Lue keskustelun säännöt.
Minulla on Helsingissä oudon ahdistunut olo, mutta jossain muussa kaupungissa taas ei. Kohtalotovereita?
28.10.2019 |
En oikein itsekään ymmärrä mistä johtuu, että kun saavun täältä kotipitäjästäni joskus Helsingin päärautatieasemalle, alkaa outo ahdistus, joka on ehkä enemmän kuitenkin jotain määrittelemätöntä pelkoa. Tai ehkä sitten ahdistusta. En osaa sanoa, mutta samaa tunnetta ei tule Viktorian asemalla Lontoossa, eikä monessa muussakaan suurkaupungissa missä olen käynyt. Lontoo nyt esimerkkinä siksi, että olen käynyt siellä eri syistä monta kertaa.
Edes Tokiossa, jossa tietysti ei vain voinut käsittää sitä ihmisten määrää, kaupungin kokoa eikä japanin kieltä, tullut samaa oloa kuin Helsingissä.
Kohtalotovereita? Mistä luulet, että tämä johtuu? Ja ei, ei ole tarkoitus haukkua Helsinkiä miksikään. Se on kaunis kaupunki ja siellä on paljon mukavaa tekemistä. Vaan on tarkoitus miettiä onko Helsingissä ehkä jotenkin kireä tunnelma jonka vaistoaa?
Kommentit (324)
Täällä joku muukin ihmetteli ja ihmettelen minäkin näitä syväanalyyseja. Mitä ihmiset, jotka osaavat kertoa noin syvällisesti toisten sielunmaisemasta, oikein tekevät siellä Assalla? Jotain empiirisiä psykologianalyysejä vai mitä?
En minä osaa missään kaupungissa kertoa vilaukselta näkemistäni ihmisistä, ovatko he onnettomia suorittajatyyppejä, joilla on pinnallisia ajatuksia pukeutumisesta, en osaa edes erottaa, ovatko ahdistuneita peuroja ajovaloissa vai mitä ovat. Mulle ne on ihmisiä, jotka ovat omista syistään johtuen sattumalta samassa tilassa kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ahdista stadi vaikka on snadi.
Olen asunut aika kauan Helsingissä, mutta vietän aikaa paljon myös kotiseudulla, siellä on vanhemmat, muuta sukua ja kesämökki.
Aina jaksan huvittua näistä vuodatuksista, miten kauhea Helsinki on. Sitä saan kotopuolessa kuulla myös, etenkin ihmisiltä, jotka ovat justiin ottaneet taksin asemalta lentokentälle, jos sitäkään.
Vielä huvittavampia ovat nämä, jotka paasaavat, että keskusta on kamala paikka kun taas Kallio on ihana. No satun asumaan siellä Kalliossa, eikä se etenkään enää juuri mitenkään keskustasta todellakaan eroa. Ei se ole mikään boheemi taitelijamesta enää, vaan siellä on ihan samanlaiset ravintolat ja räkälät kuin keskustassakin, kaupat jne.
Minulla on ihan päin vastoin useimmiten todella hyvä tunne päästä Helsingin keskustaan. Aiemmin siellä työskentelin. Varsinkin ennen joulua on ihana kulkea jouluvaloja ihaillen aina vähän eri reittiä. Siellä on myös todella kauniita vahoja rakennuksia ja idyllisiä kivijalkakauppoja ja kuppiloita, katusoittajia ym. Luovat todella viihtyisää tunnelmaa. Nämä puuttuvat esim. muualta pääkaupukiseudulta suurimmalta osin. Ja Helsinki ei todellakaan ole likainen kun vertaa moneen muuhun maailman pääkaupunkeihin, jotka löyhkää jo niin pahalle. Kesäisin keskustassa tuntuu vähän samalta kun olisi ulkomailla tunnelman puolesta. Aamuisin rautatieasemalla tuoksuu miellyttävän tuoksuinen pesuaine pihassa. Ihmiset toki pukeutuvat paremmin kuin muualla Suomessa ja kiire on kova, mutta niinhän se on myös Lontoossa. Nämä on jäänyt mieleen omasta kokemuksesta. Lähivuosina en ole tuolla niin paljon pyörinyt enää.
