Ystävät eivät tule juhliin
Järjestän harvoin juhlia, mutta pitkästä aikaa päätin järjestää juhlat. Kutsuin ystävät puolisoineen ja myös perheen lapset, mikäli heitä on. Laitoin kutsut ystäville hyvissä ajoin, jolloin vastaukset olivat luokkaa "katsellaan", "en osaa vielä sanoa noin pitkälle kalenteristani" jne. Kun kysyin uudemman kerran saapumisesta pari viikkoa ennen juhlia, kaikki ystäväni ilmoittivat, etteivät pääse. "Olen jo sopinut muuta sille päivälle", "tässä kuussa on mennyt jo kauheasti rahaa" jne. Mieheni kaverit ovat tulossa, mutta yksikään omista ystävistäni/ystäväpariskunnista ei pääse paikalle. Tuntuu todella pahalta, sillä odotin yhteistä iltaa ystävien kanssa, kahvittelua, seurapelejä jne. Onko kenellekään muulle käynyt näin? Tunnen itseni niin yksinäiseksi, kun omat ystävätkään eivät tule juhliin. :(
Ap
Kommentit (189)
Moni on täällä sanonut, että juhlien täytyy olla kutsutuille mieluisat ja niissä täytyy olla kutsutun kannalta kiinnostavaa sisältöä. Mitä, jos kutsutut ovat kovin erilaisista ympyröistä? Tuskin kaikki ystävät ja sukulaiset ovat samasta muotista eikä silloin samat asiat kiinnosta.
Vastauksia lukiessa ihmetyttää, miksi oletatte, että ystävää kiinnostaisi tulla teidän juhliin, jos tekään eivät tule hänen juhliinsa? Mikä tekee sinun sadonkorjuujuhlistasi/halloweenista/pikkujouluista ystäväsi juhlia paremmat?
Otan osaa, Ap.
Minulla oli aikanaan samanlaista. Ihan sama, kuinka aikaisin kutsut lähetti tai mikä oli aiheena, eivät ystävät viitsineet vaivautua paikalle. Kun sitten koitti naimisiin menemisen aika, päätin suosiolla järjestää pienet häät lähimpien sukulaisten läsnä ollessa. Siinäkös ystävät rupesivat ihmettelemään, miksi en järjestä isoja häitä tai kutsu heitä mukaan. Miksi kutsuisin? Eiväthän he tulleet muihinkaan juhliin, miksi häät olisivat sen erityisemmät? Sitä paitsi tuntui ikävältä ajatukselta maksaa kalliit hääjuhlat ja ruoat vieraille, jotka todennäköisesti eivät edes olisi tulleet paikalle johonkin viime hetken syyhyn vedoten.
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sanonut, että juhlien täytyy olla kutsutuille mieluisat ja niissä täytyy olla kutsutun kannalta kiinnostavaa sisältöä. Mitä, jos kutsutut ovat kovin erilaisista ympyröistä? Tuskin kaikki ystävät ja sukulaiset ovat samasta muotista eikä silloin samat asiat kiinnosta.
Niinpä. Tuskin Insinööri-Ilarin ja Sairaanhoitaja-Sarin kavereita kiinnostavat samat asiat.
Musta on jännä miksi AP:n kahvittelua ja peli-iltaa haukutaan. Mitä ihmeellisempää on sadonkorjuujuhlassa? Syödään kurpitsoita ja hurrataan syksyn sadolle? Wohoo!
Vierailija kirjoitti:
Vastauksia lukiessa ihmetyttää, miksi oletatte, että ystävää kiinnostaisi tulla teidän juhliin, jos tekään eivät tule hänen juhliinsa? Mikä tekee sinun sadonkorjuujuhlistasi/halloweenista/pikkujouluista ystäväsi juhlia paremmat?
Koska olen uniikki lumihiutale niin kuin juhlanikin <3 (olen niin ihana ihminen, että kaikki rynnivät juhliini ovista ja ikkunoista)
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sanonut, että juhlien täytyy olla kutsutuille mieluisat ja niissä täytyy olla kutsutun kannalta kiinnostavaa sisältöä. Mitä, jos kutsutut ovat kovin erilaisista ympyröistä? Tuskin kaikki ystävät ja sukulaiset ovat samasta muotista eikä silloin samat asiat kiinnosta.
Tämä. Plus vaikea kuvitella, miksi kaverin lapsen nimiäiset tms olisivat jotenkin ihmeelliset bileet. Muksu saa nimen ja siinä se. Tuskin tarjoaa kovin sykähdyttäviä kokemuksia kaikille vieraille.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, Ap.
