Pa""ka äiti tässä myöntää antaneensa lapselle paristi tukkapöllyä koska puhe ei tehonnut

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olet huono kasvattaja ja p..ka vanhempi. Jos lapsesi ei usko puhetta, on kasvatuksesi mennyt pieleen jo aikaa sitten.

Eli jos lapsi ei aina joka tilanteessa tottele kiltisti, niin olet paska vanhempi ja huono kasvattaja?

Kaikki lapsettomat, sinä mukaan lukien, annatte yläpeukkuja noin nololle kommentille :D

Vierailija kirjoitti:

Fyysistä kuritusta on vältettävä. Mutta lapsia on erilaisia ja osalla on todella pahoja käytöshäiriöitä. Kiltimmälläkin lapsella voi olla vaikeampia aikoja. Ei ole kohtuullista rinnastaa tukistajaa väkivaltarikollisiin.

Suomen laki tekee tämän rinnastuksen, tai oikeammin kategorisoinnin, kun kieltää lailla ruumiillisen kurituksen ja linjaa, että siihen voidaan soveltaa pahoinpitelyä koskevaa säännöstä. Tukistaja on kirjaimellisesti väkivaltarikollinen. 

Itse sain lapsena tukkapöllyä ja luunappeja joitakin kertoja, mutta koskaan ne eivät erityisesti sattuneet, eivätkä jättäneet mitään traumoja taikka "traumoja". Vanhempani olivat johdonmukaisia ja lempeitä kasvattajia, ja kyllä ne napit ja pöllyt oli ihan ansaittuja. Turhaa hysteisointia, että joku kolmen varoituksen jälkeen nappaistava luunappi pilaisi lapsen, aiheuttaisi traumoja ja tuhoaisi vanhempien auktoriteetin ja turvallisen suhteen lapseen, höpöhöpö. Lapset nyt vain ovat sellaisia, tarvitsevat sen muistutuksen siitä, että ovat tekemisissä itseään vahvemman henkilön kanssa, jolla on tilanteessa sananvalta. Normaalia kasvatusta. En hetkeäkään usko, että on millään tavalla välttämätöntä, käytännöllistä tai edes hyödyllistä, että vanhempi ei voi käyttää (lievää ja harmitonta) fyysistä rangaistusta silloin, kun lapsi sen todella tarvitsee.

Rasittaa tämä tällainen pakkomielteinen kirjan mukaan eläminen. Luunappi on väkivaltaa!!1! Lapsi on lapsi, eikä työkaveri, jos joku haluaa vedota että "et anna tukkapöllyä työkaverillesikaan jos hän ei tee niin kuin haluat". Ja varmasti muuten antaisin ja enemmänkin, jos työkaveri esim. karjuisi korvaani minkä kurkustaan lähtee, raapisi minua, kaataisi kahvinsa tahallaan läppärilleni ja mitä muuta "hauskaa" lapset nyt milloinkin keksivät. 

No lain mukaan kaikenlainen ruumiillinen kuritus on kielletty ja hyvä niin sillä laki vähentää lasten pahoinpitelyjä, sellaisia todellisesti fyysisesti ja henkisesti vahingollisia. Toisaalta on niin että laki myös antaa viranomaisille oikeuden käyttää voimakeinoja jos se on tarpeen yleisen turvallisuuden takaamiseksi. Voisin siis hyväksyä lapsen ruumiillisen kurituksen tilanteissa joissa lapsi vaarantaa yleisen turvallisuuden esim pahoinpitelee toista lasta tai eläintä tai hajottaa naapurin autoa, siinä tilanteessa jos sanallinen komennus ei tehoa ja pienintä mahdollista voimaa käyttäen esim luunappi. Mutta siis mieluummin silti näin päin että kokonaan kielletty, koska aina on sitten niitä jotka menevät yli rajan jos jokin on laillista ja sillon on parempi että se asia on laitonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan eräästä keskustelusta täältä henkilön, joka kertoi että alkoi itse käyttää tukkapöllyä pikkusiskoonsa ja oli kovin hämmentynyt, kun tämä olikin vanhempien mielestä väärin. Kuinkakohan yleistä onkaan, että isompi sisarus alkaa matkia vanhempien esimerkkiä ja pahoinpitelee pikkusisaruksia?

Pahoinpitely ja kasvatus ovat kaksi täysin eri asiaa.

