Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pa""ka äiti tässä myöntää antaneensa lapselle paristi tukkapöllyä koska puhe ei tehonnut
27.10.2019 |
Pidin tukasta kiinni, en repinyt ja sanoin tiukasti että riittää. Lapsi oli tuolloin 4-6 vuotias . Mielestäni on käsittämätöntä leimata väkivaltaiseksi ihmiseksi ja huonoksi kasvattajaksi jos lapsi ei vain kuuntele puhetta ja pitää turvautua luunappiin tai tukkapöllyyn. Surullisen usein näkee riekkuvia lapsia ja noloja äitejä lässytämässä "kulta kiltti lopeta jooko".
En antanut tukkapöllyä päivittäin enkä edes viikottain, syyn piti olla painava eikä mikään tippunut haarukka ja annoin aina pari suullista varoitusta ensin. Lisäksi jälkeenpäin halattiin ja selitin miksi äidin piti nyt suuttua. Lapsi on nyt 11v eikä tunnu muistavan noita . Välimme ovat hyvät!
Minulla ei myöskään ole traumoja oman isäni antamista luunapeista koska isä oli lempeä pitkäpinnainen mies ja ymmärsin menneeni liian pitkälle siinä vaiheessa kun sormi napsahti ohimoon.
Sillä, että revitään ohimenen hiuksista ilman syytä tai läimitään remmillä niin ,ettei istumaan pysty ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Se on väkivaltaa jota en hyväksy. Idea on saada lapsi tajuamaan tehneensä väärin eikä hiipimään kusi sukassa vanhempien lähellä.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi kasvaa tuosta, hänellä on myös täysi oikeus antaa sinulle tukkapöllyä. Ja vaimolleen. Ja työkaverille.
Nämä perustelut on oikeesti niin surkeita. Lapsi on lapsi, joka pitää kasvattaa toimimaan muiden ihmisten kanssa ja muutenkin osallistaa yhteisöön ja yhteiskuntaan. Lapsi ei ole tasaveroinen aikuinen. Tukkapölly viimeisen varoituksen jälkeen on ihan toimivaksi havaittu kasvatuskeino. Ei tässä ole kyse mistään "oikeudesta", vaan siitä, mikä on missäkin tilanteessa tarkoituksenmukaista. Ei sitä tukkapöllyä anneta (toivottavasti ainakaan) mistään raivosta tai väkivallan ilosta, vaan herätyksenä.
Kerroppas mikä on tilanne jossa lasta pitää tukistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä perustelut on oikeesti niin surkeita. Lapsi on lapsi, joka pitää kasvattaa toimimaan muiden ihmisten kanssa ja muutenkin osallistaa yhteisöön ja yhteiskuntaan. Lapsi ei ole tasaveroinen aikuinen. Tukkapölly viimeisen varoituksen jälkeen on ihan toimivaksi havaittu kasvatuskeino. Ei tässä ole kyse mistään "oikeudesta", vaan siitä, mikä on missäkin tilanteessa tarkoituksenmukaista. Ei sitä tukkapöllyä anneta (toivottavasti ainakaan) mistään raivosta tai väkivallan ilosta, vaan herätyksenä.
Toimivaksi havaittu _kasvatuskeino_? Huh huh. Miten edes kehtaat puolustella tukistamista ja kutsua sitä kasvatuskeinoksi? Onpahan taas surullinen ketju tämä...
Varmaan 90% maailman vanhemmista käyttää ruumiillista kuritusta kasvatuskeinona.
Nämä ääriliberaalit sanoittajat ja tunnekasvattajat jotka Suomessa ovat saaneet vallata ilmatilan ovat oikeasti tosi pieni vähemmistö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka väittävät selviävänsä lapsen kuin lapsen kanssa pelkästään puhumalla eivät ole kohdanneet vilkkaita tai käytösongelmaisia lapsia. Tai sitten heillä on käytössään loputtomasti aikaa ja suljettu tila josta lapsi ei pääse pois.
Lasten fyysinen kurittaminen ei ole oikein, mutta toisaalta vanhemmat on jätetty nyt täysin hampaattomiksi lasten kasvatuksen suhteen. Olisi kiva nähdä miten nämä vasukiihkoilijat hoitaisivat aamulla kiukkuavan lapsen ajoissa päivähoitoon ja sitten vielä ehtisivät töihin sen jälkeen. Pelkästään puhumalla rauhallisesti.
