Lue keskustelun säännöt.
Miksi ennen ei ollut juurikaan (tai ollenkaan) ADHD- tai ADD-lapsia? Nykyään tuntuu että joka kolmas lapsi on "erityislapsi"
16.10.2019 |
Miksi ei tajuta, että kun älypuhelimet, padit ja muut alkoivat yleistyä lasten keskuudessa, niin yhtäkkiä lasten keskittymishäiriöt kasvoivat räjähdysmäisesti.
Pelkästään se, että puhelimena pidettäisiin netitöntä kapulaa, ja se, että kotona olisi max. yksi pöytätietokone ja yksi televisio, ratkaisisi asian.
Kuten ennen, televisiosta katsottaisiin yhdessä ne muutamat ohjelmat ja jos koneella pelataan, niin rajattu aika.
Se, että pelit ja somet kulkevat mukana jatkuvasti, tekevät lapsista hermoheikkoja. Mihinkään ei osata keskittyä kun on oltava aina naama kiinni ruudussa.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi 2022: kaupoissa näkee pikkulapsia tutti suussa ja ÄLYLAITE pikku käsissä? Onko mitään surullisempaa kuin pienen lapsen "vanhempaintyö" ulkoistetaan älylaitteen piippaaviin ja koukuttaviin sisältöihin?
Nämä laitteet koukuttavat lapset ja heidän aivot eivät toimi kuten meidän joiden lapsuudessa ei ollut mitään älylaitteita vaan leikittiin ja kehitettiin juttuja omalla mielikuvituksella leikkeihin.
Oli ainakin minun lapsuudessa 80-luvulla lapsia joiden oppiminen oli huonoa ja käytös ennalta arvaamatonta. Nykyään tälle annetaan nimi ja tabletti suuhun niin kaikki on hyvin?
Ja nykyään näitä erityislapsia on samassa perheessä useampia?! Mikä mahdollisuus on geneettisen perimään, vai olisiko kuitenkin syy niissä älylaitteissa ja niiden holtittomasti käytössä.
ADHD ja muutkin neurologiset diagnoosithan ovat siis hyvin periytyviä. Tämä on lääketieteeellisesti hyväksyttyä ja tutkittua tietoa. Esimerkiksi meidän lapsemme ohjattiin tutkimuksiin jo hyvin pienestä epäilyksestä, sillä lähisuvussani ja perheessäni on paljon ADHD:ta ja tiettyjä muita diagnooseja.
Jos aihe kerran kiinnostaa, niin otapa ihmeessä selvää asiasta kunnon lähteistä sen sijaan, että pulisisit tällaisilla foorumeilla omalla mutu -tuntumalla aiheista, jotka ovat todellisuutta ja arkipäivää meille monille ja joista on oikein hyvin tietoa tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut älypuhelimia, sai ajatella ihan ite.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen opettaja epäilee lapsellani olevan ADHD koska on koulussa huonokäytöksinen, impulsiivinen, aiheuttaa ongelmia yms. Mielestäni lapsi on ollut ihan pienestä saakka erityisherkkä, rauhallinen, hyvä käytöksinen. Olenko tulkinnut erityisherkkyyden (mitä suvussa on paljon) väärin vai eikö opettaja osaa erottaa erityisherkkyyttä ADHD:sta. Vai oireileeko lapsen erityisherkkyys koulussa niin, että opettajaa tulkitsee sen ADHD:ksi.
Moni ADHD -lapsihan on myös erityisherkkä, ne usein kulkevat käsi kädessä ja sitä usein pidetään myös yhtenä ADHD:n oireena. Myös oma lapseni on molempia. Jos olisin sinä, lähtisin mielelläni selvittämään tilannetta ja testauttamaan lasta ammattilaisilla. Vaikka varmastikin olet erityisherkkyydestä aivan oikeassa, ADHD voi hänellä olla aivan hyvin myös siinä lisäksi -tai juurisyynä. Oma lapseni on ollut myös erittäin rauhallinen ja hyväkäytöksinen, mutta kun kuormitus kasvaa suureksi ja keskittyminen on vaikeaa, on vaikea muistaa ja toteuttaa tehtävänantoja, pysyä paikallaan, totella kaikkia sääntöjä, jne. Ajatukset karkaavat. Hänen diagnoosinsa onkin tarkkaamattomuuspainotteinen ADHD eli häneltä puuttuu ylivilkkaus. Itse koen että kaikki muuttui paremmaksi kun lapsi sai oikean diagnoosin. Opettajien kanssa sovittiin pelisäännöt, joista yksi oli se ettei enää pieniin virheisiin puututa vaan keskitytään positiiviseen palautteen antamiseen.
