Vihaan mieheni itsekeskeistä käytöshäiriöistä 7v tytärtä

Nykyvanhemmat on peloteltu lasulla niin perusteellisesti, että eivät uskalla olla tiukkoja, kurittamisesta puhumattakaan.

Päälle päätteeksi media on täynnä jauhamista siitä, että kuri pilaa lapsen itsetunnon ja aiheuttaa traumoja. Ainoa mitä saisi tehdä olematta "hirviövanhempi" on tunteiden sanoitus.

Älkää hyvät ihmiset lähtekö uusperhesekoiluun. Helppo valinta. Pidän lapsista ja omiakin on. Naisystäväksi pääsee, mutta ei saman katon alle asumaan.

Kun otat eronneen miehen, lapset tulevat samassa paketissa, halusit tai et. Et voi mitenkään väittää, että et tätä olisi etukäteen tiennyt. Olen tehnyt tietoisen valinnan, nyt näet mitä kaikkea se voi mukanaan tuoda.

Jos tilanne on sinulle liikaa, päätät suhteen etkä siirrä vihantunteita lapseen. Miehesi on hänet kasvattanut, ja jos on siinä noin epäonnistunut niin ei liene muutenkaan ihan laatukamaa.

Jos nyt mammat jättäisivät ihmisvihassaan edes lapset rauhaan, jookos? Eikö se riitä, että saa täysin legitiimisti, sydämensä pohjasta vihata miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat on peloteltu lasulla niin perusteellisesti, että eivät uskalla olla tiukkoja, kurittamisesta puhumattakaan.

Päälle päätteeksi media on täynnä jauhamista siitä, että kuri pilaa lapsen itsetunnon ja aiheuttaa traumoja. Ainoa mitä saisi tehdä olematta "hirviövanhempi" on tunteiden sanoitus.

Tässä tapauksessa on todennäköisesti kyse siitä, että lasta ei ole pienenä hoidettu eikä kasvatettu hyvin. Niinpä lapsella ei ole ikätasoisia keinoja säädellä tunteitaan ja käyttäytymistään. Siksi kurin vaatiminen on tässä tapauksessa vähän hassua. Mun lapset on hoidettu lempeästi, ei kurittamalla, ja he ovat kaikki osanneet 7-vuotiaina käyttäytyä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Siis äitihän soitti isälleen, että lapsi saa soittaa aina kun tekee mieli. Tiettyinä viikkoina tämä on isällään yhtenä päivänä 3h illalla ja tällöinkin tämän piti soitella. Isä kielsi ja äitiltå tuli tiukat säännöt isälle, että aina pitää saada soittaa. Isä kieltämättä on aivan alistettu, eikä laita lainkaan hanttiin..ei exälleen eikä lapselleen.. Ap

Edelleenkin 100% miehen ongelma. Exä voi olla mielipuoli mutta miehen ei tarvitsisi suostua tuollaiseen. Hän VALITSEE miellyttää exäänsä lapsensa ja sinun tunteittesi kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Miehen vika! Miehen vika! Sinulla on täysi oikeus vihata miehen lasta - you go girl! Anna sille bastardille luunappi!

Miehen vika eikä lapsen, kuten useimmat vastaajat ovat täällä sanoneet.

Vanhemmuudessa on näköjään isot ongelmat ja tuota menoa ollaan kohta lastenpsykiatrian asiakkaita.

Jos jatkat suhdetta, älä muuta yhteen, ja pidä itsesi mahdollisimman etäällä tästä koko lapsikuviosta. Älä sekaannu siihen millään tavalla.

Vietä aikaa miehen kanssa vain, kun lapsi ei ole paikalla.

Jos on pakko seurustella isämiehen kanssa, älkää muuttaako samaan asuntoon.

Paljolta murheelta säästyy, kun voi oman ajan hengittää vapaasti. Ja kun on yhdessä, se ei ole pakko, vaan vapaaehtoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat on peloteltu lasulla niin perusteellisesti, että eivät uskalla olla tiukkoja, kurittamisesta puhumattakaan.