Puhumisen ohella tarvitaan päättäväistä toimintaa, ei neuvotteluja eikä tukistamista. Eihän kukaan päiväkodissakaan niitä lapsia siellä tukistele, tai koulussakaan, miksi kotona pitäisi?
Kerrotko esimerkin "päättäväisestä toiminnasta", jolla kiukkuava ympäriinsä hyppelehtivät lapsi saadaan rauhoitettua ja tottelemaan muutamassa minuutissa?
Päiväkodissa on ihan eri dynamiikka, siellä vaikuttaa lisäksi ryhmäpaine ja yhden hoitajan voi hätätilanteessa osoittaa ongelmakäyttäytyjälle kun muut hoitavat ryhmän päivittäistä ohjelmaa.
Vaikea nyt arvata minkä ikäistä lasta tarkoitat, mutta itse annan lapsen raivota pahimman kiukkunsa pois. Ehtona se, ettei mitään rikota tai ketään satuteta.
Kun taaperona oli aivan riehuraivoissaan, annoin sohvatyynyn ja neuvoin hakkaamaan sitä, koska tyynyyn ei satu. Ja tyyny saikin urakalla kyytiä.Kun lapsi on saanut pahimmat höyryt ulos, alkaa usein itku ja käpertyy syliini. Kun siinä hetken saanut rauhoittua, päästään puhumaan siitä, että mikä lasta suututti niin. Lapsi saa kerrottua, ja sitten jutellaan siitä.
Näillä meillä menty. Ja erittäin hyväkäytöksinen nelivuotias lapsi.
Mites se aikaraja? *ping* Lapsi myöhästyi päväkodin aamurutiineista, tädit katsovat pahasti kun lapsen hoitoon. *ping* Myöhästyit töistä, pomo kutsuu puhutteluun.
Miksi ihmiset lukevat näitä niin huonosti? Toki voit antaa lapsen riehua itsensä vaikka tainnoksiin ja sitten rahassa jutella mitä huvittaa jos olet työtön tai kotihoidontuella. Oppii se lapsi sitten lopulta ettei riehumisella saavuta mitään, mutta sitä ennen voi olla parit lasut niskassa tai työpaikka mennyttä. Vasuhössöttäjät yleensä hiljenevät siinä vaiheessa (niin kävi nytkin) kun hienot teoriat istutetaan reaalimaailmaan ja huomataan etteivät ne toimi.
Yritän herätellä keskustelua siitä, että yhteiskunta ei tue väkivallatonta kasvatusta vaikka lain mukaan vaatii sitä. Ja jos lapsi on pahasti käytösongelmainen tai syyllistyy nuorella iällä rikoksiin niin sitten pitää viranomaisten auttaa syyllistämättä ja vetämättä överiksi. Näin harvoin kuitenkin käy.
Kiinnittäisin kyllä huomiota siihen, että MIKSI lapsi alkaa kiukutella ja raivota joka aamu ennen lähtöä.
Lapset eivät kiukuttele pahuuttaan.Eli onko esim aamut liian kiireisiä/oletko itse niin kireä ja ärtynyt, että lapsi heijastaa omia tunteitasi.
Kauanko aikaa ja resursseja ajattelit tähän huomiointiin käyttää? Seuraavaksi ehdotat varmasti, että pitäisi herätä klo 5 ja mennä töihin vielä pari tuntia myöhemmin joskus klo 10 aikoihin. Että voidaan ottaa pitkä ja hidas aamu, joita kaikki sinkkunaiset tuntuvat rakastavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi kasvaa tuosta, hänellä on myös täysi oikeus antaa sinulle tukkapöllyä. Ja vaimolleen. Ja työkaverille.
Nämä perustelut on oikeesti niin surkeita. Lapsi on lapsi, joka pitää kasvattaa toimimaan muiden ihmisten kanssa ja muutenkin osallistaa yhteisöön ja yhteiskuntaan. Lapsi ei ole tasaveroinen aikuinen. Tukkapölly viimeisen varoituksen jälkeen on ihan toimivaksi havaittu kasvatuskeino. Ei tässä ole kyse mistään "oikeudesta", vaan siitä, mikä on missäkin tilanteessa tarkoituksenmukaista. Ei sitä tukkapöllyä anneta (toivottavasti ainakaan) mistään raivosta tai väkivallan ilosta, vaan herätyksenä.
Kerroppas mikä on tilanne jossa lasta pitää tukistaa?
Tukistaminen on käyttökelpoinen keino esimerkiksi silloin, jos muut rangaistuskeinot eivät tepsi tarpeeksi hyvin tai ole olosuhteista johtuen käytettävissä. Esimerkkinä jälkimmäisestä asiasta on jäähy jota ei monessa tilanteessa pysty käytännössä toteuttamaan.
