18-vuotias nuori täällä kysyy: Kuinka ihmiset pärjäsivät ennen mm. ilman älylaitteita, Youtubea, Instagramia, Whatsappia ja Snapchattia?

Olin ulkona, luin kirjoja ja kirjoitin itse runoja ja tarinoita. Kävelin kaverini kanssa ulkona tuntikausia.

Teknologia ja some on vienyt minulta paljon. En tee noita asoita enää.

N 24

Silloin jokainen käytti aikansa harrastuksiin, kavereihin, töihin yms. Saatiin paljon enemmän aikaan. Ei ollut samanlaisia ulkonäköpaineita eikä vertailua ja kilpailua samalla tavalla. Ihmisten kohtaamiset oli erilaisia.

Nykyään ihmiset kilpailee somessa tykkäyksistä, ruoka-annoksia ja photosopattuja kuvia, lomaotoksia eksoottisissa paikoissa, odotellaan montako tykkäystä saa jne. Ennen someaikaa ihmiset ei miettineet niin paljon ku nykyään sitä että mitä muut ajattelee jos teen noin tai näin...

Täällä me kirjoitellaan innoissaan kommentteja puolesta ja vastaan. Vierestäkatsojan silmin istutaan paikalleen jumiutuneena älylaitteen äärellä näpsytellen, huomioimatta lainkaan mitä ympärillä oikeassa maailmassa tapahtuu.

Noista luettelemistasi asioista youtube on ainoa jota olen käyttänyt.

En käytä mitään aloitusviestissä mainittuja sovelluksia vielä tänä päivänäkään. Eikä minulla ole enää älypuhelintakaan, kun luovuin sen käytöstä vuosi sitten. Huomasin, että se teki elämästäni huonomman, ei paremman. Ja ihan hyvin pärjään, miten voi olla mahdollista? Jos on asiaa, soitan tai laitan tekstarin. Joskus menen käymään kylässä sen ihmisen luona ketä huvittaa tavata tai tavataan jossain muualla yhdessä.

Yhdyn moneen edelliseen siinä, että television tarjonta on lähinnä roskaa tänä päivänä. Ennen ei mainoksiakaan tullut kuin kerran puolessa tunnissa, sweet times. Aloin tilata sanomalehteä tänä keväänä, että saisin aloitta päiväni hitaammin enkä koneen ääressä napottamalla. Ihan pysyn asioista kärryllä niidenkin uutisten perusteella. Ei ihmisen tarvitse joka ikistä maailman asiaa tietää tai niihin osallistua. Tärkeimmät tulee ilmi kyllä lehdestäkin.

Ihmisiin sai ennen helpommin katsekontaktin, kun taas nykyään valtaosalla on liimaantunut puhelin käteen. Minä ainakin elän mieluummin tätä oikeaa elämää kaikilla aisteillani. Tuskin kuolinvuoteella kaduttaa, että kunpa olisin tuijottanut kaikenlaisia ruutuja enemmän yksin omissa oloissani!

Ainahan sitä jokainen polvi mutisee, että kyllä ennen oli paremmin. Mutta tämä muutos on vaan niin älyttömän vauhdikasta, että ihan hirvittää. Ja olen sentään vasta 35-vuotias.

Pikkukaupunki: Hengattiin kartsalla.

Kirjekavereita oli monilla, ihan ulkomaita myöten. Sanakirjan kanssa koetettiin tuhertaa niitä kirjeitä ja ottaa selvää, mitä se toinen vastasi.

Nuorempana WhatsApp oli luokkakaverien kanssa tunnilla vaihdetut paperilaput. Oli se jännääkin kun kaikki opettajat eivät moisesta tykänneet ja piti etsiä sopivaa hetkeä.

Tuntuu että mitä enemmän jotain saa, niin sitä latteammaksi se muuttuu. Ennen piti Suosikki-lehdestä leikata ne lempparipopparinsa kuvat ja teipata pienemmät vihkoon, isommat seinälle, ja odottaa jos jonain kertaa se iso juliste keskiaukeammalla olisi juuri siitä. Nyt senkun räpsäyttää Instagramin auki ja katoo mitä uutta sillä tällä kertaa on. Ennen oli enemmän jännittynyttä odottamista elämässä, ja kun odotus täyttyi se oli ihanampaa. Samoin myös omaa salaisen ihastuksen kohdetta näki ehkä vilaukselta silloin tällöin vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsottiii telkkaria (youtube), katseltiin pokkarikamerakuvia kaverin ruotsinlaivareissulta (instagram) ja juostiin kaverin oven alle huutamaan ja pyytämään sitä ulos potkimaan palloa (whatsup) ja juoruiltiin koulun jälkeenkavereiden kanssa koulun pihassa (snapchat).

