Lue keskustelun säännöt.
Miksi ennen ei ollut juurikaan (tai ollenkaan) ADHD- tai ADD-lapsia? Nykyään tuntuu että joka kolmas lapsi on "erityislapsi"
16.10.2019 |
Miksi ei tajuta, että kun älypuhelimet, padit ja muut alkoivat yleistyä lasten keskuudessa, niin yhtäkkiä lasten keskittymishäiriöt kasvoivat räjähdysmäisesti.
Pelkästään se, että puhelimena pidettäisiin netitöntä kapulaa, ja se, että kotona olisi max. yksi pöytätietokone ja yksi televisio, ratkaisisi asian.
Kuten ennen, televisiosta katsottaisiin yhdessä ne muutamat ohjelmat ja jos koneella pelataan, niin rajattu aika.
Se, että pelit ja somet kulkevat mukana jatkuvasti, tekevät lapsista hermoheikkoja. Mihinkään ei osata keskittyä kun on oltava aina naama kiinni ruudussa.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Älylaitteet eivät kyllä selitä sitä, miksi add/adhd-lapset oireilevat jo vauvaiässä. :)
Tämä. Jos aloittaja osaa kertoa minulle miksi ADD oirehtiva nuoreni ei koskaan ole nukkunut normaalisti niin otan tiedon mielelläni vastaan lämpimin kiitoksin <3
Taaperon kanssa istuttiin parhaillaan tunteja pimeän huoneen nurkassa odottaen nukahtamista (osana unikoulua), tosin koliikkiajan jälkeen se tuntui jo parannukselle. Pieni poika heräsi yöllisiin kauhukohtauksiin ja kasteli vuodettaan vielä 9 vuotiaana. Ensimmäinen älypuhelin tuli kolmannella luokalla ja ensimmäinen pelikone viidennellä. Pelaamisessa (ym ruutuajassa) on yläkouluun saakka noudatettu rajoituksia, mutta poika rajoittaa myös omatoimisesti, koska siitä tulee huono olo. Unen kanssa on vieläkin merkittäviä vaikeuksia. Kokeiltu on unikoulu, yökastelulääkkeet, melatoniini, sängyn päädyn korotus, painopeitto, perhepeti; refluksitauti on tutkittu kuin myös kitakaaret ja verenkuva kilpirauhastesteineen teetetty.
Ehkä jonkinlainen selitys löytyi kun erään tasotestin yksi tietty osa-alue meni aivan nollapisteillä, muiden ollessa vähintään keskitasoa. Siitä heräte tarkkaavaisuushäiriö-testeihin ja diagnoosi. Kasiluokalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muotidiagnooseja neurolta, jotka muka tekevät työtään.
Kaikki aikuisen adhd/add-diagnoosin saaneet voi sulle kertoa, että kyllä me oltiin erikoisia jo lapsena ja aika moni tajusi ja huomasi sen. Ajat oli vaan toiset ja mullekin vaan opettaja huusi, kun keinuin tuolilla tai pureskelin kynänpäätä niin että se oli mössöä. Ja ei, en voinut lopettaa, koska mä en edes tajunnut keikkuvani tai jäystäväni kynänpäätä ennen kuin mulle huudettiin.
Olin tyhmä, laiska, saamaton. Dg vasta 33-v iässä, monta masennuskautta ja burn outtia turhaan sairastettu. Löytyi myös oppimishäiriö kaupan päälle. En olekaan tyhmä, vaan oikeasti keskivertoa älykkäämpi. Olen vaan jotenkin yrittänyt rämpiä muiden mukana kun keskittyminen ei toimi yhtään jos mitään häiriöitä. Monta kertaa sanottiin että pärjäisin kyllä jos vaan yrittäisin enemmän. No sen seurauksena ne burn outit tapahtuivatkin.
Seuraavaksi muuten menen mensan testiin, toivottakaa onnea! En tiedä läpäisenkö rajan, mutta jos en, niin ei pitäisi kauaksi jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen noita sairauksia ei diagnosoitu, niitä oli kyllä samalla tavalla.
Ei tutkittu, ei ollut tietoa, noita diagnooseja ei ennen edes ollut olemassa.
