Lue keskustelun säännöt.
Jouluapua avattu! Aiotko auttaa?
25.10.2019 |
Minä en. Taas siellä toivotaan esim. 26-vuotiaille lapsosille lahjoja! Ja edelleen tehdään lisää muksuja, vaikka terveys pettänyt jo ajat sitten ja taloudellinen tilanne pysynyt huonona vuosikausia! Ihan ihmeellisiä selityksiä löytyy kyllä välillä noilta perheiden vanhemmilta, esim tämä: "Äiti ollut työttömänä kohta 2v. Paluu töihin ei ole vielä ajankohtaista, koska liika stressi ja huoli vienyt voimat hakea työtä."....
Kommentit (1206)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on sellainen tilanne, että jouduttiin perheen kanssa evakkoon ostamastamme talosta, joka paljastui hometaloksi. Nyt maksamme asuntolainaa ja helvetin isoa vuokraa pakotettuna koska alueellamme ei ollut muita vapaita vuokra-asuntoja. Autosta jouduimme luopumaan kun ei varaa pitää. Säästöt meni ja mieheni työkyky homeen aiheuttamien sairauksien takia. Velkaa on vaan helvetisti ja joka kuukausi on taistelua että saamme ruokaan ja lasten pakollisiin tarvikkeisiin rahaa. Silti mietin, että onko minulla oikeus tai kehtaanko mennä ruinaamaan apua tässä ryhmässä kun kuitenkin lytätään.
Mielestäni voit ja laita siihen syy mikä aiheuttanut tilanteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on sellainen tilanne, että jouduttiin perheen kanssa evakkoon ostamastamme talosta, joka paljastui hometaloksi. Nyt maksamme asuntolainaa ja helvetin isoa vuokraa pakotettuna koska alueellamme ei ollut muita vapaita vuokra-asuntoja. Autosta jouduimme luopumaan kun ei varaa pitää. Säästöt meni ja mieheni työkyky homeen aiheuttamien sairauksien takia. Velkaa on vaan helvetisti ja joka kuukausi on taistelua että saamme ruokaan ja lasten pakollisiin tarvikkeisiin rahaa. Silti mietin, että onko minulla oikeus tai kehtaanko mennä ruinaamaan apua tässä ryhmässä kun kuitenkin lytätään.
On oikeus ja kyllä kehtaat! Todennäköisesti teillä tulee vielä oikeudenkäynnin kulut maksettaviksi tai remonttikulut. Ei siihen kahden ihmisen palkka riitä mitenkään.
Jos perhe joutuu ottamaan liian kalliin asunnon, kun mitään muuta ei ole saatavilla, niin miksi 4 vuoden aikana sitä asuntoa ei jaksa vaihtaa? Me muutimme vuonna 2004 hometalosta perheeni kanssa vuokralle. Asunto oli kallis. Isä ja äiti etsivät joko ajan halvempaa ja muutimme uudestaan 2 kuukauden kuluttua. 2 kuukauden. Toiset eivät saa aikaiseksi 4 vuodessa. Ja asunnon on oltava silloin todella kallis, sillä toimeentulotuki maksaa paljon korkeamman vuokran mukisematta kuin mitä asumistuesta saa.
