Minkä takia miehet kokee monet asiat vaatimuksina?
Minä sekä monet ystäväni( nelikymppisiä ollaan) törmäämme jatkuvasti tähän. Jos uskallat mitään odotuksia antaa parisuhteelle niin miestä alkaa ahdistaa, kun vaaditaan. Jos haluaa esim yhdessä matkustaa kerran vuodessa johonkin tai vaikka toivoo käymistä kylpylässä kahdestaan. Tai olettaa saavansa lahjan, kun on syntymäpäivä. Vuosien seurustelun jälkeen odottaa, että voitaisiin suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Joskus muuttaa yhteen tai jotain. Kaikki koetaan vaatimisena ja ahdistus iskee. Silti mies vakuuttaa rakastavansa ja haluaa olla yhdessä. Sitten kun vaatimukset ei lopu, pitää ruveta katselemaan uusia, jotka ei ( vielä) vaadi mitään. Ikuisestiko pitäisi vaan tällasia tapailusuhteita elää? Vaihtoehtona taitaa olla sinkkuus tai epämääräinen tapailu. Tällaistako tämä oikeasti nykyään aikuisilla on? Muiden kokemuksia?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet ovat aika yksinkertaisia. Ovat tyytyväisiä alkeellisiin asioihin ja panostaminen on vain turhaa vaivaa.
Kyllä mun mies osaa kiukkupäissään vaatia ja mesota että haluaa lisää läheisyyttä, seksiä, suukkoja ja tekoja :D
Itse oon sen verran perinteinen että miehellä yleensä on aina ruoka valmiina odottamassa, koti suht siisti ja panostan itseenikin. Synttärit, joulut ja muut ostan lahjan ja keskityn hänen hyvään oloon.
Itse en ole kolmen vuoden seurustelun aikana saanut ainuttakaan synttäri tai joululahjaa. Tai no kerran se kuulema osti viinapullon, jonka kumos itse ja hävis pariks päivää.
Itsestä on ihan kohtuullista huomioida toista merkkipäivänä.
Yksinkertaisia tosiaan.
Toivomus = odotus = vaatimus.
Käytännössä sama asia. Ehkä siinä on eroa kuinka kauan nainen suostuu odottamaan että saa haluamansa.
Itse olen tavannut aloittajan miehen kaltaisia naisia. Ei haluta muuttaa yhteen tai mitään muutakaan vakavampaa yli vuoden seurustelun jälkeen. Taitaa olla yleistyvä tapa sukupuoleen katsomatta.
M36
En ole törmännyt kyseiseen ongelmaan. Ehkäpä ap ystävineen etsii juuri tietyntyyppisiä miehiä, joille tuo on jotenkin normaalia?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavannut aloittajan miehen kaltaisia naisia. Ei haluta muuttaa yhteen tai mitään muutakaan vakavampaa yli vuoden seurustelun jälkeen. Taitaa olla yleistyvä tapa sukupuoleen katsomatta.
M36
Kaikille avoliitto ei ole asia, jota 'kokeillaan' vaan vakava, pohdittu ja harkittu loppuelämän sitoumus. Silloin vuosi on lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Näitä riittää. Yhteisen tekemisen ehdottaminen esimerkiksi neljän viikon päähän on liikaa. Puhumattakaan jos lokakuussa erehtyy kysymään mites jouluna oltaisiin.
Kuulostaa pikemmin hoidolta kuin parisuhteelta.
Mitä eroa on seuraavilla tavoilla esittää sama asia?
"Nyt meidän Mikko vie ne roskat ulos" vs. "voisitko kulta viedä ne roskat?" Tässä tapauksessa nainen on päättänyt, että miehen tehtävä on roskien ulosvienti, eikä sitä saa enää sekuntiakaan viivyttää perheriidan välttämiseksi. Yllämainittu kohteliaampi versio aivan varmasti tehoaa paremmin.
"Muista, että lauantaina on Milja -tätini synttärit" vs. "kulta, onko sulla lauantaina muuta suunniteltua menoa vai tulisitko mun kanssani Milja -tädin synttäreille?"
Joidenkin naisten kohdalla toki sekä määräävään tai konditionaaliseen kysymykseen on "kyllä -vaihtoehto" ainoa hyväksytty vastaus, mutta se jälkimmäinen ottaa myös huomioon, että miehelläkin on elämä ja oikeus rentoutua vapaa-aikanaan. Hyvin monet suomalaisnaiset ovat tottuneet (ehkä alitajuisestikin) määräilyyn, painostamiseen ja siihen, että heidän ehdoillaan mennään.
Onneksi en elä enää tällaisen poispilatun prinsessan kanssa, eikä uuden suhteen kodissamme ole ahdistava vaan tasa-arvoinen ilmapiiri.
M50
Vierailija kirjoitti:
Toivomus = odotus = vaatimus.
Käytännössä sama asia. Ehkä siinä on eroa kuinka kauan nainen suostuu odottamaan että saa haluamansa.
Kuinka kauan mies suostuu odottamaan, että saa haluamansa?