Vaikka adhd-diagnoosit ovatkin lisääntyneet sen vuoksi, että sitä tunnistetaan ja tutkitaan enemmän, niin kyllä myös kasvatuksessa on tapahtunut suuri muutos. Sitä ei voi sivuuttaa, eikä vaan hautautua jonnekin diagnoosien taakse. Hyvä, että ADHD:ta tunnistetaan nykyisin paremmin, mutta ei myöskään voi kasvatuksen ongelmia ja rutiinien puutetta sälyttää johonkin diagnoosiin, kun lapsen oireilussa ei oikeasti ole kyse tarkkaavaisuushäiriöstä.
Johtuu pääosin processed foodin mättämisestä sekä eritoten seed oilsseista.
Sapiens Dieettii safkaamal tätäkään ongelmaa ei olisi niin valtavissa määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen opettaja epäilee lapsellani olevan ADHD koska on koulussa huonokäytöksinen, impulsiivinen, aiheuttaa ongelmia yms. Mielestäni lapsi on ollut ihan pienestä saakka erityisherkkä, rauhallinen, hyvä käytöksinen. Olenko tulkinnut erityisherkkyyden (mitä suvussa on paljon) väärin vai eikö opettaja osaa erottaa erityisherkkyyttä ADHD:sta. Vai oireileeko lapsen erityisherkkyys koulussa niin, että opettajaa tulkitsee sen ADHD:ksi.
Meillä taas oli vaikeuksia päästä ADHD tutkimuksiin, kun ka. ja käytösnumerot olivat kouluterveydenhoitajan mielestä liian hyviä ollakseen ADHD.
Lukiossa ollessaan sitten sai ADHD diagnoosin. Ihmisillä on kovin outoja käsityksiä ADHD:sta. Älykäs lapsi pystyy kompensoimaan oireita pitkään, peruskoulu on äärettömän helppo. Ongelmat alkavat lukiossa tai myöhemmin yliopistossa.
Aikaisemmin vain vahvimmat selvisivät esim. syntymisestä. Eli henkiin jäävä geeniaineisto huononee. Älykkyysosamäärän keskiarvo on jatkuvasti alentunut länsimaissa. Suurimmillaan se oli jonkin aikaa maailman sotien jälkeen.
Ei tietenkään pidä ruveta älykkyyden mukaan rajoittamaan kenenkään syntymistä.
Mutta tietysti on muitakin tekijöitä. Aivan ilmeisesti jonkinlainen veloitus käytön mukaan älylaitteille olisi yhteiskunnalle hyväksi. Ainakin koulussa ne pitäisi kieltää.
On jonkinlainen riippuvuus, kun jo lapsesta asti eletään some-elämää. Eikä siitä ole helppo vieroittautua. Enempää lasten kuin meidän aikuistenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka adhd-diagnoosit ovatkin lisääntyneet sen vuoksi, että sitä tunnistetaan ja tutkitaan enemmän, niin kyllä myös kasvatuksessa on tapahtunut suuri muutos. Sitä ei voi sivuuttaa, eikä vaan hautautua jonnekin diagnoosien taakse. Hyvä, että ADHD:ta tunnistetaan nykyisin paremmin, mutta ei myöskään voi kasvatuksen ongelmia ja rutiinien puutetta sälyttää johonkin diagnoosiin, kun lapsen oireilussa ei oikeasti ole kyse tarkkaavaisuushäiriöstä.
Eli ajatteletko siis, että esim erikoislääkärit lasten neuro-psykiatriselta puolelta eivät osaisi ottaa tällaisia asioita huomioon diagnoosia tehdessään tai esim koululääkäreitä konsultoidessaan? Vain rajattu joukko ammattilaisia saa tehdä ADHD -diagnoosin, esim psykologi ei sitä saa tehdä (vaikka usein onkin mukana teettämässä testejä erityisesti alkuvaiheessa).
Itse kävin koulua 69 - 70 - luvuilla. Kyllä jo alaluokilla oli heikkolahjaisia, ylivilkkaita ja kehitysvammaisiakin koulussa mukana.
