Lue keskustelun säännöt.
Minulla on Helsingissä oudon ahdistunut olo, mutta jossain muussa kaupungissa taas ei. Kohtalotovereita?
28.10.2019 |
En oikein itsekään ymmärrä mistä johtuu, että kun saavun täältä kotipitäjästäni joskus Helsingin päärautatieasemalle, alkaa outo ahdistus, joka on ehkä enemmän kuitenkin jotain määrittelemätöntä pelkoa. Tai ehkä sitten ahdistusta. En osaa sanoa, mutta samaa tunnetta ei tule Viktorian asemalla Lontoossa, eikä monessa muussakaan suurkaupungissa missä olen käynyt. Lontoo nyt esimerkkinä siksi, että olen käynyt siellä eri syistä monta kertaa.
Edes Tokiossa, jossa tietysti ei vain voinut käsittää sitä ihmisten määrää, kaupungin kokoa eikä japanin kieltä, tullut samaa oloa kuin Helsingissä.
Kohtalotovereita? Mistä luulet, että tämä johtuu? Ja ei, ei ole tarkoitus haukkua Helsinkiä miksikään. Se on kaunis kaupunki ja siellä on paljon mukavaa tekemistä. Vaan on tarkoitus miettiä onko Helsingissä ehkä jotenkin kireä tunnelma jonka vaistoaa?
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Joudun vierailemaan usein Helsingissä työn puolesta, ja joka kerta sama ankea fiilis. Oletteko muut törmänneet siihen että tiuskitaan tuntemattomille ääneen? Viime kerralla raahasin painavaa kassia ja vaihdoin kantokättä aseman ovella. Takana tuleva herra otti nokkiinsa kun hänen etenemisensä viivästyi kahdella sekunnilla. Olin kuulemma yksinkertainen. Niin varmaan sitten :D
Tapahtuu mitä erikoisimmissa tilanteissa. Tuo on täydellinen hetki tokaista takaisin: "No höh onkos herralla känkkäränkkäpäivä?".
Jos kirjoittaja olisi pysähtynyt laukkunsa kanssa Laukon perän Prisman ovelle, niin olisi saanut kuulla saman valituksen. Ei nyt kukaan ovelle pysähdy kohentelemaan itseään?
Siis kutsuisit tuntemattomia ihmisiä "yksinkertaiseksi" jos kaikki ei mene just niin kuin sinä haluat?
En ole psykologi mutta tuollainen käyttäytyminen kertoo jostain vähän syvemmistä ongelmista mielestäni.
Voihan se harmittaa jos joku hidastelee, mutta kyllä aikuinen ihminen sen verran pystyy itsensä kasassa pitämään, ettei heti tarvitse ääneen valittaa että tulee itselle parempi olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Joudun vierailemaan usein Helsingissä työn puolesta, ja joka kerta sama ankea fiilis. Oletteko muut törmänneet siihen että tiuskitaan tuntemattomille ääneen? Viime kerralla raahasin painavaa kassia ja vaihdoin kantokättä aseman ovella. Takana tuleva herra otti nokkiinsa kun hänen etenemisensä viivästyi kahdella sekunnilla. Olin kuulemma yksinkertainen. Niin varmaan sitten :D
Tapahtuu mitä erikoisimmissa tilanteissa. Tuo on täydellinen hetki tokaista takaisin: "No höh onkos herralla känkkäränkkäpäivä?".
Jos kirjoittaja olisi pysähtynyt laukkunsa kanssa Laukon perän Prisman ovelle, niin olisi saanut kuulla saman valituksen. Ei nyt kukaan ovelle pysähdy kohentelemaan itseään?
Siis kutsuisit tuntemattomia ihmisiä "yksinkertaiseksi" jos kaikki ei mene just niin kuin sinä haluat?
En ole psykologi mutta tuollainen käyttäytyminen kertoo jostain vähän syvemmistä ongelmista mielestäni.
Voihan se harmittaa jos joku hidastelee, mutta kyllä aikuinen ihminen sen verran pystyy itsensä kasassa pitämään, ettei heti tarvitse ääneen valittaa että tulee itselle parempi olo.