Päälle päätteeksi media on täynnä jauhamista siitä, että kuri pilaa lapsen itsetunnon ja aiheuttaa traumoja. Ainoa mitä saisi tehdä olematta "hirviövanhempi" on tunteiden sanoitus.

Tässä tapauksessa on todennäköisesti kyse siitä, että lasta ei ole pienenä hoidettu eikä kasvatettu hyvin. Niinpä lapsella ei ole ikätasoisia keinoja säädellä tunteitaan ja käyttäytymistään. Siksi kurin vaatiminen on tässä tapauksessa vähän hassua. Mun lapset on hoidettu lempeästi, ei kurittamalla, ja he ovat kaikki osanneet 7-vuotiaina käyttäytyä hyvin.

Lapsi haluaa ajaa omaa etuaan ja maksimoida oman hyötynsä. Silloin kun lapsen oma etu on vanhempien määräysten kanssa ristiriidassa niin ei siinä pelkkä lempeys auta. Pelkästä lempeydestä lapsi vaan hoksaa, että vanhempi on niin heikko, että se yli voi kävellä seurauksitta.

Ihan sama juttu on, että jos poliisi rosvon kiinni saadessaan vaan halaisi sitä rosvoa ja sanoisi, että muistahan ensi kerralla pitää tunteesi paremmin hallinnassa niin ei tule toisille paha mieli. Se rosvohan  nauraisi sellaiselle poliisille ja jatkossa ei edes yrittäisi salata rosvoiluja.

Tämäkin ketju toimii loistavana vahvistuksena sille miksi ei tullut omia lapsia.

se on just näin.

Minulla on oma koti ja miehelläni on oma koti. Lasten lahjat ovat miehen vastuulla. Ja miehen vastuulla on lasten hoito. Nähdään pari kertaa viikossa miehen lapsivapaalla. Menee paremmin niin.

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset lähtekö uusperhesekoiluun. Helppo valinta. Pidän lapsista ja omiakin on. Naisystäväksi pääsee, mutta ei saman katon alle asumaan.

Käännä asia toisin päin. Jos lapsesi ovat sinulle 'kaikki kaikessa', niin entäpä jos rakkaan lapsesi tuleva puoliso pettää häntä ja jättää hänet. Toivotko, että lapsesi tämän takia elää elämänsä yksin ilman kumppanuutta, koska pitää rangaista siitä, että tehnyt lapsia ihmisen kanssa, joka hänet hylkäsi?

Suosittelen ap:ta kuuntelemaan Auta Antti -podcastin jakso Perhe ja parisuhde. Ei ehkä muuta tilannetta, mutta helpottaa sun oloa.

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset lähtekö uusperhesekoiluun. Helppo valinta. Pidän lapsista ja omiakin on. Naisystäväksi pääsee, mutta ei saman katon alle asumaan.

Tai sitten kasvattajaa niistä lapsistamme mukavia ihmisiä, eikä mt-nuoria.

Kirjoitinko minä tämän?! Niin tutulta kuulostaa. Jaksan tilannetta, koska en enää yritä olla osallistuva aikuinen vaan jättäydyn suosiolla sivummalle. Mies on vastuuntuntoinen ja kärsii lapsen käytöksestä jopa enemmän. Puolisona hän on hyvä ja se on minulle tärkeintä. Meillä ei lapsia ole eikä tule.

Luulen että aikaa myöten tyttären käynnit vähenevät. Tuollaista pientä lasta on vielä helppo viihdyttää, mutta mitä tekemistä teinitytöllä ja isällä olisi, kun eivät nytkään tee mitään yhdessä vaan isä kuljettaa tätä kiljukaulaa huvituksesta toiseen. Nukkuminen myös mietityttää..