Erilaisia lapsia on aina ollut. He olivat vain apukoulussa, tai sinnittelivät tavallisissa, silloisissa tosi suurissa luokissa. Eikä heitä kukaan kuljettanut mihinkään tutkimuksiin, terapeuttaja sun muita ei ennen ollut.
Juurikin näin. Aspergeri oli se "hiljainen omituinen tyyppi" ja adhdt olivat niitä häiriköitä.
Sama ihan tavallistenkin sairauksien kanssa sodanjälkeisessä Suomessa - isäni kertoi ihmisiä kuolleen "mahanpolttotautiin", siis todennäköisesti umpisuolentulehdukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omakohtainen kokemus:
80-90 luvun taitteessa kun olin ala-asteella, ei ollut diagnooseja.Olit vaan joko häirikkö tai tyhmä, yleensä molempia.
Nämä oppilaat laitettiin sitten omaan ryhmäänsä ja niille opettajaksi mies jonka suurin pedagoginen meriitti oli fyysinen voima, huutaminen, uhkailu ja pelottelu. Opettajan tärkein tehtävä oli pitää se sakki paikallaan ja hiljaa.
Nykyään olen kolmen pienen lapsen isä.
Jos lapsi ei osaa sanoa kymmentä kertaa peräkkäin virheettä:
eskonsaunpiunpaunnytmälähdentästäpelistäpoispuhpahpelistäpois!Tai vasemmalla kädellä leikata Winston churchillin silhouettia silkkipaperista, niin hänelle ehdotellaaan tukitoimia ja diagnooseja.
Olen sitä mieltä, että varhaiskasvatuksessa ja kouluissa on henkilökuntaa liian vähän ja henkilökuntavajetta paikatakseen tehdään joka toiselle jampalle tukitarveanalyyseja, koska laki pakottaa kuntaa tarjoamaan tukea.
Eli viime kädessä kyse on rahasta.
M40
tämä on aivan totta. Ihmettelin opelle ääneen wilma merkintöjen linjaa kun aivan mitättömistä asioista oli tullut merkintöjä (hitautta kenkien pukemisessa. vessahätä kesken tunnin. ei löytänyt kynää repusta..) Hän kertoi mulle, että avustajaa on mahdotonta saada ilman näyttöä avustajan tarpeesta. Siksi kaikki kirjoitetaan ylös. Kaikki. Voi sitä lasta, joka on saanut kunnian toimia apukäsien tarpeen perustelun pohjana. Tai sen vanhempia, jotka säikähtävät jatkuvista merkinnöistä ja rientävät koululle vaatimaan olemattoman psykologin testejä lapselleen, jolla selvästi on valtavat ongelmat sopeutua..
Vierailija kirjoitti:
Kaikki aikuisen adhd/add-diagnoosin saaneet voi sulle kertoa, että kyllä me oltiin erikoisia jo lapsena ja aika moni tajusi ja huomasi sen. Ajat oli vaan toiset ja mullekin vaan opettaja huusi, kun keinuin tuolilla tai pureskelin kynänpäätä niin että se oli mössöä. Ja ei, en voinut lopettaa, koska mä en edes tajunnut keikkuvani tai jäystäväni kynänpäätä ennen kuin mulle huudettiin.
Juuri näin. Oman poikani luokanopettaja on aivan loistava tapaus! Hän on käynyt kaikkien aineenopettajien kanssa läpi, että poikani tulee saada pureskella kynää, tai piirrellä paperiin, koska muuten hän ei pysty keskittymään vaan ikään kuin jäätyy ja vaipuu omiin ajatuksiinsa. Ja että pojalla olisi hyvä olla tavallinen tuoli, ei pyörällinen, ettei tule aiheuttaneeksi häiriötä. Hän on myös hoitanut niin, että poikani saa tehdä kokeet aina rauhallisessa tilassa. Oikeasti ollut valtavan suuri apu tuosta open ymmärryksestä ja extra vaivannäöstä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Useimmat adhd- ja muut ongelmalapset tulevat kodeista, joissa käytetään älylaitteita rajattomasti. Rajat siihen lasten (ja omaan) pelaamiseen ja somettamiseen, vanhemmat, ellette halua tuhota lastenne aivoja! t. alakoulun opettaja
Ja toisena kasvatuksen puute. Ihan jokainen kirjainyhdistelmä, jonka tiedän, on sellaisesta kodista, missä ei ole minkäänlaista kasvatusta. Edes vaatteita ei kolmivuotias saa päälleen, kun ei halua ja siitä isommat saavat raivarin, jos ruoka on väärää, postiauto ei kääntynyt oikealle tai isä seisoo väärässä asennossa.