Mulla on ystävä, joka hurahti kaiken maailman enkelihoitoihin ja vastaaviin henkimaailman juttuihin. Hän lopetti Helsingin keskustassa käymisen, tuli niin ahdistunut olo ja hän tunsi siellä olevista ihmisistä niin huonoja energioita. Selitti just näitä mitä täälläkin, miten kamalan pinnallisia ja suorituskeskeisiä ja ilkeitä ja salamasentuneita ja teennäisiä, jne ihmiset on.
Meille tuli tästä aika kova riita. Sanoin hänelle, että sun herkistyneet henkiset kykysi eivät millään tavalla oikeuta sua tekemään tuollaisia määritelmiä ja diagnooseja itsellesi aivan ventovieraista ihmisistä. Väittämään tuollaisia asioita ihmisistä, joista et tiedä yhtikäs mitään. Että nuo energiat ovat nyt täysin omassa päässäsi, eivät suinkaan noiden muiden ihmisten luonteessa tai toimintatavoissa.
Suuttui, eikä olla enää kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin ahdistaa etten enää pääse bussilla suoraan lentokentälle, vaan joutuu menemään Hgin keskustaan ja sieltä finskin dösällä tai junalla kentälle. Se lyhyt matka Kampista Rautatientorille on kuin jossain bagdadin ja Mogadishun sotatantereella. Pahaenteinen tuntu ilmassa eikä tiedä milloin väkivalta räjähtää.
Silti kuolemaan johtavia väkivallantekoja tehdään eniten ihan muualla Suomessa kuin Helsingissä.
Pyh. Nuo on joidenkin spurgu porukoiden nahistelua. Mitä minä siitä kun en joudu heidän juoppo- ja narkkarikämpissään vasten tahtoani olemaan? Toisin kuin siellä manskalla silloin kun haluan matkustaa. Aina tunne että julmat mustat silmät vaanii riistääkseen tavarani ja/tai henkeni. Tai joku hurauttaa kuorma-autolla liiskaksi. Hyrrr!
Helsinki on muutakin kuin kantakaupunki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystävä, joka hurahti kaiken maailman enkelihoitoihin ja vastaaviin henkimaailman juttuihin. Hän lopetti Helsingin keskustassa käymisen, tuli niin ahdistunut olo ja hän tunsi siellä olevista ihmisistä niin huonoja energioita. Selitti just näitä mitä täälläkin, miten kamalan pinnallisia ja suorituskeskeisiä ja ilkeitä ja salamasentuneita ja teennäisiä, jne ihmiset on.
Meille tuli tästä aika kova riita. Sanoin hänelle, että sun herkistyneet henkiset kykysi eivät millään tavalla oikeuta sua tekemään tuollaisia määritelmiä ja diagnooseja itsellesi aivan ventovieraista ihmisistä. Väittämään tuollaisia asioita ihmisistä, joista et tiedä yhtikäs mitään. Että nuo energiat ovat nyt täysin omassa päässäsi, eivät suinkaan noiden muiden ihmisten luonteessa tai toimintatavoissa.
Suuttui, eikä olla enää kavereita.
Oisit vain kuunnellu kaverisi mielipiteet, nyökytelly ja vaihtanu aihetta. Miksi pitää vääntää riita noin mitättömästä asiasta? Miksi sun pitää suuttua siitä, mitä kaveris tuntee? Oisit antanu vaan olla.
Anna kaveris pitää mielipiteensä ja ajatuksensa. Voitte puhua jostakin muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystävä, joka hurahti kaiken maailman enkelihoitoihin ja vastaaviin henkimaailman juttuihin. Hän lopetti Helsingin keskustassa käymisen, tuli niin ahdistunut olo ja hän tunsi siellä olevista ihmisistä niin huonoja energioita. Selitti just näitä mitä täälläkin, miten kamalan pinnallisia ja suorituskeskeisiä ja ilkeitä ja salamasentuneita ja teennäisiä, jne ihmiset on.