Kaverin 7-lapsinen perhe saa yhteiskunnan tukia yli 4000 euroa kuukaudessa. Lapsille maksetaan harrastukset sosiaalitoimen kautta, reseptilääkkeet saa ilmaiseksi, vesi ja sähkö maksetaan. Silti ovat kuulemma köyhiä ja rahaa ei riitä. Fakta on, että tiedän monta perhettä, joissa molempien vanhempien yhteenlasketut tulot ovat tuon 4000 ja he maksavat laskunsa, lääkkeensä ja lapsien harrastukset itse. Silloin ei ole varaa hankkia kuin 1 lapsi, korkeintaan 2. Esimerkiksi jääkiekkoa harrastava lapsi tulee todella kalliiksi vanhemmilleen. Kaveri taas saa jääkiekkorahat sossusta ja saa tuetut käytännössä ilmaiset lomamatkat ym. Suomessa kannattaa tehdä paljon lapsia, niin ei tarvitse mennä töihin ja rahaa tulee.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on sellainen tilanne, että jouduttiin perheen kanssa evakkoon ostamastamme talosta, joka paljastui hometaloksi. Nyt maksamme asuntolainaa ja helvetin isoa vuokraa pakotettuna koska alueellamme ei ollut muita vapaita vuokra-asuntoja. Autosta jouduimme luopumaan kun ei varaa pitää. Säästöt meni ja mieheni työkyky homeen aiheuttamien sairauksien takia. Velkaa on vaan helvetisti ja joka kuukausi on taistelua että saamme ruokaan ja lasten pakollisiin tarvikkeisiin rahaa. Silti mietin, että onko minulla oikeus tai kehtaanko mennä ruinaamaan apua tässä ryhmässä kun kuitenkin lytätään.
Teillä on erilainen tilanne kuin noilla elämäntaparuinaajilla. Tsemppiä, toivottavasti pääsette pian jaloillenne <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio auttaa. Aloitan pian opiskelut, ostan lahjat omille lapsille ja kahdelle kummilapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Perheeseen kuuluu äiti ja hänen viisi lastaan sekä tyttären 3v poika. Äiti saa äitiyspäivärahaa, joka ei kunnolla riitä joulun järjestämiseen. Kotona asuu myös opiskeleva tytär kolmevuotiaan poikansa kanssa. Vanhempien lasten isä asuu kauempana eikä ole mukana perheen arjessa kuin muutaman kerran vuodessa. Nuorimman lapsen isä ei myöskään paljoa osallistu lapsen elämään. Perheen tukiverkosto koostuu äidin äidistä ja kahdesta vanhemmasta sisaruksesta.
Poika 19v
Tyttö 18v
Tyttö 11v
Tyttö 8v
Poika 3v
Tyttö 7kk"
Olen sanaton. Tytär saanut ilmeisesti lapsen siis 15-vuotiaana ja äidilläkin 7kk ikäinen vauva. Ja isät ei mukana kuvioissa.
Tämä sama perhe oli viime joulunakin. Jäi vaan mieleen; silloin odotti tuota nuorinta. Miksiköhän piti mennä se viides lapsi vielä tekemään kun ei edellisetkään isät ole kuvassa?
Samantapainen perhe oli joskus aikoinaan Karpolla on asiaa-ohjelmassa. Perhe jossa lapsia jo kymmenkunta, asuu vanhassa talossa, lapsille ei ruokaa, eikä vaatetta. Katsojat lahjoittivat astioita, ruokaa, vaatetta ym. Jonkun ajan päästä Karpo meni katsomaan mikä tilanne perheessä on ja siellähän oli syntynyt jälleen uusi lapsi. Isäkin oli siis paikalla ja elämässä mukana, mutta ehkäisyä ei osattu hoitaa. Minulla ymmärrys riittää kun itsensä elättänyt isokin perhe päätyy onnettomuuden/sairauden/työttömyyden tms vuoksi köyhäksi elätettäväksi mutta sitä en ymmärrä että lisää pitää hankkia elätettäviä sen jälkeen kun on pudottu minimituloisiksi ja sitten itketään kun ei pärjätä. Jonkunlaista oman järjen käyttöä soisi ihmisten käyttävän. Itselläni on vain yksi lapsi koska ei olisi enempään ollut varaa. Kaksi olisin halunnut mutta näillä palkoilla ja pätkätöillä yhdessäkin oli melkoinen työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei olisi minullakaan mihinkään varaa, vaikka ollaankin ihan keskktuloisia, jos olisin tehnyt kahdeksan lasta.
