Työkaveri haluaa olla kaveri ja viettää aikaa yhdessä myös vapaa-ajalla, mutta minä en....

Kerro esimiehelle että ahdistut tuppautuvasta työkaveristasi ja että työtäsi häiritään. Työpaikalla tehdään töitä, eikä pidetä mitään keskustelu- tai kaverikerhoja.

Miksi annat ymmärtää, että voisit olla kaveri jos et kuitenkaan ole?

Pitää olla varovainen käyttäytymisessään, ettei lähetä vahingossa väärää viestiä liiallisella ystävällisyydellä.

Mä en oikeasti usko, että tuollaista ongelmaa kovinkaan usein on. Yleensä ihmiset varoo viimeiseen asti tuppautumasta ja ystäviä on vaikea saada kun kukaan ei tee aloitetta. Eli epäilen trolliksi tätä.

Onhan noita, koulussa eräs matki ja oli samalla vahvasti narsistinen, kannattaa varoa.

Sano sille että haluat olla rauhassa.

Sä et missään nimessä saa suoraan kertoa sille että sä et tahdo olla sen kaveri. Ethän sä voi alentua tekemään jotain niin säälittävän yksinkertaista kuin joku lapsi, ja lisäksi sä saattaisit loukata sun työkaverin tunteita. Kyllä sun täytyy saada jotenkin hienovaraisemmin sun työkaveri ymmärtämään tuo asia.

Ehdotukseni: ensi kerralla kun se ehdottelee jotain vapaa-ajan ohjelmaa teille molemmille niin sano sille että voisitte mennä leffaan tms. Sopikaa illaksi tapaamisaika ja -paikka. Sitten illalla: älä mene sinne. Älä vastaa sen puheluun jos se soittaa kysyäkseen missä sä olet. Myöhemmin töissä kun se ihmettelee missä sä olit niin ihmettele "mitä? oliko se eilen? ei meidän eilen pitänyt leffaan mennä! ymmärsit päivän väärin! mennään tänään!"

Noin sitten sovitte uudestaan illalle tapaamisen. Taas sama juttu: älä mene sinne. Älä vastaa puhelimeen.

Jos se vielä ihmettelee töissä niin tee sama temppu. Älä puhu sen kanssa koskaan mitään muuta. Sovi aina illaksi leffa. Sovi aina että tapaatte illalla kello 20.00 leffateatterin edessä. Aina sama.

Noin säästät hänen tunteitaan etkä nolaa itseäsi olemalla avoin ja rehellinen.

Moi! Olen varmaan tuo työkaveri :). Pidän sun seurasta valtavasti, ja olet itsekkin hakeutunut mun seuraan jatkuvasti. Luulin että meillä synkkas. Valitettavasti viimeisimmän jälkeen tajusin että oot vaan todella saamaton vellipylly, ja olet pyörinyt kanssani vain pönkittääksesi rikkinäistä egoasi. Olen nimittäin ihminen joka kertoo ja näyttää ystävilleen välittämisen. No, elä huoli, pysyn jatkossa kaukana sinusta. T. Huijattu olo

Mä olin ilmeisesti kerran tuo takertuva työkaveri. En saa helposti kavereita mut yhen kanssa juttu luisti. Hän itse jutteli yhtä innokkaasti mulle ja ajattelin ehdottaa, jos nähtäis vapaa-ajalla joskus. Vastaus oli että: "joo tosi kivaa ois kyllä! Ehdottomasti! Meidän niin täytyy nähdä!"

Hän puhui myöhemmin eräästä uutusleffasta ja ajattelin ehdottaa, että mennäänkö katsomaan. Ehdottamani viikonloppu ei käynyt hänelle, se oli ihan ok.

N. kk myöhemmin kysyin viestillä , että kiinnostaako leffa nyt ja ehdotin et voitais käydä kahvilla samalla. Oli käynyt katsomassa sen jo jonkun kanssa. Ehdotin sitten pelkkiä kahveja. Vastaus oli " Kuule mulla on parempaakin tekemistä kun olla sun kanssa. En tosiaan tule sun kanssa yhtään mihinkään"

Olin ja olen edelleen aivan äimistynyt. Miksi sanoa, että haluaa olla kaveri jos ei oikeasti kiinnosta. Hän vaihtoi työpaikkaa tämän jälkeen ja ei puhuttu enää koskaan.

