Lue keskustelun säännöt.
Minulla on Helsingissä oudon ahdistunut olo, mutta jossain muussa kaupungissa taas ei. Kohtalotovereita?
28.10.2019 |
En oikein itsekään ymmärrä mistä johtuu, että kun saavun täältä kotipitäjästäni joskus Helsingin päärautatieasemalle, alkaa outo ahdistus, joka on ehkä enemmän kuitenkin jotain määrittelemätöntä pelkoa. Tai ehkä sitten ahdistusta. En osaa sanoa, mutta samaa tunnetta ei tule Viktorian asemalla Lontoossa, eikä monessa muussakaan suurkaupungissa missä olen käynyt. Lontoo nyt esimerkkinä siksi, että olen käynyt siellä eri syistä monta kertaa.
Edes Tokiossa, jossa tietysti ei vain voinut käsittää sitä ihmisten määrää, kaupungin kokoa eikä japanin kieltä, tullut samaa oloa kuin Helsingissä.
Kohtalotovereita? Mistä luulet, että tämä johtuu? Ja ei, ei ole tarkoitus haukkua Helsinkiä miksikään. Se on kaunis kaupunki ja siellä on paljon mukavaa tekemistä. Vaan on tarkoitus miettiä onko Helsingissä ehkä jotenkin kireä tunnelma jonka vaistoaa?
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että jos tulee pienestä kaupungista, isomman kaupungin meno on ahdistavaa/rasittavaa. Ei osaa ottaa yhtä rivakoita askelia, jää seisoskelemaan tms. kun toisen pyyhältävät ohi. Kukaan ei katso, ei tervehdi, jne.
Vielä ymmärrän senkin, että on niin herkkä, että on aistivinaan jotain energioita, joita kaupunki huokuu.
Sitä en ymmärrä, miksi näitä tuntemuksiaan pitää projisoida vieraisiin ihmisiin, selostaa itselleen narratiivia kylmistä, suorituskeskeisistä, halveksivista, "elämään kykenemättömistä" ihmisistä. Miksi pitää kuvitella jotain ihmisistä, joista ei tiedä mitään, ei yhtään mitään.
Tuleeko siitä parempi olo, kun selittää itseltään nämä tuntemukset pois toisten viaksi?
Näin. Yleensä esim. rautatieasemalla ihmiset matkustavat töiden lisäksi harrastuksiin, tapamaan kavereita tai perheen luo. Tuossa tungoksessa on kävelty tuhannet kerrat, ei siinä huvita jäädä hymistelemään ja hidastelemaan ulkopaikkakuntalaisten ja turistien mieliksi. Yleensä rivakka tahti hellittää kun pääsee vähän kauemmas näistä julkisen liikenteen solmukohdista, mutta eipä ulkopuolinen näitä asioita huomaa jos ei koskaan poistu ytimestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että ilmiö tulee pään sisältä. Ulkomailla suurkaupungit eivät aiheuta ahdistusta, koska mieli on vastaanottavainen, ja asenne on "olen maailman metropolissa, tottakai minä tästä pidän". Kuka haluaa kertoa kaikille, että minua ahdistaa käydä Lontoossa? Helsinki on tutumpi ja suomalainen. On äärimmäisen suomalaista haluta dissata kaikkea suomalaista. Todennäköisesti siis väentungos, puliukot sun muut vastaavat aiheuttavat tällaisessa ihmisessä ihan ymmärrettävästi ahdistusta, mutta ulkomailla nämä osataan ignoorata, koska ympäristöä tarkkaillaan eri asenteella ja mieli vakuuttelee, että juu tästä minä pidän, olenhan kansainvälinen maailmanmatkaaja.
Samaa mieltä. Lisäksi aika suomalaista hakea syytä toisista, eli siitä, miten tympeitä nämä muut ihmiset on, sen sijaan, että toteaisi, että mulla on täällä vaan orpo olo.
Muutkin asiat saattaa vaikuttaa. Vihasin New Yorkia kaikki ne kerrat, kun on ollut pakko siellä käydä. Syy ei kuitenkaan ollut kaupungissa sinänsä, enhän siihen edes kunnolla tutustunut, vaan aivan muissa seikoissa, jotka sinne menemiseen liittyi.
