Lue keskustelun säännöt.
Minulla on Helsingissä oudon ahdistunut olo, mutta jossain muussa kaupungissa taas ei. Kohtalotovereita?
28.10.2019 |
En oikein itsekään ymmärrä mistä johtuu, että kun saavun täältä kotipitäjästäni joskus Helsingin päärautatieasemalle, alkaa outo ahdistus, joka on ehkä enemmän kuitenkin jotain määrittelemätöntä pelkoa. Tai ehkä sitten ahdistusta. En osaa sanoa, mutta samaa tunnetta ei tule Viktorian asemalla Lontoossa, eikä monessa muussakaan suurkaupungissa missä olen käynyt. Lontoo nyt esimerkkinä siksi, että olen käynyt siellä eri syistä monta kertaa.
Edes Tokiossa, jossa tietysti ei vain voinut käsittää sitä ihmisten määrää, kaupungin kokoa eikä japanin kieltä, tullut samaa oloa kuin Helsingissä.
Kohtalotovereita? Mistä luulet, että tämä johtuu? Ja ei, ei ole tarkoitus haukkua Helsinkiä miksikään. Se on kaunis kaupunki ja siellä on paljon mukavaa tekemistä. Vaan on tarkoitus miettiä onko Helsingissä ehkä jotenkin kireä tunnelma jonka vaistoaa?
Kommentit (324)
Mä kyllä pidän Helsingistä kovasti, mutta nykyään en viihdy enää keskustassa. Ihmisten jäisyys puistattaa. Vaikka ympärillä tapahtuisi mitä, kukaan ei puutu, ketään ei kiinnosta, edes järjestyksenvalvojia. Itselläni kokemus pyörtymisestä. Pyörryin siis tuosta noin vain ilman minkään sortin ennakkovaroitusta yliopiston kulmilla, ilmeisesti stressin takia, ja kukaan ei auttanut tai edes kysynyt mitä kävi. Kun virkosin, näin pienen matkan päässä jonkun sortin vartijan tuijottamassa, mutta ei tämäkään mitään tehnyt, vaikka varmasti jos niin lähellä oli jo sillon kun tipuin suorilta jaloilta, on nähnyt, että mun pää osu siihen maahan. Onneksi en saanut aivotärähdystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä pidän Helsingistä kovasti, mutta nykyään en viihdy enää keskustassa. Ihmisten jäisyys puistattaa. Vaikka ympärillä tapahtuisi mitä, kukaan ei puutu, ketään ei kiinnosta, edes järjestyksenvalvojia. Itselläni kokemus pyörtymisestä. Pyörryin siis tuosta noin vain ilman minkään sortin ennakkovaroitusta yliopiston kulmilla, ilmeisesti stressin takia, ja kukaan ei auttanut tai edes kysynyt mitä kävi. Kun virkosin, näin pienen matkan päässä jonkun sortin vartijan tuijottamassa, mutta ei tämäkään mitään tehnyt, vaikka varmasti jos niin lähellä oli jo sillon kun tipuin suorilta jaloilta, on nähnyt, että mun pää osu siihen maahan. Onneksi en saanut aivotärähdystä.
maailman onnellisin kansa! saman olen huomannut itsekin, tämä ei välitetä ei puututa mihenkään.
Ei ole,onneksi ei kovin usein tarvitse vaivautua.
Juuri näin, osuit naulan kantaan!
T. Monenpolven stadilainen