En jaksa kahden lapsenlapsen hoitamista, yhden kanssa oli kivaa
Olen ollut tyttären esikoisen kanssa paljon tekemisissä vauvasta asti. Hoitopäiviä/vrk minulla on ollut 1-4 viikossa. Tein esikoisen syntymän aikaan vain satunnaisia iltatöitä, joten aikaa oli ja yhden lapsen kanssa oli kivaa. Nyt tuli toinen ja tytär odottaa että jatkan samaa kahden kanssa. Tämä ei tunnu enää kivalle ja kieltäytymisestä syntyy eripuraa. Terveydentilanteeni on hyvä, mutta vauva ja taapero ympärivuorokautisesti tuntuu hyvin työläältä. En enää nauti hommasta samalla lailla. Tyttärellä on väsymystä ja haluaa välillä nukkua puolisonsa kanssa univelkoja kiinni ja hoitaa parisuhdetta. Minulla ei ole varsinaista syytä kieltäytyä, muuta kuin oma mukavuuteni. Siksi koen syyllisyyttä. Keskustelut tyttären kanssa aiheesta ovat muuttuneet kireiksi. Apua!
Kommentit (155)
Oli kysymys nuorista tai vanhoista tai eläimistä niin saaduista eduista on vaikea luopua ja tyytyä vähempään. Pettymystä ja kaikenlaista nurinaa saa kuulla.
, se pitää vaan kestää tai jatkaa entiseen malliin.
Hei Ap!
Sinun ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.
Hoidat vain senverran minkä jaksat väsymättä.
Tsemppiä!🌹
Pitäisi tyttäresi olla todella kiitollinen avustasi. Toki ymmärrän, että -joskus- on mukavaa, jos kumpikin lapsi pääsee hoitoon samaan aikaan.
T. 5v.-12v. kolmen lapsen äiti, jonka lapsia on isovanhemmat (kaikki yhteensä) hoitanut yhteensä koko aikana ehkä 10 kertaa. Viimeisen 5,5-vuoden aikana yhteensä 6 tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisi edes kerran vuodessa isovanhemmat ottaneet lapset viikonlopuksi. Tai edes yhdeksi yöksi. Olisin ollut niin onnellinen. Toiset isovanhemmat olivat sairaita ja toisia ei kiinnostanut. Ei meillä silti välit mennyt niidenkään kanssa, joita ei vain kiinnostanut. Ajattelin, että heillä on muuta tärkeämpää tekemistä. Nyt he kyllä kaipailevat jo lähes aikuisia lapsenlapsia, mutta lapsia ei nyt enää kiinnosta. Ei olisi kyllä tullut mieleenkään pyytää ketään hoitamaan noin paljon lapsiamme, vaikka oli peräkkäin kolme huonoa nukkujaa. Haaveilin kyllä, että jos joskus tulisi joku, joka ottaisi lapset pariksi päiväksi ja saisin vain nukkua. Tai olla viikonlopun miehen kanssa kaksistaan. No, aikansa kutakin ja sittemmin olen saanut nukkua ihan riittävästi ja nykyään parisuhdeaikaa on vaikka joka päivä.
Minä ihmettelen näitä viestejä, joissa toivotaan isovanhemmilta hoitoapua jotta saataisiin nukkua tai vietettyä aikaa miehen kanssa. Jos perheessä kerran on kaksi aikuista, niin miten sitä nukkumisaikaa ei muka pystytä järjestämään vuorottelemalla vahtivuoroja? Ei kenenkään puoliso ole 24/7 töissä. Miten voi olla, että isovanhemmalta vaaditaan sellaista panostusta, jonka pitäisi ensisijaisesti olla lapsen toisen vanhemman vastuulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aikaonnellinenmummo kirjoitti:
Mummot hoitavat lapsenlapsia mielellään, mutta myös omilla ehdoillaan.
Mummot ovat päivätyönsä tehneet, niin työelämässä kuin lastenkin kanssa.
Nyt on myös mummoilla oltava aikaa nukkua kunnolla, nauttia omasta rauhasta, harrastaa, matkustella ja tehdä niitä asioita, jotka ovat mummolle tärkeitä.
Vanhuus tuo mukanaan sairauksia ja kolotuksia, mummolla on oltava aikaa tehdä omia juttujaan niin kauan kun pystyy.
