Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia miehet kokee monet asiat vaatimuksina?
22.10.2019 |
Minä sekä monet ystäväni( nelikymppisiä ollaan) törmäämme jatkuvasti tähän. Jos uskallat mitään odotuksia antaa parisuhteelle niin miestä alkaa ahdistaa, kun vaaditaan. Jos haluaa esim yhdessä matkustaa kerran vuodessa johonkin tai vaikka toivoo käymistä kylpylässä kahdestaan. Tai olettaa saavansa lahjan, kun on syntymäpäivä. Vuosien seurustelun jälkeen odottaa, että voitaisiin suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Joskus muuttaa yhteen tai jotain. Kaikki koetaan vaatimisena ja ahdistus iskee. Silti mies vakuuttaa rakastavansa ja haluaa olla yhdessä. Sitten kun vaatimukset ei lopu, pitää ruveta katselemaan uusia, jotka ei ( vielä) vaadi mitään. Ikuisestiko pitäisi vaan tällasia tapailusuhteita elää? Vaihtoehtona taitaa olla sinkkuus tai epämääräinen tapailu. Tällaistako tämä oikeasti nykyään aikuisilla on? Muiden kokemuksia?
Kommentit (113)
Jos ei kelpaa se, että ei asuta saman katon alla niin etsikää toinen mies. Sillä miehellä saa myös olla omia vaatimuksiaan teitä kohtaan (esim. asua eri osoitteissa), ihan vaan by the way...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omana nimipäivänä sanoin miehelle, että minulla on tänään nimpparit. Mies ei sanonut mitään, joten sanoin, että mitä jos toivottaisit hyvää nimipäivää. Mies suutahti ja sanoi "tämä kukko ei käskien laula". Ok, en siis enää muistuttele. Mieheltä itseltään jää tästä lähtien väliin merkkipäivinään onnittelut, pusut ja lahjat. Koska mies ei itse muista mitään merkkipäiviä, joten miksi minäkään vaivaudun niitä miehen osalta muistamaan. Minulta säästyy rahaakin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on seuraavilla tavoilla esittää sama asia?
"Nyt meidän Mikko vie ne roskat ulos" vs. "voisitko kulta viedä ne roskat?" Tässä tapauksessa nainen on päättänyt, että miehen tehtävä on roskien ulosvienti, eikä sitä saa enää sekuntiakaan viivyttää perheriidan välttämiseksi. Yllämainittu kohteliaampi versio aivan varmasti tehoaa paremmin.
"Muista, että lauantaina on Milja -tätini synttärit" vs. "kulta, onko sulla lauantaina muuta suunniteltua menoa vai tulisitko mun kanssani Milja -tädin synttäreille?"
Joidenkin naisten kohdalla toki sekä määräävään tai konditionaaliseen kysymykseen on "kyllä -vaihtoehto" ainoa hyväksytty vastaus, mutta se jälkimmäinen ottaa myös huomioon, että miehelläkin on elämä ja oikeus rentoutua vapaa-aikanaan. Hyvin monet suomalaisnaiset ovat tottuneet (ehkä alitajuisestikin) määräilyyn, painostamiseen ja siihen, että heidän ehdoillaan mennään.
Onneksi en elä enää tällaisen poispilatun prinsessan kanssa, eikä uuden suhteen kodissamme ole ahdistava vaan tasa-arvoinen ilmapiiri.
M50
Jos aikuista miestä pitää muistuttaa viemään roskat ulos eli tekemään oman osansa kotitöistä, on jotain pielessä. Ihan sama miten sen sanoo. Aikuinen ihminen vie ne roskat oma-aloitteisesti, jos nimenomaan ei ole sovittu kotitöiden jakamisesta eri tavalla. Tässäkin mieheltä vaaditaan oma-aloitteisuutta eikä passiivis-aggressiivista nillitystä "vaimo määrää kaiken". Ehdota itse, tuo omat näkemyksesi esiin esimerkiksi siitä mikä on riittävä määrä siivoamista. Rentoutuminen ja oma aika alkaa sitten, kun olet ottanut vastuuta myös arjen pyörittämisestä kuten vaimosi.
Samoin isommista perhejuhlista, jonne yleensä mennään koko perheen voimin, muistuttelu kuin pikkulapselle ei ole tarpeen jos asiasta on jo keskusteltu. Nainen tekee metatyötä, nainen organisoi kaiken ja miksi? Koska mies on yksi lapsista eikä ota itse vastuuta mistään. Ainoa vaihtoehto on lopettaa metatyö ja tehdä tämän jälkeen omat johtopäätöksensä siitä onko mies vain yksi passattava lisää.
