Vihaan mieheni itsekeskeistä käytöshäiriöistä 7v tytärtä

On tämä provo tai ei, niin kuvaus on monen tosielämästä. Sanoisin ap:lle että pidä oma asunto, tapaa miestä kun hän on ilman lasta. Meillä mies muutti minun asuntooni 400 km päästä ja tapaa lastaan harvakseltaan. Minä poistun aina kotoa lapsen kyläilyjen aikana. Omat lapseni jo aikuiset

Tiedän myös samanlaisia lapsia jotka käskyttävät ja määräävät täysin vanhempiaan, sellaisessa tilanteessa kyllä vanhemman uusi kumppani on aika heikossa asemassa. Jollei sitten pysty ystävällisesti mutta napakasti toteamaan että me toimimme nyt näin, vanhemmat voivat kysyä mielipiteitä lapsilta mutta päätökset tekevät vanhemmat. Tämä tietenkin helpompaa kumppanille jolla on omia lapsia ja sen kautta "auktoriteettia".

Myös tuo toiselle vanhemmalle suunnilleen jokaisen sanan raportointi puhelimitse tekee yhteiselosta aika vaikeaa, varmaan itse en uutena kumppanina jaksaisi kauaa

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut läheltä muutamaakin eroperhettä. Tätä olen havainnut:

- Ydinperheessä vanhemmilla on enemmän uskallusta kasvattaa, koska ei podeta huonoa omaatuntoa tms.

- Erossa jopa molempi vanhempi tai ainakin toinen ei uskalla enää olla vanhempi, vaan pyrkivät/pyrkii miellyttämään. Yhteisestä ajasta pyritään tekemään miellyttävää, mukavaa ja sujuvaa (mitä oikea elämä ei ole), jolloin miellyttämisen halussa ei enää uskalleta kasvattaa ja antaa sitä vastarintaa, mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen terveeksi ja normaaliksi ihmiseksi.

- Lapset oppivat pian kuvion (älykkäitä kun ovat, mutta eivät vielä muut huomioivia). He alkavat käyttää vanhemman miellyttämisen tarvetta hyväkseen ja manipuloivat saadakseen asiat juuri itselleen mieluiseksi. Lopputulos on lapsia, joita ei uskallettu kasvattaa ja lopulta he ovat se kärsivä osapuoli, kuun muut väsyvät heihin.

Oli kyse mistä perhetyypistä vain, niin älkää unohtako kasvattamista. Miellyttämällä tulee vain mt-ongelmia ja onnettomuutta.

Juuri näin. Tähän voi vielä lisätä, että erolasten ongelmat eivät ole uuden puolison syy, vaan joko biovanhempien eron tai sen, että eron jälkeisessä miellyttämispuuskassa unohtuu se kasvattava vanhemmuus. Uhreina ovat sekä lapset että uudet puolisot, mutta syy on biovanhemmissa, vaikka isän uutta niin kiva onkin syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Tytär oireilee isänsä uudesta suhteesta. Puhu miehellesi, että juttelee tyttärensä kanssa. Tytärtä luultavasti pelottaa, että isä hylkää hänet vuoksesi tai ei enää välitä hänestä. Miehsi taitaa olla vähän kädetön tässä asiassa, kun tilanne on jo päässyt tuohon pisteeseen.

Ei. Tyttö oireilee vanhempiensa erosta tai huonosta vanhemmuudesta. Tai on Asperger tms. Syy on vanhemmissa, ei isän uudessa.

Vierailija kirjoitti:

Siis äitihän soitti isälleen, että lapsi saa soittaa aina kun tekee mieli. Tiettyinä viikkoina tämä on isällään yhtenä päivänä 3h illalla ja tällöinkin tämän piti soitella. Isä kielsi ja äitiltå tuli tiukat säännöt isälle, että aina pitää saada soittaa. Isä kieltämättä on aivan alistettu, eikä laita lainkaan hanttiin..ei exälleen eikä lapselleen.. Ap

Mä en kattelis hetkeäkään tuollaista lapasta, joka on ihan kujalla omasta elämästään. Tarkoitan miestä. 

