Minulla on Helsingissä oudon ahdistunut olo, mutta jossain muussa kaupungissa taas ei. Kohtalotovereita?
En oikein itsekään ymmärrä mistä johtuu, että kun saavun täältä kotipitäjästäni joskus Helsingin päärautatieasemalle, alkaa outo ahdistus, joka on ehkä enemmän kuitenkin jotain määrittelemätöntä pelkoa. Tai ehkä sitten ahdistusta. En osaa sanoa, mutta samaa tunnetta ei tule Viktorian asemalla Lontoossa, eikä monessa muussakaan suurkaupungissa missä olen käynyt. Lontoo nyt esimerkkinä siksi, että olen käynyt siellä eri syistä monta kertaa.
Edes Tokiossa, jossa tietysti ei vain voinut käsittää sitä ihmisten määrää, kaupungin kokoa eikä japanin kieltä, tullut samaa oloa kuin Helsingissä.
Kohtalotovereita? Mistä luulet, että tämä johtuu? Ja ei, ei ole tarkoitus haukkua Helsinkiä miksikään. Se on kaunis kaupunki ja siellä on paljon mukavaa tekemistä. Vaan on tarkoitus miettiä onko Helsingissä ehkä jotenkin kireä tunnelma jonka vaistoaa?
Kommentit (324)
Itseäni ärsyttää se miten hankalaa Helsingissä on kävellä. Ihmiset tulee päälle, kukaan ei väistä, kaikilla on kiire ja minäminäminä. Vietnamin pääkaupungissa väkiluku on melkein 13 miljoonaa, mutta kaduilla oli helppo kävellä koska ihmiset huomioivat toisensa. En tiedä johtuuko se kommunismista vai buddhalaisuudesta vai mistä...
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ärsyttää se miten hankalaa Helsingissä on kävellä. Ihmiset tulee päälle, kukaan ei väistä, kaikilla on kiire ja minäminäminä. Vietnamin pääkaupungissa väkiluku on melkein 13 miljoonaa, mutta kaduilla oli helppo kävellä koska ihmiset huomioivat toisensa. En tiedä johtuuko se kommunismista vai buddhalaisuudesta vai mistä...
En ole kokenut että olisi jotenkin vaikea kävellä Helsingin kaduilla. Liikun vaan määrätietoisesti eteenpäin, en sähläile .
Jännää. Silloin kun asuin Berliinissä, muiden Saksalaiskaupunkien asukkaat mollasivat Berliiniä niin kuin täällä Helsinkiä. Ja samoja argumentteja oli.
Taitaa olla universaali juttu, että aina maan suurin kaupunki saa muilta arvosteluja osakseen.
Aina yhtä huvittavaa, kun joku henkseli-heikki kauhistelee kuinka vaarallista Helsingissä on. Näkisittepä vaan oikeasti pahoja paikkoja maailmassa. Esimerkiksi länsinaapurissa on oikeita ghettoja.
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläisissä yleinen piirre on kyllä tuo loukkaantumisherkkyys ja jonkinlainen yleinen ilottomuus. Johtuu vissiin tosiaan siitä, että sinne päin muutetaan usein lähinnä suorittamaan ja tekemään töitä. Elämässä ei ole oikein muuta sisältöä kuin töissä ravaaminen, tsumbat, pumpit, skumpat jne.
Korkojen KOROOOT!
Vierailija kirjoitti:
Ei rautatieasemia olekaan tarkoitettu kuin läpikulkuun. Mene Ullanlinnaan jos haluat mukavaa atmösfääriä. Ja kuka ihme kutsuu Steissiä Rautikseksi?
Itse ainakin jo teininä aloin kutsua rautikseksi koska opin sen yhdeltä paikalliselta paljasjalkaiselta. Kukaan kenet tunnen ei myöskään kutsu sitä "steissiksi". Kuulostaa juuri sellaiselta teeskentelevältä stadikieleltä mille kaikki nauravat.
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläisissä yleinen piirre on kyllä tuo loukkaantumisherkkyys ja jonkinlainen yleinen ilottomuus. Johtuu vissiin tosiaan siitä, että sinne päin muutetaan usein lähinnä suorittamaan ja tekemään töitä. Elämässä ei ole oikein muuta sisältöä kuin töissä ravaaminen, tsumbat, pumpit, skumpat jne.
Juuri noin kuvaili tuttuni helsinkilästä työilmapiiriä sellaisessa työssä, jossa tehdään tulosta: jokainen kuvittelee olevansa oman elämänsä toimari, ja kokouksissa pitää olla tosi varovainen ettei loukkaa ketään huumorilla koska ovat niin herkkähipiäisiä egonsa vankeja. Aiemmin siis oli ulkomailla töissä, jossa oli aivan erilainen rento meininki samalla alalla.