Tässä tuli hyvä kuvaus. Olen 26 ja mietin omaa lapsuuttani. Me oltiin tosi paljon ulkona kavereiden kanssa ja iltaisin katsottiin telkkaria. Ylipäätään television asema oli aikanaan vielä 10v sitten paljon suurempi kuin nykyään. Kavereihin pidettiin yhteyttä tekstiviestein, siihen ei tarvittu mitään wappia tai snäppiä. Saatettiin jopa soitella ja tosiaan vietettiin paljon aikaa livenä.

TV:n asema oli suurempi, mutta myös TV-ohjelmat olivat huomattavasti laadukkaampia! Nykyään ovat yhtä ja samaa massapaskaa kaikki.

Niinpä! Vaikka kanavia on enemmän. Lapsuudessa oli vain neljä kanavaa ja ohjelmat oli hyviä. Digiboxin myötä alkoi näkyä ainakin subtv, the voice ja lisäksi joku muu kanava jonka nimeä en muista. Kun olin teini alkoi näkyä Jim, mikä oli siihen aikaan ihan hyvä. Sitten kanavia alkoi tulla lisää ja lisää samalla ohjelmien laatu huononi paljon. En ole edes varma mitä kaikkia kanavia nykyään on. Nyt mulla on tv auki ja kanavana sub. Tulee tuo independence day 2:nen joka olisi saanut jäädä tekemättä.

Internet on hyvä juttu tiedonetsintää ajatellen. Mutta some, youtube yms. syö vaarallisen paljon nykynuorten ajankäytöstä. Olen kyllä huolissani. Se aika on pois kaikesta muusta kehityksestä.

Tv, radio, videot, pelit, lankapuhelin, fax, sähkösanoma, pikakirje, radioviesti, autoradiopuhelin jne.jne.

Eikä älylaitteet ole mikään uusi keksintö, vaan niitä on ollut jo 70-luvulta lähtien eli yli 50vuotta, mutta ne ovat vain kaikkien saatavilla ja halpoja.

Eipä nykyinen tekstiviesti kännykällä poikkea paljon kun ennen 70-luvulla laitettiin poikaystävälle sähkösanoma Lennättimestä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jokainen sukupolvi ajattelee näin, mutta olen todella, todella kiitollinen että sain elää nuoruuden 90-luvulla, se tuntuu minusta viimeiseltä viattomuuden ajalta.

Älä muuta sano! Tuntuu että koko ihmislaji on muuttunut harppauksella toisenlaiseksi sen jälkeen. Siis alkaen ns. diginatiiveista, ja syyttömiähän he tietysti ovat siihen millaiseen maailmaan ovat sattuneet syntymään. Tähän tullaan vetämään raja kun myöhemmin katsotaan historiaa taaksepäin. Maailma kutistui ja vuosituhansia vanha tapa olla sosiaalinen muuttui. Enkä usko että muuttui paremmaksi. :(

- Arvi Lind oli Suomen luotettavin mies

- Nettiin yhdistettäessä kuului tämä ääni: https://www.youtube.com/watch?v=UsVfElI-7oo

- Kun olit netissä, lankapuhelimella ei voinut soittaa eikä vastaanottaa puheluita. Netin käyttö oli kallista ja perustui ppm-maksuun

- Jos kaveri kysyi että haluanko tulla käymään heillä, niin loppuen lopuksi olimme aina pihalla emmekä sisällä; satoi tai paistoi, oli kamala pakkanen tai hellettä

- Kaikilla oli saldorajat 

- Kaikki oli IRC-Galleriassa tai ii2:ssa, selfiekulttuuri otti ensiaskeliaan mutta niitä ei postattu joka päivä

- Ei olisi ikinä osannut kuvitella että aikuiset yli 20-v ihmiset tulisivat someen ja postaavat noita selfieitä vielä enemmän mitä nuoret

N29

ps2 ja hyvät pelit

ps3 ja ps4 on paskoja pelejä

DInosaurukset kuolivat, kun niitä ei vielä ollut. :( Varma tieto.