Miten niin? Tämäkin isosisarus oli käyttänyt tukkapöllyä pikkusiskoon kuritusmielessä. Aikamoista hurskastelua väittää, että isokokoinen aikuinen saa repiä pienen lapsen hiuksia ja se on ihan ookoo, mutta muuten ei saakaan koskea toiseen? 

Ja muka kasvatusmielessä, hahhah. Ollaanpa nyt rehellisiä, melko varmasti suurin osa näistä lapseenkajoamisista tapahtuu tunnekuohussa, kun lapsi ärsyttää ja aikuisen pinna napsahtaa. Kyseessä on siis aikuisen vihanpurkauma. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan eräästä keskustelusta täältä henkilön, joka kertoi että alkoi itse käyttää tukkapöllyä pikkusiskoonsa ja oli kovin hämmentynyt, kun tämä olikin vanhempien mielestä väärin. Kuinkakohan yleistä onkaan, että isompi sisarus alkaa matkia vanhempien esimerkkiä ja pahoinpitelee pikkusisaruksia?

Eipä tuo logiikka poikkea siitä, että vanhemmat saavat takavarikoida lapselta lelun mutta lapsi ei saa tehdä samoin toiselle lapselle. Tai että vanhemmat saavat poistaa lapsen leikistä, mutta lapsi ei saa poistaa toista lasta leikistä.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapsena tukkapöllyä ja luunappeja joitakin kertoja, mutta koskaan ne eivät erityisesti sattuneet, eivätkä jättäneet mitään traumoja taikka "traumoja". Vanhempani olivat johdonmukaisia ja lempeitä kasvattajia, ja kyllä ne napit ja pöllyt oli ihan ansaittuja. Turhaa hysteisointia, että joku kolmen varoituksen jälkeen nappaistava luunappi pilaisi lapsen, aiheuttaisi traumoja ja tuhoaisi vanhempien auktoriteetin ja turvallisen suhteen lapseen, höpöhöpö. Lapset nyt vain ovat sellaisia, tarvitsevat sen muistutuksen siitä, että ovat tekemisissä itseään vahvemman henkilön kanssa, jolla on tilanteessa sananvalta. Normaalia kasvatusta. En hetkeäkään usko, että on millään tavalla välttämätöntä, käytännöllistä tai edes hyödyllistä, että vanhempi ei voi käyttää (lievää ja harmitonta) fyysistä rangaistusta silloin, kun lapsi sen todella tarvitsee.

Rasittaa tämä tällainen pakkomielteinen kirjan mukaan eläminen. Luunappi on väkivaltaa!!1! Lapsi on lapsi, eikä työkaveri, jos joku haluaa vedota että "et anna tukkapöllyä työkaverillesikaan jos hän ei tee niin kuin haluat". Ja varmasti muuten antaisin ja enemmänkin, jos työkaveri esim. karjuisi korvaani minkä kurkustaan lähtee, raapisi minua, kaataisi kahvinsa tahallaan läppärilleni ja mitä muuta "hauskaa" lapset nyt milloinkin keksivät. 

Vaikutatkin tosi empaattiselta tyypiltä. Tähänkin ketjuun tullut monta, monta vastausta, jossa kerrottu, miten negatiivisesti fyysinen kiinnikäyminen on vaikuttanut. Sinä varmaan nyt pöllytät itsekin lastesi hiuksia ja nappailet sormella otsaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan eräästä keskustelusta täältä henkilön, joka kertoi että alkoi itse käyttää tukkapöllyä pikkusiskoonsa ja oli kovin hämmentynyt, kun tämä olikin vanhempien mielestä väärin. Kuinkakohan yleistä onkaan, että isompi sisarus alkaa matkia vanhempien esimerkkiä ja pahoinpitelee pikkusisaruksia?

Pahoinpitely ja kasvatus ovat kaksi täysin eri asiaa.

Miten niin? Tämäkin isosisarus oli käyttänyt tukkapöllyä pikkusiskoon kuritusmielessä. Aikamoista hurskastelua väittää, että isokokoinen aikuinen saa repiä pienen lapsen hiuksia ja se on ihan ookoo, mutta muuten ei saakaan koskea toiseen? 

Ja muka kasvatusmielessä, hahhah. Ollaanpa nyt rehellisiä, melko varmasti suurin osa näistä lapseenkajoamisista tapahtuu tunnekuohussa, kun lapsi ärsyttää ja aikuisen pinna napsahtaa. Kyseessä on siis aikuisen vihanpurkauma. 