Ekaluokalta jäänyt mieleen yksi tyttö, joka oli aina sijoitettu istumaan yksin eturiviin levottomuuden vuoksi.
Tuolloin opetusta heikkolahjaisille tai kehitysvammaisille toteutettiin apukoulussa.
Kouluissa oli tarkkailuluokat ( erityisopetusta), mutta ne ehkä mielettiin erilaiseksi kuin pienryhmät nyt.
Myös ammattikouluja on ollut erityisryhmille jne.
Ennen ADHD nimikettä, puhuttiin MBD:stä.
Kaikkea ei vielä osattu diagnosoida ja tarjota apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Vaahteramäen Eemeleitä on ollut aina.
Voooi herranjestas minkälainen lapsi oli hän, on hyvä ettei eemeleitä ole enemmän.. Aina niitä eemeleitä on ollut, niinkuin sanoitkin.
Tietokoneiden demonisointi on vain typerää.
Eemeli, Peppi Pitkätossu, melukylän lapset, Kiljusen herrasväki.. Nämä on kaikki kirjoitettu ennenkuin tietokoneita on keksittykään.
Kasvava hyvinvointivaltio Suomi 70 ja 80 luvulla synnytti sairaita lapsia koska pilalle passatut vanhemmat olivat nollia. Kaikki oli vaan itsestään selvää eikä huomisesta huolta.Nyt saatte maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin vain vahvimmat selvisivät esim. syntymisestä. Eli henkiin jäävä geeniaineisto huononee. Älykkyysosamäärän keskiarvo on jatkuvasti alentunut länsimaissa. Suurimmillaan se oli jonkin aikaa maailman sotien jälkeen.
Ei tietenkään pidä ruveta älykkyyden mukaan rajoittamaan kenenkään syntymistä.
Mutta tietysti on muitakin tekijöitä. Aivan ilmeisesti jonkinlainen veloitus käytön mukaan älylaitteille olisi yhteiskunnalle hyväksi. Ainakin koulussa ne pitäisi kieltää.
On jonkinlainen riippuvuus, kun jo lapsesta asti eletään some-elämää. Eikä siitä ole helppo vieroittautua. Enempää lasten kuin meidän aikuistenkaan.
Miksi puhut älykkyydestä ADHD -lasten yhteydessä? Ja syntymisen rajoittamisesta?! ADHD ei vaikuta älykkyyteen millään tavalla; ADHD ihmiset ovat yhtä älykkäitä kuin muutkin. Tämä älykkyysaihe ei liity ADHD:en lainkaan eikä ADHD tarkoita minkäänlaista älyllistä haastetta. Monella ADHD ihmisellä on monia vahvuuksia, joihin heidän erityisyytensä heitä ohjaa. Esimerkiksi lapseni urheilujoukkueessa on useita ADHD lapsia ja pitkään alalla toiminut valmentaja sanoikin, että hän on huomannut kuinka ADHD lapsilla ja nuorilla on usein mieletön draivi ja loppumaton into liikkua. He ovat usein erityisen sosiaalisia ja tiimihenkisiä. Toiset taas ovat varsin taiteellisia. Useimmiten ADHD ihmiset myös pystyvät ajattelemaan uusilla tavoilla ja he ovat usein myös joustavia ja hyviä esimerkiksi kriisitilanteissa. ADHD ihmiset ovat parhaimmillaan äärimmäisen energisiä ja aikaansaavia ihmisiä kuten esimerkiksi oma sukulaiseni.
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin vain vahvimmat selvisivät esim. syntymisestä. Eli henkiin jäävä geeniaineisto huononee. Älykkyysosamäärän keskiarvo on jatkuvasti alentunut länsimaissa. Suurimmillaan se oli jonkin aikaa maailman sotien jälkeen.
Ei tietenkään pidä ruveta älykkyyden mukaan rajoittamaan kenenkään syntymistä.
Nyt puhutaan ajasta noin parikymmentä vuotta sitten jolloin nämä diagnoosit olivat todella harvinaisia mutta terveydenhoito oli jo kehittynyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut älypuhelimia, sai ajatella ihan ite.
Joo, sai ajatella itse, kunhan oli oikeat mielipiteet. Sen suhteen ennen oli paljon tiukempaa kuin nykyään.