Varmasti on oikeita ADHD:eitä jne., mutta olisi kiire karsia turhat pois. Kohta ei tiedetä yhtään, kuka oikeasti tarvitsee apua ja kuka ei.
Vähän sama, kuin se oikeasti allerginen ja yök-en-tykkää -allerginen. Toinen sairastuu ruuasta aina, toinen taas syö oireetta, jos on tarpeeksi hyvää tarjolla.
Ihan samalla tavalla aikuisetkin ovat muuttuneet. Mihinkään ei osata keskittyä, raivo repeää valloilleen pienestäkin yllykkeestä, nautitaan toisten nöyryyttämisestä. Vanhemman on vaikea rajoittaa lasten koneiden käyttöä, kun sitten pitäisi ehkä tehdä yhdessä jotain lasten kanssa, mikä häiritsee omaa somettamista. Koulukin on mukana tässä hulabaloossa, meidän perheessä hankittiin ensimmäinen lasten kännykkä koulun "vaatimuksesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Useimmat adhd- ja muut ongelmalapset tulevat kodeista, joissa käytetään älylaitteita rajattomasti. Rajat siihen lasten (ja omaan) pelaamiseen ja somettamiseen, vanhemmat, ellette halua tuhota lastenne aivoja! t. alakoulun opettaja
Ja toisena kasvatuksen puute. Ihan jokainen kirjainyhdistelmä, jonka tiedän, on sellaisesta kodista, missä ei ole minkäänlaista kasvatusta. Edes vaatteita ei kolmivuotias saa päälleen, kun ei halua ja siitä isommat saavat raivarin, jos ruoka on väärää, postiauto ei kääntynyt oikealle tai isä seisoo väärässä asennossa.
Varmasti on oikeita ADHD:eitä jne., mutta olisi kiire karsia turhat pois. Kohta ei tiedetä yhtään, kuka oikeasti tarvitsee apua ja kuka ei.
Vähän sama, kuin se oikeasti allerginen ja yök-en-tykkää -allerginen. Toinen sairastuu ruuasta aina, toinen taas syö oireetta, jos on tarpeeksi hyvää tarjolla.
Kyllä niihin on ihan oikeat diagnostiset kriteerit joita arvioi ammattilainen. En tiedä käykö sinun työpaikallasi useinkin maallikko arvioimassa sinun työsi tulokset vääriksi(?) Huomasin, että alapeukutit myös kommenttini, jossa kiitin luokanopettajaa vaivannäöstään, kun on keskustellut aineenopettajien kanssa poikani oppimista ja ryhmässä toimimista helpottavista pienistä muutoksista. Joko on niin, että olet sitä mieltä, ettei diabeetikonkaan tule saada syödä ylimääräistä välipalaa kun huomaa verensokeritasapainonsa heikkenevän "kun ei tavalliset lapsetkaan saa" tai sitten kuulut tähän tietämättömien ryhmään, joka pitää jokaista neuropsykiatrista tai psykiatrista sairautta huuhaana, koska sinä et kykene niiden etiologiaa tai patofysiologiaa käsittämään. Älä huoli, en minäkään kykene, sitä vartenhan meillä on terveydenhuollon ammattilaiset!
Suomi 2022: kaupoissa näkee pikkulapsia tutti suussa ja ÄLYLAITE pikku käsissä? Onko mitään surullisempaa kuin pienen lapsen "vanhempaintyö" ulkoistetaan älylaitteen piippaaviin ja koukuttaviin sisältöihin?
