Onko kukaan muu kokenut "virheitä matrixissa"/ glitch in the matrix -tyyppisiä tilanteita?

Vierailija kirjoitti:

Aavistan usein lauseiden loput. Koulussa vietin joskus tunteja niin, että kun opettaja alkoi selittää jotain asiaa, lopetin lauseen mielessäni. Opettaja käytti aina tismalleen samoja sanoja. Yleensäkin keskustellessani tiedän miten henkilön lause loppuu jos haluan.

2. luokalla kun kirjoitimme vihkoon opettajan sanelusta, hyvin usein kirjoitin etukäteen muutamia sanoja, jotka opettaja sanoi seuraavaksi. Ja kyse ei ollut ennestään tutuista tarinoista eikä jo opetelluista kirjan kohdista n. 10 vuotta sitten päätin ajankulukseni arvailla seuraavan vastaan tulevan auton väliä. Hämmästyksekseni opin hyvin nopeasti arvaamaan värit lähes joka kerta oikein, tosin sävyt eivät aina osuneet nappiin. Saatoin ajatella vaikka kirkkaanpunaista autoa mutta seuraava oli kuitenkin viininpunainen. Itse väri oli silti joka kerta oikein. Nyt tämä ennakointi ei toimi enää ollenkaan.

Ainakin etusivulla tämä ketju on kaksi kertaa peräkkäin, se on selkeästi virhe ja clitch.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana koin useita valeheräämisiä jolloin nousin haukotellen ja ärtyneenä, tunsin kylmän lattian jalkojeni alla, pistin kahvin tippumaan ja haistoin kahvin , menin tupakalle ja tunsin kylmän ilman kasvoillani sekä haistoin tupakan.. ja sitten heräsin..Ja tein nuo samat aamurutiinit! Tuo aiheutti minulle paniikkikohtauksia sekä epätietoista ahdistunutta oloa. Olenko varmasti hereillä? Onko tämä totta?

Noitakin pelottavampi oli kokemus täyden sairaalan aulassa kun  hetkeksi kaikki vain pysähtyi ja tuli hiirenhiljaista,  tätä kesti ehkä vain 10 sek mutta kyllä ehdin miettiä  että mitä he""ttiä tämä nyt on? Kuvitelkaa, että noin 15 ihmistä  jähmettyy patsaiksi ja kaikki sairaalan äänet lakkaa! Olin täysin selvinpäin, menossa selän magneettikuvaan.

10 sekuntia on itseasiassa pitkä aika. Laskepas mielessäsi. Eli ehkäpä lyhyempi aika ollut mielessäsi, muuten epäuskottavaa. (Sen sijaan outoa että näissä lainayuissa teksteissä kirjaimet ovat jotain outoa aakkostoa "ehdin miettiä  että mitä he""tti"

aa konekieli kääntääkin nämä & & & merkit joita ei edes löydä ääkkostosta.

Muistan lapsuudesta erään tilanteen. Tiesin että kohta siskoni kysyisi minulta erään asian, ja tiesin mitä vastaisin. Sisko esittikin tämän kysymyksen ja minä päätin olla sanomatta sen asian minkä olin nähnyt ennalta sanovani, ja miettiä toisen vastauksen. Hetken olin hiljaa ja sitten kuulin suustani, kuin toisen ihmisen sanomana, juuri ne sanat mitä en halunnut sanoa ja olin päättänyt olla sanomatta. Tosi outo tunne, ihan kuin olisi ollut kaksi minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva näistä on kovin outoja. Näin monta valkoista autoa, jonkun nimi oli samanlainen... 

Kertokaa sitten kun näette vaikka 5 violettia autoa tai muuta harvinaista väriä putkeen, tai sama rekkari tai jotain. Tai jos nimi on Beowulf ja tapaatte toisen samannimisen. Jotain vähän harvinaisempaa. 

