Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkä takia miehet kokee monet asiat vaatimuksina?
22.10.2019 |
Minä sekä monet ystäväni( nelikymppisiä ollaan) törmäämme jatkuvasti tähän. Jos uskallat mitään odotuksia antaa parisuhteelle niin miestä alkaa ahdistaa, kun vaaditaan. Jos haluaa esim yhdessä matkustaa kerran vuodessa johonkin tai vaikka toivoo käymistä kylpylässä kahdestaan. Tai olettaa saavansa lahjan, kun on syntymäpäivä. Vuosien seurustelun jälkeen odottaa, että voitaisiin suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Joskus muuttaa yhteen tai jotain. Kaikki koetaan vaatimisena ja ahdistus iskee. Silti mies vakuuttaa rakastavansa ja haluaa olla yhdessä. Sitten kun vaatimukset ei lopu, pitää ruveta katselemaan uusia, jotka ei ( vielä) vaadi mitään. Ikuisestiko pitäisi vaan tällasia tapailusuhteita elää? Vaihtoehtona taitaa olla sinkkuus tai epämääräinen tapailu. Tällaistako tämä oikeasti nykyään aikuisilla on? Muiden kokemuksia?
Kommentit (113)
Kumma kyllä miehiä ei näköjään saa millään mukaan vierailulle naisen sukulaisiin edes synttärijuhliin, mutta mies ei osaa mennä yksin oman sukunsa juhliin vaan vaimon pitää tulla mukaan. Muuten on miehillä nenä nyppyrällä, kun naista ei sen vertaa kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nykyään vaikka aikatauluttaa elämänsä mitenkäkin ja koittaa saada ne hikisesti sopimaan yhteen niin välttämättä ne tarpeet juuri sillä hetkellä ei kohtaa. Usein se menee niin että pitää patistella ja kun alkuun pääsee niin tunnelma virittyy siitä sitten ittekseen.
Aika moni eronnut nainen ei enää halua muuttaa yhteen, vaikka yhdessä ollaan. Syy on juuri tuo, että miehet alkavat niin helposti syyllistää nalkuttamisesta, jos heiltä pyydetään jotakin. Oman kokemukseni mukaan se on suuri ongelma miehille.
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on seuraavilla tavoilla esittää sama asia?
"Nyt meidän Mikko vie ne roskat ulos" vs. "voisitko kulta viedä ne roskat?" Tässä tapauksessa nainen on päättänyt, että miehen tehtävä on roskien ulosvienti, eikä sitä saa enää sekuntiakaan viivyttää perheriidan välttämiseksi. Yllämainittu kohteliaampi versio aivan varmasti tehoaa paremmin.
"Muista, että lauantaina on Milja -tätini synttärit" vs. "kulta, onko sulla lauantaina muuta suunniteltua menoa vai tulisitko mun kanssani Milja -tädin synttäreille?"
Joidenkin naisten kohdalla toki sekä määräävään tai konditionaaliseen kysymykseen on "kyllä -vaihtoehto" ainoa hyväksytty vastaus, mutta se jälkimmäinen ottaa myös huomioon, että miehelläkin on elämä ja oikeus rentoutua vapaa-aikanaan. Hyvin monet suomalaisnaiset ovat tottuneet (ehkä alitajuisestikin) määräilyyn, painostamiseen ja siihen, että heidän ehdoillaan mennään.
Onneksi en elä enää tällaisen poispilatun prinsessan kanssa, eikä uuden suhteen kodissamme ole ahdistava vaan tasa-arvoinen ilmapiiri.
M50
Olisiko mahdollista, että mies oma-aloitteisesti veisi ne roskat, hoitais tiskin/pyykin/imuroinnin jne? Varsinkin jos taloudessa asutaan yhdessä. Kummankaan ei pitäisi joutua pyytämään tai varsinkaan käskemään. Sit jos jotain saakin tehdyksi niin mies odottaa siitä kiitosta ja suitsutusta, oletuksena on se että nainen hoitaa. Onko se oikein?
Hyvin monet suomalaismiehet ovat tottuneet ensin äidin hoitoon ja sen jälkeen kumppani hoitaa pyykit, siivouksen ja ruuan. Jos miehet osallistuisivat itsenäisesti edes omalta osaltaan, niin harvan täytyisi kuunnella sitä "määräilyä ja painostamista". Monella naisella on täysihoito miehessä ja sinkkuunnuttuaan työmäärä putoaa roimasti. Silti miehet mäkättävät seksin määrästä, nalkutuksesta, kavereiden kanssa olosta jne.