Nämä laitteet koukuttavat lapset ja heidän aivot eivät toimi kuten meidän joiden lapsuudessa ei ollut mitään älylaitteita vaan leikittiin ja kehitettiin juttuja omalla mielikuvituksella leikkeihin.
Oli ainakin minun lapsuudessa 80-luvulla lapsia joiden oppiminen oli huonoa ja käytös ennalta arvaamatonta. Nykyään tälle annetaan nimi ja tabletti suuhun niin kaikki on hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi 2022: kaupoissa näkee pikkulapsia tutti suussa ja ÄLYLAITE pikku käsissä? Onko mitään surullisempaa kuin pienen lapsen "vanhempaintyö" ulkoistetaan älylaitteen piippaaviin ja koukuttaviin sisältöihin?
Nämä laitteet koukuttavat lapset ja heidän aivot eivät toimi kuten meidän joiden lapsuudessa ei ollut mitään älylaitteita vaan leikittiin ja kehitettiin juttuja omalla mielikuvituksella leikkeihin.
Oli ainakin minun lapsuudessa 80-luvulla lapsia joiden oppiminen oli huonoa ja käytös ennalta arvaamatonta. Nykyään tälle annetaan nimi ja tabletti suuhun niin kaikki on hyvin?
Ei sitä tablettia kyllä olla ensimmäisenä tarjoamassa lääkärinkään taholta. Muunlaista apua suositellaan ensin mut sitä ei vaan ole saatavilla! Vähän niinkun aikuisille suositellaan ihan ensin laihdutusta ja sitten vasta kolesteroli tai verenpainelääkkeitä. Ei jokainen aikuinenkaan osaa laihduttaa, eikä tavallinen äiti tai isä korvata psyk.sh:n tarjoamaa valmennusta nepsy-lapselle. Sitten tullaan vaan toimeen niillä eväillä mitkä on käytössä: vilkkaalle lapselle työnnetään padi kouraan kaupassa, ettei se häiritsisi muita asiakkaita.
Muistan kun pentuna joskus 90-luvulla pikkusiskolla oli ihan karsea uhmaikä ja jouduin aina koulun jälkeen hakeen sitä tarhasta ja käymään kaupassa: joskus se heittäytyi kaupassa lattialle ja kerran kaupan eteisessä. Jätin sen niille sijoilleen karjumaan, eikä yksikään muu asiakas tullut neuvomaan tai kauhistelemaan tai soittanut paikalle sossuja. Siskokin läpsytteli pian perässä kun huomasi, että jää oikeasti yksin jos ei ala jalka nousta toisen eteen.
Nykyisin jos lapsi istuu ostoskärrissä ja tuijottaa älylaitetta tulee tätille paha mieli. Jos se taas höpöttää kuin papupata tai hypeltää kaikkia hyllyjä, kuten lapsen on tapana, täti paheksuu kun tätillä on vähän kireällä hermot. Kotiinkaan sitä ei voi jättää, kun sitten siitä tulee uusavuton nuori, joka ei osaa asioida kaupassa tai edes käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa. Sen pitäisi siis olla kehdosta saakka pieni, kauniisti kammattu aikuinen niin tätillä ei olisi ehkä niin paljon arvostelevia mielipiteitä.
Ihme kun syntyvyys laskee koko ajan kantiksien keskuudessa..
Ennen niitä vain kutsuttiin eri nimellä. Nykyään kaikkeen pitää olla diagnoosi. Osa ADHD-tyypeistä ei vaan ole oppinut keskittymään huonon kotikasvatuksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Useimmat adhd- ja muut ongelmalapset tulevat kodeista, joissa käytetään älylaitteita rajattomasti. Rajat siihen lasten (ja omaan) pelaamiseen ja somettamiseen, vanhemmat, ellette halua tuhota lastenne aivoja! t. alakoulun opettaja
Ja toisena kasvatuksen puute. Ihan jokainen kirjainyhdistelmä, jonka tiedän, on sellaisesta kodista, missä ei ole minkäänlaista kasvatusta. Edes vaatteita ei kolmivuotias saa päälleen, kun ei halua ja siitä isommat saavat raivarin, jos ruoka on väärää, postiauto ei kääntynyt oikealle tai isä seisoo väärässä asennossa.
