Lue keskustelun säännöt.
Joka asiasta lapsen kanssa neuvotteleva vanhempi, etkö tajua
30.10.2019 |
minkä karhunpalveluksen lapselle teet?!
"Annettaisko sedän/tädin tutkia hoitaa.."
"Voisitko ottaa lääkkeet.."
"Suostuisitko avaamaan suusi.."
"Voitaisko me../haluaisitko/käviskö/sovittaisko, että...."
Näitä näkee joka puolella nykyään. Helkkari, et kaikkien päiväohjelmat ja aikataulut menee uusiksi, kun tällanen porukka ilmaantuu paikalle sohlaamaan. Joskus on vaan pakko tehdä asioita. Ei kannata tehdä siitä sen suurempaa numeroa. Jos lasta pelottaa, tehdään selväksi, että ollaan tukena.
Sille lapselle on todella epäedullista se, ettei vanhemmat ole varmoja, selkeitä ja johdonmukaisia siinä, miten asioissa edetään. Ei lapset halua joutua tekemään sitä päätöstä ottaako pahanmakuiset lääkkeensä vai ei. Lapsen etu on se, että eivät joudu tällaiseen asemaan. Ja epävarma, hapuileva vanhempi lietsoo pelkäävää lasta entisestään.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Se että ei aina neuvottele, ei tarkoita että on joku tyrannivanhempi.
Tuntuu että tuota neuvottelutyyliä pidetään jotenkin nykyaikaisena ja kypsänä, mutta ei se aina toimi, kun lapsi on lapsi. Ja joskus jopa lapsen jahkaamisen taustalla voi olla juuri se että lapsi ei halua päättää, ei halua olla iso vaan haluaa olla pieni. Lapselle tuo turvaa se ettei joudu päättämään joka asiaa. Minusta aikuisenakin tuntuu mukavalta ja turvalliselta, kun jotkut asiat joista en tiedä hölkäsen pöläystä, määrätään eikä kysytä haluanko?
Kerran menin päivystykseen pahojen kipujen vuoksi ja lääkäri kysyi minulta HALUANKO että minut laitetaan vielä jatkotutkimuksiin? Se oli todella todella outoa ja varmaan lapsesta tuntuu samalta kun kysytään ”haluatko tänään museoon?” (Museo, mikä se olikaan, paikka missä on vanhoja juttuja, missä se on, mitä äiti tarkoittaa.. jne)
Meillä mies harrastaa tätä neuvottelua huomaamattaan. Aamulla kouluun lähtiessä kuuntelen puoli tuntia sitä ”nousetko nyt ylös, pukisitko nyt päälle, mitä haluat aamupalaksi, ”. Tänään jopa kuulin miehen sanovan lopulta että saatte sitten viikkorahan koulun jälkeen kun nousette nyt nopeasti! 😂🙈
Minä menen huoneeseen ja sanon ”noniin, onko teillä nyt reput laitettu valmiiksi ja mars pesulle nyt”. Nousee lapsi sängystä.
Joskus 7-v myös venkoilee nukkumaan menon kanssa. Mies vetää tunnin nukkumaanmenoteatterin tällä neuvottelutaktiikalla pojalle joka ei halua nousta lattialta tai vaihtaa yöpaitaa. Minun tyyli hoitaa asia on että nostan pojan sänkyyn mutta en suinkaan pakolla vaan roolilla minkä otan tilanteessa, tyyliin ”ootko sinä nykyään pikkuvauva kun lattialta et ylös pääse, pitääkö nostaa syliin” jne hyväntahtoisesti ja hassusti mutta niin että se neuvottelukierre katkeaa ja vanhempi ottaa ohjat.
En usko että lapset tuosta neuvottelusta pilalle menee, mutta itse olen huomannut että lämmin mutta jämäkkä ohjat ottaminen toimii paremmin hyvin monesti. Tai lapsen kiinnostuksen ohjaaminen muihin juttuihin jonka jälkeen neuvoteltava asia on unohtunut ja sitten voi taas ”ohjata lasta”.