Olen39-vuotias mies, minulla on kuusi vuotias tytär. Koskaan en ole häntä fyysisesti kurittanut, hiuskarvaakaan en ole koskaan katkaissut hänen päästään, eikä mieleeni tulisi ikinä fyysisesti kurittaa tätä lastani. Huutanutkaan en ole koskaan tai muutenkaan koskaan henkistäkään väkivaltaa käyttänyt. Olen noin kaksi kertaa kuuden vuoden aikana jostakin hieman ärähtänyt jos jotain erityisen ärsyttävää on tyttö tehnyt ja olen itse ollut esim. väsynyt samalla, tästä tyttö on säikähtänyt niin että on purskahtanut pieneen itkuun, yleensä on riittänyt kun on ollut vain äkäinen tai pettynyt ilme ja käytös tai moittivat sanat sopivalla äänenpainolla. Voimakas lapsen ja vanhemman välinen luottamus ja rakkaus ja riittävä auktoriteetti riittää siihen että lapsen kasvatuksessa ei tarvitse käyttää fyysistä tai henkistä väkivaltaa piiruakaan.
Sen sijaan kerran olen kohottanut nyrkkini vaimoani kohtaan riidan yhteydessä kun vaimo on saanut minut siihen pisteeseen. Vedin heti käteni takaisin tajuttuani mitä oikein teen, vaimo silti järkyttyi ja alkoi pakata tavaroita jo melkein, olimme lomamatkalla Lapissa tuolloin. Pahoittelin ja pyytelin anteeksi ja riita keskeytyi, ei sovittu, muttei jatkettu riitelyäkään. Vaimo sentään on aikuinen ihminen, jonka lyöminen ei ole yleisen syyttäjän alainen rikos vaan asianomistajarikos ja vaimo kykenee sentään puolustautumaan tasaväkisemmin ja ottamaan auton alle ja lähteä menemään. Lapsi ei pääse edes pakoon mihinkään vaan on vanhemman armoilla, ei voi lähteä vaikka Lapinmökistä autolla kotiin. Lisäksi fyysisesti lapsen on vaikeampi puolustautua tilanteessa, väistellä tai lyödä takaisin jne. Lapsi onkin siksi tässä erityisen suojelun tarpeessa lain mukaan ja lapsen pahoinpitely on siksi heti rikos ja yleisen syyttäjän alainen sellainen eikä mikään asianomistajarikos. Vaikka lapsi ei haluaisi vanhempaa tuomittavan oikeudessa niin lapselta ei tätä edes kysytä siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti ajatteli samalla tavalla kuin sinä. Saan paniikki kohtauksia vielä aikuisiällä huutamisesta ja väkivallan näkemisestä. Voisin kuvitella äitini kirjoittavan juuri samalla tavoin, että "meidän välit on tosi hyvät ja tilanteet käytiin läpi saman tien." En kuitenkaan ikinä tule ajattelemaan hänestä samoin kuin ennen tukistamisia. En ikinä tule antamaan niitä anteeksi. Enkä anna hänen ja lapseni välille tulla kovin syvää suhdetta, koska en luota ettei hän tee samaa lapselleni. Itsekkin olen melko tiukka kasvattaja ja meillä lapsi ihan varmasti tottelee viime kädessä, mutta en koskaan aijo satuttaa häntä. Äitini ei tiedä mitä ajattelen, enkä koe että minun kannattaisi hänelle puhua asiasta. Ei se enää vaikuta kun p*skat on jo housuissa.
Jos ihmettelet sitten kun lapsesi on aikuinen, että miksi tuntuu kuin hän ottaisi etäisyyttä ja et saa hänestä otetta(henkisesti), niin saat katsoa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka väittävät selviävänsä lapsen kuin lapsen kanssa pelkästään puhumalla eivät ole kohdanneet vilkkaita tai käytösongelmaisia lapsia. Tai sitten heillä on käytössään loputtomasti aikaa ja suljettu tila josta lapsi ei pääse pois.
Lasten fyysinen kurittaminen ei ole oikein, mutta toisaalta vanhemmat on jätetty nyt täysin hampaattomiksi lasten kasvatuksen suhteen. Olisi kiva nähdä miten nämä vasukiihkoilijat hoitaisivat aamulla kiukkuavan lapsen ajoissa päivähoitoon ja sitten vielä ehtisivät töihin sen jälkeen. Pelkästään puhumalla rauhallisesti.