Mieheni innostui viime vuonna tekemään palkallisten lisäksi kaksi joulupukkikeikkaa näihin jouluapuperheisiin. Oltiin laitettu niihin jouluapuperheisiin vielä kaikille lapsille pienet paketit, vaikkei ollut mistään sellaisista sovittu. Miehen kommentti illalla oli, ettei ikinä enää. Ilmaisen vierailun saaneissa perheissä toisessa oli kuulemma ollut lapsille kymmeniä lahjoja, herkkuja vaikka kuinka, ne XXXL-kokoiset vanhemmat jne. Ja parissa itse maksaneessa perheessä paketteja per lapsi oli vain muutama, eikä muutenkaan sellaista materiaa kuin näissä ns. köyhissä perheissä. En sano, että kaikki tai läheskään kaikki apua pyytävät perheet olisivat tuollaisia, mutta nyt viime vuodesta viisastuneena pystyy rivien välistä lukemaan aika paljon. Haluttaisiin auttaa apua tarvitsevia, nyt kun itsellä on hyvä taloudellinen tilanne, mutta on vaikea löytää hyvää kanavaa. Ehkä mies tänä vuonna ehdottaa joulupukkikeikkaa vanhainkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulupuun avustusten määrä riippuu paikkakunnasta. Meillä on himpun verran alle 10 000 asukkaan kaupunki, joten lahjoituksia ei tule paljon. Olen itse töissä sosiaalitoimessa, tosin en sosiaalityöntekijä. Autan joka joulu noiden lahjojen jaossa. On ihanaa nähdä tammikuussa ne lapset, kun he tulevat käymään toimistolla vanhempiensa kanssa. Lapset vielä silloinkin kertovat jokaiselle vastaantulijalle, miten hienon pehmolelun tai kirjan tai minkä tahansa joulupukki toi. Usein se lahja on mukana, pehmolelu esimerkiksi. Siinä kohtaa herkistää ja itku ei ole kaukana. Valitettavasti meillä ei ole koskaan tarpeeksi lahjoja, ja esimerkiksi 11 -> pojat eivät saa koskaan mitään.
Hyvin kuntakohtaisia siis nuo Joulupuun avustusmäärät. Sen vannon, että lahjan saajat valitaan kunnolla. Täällä sosiaalityöntekijät myös tietävät, mistä kukin lapsi pitää, joten lahjat ovat oikeasti mieluisia, eikä vain randomisti annettuja.
Tonttu31
En tätä kautta avusta, mutta kommenttia sen verran, että erään avustusta pyytävän perheen joulupaketista oli löytynyt moottorikelkka ja mopo lahjaksi.
Tuli kyllä sellainen isku mahaan, että ihan äkkiä en hyvällä voi perhettä miettiä joka pyytää jouluksi rahaa ja samalla käyttää rahaa järkyttävän paljon lahjoihin.
Sen tiedän, että perhe itse maksoi ainakin moottorikelkan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koditon keski-ikää lähestyvä nainen. Mulla on myös koira, jonka otin kodista missä sitä hakattiin, silloin kun mulla vielä oli koti. Koirastani en luovu ihan siksi, että a) rakastan sitä ja b) olen ainoa ihminen johon se luottaa.
Asuin yhdessä miehen kanssa joka ajan myötä muuttui äärimmäisen väkivaltaiseksi ja kontrolloivaksi. Mulla ei ole luottotietoja (vuosia sitten kaatunut yritys), joten en ole saanut asuntoa lukuisista yrityksistä huolimatta.
Kun nenä murtuu kolmannen kerran, molemmat silmät ovat turvonneet hakkaamisesta umpeen, et saa omassa kodissasi käyttää kaukosäädintä tai esim. sulkea makuuhuoneen ovea, on aika häipyä.
Jos tämä on mielestäsi luuserointia, olen pahoillani.
En ole toivonut mitään mistään avustusjärjestöstä, ainoa mitä toivon jouluksi on katto pään päälle.
En käytähuumeita, en ole juoppo. Jos näkisit mut kadulla et luultavasti edes uskoisi mun olevan koditon.
En ole koskaan ollut ra isti, mutta kyllä myönnän suoraan, että tätä nykyä v tuttaa kun muualta tulleet saavat kodin, minä en.