Eilen kyllä luin sosiaalisesta mediasta kommentteja että omaan lapseen ei saisi nykyään edes koskea kysymättä lupaa, mutta ei esim tuossa tilanteessa jos toinen venkoilee lattialla tilanteesta tulisi ihan luonnoton jos alkaisin lupaa kysellä kun koko tilanteen hoitamisen pointti on se että vanhempi ottaa ne ohjat. Enkä tarkoita nyt mitään väkisin rääkyvää lasta sänkyyn laittaa vaan miten perusvenkoilua saa hyvin hoidettua ilman ylimääräistä draamaa sillä hyväntahtoisella ohjaamisella.
Eihän kyse olekaan siitä, että jokaisesta pikku asiasta pitäisi neuvotella. Ei lapselle yleensä ole kovin tärkeää, mihin aikaan noustaan ylös tai mitä aamulla syödään, joten vanhempi voi yleensä päättää niistä kysymättä lapselta. Neuvottelu on tarpeen silloin, kun ollaan oikein tosissaan eri mieltä jostain asiasta ja siitä tulee ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että ei aina neuvottele, ei tarkoita että on joku tyrannivanhempi.
Tuntuu että tuota neuvottelutyyliä pidetään jotenkin nykyaikaisena ja kypsänä, mutta ei se aina toimi, kun lapsi on lapsi. Ja joskus jopa lapsen jahkaamisen taustalla voi olla juuri se että lapsi ei halua päättää, ei halua olla iso vaan haluaa olla pieni. Lapselle tuo turvaa se ettei joudu päättämään joka asiaa. Minusta aikuisenakin tuntuu mukavalta ja turvalliselta, kun jotkut asiat joista en tiedä hölkäsen pöläystä, määrätään eikä kysytä haluanko?
Kerran menin päivystykseen pahojen kipujen vuoksi ja lääkäri kysyi minulta HALUANKO että minut laitetaan vielä jatkotutkimuksiin? Se oli todella todella outoa ja varmaan lapsesta tuntuu samalta kun kysytään ”haluatko tänään museoon?” (Museo, mikä se olikaan, paikka missä on vanhoja juttuja, missä se on, mitä äiti tarkoittaa.. jne)
Meillä mies harrastaa tätä neuvottelua huomaamattaan. Aamulla kouluun lähtiessä kuuntelen puoli tuntia sitä ”nousetko nyt ylös, pukisitko nyt päälle, mitä haluat aamupalaksi, ”. Tänään jopa kuulin miehen sanovan lopulta että saatte sitten viikkorahan koulun jälkeen kun nousette nyt nopeasti! 😂🙈
Minä menen huoneeseen ja sanon ”noniin, onko teillä nyt reput laitettu valmiiksi ja mars pesulle nyt”. Nousee lapsi sängystä.
Joskus 7-v myös venkoilee nukkumaan menon kanssa. Mies vetää tunnin nukkumaanmenoteatterin tällä neuvottelutaktiikalla pojalle joka ei halua nousta lattialta tai vaihtaa yöpaitaa. Minun tyyli hoitaa asia on että nostan pojan sänkyyn mutta en suinkaan pakolla vaan roolilla minkä otan tilanteessa, tyyliin ”ootko sinä nykyään pikkuvauva kun lattialta et ylös pääse, pitääkö nostaa syliin” jne hyväntahtoisesti ja hassusti mutta niin että se neuvottelukierre katkeaa ja vanhempi ottaa ohjat.
En usko että lapset tuosta neuvottelusta pilalle menee, mutta itse olen huomannut että lämmin mutta jämäkkä ohjat ottaminen toimii paremmin hyvin monesti. Tai lapsen kiinnostuksen ohjaaminen muihin juttuihin jonka jälkeen neuvoteltava asia on unohtunut ja sitten voi taas ”ohjata lasta”.
Eilen kyllä luin sosiaalisesta mediasta kommentteja että omaan lapseen ei saisi nykyään edes koskea kysymättä lupaa, mutta ei esim tuossa tilanteessa jos toinen venkoilee lattialla tilanteesta tulisi ihan luonnoton jos alkaisin lupaa kysellä kun koko tilanteen hoitamisen pointti on se että vanhempi ottaa ne ohjat. Enkä tarkoita nyt mitään väkisin rääkyvää lasta sänkyyn laittaa vaan miten perusvenkoilua saa hyvin hoidettua ilman ylimääräistä draamaa sillä hyväntahtoisella ohjaamisella.