On mukavampi olla onnellisen mummon lapsenlapsi, silloin mummokin antaa parastaan, kun ollaan yhdessä ja molemminpuolin nautitaan näistä yhteisistä hetkistä; silloin syntyy niitä ihania muistoja niin mummolle kuin muksuillekin.
Ja papat pääsee tässäkin pälkähästä. Heidän ei tarvitse paskaakaan välittää lapsenlapsista, mutta heitä ei kukaan syyllistä.
Voi tätä naisen elämää
Tätä paskakierrettä ylläpitävät naiset itse. Miehiä ei kiinnostele.
Se aiemmin aihetta sivunnut
Jaa. No tuon nro 24 ongelma oli, että miehensä kutsui lapsenlapset heille ja mökille häneltä kysymättä, ja kaikki kotityöt ja iltatoimet, sekä lasten viihdyttäminen kun vaari kyllästyi, jäi mummolle. Että ainakin tuossa tapauksessa vaari osallistui kierteeseen.
Ei minun vanhemmat hoida. Kaksi kilttiä lasta. Jos katsovat, niin sitten istutetaan tv n ääreen.
On unohtunut että minut ja isosisko jätettiin kuukausiksi alle kouluikäisenä 400km päähän isän vanhemmille "kun oli opiskelut kesken". Ei edes käyty katsomassa, koska oli pitkä matka, pieni auto ja jäinen tie. Mummollani oli tuolloin vielä kolme nuorinta lasta kotona.
Näistä nykyisistä laiskoista isovanhemmista suuri osa on hoidattanut omiaan omilla vanhemmillaan ihan reilusti, koska se oli silloin tapa. No ei ole enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aikaonnellinenmummo kirjoitti:
Mummot hoitavat lapsenlapsia mielellään, mutta myös omilla ehdoillaan.
Mummot ovat päivätyönsä tehneet, niin työelämässä kuin lastenkin kanssa.
Nyt on myös mummoilla oltava aikaa nukkua kunnolla, nauttia omasta rauhasta, harrastaa, matkustella ja tehdä niitä asioita, jotka ovat mummolle tärkeitä.
Vanhuus tuo mukanaan sairauksia ja kolotuksia, mummolla on oltava aikaa tehdä omia juttujaan niin kauan kun pystyy.
On mukavampi olla onnellisen mummon lapsenlapsi, silloin mummokin antaa parastaan, kun ollaan yhdessä ja molemminpuolin nautitaan näistä yhteisistä hetkistä; silloin syntyy niitä ihania muistoja niin mummolle kuin muksuillekin.
Ja papat pääsee tässäkin pälkähästä. Heidän ei tarvitse paskaakaan välittää lapsenlapsista, mutta heitä ei kukaan syyllistä.
Voi tätä naisen elämää
Tätä paskakierrettä ylläpitävät naiset itse. Miehiä ei kiinnostele.
Se aiemmin aihetta sivunnut
Jaa. No tuon nro 24 ongelma oli, että miehensä kutsui lapsenlapset heille ja mökille häneltä kysymättä, ja kaikki kotityöt ja iltatoimet, sekä lasten viihdyttäminen kun vaari kyllästyi, jäi mummolle. Että ainakin tuossa tapauksessa vaari osallistui kierteeseen.
Jep, löysit poikkeuksen. Vuodesta toiseen näissä ketjuissa aina vaan puhutaan mummoista, ärsyttää jo valmiiksi, vaikken mummo olekaan. Ja on ärsyttänyt ennenkin, meilläkin voisi olla lisää lapsdia, jos olisin ollut niiden isä enkä äiti. Rusinat perhepullasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun vanhemmat hoida. Kaksi kilttiä lasta. Jos katsovat, niin sitten istutetaan tv n ääreen.
On unohtunut että minut ja isosisko jätettiin kuukausiksi alle kouluikäisenä 400km päähän isän vanhemmille "kun oli opiskelut kesken". Ei edes käyty katsomassa, koska oli pitkä matka, pieni auto ja jäinen tie. Mummollani oli tuolloin vielä kolme nuorinta lasta kotona.