Minulla oli aikanaan samanlaista. Ihan sama, kuinka aikaisin kutsut lähetti tai mikä oli aiheena, eivät ystävät viitsineet vaivautua paikalle. Kun sitten koitti naimisiin menemisen aika, päätin suosiolla järjestää pienet häät lähimpien sukulaisten läsnä ollessa. Siinäkös ystävät rupesivat ihmettelemään, miksi en järjestä isoja häitä tai kutsu heitä mukaan. Miksi kutsuisin? Eiväthän he tulleet muihinkaan juhliin, miksi häät olisivat sen erityisemmät? Sitä paitsi tuntui ikävältä ajatukselta maksaa kalliit hääjuhlat ja ruoat vieraille, jotka todennäköisesti eivät edes olisi tulleet paikalle johonkin viime hetken syyhyn vedoten.
sama, mentiin naimisiin maistraatissa todistajien katsellessa. en edes ymmärrä miksi sellaiset ihmiset haluavat olla läsnä häissä, jotka ei muutenkaan ole osa arkeani.
Kyllästyin tähän ilmiöön jo vuosia sitten. Lähipiirini koostuu introverteista ja hyvin erilaisista ihmisistä, joten saman katon alle kokoontuminen on lähtökohtaisesti huono idea. Suurin osa ei tule paikalle ja keskustelu on vaivaantunutta. Heillä ei ole mitään muuta yhdistävää tekijää kuin minä. Siirryin siihen, että juhlistan elämän merkkipaaluja kahden kesken, ystäväpariskunnan tai yksittäisen perheen kanssa. Tällöin näitä perumisia ei tule ja ystävät tapaavat mielellään, kun ei ole muita vieraita ympärillä. Samalla voin keskittyä juuri näihin vieraisiin ja aidosti vaihtaa kuulumisia. Ainoa iso miinus on se, että joudun laittamaan tarjoilut joka kerta erikseen, mikä syö lompakkoa ja kiristää välillä pinnaa. Olisi helpompaa, kun voisia leipoa syntymäpäivätarjottavat yhdellä kertaa ja juhlia kaikkien kanssa samaan aikaan. Nyt täytyy järjestää syntymäpäivien tienoilla kakkukahvit monena viikkona peräkkäin.
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sanonut, että juhlien täytyy olla kutsutuille mieluisat ja niissä täytyy olla kutsutun kannalta kiinnostavaa sisältöä. Mitä, jos kutsutut ovat kovin erilaisista ympyröistä? Tuskin kaikki ystävät ja sukulaiset ovat samasta muotista eikä silloin samat asiat kiinnosta.
Ei ole mitään tarvetta kutsua kovin erilaisista ympyröistä olevia samalla kertaa, jos kyseessä ei ole mikään "virallisempi" juhla. Ihan oikeasti sellaisessa käy vain niin, että koko yhdessäolosta tulee vaivaannuttavaa tai ainakin jollain porukasta on sietämättömän tylsää. Jos kavereistasi kolme on jääkiekkofaneja ja kaksi eivät voi sietää jääkiekkoa, kutsu ne kolme katsomaan lätkän MM-finaalia ja jätä kaksi muuta kutsumatta. Kaksi muuta voit kutsua jokin toinen kerta ja sellaisen asian tiimoilta, joka kiinnostaa heitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyin tähän ilmiöön jo vuosia sitten. Lähipiirini koostuu introverteista ja hyvin erilaisista ihmisistä, joten saman katon alle kokoontuminen on lähtökohtaisesti huono idea. Suurin osa ei tule paikalle ja keskustelu on vaivaantunutta. Heillä ei ole mitään muuta yhdistävää tekijää kuin minä. Siirryin siihen, että juhlistan elämän merkkipaaluja kahden kesken, ystäväpariskunnan tai yksittäisen perheen kanssa. Tällöin näitä perumisia ei tule ja ystävät tapaavat mielellään, kun ei ole muita vieraita ympärillä. Samalla voin keskittyä juuri näihin vieraisiin ja aidosti vaihtaa kuulumisia. Ainoa iso miinus on se, että joudun laittamaan tarjoilut joka kerta erikseen, mikä syö lompakkoa ja kiristää välillä pinnaa. Olisi helpompaa, kun voisia leipoa syntymäpäivätarjottavat yhdellä kertaa ja juhlia kaikkien kanssa samaan aikaan. Nyt täytyy järjestää syntymäpäivien tienoilla kakkukahvit monena viikkona peräkkäin.
Mä en suostuisi leipomaan viikkotolkulla. Joko nähtäisiin kahvilassa tai tiettynä viikonloppuna kotiovet on auki kahvittelijoille, mutta muuten en toisten kalenterin mukaan eläisi.
mua kiinnostaa miksi miehen kaverit vastasivat myöntävästi kutsuun, mutta naisen ei? ilmeisesti juhlien sisältö ja kutsu oli kaikille sama...
Ap:n ongelma on ihan todellinen. Ei sillä ole väliä, mikä on kutsujen teema tai tarjoilut, asuuko kaverit kaukana tai ovatko he erilaisia keskenään. Ongelma on se, että ensin kutsutut eivät pysty sitoutumaan ’liian kauas’ tulevaisuuteen, sitten he eivät ilmoita lainkaan tulostaan ja lopulta tekevät oharit. Tämä on huonoa käytöstä, jota ei voi vierittää kutsujan syyksi.