Aikamoista ulinaa esim. ”pihtaamisesta” täälläkin. Nainen ahdistuu, kun vaadit, etkö ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivomus = odotus = vaatimus.
Käytännössä sama asia. Ehkä siinä on eroa kuinka kauan nainen suostuu odottamaan että saa haluamansa.
Kuinka kauan mies suostuu odottamaan, että saa haluamansa?
Aikamoista ulinaa esim. ”pihtaamisesta” täälläkin. Nainen ahdistuu, kun vaadit, etkö ymmärrä?
Mies vaatii niin se on vieno toivomus. Nainen toivoo niin se on vaatimus. Miesten logiikka, huoh...
Mulle valitetaan aina myös vaatimisesta! Ja olen todella vapaudenkaipuinen ja itsenäinen nainen enkä nalkuta tai vaadi mitään erityispalvelua. Mulla on paljon omia menoja ja omia ystäviä, enkä edes halua elää mitään pariskuntaelämää.
Usein olen kysynyt miehiltä, että onko niillä yhtään käsitystä, miten epävaativa olen moneen verrattuna. Mikään ei riitä miehille. Ilmeisesti pitäisi mennä täysin miesten ehdoilla tai muuten on liian vaativaa.
Eksän neuvo oli tähän, että miesten sooloilu pitää lopettaa alkuunsa ja olla tiukkana vaan. Kuulemma ne, jotka on oikeasti kiinnostuneita taipuvat kyllä. Mies on siis tämä eksä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on seuraavilla tavoilla esittää sama asia?
"Nyt meidän Mikko vie ne roskat ulos" vs. "voisitko kulta viedä ne roskat?" Tässä tapauksessa nainen on päättänyt, että miehen tehtävä on roskien ulosvienti, eikä sitä saa enää sekuntiakaan viivyttää perheriidan välttämiseksi. Yllämainittu kohteliaampi versio aivan varmasti tehoaa paremmin.
"Muista, että lauantaina on Milja -tätini synttärit" vs. "kulta, onko sulla lauantaina muuta suunniteltua menoa vai tulisitko mun kanssani Milja -tädin synttäreille?"
Joidenkin naisten kohdalla toki sekä määräävään tai konditionaaliseen kysymykseen on "kyllä -vaihtoehto" ainoa hyväksytty vastaus, mutta se jälkimmäinen ottaa myös huomioon, että miehelläkin on elämä ja oikeus rentoutua vapaa-aikanaan. Hyvin monet suomalaisnaiset ovat tottuneet (ehkä alitajuisestikin) määräilyyn, painostamiseen ja siihen, että heidän ehdoillaan mennään.
Onneksi en elä enää tällaisen poispilatun prinsessan kanssa, eikä uuden suhteen kodissamme ole ahdistava vaan tasa-arvoinen ilmapiiri.
M50
Ilmoitan meneväni Milja-tädin synttäreille, jolloin mies närkästyy kun häntä ei pyydetä mukaan. Pyydän miestä mukaan, jolloin mies närkästyy kun vaaditaan. Sama noissa muissakin.
Miten teidän kanssa voi elää niin, ettette närkästy ettekä ahdistu? Vastaan itse: olemalla tahdottomia käskyläisiä, jotka vain toteuttavat miehen vaatimuksia toivomatta itse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Koska ne ovat vaatimuksia. Käytännösä kun nainen ilmaisee jonkun asian olevan toivomus, mutta se ei toteudu, alkaa naisen V-käyrä nousemaan.
Ensin alkaa muistuttelu, sitten vihjailu, sitten nalkutus, ja lopulta ellei toivomus toteudu nopeasti, nainen siirtyy Tinderiin. Vaikka toivomus toteutuisi, ellei niin tapahdu riittävän nopeasti, vaan saattaa lähteä joka tapauksessa koska tunteet katosivat jo. Yleensä lähtölaskenta on käynnistynyt jo kauan ennen "toivomuksen" esittämistä, koska naisen mielestä miehen olisi pitänyt tajuta ilman sanomistakin.
Vastaus: miehet ahdistuvat koska tietävät että lopulta kyseessä on uhkavaatimus.
Minä en ainakaan alkaisi muistutella, vihjailla enkä nalkuttaa. Tinderissä en ole ikinä ollut. Jos ei aikuinen mies itse tajua asioita, enhän minä voi häntä pakottaa tajuamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vikaa oman asunnon pitämisessä?
ei pääse akka nalkuttamaan miten kaikki kotityöt on tehty väärin.
Jos lähtökohta on se, että vaimo on "akka", niin ei kannata hankkiutua naimisiin. Jos on sen virheen jo tehnyt, kannattaa ottaa ero. Pidemmän päälle se on parempi molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Koska ne ovat vaatimuksia. Käytännösä kun nainen ilmaisee jonkun asian olevan toivomus, mutta se ei toteudu, alkaa naisen V-käyrä nousemaan.