Mun lapsi on hemmetin vaikea. Ja ne ongelmat on neuropsykiatrisia pitkälti ja pikkasen suurempia kuin taaperon kiukku. Mulla on lyhyt pinna ja äkkipikainen temperamentti enkä ikinä ole kajonnut lapseen. Jos et pärjää edes taaperoikäisen kiukun kanssa niin miten ihmeessä teini-ikäisen?? Väkivallan käyttö on huonon ja keinottoman vanhemman tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka väittävät selviävänsä lapsen kuin lapsen kanssa pelkästään puhumalla eivät ole kohdanneet vilkkaita tai käytösongelmaisia lapsia. Tai sitten heillä on käytössään loputtomasti aikaa ja suljettu tila josta lapsi ei pääse pois.
Lasten fyysinen kurittaminen ei ole oikein, mutta toisaalta vanhemmat on jätetty nyt täysin hampaattomiksi lasten kasvatuksen suhteen. Olisi kiva nähdä miten nämä vasukiihkoilijat hoitaisivat aamulla kiukkuavan lapsen ajoissa päivähoitoon ja sitten vielä ehtisivät töihin sen jälkeen. Pelkästään puhumalla rauhallisesti.
Puhumisen ohella tarvitaan päättäväistä toimintaa, ei neuvotteluja eikä tukistamista. Eihän kukaan päiväkodissakaan niitä lapsia siellä tukistele, tai koulussakaan, miksi kotona pitäisi?
Kerrotko esimerkin "päättäväisestä toiminnasta", jolla kiukkuava ympäriinsä hyppelehtivät lapsi saadaan rauhoitettua ja tottelemaan muutamassa minuutissa?
Päiväkodissa on ihan eri dynamiikka, siellä vaikuttaa lisäksi ryhmäpaine ja yhden hoitajan voi hätätilanteessa osoittaa ongelmakäyttäytyjälle kun muut hoitavat ryhmän päivittäistä ohjelmaa.
Vaikea nyt arvata minkä ikäistä lasta tarkoitat, mutta itse annan lapsen raivota pahimman kiukkunsa pois. Ehtona se, ettei mitään rikota tai ketään satuteta.
Kun taaperona oli aivan riehuraivoissaan, annoin sohvatyynyn ja neuvoin hakkaamaan sitä, koska tyynyyn ei satu. Ja tyyny saikin urakalla kyytiä.Kun lapsi on saanut pahimmat höyryt ulos, alkaa usein itku ja käpertyy syliini. Kun siinä hetken saanut rauhoittua, päästään puhumaan siitä, että mikä lasta suututti niin. Lapsi saa kerrottua, ja sitten jutellaan siitä.
Näillä meillä menty. Ja erittäin hyväkäytöksinen nelivuotias lapsi.
Mites se aikaraja? *ping* Lapsi myöhästyi päväkodin aamurutiineista, tädit katsovat pahasti kun lapsen hoitoon. *ping* Myöhästyit töistä, pomo kutsuu puhutteluun.
Miksi ihmiset lukevat näitä niin huonosti? Toki voit antaa lapsen riehua itsensä vaikka tainnoksiin ja sitten rahassa jutella mitä huvittaa jos olet työtön tai kotihoidontuella. Oppii se lapsi sitten lopulta ettei riehumisella saavuta mitään, mutta sitä ennen voi olla parit lasut niskassa tai työpaikka mennyttä. Vasuhössöttäjät yleensä hiljenevät siinä vaiheessa (niin kävi nytkin) kun hienot teoriat istutetaan reaalimaailmaan ja huomataan etteivät ne toimi.
Yritän herätellä keskustelua siitä, että yhteiskunta ei tue väkivallatonta kasvatusta vaikka lain mukaan vaatii sitä. Ja jos lapsi on pahasti käytösongelmainen tai syyllistyy nuorella iällä rikoksiin niin sitten pitää viranomaisten auttaa syyllistämättä ja vetämättä överiksi. Näin harvoin kuitenkin käy.
Olen eri kommentoija, mutta pisti yksi juttu silmään. Miten päiväkodista voi myöhästyä, ellei puhuta jo eskarista, joka alkaa tiettyyn aikaan? Hoitoon viedään kun tarve on, esim. juuri matkalla työhön. Mitä siinä minkään tätien katseiden pitäisi antaa vaikuttaa mihinkään? Siitäkö muka lasu tulisi, jos "myöhästyy" päiväkodista? Luulisin, että ennemminkin siitä, jos antaa tukkapöllyä.