Kiitos, järjen ääni! :)

Näin. Siis jos löytyy ihminen, jonka tuntemista ihmisistä kukaan ei ole syntynyt samana päivänä, eikä kukaan ole saman niminen kuin toinen, eikä koskaan häntä vastaan tule jonoa saman värisiä autoja, eikä koskaan satu samalle päivälle ajatus jostain tutusta ja saman tutun yllättävä näkeminen/puhelu - siinä on teille ihmeellisten todennäköisyyksien ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle käy usein arjessa niin että olen ajatellut jotain asiaa tai ihmistä ja sitten piakkoin näen tämän saman jutun jossain. En ole nähnyt Matrixia eikä tämä ehkä vastaa sitä ilmiötä, mutta tämä on hämäävää koska tapahtuu tosi usein. Vähän kuin jotain "etiäis-ilmiötä". Usein ne ovat ihan randomeja arkiasioita, kuin joku tietäisi ajatukseni ja toisi jutun eteeni.

Kamalimpia esimerkkejä: 12-vuotiaana palasin vkloppureissulta sisaruksen kanssa ja pihassa oli lippu puolitangossa, heitin vitsillä että vauvasisaruksemme on kuollut. Menimme sisälle ja saimme kuulla että näin on.

Tänä vuonna puhelimeeni soitettiin isäpuoleni numerosta ja ajattelin heti että äidille on tapahtunut jotain pahaa, no se olikin äitini joka soitti. Seuraavalla viikolla sain taas puhelun isäpuolen numerosta, tällä kertaa siellä oli isäpuoli joka kertoi äitini kuolleen juuri äkillisesti kotona.

No ei nämä ole mitään etiäisiä. Joka kerta kun perheenjäseneni soittaa mielessä käy ajatus että jollekin on sattunut jotain, toistaiseksi näin ei ole ollut mutta sen kerran kun onkin niin ei se ole etiäinen. Tai kun näen lipun puolitangossa jonkun tuntun taloyhtiön pihassa mietin että jaa varmaan se Virtasen Selma kuollut, sen kerran kun niin tapahtuu niin ei sekään ole etiäinen. Etiäinen on se kun ennakoit jotain tapahtuneen jo ennen kun saat sen vihjeen. 

Siis useimmat asiat tapahtuvat juuri aivan randomisti.

Nuo esimerkit siksi että niihin ei ollut mitään muuta syytä olettaa että niin olisi tapahtunut, etenkin sisarukseni kuolema oli totaalinen yllätys ja siksi huonolla huumorilla vitsailinkin siitä. Lipulla oli tapana valahtaa joskus itsestään puolitankoon. Isäpuoleni soittaessa taas mietin että jaa, taas äitini soittaa hänen numerostaan, mutta olikin sillä kertaa käynyt se mitä ajattelin ensimmäisellä kerralla.

kirjoitit asiasta uudestaan ketjuun joten kannattaa hakeutua Alzheimer tutkimuksiin. Ihan oikeasti.

Noista kellonaikojen tietämisistä on mainittu ketjussa useasti. Mutta siinä ei tarvitse olla mitään yliluonnollista. Monilla ihmisillä on hyvin tarkka ajantaju. Kokeilkaa joskus arvioida kellonaika katsomatta kelloa. Saatatte yllättyä, miten lähelle osuu. Itse pystyn arvioimaan ajan 5-10 min tarkkuudella, vaikken olisi katsonut kelloa moneen tuntiin.

Ja näissä tapauksissa, kun on herännyt unesta ja tiennyt ajan minuutilleen, mikä estäisi, ettei ole jo unissaan katsonut kelloa ja rekisteröinyt sen?

Näin Estonian onnettomuusyönä karmeaa unta, jossa ihmisiä hukkui paljon. Katselin sitä kaikkea itsekin ikään kuin sieltä veden alta, mutta minulla ei ollut hätää. Pidin unta kammottavana mutta sitten kun menin keittiöön ja avasin radion, tunne oli hyytävä.

