota, ottasitsä?
Lapsi meni lopulta niin kierroksille, että alkoi kirkumaan. Eihän ton ikäinen kykene valitsemaan buffetista mitä se haluaa, päähän taaperolla räjähtää. Kun alkoi sitten kirkua ja puistella päätään, äiti hermostui, ja retuutti lapsen tiuskien takaisin pöytään.
Ei kai tuossa mitään. Ihan hyvä lapsenkin nähdä millainen se buffet on. Minä ainakin kysyin omilta suht pienenä, että haluaako ottaa nakin, ranskiksen ym... Sehän on niin erilaista kuin kotona. Lapsellekin elämys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käskyttämisestä, pakottamisesta ja rangaistuksista lapsi ei opi mitään, paitsi sen, että toisia ihmisiä on hyväksyttävää kohdella huonosti.
Se mikä oikeasti auttaa on lapsen kanssa keskustelu, missä lapselle selitetään asioiden perustelut, sanoitetaan lapsen tunteet ja annetaan eväät rakentavasti reagoida eri tunnetiloihin. Unohtamatta positiivista perusasennetta kaikessa, mikä vahvistaa vanhemman ja lapsen välistä luottamussuhdetta ja lapsen luontaista tahtoa uskoa vanhempaa.
Ei pieni lapsi ymmärrä mitään monimutkaisia selittelyjä. Ei pientä lasta edes kiinnosta perustelut. Lapsella on oikeus olla lapsi, erillinen vanhemmasta ja kokea turvaa siitä, ettei hänen tarvitse kantaa vastuuta päätöksistä.
Kyllä minä muistan jo hyvin pienenä ihmetelleeni ehdottomia sääntöjä, joille ei saanut kysyä perusteluja. Ja kouluiässä sitäkin enemmän. Eivät kaikki lapset koe tiukkuutta turvallisuudeksi vaan haluaisivat oikeasti tietää miksi.
Niin, lasten älykkyydessä on eroja. Vanhemmat varmaan parhaiten tietävät millaista kommunikaatiota lapsensa tarvitsevat.
Eipä se kovin älykkäältä kuulosta, kun lapsi lakkaamatta kyselee ”äiti äiti miksi pitää mennä päiväkotiin, miksi en saa lyödä kissaa, miksi en saa sotkea ruualla” jne
Äiti varmaan hermostui, kun huomasi sinun tuijottavan.