Koska olet viimeksi pessyt omat kalsaris? Tiedätkö sä edes kuinka pesukoneenne toimii tai missä on puhtaat pyyhkeet ja liinavaatteet taloudessasi?
Mitä jos viikon ajan ottaisit hoidettavaksi talouden huollon, ruokahuollon, pyykit ja ostokset? Osaisitko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko mahdollista, että mies oma-aloitteisesti veisi ne roskat, hoitais tiskin/pyykin/imuroinnin jne? Varsinkin jos taloudessa asutaan yhdessä. Kummankaan ei pitäisi joutua pyytämään tai varsinkaan käskemään. Sit jos jotain saakin tehdyksi niin mies odottaa siitä kiitosta ja suitsutusta, oletuksena on se että nainen hoitaa. Onko se oikein?
Hyvin monet suomalaismiehet ovat tottuneet ensin äidin hoitoon ja sen jälkeen kumppani hoitaa pyykit, siivouksen ja ruuan. Jos miehet osallistuisivat itsenäisesti edes omalta osaltaan, niin harvan täytyisi kuunnella sitä "määräilyä ja painostamista". Monella naisella on täysihoito miehessä ja sinkkuunnuttuaan työmäärä putoaa roimasti. Silti miehet mäkättävät seksin määrästä, nalkutuksesta, kavereiden kanssa olosta jne.Koska olet viimeksi pessyt omat kalsaris? Tiedätkö sä edes kuinka pesukoneenne toimii tai missä on puhtaat pyyhkeet ja liinavaatteet taloudessasi?
Mitä jos viikon ajan ottaisit hoidettavaksi talouden huollon, ruokahuollon, pyykit ja ostokset? Osaisitko?
Miksi naiset suostuu tuollaiseen? Mies on ehkä laiska, mutta nainen on mahdollistaja. En minä ainakaan ole mikään apina, joka alkaa suorittamaan täysihoitoa kun herra käskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on seuraavilla tavoilla esittää sama asia?
"Nyt meidän Mikko vie ne roskat ulos" vs. "voisitko kulta viedä ne roskat?" Tässä tapauksessa nainen on päättänyt, että miehen tehtävä on roskien ulosvienti, eikä sitä saa enää sekuntiakaan viivyttää perheriidan välttämiseksi. Yllämainittu kohteliaampi versio aivan varmasti tehoaa paremmin.
"Muista, että lauantaina on Milja -tätini synttärit" vs. "kulta, onko sulla lauantaina muuta suunniteltua menoa vai tulisitko mun kanssani Milja -tädin synttäreille?"
Joidenkin naisten kohdalla toki sekä määräävään tai konditionaaliseen kysymykseen on "kyllä -vaihtoehto" ainoa hyväksytty vastaus, mutta se jälkimmäinen ottaa myös huomioon, että miehelläkin on elämä ja oikeus rentoutua vapaa-aikanaan. Hyvin monet suomalaisnaiset ovat tottuneet (ehkä alitajuisestikin) määräilyyn, painostamiseen ja siihen, että heidän ehdoillaan mennään.
Onneksi en elä enää tällaisen poispilatun prinsessan kanssa, eikä uuden suhteen kodissamme ole ahdistava vaan tasa-arvoinen ilmapiiri.
M50
Olisiko mahdollista, että mies oma-aloitteisesti veisi ne roskat, hoitais tiskin/pyykin/imuroinnin jne? Varsinkin jos taloudessa asutaan yhdessä. Kummankaan ei pitäisi joutua pyytämään tai varsinkaan käskemään. Sit jos jotain saakin tehdyksi niin mies odottaa siitä kiitosta ja suitsutusta, oletuksena on se että nainen hoitaa. Onko se oikein?
Hyvin monet suomalaismiehet ovat tottuneet ensin äidin hoitoon ja sen jälkeen kumppani hoitaa pyykit, siivouksen ja ruuan. Jos miehet osallistuisivat itsenäisesti edes omalta osaltaan, niin harvan täytyisi kuunnella sitä "määräilyä ja painostamista". Monella naisella on täysihoito miehessä ja sinkkuunnuttuaan työmäärä putoaa roimasti. Silti miehet mäkättävät seksin määrästä, nalkutuksesta, kavereiden kanssa olosta jne.Koska olet viimeksi pessyt omat kalsaris? Tiedätkö sä edes kuinka pesukoneenne toimii tai missä on puhtaat pyyhkeet ja liinavaatteet taloudessasi?