Myöhemmin olen saanut muutaman kerran maantiellä ennakkoaavistuksen tai -tiedon joissakin tilanteissa jarruttaa autolla ja olla varovainen, koska "hirvi tulee".

Näin on sitten ollut, minuutin parin päästä on olluthirvi joko tiellä, sitä ylittämässä tai laidassa. Kyllähän nämä pysäyttäviä hetkiä ovat olleet.

Sittemmin olen miettinyt sitä, että kuolema on aivan kuin jokin ihmeellinen voima tai vaikutuspiiri, koska hyvin usein kuolemaa tulee samaan sukuun tai samojen ihmisten lähipiiriin paljon lyhyen ajan sisään. Ja sitten on tosi pitkiä hyviä aikoja, ettei kukaan kuole.

Teen työtä omaisten kanssa ja olen tehnyt sitä pitkään. Tämä on monen kollegan kokemus. Eikä näissä kuoleman "ruuhkissa" ole kyse itsemurhista, kuoleman ikään kuin tarttumisesta psyykkisesti, eikä vain vanhuksista.

Ikään kuin kuolema olisi jonkin aikaa kylässä tai matkakumppanina aina joillekin. En oikein tiedä mitä näistä ajatella, hyvää tai pahaa, mutta hyväksyn nämä osaksi elämää jota ihmettelen.

Fazerin parhaat-makeisekoitus ei ole sen niminen.

Se on Fazerin parhain. Eikä nimeä ole koskaan muutettu.

Vierailija kirjoitti:

Näin Estonian onnettomuusyönä karmeaa unta, jossa ihmisiä hukkui paljon. Katselin sitä kaikkea itsekin ikään kuin sieltä veden alta, mutta minulla ei ollut hätää. Pidin unta kammottavana mutta sitten kun menin keittiöön ja avasin radion, tunne oli hyytävä.

Myöhemmin olen saanut muutaman kerran maantiellä ennakkoaavistuksen tai -tiedon joissakin tilanteissa jarruttaa autolla ja olla varovainen, koska "hirvi tulee".

Näin on sitten ollut, minuutin parin päästä on olluthirvi joko tiellä, sitä ylittämässä tai laidassa. Kyllähän nämä pysäyttäviä hetkiä ovat olleet.

Sittemmin olen miettinyt sitä, että kuolema on aivan kuin jokin ihmeellinen voima tai vaikutuspiiri, koska hyvin usein kuolemaa tulee samaan sukuun tai samojen ihmisten lähipiiriin paljon lyhyen ajan sisään. Ja sitten on tosi pitkiä hyviä aikoja, ettei kukaan kuole.

Teen työtä omaisten kanssa ja olen tehnyt sitä pitkään. Tämä on monen kollegan kokemus. Eikä näissä kuoleman "ruuhkissa" ole kyse itsemurhista, kuoleman ikään kuin tarttumisesta psyykkisesti, eikä vain vanhuksista.

Ikään kuin kuolema olisi jonkin aikaa kylässä tai matkakumppanina aina joillekin. En oikein tiedä mitä näistä ajatella, hyvää tai pahaa, mutta hyväksyn nämä osaksi elämää jota ihmettelen.

paljon samoja kokemuksia. Heräsin estoniayönä ja herätin äitinikin hyvin samantapaiseen kokemukseen koska säikähdon niin paljon, aamuyöllä ja laitoimme päälle Teksti-TV n jota emme koskaan käytä. Outo outo kokemus.

Ehkäpä ihmisillä joku kollektiivinen yhteys ja avunhuudot/hädän tunteet kantautuvat toisella tapaa. Monilla eläimillä aisteja joita ei katsota yliluonnollisiksi. Ehkäpä hiukkaskiihdyttimen kokeet selittävät meille joku päivä enemmän näistä asioista.

Yksi asia Pikachusta. Sen häntä on AINA ollut keltainen ilman mustaa häntäosaa. Olen aivan varma että siinä oli sahareunainwn musta hännänpää mutta ei, SE on keltainen. Olen sellaisen mustan jopa sille piirtänyt. Moni muukin lapsi on.