Sen kun lopettaa sen miehen hyysäämisen. Ei aikuista ihmistä tarvitse kouluttaa tai ajatella sen puolesta. Mies antaa itsestään sen verran kun sitä kiinnostaa ja se välittää.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavannut aloittajan miehen kaltaisia naisia. Ei haluta muuttaa yhteen tai mitään muutakaan vakavampaa yli vuoden seurustelun jälkeen. Taitaa olla yleistyvä tapa sukupuoleen katsomatta.
M36
Kaikille avoliitto ei ole asia, jota 'kokeillaan' vaan vakava, pohdittu ja harkittu loppuelämän sitoumus. Silloin vuosi on lyhyt aika.
Tarkoitit kai avioliittoa. Eihan avoliitto nyt ole mikaan "loppuelaman sitoumus" valttamatta. Sehan on vaan sita, etta muutetaan kimppaan asumaan ja testaillaan etta miten se arki sujuu samasta osoitteesta. Sitten jos se sujuu, niin voi tarvittaessa tehda paatoksen avioliitosta. Ja jos ei suju niin pistetaan ne lusikat jakoon tai jatketaan suhdetta eri kampista.
Ihme kriteereja taalla kommenteissa, ei voisi sitoutua tyyppiin jolla on enemman kuin yksi av(i)oliitto takana...Mitvit. Kas kun ei pida olla neitsyt.
Montako kumppania saa olla miehella, etta viela sopii haneen sitoutua? Montako on liikaa ihmiselle, jonka mielesta kaksi avoliittoa on deal-breaker? Ja kuinka vanha lienet, taman "yksi avoliitto on maksimi" -kommentin kirjoittaja?
Avoliittoa tarkoitin ja etsin ja löysin miehen, joka suhtautui siihen samalla tavalla. Hänen panoistaan tai seurustelusuhteistaan en tiedä enkä ole kiinnostunut, mutta en voisi ottaa vakavasti ihmistä, joka on valmis muuttamaan saman katon alle "kokeeksi". Minä en olisi ollut valmis luopumaan omasta, rakkaasta kodistani ja hyvästä työpaikastani kokeillakseni, sujuuko arki yhdessä. Halusin ensin tietää (viettämällä paljon aikaa yhdessä) sujuuko arki ja haluammeko samoja asioita tulevaisuudelta ennen kuin olin valmis niistä luopumaan ja tein sen sillä mielellä, että uusi paikkakunta on loppuelämän kotipaikkakuntani ja uusi koti on loppuelämän kotini. Ja kuten sanottu, miehelläni oli sama periaate; avoliitto ei ole kokeilua vaan päätös, joka tehdään vasta, kun on riittävän pitkään tunnettu ja vietetty aikaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En miehenä ihan hirveästi nauti tai saa vaikka mielihyvää kylpyläreissulta tai vaikka yhteisestä illallisesta, tarpeeksi lujille joutuu jo töissä, kun kotia pääsee tekee mieli vain olla ja levähtää. Kyllä se on enemmän stressaavaa ja raskasta jos lomallakin joutuu lähtemään. Kotiäidit eivät usein ymmärrä että ainainen lähteminen ja meneminenkin väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
En miehenä ihan hirveästi nauti tai saa vaikka mielihyvää kylpyläreissulta tai vaikka yhteisestä illallisesta, tarpeeksi lujille joutuu jo töissä, kun kotia pääsee tekee mieli vain olla ja levähtää. Kyllä se on enemmän stressaavaa ja raskasta jos lomallakin joutuu lähtemään. Kotiäidit eivät usein ymmärrä että ainainen lähteminen ja meneminenkin väsyttää.
Ja sitten jos noille ahnehtijoille ehdottaa ongelmaan loogisinta ratkaisua eli työssäkäynnin lopettamista, että jää energiaa muihin asioihin, niin eipä se noille rahan perässä perässä juoksijoille varmasti kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En miehenä ihan hirveästi nauti tai saa vaikka mielihyvää kylpyläreissulta tai vaikka yhteisestä illallisesta, tarpeeksi lujille joutuu jo töissä, kun kotia pääsee tekee mieli vain olla ja levähtää. Kyllä se on enemmän stressaavaa ja raskasta jos lomallakin joutuu lähtemään. Kotiäidit eivät usein ymmärrä että ainainen lähteminen ja meneminenkin väsyttää.