Pitää myös muistaa, että erityislasten vanhemmat eroavat selvästi enemmän, kuin normaalien lasten vanhemmat, koska jo erityislapset itsessään kuormittavat biovanhempien suhdetta niin paljon. Näin ollen uusperheisiin päätyy enemmän erityislapsia. Vanhemman pitäisi oikeasti osata olla tosi kriittinen sen suhteen, että olivatko lapsen ongelmat jo valmiiksi olemassa.

Tiedän perheen, jonka lapsi oli psykiatrisessa hoidossa jo ydinperheen aikana (nepsy). Ero tuli myöhemmin ja kappas vaan, yht'äkkiä äidistä lapsen ongelmat johtuivatkin isän uudesta, joka tuli kuvioihin muutama vuosi sen jälkeen, kun lasta oli jo psykiatrisella hoidettu. Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Siis äitihän soitti isälleen, että lapsi saa soittaa aina kun tekee mieli. Tiettyinä viikkoina tämä on isällään yhtenä päivänä 3h illalla ja tällöinkin tämän piti soitella. Isä kielsi ja äitiltå tuli tiukat säännöt isälle, että aina pitää saada soittaa. Isä kieltämättä on aivan alistettu, eikä laita lainkaan hanttiin..ei exälleen eikä lapselleen.. Ap

Mulle olisi varmaan miehen käytös enemmän turn Off kuin lapsen. En jaksaisi katsoa miestä, joka antaa 7-vuotiaan terrorisoida perheen elämää. Minun mielestäni lapsia pitäisi kasvattaa, koska hyvin harva on niin superlahjakas tapaus, että kasvaa ihan itsekseen kunnon ihmiseksi ilman mitään rajoja. Toivottavasti et ainakaan itse haaveile jälkikasvua tekeväsi noin vässykäsmäisen miehen kanssa. Hän jättäisi todennäköisesti kaiken rajojen asettamisen sinun harteillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär oireilee isänsä uudesta suhteesta. Puhu miehellesi, että juttelee tyttärensä kanssa. Tytärtä luultavasti pelottaa, että isä hylkää hänet vuoksesi tai ei enää välitä hänestä. Miehsi taitaa olla vähän kädetön tässä asiassa, kun tilanne on jo päässyt tuohon pisteeseen.

Ei. Tyttö oireilee vanhempiensa erosta tai huonosta vanhemmuudesta. Tai on Asperger tms. Syy on vanhemmissa, ei isän uudessa.

Ei. Kyllä se on niin, että ap on syyllinen, koska hänellä ei ole omia lapsia ja hän ei siis ymmärrä tästä(kään) asiasta yhtään mitään. Hän ei itse asiassa ymmärrä mistään mitään kun hänellä ei ole omia lapsia. Kun kyllä se on niin että niillä  vanhemmilla on sitä omaa lasta kohtaan se megalomaaninen vanhemman kokema rakkaus omaa lasta kohtaan joten ap:n tarina on itse asiassa täyttä puppua, koska se vanhemman kokema rakkaus omaa lasta kohtaan on vaan jotain niin käsittämätöntä, että tässä se taas nähdään, miten ne ei käsitäkään mitään, joilla ei ole omia lapsia. Kun se on niin käsittämätöntä edes käsitettäväksi.

(varoitus:tämä oli sarkasmia)

Vierailija kirjoitti:

"Miehen 7v tytär on jotenkin kasvatettu aivan kieroon. Ei kestä lainkaan sitä, että aikuiset puhuvat keskenään, keskeyttää ja kiljuu välittömästi. Käskyt tää jatkuvasti isäänsä, eli ei edes osaa koskaan kysyä nätisti mitään."

On muuten yleistä. Aivan itkettää katsoa ja kuunnella kun kakarat pyörittää showta ja käskyttää vanhempiaan vieraidenkin läsnäollessa, pahimmillaan vielä virnuilevat päälle.  Ja vanhemmat alistuneesti antaa tämän tapahtua.