Mitä jos viikon ajan ottaisit hoidettavaksi talouden huollon, ruokahuollon, pyykit ja ostokset? Osaisitko?
Jos miehelle riittää sekainenkin kämppä, mutta naiselle ei, niin miksi miehen pitäisi siivota? Luonnollisesti se siivoaa, jolla ei nykyinen siisteyden taso riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä miehiä ei näköjään saa millään mukaan vierailulle naisen sukulaisiin edes synttärijuhliin, mutta mies ei osaa mennä yksin oman sukunsa juhliin vaan vaimon pitää tulla mukaan. Muuten on miehillä nenä nyppyrällä, kun naista ei sen vertaa kiinnosta.
johtunee siitä ettei miehiä kiinnosta sukujuhlat ja haluaa naisen seuraksi, jos jonkun paineen takia sellaiseen tilanteeseen joutuu.
Naisille ei riitä rakkaus vaan tarvii olla aina myös jotakin muuta mitä saa rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten jos naiset eivät esitä toivomuksia, alkaa maailmanluokan itku ja parku.
""ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ mutta kun en osaa lukea ajatuksiaaaaahhhh buhuuu"
Vierailija kirjoitti:
Jos miehelle riittää sekainenkin kämppä, mutta naiselle ei, niin miksi miehen pitäisi siivota? Luonnollisesti se siivoaa, jolla ei nykyinen siisteyden taso riitä.
Ymmärrän idean, mutta ei ihan näin voi toimia. Sen sijaan yhdessä päätetään kompromissina siisteystaso, johon kumpikin pyrkii. Siistimpi joustaa, sotkuisempi joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppisenä ihminen on jo aikuinen, keskimääräisen elinikäennusteensa puolivälissä. Siihen mennessä on jo todennäköisesti ollut ihmissuhteita, joihin on sitouduttu. On nähty elämää riittävästi. Nelikymppisenäkin voi olla ihan kiva silloin tällöin matkustella tai käydä kylpylöissä, mutta sitoutua tekemään näitä asioita joka vuosi onkin jo toinen juttu. Yhteenmuuttokaan ei välttämättä kaikkia houkuttele. Ei varsinkaan silloin, jos toisella tai molemmilla on vielä alaikäisiä lapsia. Uusperhekuviot eivät kiinnosta. Muutenkin on jo ehkä tottunut omaan rauhaan, omiin rutiineihin ja tapoihin. Ei ole enää tarvetta "leikkiä kotia".
Ymmärrän hyvin kuvailemiasi miehiä, koska olen naisena itse samanlainen. En kaipaa enää tulevaisuuden suunnittelemista vaan mieluummin elän hetkessä ja päivä kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä miehiä ei näköjään saa millään mukaan vierailulle naisen sukulaisiin edes synttärijuhliin, mutta mies ei osaa mennä yksin oman sukunsa juhliin vaan vaimon pitää tulla mukaan. Muuten on miehillä nenä nyppyrällä, kun naista ei sen vertaa kiinnosta.
johtunee siitä ettei miehiä kiinnosta sukujuhlat ja haluaa naisen seuraksi, jos jonkun paineen takia sellaiseen tilanteeseen joutuu.
Ja oletit, että naiset menevät sukujuhliin vain palavan halun vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä miehiä ei näköjään saa millään mukaan vierailulle naisen sukulaisiin edes synttärijuhliin, mutta mies ei osaa mennä yksin oman sukunsa juhliin vaan vaimon pitää tulla mukaan. Muuten on miehillä nenä nyppyrällä, kun naista ei sen vertaa kiinnosta.
johtunee siitä ettei miehiä kiinnosta sukujuhlat ja haluaa naisen seuraksi, jos jonkun paineen takia sellaiseen tilanteeseen joutuu.
Ja oletit, että naiset menevät sukujuhliin vain palavan halun vuoksi?
Ohis...naisethan sukujuhlia järjestävät eli pitävät sellaisia tärkeinä. Miehet voivat elää koko elämänsä ilman sukujuhliakin.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tavannut aloittajan miehen kaltaisia naisia. Ei haluta muuttaa yhteen tai mitään muutakaan vakavampaa yli vuoden seurustelun jälkeen. Taitaa olla yleistyvä tapa sukupuoleen katsomatta.
M36
Kaikille avoliitto ei ole asia, jota 'kokeillaan' vaan vakava, pohdittu ja harkittu loppuelämän sitoumus. Silloin vuosi on lyhyt aika.