Mitään en silti väitä tietäväni New Yorkista sinällään ja vielä vähemmän tiedän väestä, joka siellä asuu.
Lieksassa tuli se tunne. Ei näkynyt ketään ihmistä. Keskustassa.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että ilmiö tulee pään sisältä. Ulkomailla suurkaupungit eivät aiheuta ahdistusta, koska mieli on vastaanottavainen, ja asenne on "olen maailman metropolissa, tottakai minä tästä pidän". Kuka haluaa kertoa kaikille, että minua ahdistaa käydä Lontoossa? Helsinki on tutumpi ja suomalainen. On äärimmäisen suomalaista haluta dissata kaikkea suomalaista. Todennäköisesti siis väentungos, puliukot sun muut vastaavat aiheuttavat tällaisessa ihmisessä ihan ymmärrettävästi ahdistusta, mutta ulkomailla nämä osataan ignoorata, koska ympäristöä tarkkaillaan eri asenteella ja mieli vakuuttelee, että juu tästä minä pidän, olenhan kansainvälinen maailmanmatkaaja.
Lisäksi varmaan ahdistaa olla "turistina" kotimaassaan, kun tietyt asiat toimivat eritavoin ja ei ehkä tiedä kaikkia reittejä ja käytössääntöjä esim. julkisissa kulkuvälineissä. Ulkomailla tällaisen kokee helpommin kuuluvan asiaan ja odottaa sikäläisten ymmärtävän paremmin, kun "turistina" olo on ilmeisempää. Anonyymiys kaupungissa voi myös yllättää, jos on tottunut moikkaamaan kaikki vastaantulijat pikkukylässä ja kaupungissa kukaan ei katso päinkään.
Miettikää mikä kokonaisvaltainen ahdistus käydä Meilahden Sairaalassa kontrollissa.
Voiko ahdistavampaa ja ankeampaa paikkaa olla.
Ja ihmiset siellä naama väärällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin on ahdistavaa rautatieaseman seutu ja kun on kuitenkin matkusteltu Lontoot ja Tokiot. Ette kai te Lontoosta esim. väitä että siellä on jotenkin viihtyisät ja kivat asemat? Ei juoppoja, ei kerjäläisiä, ei kodittomia, ei narkkeja? Voisin tässä kyllä väittää vastaan. Itse en ole minkään suuren kaupungin asemaa kokenut mitenkään miellyttäväksi. Samanlaisia hörhöpesiä ne on kaikki. Tokiosta en sano mitään, ei ole kokemusta.
Hanna_J kirjoitti:
Totta, kyllä ihminen vaistoaa ilmapiirin.
Rautatieasemalla epämääräisen jännittynyt ja latautunut ilmapiiri.
Suttuinen ja epäviihtyisä koko alue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että ilmiö tulee pään sisältä. Ulkomailla suurkaupungit eivät aiheuta ahdistusta, koska mieli on vastaanottavainen, ja asenne on "olen maailman metropolissa, tottakai minä tästä pidän". Kuka haluaa kertoa kaikille, että minua ahdistaa käydä Lontoossa? Helsinki on tutumpi ja suomalainen. On äärimmäisen suomalaista haluta dissata kaikkea suomalaista. Todennäköisesti siis väentungos, puliukot sun muut vastaavat aiheuttavat tällaisessa ihmisessä ihan ymmärrettävästi ahdistusta, mutta ulkomailla nämä osataan ignoorata, koska ympäristöä tarkkaillaan eri asenteella ja mieli vakuuttelee, että juu tästä minä pidän, olenhan kansainvälinen maailmanmatkaaja.
Kissan viikset!
Miksei voi vain suoraan myöntää että olisi aika tehdä Rautatieaseman ympäristölle JOTAIN.
Onhan meillä kuuluisia suunnittelijoita jota osaisi jotenkin päivittää koko tukkoisaa ja ankeaa ympäristöä viihtyisämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että ilmiö tulee pään sisältä. Ulkomailla suurkaupungit eivät aiheuta ahdistusta, koska mieli on vastaanottavainen, ja asenne on "olen maailman metropolissa, tottakai minä tästä pidän". Kuka haluaa kertoa kaikille, että minua ahdistaa käydä Lontoossa? Helsinki on tutumpi ja suomalainen. On äärimmäisen suomalaista haluta dissata kaikkea suomalaista. Todennäköisesti siis väentungos, puliukot sun muut vastaavat aiheuttavat tällaisessa ihmisessä ihan ymmärrettävästi ahdistusta, mutta ulkomailla nämä osataan ignoorata, koska ympäristöä tarkkaillaan eri asenteella ja mieli vakuuttelee, että juu tästä minä pidän, olenhan kansainvälinen maailmanmatkaaja.
