Lue keskustelun säännöt.
Miksi ennen ei ollut juurikaan (tai ollenkaan) ADHD- tai ADD-lapsia? Nykyään tuntuu että joka kolmas lapsi on "erityislapsi"
16.10.2019 |
Miksi ei tajuta, että kun älypuhelimet, padit ja muut alkoivat yleistyä lasten keskuudessa, niin yhtäkkiä lasten keskittymishäiriöt kasvoivat räjähdysmäisesti.
Pelkästään se, että puhelimena pidettäisiin netitöntä kapulaa, ja se, että kotona olisi max. yksi pöytätietokone ja yksi televisio, ratkaisisi asian.
Kuten ennen, televisiosta katsottaisiin yhdessä ne muutamat ohjelmat ja jos koneella pelataan, niin rajattu aika.
Se, että pelit ja somet kulkevat mukana jatkuvasti, tekevät lapsista hermoheikkoja. Mihinkään ei osata keskittyä kun on oltava aina naama kiinni ruudussa.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi 2022: kaupoissa näkee pikkulapsia tutti suussa ja ÄLYLAITE pikku käsissä? Onko mitään surullisempaa kuin pienen lapsen "vanhempaintyö" ulkoistetaan älylaitteen piippaaviin ja koukuttaviin sisältöihin?
Nämä laitteet koukuttavat lapset ja heidän aivot eivät toimi kuten meidän joiden lapsuudessa ei ollut mitään älylaitteita vaan leikittiin ja kehitettiin juttuja omalla mielikuvituksella leikkeihin.
Oli ainakin minun lapsuudessa 80-luvulla lapsia joiden oppiminen oli huonoa ja käytös ennalta arvaamatonta. Nykyään tälle annetaan nimi ja tabletti suuhun niin kaikki on hyvin?
Ei sitä tablettia kyllä olla ensimmäisenä tarjoamassa lääkärinkään taholta. Muunlaista apua suositellaan ensin mut sitä ei vaan ole saatavilla! Vähän niinkun aikuisille suositellaan ihan ensin laihdutusta ja sitten vasta kolesteroli tai verenpainelääkkeitä. Ei jokainen aikuinenkaan osaa laihduttaa, eikä tavallinen äiti tai isä korvata psyk.sh:n tarjoamaa valmennusta nepsy-lapselle. Sitten tullaan vaan toimeen niillä eväillä mitkä on käytössä: vilkkaalle lapselle työnnetään padi kouraan kaupassa, ettei se häiritsisi muita asiakkaita.
Muistan kun pentuna joskus 90-luvulla pikkusiskolla oli ihan karsea uhmaikä ja jouduin aina koulun jälkeen hakeen sitä tarhasta ja käymään kaupassa: joskus se heittäytyi kaupassa lattialle ja kerran kaupan eteisessä. Jätin sen niille sijoilleen karjumaan, eikä yksikään muu asiakas tullut neuvomaan tai kauhistelemaan tai soittanut paikalle sossuja. Siskokin läpsytteli pian perässä kun huomasi, että jää oikeasti yksin jos ei ala jalka nousta toisen eteen.
Nykyisin jos lapsi istuu ostoskärrissä ja tuijottaa älylaitetta tulee tätille paha mieli. Jos se taas höpöttää kuin papupata tai hypeltää kaikkia hyllyjä, kuten lapsen on tapana, täti paheksuu kun tätillä on vähän kireällä hermot. Kotiinkaan sitä ei voi jättää, kun sitten siitä tulee uusavuton nuori, joka ei osaa asioida kaupassa tai edes käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa. Sen pitäisi siis olla kehdosta saakka pieni, kauniisti kammattu aikuinen niin tätillä ei olisi ehkä niin paljon arvostelevia mielipiteitä.
Ihme kun syntyvyys laskee koko ajan kantiksien keskuudessa..