Eihän kyse olekaan siitä, että jokaisesta pikku asiasta pitäisi neuvotella. Ei lapselle yleensä ole kovin tärkeää, mihin aikaan noustaan ylös tai mitä aamulla syödään, joten vanhempi voi yleensä päättää niistä kysymättä lapselta. Neuvottelu on tarpeen silloin, kun ollaan oikein tosissaan eri mieltä jostain asiasta ja siitä tulee ongelma.
Kyllä tästä olen samaa mieltä, mutta käsitin tämän aloituksen niin että esim neuvotellaan jostain lääkkeen otosta, mitä syödään jne. Eli siis koski enemmän vanhempia jotka neuvottelee myös niistä perusasioista.
Se että ei aina neuvottele, ei tarkoita että on joku tyrannivanhempi.
Tuntuu että tuota neuvottelutyyliä pidetään jotenkin nykyaikaisena ja kypsänä, mutta ei se aina toimi, kun lapsi on lapsi. Ja joskus jopa lapsen jahkaamisen taustalla voi olla juuri se että lapsi ei halua päättää, ei halua olla iso vaan haluaa olla pieni. Lapselle tuo turvaa se ettei joudu päättämään joka asiaa. Minusta aikuisenakin tuntuu mukavalta ja turvalliselta, kun jotkut asiat joista en tiedä hölkäsen pöläystä, määrätään eikä kysytä haluanko?
Kerran menin päivystykseen pahojen kipujen vuoksi ja lääkäri kysyi minulta HALUANKO että minut laitetaan vielä jatkotutkimuksiin? Se oli todella todella outoa ja varmaan lapsesta tuntuu samalta kun kysytään ”haluatko tänään museoon?” (Museo, mikä se olikaan, paikka missä on vanhoja juttuja, missä se on, mitä äiti tarkoittaa.. jne)
Meillä mies harrastaa tätä neuvottelua huomaamattaan. Aamulla kouluun lähtiessä kuuntelen puoli tuntia sitä ”nousetko nyt ylös, pukisitko nyt päälle, mitä haluat aamupalaksi, ”. Tänään jopa kuulin miehen sanovan lopulta että saatte sitten viikkorahan koulun jälkeen kun nousette nyt nopeasti! 😂🙈
Minä menen huoneeseen ja sanon ”noniin, onko teillä nyt reput laitettu valmiiksi ja mars pesulle nyt”. Nousee lapsi sängystä.
Joskus 7-v myös venkoilee nukkumaan menon kanssa. Mies vetää tunnin nukkumaanmenoteatterin tällä neuvottelutaktiikalla pojalle joka ei halua nousta lattialta tai vaihtaa yöpaitaa. Minun tyyli hoitaa asia on että nostan pojan sänkyyn mutta en suinkaan pakolla vaan roolilla minkä otan tilanteessa, tyyliin ”ootko sinä nykyään pikkuvauva kun lattialta et ylös pääse, pitääkö nostaa syliin” jne hyväntahtoisesti ja hassusti mutta niin että se neuvottelukierre katkeaa ja vanhempi ottaa ohjat.
En usko että lapset tuosta neuvottelusta pilalle menee, mutta itse olen huomannut että lämmin mutta jämäkkä ohjat ottaminen toimii paremmin hyvin monesti. Tai lapsen kiinnostuksen ohjaaminen muihin juttuihin jonka jälkeen neuvoteltava asia on unohtunut ja sitten voi taas ”ohjata lasta”.
Eilen kyllä luin sosiaalisesta mediasta kommentteja että omaan lapseen ei saisi nykyään edes koskea kysymättä lupaa, mutta ei esim tuossa tilanteessa jos toinen venkoilee lattialla tilanteesta tulisi ihan luonnoton jos alkaisin lupaa kysellä kun koko tilanteen hoitamisen pointti on se että vanhempi ottaa ne ohjat. Enkä tarkoita nyt mitään väkisin rääkyvää lasta sänkyyn laittaa vaan miten perusvenkoilua saa hyvin hoidettua ilman ylimääräistä draamaa sillä hyväntahtoisella ohjaamisella.