Meille tuli tästä aika kova riita. Sanoin hänelle, että sun herkistyneet henkiset kykysi eivät millään tavalla oikeuta sua tekemään tuollaisia määritelmiä ja diagnooseja itsellesi aivan ventovieraista ihmisistä. Väittämään tuollaisia asioita ihmisistä, joista et tiedä yhtikäs mitään. Että nuo energiat ovat nyt täysin omassa päässäsi, eivät suinkaan noiden muiden ihmisten luonteessa tai toimintatavoissa.
Suuttui, eikä olla enää kavereita.
Oisit vain kuunnellu kaverisi mielipiteet, nyökytelly ja vaihtanu aihetta. Miksi pitää vääntää riita noin mitättömästä asiasta? Miksi sun pitää suuttua siitä, mitä kaveris tuntee? Oisit antanu vaan olla.
Anna kaveris pitää mielipiteensä ja ajatuksensa. Voitte puhua jostakin muusta.
En ole jees-ihminen. MInulle on tärkeä arvo se, että kunnioitetaan toisia ihmisiä, eli minulle on yhtä tärkeää kuin ystävälleni omat henkiset juttunsa se, että ihmisiä ei solvata ja nälvitä oman pään sisäisten uskomuksien vuoksi. En pidä suutani kiinni silloinkaan, kun uskovainen ystäväni kertoo, miten esim. serkkuni pieni lapsi joutuu helvettiin.
Sen sijaan sinun kanssasi en ala vääntämään tämän enempää, sillä huomatuksesi on aivan ohi aiheen, enkä anna sinun ohjata minua vänkäämään ketjua pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehä 3 ulkopuolelta tulevat luulevat Helsingin olevan vain se keskusta-alue.
No ei tietenkään, ookko nää pöhelö? Helsingiksi lasketaan koko Uusimaa. Meillä täällä piireissä.
Vierailija kirjoitti:
Rautis nyt on yksi p%%kaläävä nykyään.
Vaimoni (hyvin pienikokoinen, 158cm) kertoi juuri kun käveli siellä pitkästä aikaa eilen, ja joku teiniporukka siinä "leikkitappeli" keskenään. Joku tönäisi ison teinin häntä päin niin että vaimo lensi sisäänkäynnin seinää päin. Ei mitään anteeksipyyntöjä yms. vain nauroivat. Kolme vartijaa tilassa, ei mitään puuttumista. Ketuttaa koko paikka kun on tuollaisen väen täyttämää.
No miksi sulla on lapsen kokoinen vaimo? Ootko mieltynyt lapsiin tai naislapsiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse H:gin keskustasta kotoisin, ja missään en koe oloani yhtä rentoutuneeksi, rauhalliseksi ja iloiseksi kuin juuri täällä, kaiken hälinän, erilaisten ihmisten ja liikenteen melun keskellä.
Olen asunut lapsuuttani ja nuoruuttani myös muualla (vanhempien tahdosta) ja niissä muissa paikoissa usein ahdisti.
Nykyisin, kun käyn vierailemassa junalla äitini luona, joka asuu pienemmässä kaupungissa n. 170 km päässä Helsingistä, tunnen aina aivan suunnatonta rakkautta kotikaupunkiini jo, kun juna saapuu takaisinpäin tullessa Pasilaan ja näen ne kaikki hirvittävät betonitalot idän puolella.
Karmea näkymä sinänsä, mutta siitä tiedän että olen taas saapumassa takaisin sinne, missä minulla on hyvä olla ja missä on ihmisiä joka puolella 24/7. Sinne missä elämä ei lopu yöhön ja jossa ei ikinä tule pilkkosen pimeää, kun on kaupungin valot.
Helsinki on käytännössä ainoa paikka Suomessa, jossa tuon voi kokea.
Tai ehkä Turku ja Tampere ovat melko samanmoisia, mutten osaa kommentoida kun ei ole kokemusta.
Olen asunut myös Lontoossa nuorena (au pairina, ei mitään sen hienompaa :)) ja koen sen toiseksi kodikseni. Myös siellä mulla on aina hyvä olla, kaiken sen hälinän keskellä (olen nro 241).