Tätä lukiessa hieman hymyilytti kun omaa nepsylasta on pienestä pitäen kiitelty kuinka nätisti jaksaa istua aikuisten seurassa ravintolassa, kulkea julkisissa liikennevälineissä tai asioida kaupassa. Oikea pikku-aikuinen ja ihan ilman niitä tabletteja :) Kaikki nepsy-häiriöt ei suinkaan näy päällepäin, eikä niistä ulkopuoliset tiedä yhtään, saati että älyäisivät moittia vanhempia huonosta kasvatustyöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen noita sairauksia ei diagnosoitu, niitä oli kyllä samalla tavalla.
Ei tutkittu, ei ollut tietoa, noita diagnooseja ei ennen edes ollut olemassa.
Erilaisia lapsia on aina ollut. He olivat vain apukoulussa, tai sinnittelivät tavallisissa, silloisissa tosi suurissa luokissa. Eikä heitä kukaan kuljettanut mihinkään tutkimuksiin, terapeuttaja sun muita ei ennen ollut.[/quote
Enemmän niitä on nyt kuin vuosikymmeniä sitten, Samassa perheessä jopa useampi
Ei ollut omalla luokallakaan yhtään ja mitään erikoisluokkia ei edes ollut omassa koulussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan lapsen neurologinen häiriö koetettiin parantaa antamalla selkään ja haukkumalla tyhmäksi, mistä seurasi alkoholi ja mielenterveysongelmaisia aikuisia.
Jep! Seisotettiin luokan edessä tai käskettiin luokasta ulos.
Tämä! Olin eka ja tokaluokalla varmaan enemmän käytävällä istumassa kuin luokassa.. siltikään asia ei koskaan mennyt vanhempieni tietoon, mikä vähän jo silloin lapsena ihmetytti. Opin lukemaakin vasta toisella luokalla. Hyvin täs kuitenkin on pärjäänyt elämässä kuitenkin tähän saakka.
N40
Aikanaan lasten oikeuksia muutettiin siten, että nurkassa seisottamisesta tuli kiellettyä, joten piti siirtyä käytävässä seisottamiseen jos oppilas ei totellut. Ja nyt kun sitäkään ei enää saa tehdä, niin opettaja ei voi kuin tehdä Wilma-merkinnän jos oppilas häiritsee tuntia ja toivoa, että oppilaan vanhemmat puuttuvat asiaan.
Sanni16kerava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älylaitteet eivät kyllä selitä sitä, miksi add/adhd-lapset oireilevat jo vauvaiässä. :)
Miksi oireillaan lähipiirin myrkyttävä aivovammainen lapsi on hymiön paikka?
Raskausajan äidin digilaitteiden käyttö, hei Daah?!
Viinanjuontia ja pössyttelyä kyllä kytätään, mutta kukaan ei puutu siihen että mammat tuijottaa luuria 24/7 raskausaikana, mitä kaikkea pahaa SE tekee sikiölle?!
Eikö Sanni Keravalta koskaan täytä vuosia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan lapsen neurologinen häiriö koetettiin parantaa antamalla selkään ja haukkumalla tyhmäksi, mistä seurasi alkoholi ja mielenterveysongelmaisia aikuisia.
Jep! Seisotettiin luokan edessä tai käskettiin luokasta ulos.
Tämä! Olin eka ja tokaluokalla varmaan enemmän käytävällä istumassa kuin luokassa.. siltikään asia ei koskaan mennyt vanhempieni tietoon, mikä vähän jo silloin lapsena ihmetytti. Opin lukemaakin vasta toisella luokalla. Hyvin täs kuitenkin on pärjäänyt elämässä kuitenkin tähän saakka.
N40Aikanaan lasten oikeuksia muutettiin siten, että nurkassa seisottamisesta tuli kiellettyä, joten piti siirtyä käytävässä seisottamiseen jos oppilas ei totellut. Ja nyt kun sitäkään ei enää saa tehdä, niin opettaja ei voi kuin tehdä Wilma-merkinnän jos oppilas häiritsee tuntia ja toivoa, että oppilaan vanhemmat puuttuvat asiaan.
