Vihaan mieheni itsekeskeistä käytöshäiriöistä 7v tytärtä

Kyllä siihen tottuu, kun ottaa asiaan etäisyyttä. Miehen lapsi on meillä joka toisen viikonlopun ja silloin olen yleensä toisaalla tai ihan omissa oloissani

"Miehen 7v tytär on jotenkin kasvatettu aivan kieroon. Ei kestä lainkaan sitä, että aikuiset puhuvat keskenään, keskeyttää ja kiljuu välittömästi. Käskyt tää jatkuvasti isäänsä, eli ei edes osaa koskaan kysyä nätisti mitään."

On muuten yleistä. Aivan itkettää katsoa ja kuunnella kun kakarat pyörittää showta ja käskyttää vanhempiaan vieraidenkin läsnäollessa, pahimmillaan vielä virnuilevat päälle.  Ja vanhemmat alistuneesti antaa tämän tapahtua.

Itselleen kun pitää olla rehellinen vihaan jopa sitä miten miehen lapsia hengittää, joten en tapaa häntä enää lainkaan. Ja kyllä hän on ylimielinen, jne. Nyt jouduin hänen kanssaan väistämättä olemaan samassa tilassa kun oli miehen isän hautajaiset ja hänen käytös oli siellä todella tympeää.

Porvoolaislapsilla on omat tapansa.

Mitäpä jos seuraavalla kerralla ehdottaisit itse, että soitettaiskos tästä jutusta sun äidille?

Vierailija kirjoitti:

Porvoolaislapsilla on omat tapansa.

Mitäpä jos seuraavalla kerralla ehdottaisit itse, että soitettaiskos tästä jutusta sun äidille?

Meillä ei tarvitse paljon ehdotella kun lapsi soittaa 3-5 kertaa tunnissa. :D

Tämä tytär nukkuu vielä isänsä sängyssäni, ja heti kuulemma jos isä lähtee hetkeksi katsomaan esim TV tä ja lapsi herää niin alkaa kauhea itku ja isä ei saa mennä minnekään.. Miten voisin edes muuttaa yhteen. Muuten siis olen aina miehen asunnossa, paitsi toistaiseksi olen ollut pakotettu menemään omaan yksilön miehen "käskystä". En tosin tiedä, kestäisinkö edes katsella tuollaista käytöstä tämän enempää. Sieppaa niin että menee aina muutama päivä, kun "palaudun" siitä mitä näin.

Osittain tässä on toki jotain primitiivisiä mustasukkaisia tuntemuksia minulta, mutta kyllä tuo käytös minua vain ärsyttää tajuttomasti. Mietin vain, että voiko tällaiseen tosiaan tottua vai pitäisikö vain joutua luopumaan miehestä tämän pikkuriiviön takia. :( Ap

Vierailija kirjoitti:

Porvoolaislapsilla on omat tapansa.

Mitäpä jos seuraavalla kerralla ehdottaisit itse, että soitettaiskos tästä jutusta sun äidille?

Oli provo tai ei tunnistin mieheni lapsen piirteitä tuosta kuvauksesta.

No poispilattua penskaa inhoaa kaikki, loppupeleissä omat vanhemmatkin. Eikä sille sairaalle syyllisyyskierteelle kukaan ulkopuolinen mitään voi. Pysyttele etäällä vaan. Ellei isä tajua laittaa rajoja lapselle niin ei sinulla ole sananvaltaa asioihin. Voithan suositella perheneuvolaa koska näet selkeästi kasvatuksessa ongelmaa.

Isona nää pikkuprinsessat sitten masentuu kun muu maailma ei tottelekaan heitä. Huono yksinäinen elämä edessä jos ei osaa käyttäytyä.

Kyllä näitä on valitettavan paljon. Yleensä sellaisten (äitien) lapsia, joilla on hallitseva ja määräilevä äiti. Omat lapset halutaan kasvattaa toisin, mutta unohdetaan rajat. Lapsi määrää, mitä syödään, mitä tehdään jne. ja vanhemmat tottelevat kiltisti. Ei ymmärretä sitä, että lapsi on liian suuren tehtävän edessä, kun häneltä kysellään koko ajan, syödäänkö sitä vai tätä, mentäiskö nyt sinne lääkäriin ja puettaisiko tänään lämpimämpää vaatetta päälle. Kyllä hän saa päättää, laittaako tänään punaisen vai sinisen paidan, ottaako omenan vai banaanin, mutta ei voi pyörittää koko perheen arkea mielensä mukaan. Se on vanhempien tehtävä. Se päättää, kenellä on vastuu.