Kissan viikset!
Miksei voi vain suoraan myöntää että olisi aika tehdä Rautatieaseman ympäristölle JOTAIN.
Onhan meillä kuuluisia suunnittelijoita jota osaisi jotenkin päivittää koko tukkoisaa ja ankeaa ympäristöä viihtyisämmäksi.
Juuri nyt on koko Suomella tarpeellisempiakin menoja kuin alkaa päivittämään aivan toimivaa Rautatieasemaa kaiken maailman ahdistujien vuoksi iloiseksi ja viihtyisäksi.
Aseman tarkoitus on liikuttaa ihmisiä, ei viihdyttää ahdistujia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että ilmiö tulee pään sisältä. Ulkomailla suurkaupungit eivät aiheuta ahdistusta, koska mieli on vastaanottavainen, ja asenne on "olen maailman metropolissa, tottakai minä tästä pidän". Kuka haluaa kertoa kaikille, että minua ahdistaa käydä Lontoossa? Helsinki on tutumpi ja suomalainen. On äärimmäisen suomalaista haluta dissata kaikkea suomalaista. Todennäköisesti siis väentungos, puliukot sun muut vastaavat aiheuttavat tällaisessa ihmisessä ihan ymmärrettävästi ahdistusta, mutta ulkomailla nämä osataan ignoorata, koska ympäristöä tarkkaillaan eri asenteella ja mieli vakuuttelee, että juu tästä minä pidän, olenhan kansainvälinen maailmanmatkaaja.
Kissan viikset!
Miksei voi vain suoraan myöntää että olisi aika tehdä Rautatieaseman ympäristölle JOTAIN.
Onhan meillä kuuluisia suunnittelijoita jota osaisi jotenkin päivittää koko tukkoisaa ja ankeaa ympäristöä viihtyisämmäksi.
Juuri nyt on koko Suomella tarpeellisempiakin menoja kuin alkaa päivittämään aivan toimivaa Rautatieasemaa kaiken maailman ahdistujien vuoksi iloiseksi ja viihtyisäksi.
Aseman tarkoitus on liikuttaa ihmisiä, ei viihdyttää ahdistujia.
Jep. Lisäksi viihtyisyys lisäisi turhaa notkumista ja sitä kautta järjestyshäiriöitä.
Tämä ketju taas osoittaa, kuinka sivistymättömiä ja juntteja Suomalaiset - etenkin nää bönden kasvattamat on. Ei voi muuta kuin epäuskoisena pyöritellä päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oletan, että aloittajan ei ollut niinkään tarkoitus haukkua Helsinkiä kuin kysellä tästä kummallisesta ahdistuksen tunteesta, eli siitä, mistä se tulee. Täällä joku antoikin vastauksen, jonka sanoisin itsekin: kyllä siellä apn päässä jokin muisto, ajatus, alitajuinen juttu herää, jonka Helsinki herättää. MIkä, sitä on meidän muiden mahdoton tietää.
On kai meillä kaikilla paikkoja, joista emme vaan pidä. Mutta siitä olen samaa mieltä täällä monen kanssa, että on kurjaa, että suorilta nämä tunteet siirretään toisiin ihmisiin, syytöksiin heistä, aivan kuin se olisi oikeasti muiden vika, mitä ap päässään kelaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lieksassa tuli se tunne. Ei näkynyt ketään ihmistä. Keskustassa.
Mun sisko asuu pienessä 8000 asukkaan kunnassa ja mua oikeasti pelottaa siellä käydä iltakävelyllä. Ei ristinsielua missään. Jos joku yllättäen tuleekin vastaan, tuijotus on jotain ihan hirveää.