Hyvä kun nykyisin on tuo Wilma, niin tieto kulkee koulusta kotiinpäin! Ehkä nykyisin opettajatkin on enemmän koulutettu huomaamaan erilaiset yksilöt koululuokassa, jolloin tukea tarjotaan paremmin kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanni16kerava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älylaitteet eivät kyllä selitä sitä, miksi add/adhd-lapset oireilevat jo vauvaiässä. :)
Miksi oireillaan lähipiirin myrkyttävä aivovammainen lapsi on hymiön paikka?
Raskausajan äidin digilaitteiden käyttö, hei Daah?!
Viinanjuontia ja pössyttelyä kyllä kytätään, mutta kukaan ei puutu siihen että mammat tuijottaa luuria 24/7 raskausaikana, mitä kaikkea pahaa SE tekee sikiölle?!
Eikö Sanni Keravalta koskaan täytä vuosia?
Se on kikulin pituus rekrumista nuppiin asti mitattuna.
Olen huomannut lapsia hoitaessa, että osa osaa käyttäytyä hyvin ja ovat rakastettavia. Mutta suurimmalla osalla asiat eivät ole kunnossa. Olin lapsiperheessä ja lapsia ei kielletty lainkaan, että tekevät mitä lystäävät. Ja toinen vanhempi vain sanoo, jos on rikottu jotain, niin vanhempi vain sanoo, että voi, voi, nyt hänen täytyy ostaa uudet? Olin myös uimassa yhden kerran ja olin saunassa, missä lapsi aukoo ovea edestakaisin. Katsoin tätä vanhempaa, etkö kiellä häntä lainkaan? Eli minun täytyi sanoa tälle lapselle, että älä auo sitä ovea, ettei lämpö karkaa. Mutta tämä näsäviisas lapsi toteaa minulle, että miksi, ja kun selitän, niin hokee vain miksi, miksi, miksi..., sellainen ylimielinen ja tiesi kyllä, että se asia ärsytti minua. Ja äiti samassa tilassa, mutta ei kiellä lastaan lainkaan? Näin tulee niitä narksu lapsia joille annetaan kaikki, ei osata antaa rajoja, koska ne rajat suojelevat lasta. Ei lapsi tiedä, mikä on oikein ja väärin, jos ei vanhemmat osaa niitä laittaa. Eli rakkaus on sitä, että osaa laittaa rajat lapselle, rakkautta, hellyyttä, läsnäoloa ja puhe siitä, mikä ei ole oikeaa käytöstä. Jos lasta ei opeteta häpeämään omaa käytöstään muita kohtaan, niin miten lapsi oppii olemaan empaattinen muita kohtaan ja omaa hyvät käytöstavat. Eli se pieni rankaisu ei olisi pahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oli, näitä ongelmia ei vain tunnistettu. Aiemmin esim. adhd-lapsi oli tyhmä tai jotain muuta sellaista. Onneksi nämä tunnetaan nykyään paremmin ja se on kaikkien kannalta parempi, etenkin niiden lasten. Nyt kun nämä ongelmat tunnistetaan, niitä voidaan myös hoitaa eikä lapsen tarvitse enää tuntea olevansa tyhmä tai vammainen, kun ei todellakaan sellainen ole.
Vierailija kirjoitti:
Suomi 2022: kaupoissa näkee pikkulapsia tutti suussa ja ÄLYLAITE pikku käsissä? Onko mitään surullisempaa kuin pienen lapsen "vanhempaintyö" ulkoistetaan älylaitteen piippaaviin ja koukuttaviin sisältöihin?
Nämä laitteet koukuttavat lapset ja heidän aivot eivät toimi kuten meidän joiden lapsuudessa ei ollut mitään älylaitteita vaan leikittiin ja kehitettiin juttuja omalla mielikuvituksella leikkeihin.
Oli ainakin minun lapsuudessa 80-luvulla lapsia joiden oppiminen oli huonoa ja käytös ennalta arvaamatonta. Nykyään tälle annetaan nimi ja tabletti suuhun niin kaikki on hyvin?