Näistä nykyisistä laiskoista isovanhemmista suuri osa on hoidattanut omiaan omilla vanhemmillaan ihan reilusti, koska se oli silloin tapa. No ei ole enää.
No tulihan se sieltä! Kestipä kauan.
"Minä ihmettelen näitä viestejä, joissa toivotaan isovanhemmilta hoitoapua jotta saataisiin nukkua tai vietettyä aikaa miehen kanssa. Jos perheessä kerran on kaksi aikuista, niin miten sitä nukkumisaikaa ei muka pystytä järjestämään vuorottelemalla vahtivuoroja? Ei kenenkään puoliso ole 24/7 töissä. Miten voi olla, että isovanhemmalta vaaditaan sellaista panostusta, jonka pitäisi ensisijaisesti olla lapsen toisen vanhemman vastuulla?"
No jos vaikka miehellä sattuu olemaan maitotila ja joka aamu työt navetassa alkaa klo. 5.45. Lomaa saa pitää 20 päivää vuoteen. Ja sitten kun ollaan tasa-arvoisia niin miehenkin pitää saada nukkua lomalla pitkään, joten kumpikin saa 10 vapaata aamua vuoteen. Tosin minä en valita enkä pyydä isovanhempia apuun. Tiesin tilanteen jo ennen lapsia ja elän meidän perheen elämää semmoisena kuin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aikaonnellinenmummo kirjoitti:
Mummot hoitavat lapsenlapsia mielellään, mutta myös omilla ehdoillaan.
Mummot ovat päivätyönsä tehneet, niin työelämässä kuin lastenkin kanssa.
Nyt on myös mummoilla oltava aikaa nukkua kunnolla, nauttia omasta rauhasta, harrastaa, matkustella ja tehdä niitä asioita, jotka ovat mummolle tärkeitä.
Vanhuus tuo mukanaan sairauksia ja kolotuksia, mummolla on oltava aikaa tehdä omia juttujaan niin kauan kun pystyy.
On mukavampi olla onnellisen mummon lapsenlapsi, silloin mummokin antaa parastaan, kun ollaan yhdessä ja molemminpuolin nautitaan näistä yhteisistä hetkistä; silloin syntyy niitä ihania muistoja niin mummolle kuin muksuillekin.
Ja papat pääsee tässäkin pälkähästä. Heidän ei tarvitse paskaakaan välittää lapsenlapsista, mutta heitä ei kukaan syyllistä.
Voi tätä naisen elämää
Tätä paskakierrettä ylläpitävät naiset itse. Miehiä ei kiinnostele.
Se aiemmin aihetta sivunnut
Joo, tämä. Tässäkin ketjussa on kaivattu mummia auttamaan kaupassakäynnissä, päästämään lenkille ja kampaajalle tai antamaan äidille edes joskus kokonaiset yöunet. Eikä siinä mitään, mutta kun seuraavassa lauseessa paljastuu, ettei kyseessä olekaan mikään totaaliyh vaan tavallisen ydinperheen äiti. Miksi se katse ei näissä asioissa kohdistu omaan puolisoon? Tai vaihtoehtoisesti peiliin, kun on puolison valinta mennyt noin pahasti metsään, eikä vielä ensimmäisen lapsen kohdalla ole tätä älytty? Toinen vanhempi luistelee vastuusta vain koska sillä on pippeli, ja ihmetellään miksei se isovanhempi ota tätä vastuuta riemusta hihkuen itselleen koska, noh, näinhän ne pippelittömät ihmisen yleensä tekee. Hoitaa muidenkin muksut, ettei pippelillisten tarvitsisi vaivautua. Aargh.
Vierailija kirjoitti:
"Minä ihmettelen näitä viestejä, joissa toivotaan isovanhemmilta hoitoapua jotta saataisiin nukkua tai vietettyä aikaa miehen kanssa. Jos perheessä kerran on kaksi aikuista, niin miten sitä nukkumisaikaa ei muka pystytä järjestämään vuorottelemalla vahtivuoroja? Ei kenenkään puoliso ole 24/7 töissä. Miten voi olla, että isovanhemmalta vaaditaan sellaista panostusta, jonka pitäisi ensisijaisesti olla lapsen toisen vanhemman vastuulla?"