Juu, on yleistä. Yksi tuttu lapsi saa tahtonsa läpi niin ilmiselvillä valheilla, ettei tosikaan. Hän voi keplotella tahtonsa läpi mitä erilaisemmilla keinoilla. Jos esim. omien karkkien syömisen jälkeen tekee mieli syödä sisaruksen karkit, valehdellaan äidille, että oikeastaan toinen sisarus ei tykkää karkista lainkaan. Tadaa, näin onnistuu sisaruksen karkkien syömiset silloin, kun ei ole kotona. Ei jeesus sentään, minkälaista manipulointia.  Jokainen tervejärkinen ihminen tajuaa, että ei ole lasta, joka ei tykkää karkista, jos on kerran päässyt sen makuun. 

Ei kannata deittailla miehiä keillä on lapsia. En jaksaisi moista showta. Mielummin vaikka joku 50-vuotias minkä lapsilla on jo oma elämä.

Säälittää toki tuo lapsi jos ei ole kavereita eikä kunnollista kasvatusta.

Kyllähän tuo miehesi on painettu exänsä toimesta tossun alle uhkailemalla ja kiristämällä. Huomaa niin lapsen käytöksestä, kuin exän järjettömästä kontrolloinnista - "miksi meni vettä nenään" jne.

Otan osaa, ei todellakaan kuulosta normaalilta. Mun 6,5-vuotias on kyllä herkkä, muttei tosiaankaan kiukuttele tuollaisista asioista kuin mitä aloitusviestissä kuvataan! 

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet kyseisen käytetyn miehen kanssa?

Mikä kysymys tää on? Jos miehellä ei ole lapsia, silloin hän ei ole pannut,vai mikä logiikka tässä takana on?

😂😂😂😂

Äitipuolet, isän lapset, avioerot.

Noin se usein menee, kuten tuossa aloittajan tapauksessa.

Miehesi ex vetelee naruista, ja yrittää saada kaikin keinoin suhteenne kaatumaan ja käyttää tyttöä pelinappulana. Tälläisissä kuvatun kaltaisissa miehen exän kontrollin tarpeen ylikorostumis tilanteissa on AINA mukana mt-ongelmia, ei täysipäiset aikuiset ylläpidä noin haitallista ja epämukavaa ilmapiiriä. Veikkaus on, että miehen ex on epänormaali päästään, ja siirtää ongelmat myös lapseen. Mikä oli eron syy? Yritä katsoa asiaa siltä kantilta, että tyttö oireilee epänormaalista tilanteesta ja hänellä on paha olla. Koita ylläpitää empatia kykyä, vaikka se onkin tuossa tilanteessa hankalaa. Puhu miehesi kanssa, ja vaadi häntä laittamaan rajat tytön käytökselle ja käske hänen olla mies ja käyttäytyä kuin isä ja aikuinen ihminen. Sitten mietitte yhdessä säännöt aikuisille ja lapselle kodissanne ja pidätte niistä kiinni. Vedä rajat sille, miten sinun läsnä ollessasi saa käyttäytyä ja pidä etäisyyttä sekä tee omia juttujasi lapsen ollessa isällään. En tiedä, saako tuota lasta enää normaaliksi, mutta yrittäkää. Ongelma on myös se, että takuulla on eri säännöt ja arvomaailma siellä tytön äidin luona, joten se tulee varmasti tuottamaan vielä monta ongelmaa ja hankaluutta, koska kasvatus ei ole johdonmukaista. Paras ratkaisu sinun sekä puolisosi kannalta olisi, että tyttö muuttaisi pysyvästi äidilleen niin saisivat keskenään nauttia ilkeistä ja ongelmallisista persoonallisuuksistaan. Se ei tietty lapsen etu olisi, mutta se rauhoittaisi tilanteen. Tue myös miestäsi ja kannusta miehisiin juttuihin, kun hän ikävä kyllä vaikuttaa aika vässykältä, joka odottaa että sinä tekisit kaiken hänen puolestaan, eikä hän osaa ottaa sinua huomioon, ja antaa exänsä sanella kirjaimellisesti sekä lapsen kautta että miten teillä toimitaan.