Toinen juttu. Amerikassa on 50 osavaltiota, ei 52.

Tähtien sota: Darth Vader EI sano "Luke, I'm your father" vaan "No, I'm your father"

Vierailija kirjoitti:

..... kirjoitti:

(...jatkuu)

Opiskeluaikoina minulla oli eräänä kesänä semmoinen tilanne, etten ollut löytänyt kesätöitä ja mietin ja rukoilin, mitä minun kannattaisi tehdä. Näin sitten unen, jossa ääni sanoi minulle: ”Sinun kannattaisi pelata RAY:n rahapelejä.” Tiesin unessa, että Jumala puhui minulle. Ääni oli rento ja ystävällinen, kuulosti siltä, kuin Jumala olisi hymyillyt. Aamulla sitten heti herättyäni menin rekisteröitymään RAY:n nettisivuille ja aloin pelata jotain hedelmäpelityyppistä peliä. Äkkiä ruudulle ilmestyi ”Jackpot 2300 euroa.” Olin vielä ihan unenpöpperössä, mutta siirsin rahat tililleni ja menin katsomaan, että siellä ne olivat. Se oli mukava kesäraha opiskelijalle.

Kun olin vielä teini, Jumala puhui minulle, että saisin pojan. Parikymppisenä koin todella pahoja sydänsuruja. Jumalan rohkaisu ja lohdutus tähänkin oli se, että saisin vielä lapsen. Mentyäni naimisiin meillä kesti mieheni kanssa monta vuotta saada lapsi, mutta uskoin aina, että saisin vielä pojan. Rakas poikani syntyikin sitten tämän miehen syntymäpäivänä, jonka vuoksi olin potenut sydänsuruja.

Ensimmäisen kerran kuulin Jumalan puhuvan minulle, kun olin vasta lapsi. Rukoilin joka ilta pikaisesti oppimani iltarukouksen, se oli semmoinen suoritus. Kerran rukoiltuani Jumala sanoikin: ”En tahdo tuommoisia rukouksia, vaan koko sydämesi.” Silloin en ollut vielä valmis tuommoiseen, mutta teininä sitten Jumala puhui taas ja silloin lähdin seuraamaan Jeesusta. Jumala puhui minulle myös noin vuonna 2012, että Jeesus tulee takaisin minun elinaikanani. Olen nyt kolmekymppinen. Uskon, että elämme viimeisiä aikoja ennen Jumalan tuomioita ja ennen kuin Jeesus palaa takaisin hallitsemaan.

Epäreilua että Jeesus valitsi sinutkin:( mulle Jumala ei oo puhunut vaikka vuosia rukoillut,on se kumma kun Jeesus valitsee ketkä pelastaa! Nyt en ole kuukausiin rukoillut tai lukenut Raamattua,en usko että pelastun:(

Noh, Jeesus on rakkauden lähettiläs. Olisiko Jumala niin pienimielinen että kyse olisi kirjasta jonka roomalaiset (ei juutalaiset, ei kristityt) ovat vuonna 300 valinneet useista eri kirjoista kokoonpanoon. Siitä poistettiin vielä 80 muuta kirjaa hiukan myöhemmin. Jokainen hyvä ihminen on itseään kohtaan ankarampi kuin Jumala koskaan. Jeesus opettaa armosta ja rakkauden teoista. Välittämisestä ja siitä ettei tuomitse muita. Ihmiset ja kirkkokunnat sen sijaan osaavat tuomita ja vääristää asioita. Jeesus itse tuomitsi kirjan oppineet jotkänpukeutuovat näkyvästi ja hölisivät ulkoa opittuja tekstejään. Niin tekevät moni nykypäivän uskovistakin. Olen varma ettei sinulla ole hätää. Jos Jumala on olemassa ja kaikkitietävä, niin hän on kaukana ihmisen pienimielisyydestä.