Saako teillä lapsi myös vaikka laittaa toisen lapsen jäähylle, jos kerran lapsilla ja aikuisilla pitää olla samat oikeudet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä31482 kirjoitti:

Olisko tuo ok myös esimerkiksi puolison puolesta? Eli kun tulee riitaa tms, niin tämä tarttuu hiuksista ja sanoo vähän painavammin, jotta menee perille?

En ole ikinä ymmärtänyt tätä argumenttia. Eihän puolisoa kasvateta, eikä tälle voi ladella kotiintuloaikaa, kieltää ajamasta pyörällä ilman kypärää, takavarikoida yhtään mitään taikka näin ollen myöskään anneta luunappeja.

En siis puolla lasten fyysistä kuritusta, mutta tuo kaikkialla toistuva argumentti on vain niin huono.

Jos aikuinen käyttäytyy huonosti, siitä rankaisee poliisi ja oikeus. Vaikka sitten sillä väkivallalla jos ei muuten puhe tehoa.

No minkäköhän takia Suomessa ei aikuisiin kohdisteta sitten kuristusrangaistuksia? Ennenhän niitä käytettiin, julkisia ruoskimisia yms. Jokainen lastaan hakkaava ja läimivä vanhempi syyllistyy rikokseen - ehkäpä heitäkin voitaisiin siis rangaista vaikka raipparangaistuksin? Heillähän ei ainakaan ole syytä olla eri mieltä, koska käyttävät itsekin väkivaltaa rangaistuksena.

Siis jos aikuinen ihminen aiheuttaa häiriötä, ja poliisin täytyy tämä ottaa haltuun, niin todellakin käyttävät voimakeinoja jos ei suosiolla lähde mukaan.

Mutta kerro nyt viisaampana, että annatko puolisollesi viikkorahaa? Annatko kotiintuloajat? Entäs kotiarestia? Jos et, niin älä sitten myöskään enää vertaile lapsen kasvatusta parisuhteeseen.

Joko joku palstamammoista ehti tehdä sinusta nimettömän lastensuojeluilmoituksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä se meilläkin äiti käytti vähän luunappeja ja tukkapöllyjä. Kasvoin kauhussa ja rangaistuksen pelossa, enkä uskaltanut toki enää kiukutella, mutta rakkaus äiti kuoli jo lapsena. Että semmoista, ehkäpä se sinunkin lapsesi on niitä, joka näyttää sinulle ulkokultaista kuorta, mutta syvällä sisimmässä lakkaa rakastamassa. Kunnioitahan hän ei sinua ollenkaan, sehän on selvä jo. 70 kiloista mammaa, joka käy kiinni 20 kiloisen avuttoman lapsen päänahkaan ei voi kunnioittaa. 

Onneksi nykyään useimmat Suomessa eivät enää anna tukkapöllyä, niin on perheitä joissa rakkaus elää eikä sitä tapeta jo pienenä.

Siis väität tosissasi, että lapsi jota on rangaistu tukkapöllyllä ei rakasta vanhempiaan? Ennen vanhaan rakkaus oli sitten ilmeisesti täysin tuntematon käsite jos sinua uskotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka väittävät selviävänsä lapsen kuin lapsen kanssa pelkästään puhumalla eivät ole kohdanneet vilkkaita tai käytösongelmaisia lapsia. Tai sitten heillä on käytössään loputtomasti aikaa ja suljettu tila josta lapsi ei pääse pois.

Lasten fyysinen kurittaminen ei ole oikein, mutta toisaalta vanhemmat on jätetty nyt täysin hampaattomiksi lasten kasvatuksen suhteen. Olisi kiva nähdä miten nämä vasukiihkoilijat hoitaisivat aamulla kiukkuavan lapsen ajoissa päivähoitoon ja sitten vielä ehtisivät töihin sen jälkeen. Pelkästään puhumalla rauhallisesti.

Puhumisen ohella tarvitaan päättäväistä toimintaa, ei neuvotteluja eikä tukistamista. Eihän kukaan päiväkodissakaan niitä lapsia siellä tukistele, tai koulussakaan, miksi kotona pitäisi?