Totuus on tarua ihmeellisempää. On päiväkoteja joihin pitää ilmoittaa etukäteen mihin aikaan lapsi tuodaan, jotta osaavat varautua, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Saattaa olla esim. aamupala jonka valmistelun ja tarjoilun aikana eivät halua ottaa lapsia vastaan vaan pitää tuoda lapsi joko ennen ruokailua tai sitten kun ruokailu siivoiluineen on loppunut.
Sitten vaan sanoo siellä päiväkodissa anteeksi että ollaan myöhässä, että meillä oli nyt vaikea aamu. Kannattaa muutenkin avata suunsa siellä vasukeskustelussa esim. ja olla avoin. Kyllä ne ymmärtää eikä katso pitkään, kun tietävät mistä on kyse.
Henk.koht. varaan aamuihin aina hieman ylimääräistä aikaa, niin että ne ei kaadu 15 minuutin raivareihin. Olen myös oppinut tuntemaan lastani (ja itseäni) ja tunnistamaan ne laukaisevat tekijät, jotka voi johtaa lapsen raivariin. Kun ne tietää, niitä on helpompi vältellä. Esim. oma lapsi voi saada raivarin siitä jos koulussa on joku asia sinä päivänä mikä jännittää. Silloin auttaa kun tunnistan hänestä ensin kiukun, kysyn johtuuko se kenties jännityksestä, ja kun lapsi vastaa joo niin sit jutellaan asia läpi ja tuen häntä. Toisaalta hän voi saada raivarin esim. siitä että olen monta kertaa käskenyt laittamaan sukat jalkaan, ja kun ne ei mene, hermostun. Ja se tarttuu lapseenkin ja sit ne sukat ei ainakaan mene jalkaan. Joten jos huomaan ettei lapsi pysty muusta tekemisestä siirtymään sukkien pukemiseen - kannustuksesta huolimatta, puemme ne yhdessä.
Lapsi ei ole paha tai ilkeä, jonka takia se kilahtelisi aamuihin äidin kiusaksi, ja siksi sille pitää antaa tukkapöllyä. Lapsella voi olla vaikeuksia siirtyä tekemisestä toiseen, ohjata omaa toimintaa, voi olla väsymys, huono keskittymiskyky, jännitys, suru, kiukku tai joku muu juttu, jonka takia lapsen toiminta takkuaa. Ja aikuisen tehtävä on auttaa pääsemään sen takun yli.
Minä sain lapsena joskus äidiltä tukkapöllyä ja meillä on erinomaiset välit nykyään. Olin villi lapsi ja välillä ei sana mennyt perille vähemmällä.
Tukistaminen ei juurikaan sattunut mutta häpeän tunne oli valtava, kun äiti rankaisi. Kadutti, että en lopettanut meuhkaamista hetkeä aikaisemmin.
Nyt aikuisena ajattelin, että äidin olisi pitänyt olla tiukempikin, äiti oli vähän liian lepsu ja hellä minua kohtaan, olisin ansainnut useamminkin tukkapöllyä.
Ei ole mitään katkeruutta äitiä kohtaan, minulla on varmaankin yksi maailman parhaista äideistä, tosin iäkäs jo nykyään ja joudun nyt häntä puolestani usein auttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka väittävät selviävänsä lapsen kuin lapsen kanssa pelkästään puhumalla eivät ole kohdanneet vilkkaita tai käytösongelmaisia lapsia. Tai sitten heillä on käytössään loputtomasti aikaa ja suljettu tila josta lapsi ei pääse pois.
Lasten fyysinen kurittaminen ei ole oikein, mutta toisaalta vanhemmat on jätetty nyt täysin hampaattomiksi lasten kasvatuksen suhteen. Olisi kiva nähdä miten nämä vasukiihkoilijat hoitaisivat aamulla kiukkuavan lapsen ajoissa päivähoitoon ja sitten vielä ehtisivät töihin sen jälkeen. Pelkästään puhumalla rauhallisesti.
Puhumisen ohella tarvitaan päättäväistä toimintaa, ei neuvotteluja eikä tukistamista. Eihän kukaan päiväkodissakaan niitä lapsia siellä tukistele, tai koulussakaan, miksi kotona pitäisi?
Kerrotko esimerkin "päättäväisestä toiminnasta", jolla kiukkuava ympäriinsä hyppelehtivät lapsi saadaan rauhoitettua ja tottelemaan muutamassa minuutissa?