Tämä on ihan hirveää.
Halusin vaan kertoa oman tarinani. Ei me kaikki yhteiskunnan laitamilla olla mitään työtävieroksuvia nistejä.
Hyvää joulun odotusta kaikille.
Paitsi Kelalle, minkä mielestäsi mun pitäisi mennä töihin. Miten, kun en tiedä missä nukun seuraavan yön, pääsen suihkuun tai mihin minä sen koiran laitan työpäivän ajaksi?? Kysynpä vaan.
Surullinen tämä tarinasi.
Minua jäi silti ihmtyttänään, että silloin kun otit koiran, ajattelitko yhtään, miten koira pärjää, kun olet itse töissä? Vai laskitko sen varaan, että et enää palaa työelämään?
Oletko nyt ihan tosissaan sitä mieltä, että kukaan koiranomistaja ei voi käydä töissä? Että koira ei voi olla 8 tuntia yksin kotona? Miten muut koiranomistajat ovat asian järjestäneet, mitä luulet?
Ja sitten tuo asuntotilanteesi. Kaupunki tarjoaa kriisiasuntoja esim. perheväkivallan vuoksi kotoa muuttaneille. Ota yhteys alueesi sosiaalitoimistoon. Saat asunnon ihan varmasti. Asunnottomille naisille on myös asuntolatyyppisyä asumista tarjolla. Niemikotisäätiö tarjoaa edullista tuettua asumista mt-kuntoutujille.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Tuli vastaan perhe, joka yrittää maksattaa jokaiselle lapselleen (ja niitä onkin sitten useampi!) suksipaketin. Eli sukset, sauvat sekä monot. Erikoista. Noinkohan ovat lasten omia toiveita? Ja vanhemmilta lapsilta ei ole jäänyt yhtään paria nuoremmille käytettäväksi?
Tuli myös vastaan isä, joka toivoo takkia koossa XXXL sekä jouluruokaa. :D Anteeksi, mutta...niin.
Ylipainoisetkaan eivät selviä ilman ruokaa.
Nuo suksipaketit on kyllä helppo pistää rahoiksi ennen joulua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuilla elävät hankkivt lapsia siksi, että se vaikuttaa tuloihin aivan päinvastoin kuin työssäkäyvillä. Työssäkäyvillä se jaettava kakku on edelleen samankokoinen, tai oikeastaan paljon pienempi sen ajan kun äiti on kotona eikä töissä, mutta se pitää jakaa useammalle hengelle. Jos elää pelkästään tuilla, jokainen lapsi vain kasvattaa jaettavaa kakkua. Monella pitkään tai aina tuilla eläneillä on aivan vääristynyt kuva työssäkäyvien tulotasosta, vaikka monilapsinen perhe, jonka vanhemmat ovat pienituloisia, saattavat hyvinkin saada käteen vähemmän kuin monilapsinen perhe toimeentulotuella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinaisia helmiä:
- isälle vaatteita, koko 4XL tai isompi
- tyttö 18v, talvitakki kokoa XXL
- äiti, talvitakki kokoa XXL (perheen taloudellinen tilanne surkea, laskujen jälkeen ei jää rahaa ruokaan...)
- aikuisille lapsille leffalippuja ja kosmetiikkaa
- työkyvyttömyyseläkkeellä olevat vanhemmat toivovat muutaman kuukauden ikäiselle (herrajumala, mikä järki!!!) vauvalle vaatteita
- äidille pusero kokoa XXL
- järjestään tarvitaan joulukoristeita, eikö niitä muka ole ihmisillä jo ennestään?
Ja noiden sekaan uppoaa ne perheet, joissa toivotaan lapsille alushousuja :(
Terveellinen ruoka on kalliimpaa kuin huono ja epäterveellinen. Ei mua kummastuta yhtään.