Ensin alkaa muistuttelu, sitten vihjailu, sitten nalkutus, ja lopulta ellei toivomus toteudu nopeasti, nainen siirtyy Tinderiin. Vaikka toivomus toteutuisi, ellei niin tapahdu riittävän nopeasti, vaan saattaa lähteä joka tapauksessa koska tunteet katosivat jo. Yleensä lähtölaskenta on käynnistynyt jo kauan ennen "toivomuksen" esittämistä, koska naisen mielestä miehen olisi pitänyt tajuta ilman sanomistakin.
Vastaus: miehet ahdistuvat koska tietävät että lopulta kyseessä on uhkavaatimus.
Sinä sitten mieluummin leikit väistelemällä naisen odotuksia parisuhteelle kuin kohtaisit sen tosiasian, että ette sovi yhteen? Epärehellisyys taitaa olla maan tapa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle valitetaan aina myös vaatimisesta! Ja olen todella vapaudenkaipuinen ja itsenäinen nainen enkä nalkuta tai vaadi mitään erityispalvelua. Mulla on paljon omia menoja ja omia ystäviä, enkä edes halua elää mitään pariskuntaelämää.
Usein olen kysynyt miehiltä, että onko niillä yhtään käsitystä, miten epävaativa olen moneen verrattuna. Mikään ei riitä miehille. Ilmeisesti pitäisi mennä täysin miesten ehdoilla tai muuten on liian vaativaa.Eksän neuvo oli tähän, että miesten sooloilu pitää lopettaa alkuunsa ja olla tiukkana vaan. Kuulemma ne, jotka on oikeasti kiinnostuneita taipuvat kyllä. Mies on siis tämä eksä.
Mistäs sinä sen tiedät miten epävaativa olet muihin nähden? Senhän tietää parhaiten ne miehet.
Ap tässä. Miehet vaatii seksiä joo. Mutta kun itse olen vielä niin seksuaalinen nainen, etten oikeastaan ikinä kieltäydy. Ei näytä tuokaan auttavan näiden vaatimusallergisten kanssa. Eipä muuta kun uutta näistä sit putkeen näillä miehillä, mutta jotenkin epäilen että jossain vaiheessa se uusikin nainen alkaa kehittää jotain odotuksia miestä kohtaan. Sitten on taas aika vaihtaa.. Ja näin mennään, tosiaan ehkä siihen saakka kun ei enää irtoakaan niin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavannut aloittajan miehen kaltaisia naisia. Ei haluta muuttaa yhteen tai mitään muutakaan vakavampaa yli vuoden seurustelun jälkeen. Taitaa olla yleistyvä tapa sukupuoleen katsomatta.
M36
Kaikille avoliitto ei ole asia, jota 'kokeillaan' vaan vakava, pohdittu ja harkittu loppuelämän sitoumus. Silloin vuosi on lyhyt aika.
Tarkoitit kai avioliittoa. Eihan avoliitto nyt ole mikaan "loppuelaman sitoumus" valttamatta. Sehan on vaan sita, etta muutetaan kimppaan asumaan ja testaillaan etta miten se arki sujuu samasta osoitteesta. Sitten jos se sujuu, niin voi tarvittaessa tehda paatoksen avioliitosta. Ja jos ei suju niin pistetaan ne lusikat jakoon tai jatketaan suhdetta eri kampista.
Ihme kriteereja taalla kommenteissa, ei voisi sitoutua tyyppiin jolla on enemman kuin yksi av(i)oliitto takana...Mitvit. Kas kun ei pida olla neitsyt.
Montako kumppania saa olla miehella, etta viela sopii haneen sitoutua? Montako on liikaa ihmiselle, jonka mielesta kaksi avoliittoa on deal-breaker? Ja kuinka vanha lienet, taman "yksi avoliitto on maksimi" -kommentin kirjoittaja?
En haluaisi ikinä elää suhteessa jossa pitäisi jatkuvasti "vaatia" jotain toiselta. Onneksi oma suhteeni on sellainen että siinä ensinnäkin elämän isot ratkaisut (avioliitto. lapset jne.) ovat olleet molemmille ihan selviä ratkaisuja alusta lähtien joten niitä ei ole tarvinnut kummankaan vaatia. Tämän lisäksi kunnioitamme toistemme oikeutta omaan aikaan, lepoon ja valinnanvapauteen siitä lähteekö jonnekin mukaan. Joten niitäkään asioita ei tarvitse vaatia.
Kyseenalaistaisin siis sellaisen suhteen hyvyyden jossa tarvitaan jatkuvia vaatimuksia omien toiveiden ja tarpeiden täyttämiseen.
Miehet jotka haluavat sitoutua eivät ole tarjolla, vaan pysyvät sinkkuina kunnes vanhenevat...siis täh?
Vastaukseni ap:lle.
a) tapailet suosittuja miehiä joita ei kiinnosta sitoutuminen. Miehiä saa aina helpommin kun ei vaadi sitoutumista.
b) tapailet eronneita miehiä joilla on kokemuksia niistä "toivomuksista" (vaatimuksista), ja he ovat epäileväisiä haluavatko samaan rulettiin taas.