Päiväkodissa on ihan eri dynamiikka, siellä vaikuttaa lisäksi ryhmäpaine ja yhden hoitajan voi hätätilanteessa osoittaa ongelmakäyttäytyjälle kun muut hoitavat ryhmän päivittäistä ohjelmaa.
Vaikea nyt arvata minkä ikäistä lasta tarkoitat, mutta itse annan lapsen raivota pahimman kiukkunsa pois. Ehtona se, ettei mitään rikota tai ketään satuteta.
Kun taaperona oli aivan riehuraivoissaan, annoin sohvatyynyn ja neuvoin hakkaamaan sitä, koska tyynyyn ei satu. Ja tyyny saikin urakalla kyytiä.Kun lapsi on saanut pahimmat höyryt ulos, alkaa usein itku ja käpertyy syliini. Kun siinä hetken saanut rauhoittua, päästään puhumaan siitä, että mikä lasta suututti niin. Lapsi saa kerrottua, ja sitten jutellaan siitä.
Näillä meillä menty. Ja erittäin hyväkäytöksinen nelivuotias lapsi.
Mites se aikaraja? *ping* Lapsi myöhästyi päväkodin aamurutiineista, tädit katsovat pahasti kun lapsen hoitoon. *ping* Myöhästyit töistä, pomo kutsuu puhutteluun.
Miksi ihmiset lukevat näitä niin huonosti? Toki voit antaa lapsen riehua itsensä vaikka tainnoksiin ja sitten rahassa jutella mitä huvittaa jos olet työtön tai kotihoidontuella. Oppii se lapsi sitten lopulta ettei riehumisella saavuta mitään, mutta sitä ennen voi olla parit lasut niskassa tai työpaikka mennyttä. Vasuhössöttäjät yleensä hiljenevät siinä vaiheessa (niin kävi nytkin) kun hienot teoriat istutetaan reaalimaailmaan ja huomataan etteivät ne toimi.
Yritän herätellä keskustelua siitä, että yhteiskunta ei tue väkivallatonta kasvatusta vaikka lain mukaan vaatii sitä. Ja jos lapsi on pahasti käytösongelmainen tai syyllistyy nuorella iällä rikoksiin niin sitten pitää viranomaisten auttaa syyllistämättä ja vetämättä överiksi. Näin harvoin kuitenkin käy.
Kiinnittäisin kyllä huomiota siihen, että MIKSI lapsi alkaa kiukutella ja raivota joka aamu ennen lähtöä.
Lapset eivät kiukuttele pahuuttaan.Eli onko esim aamut liian kiireisiä/oletko itse niin kireä ja ärtynyt, että lapsi heijastaa omia tunteitasi.
Kauanko aikaa ja resursseja ajattelit tähän huomiointiin käyttää? Seuraavaksi ehdotat varmasti, että pitäisi herätä klo 5 ja mennä töihin vielä pari tuntia myöhemmin joskus klo 10 aikoihin. Että voidaan ottaa pitkä ja hidas aamu, joita kaikki sinkkunaiset tuntuvat rakastavan.
Kasvatus on pitkäjänteistä työtä, jossa ei ole taikatemppuja tai oikopolkuja.
Sinuna kävisin läpi, että miten aamu kulkee ja missä vaiheessa lapsen kiukku alkaa. Hermostuko jostain tietystä asiasta esimerkiksi.
Tai sitten lapsi voi vain oireilla tulevaan ikävään, eikä osaa tätä sanoin kertoa.
Tässä nyt vain muutamia esimerkkejä.
Kuten tässä on jo mainittu, fyysinen kurittaminen on laitonta. Sen lisäksi lapsen rankaiseminen fyysisesti ei opeta lapselle mitään muuta kuin sen, että hän teki väärin ja vanhempi satuttaa. Se ei lisää lapsen keinoja selvitä tunteidensa kanssa seuraavalla kerralla, kun tulee itkupotkuraivari. Ylitsekuohuavat tunteet voivat olla lapselle hämmentävä asia ja lapsi tarvitsee aikuisen apua niiden tunnistamiseen ja hallintaan. Jos tätä ei opeteta lapselle, ja negatiivisiin tunteisiin vastataan väkivallalla, se voi johtaa tunteidensäätelyn hankaluuteen myös myöhemmin elämässä, sen lisäksi että se sattuu ja saa lapsen pelkäämään vanhempaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten tässä on jo mainittu, fyysinen kurittaminen on laitonta. Sen lisäksi lapsen rankaiseminen fyysisesti ei opeta lapselle mitään muuta kuin sen, että hän teki väärin ja vanhempi satuttaa. Se ei lisää lapsen keinoja selvitä tunteidensa kanssa seuraavalla kerralla, kun tulee itkupotkuraivari. Ylitsekuohuavat tunteet voivat olla lapselle hämmentävä asia ja lapsi tarvitsee aikuisen apua niiden tunnistamiseen ja hallintaan. Jos tätä ei opeteta lapselle, ja negatiivisiin tunteisiin vastataan väkivallalla, se voi johtaa tunteidensäätelyn hankaluuteen myös myöhemmin elämässä, sen lisäksi että se sattuu ja saa lapsen pelkäämään vanhempaansa.