Minä olen ikäni Helsingissä asunut ja rakastan tätä kaupunkia. Mutta kyllä minuakin ahdistaa, jos joudun kävelemään rautatieaseman läpi. Ahdistaa myös jos joudun jostain syystä jonnekin Kontulan metroasemalle tai Itäkeskuksen kauppakeskukseen. Täällä on nykyisin paljon paikkoja, joissa ei vaan ole kiva olla ja mieluummin niitä välttelee.
Vierailija kirjoitti:
No eipä ihme, että Assalla ahistaa, kun sinne kokoontuu kaikki syrjäytynyt kansa.
Minua ahdistaa myös Malmilla (kaameaa väkeä!), Itiksessä (kuin Lähi-Itä), Meri-Rastilassa, Jakomäessä, Vuosaaressa, Ruoholahdessa, Pitäjänmäessä (yök mitä lähiöitä) ja Pasilassa (masentavan ruma betonierämaa). Kyllä ankeutta löytyy myös Espoosta ja Vantaaltakin.Katselin taannoin Keravan asemalla käveleviä apeita suomalaisia ja mietin, miksi kaikilla on musta talvitakki.
Asun itse keskustassa ja matkustin juuri bussilla ekaa kertaa Malmin läpi lähelle Tikkurilaa. Huh huh, että oli karun näköistä seutua. Ihan kuin olisi jonnekin eri maahan eksynyt: näytti juuri siltä miltä kuvittelin jonkin Neuvostoliiton lähiön näyttävän. Tosi retrohenkisiä kaikki kauppojen fontitkin masentavalla tavalla ... kuin olisi suoraan eksynyt jonnekin eri vuosikymmenelle. Onneksi bussi huristi vaan alueen läpi.
En yhtään väheksy maalaisten tunteita. Yksi kysymys kuitenkin tulee mieleen väkisin. MIKSI TULETTE TÄNNE, JOS AHISTAA. PYSYKÄÄ KOTONA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystävä, joka hurahti kaiken maailman enkelihoitoihin ja vastaaviin henkimaailman juttuihin. Hän lopetti Helsingin keskustassa käymisen, tuli niin ahdistunut olo ja hän tunsi siellä olevista ihmisistä niin huonoja energioita. Selitti just näitä mitä täälläkin, miten kamalan pinnallisia ja suorituskeskeisiä ja ilkeitä ja salamasentuneita ja teennäisiä, jne ihmiset on.
Meille tuli tästä aika kova riita. Sanoin hänelle, että sun herkistyneet henkiset kykysi eivät millään tavalla oikeuta sua tekemään tuollaisia määritelmiä ja diagnooseja itsellesi aivan ventovieraista ihmisistä. Väittämään tuollaisia asioita ihmisistä, joista et tiedä yhtikäs mitään. Että nuo energiat ovat nyt täysin omassa päässäsi, eivät suinkaan noiden muiden ihmisten luonteessa tai toimintatavoissa.
Suuttui, eikä olla enää kavereita.
Oisit vain kuunnellu kaverisi mielipiteet, nyökytelly ja vaihtanu aihetta. Miksi pitää vääntää riita noin mitättömästä asiasta? Miksi sun pitää suuttua siitä, mitä kaveris tuntee? Oisit antanu vaan olla.
Anna kaveris pitää mielipiteensä ja ajatuksensa. Voitte puhua jostakin muusta.
Ei tuossa ole mielestäni riidan vääntämisestä kyse, vaan siitä että ihmisiä on kahdenlaisia: myötäilijöitä, ja niitä joilla on periaatteita ja seisovat niiden takana. Ja tämä tarkoittaa että myös välillä pitää sanoa todellinen mielipide eikä vain esittää olevansa samaa mieltä, koska se on helppoa sosiaalisesti.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Miettikää mikä kokonaisvaltainen ahdistus käydä Meilahden Sairaalassa kontrollissa.
Voiko ahdistavampaa ja ankeampaa paikkaa olla.
Ja ihmiset siellä naama väärällä.
Tämäpä ironista. Ulkomaalainen kaverini ensimmäistä kertaa sanoi jotain positiivista Helsingistä kun käveltiin tuon tornisairaala-alueen ohi, tokaisi että "Oho, onpas modernin ja kehittyneen näköinen sairaala-alue" tms.
Itselläni juuri päinvastoin kuin ap:lla :D