Minäkin saisin takuulla ADHD/ADD diagnoosin ja lääkkeet jos kehtaisin mennä lääkärille itkemään saamattomuuttani. Ehkä pitäisi, Elvanse ja Attentin nostavat itellä kyllä omaa tuottavuutta ja ylipäätään toimintakykyä moninkertaiseksi ihan sillä piristävällä ja aivosumua lievittävällä vaikutuksella. Kolmella sisaruksella diagnoosit. Toisaalta noista olisi hyötyä varmaan kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka adhd-diagnoosit ovatkin lisääntyneet sen vuoksi, että sitä tunnistetaan ja tutkitaan enemmän, niin kyllä myös kasvatuksessa on tapahtunut suuri muutos. Sitä ei voi sivuuttaa, eikä vaan hautautua jonnekin diagnoosien taakse. Hyvä, että ADHD:ta tunnistetaan nykyisin paremmin, mutta ei myöskään voi kasvatuksen ongelmia ja rutiinien puutetta sälyttää johonkin diagnoosiin, kun lapsen oireilussa ei oikeasti ole kyse tarkkaavaisuushäiriöstä.
Eli ajatteletko siis, että esim erikoislääkärit lasten neuro-psykiatriselta puolelta eivät osaisi ottaa tällaisia asioita huomioon diagnoosia tehdessään tai esim koululääkäreitä konsultoidessaan? Vain rajattu joukko ammattilaisia saa tehdä ADHD -diagnoosin, esim psykologi ei sitä saa tehdä (vaikka usein onkin mukana teettämässä testejä erityisesti alkuvaiheessa).
En tietenkään niin ajattele etteivät lääkärit osaisi oireiden perusteella sitä diagnoosia tehdä, mutta ei se diagnoosin tekevä lääkäri tiedä niistä kotiolosuhteista ja kasvatuksesta kuin sen, mitä vanhemmat itse kertovat. Kyllä siellä monissa kodeissa on paljon muitakin ongelmia, jotka aiheuttavat lapsen oireilun.
Osa on tarkkavaisuushäiriön ongelmia ja osa on, valitettavasti olosuhteiden ja kasvatuksen aiheuttamaa. Ei ne lääkärit siellä kotona käy tarkkailemassa sitä arkea. Ehkä jossain tilanteissa on sosiaalityöntekijät mukana, joissain ei. Työskentelen itse alalla, joten jotain kosketuspintaa asiaan on.
En missään tapauksessa kiistä adhd:n olemassaoloa, mutta osa oireiluista johtuu kotiolosuhteista.
Esimerkkinä eräs lapsi, joka jo 2-vuotiaasta asti oli hankala ja temperamenttinen ja n. 9-vuotiaana sai adhd-diagnoosin äidin ajettua asiaa. Koulussa ei juuri ollut ongelmia, mutta kotona lapsi oli aggressiivinen ja ailahtelevainen. Diagnoosin tehnyt lääkäri tapasi lapsen kaksi kertaa. Oli sosiaalityötä, kun äidillä ei ollut voimavaroja kasvattaa lasta tai pitää rutiineista kiinni. Isä oli mukana arjessa, mutta kasvatuksesta vastasi pääosin kotona oleva äiti. Oli myös paljon riitoja vanhempien välillä.
Sittemmin vanhemmat erosivat, ja lapsi muutti melko pian isän ja äitipuolen luo ja siellä oli perheessä rutiineita ja tervettä kasvatusta. Äiti sai oikeuden tavata lapsia joka toinen viikonloppu. Lapsen oireilut loppuivat ja adhd-lääkitys purettiin. Nykyään lapsi hyvin koulussa pärjäävä yläkoululainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen opettaja epäilee lapsellani olevan ADHD koska on koulussa huonokäytöksinen, impulsiivinen, aiheuttaa ongelmia yms. Mielestäni lapsi on ollut ihan pienestä saakka erityisherkkä, rauhallinen, hyvä käytöksinen. Olenko tulkinnut erityisherkkyyden (mitä suvussa on paljon) väärin vai eikö opettaja osaa erottaa erityisherkkyyttä ADHD:sta. Vai oireileeko lapsen erityisherkkyys koulussa niin, että opettajaa tulkitsee sen ADHD:ksi.