Ja sitten jos noille ahnehtijoille ehdottaa ongelmaan loogisinta ratkaisua eli työssäkäynnin lopettamista, että jää energiaa muihin asioihin, niin eipä se noille rahan perässä perässä juoksijoille varmasti kelpaa.
Kuka sen leivän tuo pöytään jos vaimo on kotona kotihoidon tuella ja mieskään ei saisi tehdä 8 tunnin työpäivää? Ihmettelen vain. Mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on seuraavilla tavoilla esittää sama asia?
"Nyt meidän Mikko vie ne roskat ulos" vs. "voisitko kulta viedä ne roskat?" Tässä tapauksessa nainen on päättänyt, että miehen tehtävä on roskien ulosvienti, eikä sitä saa enää sekuntiakaan viivyttää perheriidan välttämiseksi. Yllämainittu kohteliaampi versio aivan varmasti tehoaa paremmin.
"Muista, että lauantaina on Milja -tätini synttärit" vs. "kulta, onko sulla lauantaina muuta suunniteltua menoa vai tulisitko mun kanssani Milja -tädin synttäreille?"
Joidenkin naisten kohdalla toki sekä määräävään tai konditionaaliseen kysymykseen on "kyllä -vaihtoehto" ainoa hyväksytty vastaus, mutta se jälkimmäinen ottaa myös huomioon, että miehelläkin on elämä ja oikeus rentoutua vapaa-aikanaan. Hyvin monet suomalaisnaiset ovat tottuneet (ehkä alitajuisestikin) määräilyyn, painostamiseen ja siihen, että heidän ehdoillaan mennään.
Onneksi en elä enää tällaisen poispilatun prinsessan kanssa, eikä uuden suhteen kodissamme ole ahdistava vaan tasa-arvoinen ilmapiiri.
M50
Jos aikuista miestä pitää muistuttaa viemään roskat ulos eli tekemään oman osansa kotitöistä, on jotain pielessä. Ihan sama miten sen sanoo. Aikuinen ihminen vie ne roskat oma-aloitteisesti, jos nimenomaan ei ole sovittu kotitöiden jakamisesta eri tavalla. Tässäkin mieheltä vaaditaan oma-aloitteisuutta eikä passiivis-aggressiivista nillitystä "vaimo määrää kaiken". Ehdota itse, tuo omat näkemyksesi esiin esimerkiksi siitä mikä on riittävä määrä siivoamista. Rentoutuminen ja oma aika alkaa sitten, kun olet ottanut vastuuta myös arjen pyörittämisestä kuten vaimosi.
Samoin isommista perhejuhlista, jonne yleensä mennään koko perheen voimin, muistuttelu kuin pikkulapselle ei ole tarpeen jos asiasta on jo keskusteltu. Nainen tekee metatyötä, nainen organisoi kaiken ja miksi? Koska mies on yksi lapsista eikä ota itse vastuuta mistään. Ainoa vaihtoehto on lopettaa metatyö ja tehdä tämän jälkeen omat johtopäätöksensä siitä onko mies vain yksi passattava lisää.
Höpö höpö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on seuraavilla tavoilla esittää sama asia?
"Muista, että lauantaina on Milja -tätini synttärit" vs. "kulta, onko sulla lauantaina muuta suunniteltua menoa vai tulisitko mun kanssani Milja -tädin synttäreille?"
Joidenkin naisten kohdalla toki sekä määräävään tai konditionaaliseen kysymykseen on "kyllä -vaihtoehto" ainoa hyväksytty vastaus, mutta se jälkimmäinen ottaa myös huomioon, että miehelläkin on elämä ja oikeus rentoutua vapaa-aikanaan. Hyvin monet suomalaisnaiset ovat tottuneet (ehkä alitajuisestikin) määräilyyn, painostamiseen ja siihen, että heidän ehdoillaan mennään.
Omalla kohdalla tämä on juuri se eniten kenkää puristava asia. Näennäisesti annetaan vaihtoehtoja, mutta kuitenkaan ei hyväksytä kuin se minkä nainen on jo päättänyt. Eli nyt ollaan menossa yhdessä Milja -tädin synttäreille ja miehelle jätetään vaihtoehdot vapaaehtoisesti tai pakotettuna. Ei se ole valinnanvapautta.