Kerrotko esimerkin "päättäväisestä toiminnasta", jolla kiukkuava ympäriinsä hyppelehtivät lapsi saadaan rauhoitettua ja tottelemaan muutamassa minuutissa?

Päiväkodissa on ihan eri dynamiikka, siellä vaikuttaa lisäksi ryhmäpaine ja yhden hoitajan voi hätätilanteessa osoittaa ongelmakäyttäytyjälle kun muut hoitavat ryhmän päivittäistä ohjelmaa.

Vaikea nyt arvata minkä ikäistä lasta tarkoitat, mutta itse annan lapsen raivota pahimman kiukkunsa pois. Ehtona se, ettei mitään rikota tai ketään satuteta.

Kun taaperona oli aivan riehuraivoissaan, annoin sohvatyynyn ja neuvoin hakkaamaan sitä, koska tyynyyn ei satu. Ja tyyny saikin urakalla kyytiä.

Kun lapsi on saanut pahimmat höyryt ulos, alkaa usein itku ja käpertyy syliini. Kun siinä hetken saanut rauhoittua, päästään puhumaan siitä, että mikä lasta suututti niin. Lapsi saa kerrottua, ja sitten jutellaan siitä.

Näillä meillä menty. Ja erittäin hyväkäytöksinen nelivuotias lapsi.

Mites se aikaraja? *ping* Lapsi myöhästyi päväkodin aamurutiineista, tädit katsovat pahasti kun lapsen hoitoon. *ping* Myöhästyit töistä, pomo kutsuu puhutteluun.

Miksi ihmiset lukevat näitä niin huonosti? Toki voit antaa lapsen riehua itsensä vaikka tainnoksiin ja sitten rahassa jutella mitä huvittaa jos olet työtön tai kotihoidontuella. Oppii se lapsi sitten lopulta ettei riehumisella saavuta mitään, mutta sitä ennen voi olla parit lasut niskassa tai työpaikka mennyttä. Vasuhössöttäjät yleensä hiljenevät siinä vaiheessa (niin kävi nytkin) kun hienot teoriat istutetaan reaalimaailmaan ja huomataan etteivät ne toimi.

Yritän herätellä keskustelua siitä, että yhteiskunta ei tue väkivallatonta kasvatusta vaikka lain mukaan vaatii sitä. Ja jos lapsi on pahasti käytösongelmainen tai syyllistyy nuorella iällä rikoksiin niin sitten pitää viranomaisten auttaa syyllistämättä ja vetämättä överiksi. Näin harvoin kuitenkin käy.

Työskentelen sellaisten lasten kanssa, joilla on vakavia vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa ja normeissa sekä käytöksessä ylipäätään. Tässä työssä siis on todella vaikeaa saada lapsi ymmärtämään sen, miksi teki väärin tms., mutta väkivallalle ei ole sijaa, se on tehtävä eri tavalla. Fyysinen kajoaminen on syystäkin laitonta ja kertoo vain siitä, että kasvattaja on joko laiska, tietämätön tai osaamaton lapsen kasvattajana mikäli joutuu käyttämään luunappeja tai tukkapöllyjä, sillä vaihtoehtoja on kyllä, eivätkä lässyttämiset ole ainoita eivätkä parhaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan eräästä keskustelusta täältä henkilön, joka kertoi että alkoi itse käyttää tukkapöllyä pikkusiskoonsa ja oli kovin hämmentynyt, kun tämä olikin vanhempien mielestä väärin. Kuinkakohan yleistä onkaan, että isompi sisarus alkaa matkia vanhempien esimerkkiä ja pahoinpitelee pikkusisaruksia?

Pahoinpitely ja kasvatus ovat kaksi täysin eri asiaa.

Miten niin? Tämäkin isosisarus oli käyttänyt tukkapöllyä pikkusiskoon kuritusmielessä. Aikamoista hurskastelua väittää, että isokokoinen aikuinen saa repiä pienen lapsen hiuksia ja se on ihan ookoo, mutta muuten ei saakaan koskea toiseen? 

Ja muka kasvatusmielessä, hahhah. Ollaanpa nyt rehellisiä, melko varmasti suurin osa näistä lapseenkajoamisista tapahtuu tunnekuohussa, kun lapsi ärsyttää ja aikuisen pinna napsahtaa. Kyseessä on siis aikuisen vihanpurkauma. 