Täällä on kylmäkiskoisia ihmisiä. Sellaisia jotka pitävät yhteyttä vain jos tarvitsevat jotain.
Mua oikeasti kuvottaa eräät ihmiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsinkiläisissä yleinen piirre on kyllä tuo loukkaantumisherkkyys ja jonkinlainen yleinen ilottomuus. Johtuu vissiin tosiaan siitä, että sinne päin muutetaan usein lähinnä suorittamaan ja tekemään töitä. Elämässä ei ole oikein muuta sisältöä kuin töissä ravaaminen, tsumbat, pumpit, skumpat jne.
Juuri noin kuvaili tuttuni helsinkilästä työilmapiiriä sellaisessa työssä, jossa tehdään tulosta: jokainen kuvittelee olevansa oman elämänsä toimari, ja kokouksissa pitää olla tosi varovainen ettei loukkaa ketään huumorilla koska ovat niin herkkähipiäisiä egonsa vankeja. Aiemmin siis oli ulkomailla töissä, jossa oli aivan erilainen rento meininki samalla alalla.
Hälle osunut pska firma, jolla on huono johto. Ei liity helsinkiläisyyteen mitenkään, sillä varmaan on siellä tuttusikin jo talon tavoilla, oli kotoisin mistä tahansa.
Syy, miksi niin moni tuntee Helsingin ilmapiirin ahdistavaksi on yksinkertainen: he ovat itse siellä vain duunissa ja pätemässä, pätevät myös skumpilla ja jumpilla.
Kun on aseman läpi rientämässä hauskaan illanviettoon kavereiden kanssa tietoisena siitä, että myöhemmin käpertyy oman rakkaan syliin (tullen kotiin sen saman aseman kautta) ei yhtään ahdista eikä tunnu kamalalta muut ihmiset, jotka siinä asemalla sattuvat sattumalta samaan aikaan kulkemaan.
Onhan se näistä kertomuksista näkynyt, ollaan muutettu Helsinkiin jonkun ihme unelman perässä, mutta havaittu, että sitä samaa omaa yksinäisyyttä sitä edelleen kantaa ja totta kai se korostuu näiden muiden keskellä.
Helsinki on paljon enemmän kuin olotila.
Jos Helsingissä tulee ahdistunut olo, ei se johdu kaupungista, vaan omasta päästä.
Haluaapa tai ei, monessa asiassa Helsinki on Suomen veturi ja määrittää tiettyjä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kylmäkiskoisia ihmisiä. Sellaisia jotka pitävät yhteyttä vain jos tarvitsevat jotain.
Mua oikeasti kuvottaa eräät ihmiset!
Sinunhan ei ole mikään pakko olla yhteydessä tälläisiin ihmisiin. Ja vastaavanlaisia ihmisiä on kyllä täällä Oulussakin, että ei se paikkaa katso.
Vierailija kirjoitti:
Helsingin keskustassa on nämä tietyt paikat joissa on jotenkin neuroottinen ja kireä ilmapiiri. Juurikin Päärautatieasema sekä Kampin keskuksen alue. Näissä paikoissa ei huvita pysähtyä. Jotenkin Lauttasaaressa ja Munkkiniemessä on selvästi miellyttävämpi ilmapiiri kuin esim Kampissa on. Se yleinen siisteys, hyvinvointi ja luonnonläheisyys erottaa nämä Kampista. Kampissa näkee lähes aina kovaa juoksevia vartijoita, sekopäitä, rahankerjääjiä, juoppoja, katulapsia, kaupustelijoita jne. Kampin keskus on kuin tunneli josta haluaa mennä nopeasti läpi.
Katulapsia? onko Helsingissä katulapsia? Lapsia, jotka asuvat kadulla, joilla ei ole kotia???
T. Maalainen
Helsinki vois olla hengeltään vapaa ja yrittäjähenkinen aurinkoinen merenrantakaupunki, mutta ahdasmieliset kommunistit tekee siitä ahdistavan.
Minä, maalaislapsonen alunperin, en kyllä koe Helsingissä mitään ahdistusta. Ensimmäinen ajatukseki oli, että aloittaja on aiemmassa elämässä kuollut Helsingissä. Pommitukset tai joku muu traumaattinen poismeno. En edes harrasta hömppäjuttuja kummoisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ei rautatieasemia olekaan tarkoitettu kuin läpikulkuun. Mene Ullanlinnaan jos haluat mukavaa atmösfääriä. Ja kuka ihme kutsuu Steissiä Rautikseksi?