"Saat ihan vapaasti mennä kavereiden kanssa viikonlopuksi metsälle. Ei sun multa tarvi kysyä!", tarkoittaa että mene jos haluat, mutta muista että olen kostoksi vittumainen seuraavan kuukauden, koska et tehnyt kuten halusin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on seuraavilla tavoilla esittää sama asia?
"Muista, että lauantaina on Milja -tätini synttärit" vs. "kulta, onko sulla lauantaina muuta suunniteltua menoa vai tulisitko mun kanssani Milja -tädin synttäreille?"
Joidenkin naisten kohdalla toki sekä määräävään tai konditionaaliseen kysymykseen on "kyllä -vaihtoehto" ainoa hyväksytty vastaus, mutta se jälkimmäinen ottaa myös huomioon, että miehelläkin on elämä ja oikeus rentoutua vapaa-aikanaan. Hyvin monet suomalaisnaiset ovat tottuneet (ehkä alitajuisestikin) määräilyyn, painostamiseen ja siihen, että heidän ehdoillaan mennään.
Omalla kohdalla tämä on juuri se eniten kenkää puristava asia. Näennäisesti annetaan vaihtoehtoja, mutta kuitenkaan ei hyväksytä kuin se minkä nainen on jo päättänyt. Eli nyt ollaan menossa yhdessä Milja -tädin synttäreille ja miehelle jätetään vaihtoehdot vapaaehtoisesti tai pakotettuna. Ei se ole valinnanvapautta.
"Saat ihan vapaasti mennä kavereiden kanssa viikonlopuksi metsälle. Ei sun multa tarvi kysyä!", tarkoittaa että mene jos haluat, mutta muista että olen kostoksi vittumainen seuraavan kuukauden, koska et tehnyt kuten halusin.
Miksi valitset (toistuvasti?) sellaisen naisen? Itse hoidan mieluiten ihan yksin pakolliset sukulaisvierailuni. Metsästävää miestä en olisi huolinut alunperinkään, mutta mies saa mennä kavereiden kanssa viikonlopun viettoon niin kotimaahan kuin ulkomaille ihan kuten itsekin halutessani menen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavannut aloittajan miehen kaltaisia naisia. Ei haluta muuttaa yhteen tai mitään muutakaan vakavampaa yli vuoden seurustelun jälkeen. Taitaa olla yleistyvä tapa sukupuoleen katsomatta.
M36
Kaikille avoliitto ei ole asia, jota 'kokeillaan' vaan vakava, pohdittu ja harkittu loppuelämän sitoumus. Silloin vuosi on lyhyt aika.
Tarkoitit kai avioliittoa. Eihan avoliitto nyt ole mikaan "loppuelaman sitoumus" valttamatta. Sehan on vaan sita, etta muutetaan kimppaan asumaan ja testaillaan etta miten se arki sujuu samasta osoitteesta. Sitten jos se sujuu, niin voi tarvittaessa tehda paatoksen avioliitosta. Ja jos ei suju niin pistetaan ne lusikat jakoon tai jatketaan suhdetta eri kampista.
Ihme kriteereja taalla kommenteissa, ei voisi sitoutua tyyppiin jolla on enemman kuin yksi av(i)oliitto takana...Mitvit. Kas kun ei pida olla neitsyt.
Montako kumppania saa olla miehella, etta viela sopii haneen sitoutua? Montako on liikaa ihmiselle, jonka mielesta kaksi avoliittoa on deal-breaker? Ja kuinka vanha lienet, taman "yksi avoliitto on maksimi" -kommentin kirjoittaja?
Avoliittoa tarkoitin ja etsin ja löysin miehen, joka suhtautui siihen samalla tavalla. Hänen panoistaan tai seurustelusuhteistaan en tiedä enkä ole kiinnostunut, mutta en voisi ottaa vakavasti ihmistä, joka on valmis muuttamaan saman katon alle "kokeeksi". Minä en olisi ollut valmis luopumaan omasta, rakkaasta kodistani ja hyvästä työpaikastani kokeillakseni, sujuuko arki yhdessä. Halusin ensin tietää (viettämällä paljon aikaa yhdessä) sujuuko arki ja haluammeko samoja asioita tulevaisuudelta ennen kuin olin valmis niistä luopumaan ja tein sen sillä mielellä, että uusi paikkakunta on loppuelämän kotipaikkakuntani ja uusi koti on loppuelämän kotini. Ja kuten sanottu, miehelläni oli sama periaate; avoliitto ei ole kokeilua vaan päätös, joka tehdään vasta, kun on riittävän pitkään tunnettu ja vietetty aikaa yhdessä.