Varmasti on oikeita ADHD:eitä jne., mutta olisi kiire karsia turhat pois. Kohta ei tiedetä yhtään, kuka oikeasti tarvitsee apua ja kuka ei.
Vähän sama, kuin se oikeasti allerginen ja yök-en-tykkää -allerginen. Toinen sairastuu ruuasta aina, toinen taas syö oireetta, jos on tarpeeksi hyvää tarjolla.
Kyllä niihin on ihan oikeat diagnostiset kriteerit joita arvioi ammattilainen. En tiedä käykö sinun työpaikallasi useinkin maallikko arvioimassa sinun työsi tulokset vääriksi(?) Huomasin, että alapeukutit myös kommenttini, jossa kiitin luokanopettajaa vaivannäöstään, kun on keskustellut aineenopettajien kanssa poikani oppimista ja ryhmässä toimimista helpottavista pienistä muutoksista. Joko on niin, että olet sitä mieltä, ettei diabeetikonkaan tule saada syödä ylimääräistä välipalaa kun huomaa verensokeritasapainonsa heikkenevän "kun ei tavalliset lapsetkaan saa" tai sitten kuulut tähän tietämättömien ryhmään, joka pitää jokaista neuropsykiatrista tai psykiatrista sairautta huuhaana, koska sinä et kykene niiden etiologiaa tai patofysiologiaa käsittämään. Älä huoli, en minäkään kykene, sitä vartenhan meillä on terveydenhuollon ammattilaiset!
Olen hieman eri mieltä. Olen itse todistanut, että päättäväinen äiti kyllä saa lapselleen AHDD-diagnoosin kun vaan sinnikkäästi painostaa siihen terveydenhuoltoa. Ja lääkityksen. Kumma kyllä lääkityskään ei. näytä auttavan.
Vierailija kirjoitti:
Ennen niitä vain kutsuttiin eri nimellä. Nykyään kaikkeen pitää olla diagnoosi. Osa ADHD-tyypeistä ei vaan ole oppinut keskittymään huonon kotikasvatuksen takia.
Kurittomiksihan niitä ennen kutsuttiin. Mutta sitten käyttöön tulivat lasut, joiden myötä kurinpidosta tuli liian riskialtista toimintaa vanhemmille. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hankkia lapselle diagnoosi.
Oli niitä toki, mutta ei yleensä diagnosoitu mitenkään. Laitettiin tarkkailu- tai apukouluun, jos ei koulunkäynti sujunut millään, tai häiritsi liikaa muita normaaliluokassa.
Mutta oli niitä myös vähemmän, koska ympäristö vaati lapselta paljon vähemmän, ja toisaalta heitä "tarkkailtiin kriittisesti" ongelmien löytämismielessä paljon vähemmän. Niinpä sellaiset mitkä nykyään katsottaisiin vaikka lieväksi AD(H)D:ksi tai Aspergeriksi/autismiksi, katsottiin vaan kuuluvan ihan normaaliin persoonien ja temperamenttien vaihteluun. He pärjäilivät usein ihan kohtuullisesti opettajavetoisessa koulussa ja vähemmän hajottavia ärsykkeitä sisältäneessä maailmassa.
Pidettiin myös ihan ok:na, jos koulu ei vaan ollut kaikkien juttu. Jotenkin se oli läpi lusittava, mutta jos niin sanotusti ei ollut lukupäätä tai koulunpenkeissä istuskelu tuntui pitkäpiimäiseltä ja ei-kiinnostavalta niin ei sitä isona ongelmana pidetty. No siitä tulee varmaan sitten duunari, mikä on ihan ok koska duunaria aina tarvitaan, useimmat ajatteli. Nykyään oltaisiin kovin huolissaan siitä, ettei ole sellainen ihminen jonka luonteelle ja kapasiteetille sopii koulunkäynti kovin hyvin.
Siksi, kun vanhempien tekemättömälle työlle pitää saada joku hyväksytty nimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen niitä vain kutsuttiin eri nimellä. Nykyään kaikkeen pitää olla diagnoosi. Osa ADHD-tyypeistä ei vaan ole oppinut keskittymään huonon kotikasvatuksen takia.