Ei pidä paikkaansa.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koditon keski-ikää lähestyvä nainen. Mulla on myös koira, jonka otin kodista missä sitä hakattiin, silloin kun mulla vielä oli koti. Koirastani en luovu ihan siksi, että a) rakastan sitä ja b) olen ainoa ihminen johon se luottaa.
Asuin yhdessä miehen kanssa joka ajan myötä muuttui äärimmäisen väkivaltaiseksi ja kontrolloivaksi. Mulla ei ole luottotietoja (vuosia sitten kaatunut yritys), joten en ole saanut asuntoa lukuisista yrityksistä huolimatta.
Kun nenä murtuu kolmannen kerran, molemmat silmät ovat turvonneet hakkaamisesta umpeen, et saa omassa kodissasi käyttää kaukosäädintä tai esim. sulkea makuuhuoneen ovea, on aika häipyä.
Jos tämä on mielestäsi luuserointia, olen pahoillani.
En ole toivonut mitään mistään avustusjärjestöstä, ainoa mitä toivon jouluksi on katto pään päälle.
En käytähuumeita, en ole juoppo. Jos näkisit mut kadulla et luultavasti edes uskoisi mun olevan koditon.
En ole koskaan ollut ra isti, mutta kyllä myönnän suoraan, että tätä nykyä v tuttaa kun muualta tulleet saavat kodin, minä en.
Tämä on ihan hirveää.
Halusin vaan kertoa oman tarinani. Ei me kaikki yhteiskunnan laitamilla olla mitään työtävieroksuvia nistejä.
Hyvää joulun odotusta kaikille.
Paitsi Kelalle, minkä mielestäsi mun pitäisi mennä töihin. Miten, kun en tiedä missä nukun seuraavan yön, pääsen suihkuun tai mihin minä sen koiran laitan työpäivän ajaksi?? Kysynpä vaan.Surullinen tämä tarinasi.
Minua jäi silti ihmtyttänään, että silloin kun otit koiran, ajattelitko yhtään, miten koira pärjää, kun olet itse töissä? Vai laskitko sen varaan, että et enää palaa työelämään?
Oletko nyt ihan tosissaan sitä mieltä, että kukaan koiranomistaja ei voi käydä töissä? Että koira ei voi olla 8 tuntia yksin kotona? Miten muut koiranomistajat ovat asian järjestäneet, mitä luulet?Ja sitten tuo asuntotilanteesi. Kaupunki tarjoaa kriisiasuntoja esim. perheväkivallan vuoksi kotoa muuttaneille. Ota yhteys alueesi sosiaalitoimistoon. Saat asunnon ihan varmasti. Asunnottomille naisille on myös asuntolatyyppisyä asumista tarjolla. Niemikotisäätiö tarjoaa edullista tuettua asumista mt-kuntoutujille.
Minä ainakin ymmärsin, ettei nyt kodittomana voi ottaa työtä vastaan kun mihin koiran jättäisi työpäivän ajaksi. Ei ole siis kotia mihin sen voisi jättää.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Joulupuun avustusten määrä riippuu paikkakunnasta. Meillä on himpun verran alle 10 000 asukkaan kaupunki, joten lahjoituksia ei tule paljon. Olen itse töissä sosiaalitoimessa, tosin en sosiaalityöntekijä. Autan joka joulu noiden lahjojen jaossa. On ihanaa nähdä tammikuussa ne lapset, kun he tulevat käymään toimistolla vanhempiensa kanssa. Lapset vielä silloinkin kertovat jokaiselle vastaantulijalle, miten hienon pehmolelun tai kirjan tai minkä tahansa joulupukki toi. Usein se lahja on mukana, pehmolelu esimerkiksi. Siinä kohtaa herkistää ja itku ei ole kaukana. Valitettavasti meillä ei ole koskaan tarpeeksi lahjoja, ja esimerkiksi 11 -> pojat eivät saa koskaan mitään.
Hyvin kuntakohtaisia siis nuo Joulupuun avustusmäärät. Sen vannon, että lahjan saajat valitaan kunnolla. Täällä sosiaalityöntekijät myös tietävät, mistä kukin lapsi pitää, joten lahjat ovat oikeasti mieluisia, eikä vain randomisti annettuja.