Sinun maailmassasi siis lapsi tottelee, kunhan vaan tunnekasvatetaan ja keskustellaan tarpeeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten tässä on jo mainittu, fyysinen kurittaminen on laitonta. Sen lisäksi lapsen rankaiseminen fyysisesti ei opeta lapselle mitään muuta kuin sen, että hän teki väärin ja vanhempi satuttaa. Se ei lisää lapsen keinoja selvitä tunteidensa kanssa seuraavalla kerralla, kun tulee itkupotkuraivari. Ylitsekuohuavat tunteet voivat olla lapselle hämmentävä asia ja lapsi tarvitsee aikuisen apua niiden tunnistamiseen ja hallintaan. Jos tätä ei opeteta lapselle, ja negatiivisiin tunteisiin vastataan väkivallalla, se voi johtaa tunteidensäätelyn hankaluuteen myös myöhemmin elämässä, sen lisäksi että se sattuu ja saa lapsen pelkäämään vanhempaansa.
Sinun maailmassasi siis lapsi tottelee, kunhan vaan tunnekasvatetaan ja keskustellaan tarpeeksi?
Ei kai tottelu edes ole tavoitteena. Tavoitteena on se, että lapsi ei pelkää ilmaista tunteitaan tai jotain.
Niin ja sitä, että lapsi olisi tottelematon ihan laskelmoidusti oma etu mielessään on vaihtoehto jonka olemassaoloa ei ylipäätään tunnusteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin oon pinnallisesti ”hyvissä” väleissä mun tukkaa repineen ja läpsivän äitin kanssa. En kuitenkaan koskaan pysty näyttämään hänelle haavoittunutta itseäni, eli en koskaan ole kertonut hänelle pojista/rakkaudesta, huonoista elämäntilanteista, surusta, iloista. Jne. Vähän kuin sellainen hyvän päivän kaveri, mutta ei läheinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muistan omasta lapsuudestani, että olin uhmakas ja ajattelematon lapsi ja se kun äiti antoi lopulta sen tukkapöllyn, kuuntelin häntä ihan eri tavalla. Kauhistuttaa ajatellakin, että hän olisi joutunut päivästä päivään väkisin vääntämään kanssani jotain tunnekeskustelua ja neuvomista, kun olin vain puhtaasti tahallani ärsyttävä tai muuten vaan oman (pahan)tekemiseni lumoissa. Tuskin olisin kuunnellut sanaakaan, korkeintaan lällättänyt takaisin. Siihenpä se äidin aika ja hermot olisi sitten kai mennytkin. Hyvä kun ei mennyt.
No miksi tilanne oli mennyt siihen, ettet uskonut äitisi puhetta, vaan olisit lällätellyt?
Koska olin ylienerginen ja muita huomioimaton kakara. Äitini taas on ihan mahtava nainen ja olemme edelleen tosi läheisiä. Hän muistelee, että olin kuin terrierin pentu heti kun jaloilleni pääsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi kasvaa tuosta, hänellä on myös täysi oikeus antaa sinulle tukkapöllyä. Ja vaimolleen. Ja työkaverille.
Nämä perustelut on oikeesti niin surkeita. Lapsi on lapsi, joka pitää kasvattaa toimimaan muiden ihmisten kanssa ja muutenkin osallistaa yhteisöön ja yhteiskuntaan. Lapsi ei ole tasaveroinen aikuinen. Tukkapölly viimeisen varoituksen jälkeen on ihan toimivaksi havaittu kasvatuskeino. Ei tässä ole kyse mistään "oikeudesta", vaan siitä, mikä on missäkin tilanteessa tarkoituksenmukaista. Ei sitä tukkapöllyä anneta (toivottavasti ainakaan) mistään raivosta tai väkivallan ilosta, vaan herätyksenä.
Kerroppas mikä on tilanne jossa lasta pitää tukistaa?