Aiemmin ihmiset tapasivat toisiaan, lukivat, liikkuivat jne. Ymmärrän, että tilanne tuntuu sinusta ihmeelliseltä. 

Nuorena asuin hetken ulkomailla ja asunnossa ei ollut puhelinta. Annoin vanhemmille kadulla olevan puhelinkopin numeron mihin voi soittaa. Ei siihen kyllä paljon soiteltu, kun taisi olla aika kallis koppi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. Ehkäpä paremmin kuin nykyään. Ei nimittäin tarvinnut koko ajan napsia kuvia tai videoita. Jos vaikka kävi ravintolassa niin saattoi keskittyä ruokaan, juomaan ja seuralaiseen, sen sijaan että päivittäisi someen mitä tapahtuu. 

Näin juuri. Ja silloin kun olit jonkun seurassa, se oli sinun seurassasi eikä kaikkien somekavereittensa.

Tuohon aikaa me pantiin paljon

mies51v

Vierailija kirjoitti:

Pikkukaupunki: Hengattiin kartsalla.

Kirjekavereita oli monilla, ihan ulkomaita myöten. Sanakirjan kanssa koetettiin tuhertaa niitä kirjeitä ja ottaa selvää, mitä se toinen vastasi.

Nuorempana WhatsApp oli luokkakaverien kanssa tunnilla vaihdetut paperilaput. Oli se jännääkin kun kaikki opettajat eivät moisesta tykänneet ja piti etsiä sopivaa hetkeä.

Tuntuu että mitä enemmän jotain saa, niin sitä latteammaksi se muuttuu. Ennen piti Suosikki-lehdestä leikata ne lempparipopparinsa kuvat ja teipata pienemmät vihkoon, isommat seinälle, ja odottaa jos jonain kertaa se iso juliste keskiaukeammalla olisi juuri siitä. Nyt senkun räpsäyttää Instagramin auki ja katoo mitä uutta sillä tällä kertaa on. Ennen oli enemmän jännittynyttä odottamista elämässä, ja kun odotus täyttyi se oli ihanampaa. Samoin myös omaa salaisen ihastuksen kohdetta näki ehkä vilaukselta silloin tällöin vain.

Niinpä ja kaikki oli enemmän sisäistä, ei noita ihastuksia tai muita kerrottu koko maailmalle.

Muistan myös asioiden odottaimsen, etenkin sen keskiviikkoisen Aku Ankan odottamisen :D Se tunne kun ehti kotiin ennen pikkuveljeä ja siinä se Akkari odotti eteisen matolla!

Ja kun ei ollut Youtubea, piti radiossakin odottaa että tulisiko mun suosikkibändin biisi! Onko niillä uusi biisi?

Rupesin nyt miettimään miten erilailla asiat olis aikoinaan menneet. Olin nuorena sijoitettuna 1,5 vuotta ja kun pääsin takaisin kotiin, välit erittäin läheisiin kavereihin laitoksessa vaan katkesi. Tietty puhelimet ja kirjeet oli keksitty, mutta se oli jotenkin väkinäistä. Tänä päivänä kaverit olis viestitelleet kuulumisista ties minkä kanavan kautta myöhemmin samana iltana ja ehkä oltaisiin tekemisissä edelleen. Nyt välit katkesi ja taisin saada vuoden sisällä yhden kirjeen.

Ennen elettiin sen sijaan, että olisi katsottu koneelta, miten muut esittävät elävänsä.

Vierail kirjoitti:

Internet on hyvä juttu tiedonetsintää ajatellen. Mutta some, youtube yms. syö vaarallisen paljon nykynuorten ajankäytöstä. Olen kyllä huolissani. Se aika on pois kaikesta muusta kehityksestä.

Riippuu varmaan siitä, miten somea ja youtubea käytetään. Kyllähän moni oppii vaikka mitä kieliä ja taitoja youtuben kautta.

Onneks en voinut ekoina kännikertoinani nolata itseäni ikuisesti netissä.