Mies ei taida olla vielä valmis omaan elämäänsä ja sen määrittelyyn miten hän hoitaa omat ja lapsensa asiat. Mun mies oli eronnut jo vuosia aiemmin kun hänet tapasin, mutta silti sain pikku hiljaa huomata miten hän edelleen toisti samaa kaavaa exän kanssa, kuunteli täysin joutavat haukkumispuhelut, ja syylistämiset, ja suostui lopulta aina kaikkeen mitä exä vaati. Minulle hän sanoi että niin oli helpompaa. Kysyin sitten mieheltä että olisiko hän valmis ottamaan meidän perheen asiat prioriteettilistalla ykköseksi, ja aloittamaan toiminnan joka tähtää ensisijaisestai meidän perheen hyvinvointiin, ja hän oli. Ensimmäien askel oli se että mies vaati että lasten asiat hoidetaan viestittelemällä. Ainoastaan ns. hätätapauksissa sai exä soittaa, eli jos oli hyvin akuutti asia. Jos exä kuitenkin soitti, ja hän alkoi vaatimaan ja haukkumaan niin mies sanoi ensin että hän ei kuuntele tällaista, sitten että laita viestillä lasten asiat niinkuin on sovittu, ja lopuksi sulki luurin exän korvaan. Tämä aiheutti noin vuoden kestävän hullunmyllyn, koska exä ei voinut sulattaa sitä että mieheni ei ollut enää hänen varamiehensä, vaan minun mieheni, ja lastensa isä, eikä mikään äidin hovihoitaja lapsille. Vuorin tuli huutopuhelua, itkupuhelua, haukkumispuhelua, uhkailupuhelua, ja sama toistui viesteissä kun luuri lyötiin korvaan. Haettiin lopulta ihan oikeudesta asti vauhtia, ja siellä oli suuri hyöty näistä viesteistä jotka tietysti mieheni piti tallessa. Nyt on mennyt hyvin jo pari vuotta.

Olen seurannut läheltä muutamaakin eroperhettä. Tätä olen havainnut:

- Ydinperheessä vanhemmilla on enemmän uskallusta kasvattaa, koska ei podeta huonoa omaatuntoa tms.

- Erossa jopa molempi vanhempi tai ainakin toinen ei uskalla enää olla vanhempi, vaan pyrkivät/pyrkii miellyttämään. Yhteisestä ajasta pyritään tekemään miellyttävää, mukavaa ja sujuvaa (mitä oikea elämä ei ole), jolloin miellyttämisen halussa ei enää uskalleta kasvattaa ja antaa sitä vastarintaa, mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen terveeksi ja normaaliksi ihmiseksi.

- Lapset oppivat pian kuvion (älykkäitä kun ovat, mutta eivät vielä muut huomioivia). He alkavat käyttää vanhemman miellyttämisen tarvetta hyväkseen ja manipuloivat saadakseen asiat juuri itselleen mieluiseksi. Lopputulos on lapsia, joita ei uskallettu kasvattaa ja lopulta he ovat se kärsivä osapuoli, kuun muut väsyvät heihin.

Oli kyse mistä perhetyypistä vain, niin älkää unohtako kasvattamista. Miellyttämällä tulee vain mt-ongelmia ja onnettomuutta.

totuustorvi kirjoitti:

Kun otat eronneen miehen, lapset tulevat samassa paketissa, halusit tai et. Et voi mitenkään väittää, että et tätä olisi etukäteen tiennyt. Olen tehnyt tietoisen valinnan, nyt näet mitä kaikkea se voi mukanaan tuoda.

Jos tilanne on sinulle liikaa, päätät suhteen etkä siirrä vihantunteita lapseen. Miehesi on hänet kasvattanut, ja jos on siinä noin epäonnistunut niin ei liene muutenkaan ihan laatukamaa.

Lasta ei kasvata pelkästään isä, jos lapsi asuu äitinsä luona...

Minä olen pyrkinyt kasvattamaan lapseni rakastan, mutta myös muut huomioimaan. Hyvät tavat, hyvä käytös ja ystävällinen suhtautuminen muihin.

Äitipuolelta tullut silkkaa ylistystä, että tuollaisista lapsista on helppo pitää.