Sellainen tilanne, jossa kärsivällinen puhe ei tehoa, vaan lapsi toistaisi sitä samaa vahingollista toimintaa (pikkusisaruksen lyöminen, tavaroiden rikkominen, tahallinen sotkeminen...) vaikka hamaan ikuisuuteen, jollei sitä pistä loppumaan.
Te mammat taidatte elää ihan mustavalkoisessa maailmassa?
Vierailija kirjoitti:
Olen39-vuotias mies, minulla on kuusi vuotias tytär. Koskaan en ole häntä fyysisesti kurittanut, hiuskarvaakaan en ole koskaan katkaissut hänen päästään, eikä mieleeni tulisi ikinä fyysisesti kurittaa tätä lastani. Huutanutkaan en ole koskaan tai muutenkaan koskaan henkistäkään väkivaltaa käyttänyt. Olen noin kaksi kertaa kuuden vuoden aikana jostakin hieman ärähtänyt jos jotain erityisen ärsyttävää on tyttö tehnyt ja olen itse ollut esim. väsynyt samalla, tästä tyttö on säikähtänyt niin että on purskahtanut pieneen itkuun, yleensä on riittänyt kun on ollut vain äkäinen tai pettynyt ilme ja käytös tai moittivat sanat sopivalla äänenpainolla. Voimakas lapsen ja vanhemman välinen luottamus ja rakkaus ja riittävä auktoriteetti riittää siihen että lapsen kasvatuksessa ei tarvitse käyttää fyysistä tai henkistä väkivaltaa piiruakaan.
Sen sijaan kerran olen kohottanut nyrkkini vaimoani kohtaan riidan yhteydessä kun vaimo on saanut minut siihen pisteeseen. Vedin heti käteni takaisin tajuttuani mitä oikein teen, vaimo silti järkyttyi ja alkoi pakata tavaroita jo melkein, olimme lomamatkalla Lapissa tuolloin. Pahoittelin ja pyytelin anteeksi ja riita keskeytyi, ei sovittu, muttei jatkettu riitelyäkään. Vaimo sentään on aikuinen ihminen, jonka lyöminen ei ole yleisen syyttäjän alainen rikos vaan asianomistajarikos ja vaimo kykenee sentään puolustautumaan tasaväkisemmin ja ottamaan auton alle ja lähteä menemään. Lapsi ei pääse edes pakoon mihinkään vaan on vanhemman armoilla, ei voi lähteä vaikka Lapinmökistä autolla kotiin. Lisäksi fyysisesti lapsen on vaikeampi puolustautua tilanteessa, väistellä tai lyödä takaisin jne. Lapsi onkin siksi tässä erityisen suojelun tarpeessa lain mukaan ja lapsen pahoinpitely on siksi heti rikos ja yleisen syyttäjän alainen sellainen eikä mikään asianomistajarikos. Vaikka lapsi ei haluaisi vanhempaa tuomittavan oikeudessa niin lapselta ei tätä edes kysytä siis.
Olipa pitkästyttävä tarina. Jos pitää keksiä tarinoita, niin sepusta edes lyhyempiä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole paha tai ilkeä, jonka takia se kilahtelisi aamuihin äidin kiusaksi, ja siksi sille pitää antaa tukkapöllyä. Lapsella voi olla vaikeuksia siirtyä tekemisestä toiseen, ohjata omaa toimintaa, voi olla väsymys, huono keskittymiskyky, jännitys, suru, kiukku tai joku muu juttu, jonka takia lapsen toiminta takkuaa. Ja aikuisen tehtävä on auttaa pääsemään sen takun yli.
Siis väität, että lapsi ei koskaan ajattele, että teenpä nyt tahallani vastoin sääntöjä ja määräyksiä, koska hyödyn siitä? Vaan että kaikki lapsen ei-toivottu käytös johtuu siitä, että lapsen taidot ovat jotenkin puutteelliset?
kysykääpä naapurin huivipää äidiltä millaisi kavatusmetodeja se käyttä perinne kasvatuksessaan kotosalla, tai kuuluuko se seinän läp teidän asuntoonne kun isä tulee "töistä" kotiin (koukkaa kelan kautta hakemassa mania) koska vääräuskoinen kufferi sitä jakaa. samalla kysyt varmaan onko äiti kohdannut henkistä tai fyysistä väkivaltaa kotona ja ota samalla kuva mustelmista
Alue: Aihe vapaa
Toimivaksi havaittu _kasvatuskeino_? Huh huh. Miten edes kehtaat puolustella tukistamista ja kutsua sitä kasvatuskeinoksi? Onpahan taas surullinen ketju tämä...