Saako teillä lapsi myös vaikka laittaa toisen lapsen jäähylle, jos kerran lapsilla ja aikuisilla pitää olla samat oikeudet?

Miksi sinä kuvittelet olevasi lain ja kehityspsykologian yläpuolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka väittävät selviävänsä lapsen kuin lapsen kanssa pelkästään puhumalla eivät ole kohdanneet vilkkaita tai käytösongelmaisia lapsia. Tai sitten heillä on käytössään loputtomasti aikaa ja suljettu tila josta lapsi ei pääse pois.

Lasten fyysinen kurittaminen ei ole oikein, mutta toisaalta vanhemmat on jätetty nyt täysin hampaattomiksi lasten kasvatuksen suhteen. Olisi kiva nähdä miten nämä vasukiihkoilijat hoitaisivat aamulla kiukkuavan lapsen ajoissa päivähoitoon ja sitten vielä ehtisivät töihin sen jälkeen. Pelkästään puhumalla rauhallisesti.

Mulla on tuollainen lapsi. 7-vuotias, eli ei enää ihan mikään pieni kannettava. Rauhallinen puhe on yleensä paras tapa hoitaa asia. En tiedä miten esim. tukkapölly parantaisi tilannetta? Jo pelkkä minun äänen korotus saa lapsen kahta kauheammin pois tolaltaan ja sit on soppa valmis.

Uhkailut ja kurittaminen taitaa toimia nimenomaan pehmeisiin ja helposti taipuviin lapsiin (eikä heihinkään siis mitenkään positiivisella tavalla, he ei vaan uskalla puolustautua). Ei tulisiin ja joustamattomiin lapsiin, jotka räjähtää pienemmästäkin.

TÄMÄ. Kurittaminen on kyvytöntä ja "helppoa", jopa heikkoutta koska se liittyy maltin menettämiseen ja oman auktoriteetin huojumiseen. Kuka vaan osaa lyödä itseään pienempää eli sellainen ihminen ei osaa YHTÄÄN MITÄÄN.

Se toimii vain niihin pehmeisiin lapsiin. Eli just niihin joiden kohdalla se on totaalinen ylilyönti.

Bää, bää, laki! Bää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kiinnostaa, että miksi pidät tuota "lässyttämistä" huonona vaihtoehtona? Itseni ollessani pienempi vanhempani antoivat luunappeja ja tukistivat muutaman kerran, ja nyt vielä täysi-ikäisenä hätkähdän, jos joku tuo käden liian lähelle kasvoja/päätä. Myös äänen korottaminen aiheuttaa ahdistusta minussa. Toivon siis, että vanhempani olisi mieluummin lässyttäneet kuin käyneet käsiksi. Mutta myöhäistä jo minun tapauksessani, vahinko on jo tapahtunut.

Että joo, vaikka lapsesi ei näyttäisi muistavan aikaisempaa käytöstäsi, saattaa olla että muistaakin. Sanoit; "Idea on saada lapsi tajuamaan tehneensä väärin eikä hiipimään kusi sukassa vanhempien lähellä." Luunapit ja vastaavat ei välttämättä takaa sitä, että lapsi ymmärtäisi tehneensä vanhemman mielestä väärin, lapsi saattaa hyvin muistaa vain sen kivun siitä tilanteesta ja olla hämillään ja säikähtänyt moisesta. Miksei samalla vaivalla voisi selittää lapselle kärsivällisesti, miten jossain tilanteessa olisi hyvä käyttäytyä, eikä antaa tuollaista fyysistä rangaistusta joka ei todennäköisesti toimi pidemmän päälle.

Ja en ehkä tiedä lapsiarjesta paljoa, sillä olen kuitenkin vasta 19-vuotias opiskelija, mutta tiedän sentään omakohtaisesti, että on kamalaa elää henkisen ja fyysisen väkivallan pelossa. Eipä muuta.

En haluaisi olla tätä mieltä, mutta kaltaisesi ihmiset saavat minut ajattelemaan, että tytöt ja pojat pitäisi kasvattaa eri lailla. Kaikki miehet ovat aikuisina sitä mieltä, että oli hyvä, että annettiin vitsaa. Naiset taas traumatisoituvat siitä, että kerran koskettiin hyvästä syystä.