Tarkoitit kai avioliittoa. Eihan avoliitto nyt ole mikaan "loppuelaman sitoumus" valttamatta. Sehan on vaan sita, etta muutetaan kimppaan asumaan ja testaillaan etta miten se arki sujuu samasta osoitteesta. Sitten jos se sujuu, niin voi tarvittaessa tehda paatoksen avioliitosta. Ja jos ei suju niin pistetaan ne lusikat jakoon tai jatketaan suhdetta eri kampista.
Ihme kriteereja taalla kommenteissa, ei voisi sitoutua tyyppiin jolla on enemman kuin yksi av(i)oliitto takana...Mitvit. Kas kun ei pida olla neitsyt.
Montako kumppania saa olla miehella, etta viela sopii haneen sitoutua? Montako on liikaa ihmiselle, jonka mielesta kaksi avoliittoa on deal-breaker? Ja kuinka vanha lienet, taman "yksi avoliitto on maksimi" -kommentin kirjoittaja?
Avoliittoa tarkoitin ja etsin ja löysin miehen, joka suhtautui siihen samalla tavalla. Hänen panoistaan tai seurustelusuhteistaan en tiedä enkä ole kiinnostunut, mutta en voisi ottaa vakavasti ihmistä, joka on valmis muuttamaan saman katon alle "kokeeksi". Minä en olisi ollut valmis luopumaan omasta, rakkaasta kodistani ja hyvästä työpaikastani kokeillakseni, sujuuko arki yhdessä. Halusin ensin tietää (viettämällä paljon aikaa yhdessä) sujuuko arki ja haluammeko samoja asioita tulevaisuudelta ennen kuin olin valmis niistä luopumaan ja tein sen sillä mielellä, että uusi paikkakunta on loppuelämän kotipaikkakuntani ja uusi koti on loppuelämän kotini. Ja kuten sanottu, miehelläni oli sama periaate; avoliitto ei ole kokeilua vaan päätös, joka tehdään vasta, kun on riittävän pitkään tunnettu ja vietetty aikaa yhdessä.
No joo, kaikki eivat joudu luopumaan kodistaan tai tyostaan vain sen takia, etta muuttavat yhteen. Omassa tapauksessa siis mies muutti minun talooni, joka sijaitsee 400 metrin paassa mun tyopaikasta. :D
Miehella itsella ei ollut muuttoajankohtana toita, ja asui kimppakampassa. Eli miehelle muutos parempaan suuntaan, minulle myos kun mies oli koko ajan mun luona.
Ja toisaalta taas aika harvoin kai toisen kanssa yhteen muuttaminen tarkoittaa noin radikaaleja muutoksia, kai yleensa seurustelukumppanit on samalta paikkakunnalta? (Me ei kylla oltu.)
No anyway, hyva jos toimi teille noin. Itse taas olen sita tyyppia etten mittaa rakkauden maaraa ajallisesti tai tietyin "rituaalein" (kuten kihlat, avoliitto, avioliitto ym). Jos tuntuu hyvalta niin antaa menna vaan, silloin kun silta tuntuu! <3
Toisaalta taas ellei asu yhdessa niin mista sen tietaa sujuuko se arki..? Ei se ole arkea jos nahdaan vaan treffien merkeissa.
Jos mietin kaikkia elämäni aikana kokemiani parisuhteita, myös lyhyet (muutama kk) mukaan lukien, niin teini-iän poikaystävän ja ex-aviopuolisoni jälkeen ei ole tainnut olla kuin yksi poikaystävä samalta paikkakunnalta. Ja kuitenkin olen elänyt suurimman osan elämästäni Helsingissä ja eräässä toisessa suuressa yliopistokaupungissa.
Nykyisen avokin kanssa vietettiin ennen yhteen muuttoa yhdessä viikonloput, usein pitennettyinä niin että tein hänen luotaan perjantain tai maanantain etätyötä, sekä lomat. Hyvin tuli arkikin tutuksi.
Jos olisin rynnännyt saman katon alle tai kihloihin jokaisen sellaisen miehen kanssa, johon kuvittelin olevani ihastunut muutaman kuukauden tuntemisella, niin kihlauksia ja erilaisia liittoja olisi varmaan kertynyt enemmän kuin edesmenneellä Nykäsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä miehiä ei näköjään saa millään mukaan vierailulle naisen sukulaisiin edes synttärijuhliin, mutta mies ei osaa mennä yksin oman sukunsa juhliin vaan vaimon pitää tulla mukaan. Muuten on miehillä nenä nyppyrällä, kun naista ei sen vertaa kiinnosta.
johtunee siitä ettei miehiä kiinnosta sukujuhlat ja haluaa naisen seuraksi, jos jonkun paineen takia sellaiseen tilanteeseen joutuu.