Ai niin kuin tässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Joudun vierailemaan usein Helsingissä työn puolesta, ja joka kerta sama ankea fiilis. Oletteko muut törmänneet siihen että tiuskitaan tuntemattomille ääneen? Viime kerralla raahasin painavaa kassia ja vaihdoin kantokättä aseman ovella. Takana tuleva herra otti nokkiinsa kun hänen etenemisensä viivästyi kahdella sekunnilla. Olin kuulemma yksinkertainen. Niin varmaan sitten :D
Tapahtuu mitä erikoisimmissa tilanteissa. Tuo on täydellinen hetki tokaista takaisin: "No höh onkos herralla känkkäränkkäpäivä?".
Jos kirjoittaja olisi pysähtynyt laukkunsa kanssa Laukon perän Prisman ovelle, niin olisi saanut kuulla saman valituksen. Ei nyt kukaan ovelle pysähdy kohentelemaan itseään?
Siis kutsuisit tuntemattomia ihmisiä "yksinkertaiseksi" jos kaikki ei mene just niin kuin sinä haluat?
En ole psykologi mutta tuollainen käyttäytyminen kertoo jostain vähän syvemmistä ongelmista mielestäni.
Voihan se harmittaa jos joku hidastelee, mutta kyllä aikuinen ihminen sen verran pystyy itsensä kasassa pitämään, ettei heti tarvitse ääneen valittaa että tulee itselle parempi olo.
Ihmettelin itse vähän samaa. Eikö ohitus ja vaikka tiukka "anteeksi" ohittaessa riittäisi? Heh.
Tuntuu että joidenkin ihmisten on pakko päästä purkamaan pahaa oloaan ääneen ja saavat siitä jonkinlaisen katarsis-elämyksen. Itseäni ainakin hävettäisi jälkeenpäin jos kävisin ihmisille tiuskimaan kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Joudun vierailemaan usein Helsingissä työn puolesta, ja joka kerta sama ankea fiilis. Oletteko muut törmänneet siihen että tiuskitaan tuntemattomille ääneen? Viime kerralla raahasin painavaa kassia ja vaihdoin kantokättä aseman ovella. Takana tuleva herra otti nokkiinsa kun hänen etenemisensä viivästyi kahdella sekunnilla. Olin kuulemma yksinkertainen. Niin varmaan sitten :D
Tapahtuu mitä erikoisimmissa tilanteissa. Tuo on täydellinen hetki tokaista takaisin: "No höh onkos herralla känkkäränkkäpäivä?".
Jos kirjoittaja olisi pysähtynyt laukkunsa kanssa Laukon perän Prisman ovelle, niin olisi saanut kuulla saman valituksen. Ei nyt kukaan ovelle pysähdy kohentelemaan itseään?
Siis kutsuisit tuntemattomia ihmisiä "yksinkertaiseksi" jos kaikki ei mene just niin kuin sinä haluat?
En ole psykologi mutta tuollainen käyttäytyminen kertoo jostain vähän syvemmistä ongelmista mielestäni.
Voihan se harmittaa jos joku hidastelee, mutta kyllä aikuinen ihminen sen verran pystyy itsensä kasassa pitämään, ettei heti tarvitse ääneen valittaa että tulee itselle parempi olo.
Enpä kutsunut yksinkertaiseksi, mutta en vain usko, että joku pysähtyy julkisessa paikassa oviaukkoon, kun on monta muutakin paikkaa missä pysähtyä. Enkä usko, että oviaukkoon pysähtynyt ei saisi muualla mitään palautetta. Että se olisi jokin helsinkiläinen ominaisuus.
Ja väitän, että se on rautatieaseman ovella niin erikoinen, että se yllättää ja siksi siihen reagoi pakostikin.
Itsehän väität, että minulla on mielenterveysongelmia. Kritisoit minua rivien välistä kuvitellusta nimityelystä ja silti teet samaa minulle?
Helsinkiin muuttaa paljon ihmisiä etsimään itseään. Tosi iso osa siellä asuvista on muualta muttaneita. Helsinki tarjoaa kuplia, johon ohuella identiteetillä varustetut ihmiset voivat sulautua luontevasti ja näkymättömästi.
Tunnistan myös itse tuon tosikkomaisuuden ja herkkänahkaisuuden. Johtuu osittain varmaan myös siitä, että ihmiset viettävät väenpaljoudesta huolimatta aikaa omissa oloissaan eivätkä altistu muille ihmisille kuin perhepiirissä ja siinä omassa kuplassaan. Se eksyneen peuran katse liittyy varmaan siihen hämmennykseen, jolla paikalliseen kulttuuriin tottumattomat kommunikoivat.