No jos vaikka miehellä sattuu olemaan maitotila ja joka aamu työt navetassa alkaa klo. 5.45. Lomaa saa pitää 20 päivää vuoteen. Ja sitten kun ollaan tasa-arvoisia niin miehenkin pitää saada nukkua lomalla pitkään, joten kumpikin saa 10 vapaata aamua vuoteen. Tosin minä en valita enkä pyydä isovanhempia apuun. Tiesin tilanteen jo ennen lapsia ja elän meidän perheen elämää semmoisena kuin se on.
Niin, nämä on näitä asioita joita jokaisen täytyy ihan omassa elämässään itse miettiä. Jotkut joutuvat vaihtamaan alaa, koska eivät jaksa pienten lasten kanssa entisessä ammatissaan. Toisen joutuvat jättämään lapsiluvun pieneksi, koska eivät halua tehdä niitä vaikeita ratkaisuja joita isomman perheen kanssa jaksaminen vaatisi. Näistä ratkaisuista ei voi kuitenkaan vastuuttaa isovanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös muistaa, että lapsenlapsia kohtaan on epäreilua, jos kohtelet heitä eri tavalla. Eli vaikka olisi helppoa olla vain sen tutun esikoisen kanssa, uusikin tulokas ansaitsee luoda suhteen isovanhempaansa. Eli jos päätät edelleen tarjota apua, otat joko molempia vuorotellen hoitoon tai sitten molemmat yhtä aikaa.
Ei vauvalla ole vielä mitään kiirettä päästä "hoitoon" mummille. Suhde vauvaan syntyy myös, kun käy usein vierailuilla.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tässä on varmaan se, että kun tuon yhden kanssa meillä oli helppoa, eikä tytär ehtinyt väsyä. Nyt on tavallaan suurempi tarve, mutta minulle tuo ei ole enää mieluisaa ja helppoa, kuten esikoisen kanssa.
Mutta onhan tyttäresikin nyt valmiimpi äitina toiselle lapselleen. Se auttaa, jos otat isomman hoitoon ja vauvaa ehkä joskus vaunulenkille.
Mielestäni nämä vanhemmat laistavat vastuunsa! Jos olet äiti tai isä, niin lastenhoito kuuluu sinulle! Jos isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia paljon (päivittäin, viikoittain, viikonloppuisin, koulun loma-aikoina), niin kyllä se jostain kertoo.
Miksi isovanhemman pitää hoitaa lapsenlapsia? Lapset ovat ÄIDIN ja ISÄN lapsia, eivät ISOVANHEMPIEN lapsia. Miksi vanhempien pitäisi käydä viikonloppumatkoilla tai matkoilla ilman lapsia? Jos emme voi ottaa lapsia mukaan matkalle, niin jätämme matkan tekemättä. Miksi pitäisi mennä treffeille tai hotelliin? Lapset voi ottaa mukaan kauppaan ja lenkille ja lähes joka paikkaan. Tämä on järjestelykysymys. Emme ole tarvinneet isovanhempien apua, että pääsisimme kauppaan tai lenkille tai lapset pääsisivät harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä kommentteja joissa vanhempi haukutaan laiskaksi jos isovanhempi auttaa paljon lastenhoidossa.
En koe olevani millään tapaa avuton. Minulla on 3 lasta jotka syntyneet 2 v välein ja kun olivat pieniä äitini kävi päivittäin auttamassa minua lastenhoidossa omasta halustaan. Pääsin kauppaan, lenkille tms. Joskus otti kaikki hoitoon että pääsin mieheni kanssa treffeille tai hotelliin. Kerran kävimme kahdestaan pitkän viikonlopun reissussakin kun kuopus oli 4 ja mummo hoiti lapset.
Mitenkään laiska tai avuton en koe olevani ja koen myös kantavani vastuun täysin lapsista siinä määrin kuin äidin kuuluu. Kun palasin työelämään, äitini oli kuvioissa paljon vähemmän koska en halunnut enää työpäivien jälkeen olla juurikaan lapsista erossa. Hän auttaa yhä esim harrastuskyydeissä ja hoitaa lapsia mielellään jos meillä on jokin kahdenkeskinen meno. Laiskaa tämä ei minusta tai miehestäni kyllä tee.
Miehen äiti asuu 400 km päässä joten ei ole voinut auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät.