Ja nykyään näitä erityislapsia on samassa perheessä useampia?! Mikä mahdollisuus on geneettisen perimään, vai olisiko kuitenkin syy niissä älylaitteissa ja niiden holtittomasti käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan lapsen neurologinen häiriö koetettiin parantaa antamalla selkään ja haukkumalla tyhmäksi, mistä seurasi alkoholi ja mielenterveysongelmaisia aikuisia.
Jep! Seisotettiin luokan edessä tai käskettiin luokasta ulos.
Tämä! Olin eka ja tokaluokalla varmaan enemmän käytävällä istumassa kuin luokassa.. siltikään asia ei koskaan mennyt vanhempieni tietoon, mikä vähän jo silloin lapsena ihmetytti. Opin lukemaakin vasta toisella luokalla. Hyvin täs kuitenkin on pärjäänyt elämässä kuitenkin tähän saakka.
N40Aikanaan lasten oikeuksia muutettiin siten, että nurkassa seisottamisesta tuli kiellettyä, joten piti siirtyä käytävässä seisottamiseen jos oppilas ei totellut. Ja nyt kun sitäkään ei enää saa tehdä, niin opettaja ei voi kuin tehdä Wilma-merkinnän jos oppilas häiritsee tuntia ja toivoa, että oppilaan vanhemmat puuttuvat asiaan.
Hyvä kun nykyisin on tuo Wilma, niin tieto kulkee koulusta kotiinpäin! Ehkä nykyisin opettajatkin on enemmän koulutettu huomaamaan erilaiset yksilöt koululuokassa, jolloin tukea tarjotaan paremmin kuin ennen.
Useimmille oppilaille parasta tukea olisi se, jos luokan aikuisella eli opettajalla olisi kyky laittaa heidät järjestykseen pahankin uhman yllättäessä. Se tuo syvän turvattomuuden tunteen lapselle jos aikuinen vain lässyttää ja "ymmärtää", kun lapsi kapinoi. Lapsia ei ole luotu luokan eikä perheen pomoiksi.
Tämä on se perustavanlaatuinen valuvika joka nykyisessä tukijärjestelmässä on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Useimmat adhd- ja muut ongelmalapset tulevat kodeista, joissa käytetään älylaitteita rajattomasti. Rajat siihen lasten (ja omaan) pelaamiseen ja somettamiseen, vanhemmat, ellette halua tuhota lastenne aivoja! t. alakoulun opettaja
Kumpi on ensin muna vai kana? Laitetaanko lapsi pelaamaan, kun se on ainoa tapa saada keskittymään johonkin. Pelaaminen tuskin sairastuttaa, niinkuin nyt annat ymmärtää. (onhan tätä tutkittu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut lapsia hoitaessa, että osa osaa käyttäytyä hyvin ja ovat rakastettavia. Mutta suurimmalla osalla asiat eivät ole kunnossa. Olin lapsiperheessä ja lapsia ei kielletty lainkaan, että tekevät mitä lystäävät. Ja toinen vanhempi vain sanoo, jos on rikottu jotain, niin vanhempi vain sanoo, että voi, voi, nyt hänen täytyy ostaa uudet? Olin myös uimassa yhden kerran ja olin saunassa, missä lapsi aukoo ovea edestakaisin. Katsoin tätä vanhempaa, etkö kiellä häntä lainkaan? Eli minun täytyi sanoa tälle lapselle, että älä auo sitä ovea, ettei lämpö karkaa. Mutta tämä näsäviisas lapsi toteaa minulle, että miksi, ja kun selitän, niin hokee vain miksi, miksi, miksi..., sellainen ylimielinen ja tiesi kyllä, että se asia ärsytti minua. Ja äiti samassa tilassa, mutta ei kiellä lastaan lainkaan? Näin tulee niitä narksu lapsia joille annetaan kaikki, ei osata antaa rajoja, koska ne rajat suojelevat lasta. Ei lapsi tiedä, mikä on oikein ja väärin, jos ei vanhemmat osaa niitä laittaa. Eli rakkaus on sitä, että osaa laittaa rajat lapselle, rakkautta, hellyyttä, läsnäoloa ja puhe siitä, mikä ei ole oikeaa käytöstä. Jos lasta ei opeteta häpeämään omaa käytöstään muita kohtaan, niin miten lapsi oppii olemaan empaattinen muita kohtaan ja omaa hyvät käytöstavat. Eli se pieni rankaisu ei olisi pahasta.