Veikkaan, että muutaman vuoden päästä äitinsä on täysin helisemässä, ja isän naureskelu hyytynyt, ja teidän parisuhteenne kriisissä, ellei vanhemmat herää.

Miksi olet kyseisen käytetyn miehen kanssa?

Apuva kirjoitti:

Tämä tytär nukkuu vielä isänsä sängyssäni, ja heti kuulemma jos isä lähtee hetkeksi katsomaan esim TV tä ja lapsi herää niin alkaa kauhea itku ja isä ei saa mennä minnekään.. Miten voisin edes muuttaa yhteen. Muuten siis olen aina miehen asunnossa, paitsi toistaiseksi olen ollut pakotettu menemään omaan yksilön miehen "käskystä". En tosin tiedä, kestäisinkö edes katsella tuollaista käytöstä tämän enempää. Sieppaa niin että menee aina muutama päivä, kun "palaudun" siitä mitä näin.

Osittain tässä on toki jotain primitiivisiä mustasukkaisia tuntemuksia minulta, mutta kyllä tuo käytös minua vain ärsyttää tajuttomasti. Mietin vain, että voiko tällaiseen tosiaan tottua vai pitäisikö vain joutua luopumaan miehestä tämän pikkuriiviön takia. :( Ap

Ei tarvi kun elät sitä omaa elämää kun miehen lapsi on käymässä isällään. Tapaat kavereita, harrastat, otat pitkää viikonloppua ja lähdet matkalle, jne. Parisuhteessa voi olla ilman yhteen muuttoakin ja sitä ehtii kun lapsi tuosta vähän kasvaa.

Joo, lapsella ei ole kavereita lainkaan koulun ulkopuolella. Ei edes opi siis kavereidenkaan kautta esim. jakamaan ja toimimaan yhdessä. Se kiljunta on kyllä katseilta ja en ihmettele, jos kukaan ei halua olla hänen kaverinsa, ainakaan myöhemmin. Aina hänen pitää päästä Linnanmäelle, kylpylöihin ja Hoploppiin joka vkloppu kun on täällä.

Hänen pitää yksinkertaisesti saada aivan kaikki, mitä hän näkee ja josta puhutaan. Onneksi isä ei ole ostelija, vaikka rahaa onkin. Mummi sen sijaan on, mutta se nyt vielä menettelee..

Tiedän, että tuo lapsi kasvatuksesta tulee toki eniten kärsimään. Äiti soittaa aivan joka asiasta koululle, tai tuolloin päiväkotiin. Miten lapsi oppii käsittelemään negatiivisia tunteita, kun heti äiti vaan tekee valituksen jos hänen lastaan on muka kohdeltu väärin..Tulee olemaan kyllä ahdistunut ja masentunut nuori/ aikuinen tuo tyttönen. Ap

"Voiko tällaiseen lapseen tottua ja suhtautua oikein?"

Voi, tosin vaatii sinulta kasvamista aikuiseksi. Aikuinen ihminen hillitsee tunteensa ja ymmärtää avioeron satuttamaa lasta ja ymmärtää sen asian, että kyseessä on ihminen, joka on ollut tässä maailmassa seitsemän vuotta.

Seitsemän vuoden jälkeen joku "vihaa" tätä lasta.

Etsi vaan toinen suhde. Ei lapsen käytöksen takia vaan omien tunteidesi. Muista etsiä se suhde sellaisen miehen kanssa, jolla ei ole lapsia.

Musta kuulostaa kyllä enemmänkin siltä, että lapsi hakee turvaa. Tuntee ehkä itsensä jollain (alitajuisella) tasolla hylätyksi. Paha sanoa kun ei tiedä tytön taustoja tarkemnin.

Mutta siis ehdottomasti mun mielestä kuulostaa siltä että lapsi kaipaa rakkautta ja rajoja. Selkeät säännöt, mutta myös paljon rakkautta ja läheisyyttä. Isän (ja mahdollisesti myös äidin) pitäisi nyt ottaa ohjat käsiinsä. Kaikkea ei pidä hyväksyä, mutta lapsen pitää saada kuitenkin tuntea olonsa rurvalliseksi ja rakastetuksi molemmissa kodeissaan.

Jos tämä ei ole provo, niin vanhempien syytähän tuo on täysin, enkä ymmärrä miten viitsit katsella noin paskaa isimiestä hetkeäkään.