Ja oletit, että naiset menevät sukujuhliin vain palavan halun vuoksi?
Ohis...naisethan sukujuhlia järjestävät eli pitävät sellaisia tärkeinä. Miehet voivat elää koko elämänsä ilman sukujuhliakin.
En ole järjestänyt elämässäni yksiäkään sukujuhlia, taikka osallistunut sellaisiin ilman kohteliaisuussyitä. Mieheni suvussakin kummasti kokoontuvat, vaikka on kovin miesvoittoinen suku. (Vanhemmille syntyy yleensä vain poikia, geenit?)
Ihania kyllä ne naiset ja miehet, jotka jaksavat järjestää. Nostan hattua, vaikkei oma mielipuuhani olekaan sukujuhlissa oleminen.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä miehiä ei näköjään saa millään mukaan vierailulle naisen sukulaisiin edes synttärijuhliin, mutta mies ei osaa mennä yksin oman sukunsa juhliin vaan vaimon pitää tulla mukaan. Muuten on miehillä nenä nyppyrällä, kun naista ei sen vertaa kiinnosta.
En ymmärrä tätä valitusta. Mieheni tietää, että minä en lähde hänen sukujuhliinsa kuin poikkeustapauksissa. Kumpikin ihan itse vastaa oman sukunsa tapaamisista ja juhlista; toista voidaan kyllä kysyä mukaan mutta on täysin ok olla lähtemättä. Ja jos on kyse miehen sukulaisen juhlista, niin hän myös hoitaa lahjan. Ja minä silloin, kun puhutaan minun sukulaisestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä miehiä ei näköjään saa millään mukaan vierailulle naisen sukulaisiin edes synttärijuhliin, mutta mies ei osaa mennä yksin oman sukunsa juhliin vaan vaimon pitää tulla mukaan. Muuten on miehillä nenä nyppyrällä, kun naista ei sen vertaa kiinnosta.
johtunee siitä ettei miehiä kiinnosta sukujuhlat ja haluaa naisen seuraksi, jos jonkun paineen takia sellaiseen tilanteeseen joutuu.
Ja oletit, että naiset menevät sukujuhliin vain palavan halun vuoksi?
Ohis...naisethan sukujuhlia järjestävät eli pitävät sellaisia tärkeinä. Miehet voivat elää koko elämänsä ilman sukujuhliakin.
Eikö sinusta sukulaisiin tarvitse pitää mitään yhteyttä? Miten sinun omat lapsesi sitten luovat suhteen sinun sukuusi, kun sinua ei kiinnosta? Miehet on kuulemma kovin yksinäisiä eron jälkeen, mistähän moinen mahtaakaan johtua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä miehiä ei näköjään saa millään mukaan vierailulle naisen sukulaisiin edes synttärijuhliin, mutta mies ei osaa mennä yksin oman sukunsa juhliin vaan vaimon pitää tulla mukaan. Muuten on miehillä nenä nyppyrällä, kun naista ei sen vertaa kiinnosta.
johtunee siitä ettei miehiä kiinnosta sukujuhlat ja haluaa naisen seuraksi, jos jonkun paineen takia sellaiseen tilanteeseen joutuu.
Ja oletit, että naiset menevät sukujuhliin vain palavan halun vuoksi?
Ohis...naisethan sukujuhlia järjestävät eli pitävät sellaisia tärkeinä. Miehet voivat elää koko elämänsä ilman sukujuhliakin.
En ole järjestänyt elämässäni yksiäkään sukujuhlia, taikka osallistunut sellaisiin ilman kohteliaisuussyitä. Mieheni suvussakin kummasti kokoontuvat, vaikka on kovin miesvoittoinen suku. (Vanhemmille syntyy yleensä vain poikia, geenit?)
Ihania kyllä ne naiset ja miehet, jotka jaksavat järjestää. Nostan hattua, vaikkei oma mielipuuhani olekaan sukujuhlissa oleminen.
Miehesi suku taitaa olla aika poikkeuksellinen, jos siinä suvussa miehet järjestävät sukujuhlia. Yleensä kun miestenkin juhlien järjestäjänä on nainen.
Alue: Aihe vapaa
Joo näin on tosiaan. Lapsia voi kohdella ihan miten vaan ensimmäiset neljä vuotta kun eivät ne siitä kuitenkaan myöhemmin mitään muista. Nehän voi vaikka jättää yksin kotiin koko päiväksi.