Meillä taas oli vaikeuksia päästä ADHD tutkimuksiin, kun ka. ja käytösnumerot olivat kouluterveydenhoitajan mielestä liian hyviä ollakseen ADHD.
Lukiossa ollessaan sitten sai ADHD diagnoosin. Ihmisillä on kovin outoja käsityksiä ADHD:sta. Älykäs lapsi pystyy kompensoimaan oireita pitkään, peruskoulu on äärettömän helppo. Ongelmat alkavat lukiossa tai myöhemmin yliopistossa.
Mulla oli just näin. Olin hyväkäytöksinen, rauhallinen lapsi, joka oli hyvä koulussa ja rakasti lukea. Opiskelu vaikeutui hiljalleen ja ylioppilaskirjoitukset ja sitä seuranneet opinnot olivat jo tosi raskaita ja vaikeita. Ihmiset eivät tajunneet miksi ennen niin menestyvästä koululaisesta tuli nuori aikuinen, jolla ei meinannut pysyä mikään opiskelujuttu tai käytännön asiat hanskassa. Mutta keksin omat keinoni, peittelin virheitäni ja pärjäsin ihan ok, vain oman pääni sisällä sätin itseäni unohduksista, myöhästelyistä ja mokailuista. Ihmettelin että vaikka kuinka tsemppasin, en tuntunut pärjäävän yhtä helposti kuin muut. Jouduin käyttämään paljon energiaa siihen, että saisin ihan normaalit asiat tapahtumaan ja sujumaan ja ihmettelin miksi muilla asiat vaan sujuivat ilman sen suurempaa yritystä. Ajanhahmotus ja -käyttö olivat mulle todella vaikeita asioita, mutta nauroin vain muiden mukana kun he ihmettelivät kommelluksiani ja esitin niin kuin en välittäisi. Olin vaan kuulemma hassu sählääjä, jonka pitäisi vaan vähän tsempata.
Koska ennen ei tiedetty kyseisistä ongelmista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi 2022: kaupoissa näkee pikkulapsia tutti suussa ja ÄLYLAITE pikku käsissä? Onko mitään surullisempaa kuin pienen lapsen "vanhempaintyö" ulkoistetaan älylaitteen piippaaviin ja koukuttaviin sisältöihin?
Nämä laitteet koukuttavat lapset ja heidän aivot eivät toimi kuten meidän joiden lapsuudessa ei ollut mitään älylaitteita vaan leikittiin ja kehitettiin juttuja omalla mielikuvituksella leikkeihin.
Oli ainakin minun lapsuudessa 80-luvulla lapsia joiden oppiminen oli huonoa ja käytös ennalta arvaamatonta. Nykyään tälle annetaan nimi ja tabletti suuhun niin kaikki on hyvin?
Ja nykyään näitä erityislapsia on samassa perheessä useampia?! Mikä mahdollisuus on geneettisen perimään, vai olisiko kuitenkin syy niissä älylaitteissa ja niiden holtittomasti käytössä.
ADHD ja muutkin neurologiset diagnoosithan ovat siis hyvin periytyviä. Tämä on lääketieteeellisesti hyväksyttyä ja tutkittua tietoa. Esimerkiksi meidän lapsemme ohjattiin tutkimuksiin jo hyvin pienestä epäilyksestä, sillä lähisuvussani ja perheessäni on paljon ADHD:ta ja tiettyjä muita diagnooseja.
Jos aihe kerran kiinnostaa, niin otapa ihmeessä selvää asiasta kunnon lähteistä sen sijaan, että pulisisit tällaisilla foorumeilla omalla mutu -tuntumalla aiheista, jotka ovat todellisuutta ja arkipäivää meille monille ja joista on oikein hyvin tietoa tarjolla.
Opettele sisälukutaitoa, ennenkuin vastailet mihinkään.
Lapsen opettaja epäilee lapsellani olevan ADHD koska on koulussa huonokäytöksinen, impulsiivinen, aiheuttaa ongelmia yms. Mielestäni lapsi on ollut ihan pienestä saakka erityisherkkä, rauhallinen, hyvä käytöksinen. Olenko tulkinnut erityisherkkyyden (mitä suvussa on paljon) väärin vai eikö opettaja osaa erottaa erityisherkkyyttä ADHD:sta. Vai oireileeko lapsen erityisherkkyys koulussa niin, että opettajaa tulkitsee sen ADHD:ksi.