Adhd:ssa ei ole kyse siitä, etteikö lapsi ole empaattinen tai osaa olla ystävällinen ja siitä tulisi narsku isona.
En nyt yhtään osaa ottaa kantaa tuohon rajojen laittamiseen. Koska adhd lapsen persoona on vain kuplivampi kuin toisen ja sille lapsi ei paljoa voi mitään, koska ei ymmärrä asiaa miksi näin on eikä ehkä näe itse omassa persoonassaan mitään vikaa.
SEllainen sanonta on, että adhd:t valloittivat Amerikan. Ei kukaan säyseä ja sääntöjä uskova sopuisa ihminen todellakaan olisi suostunut samaan rämäpäisyyteen kuin adhd:t olivat ja ovat yhä.
Ja jos hiukankin tuntee historiaa, niin jos adhd ei pärjännyt sisäpalvelijana oli navetassa kyllä töitä ja jonne sai mennä purkamaan energiaansa poissa muiden silmistä.
MInulla on adhd ja selvittelin asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi lasta, joilla on adhd. Molemmat on kyllä hyväkäytöksisiä, fiksuja ja auttavaisia. Pienenä ne toki vaati paljon enemmän valvontaa ja ohjausta, kaupasta piti kantaa monta kertaa ulos sellaisina jäykkinä huutavina pötkylöinä (silloin ihmiset tuijotti ja minua v*tutti se) ja piti miettiä, että kaikki huvitukset ja muut oli niin, että ne eivät sotkeneet päivärytmiä (koska asiat piti tehdä tiettyyn aikaan, muuten meni nukkumiset ja muut plörinäksi). Nyt teineinä noi on semmosia, että ne hoopoilee jonkin verran koulussa, eli pölisevät kavereidensa kanssa liikaa, ne aineet jotka ei kiinnosta menee huonosti (koska kun ei kiinnosta, niin ei auta keppi eikä porkkana), eivät edelleenkään osaa istua esim. sohvalla heiluttamatta jotakin kehonosaansa ja kun ne ylikeskittyy, niin saa vaikka koko talo sortua.
Ihan samalla tavalla ADHD lapsia oli ennenkin. He vain olivat niitä tyhmiä ja laiskoja lapsia. Oma läheiseni jäi luokalleen useasti ja nippanappa sai peruskoulun päästötodistuksen (äärimmäisen huonon tietenkin). Siihen aikaan ei tietenkään saanut mitään apua tai ymmärrystä koulun puolelta. ADHD on seurannut tätä naista ja monin tavoin vaikuttanut hänen elämäänsä aina, mutta nyt vasta ymmärretään mikä nimi tällä on.
Toisekseen, kyllä ADHD -lapsista usein huomaa näitä piirteitä jo ennen kuin lapsi on paljon padia tai kännykkää nähnytkään. Esim oman lapseni kohdalla huoli nousi ensimmäisen kerran 4 -vuotisneuvolassa tehdyissä testeissä eikä ollut hänen tarkkaavaisuuden ongelmiinsa syynä kyllä minkäänlainen ruutuaika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan lapsen neurologinen häiriö koetettiin parantaa antamalla selkään ja haukkumalla tyhmäksi, mistä seurasi alkoholi ja mielenterveysongelmaisia aikuisia.
Jep! Seisotettiin luokan edessä tai käskettiin luokasta ulos.