Helsinki on kiva kaupunki ja siellä on myös mukavia ihmisiä. Ihmiset ovat kuitenkin keskimäärin pinnallisesti kohteliaampia ja henkisesti sulkeutuneemia kuin monissa muissa kaupungeissa. Ihmiset kulkevat kuin kuori päällä johonkin tiettyyn pakan kasassa pitävään kuoreen tai uniformuun verhoutuneena. Joskus törmää sitten niihin aitoihin stadilaisiin, jotka voivat olla rentoja ja vähän rahvaanomaisiakin tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia, joka korostuu erityisesti Rautatientori-Kamppi -akselilla on runsas nuorisojoukkojen, muualta saapuneiden, kerjäläisten, mt-ja päihdeongelmaisten ja muiden köyhien suuri määrä.
Nuo keskeiset alueet jostain syystä vetävät puoleensa ongelmaisia ihmisiä, mikä tietysti tekee ilmapiirin ahdistavaksi.
Itse olen paljasjalkainen stadilainen, ja täällä kirjoitetut oireet kuulostaa itselleni vierailta. Yli 600 000 ihmisen joukkoon tietysti mahtuu monenlaista tallaajaa. Sellaisiakin, jotka edustaa ihan toista ääripäätä kuin itse on.
Kaupunkina Helsinki on hieno, ja itse löydän sieltä paljon hyvää. Ja ihmisten kanssa pääsee kyllä juttuun. Ei täällä aidot stadilaiset ylen katso muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus on aina omassa päässä. Itse syntyperäisenä helsinkiläisenä en tunnista näistä jutuista rakasta kotikaupunkiani. Rautatieasemat ovat läpikulkupaikkoja, ei niihin tulla viihtymään paitsi nämä norkoilijat. Olen myös yrittänyt järjestää elämäni niin että ei ole jatkuva kiire jota pitää päivitellä. Töissä toki on joskus kiire mutta vapaalla voi ihan itse suunnitella aikataulunsa.
Minulla myös ahdistusta juuri Stokkan/Aleksanterinkadun/Ateneuminkuja ympäristössä. Jotain outoa ulkopuolisuutta. 😂😂 Helpottaa jo manskulla. Pidän suurkaupungeista, että ei sinänsä johdu ihmismäärästä. Kiva kuulla, että en ole ainoa. Olen syntyperäinen Helsinkiläinen kuten myös vanhempani ja osa isovanhemmistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta v*ttu pois Helsingistä jos harmittaa. ONKO MAHDOTON AJATUS?
Vierailija kirjoitti:
Muuta v*ttu pois Helsingistä jos harmittaa. ONKO MAHDOTON AJATUS?
Näin se menee. ULOS! ULOS ! MENE ULOS!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut koko ikäni Hgissä (eli melkein 50 vuotta jo), ja ei kyllä ahdista. Tää on mun koti ja rakastan sitä, myös ihan ydinkeskustaa ja Rautatieasemaa erityisesti, se on ollut mulle erityinen lapsesta asti. Joten en ymmärrä tuollaista ahdistusta, mutta ehkäpä jos joutuisin pakon edessä muuttamaan jonnekin pikkukylään, voisin hiukan ahdistua. Mutta silloinkin ymmärtäisin vian olevan itsessäni ja siinä, mihin olen tottunut.
Tää on täysin ulkopaikkakuntalaisten kokema "tunne". Kuten muut paljasjalkaiset ovat sanoneet, suksikaa ns. vi*tuun jos ahdistaa ison kaupungin vilinä. Teidät böndeurpot tunnistaa kilometrin päästä. Sen liki haistaa.
Mua ei ole KOSKAAN ahdistanut kävellä steissillä tai missään keskustassa, koska olen suht. normaali ja funktionaalinen ihminen, jolla on muutakin tähdellistä ajateltavaa, kuin että "miten noi kävelee tolleen" tai "olipa tolla tyhjä ja lasittunut katse". Toi on ihan mielisairasta...