Ota vain yksi lapsi kerrallaan ja senkin sillon, kun Sinä haluat.
Niinhän minä päätän. Seurauksena välirikko tyttären kanssa. ap
No välirikko tyttären kanssa on tietenkin sitä myös noiden lasten kanssa, eli he ovat välikappaleena ja kiristyskeinona nyt tässä! Eipä paljon sinua kunnioita!
Välirikko tuosta tulee ennen pitkää muutenkin, kun et kohta enää jaksa, ja sanot loppuun palaneena suorat sanat. Ei tuo ole enää lapsillekaan hyväksi, he vaistoavat ilmapiirin ja sinun ja tyttäresi välisen jännitteen. Harvennat vaan kertoja, ja voit sanoa, että olet sairastunut/väsynyt. Ja niinhän sinä oletkin, uupunut ja kyllästynyt. Olet jo oman lapsesi hoitanut ja huolta pitänyt, tämä ei ole mitään muuta kuin verenimentää.
Mä olen myös mummi, joka on hoitanut, mutta omilla ehdoilla. Ymmärrän tunteitasi hyvin toisaalta kuitenkin. Toivottavasti saat ratkaisun aikaan, kaikille suotuisan. eri
Mites tyttären miehen vanhemmat?
No jos vanhemmat on väsyneet, niin rankempaahan se kahden hoitaminen mummille on. Taaperoikäiset on raskaita vahdittavia, hetkeksikään ei voi selkää kääntää kun liikkeelle pääsee mutta äly vielä puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko anoppi hoitaa lapsia välillä?
Miksi juuri anoppi? Miksei appi?
Miksei vanhemmat itse?
Vierailija kirjoitti:
Minusta vanhempien ja isovanhempien pitää nimenomaan olla tasapuoliautomaatteja.
Jos olisin onnistunut saaman enemmän kuin yhden lapsen, olisin ollut niille erittäin tasapuolinen, samoin lapsenlapsille olen, jos niitä saan.
Mulla ei oo sisaruksia ja ainoalla lapsuudessani elossa olleella isovanhemmalla ei ollut muita lapsenlapsia. (ekana vuotenani multa kuoli 2 isovanhempaa)
Mutta isäni lapsuudenkodista otin silti tasapuolisuuden mallin kertomusten mukaan. Siellä esimerkiksi lasten kotityöt arvottiin. Pisimmän tikun vetänyt sai valita mieleisensä ensin. (pikkuhommia, sillä isommat teki kotiapulainen) Samoin kaikki muut meni tasan.
On muuten erittäin tärkeää lapsille (ja monille aikuisillekin vielä) oppia, ettei kaikki mene tasan.
On OK jakaa se yhdessä saatu karkkipussi niin että jokainen saa ensin yhden punaisen, sitten yhden samankokoisen suklaapalleron, sitten lakritsipalan jne MUTTA elämässä ei asiat tule menemään tasan, ja sitäkin on hyvin tärkeää lapsille siedättää.
Omat vanhemmat järjestivät meidän lasten hoidon niin, että isosiskoni oli isän vanhemmilla, minä äidin äidillä ja pikkusisarus kotona äidin kanssa (siis lomilla kun isä ei vielä ollut lomalla). Nuorena aikuisena kuitenkin päätin, että haluan tutustua paremmin myös isäni äitiin (isoisä kuoli ja jäi etäiseksi) ja olin omatoiminen ja kävin hänen luonaan kotona ja hoitokodissa - onneksi.’x sillä tiedän nyt perinteeni jotakuinkin kaikki hänen luonteenpiirteensä.
Mutta tuo järjestely aikanaan oli varmastikin toimivin sekä isovanhemmille että vanhemmillemme ja rasitti kaikkia vähiten (lapsella tuttu paikka ja aikuisen ja lapsen tavat tutut, suuritöinen taapero sai aikaa vain äidin kanssa jne) Minusta omat vanhempani tekivät varmaan ihan oikean ratkaisun eikä kenelläkään meillä ole mitään perusteita valittaa siitä, ettei oltu täysin tasapuolisia !
Tätä paskakierrettä ylläpitävät naiset itse. Miehiä ei kiinnostele.
Se aiemmin aihetta sivunnut