Tekiskö se erokin muuten vähän tuollaisia lapsia? Mulla pikkuisen sama kokemus eksän lapsesta. Oli kyllä ihan mukava tyttönen, mutta vähän turhan paljon sai pompteltua isäänsä miten halusi, joka itseäni hermostutti. Varmaan kuviossa jotain kun harvoin näkee, niin syyllisyys ja tapaamisten harvinaisuus tekee sen, ettei rajoja huvita niin pitää ja läheisyyskin on jotenkin takertuvaa. En tiedä, tuli vaan mieleen.

Tämä ei todellakaan ole Provo. Miten jaksaisin keksiä päästä tällaisia. Täysin totta, ja varmaan löytänyt miehen jonka lapsen käytös lähes pahimmasta päästä.. Äiti tosiaan todella määräilevaa isää kohtaan ja hallinnut tätä aivan täysin avioliiton aikana. Äiti jopa soittaa kaikki syyttelevät puhelut lapsen kuullen, jolloin ehkä jopa oppii, ettei isää tarvitse totella. Kirjoitin, koska ottaa tunteisiin ja kovasti.. Mielenterveyteni takia minun pitäisi erota. On vain niin vaikeaa, mutta faktat pitäisi vaan tunnustaa. :( Ap

Apuva kirjoitti:

Tämä tytär nukkuu vielä isänsä sängyssäni, ja heti kuulemma jos isä lähtee hetkeksi katsomaan esim TV tä ja lapsi herää niin alkaa kauhea itku ja isä ei saa mennä minnekään.. Miten voisin edes muuttaa yhteen. Muuten siis olen aina miehen asunnossa, paitsi toistaiseksi olen ollut pakotettu menemään omaan yksilön miehen "käskystä". En tosin tiedä, kestäisinkö edes katsella tuollaista käytöstä tämän enempää. Sieppaa niin että menee aina muutama päivä, kun "palaudun" siitä mitä näin.

Osittain tässä on toki jotain primitiivisiä mustasukkaisia tuntemuksia minulta, mutta kyllä tuo käytös minua vain ärsyttää tajuttomasti. Mietin vain, että voiko tällaiseen tosiaan tottua vai pitäisikö vain joutua luopumaan miehestä tämän pikkuriiviön takia. :( Ap

Okei no ymmärrän että lapsi ärsyttää, mutta ongelma on 100% miehesi. Itse eroaisin.

Apuva kirjoitti:

Tämä tytär nukkuu vielä isänsä sängyssäni, ja heti kuulemma jos isä lähtee hetkeksi katsomaan esim TV tä ja lapsi herää niin alkaa kauhea itku ja isä ei saa mennä minnekään.. Miten voisin edes muuttaa yhteen. Muuten siis olen aina miehen asunnossa, paitsi toistaiseksi olen ollut pakotettu menemään omaan yksilön miehen "käskystä". En tosin tiedä, kestäisinkö edes katsella tuollaista käytöstä tämän enempää. Sieppaa niin että menee aina muutama päivä, kun "palaudun" siitä mitä näin.

Osittain tässä on toki jotain primitiivisiä mustasukkaisia tuntemuksia minulta, mutta kyllä tuo käytös minua vain ärsyttää tajuttomasti. Mietin vain, että voiko tällaiseen tosiaan tottua vai pitäisikö vain joutua luopumaan miehestä tämän pikkuriiviön takia. :( Ap

Ai kauhea, mikä tilanne. Onneksi sinulla on oma asunto. Sinuna en kyllä muuttaisi yhteen. Palaverin paikka tuo olisi minusta, kun isä ei ilmeisesti näe tuossa mitään outoa. Ja ilmeisesti äiti vatkaa tätä kuviota vielä tahollaan lisäten tytön häiriökäyttäytymistä. Se mustasukkaisuus taitaa vaivata sekä äitiä, että tytärtä.

Äidin pitää osata päästää tytöstä irti, silloin kun tyttö on isällään, ja kertoa tytölle, että jatkuva soittelu ei ole ok. Isän pitää pysyä myös jämäkkänä, ja tehdä tytölle selväksi, että itkuraivarit ja huono käytös eivät ole sallittuja.

Mutta että voiko tuohon tottua? En usko..

Siis äitihän soitti isälleen, että lapsi saa soittaa aina kun tekee mieli. Tiettyinä viikkoina tämä on isällään yhtenä päivänä 3h illalla ja tällöinkin tämän piti soitella. Isä kielsi ja äitiltå tuli tiukat säännöt isälle, että aina pitää saada soittaa. Isä kieltämättä on aivan alistettu, eikä laita lainkaan hanttiin..ei exälleen eikä lapselleen.. Ap