Täällähän menee iloisesti sekaisin enneunet, etiäiset sun muut ennustukset ja matrix. En näe näillä yhteyttä.

Virhe simulaatiossa tarkoittaa esim. sitä, että jostain menneestä tapahtumasta (yksi tämmöinen tunnettu tapaus on mandela-efekti) on hyvin erilaiset muistikuvat, eli jotain olisi "varmasti" tapahtunut vaikka oikeasti ei koskaan ole. Tästä on sitten vedetty sellainenkin johtopäätös, että jossain toisessa rinnakkaisuniversumissa asiat olisivat oikeasti tapahtuneet niin, kuin henkilö ne muistaa.

Ihmisen muisti on hyvin pettävä instrumentti, samoin aistikokemukset muutenkin voivat viedä harhaan. Näillä selittyy suurin osa näistä matrixilmiöistä.

Enneunia olen itsekin nähnyt. Ne taas selittyvät ihmisen alitajunnalla, syvällä sisimmässämme tiedämme asioita, joita emme päiväsaikaan halua edes ajatella/hyväksyä. Ihmiskunnalla voi olla myös yhteinen kollektiivinen alitajunta (Jung). Puhutaan myös kuudennesta aistista, tietoisuudesta joa ylittää kehomme rajat.

Kiistämättä koemme outoja asioita, jotka jäävät mysteereiksi ja mikäs sen kiehtovampaa.

Ovatko nää nyt sitten Matriisia vai ei, mutta hämmästyttää ja kummastuttaa... Nään joskus asioita unessa, tai aamuisin, kun olen unen ja valveen rajalla. Aivan selkeitä lyhyitä filmejä, jotka myöhemmin tapahtuvat lähitulevaisuudessa, useimmiten saman päivän aikana.

Lapsuudenkodissa asuessani näin, jos isäpuoleni poika oli tulossa käymään. Teini-ikäinen poika asui äitinsä luona, ja kävi kylässä säännöllisen epäsäännöllisesti. (Eikä ilmoitellut tulostaan soittamalla).

Teininä harrastin kirjeenvaihtoa ja mulla oli useita kirjekavereita ympäri maailmaa. Aamuisin näin aina mielessäni postiluukun, josta tipahteli kirje kerrallaan, ja näin saatoin laskea ne. Kerran laskin peräti 9 kirjettä ja ajattelin, että sillä kertaa olin varmasti erehtynyt. Mutta kuinka ollakaan, postilaatikossa oli 9 kirjettä!

Sitten on paljon sellaisia sekalaisia näkyjä tullut. Milloin mistäkin. Usein nään jonkun tutun kasvot, ja siitä tiedän, että tämä kyseinen henkilö ottaa yhteyttä. Tai jonkun arkipäiväisen asian, vaikkapa makaronilaatikon, ja sitä on tarjolla mennessäni kaverille kylään.

Kunnon unessa ollessa (enkä rajamailla) oon nähnyt sitten karmeampia juttuja. Olin 13-vuotias, kun näin painajaisen, jossa leijuin yöllä myrskyävän meren yllä ja katsoin avuttomana, kun laiva upposi mustaan mereen. Uni oli niin ahdistava ja pelottava, että heräsin itkien ja huutaen. Herätin huudollani muutkin perheenjäsenet. Aamulla kuulimme uutisista, että Estonia oli uponnut. No tämä voi olla sattumaakin, mutta hyvin harvoin nään painajaisia, saati herään niihin huutaen hysteerisesti.

Kaksi (ystävilleni käynyttä) keskenmenoa olen nähnyt unessa, mutta en ole tietenkään sanonut heille mitään. Ollut vain surullinen heidän puolestaan jo etukäteen.

Unessa näyttelijä Matti Ranin tarjosi mulle ärräkahvit. Keskustelimme eräästä mieltäni painavasta asiasta, ja Matti oli oikein sydämellinen. Sitten hänen täytyi jatkaa matkaa. Hän sanoi:" Niin...tehän kai tiedättekin, että minä olen vastikään edesmennyt", hyvästeli ja lähti. Pian sitten luinkin suru-uutisen lehdestä.