Tällä on jotain tekoa anonymiteetin kanssa: suurkaupungissa kukaan ei tunnista sinua, saat olla juuri niin kuin sinua huvittaa, ketään ei kiinnosta onko sulla tukka just hyvin ja mitä sulla on päällä, kenen kanssa kuljet ja mihin olet menossa.
Kun sellaiseen on tottunut, ei halua asua tai edes oleilla pitempään pienemmässä kaupungissa.
Samaten tiedän pienemmästä kaupungista kotoisin olevia, jotka eivät ikinä kotiudu Helsinkiin juuri sen vuoksi, että he kammoavat kasvottomia ihmisiä kadulla, sitä ettei kukaan tervehdi eikä tunnista, edes naapureita samassa taloyhtiössä ei kiinnosta kuka sinä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla taas käy päinvastoin. Kävin äsken Helsingissä ja olo tuntui heti vapaammalta kuin pääsi tunkkaisesta pikkukaupungista pois. On mukava ollo isojen ihmisjoukkojen keskellä, jossa jokainen ei tunne toisiaan ja toistensa asioita!
Munkkiniemi, Meilahti, Pasila ovat aivan puhdasta kauhua!!! Näissä näkee just järkyttävän kireä, varautunut ja pahantuulinen, robottimainen suorittajaihmisiä, nämä varakkaat papat js mummot jolla katsovat muita nenävartta pitkin.
4 ratikassa ilmapiiri on niin jäykkä ja paksu että sitä vois leikata. Siellä edelleenkin parempi herraväki ja innostuneet wannabe jtn mammat seuraavat toisinsa ja pitävät silmillän ratikka kurissa.
Munkkiniemessä on nämä kirjamattomia sääntöjä, paikka on pönöttävä eikä KOSKAAN tapahdu mitään. Ei kesäjuhlia, ei mitään!
Idästä Kantsusta ei edes puhuta, epätoivon voi haistaa ilmasta.
"Eirasta ei vaan voinut kävellä eteenpäin, vesi on kylmää ja upottavaa."
Onneksi muiden kaupunkien vesi on aina lämmintä ja kelluttavaa.
Helsingiksi lasketaan koko Uusimaa. Meillä täällä piireissä.
Pitää paikkansa. Kävin koulua Porissa ja samalle luokalle tuli yks likka joka oli kotoisin Vihdistä ja silti niin shaatanan stadilaista että.
Ymmärrän sen, että jos tulee pienestä kaupungista, isomman kaupungin meno on ahdistavaa/rasittavaa. Ei osaa ottaa yhtä rivakoita askelia, jää seisoskelemaan tms. kun toisen pyyhältävät ohi. Kukaan ei katso, ei tervehdi, jne.
Vielä ymmärrän senkin, että on niin herkkä, että on aistivinaan jotain energioita, joita kaupunki huokuu.
Sitä en ymmärrä, miksi näitä tuntemuksiaan pitää projisoida vieraisiin ihmisiin, selostaa itselleen narratiivia kylmistä, suorituskeskeisistä, halveksivista, "elämään kykenemättömistä" ihmisistä. Miksi pitää kuvitella jotain ihmisistä, joista ei tiedä mitään, ei yhtään mitään.
Tuleeko siitä parempi olo, kun selittää itseltään nämä tuntemukset pois toisten viaksi?
Veikkaan, että ilmiö tulee pään sisältä. Ulkomailla suurkaupungit eivät aiheuta ahdistusta, koska mieli on vastaanottavainen, ja asenne on "olen maailman metropolissa, tottakai minä tästä pidän". Kuka haluaa kertoa kaikille, että minua ahdistaa käydä Lontoossa? Helsinki on tutumpi ja suomalainen. On äärimmäisen suomalaista haluta dissata kaikkea suomalaista. Todennäköisesti siis väentungos, puliukot sun muut vastaavat aiheuttavat tällaisessa ihmisessä ihan ymmärrettävästi ahdistusta, mutta ulkomailla nämä osataan ignoorata, koska ympäristöä tarkkaillaan eri asenteella ja mieli vakuuttelee, että juu tästä minä pidän, olenhan kansainvälinen maailmanmatkaaja.
Kehä 3 ulkopuolelta tulevat luulevat Helsingin olevan vain se keskusta-alue.