AP:lle: yritä tuoda heti nätisti ilmi, että sua ei kiinnosta. Ei tarvii olla noin ilkeä, mutta sanot vaikka, että sulla on kiire harrastusten, perheen, koiran, pihatöiden tms. kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olin ilmeisesti kerran tuo takertuva työkaveri. En saa helposti kavereita mut yhen kanssa juttu luisti. Hän itse jutteli yhtä innokkaasti mulle ja ajattelin ehdottaa, jos nähtäis vapaa-ajalla joskus. Vastaus oli että: "joo tosi kivaa ois kyllä! Ehdottomasti! Meidän niin täytyy nähdä!"

 

Hän puhui myöhemmin eräästä uutusleffasta ja ajattelin ehdottaa, että mennäänkö katsomaan. Ehdottamani viikonloppu ei käynyt hänelle, se oli ihan ok.

N. kk myöhemmin kysyin viestillä , että kiinnostaako leffa nyt ja ehdotin et voitais käydä kahvilla samalla. Oli käynyt katsomassa sen jo jonkun kanssa. Ehdotin sitten pelkkiä kahveja. Vastaus oli " Kuule mulla on parempaakin tekemistä kun olla sun kanssa. En tosiaan tule sun kanssa yhtään mihinkään"

Olin ja olen edelleen aivan äimistynyt. Miksi sanoa, että haluaa olla kaveri jos ei oikeasti kiinnosta. Hän vaihtoi työpaikkaa tämän jälkeen ja ei puhuttu enää koskaan.

AP:lle: yritä tuoda heti nätisti ilmi, että sua ei kiinnosta. Ei tarvii olla noin ilkeä, mutta sanot vaikka, että sulla on kiire harrastusten, perheen, koiran, pihatöiden tms. kanssa. 

Oho, olipa mulkku!

Välillä sitä itsekin miettii, onko liian ystävällinen. Että jos on ystävällinen tervehtii ja välillä kuulumisia vaihtaa, niin tarkoittaako se jollekin sitä, että haluaa olla ystävä? Minusta ei, lähtökohtaisesti työkaveri on työkaveri, eikä muuta. Toki se voi ystävyydeksikin kehittyä, mutta olla ystävällinen ja olla ystävä ei ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat ymmärtää, että voisit olla kaveri jos et kuitenkaan ole?

Pitää olla varovainen käyttäytymisessään, ettei lähetä vahingossa väärää viestiä liiallisella ystävällisyydellä.

Mä en oikeasti usko, että tuollaista ongelmaa kovinkaan usein on. Yleensä ihmiset varoo viimeiseen asti tuppautumasta ja ystäviä on vaikea saada kun kukaan ei tee aloitetta. Eli epäilen trolliksi tätä.

Kyllä näitä ihmisiä on. Ovat yksinäisiä ja kun löytävät ystäviä tukahduttavan suhteen takertumalla kiinni ja jauhamalla vain omista asioistaan. Sitten ihmetellään, miksei kukaan halua heidän kanssa olla. Ystävyys on vuorovaikutusta ja ihmiset erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat ymmärtää, että voisit olla kaveri jos et kuitenkaan ole?

Pitää olla varovainen käyttäytymisessään, ettei lähetä vahingossa väärää viestiä liiallisella ystävällisyydellä.

Mä en oikeasti usko, että tuollaista ongelmaa kovinkaan usein on. Yleensä ihmiset varoo viimeiseen asti tuppautumasta ja ystäviä on vaikea saada kun kukaan ei tee aloitetta. Eli epäilen trolliksi tätä.

Mun mielestä töissä voi jutella työkaverin kanssa todella monista asioista, ihan yksityisasioistakin. Voi olla ystävällinen ja aidosti kiinnostunut työkaveristaan ja tämän elämästä, kuunnella murheita jne. Silti pitää muistaa, että molemmilla on omat elämänsä työpaikan ulkopuolella. Mulla on parikin työkaveria, joiden kanssa jaetaan niin iloja kuin surujakin. Siis sellaisia asioita, joita elämässämme tapahtuu vapaa-ajalla.  Jos toinen on esim kokenut läheisen menetyksen, voidaan töitä jakaa uudelleen siten, että toinen voi poistua välillä rauhassa itkemään. Mutta ei me tavata toisiamme työajan ulkopuolella. 