No miesystäväsi lapsen on kasvattanut, eksänsä kanssa. Onkohan lapsi kärsinyt erosta paljon?

Mä en kattelis hetkeäkään tuollaista lapasta, joka on ihan kujalla omasta elämästään. Tarkoitan miestä. 

Pitihän jonkun tyhmän yltyä miesvihaankin. 👎🏻

Mulla ja mun miesystävällä on molemmlla 9-vuotiaat lapset ja kyllä nämä molemmat ovat silloin huomionkipeitä ja selkeän mustasukkaisia kun tavataan vain jommankumman lapsen läsnäollessa. Miesystäväni tytär nukkui samassa sängyssä isänsä kanssa vielä jokin aika sitten, mutta nyt miehen muutettua isompaan nukkuu omassa sängyssä.

En tiedä taustoja tai mitään, mutta hei mäkin olin erolapsi ja kömmin äidin viereen 10-vuotiaaksi asti. Isän kanssa väleistä tuli etäiset ja kylmät, koska isän vaimo suhtautui minuun juuri tuollaisella vihaisella asenteella. Pikkutyttönä muistan olleeni isän tyttö.

Mun on hankala suhtautua tähän sun aloitukseen, koska moni "äitipuoli" suurentelee ja värittelee asioita. Minäkin huomaan joskus, että oma miesystäväni joskus tuntuu olevan exänsä tossun alla joissain asioissa, mutta sitten muistutan itseäni, että hei tälläin he ovat sopineet toimivansa. Esim. Mies maksaa elarit + kaikista hankinnoista puolet. Näistä hankinnoista eivät tunnu etukäteen sopivan, vaan äiti laittaa kuitin. Noh, mutta näin he ovat sopineet ja mies on sanonut, että luottaa exänsä arvostelukykyyn, joten en anna asian häiritä. Samaten äiti suunnittelee loma-ajat ja kertoo miehelle, milloin lapsi on kesällä isällä. Ok tämäkin kuulostaa kontrolloidulta, mutta miesystävälläni on mahdollisuus itse valita, milloin lomailee ja exänsä pitää loman kun työnantaja määrää. Eli vaikka se saattaa joskus minullakin tulla välillä sellaisia ajatuksia, ai taasko mennään ja exän pillin mukaan, niin eihän se niin ole.

Me ollaan kaksi vuotta seurusteltu, ei kiirettä muuttaa yhteen. Sinuna asettuisin vähän katsomaan tilannetta oikeasti objektiivisesti. Minulla ainakin jotkut negatiiviset ajatukset miehen ja exästä kumpuaa jostain mustasukkaisuudesta, kun sai niin monta vuotta mieheltä. Ehkä mun on kuitenkin helpompi suhtautua tilanteisiin, koska mullakin on ex ja samanikäinen lapsi. Pidän miehen lapsesta, enkä koskaan ole ajatellut mitään pahaa siitä, että roikkuu isänsä käsipuolessa, kun se tuntuu olevan tavallista. Menee ohi!

Apuva kirjoitti:

Tämä tytär nukkuu vielä isänsä sängyssäni, ja heti kuulemma jos isä lähtee hetkeksi katsomaan esim TV tä ja lapsi herää niin alkaa kauhea itku ja isä ei saa mennä minnekään.. Miten voisin edes muuttaa yhteen. Muuten siis olen aina miehen asunnossa, paitsi toistaiseksi olen ollut pakotettu menemään omaan yksilön miehen "käskystä". En tosin tiedä, kestäisinkö edes katsella tuollaista käytöstä tämän enempää. Sieppaa niin että menee aina muutama päivä, kun "palaudun" siitä mitä näin.

Osittain tässä on toki jotain primitiivisiä mustasukkaisia tuntemuksia minulta, mutta kyllä tuo käytös minua vain ärsyttää tajuttomasti. Mietin vain, että voiko tällaiseen tosiaan tottua vai pitäisikö vain joutua luopumaan miehestä tämän pikkuriiviön takia. :( Ap

Älä lasta syytä, kun vika on miehessäsi.