Kurittomiksihan niitä ennen kutsuttiin. Mutta sitten käyttöön tulivat lasut, joiden myötä kurinpidosta tuli liian riskialtista toimintaa vanhemmille. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hankkia lapselle diagnoosi.
mitä hemmetin lässyttämistä tää nyt taas. valtaosa nepsyistä ei häiriköi muita millään tavalla, korkeintaan tarttemalla enemmän aikuisen apua vaikka nyt sit koululuokassa https://www.samk.fi/uutiset/viisi-asiaa-jotka-jokaisen-on-hyva-tietaa-n…
mites sinä kuritat lapsesta pois vaikka änkytyksen; epäselvän käsialan; kellonaikojen ymmärtämättömyyden; käsien tai vaatteiden likaamisen pelon; hajamielisyyden; ylikiinnostuksen johonkin yhteen yksittäiseen asiaan tai ilmiöön, vaikka avaruuteen jne jne
Ja mitä kuvittelet, että vanhemmat ajattelee hyötyvänsä diagnoosista? Oisko se vaikka se terveydenhuollon apu, jonka sun täydellinen lapsesi saa automaattisesti kun menee päivystykseen baletissa taittuneen nilkkansa kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Useimmat adhd- ja muut ongelmalapset tulevat kodeista, joissa käytetään älylaitteita rajattomasti. Rajat siihen lasten (ja omaan) pelaamiseen ja somettamiseen, vanhemmat, ellette halua tuhota lastenne aivoja! t. alakoulun opettaja
Ja toisena kasvatuksen puute. Ihan jokainen kirjainyhdistelmä, jonka tiedän, on sellaisesta kodista, missä ei ole minkäänlaista kasvatusta. Edes vaatteita ei kolmivuotias saa päälleen, kun ei halua ja siitä isommat saavat raivarin, jos ruoka on väärää, postiauto ei kääntynyt oikealle tai isä seisoo väärässä asennossa.
Varmasti on oikeita ADHD:eitä jne., mutta olisi kiire karsia turhat pois. Kohta ei tiedetä yhtään, kuka oikeasti tarvitsee apua ja kuka ei.
Vähän sama, kuin se oikeasti allerginen ja yök-en-tykkää -allerginen. Toinen sairastuu ruuasta aina, toinen taas syö oireetta, jos on tarpeeksi hyvää tarjolla.
Kyllä niihin on ihan oikeat diagnostiset kriteerit joita arvioi ammattilainen. En tiedä käykö sinun työpaikallasi useinkin maallikko arvioimassa sinun työsi tulokset vääriksi(?) Huomasin, että alapeukutit myös kommenttini, jossa kiitin luokanopettajaa vaivannäöstään, kun on keskustellut aineenopettajien kanssa poikani oppimista ja ryhmässä toimimista helpottavista pienistä muutoksista. Joko on niin, että olet sitä mieltä, ettei diabeetikonkaan tule saada syödä ylimääräistä välipalaa kun huomaa verensokeritasapainonsa heikkenevän "kun ei tavalliset lapsetkaan saa" tai sitten kuulut tähän tietämättömien ryhmään, joka pitää jokaista neuropsykiatrista tai psykiatrista sairautta huuhaana, koska sinä et kykene niiden etiologiaa tai patofysiologiaa käsittämään. Älä huoli, en minäkään kykene, sitä vartenhan meillä on terveydenhuollon ammattilaiset!
Olen hieman eri mieltä. Olen itse todistanut, että päättäväinen äiti kyllä saa lapselleen AHDD-diagnoosin kun vaan sinnikkäästi painostaa siihen terveydenhuoltoa. Ja lääkityksen. Kumma kyllä lääkityskään ei. näytä auttavan.
Syyllistyit sitten vaitiolovelvollisuutesi rikkomiseen?
Mitäpä se äiti sinusta siitä diagnoosista halusi henkilökohtaisesti hyötyä?
Niinpä. Miksi oi miksi tuosta hyvin tepsivästä keinosta piti luopua?