Tonttu31
Meillä on suuri, neljästä eri kunnasta yhdistynyt kaupunki. Uskon, että eri puolilla kaupunkia kerätyille avustuksille on tarvetta.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koditon keski-ikää lähestyvä nainen. Mulla on myös koira, jonka otin kodista missä sitä hakattiin, silloin kun mulla vielä oli koti. Koirastani en luovu ihan siksi, että a) rakastan sitä ja b) olen ainoa ihminen johon se luottaa.
Asuin yhdessä miehen kanssa joka ajan myötä muuttui äärimmäisen väkivaltaiseksi ja kontrolloivaksi. Mulla ei ole luottotietoja (vuosia sitten kaatunut yritys), joten en ole saanut asuntoa lukuisista yrityksistä huolimatta.
Kun nenä murtuu kolmannen kerran, molemmat silmät ovat turvonneet hakkaamisesta umpeen, et saa omassa kodissasi käyttää kaukosäädintä tai esim. sulkea makuuhuoneen ovea, on aika häipyä.
Jos tämä on mielestäsi luuserointia, olen pahoillani.
En ole toivonut mitään mistään avustusjärjestöstä, ainoa mitä toivon jouluksi on katto pään päälle.
En käytähuumeita, en ole juoppo. Jos näkisit mut kadulla et luultavasti edes uskoisi mun olevan koditon.
En ole koskaan ollut ra isti, mutta kyllä myönnän suoraan, että tätä nykyä v tuttaa kun muualta tulleet saavat kodin, minä en.
Tämä on ihan hirveää.
Halusin vaan kertoa oman tarinani. Ei me kaikki yhteiskunnan laitamilla olla mitään työtävieroksuvia nistejä.
Hyvää joulun odotusta kaikille.
Paitsi Kelalle, minkä mielestäsi mun pitäisi mennä töihin. Miten, kun en tiedä missä nukun seuraavan yön, pääsen suihkuun tai mihin minä sen koiran laitan työpäivän ajaksi?? Kysynpä vaan.Surullinen tämä tarinasi.
Minua jäi silti ihmtyttänään, että silloin kun otit koiran, ajattelitko yhtään, miten koira pärjää, kun olet itse töissä? Vai laskitko sen varaan, että et enää palaa työelämään?
Oletko nyt ihan tosissaan sitä mieltä, että kukaan koiranomistaja ei voi käydä töissä? Että koira ei voi olla 8 tuntia yksin kotona? Miten muut koiranomistajat ovat asian järjestäneet, mitä luulet?Ja sitten tuo asuntotilanteesi. Kaupunki tarjoaa kriisiasuntoja esim. perheväkivallan vuoksi kotoa muuttaneille. Ota yhteys alueesi sosiaalitoimistoon. Saat asunnon ihan varmasti. Asunnottomille naisille on myös asuntolatyyppisyä asumista tarjolla. Niemikotisäätiö tarjoaa edullista tuettua asumista mt-kuntoutujille.
Aloittajalla varmaan oli asunto, kun otti koiran. Silloin koira voi olla kotona työpäivän ajan. Mihin asunnoton laittaa koiran, kun on töissä?
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen koditon keski-ikää lähestyvä nainen. Mulla on myös koira, jonka otin kodista missä sitä hakattiin, silloin kun mulla vielä oli koti. Koirastani en luovu ihan siksi, että a) rakastan sitä ja b) olen ainoa ihminen johon se luottaa.
Asuin yhdessä miehen kanssa joka ajan myötä muuttui äärimmäisen väkivaltaiseksi ja kontrolloivaksi. Mulla ei ole luottotietoja (vuosia sitten kaatunut yritys), joten en ole saanut asuntoa lukuisista yrityksistä huolimatta.