Ullanlinnaan ja muihin Etelä-Helsingin ihannoituihin paikkoihin ei yleensä ole asiaa muilla kuin niillä, jotka asuvat siellä. Helsingin keskusta ei ole siellä. Ullanlinnaan voi mennä joskus kävelyretkelle katselemaan kauniita taloja, mutta sitä on turha nostaa esiin paikkana, jonne pitäisi mennä. Sen sijaan ydinkeskustaa pitäisi kehittää viihtyisämmäksi, ettei se olisi ihmisille vain pakollinen paha, jonka läpi joutuu työmatkalla tms. kulkemaan.
Itselläni kans kauhea ahdistus joka kerta kun helsinkiin tai ylipäätään uudenmaan alueelle palaan. Syystä että olen asunut koko lapsuuteni/nuoruuteeni helsingissä ja elämä ei ole ollut mitään herkkua sielä, paljon pahoja muistoja ja ahdistaa nähä vanhoja tuttuja ja koko perhettäni. Nykyiseltään olen polttanut kaikki mahdolliset sillat nuoruuteeni ja vahoihin tuttuihin ja perheeseen. Nykyisin mulla on oma perhe ja asun jotenkuten onnellisesti poissa uudenmaalta ja palaa en sinne muuten kun vaan pakosta😬
Mua ei ahdista. Kävelen yleensä niin omissa ajatuksissani, etten huomaa jos vastaantulijalla on tyly ilme. Sen sijaan, kun matkustan maakuntiin, huomaan kyllä mukavan ja leppoisan ilmapiirin. Ehkä siis olen vain tottunut Helsinkiin.
Tulen itse pienestä kunnasta, jossa kadulla avoimesti tuijotellaan muita. Helsingissä on ihanaa oma rauha. Talvella iloa tänne kyllä tarvisi lisää, ja rentoutta. Sitä en kiistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rautis nyt on yksi p%%kaläävä nykyään.
Vaimoni (hyvin pienikokoinen, 158cm) kertoi juuri kun käveli siellä pitkästä aikaa eilen, ja joku teiniporukka siinä "leikkitappeli" keskenään. Joku tönäisi ison teinin häntä päin niin että vaimo lensi sisäänkäynnin seinää päin. Ei mitään anteeksipyyntöjä yms. vain nauroivat. Kolme vartijaa tilassa, ei mitään puuttumista. Ketuttaa koko paikka kun on tuollaisen väen täyttämää.
Rautatieasema on kyllä ironinen juttu siinä mielessä, että sehän on yksi Helsingin merkkipaaluista, ja ensimmäinen asia minkä monet turistit näkee. Sinne kun saapuu tulee Helsingin ensivaikutelma.
Ja se on aivan hirveä paikka mitä tulee tunnelmaan ja kunnossapitoon (siis että siellä hengaa kaiken maailman jengiä). Sen jos minkä pitäisi olla viihtyisä ja hyvin kontrolloitu alue, niin että siellä ei kenelläkään ole turvaton olo.
Mutta joo, sehän on käytännössä samantyylinen paikka nykyään kuin joku Pariisiin Gare du Nord (pienoiskoossa). Tosi harmillista kyllä. Siitä voisi tehdä paljon viihtyisämmän, ja pitäisikin.
Tämä. Ihmettelen myös, miksi lentokenttäjunaa ei voisi sulkea vain lentokenttämatkustajille, ainakin ilta- ja yöaikaan. Hävettää hirveästi kun siisti japanilainen joutuu ensi kokemuksenaan Suomesta samaan vaunuun kännäävän ja äänekkään päihtyneen tai päihteitä vetäneen porukan kanssa. En näe mitään plussia tässä järjestelyssä.
Koska kehärata on pääsääntöisesti rakennettu paikallisten kulkemisen helpottamiseksi. Oli vain kätevää pistää se menemään lentokentän kautta.
Mä en ymmärrä, mitä tarkoitatte. Mutta mä oonkin asunut koko elämäni pääkaupunkiseudulla. Tottakai ulkomailla suurkaupungeissa on leppoisampaa, koska silloin ollaan lomafiiliksissä. Ehkä Helsinki on jotenkin poikkeuksellisen kireä paikka. Mutta hankala sitä on näin sisältäpäin nähdä. Sen tiedän, että helsinkiläiset ovat keskimäärin inhottavampia kuin muualta Suomesta kotoisin olevat. Mutten huomaa sen kusip*isyyden näkyvän katukuvassa. Tulee ilmi vasta, kun juttelee ihmisille.
Helsinkiläisissä yleinen piirre on kyllä tuo loukkaantumisherkkyys ja jonkinlainen yleinen ilottomuus. Johtuu vissiin tosiaan siitä, että sinne päin muutetaan usein lähinnä suorittamaan ja tekemään töitä. Elämässä ei ole oikein muuta sisältöä kuin töissä ravaaminen, tsumbat, pumpit, skumpat jne.