No joo, kaikki eivat joudu luopumaan kodistaan tai tyostaan vain sen takia, etta muuttavat yhteen. Omassa tapauksessa siis mies muutti minun talooni, joka sijaitsee 400 metrin paassa mun tyopaikasta. :D
Miehella itsella ei ollut muuttoajankohtana toita, ja asui kimppakampassa. Eli miehelle muutos parempaan suuntaan, minulle myos kun mies oli koko ajan mun luona.
Ja toisaalta taas aika harvoin kai toisen kanssa yhteen muuttaminen tarkoittaa noin radikaaleja muutoksia, kai yleensa seurustelukumppanit on samalta paikkakunnalta? (Me ei kylla oltu.)
No anyway, hyva jos toimi teille noin. Itse taas olen sita tyyppia etten mittaa rakkauden maaraa ajallisesti tai tietyin "rituaalein" (kuten kihlat, avoliitto, avioliitto ym). Jos tuntuu hyvalta niin antaa menna vaan, silloin kun silta tuntuu! <3
Toisaalta taas ellei asu yhdessa niin mista sen tietaa sujuuko se arki..? Ei se ole arkea jos nahdaan vaan treffien merkeissa.
Vierailija kirjoitti:
En miehenä ihan hirveästi nauti tai saa vaikka mielihyvää kylpyläreissulta tai vaikka yhteisestä illallisesta, tarpeeksi lujille joutuu jo töissä, kun kotia pääsee tekee mieli vain olla ja levähtää. Kyllä se on enemmän stressaavaa ja raskasta jos lomallakin joutuu lähtemään. Kotiäidit eivät usein ymmärrä että ainainen lähteminen ja meneminenkin väsyttää.
Aika janna. Mun mies taas nimenomaan nauttii kun saa pukea vahan paremmat paalle ja menna kahdestaan jonnekin ihanaan fine dining -ravintolaan. Nauttii myos viikonloppulomista eri kaupungeissa ja tietysti pidemmista rantalomista.
Ja niin nautin minakin.
Mika siina kodista poistumisessa on niin stressaavaa? Muuta kuin pukee, pakkaa ja lahtee?
Miten muuten kotona levahdat? Eiko ole helpompi syoda ravintolassa kuin laittaa oma ruoka ja sen jalkeen huolehtia tiskeista ym?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi ikinä elää suhteessa jossa pitäisi jatkuvasti "vaatia" jotain toiselta. Onneksi oma suhteeni on sellainen että siinä ensinnäkin elämän isot ratkaisut (avioliitto. lapset jne.) ovat olleet molemmille ihan selviä ratkaisuja alusta lähtien joten niitä ei ole tarvinnut kummankaan vaatia. Tämän lisäksi kunnioitamme toistemme oikeutta omaan aikaan, lepoon ja valinnanvapauteen siitä lähteekö jonnekin mukaan. Joten niitäkään asioita ei tarvitse vaatia.
Kyseenalaistaisin siis sellaisen suhteen hyvyyden jossa tarvitaan jatkuvia vaatimuksia omien toiveiden ja tarpeiden täyttämiseen.
Nimenomaan. Siksi lähdinkin menemään suhteesta. Nyt ei miehen tarvitse enää kärsiä vaatimisestani eikä minun tuntea huonoa oloa omista tarpeistani parisuhteessa.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavannut aloittajan miehen kaltaisia naisia. Ei haluta muuttaa yhteen tai mitään muutakaan vakavampaa yli vuoden seurustelun jälkeen. Taitaa olla yleistyvä tapa sukupuoleen katsomatta.
M36
Kaikille avoliitto ei ole asia, jota 'kokeillaan' vaan vakava, pohdittu ja harkittu loppuelämän sitoumus. Silloin vuosi on lyhyt aika.
Tarkoitit kai avioliittoa. Eihan avoliitto nyt ole mikaan "loppuelaman sitoumus" valttamatta. Sehan on vaan sita, etta muutetaan kimppaan asumaan ja testaillaan etta miten se arki sujuu samasta osoitteesta. Sitten jos se sujuu, niin voi tarvittaessa tehda paatoksen avioliitosta. Ja jos ei suju niin pistetaan ne lusikat jakoon tai jatketaan suhdetta eri kampista.
Ihme kriteereja taalla kommenteissa, ei voisi sitoutua tyyppiin jolla on enemman kuin yksi av(i)oliitto takana...Mitvit. Kas kun ei pida olla neitsyt.