Kun nenä murtuu kolmannen kerran, molemmat silmät ovat turvonneet hakkaamisesta umpeen, et saa omassa kodissasi käyttää kaukosäädintä tai esim. sulkea makuuhuoneen ovea, on aika häipyä.
Jos tämä on mielestäsi luuserointia, olen pahoillani.
En ole toivonut mitään mistään avustusjärjestöstä, ainoa mitä toivon jouluksi on katto pään päälle.
En käytähuumeita, en ole juoppo. Jos näkisit mut kadulla et luultavasti edes uskoisi mun olevan koditon.
En ole koskaan ollut ra isti, mutta kyllä myönnän suoraan, että tätä nykyä v tuttaa kun muualta tulleet saavat kodin, minä en.
Tämä on ihan hirveää.
Halusin vaan kertoa oman tarinani. Ei me kaikki yhteiskunnan laitamilla olla mitään työtävieroksuvia nistejä.
Hyvää joulun odotusta kaikille.
Paitsi Kelalle, minkä mielestäsi mun pitäisi mennä töihin. Miten, kun en tiedä missä nukun seuraavan yön, pääsen suihkuun tai mihin minä sen koiran laitan työpäivän ajaksi?? Kysynpä vaan.Surullinen tämä tarinasi.
Minua jäi silti ihmtyttänään, että silloin kun otit koiran, ajattelitko yhtään, miten koira pärjää, kun olet itse töissä? Vai laskitko sen varaan, että et enää palaa työelämään?
Oletko nyt ihan tosissaan sitä mieltä, että kukaan koiranomistaja ei voi käydä töissä? Että koira ei voi olla 8 tuntia yksin kotona? Miten muut koiranomistajat ovat asian järjestäneet, mitä luulet?Ja sitten tuo asuntotilanteesi. Kaupunki tarjoaa kriisiasuntoja esim. perheväkivallan vuoksi kotoa muuttaneille. Ota yhteys alueesi sosiaalitoimistoon. Saat asunnon ihan varmasti. Asunnottomille naisille on myös asuntolatyyppisyä asumista tarjolla. Niemikotisäätiö tarjoaa edullista tuettua asumista mt-kuntoutujille.
Mihin ihmeen kotiin tuo kirjoittaja jättää koiransa työpäivän ajaksi, kun sitä kotiia EI OLE?
Jos olisi niin varmaan jättäisi sinne.
Ohis
En aio auttaa Jouluapua-sivuston kautta. Alan ajatella koko joulua vasta itsenäisyyspäivän jälkeen ja mitä aiempina vuosina olen Jouluapua-sivustoa katsonut, ei silloin ole tältä alueelta enää yhtään vähävaraista avun tarpeessa. Ts kaikille on jo löytynyt tarpeeksi jouluapau.
Avustan kuitenkin - kuten aiempinakin vuosina - Facebookin avustusryhmien kautta. Näistä löytyy vielä joulun allakin ihmisiä, joilla on tarvetta jouluruuille. Useampana vuonna mulla oli tapana ostaa merkkihupparit kolmelle 14-21v nuorelle miehelle. Kohderyhmäni oli tämä, koska tuon ikäiset pojat/miehet eivät enää liikauta avustajien sydämiä. Vaikka täysi-ikäiset tottakai ymmärtävät, että eivät voi enää odottaa saavansa yhtään mitään joululahjaksi, heidän ilonsa on ollut suurta, kun yllättäen ovat saaneetkin. Pääasiallinen jouluapuni on kuitenkin aina ollut ruoka. Haluan olla yhteydessä avustukseni saajaan, jotta saan selville mahdolliset allergiat ja muut erikoisruokavaliot sekä mistä he pitävät ja onko jotain,mistä eivät tykkää yhtään. Ei ole mielekästä ostaa esim juustolajitelmaa tai graavilohta, jos nämä eivät uppoa. Lisäksi aina kysyn, haluaako avun saaja tehdä laatikot, rosollit ja piparkakut itse (eli ostan raaka-aineet) vai käyttääkö mieluummin valmiita (eli ostan valmiita).