Miehet arvostavat väkivaltaan perustuvia hierarkioita, koska heidät ihan erikseen suurta vahinkoa tehden aivopestään siihen kaikella mitä heille syntymästä asti opetetaan miehuudesta ja miehisyydestä. Empatiakyvyn tukahduttaminen on yksi vahingoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä se meilläkin äiti käytti vähän luunappeja ja tukkapöllyjä. Kasvoin kauhussa ja rangaistuksen pelossa, enkä uskaltanut toki enää kiukutella, mutta rakkaus äiti kuoli jo lapsena. Että semmoista, ehkäpä se sinunkin lapsesi on niitä, joka näyttää sinulle ulkokultaista kuorta, mutta syvällä sisimmässä lakkaa rakastamassa. Kunnioitahan hän ei sinua ollenkaan, sehän on selvä jo. 70 kiloista mammaa, joka käy kiinni 20 kiloisen avuttoman lapsen päänahkaan ei voi kunnioittaa. 

Onneksi nykyään useimmat Suomessa eivät enää anna tukkapöllyä, niin on perheitä joissa rakkaus elää eikä sitä tapeta jo pienenä.

Siis väität tosissasi, että lapsi jota on rangaistu tukkapöllyllä ei rakasta vanhempiaan? Ennen vanhaan rakkaus oli sitten ilmeisesti täysin tuntematon käsite jos sinua uskotaan?

Suuret ikäluokat taitaa olla tästä aivan todella erinomainen esimerkki, heitä kun on kaikki taidettu remmillä vedellä ''kasvatuksena''. Pelottaako ajatella, että se hakkaamasi lapsi lakkaakin rakastamasta sinua?

Itse en kyllä keksi tilannetta että pitäisi lapsia repiä tukasta tai muuten nappailla.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kiinnostaa, että miksi pidät tuota "lässyttämistä" huonona vaihtoehtona? Itseni ollessani pienempi vanhempani antoivat luunappeja ja tukistivat muutaman kerran, ja nyt vielä täysi-ikäisenä hätkähdän, jos joku tuo käden liian lähelle kasvoja/päätä. Myös äänen korottaminen aiheuttaa ahdistusta minussa. Toivon siis, että vanhempani olisi mieluummin lässyttäneet kuin käyneet käsiksi. Mutta myöhäistä jo minun tapauksessani, vahinko on jo tapahtunut.

Että joo, vaikka lapsesi ei näyttäisi muistavan aikaisempaa käytöstäsi, saattaa olla että muistaakin. Sanoit; "Idea on saada lapsi tajuamaan tehneensä väärin eikä hiipimään kusi sukassa vanhempien lähellä." Luunapit ja vastaavat ei välttämättä takaa sitä, että lapsi ymmärtäisi tehneensä vanhemman mielestä väärin, lapsi saattaa hyvin muistaa vain sen kivun siitä tilanteesta ja olla hämillään ja säikähtänyt moisesta. Miksei samalla vaivalla voisi selittää lapselle kärsivällisesti, miten jossain tilanteessa olisi hyvä käyttäytyä, eikä antaa tuollaista fyysistä rangaistusta joka ei todennäköisesti toimi pidemmän päälle.

Ja en ehkä tiedä lapsiarjesta paljoa, sillä olen kuitenkin vasta 19-vuotias opiskelija, mutta tiedän sentään omakohtaisesti, että on kamalaa elää henkisen ja fyysisen väkivallan pelossa. Eipä muuta.

Yhtä asiaa en tahdo ymmärtää kun sanotaan että lapsi vain hämmentyy eikä ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi esim. siitä luunapista. Jos on sanottu esim 3 kertaa että lopeta tavaroiden repiminen, etteivät ne mene rikki ja kolmannella kerralla vielä mainittu että tämä on viimeinen varoitus. Sen jälkeen jos annetaan se luunappi ja homma loppuu siihen, niin missä kohtaa lapsi ei ymmärrä mitä teki väärin? On sanottu, varoitettu ja kerrottu miksi ei saa tehdä. Silti lapsi jatkaa. Ovatko kaikki lapset muka niin tyhmiä etteivät ymmärrä puhetta?

Itse muistan omasta lapsuudestani pari vastaavaa tapausta ja ymmärsin kyllä että kun en uskonut niin sitten tuli rangaistus ja ymmärsin että menin liian pitkälle pelleilyni kanssa. Muistan myös sen että tekoni olivat ihan tahallisia silloin kun niitä tein kielloista huolimatta.