Montako kumppania saa olla miehella, etta viela sopii haneen sitoutua? Montako on liikaa ihmiselle, jonka mielesta kaksi avoliittoa on deal-breaker? Ja kuinka vanha lienet, taman "yksi avoliitto on maksimi" -kommentin kirjoittaja?
Ei avoliiton lopettaminen ole enää nykyisin niin yksinkertaista, että kantaa vaan toisen kamat pihalle ja ottaa avaimet pois tai vaihtaa lukot. Tai jos itse asut toisen asunnossa, et saa omastasi vuokralaisia kovin nopeasti ulos, koska vuokralaisillasikin on oikeuksia.
Ja siellä se vaatimisesta kärsinyt mies on nyt tinderissä. Just se, joka on liian hyvä ollakseen totta ja puhuu niin kauniisti:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En miehenä ihan hirveästi nauti tai saa vaikka mielihyvää kylpyläreissulta tai vaikka yhteisestä illallisesta, tarpeeksi lujille joutuu jo töissä, kun kotia pääsee tekee mieli vain olla ja levähtää. Kyllä se on enemmän stressaavaa ja raskasta jos lomallakin joutuu lähtemään. Kotiäidit eivät usein ymmärrä että ainainen lähteminen ja meneminenkin väsyttää.
Ja sitten jos noille ahnehtijoille ehdottaa ongelmaan loogisinta ratkaisua eli työssäkäynnin lopettamista, että jää energiaa muihin asioihin, niin eipä se noille rahan perässä perässä juoksijoille varmasti kelpaa.
Kuka sen leivän tuo pöytään jos vaimo on kotona kotihoidon tuella ja mieskään ei saisi tehdä 8 tunnin työpäivää? Ihmettelen vain. Mies
Nainen myös töihin ja kakarat hoitoon. Ihmisen aivot ei pysty muodostamaan muistikuvia ensimmäisestä 4 ikävuodesta kehittymättömyytensä takia joten nämä kotonaolemis höpsötykset on lähinnä äitien omia fiilistelyjä, lapsille siitä ei jää mitään muistikuvaa. Täysin hukkaan heitettyä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on seuraavilla tavoilla esittää sama asia?
"Muista, että lauantaina on Milja -tätini synttärit" vs. "kulta, onko sulla lauantaina muuta suunniteltua menoa vai tulisitko mun kanssani Milja -tädin synttäreille?"
Joidenkin naisten kohdalla toki sekä määräävään tai konditionaaliseen kysymykseen on "kyllä -vaihtoehto" ainoa hyväksytty vastaus, mutta se jälkimmäinen ottaa myös huomioon, että miehelläkin on elämä ja oikeus rentoutua vapaa-aikanaan. Hyvin monet suomalaisnaiset ovat tottuneet (ehkä alitajuisestikin) määräilyyn, painostamiseen ja siihen, että heidän ehdoillaan mennään.
Omalla kohdalla tämä on juuri se eniten kenkää puristava asia. Näennäisesti annetaan vaihtoehtoja, mutta kuitenkaan ei hyväksytä kuin se minkä nainen on jo päättänyt. Eli nyt ollaan menossa yhdessä Milja -tädin synttäreille ja miehelle jätetään vaihtoehdot vapaaehtoisesti tai pakotettuna. Ei se ole valinnanvapautta.
"Saat ihan vapaasti mennä kavereiden kanssa viikonlopuksi metsälle. Ei sun multa tarvi kysyä!", tarkoittaa että mene jos haluat, mutta muista että olen kostoksi vittumainen seuraavan kuukauden, koska et tehnyt kuten halusin.
Mä niin tunnistan tuon jutun. "Sä saat tehdä ihan niinkuin sä haluat". Kuuli jo siitä kiivaasta äänensävystä mitä oikeasti tarkoitti. Kokeilisi joskus ehdottaa samalla innolla juomista ja nus, nus kuin random sukulaisen luo kakkukahville menoa.
......Jos puolisoni olisi alle vuoden tuntemisella ehdottanut avoliittoa, niin olisin itse kyllä naisena ahdistunut ja paennut....[/quote]
Puolisoni ehdotti toisilla treffeillä AVIOliittoa...
En ahdistunut, meidät vihittiin 5 kk jälkeen. Eipä ole tarvinnut ainakaan vielä katua. Yhteistä matkaa nyt yli 25 vuotta. :DDD
Alue: Aihe vapaa
Miehet ja naiset, naiset ja miehet
<3