JATKUU...

JATKUU...

Mulla on outo kyky aavistaa ennalta musiikkikappaleet. Jo ihan pienenä huomasin tämän. Päässäni alkaa soimaan joku biisi, ja sitten se vaan tulee jostakin radiosta/telkkarista/tms.

Onko kellään täällä kokemusta vastaavasta?

Mulla olisi vielä kirjoitettavaa, mutta tajusin just, että mun täytyy ehtiä tapaamiseen. Sommoro.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kissoja.

Useamman kerran olen herännyt siihen, että päälläni kävelee kissa. Tunnen käpälän askeleet mahani päällä. Tai peitto kiristyy kun kissa kävelee siellä.

Ojennan käteni silittämään kissaa, mutta se ei olekaan siinä. Ei ole ketään, olen yksin sängyssä.

Olisi kiva tietää onko nämä vain hyvin todentuntuista unta, vai käveleekö siinä joku Matrix-kissa. 

Ehkä kuolleet kissani tulevat unessa päälleni kävelemään? 

Minulle on käynyt ihan samoin. Erotuksena vain se, että kissani olivat jo menneet majan manoille. Kissat olivat lähes saman ikäisiä, ja kuolivat kaikki kolme vain vuoden sisällä.

Pari kertaa koin tuon ilmiön, ja kun kurotin silittämään oletettua kissaa, käsi hamusi tyhjää. Toisella kerralla älysi jo olla koskematta, tunne siitä, että kissa oli jalkani vieressä, vaikkakin vain hengessä tai omassa mielikuvituksessaan, oli niin kiva. Tunsin olevinaan kissan lämmönkin. Harmillisesti nämä ilmiöt eivät sitten jatkuneet.

Mutta tunsin aivan selvästi, että kissa hyppää sängylle, ja kävelee viereeni nukkumaan. En tiedä, voiko kyse olla jostain lihasmuistista. Mutta silti erikoista, ettei näin ole käynyt kuin sen kaksi kertaa.

Sain sähköpostiini vahvistuksen sähkösopimuksesta, jota en ole tehnyt. Kaiken lisäksi sopimus oli 20% edullisempi kuin mitä sopimuksen kilpailuttaja tarjoaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aika harvinainen nimi (miehen sukujuuret Hollannissa ja siksi myös hollantilainen sukunimi) ja itselläni on yksi täysnimikaima Facebookissa. Aluksi ajattelin, että tämä on huono pila, sillä hän on myös profiilikuvassaan hyvin paljon minua muistuttava. Laitoin hänelle huvikseen kaveripyynnön ja hän hyväksyi minut. Osoittautui, että olemme samana vuonna syntyneitä, melko samannäköisiä, meillä on kummallakin kolme lasta jotka ovat syntyneet samoina vuosina (eri sukupuolia kyllä) ja kumpikin olemme it-alalla ja kumpikin insinöörejä koulutukselta. Ainoa vaan, että hän on saksalainen ja minä tosiaan suomalainen. Ja yhteistä sukua meillä ei ole, hän oli jo aivan varma, että olemme kaksosia joista toinen on vauvana adoptoitu.

Olen tätä monet kerrat miettinyt, että on kyllä monta sattumaa ja onko jollain luomisolennolla loppunut ideat ja tehnyt kaksi hyvin samantapaista olentoa.

Mulla on suomalainen kaksoisolento jonka kanssa jaetaan pelottavan paljon asioita.