Ihan kivat työkaverit, mutta kun painan oven kiinni työpäivän jälkeen, en enää muista koko tyyppejä. Yksityiselämä alkaa.

Ap tässä. En ole antanut ymmärtää, että haluaisin olla ystävä tai tarkoitus ei ole ainakaan ollut näin tehdä. Ystävällinen olen ollut, mutta kun työkaveri on pyytänyt minua seurakseen jonnekin olen toistuvasti sanonut, että nyt ei sovi, on huono hetki, on kiire jne. Kyseessä ihan mukava ihminen, mutta selvästi seurallinen, kun taas minä viihdyn yksin. Luulen, että on yksinäinen ja siksi ripustautuva ja kertoilee murheitaan. Ymmärrän tämän tavallaan, mutta minusta ei ole tämän ihmisen ystäväksi. Ilkeä en haluaisi olla, koska törmätään töissä päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. En ole antanut ymmärtää, että haluaisin olla ystävä tai tarkoitus ei ole ainakaan ollut näin tehdä. Ystävällinen olen ollut, mutta kun työkaveri on pyytänyt minua seurakseen jonnekin olen toistuvasti sanonut, että nyt ei sovi, on huono hetki, on kiire jne. Kyseessä ihan mukava ihminen, mutta selvästi seurallinen, kun taas minä viihdyn yksin. Luulen, että on yksinäinen ja siksi ripustautuva ja kertoilee murheitaan. Ymmärrän tämän tavallaan, mutta minusta ei ole tämän ihmisen ystäväksi. Ilkeä en haluaisi olla, koska törmätään töissä päivittäin.

Sano hänelle, että haluat pitää kaiken työhön liittyvän vain työpaikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat ymmärtää, että voisit olla kaveri jos et kuitenkaan ole?

Pitää olla varovainen käyttäytymisessään, ettei lähetä vahingossa väärää viestiä liiallisella ystävällisyydellä.

Mä en oikeasti usko, että tuollaista ongelmaa kovinkaan usein on. Yleensä ihmiset varoo viimeiseen asti tuppautumasta ja ystäviä on vaikea saada kun kukaan ei tee aloitetta. Eli epäilen trolliksi tätä.

Kyllä näitä ihmisiä on. Ovat yksinäisiä ja kun löytävät ystäviä tukahduttavan suhteen takertumalla kiinni ja jauhamalla vain omista asioistaan. Sitten ihmetellään, miksei kukaan halua heidän kanssa olla. Ystävyys on vuorovaikutusta ja ihmiset erilaisia.

Tämä on niin totta. Nimimerkillä tämän kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat ymmärtää, että voisit olla kaveri jos et kuitenkaan ole?

Pitää olla varovainen käyttäytymisessään, ettei lähetä vahingossa väärää viestiä liiallisella ystävällisyydellä.

Mä en oikeasti usko, että tuollaista ongelmaa kovinkaan usein on. Yleensä ihmiset varoo viimeiseen asti tuppautumasta ja ystäviä on vaikea saada kun kukaan ei tee aloitetta. Eli epäilen trolliksi tätä.

Sain aikanaan neuvon, että tyhmille ei pidä olla ystävällinen, he tulkitsevat sen väärin eli ystävyydeksi. Siksi olen lähes tyly työkavereille, kunnes tunnen heidät paremmin. Tervehdin, kiitän avusta jne. eli käyttäydyn asiallisesti, mutta en rupattele sen enempää. Näin estän sen, että joku väärin ystävällisyyttä tulkitseva tuppautuu seuraani.

Ymmärrän sinua, kyllä minuakin ahdistaisi se että joku on jatkuvasti kimpussa. Vierastan myös vähän näitä itseään tyrkyttäviä ihmisiä jotka ovat niin epätoivoisia yksinäisyydessään että melkein 'liimautuvat' kylkeen kiinni. Itse nautin yksinäisyydestä ja rauhasta. Jos on puhuttavaa niin puhun... mutta annan toisen olla rauhassa.