Takas sinne v*tun taajamaan, avohoitopotilas. :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töölö born kirjoitti:
Tää on täysin ulkopaikkakuntalaisten kokema "tunne". Kuten muut paljasjalkaiset ovat sanoneet, suksikaa ns. vi*tuun jos ahdistaa ison kaupungin vilinä. Teidät böndeurpot tunnistaa kilometrin päästä. Sen liki haistaa.
Mua ei ole KOSKAAN ahdistanut kävellä steissillä tai missään keskustassa, koska olen suht. normaali ja funktionaalinen ihminen, jolla on muutakin tähdellistä ajateltavaa, kuin että "miten noi kävelee tolleen" tai "olipa tolla tyhjä ja lasittunut katse". Toi on ihan mielisairasta...
Takas sinne v*tun taajamaan, avohoitopotilas. :'D
Etkö lukenut ketjusta monenkin kommenttia, että samanlaista oloa ei tule muissa maailman suurkaupungeissa, jotka ovat kooltaan vähän eri luokkaa kuin Helsinki?
Viestisi antoi myös hyvän kuvan ihmistyypistä, joka osaltaan edesvaikuttaa Helsingin epämiellyttävän ilmapiirin syntymiseen.
Käsittääkseni on mahdollista kokea eri kaupunkien ilmapiiriä. Se on jokaisessa kaupungissa, paikassa eri. Toiset ihmiset ovat herkempiä tämän aistimaan, toiset eivät huomaa mitään ja ” osaa aistia”, joten eivät käsitä mistä puhe. Jos aistit herkästi, tunnet erot, ellet aisti et huomaa mitään. Kaupungeilla on eroja!
Olen nuorena Vantaalta Helsinkiin muuttanut keski-ikäinen nainen. Mua ahdistaa Vantaalla ja osittain Espoossa. Vantaalla siksi, että rakennuskanta on kulkemissani paikoissa matalaa ja väljää. Jos juna-asemista puhutaan, niin Helsingin Steissi on ok paitsi liepeillä hilluvat epämääräiset henkilöt. Vantaan juna-asemat on seiskytluvun rähjäisiä, pelottavia paikkoja. Vai onko pelkoni lapsuudesta jäänyt tunne? Espoossa ahdistaa metsä, metsä ja metsä :-D Eli oikeammin se, etten osaa kulkea Espoossa julkisilla. On kyllä ihan mahtavaa mennä Espooseen _metsään_, mutta jos haluan yhdestä paikasta toiseen rakennetussa ympäristössä, en ikinä tajua missä olen ja mihin suuntaan pitäisi mennä. Koska joka puolella näkyy sitä metsää :-D Varmana kaikilla se oma kotipaikka tuntuu turvallisimmalta ja mukavimmalta. Itekin rentoudun huomattavasti kun iltapimeällä palaan Vantaalta Helsingin puolelle ja "omalle reviirilleni". Toisella puolella Helsinkiä olen aivan yhtä hukassa kuin Vantaalla, mutta joukkoliikenne pelastaa ja vie kotilähiöön.
... ja kyllä muakin ahdistaa Steissillä kävellessä, jos siellä joku narkki potkii pylväitä toisten pään korkeudelle. Tai sekopääjengi kokoontuu Asematunnelin ovien eteen. Se on kuitenkin vain vilkas läpikulkupaikka eikä mikään Helsinki. T: se Vantaalta 30 vuotta sitten Helsinkiin muuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni on mahdollista kokea eri kaupunkien ilmapiiriä. Se on jokaisessa kaupungissa, paikassa eri. Toiset ihmiset ovat herkempiä tämän aistimaan, toiset eivät huomaa mitään ja ” osaa aistia”, joten eivät käsitä mistä puhe. Jos aistit herkästi, tunnet erot, ellet aisti et huomaa mitään. Kaupungeilla on eroja!
Amsterdamissa punaisten lyhtyjen alueella on hyvä tunnelma, kaikki on pilvessä :D.
Mä en kyllä tunnista Helsinkiä näistä ahdistuskommenteista. Outoa.
T:Tampereella syntynyt, 30 vuotta Helsingissä asunut
Tiedän tarkalleen Helsinkiahdistuksen. Asunut siellä Munkassa, Sörkassa, Vallilassa, Ullanlinnassa ja syntynytkin Tammisalossa, mutta ahdistaa pelkkä käyminen siellä. Ei pysty. Asunut nyt jo 20v. pikkupaikkakunnalla.