Ollaan synnytty samana päivänä, melkein tunnilleen samaan aikaan iltapäivällä, saman läänin sisällä mutta eri sairaaloissa. Meillä on tismalleen sama etunimi (noin 2000 henkilöä, ei mikään yleinen), samalla kirjaimella alkava toinen nimi ja sukunimi joka alkaa samalla kirjaimella ja loppuu samalla tavalla, esimerkkinä vaikka että olisin Kissala ja hän Koirala. Ollaan myös sentilleen lähes yhtä pitkiä ja yhteneväisellä ruumiinrakenteella hiuksia myöten siunattuja - ja meillä on molemmilla vasemmassa jalassa samassa iässä otettu tatuointi köynnöskasvin lehdillä istuvasta kolmesta lehtisammakosta, eri tatuoijilta ja vähän eri tyyleillä tosin. Ollaan myös opiskeltu tismalleen samaa alaa ja oltu samanlaisissa paikoissa töissä, soitetaan harrastuksena jopa samaa instrumenttia.

Tämä "tuplaminä" seurusteli vuosia sitten serkkuni kanssa ja on aiheuttanut paljon sekaannusta koska ihmiset luulivat minua oman serkkuni ex-tyttöystäväksi. Ei ollenkaan kiusallista! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin Estonian onnettomuusyönä karmeaa unta, jossa ihmisiä hukkui paljon. Katselin sitä kaikkea itsekin ikään kuin sieltä veden alta, mutta minulla ei ollut hätää. Pidin unta kammottavana mutta sitten kun menin keittiöön ja avasin radion, tunne oli hyytävä.

Myöhemmin olen saanut muutaman kerran maantiellä ennakkoaavistuksen tai -tiedon joissakin tilanteissa jarruttaa autolla ja olla varovainen, koska "hirvi tulee".

Näin on sitten ollut, minuutin parin päästä on olluthirvi joko tiellä, sitä ylittämässä tai laidassa. Kyllähän nämä pysäyttäviä hetkiä ovat olleet.

Sittemmin olen miettinyt sitä, että kuolema on aivan kuin jokin ihmeellinen voima tai vaikutuspiiri, koska hyvin usein kuolemaa tulee samaan sukuun tai samojen ihmisten lähipiiriin paljon lyhyen ajan sisään. Ja sitten on tosi pitkiä hyviä aikoja, ettei kukaan kuole.

Teen työtä omaisten kanssa ja olen tehnyt sitä pitkään. Tämä on monen kollegan kokemus. Eikä näissä kuoleman "ruuhkissa" ole kyse itsemurhista, kuoleman ikään kuin tarttumisesta psyykkisesti, eikä vain vanhuksista.

Ikään kuin kuolema olisi jonkin aikaa kylässä tai matkakumppanina aina joillekin. En oikein tiedä mitä näistä ajatella, hyvää tai pahaa, mutta hyväksyn nämä osaksi elämää jota ihmettelen.

paljon samoja kokemuksia. Heräsin estoniayönä ja herätin äitinikin hyvin samantapaiseen kokemukseen koska säikähdon niin paljon, aamuyöllä ja laitoimme päälle Teksti-TV n jota emme koskaan käytä. Outo outo kokemus.

Ehkäpä ihmisillä joku kollektiivinen yhteys ja avunhuudot/hädän tunteet kantautuvat toisella tapaa. Monilla eläimillä aisteja joita ei katsota yliluonnollisiksi. Ehkäpä hiukkaskiihdyttimen kokeet selittävät meille joku päivä enemmän näistä asioista.

Yhdellä tuolloisella kaverilla oli sama kokemus! Hän oli todella järkyttynyt siitä. Samalla tavalla heräsi yöllä painajaiseensa ja nousi ylös selvittämään mitä on tapahtunut.

Olen aika yllättynyt, että noita Estonia-etiäispainajaisia (tai mitä lie) on ollut monillakin. Jännä ilmiö.

Enneunet ovat välillä niin tarkkoja, että vaikea uskoa että ne olisivat alitajunnan tekemiä.

Jos näet unessa sanatarkasti mitä joku tuntematon ihminen tulee sanomaan sinulle, niin ei se minusta kerro alitajunnan ylitöistä, vaan simulaatiosta. Nukkuessa latautuu uutta tietoa, ja simulaation aikajana menee joskus sekaisin.