Ikävää on, että nämä liimautujat eivät ymmärrä sitä että toinen haluaa olla rauhassa kun hehän tarvitsevat seuraa jatkuvasti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat ymmärtää, että voisit olla kaveri jos et kuitenkaan ole?

Pitää olla varovainen käyttäytymisessään, ettei lähetä vahingossa väärää viestiä liiallisella ystävällisyydellä.

Mä en oikeasti usko, että tuollaista ongelmaa kovinkaan usein on. Yleensä ihmiset varoo viimeiseen asti tuppautumasta ja ystäviä on vaikea saada kun kukaan ei tee aloitetta. Eli epäilen trolliksi tätä.

Sain aikanaan neuvon, että tyhmille ei pidä olla ystävällinen, he tulkitsevat sen väärin eli ystävyydeksi. Siksi olen lähes tyly työkavereille, kunnes tunnen heidät paremmin. Tervehdin, kiitän avusta jne. eli käyttäydyn asiallisesti, mutta en rupattele sen enempää. Näin estän sen, että joku väärin ystävällisyyttä tulkitseva tuppautuu seuraani.

Kuulostaapa omituiselle taktiikalle. Mä en lämpenis sulle ikinä jos olisit mulle aluksi tyly. Siis edes työkaverinakaan pelkän työn tekemisen ympyröissä.

Hmm. Tämä ketju pisti miettimään. Jotenkin itse ainakin ajattelen, että ystävyyssuhteita luodaan läpi elämän. Usein sama työ tarkoittaa samanhenkisyyttä muutenkin, joten töissä ystävystyminen on minusta ihan luonnollista.

Moni kuitenkin kommentoi, ettei halua olla missään tekemisissä työkavereiden kanssa vapaalla. Ja ettei töissä henkilökohtaisten asioiden puhuminen tarkoita sitä, että haluaisi ystävystyä. Mitä ihmettä?

Kyllä kai sentään suurin osa ihmisistä ajattelee, että elämän jakaminen lähentää ja sen luonteva jatko on tutustuminen muutenkin kuin työn merkeissä? Mutta jos vastaan sattuukin tämmöinen feikkiavautuja, tulee vain iso pettymys.

Omakohtaisestikin mietityttää eräs uusi työkaveri, jonka kanssa synkkasi heti. Mutta ehkä hänkin vain on kohtelias, eikä oikeasti halua olla seurassani? Mistä senkin nyt voi tietää?

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Tämä ketju pisti miettimään. Jotenkin itse ainakin ajattelen, että ystävyyssuhteita luodaan läpi elämän. Usein sama työ tarkoittaa samanhenkisyyttä muutenkin, joten töissä ystävystyminen on minusta ihan luonnollista.

Moni kuitenkin kommentoi, ettei halua olla missään tekemisissä työkavereiden kanssa vapaalla. Ja ettei töissä henkilökohtaisten asioiden puhuminen tarkoita sitä, että haluaisi ystävystyä. Mitä ihmettä?

Kyllä kai sentään suurin osa ihmisistä ajattelee, että elämän jakaminen lähentää ja sen luonteva jatko on tutustuminen muutenkin kuin työn merkeissä? Mutta jos vastaan sattuukin tämmöinen feikkiavautuja, tulee vain iso pettymys.

Omakohtaisestikin mietityttää eräs uusi työkaveri, jonka kanssa synkkasi heti. Mutta ehkä hänkin vain on kohtelias, eikä oikeasti halua olla seurassani? Mistä senkin nyt voi tietää?

Samaa ihmettelen. Kyllä mä tulkitsisin sen niin, että jos suunnilleen saman ikäinen nainen juttelee mulle töissä kovinkin henkilökohtaisia, että hän kokee meillä synkkaavan ja että siitä voisi ehkä syntyä työn ulkopuolistakin tuttavuutta vähitellen. Olisin äärimmäisen hämmästynyt ja jopa loukkaantunut, jos hän sitten ilmoittaisikin, että hei tää olikin vaan työpäivän aikaista kaveruutta, ei mitään muuta.

Miks ihmeessä mä sitten vaivautuisin kenenkään ongelmia kuuntelemaan?! Siis haloo! Mua ei lähtökohtaisesti kiinnosta muiden ihmisten asiat, ellei jakaminen ole molemminpuolista. Ja tarkoita jonkunasteista ystävyyttä.