Tämä! Olin eka ja tokaluokalla varmaan enemmän käytävällä istumassa kuin luokassa.. siltikään asia ei koskaan mennyt vanhempieni tietoon, mikä vähän jo silloin lapsena ihmetytti. Opin lukemaakin vasta toisella luokalla. Hyvin täs kuitenkin on pärjäänyt elämässä kuitenkin tähän saakka.
N40Aikanaan lasten oikeuksia muutettiin siten, että nurkassa seisottamisesta tuli kiellettyä, joten piti siirtyä käytävässä seisottamiseen jos oppilas ei totellut. Ja nyt kun sitäkään ei enää saa tehdä, niin opettaja ei voi kuin tehdä Wilma-merkinnän jos oppilas häiritsee tuntia ja toivoa, että oppilaan vanhemmat puuttuvat asiaan.
Hyvä kun nykyisin on tuo Wilma, niin tieto kulkee koulusta kotiinpäin! Ehkä nykyisin opettajatkin on enemmän koulutettu huomaamaan erilaiset yksilöt koululuokassa, jolloin tukea tarjotaan paremmin kuin ennen.
Useimmille oppilaille parasta tukea olisi se, jos luokan aikuisella eli opettajalla olisi kyky laittaa heidät järjestykseen pahankin uhman yllättäessä. Se tuo syvän turvattomuuden tunteen lapselle jos aikuinen vain lässyttää ja "ymmärtää", kun lapsi kapinoi. Lapsia ei ole luotu luokan eikä perheen pomoiksi.
Tämä on se perustavanlaatuinen valuvika joka nykyisessä tukijärjestelmässä on.
Ei se uhmana koskaan esiintynyt, olin enemmäkin tosi kiltti, mutta rauhaton ja en osannut keskittyä hetkeäkään kauempaa, jolloin se häiritsi tietkin opetusta ja muita oppilaita. Jolloin oli oikeutettua, että menin istuskelemaan käytävälle. Oli vaan niin monta asiaa mielessä samanaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi 2022: kaupoissa näkee pikkulapsia tutti suussa ja ÄLYLAITE pikku käsissä? Onko mitään surullisempaa kuin pienen lapsen "vanhempaintyö" ulkoistetaan älylaitteen piippaaviin ja koukuttaviin sisältöihin?
Nämä laitteet koukuttavat lapset ja heidän aivot eivät toimi kuten meidän joiden lapsuudessa ei ollut mitään älylaitteita vaan leikittiin ja kehitettiin juttuja omalla mielikuvituksella leikkeihin.
Oli ainakin minun lapsuudessa 80-luvulla lapsia joiden oppiminen oli huonoa ja käytös ennalta arvaamatonta. Nykyään tälle annetaan nimi ja tabletti suuhun niin kaikki on hyvin?
Ja nykyään näitä erityislapsia on samassa perheessä useampia?! Mikä mahdollisuus on geneettisen perimään, vai olisiko kuitenkin syy niissä älylaitteissa ja niiden holtittomasti käytössä.
No on se geneettistä. Mulla on adhd. Mun serkulla on adhd. Pikkuserkullakin on adhd ja sillä on kolme lasta (jotka on jo kaikki 20-15 vuotiaita) joilla on adhd. Toisella pikkuserkulla on lapsi jolla on adhd. Mulla on kaksi lasta joilla on adhd (sen verran isoja jo, että eivät ole pienenä millään älylaitteilla leikkineet). Ihan tutkitusti adhd periytyy geneettisesti.
Exän perheessä kaikilla on jotain, mutta vanhemmilla ei ole diagnooseja.
Näkyy kuitenkin käytöksessä.
Ennen sitä ehkä kutsuttiin adhd:n sijasta ylivikkaudeksi.
Tämä! Olin eka ja tokaluokalla varmaan enemmän käytävällä istumassa kuin luokassa.. siltikään asia ei koskaan mennyt vanhempieni tietoon, mikä vähän jo silloin lapsena ihmetytti. Opin lukemaakin vasta toisella luokalla. Hyvin täs kuitenkin on pärjäänyt elämässä kuitenkin tähän saakka.
N40