En varmaankaan lähtisi minäkään parin tunnin ajomatkan päähän syyspimeillä. Ja yöllä ajomatka takaisin näin hirviaikaan. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kavereissa on introvertteja, jotka kieltäytyy kaikista isommista tapaamisista, juhlista jne. Tapaavat mielellään kahden kesken, mutta ahdistuvat isommissa porukoissa. Ehkä joku ystävistäsi on samanlainen?
Joo, niin munkin. Mutta voisiko HETI kutsun saatuaan sanoa, että valitettavasti ei viihdy tai ahdistuu isommassa porukassa, joten ei siksi tule. Tai jos esteenä on liian pitkä matka ja/tai ei yöpaikkaa tms. niin sanoo sen HETI kutsun saatuaan.
Mutta just tämä käytös, että "pitää kattoa lähempänä, en tiiä vielä kalenteria siihen saakka" ja sitten lähempänä joku syy, niin tämä on ikävää. Sehän on ymmärrettävää, ettei aina sovi, mutta sanottakoon se heti.
Mä olen tällainen vahva introvertti ja ilmoitan aina, että voin tulla käymään, mutta en pysty olemaan pitkään, koska alan voida fyysisesti huonosti ylikuormittumisen takia. Kaikille on tähän mennessä sopinut tällainen järjestely. Koen, että pääasia on, että osallistuu parhaansa mukaan, erityisesti läheisten ihmisen juhlien ollessa kyseessä.
Jos tiedän, etten pääse tulemaan tai etten jaksa suunniteltua juhla-ohjelmaa, ilmoitan hyvissä ajoin.
Olen pahoillani Ap.! Opetan itse lapsilleni ja toteutan itse elämässä mottoa, että kun kutsu tulee niin mennään jos mitenkään vain pystytään :)
ollaankin käyty itselle ihan tuntemattomien ihmisten kotona, kun lapsen tarhakaverin pikkusisko piti perhesynttärit kotonaan. Oli ihan älyttömän kivaa!
Yksi tuttu taas kutsui minut nelikymppisille joku aika sitten: järjestin lapset mummolaan, hyppäsin junaan (yli 2 h suunta), vein kivan lahjan, pukeuduin teeman mukaisesti ja nukuin yön hotellissa.
Minusta elämän suola ovat juhlat enkä todella jää pois ilman todella hyvää syytä!
Vierailija kirjoitti:
mua kiinnostaa miksi miehen kaverit vastasivat myöntävästi kutsuun, mutta naisen ei? ilmeisesti juhlien sisältö ja kutsu oli kaikille sama...
Mulla on tästä arvaus
- miehen kaverit eivät joudu vahtimaan/viihdyttämään juhlissa olevia lapsia
- miehen kavereilta ei odoteta vastavuoroisuutta eli miehen kavereiden ei tarvitse järjestää mitään juhlia
- miehen kaverit eivät asu 2 tunnin ajomatkan päässä
- miehen kaverit pitävät seurapeleistä
- miehen kavereista on mukavaa olla passattavana
Minä saan kutsuja hyvin harvoin, joten tulisin mielelläni. Ainoa rajoittava seikka olisi tuo matka, mutta jos yösija olisi tarjolla teillä kotona niin sitten tulisin lasten kanssa. Jos ei, tulisin yksin ja yöpyisin jossain muualla. Ja jossakin vähemmän väsyttävässä elämäntilanteessa kuin nyt, tulisin autolla ja ajaisin takaisinkin.
Jos en pääsisi, sanoisin sen niin nätisti kuin osaan, tarjoutuisin tulemaan käymään joskus toiste (ja pitäisin sanani) tai pyytäisin vastavierailulle. En itsekään ymmärrä nykyistä tapaa jopa ignoorata toisten kutsut täysin, tai vastauksia joista paistaa läpi, että tullaan jos ei parempaa ilmaannu ennen sitä. Ehkä muilla sitten vain on niin paljon sosiaalisia kontakteja, että ei vaan jaksa. Minulla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Moni on täällä sanonut, että juhlien täytyy olla kutsutuille mieluisat ja niissä täytyy olla kutsutun kannalta kiinnostavaa sisältöä. Mitä, jos kutsutut ovat kovin erilaisista ympyröistä? Tuskin kaikki ystävät ja sukulaiset ovat samasta muotista eikä silloin samat asiat kiinnosta.
Miksi haluat kutsua ystävät ja sukulaiset samoihin juhliin? Ihmiset, jotka ei tunne toisiaan eikä kiinnosta tutustukaan? Aina kannattaa miettiä sitä kohdeporukkaa, millä kokoonpanolla tulee kivaa. Esikoinen järjesti valmistujaisbileet. Sukulaiset, kummit ym vastaavat oli kutsuttu klo 13 ja toivottiin , että tämä vanhempi väki poistuisi noin klo 18. Omat kaverit oli kutsuttu klo 19. Tarjottavat oli samat molemmille ryhmille. Pienehkössä kolmiossa tämä oli oikein hyvä järjestely.
Kai sinulla on lapsia? Jos ei ole, niin älä ihmettele jos entiset ystäväsi hylkäävät sinut hankittuaan omia lapsia. Useimmat lapsia hankkineet ihmiset eivät halua olla enää tekemisissä lapsettomien kanssa.