18-vuotias nuori täällä kysyy: Kuinka ihmiset pärjäsivät ennen mm. ilman älylaitteita, Youtubea, Instagramia, Whatsappia ja Snapchattia?

Teksti TV ja videot.

No setä kertoo: silloin käytiin kavereita tapaamassa ihan livenä ja tehtiin yhdessä kaikkea hauskaa.

Silloin urheiltiin! Teininä 80-luvun loppupuolella hiihdin, suunnistin, pelasin jääpalloa, harrastin judoa ja kesäisin jalkapalloa. Ei ollut hetkeäkään tylsää. Kirjastosta haettiin kirjoja jota luettiin.

Mun mielestä ennen oli paljon paremmin asiat ja ihmiset piti KOHDATA eli ihan kasvotusten vuorovaikuttaa. Nykyajan some on hulluutta.

Rehellisesti sanottuna, pärjättiin paremmin.

Miten itse pärjäät ilman niitä asioita, jotka keksitään 20 vuoden päästä?

Miltä susta tuntuu joutua matkustamaan pitkiäkin aikoja eri paikkoihin, kun tulevaisuudessa sinne vaan teleporttaudutaan?

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna, pärjättiin paremmin.

Miten itse pärjäät ilman niitä asioita, jotka keksitään 20 vuoden päästä?

Miltä susta tuntuu joutua matkustamaan pitkiäkin aikoja eri paikkoihin, kun tulevaisuudessa sinne vaan teleporttaudutaan?

Vai teleporttaudutaan? :D Heh heh, ei ainakaan meidän elinaikanamme edes, saati että sitten jo 20 vuoden päästä.

Oli kivaa. Ei samanlaisia ulkonäköpaineita kuin nykyään, kavereita nähtiin livenä ja bileissä keskusteltiin naamatusten, ei räplätty luureja. Oi noita aikoja <3

Luin kirjoja. Siinä se oikeastaan oli. Ainoa hupi oli koulunkäynti ja kirjasto.

Et oo tosissas? :D Sulla on tylsä elämä jos mitään muuta et keksi. 18-vuotiaana esim. opiskelin, oleskelin ulkona kavereiden kanssa, kävin baarissa tanssimassa ja juopottelemassa, hengailin rannalla, harrastin seksiä, luin, kuuntelin musiikkia jne.

Mulla oli nuorena niin rasittavia kavereita, joiden kanssa en kuitenkaan halunnut katkaista välejä kokonaan, että olen todella kiitollinen, ettei ihan vielä meillä ollut esim. kännyköitä, koska tekstaria ei voi pakoilla. Tai sähköpostia tai fb-viestiä tai mitä vaan. Pystyi vaan sanomaan, että ai olit soittanut (lankapuhelimeen) juu, en ollu kotona. Tänä päivänä ei onnistuis. Ja kaikki näkis, kun nämä temperamenttiset kaverit poistais itsensä kavereista vaan lisätäkseen itsensä myöhemmin takasin. Toki olis hyviäkin puolia, saisi heti tietää poikkeuksista lukujärjestykseen tms.

Katsottiii telkkaria (youtube), katseltiin pokkarikamerakuvia kaverin ruotsinlaivareissulta (instagram) ja juostiin kaverin oven alle huutamaan ja pyytämään sitä ulos potkimaan palloa (whatsup) ja juoruiltiin koulun jälkeenkavereiden kanssa koulun pihassa (snapchat).

Täytyy myöntää, ystävien tavoittaminen teininä oli esim. ihan ylivoimaista.

Toisaalta, näin 43-vuotiaana sinkkuna, kun tavoite on uusi parisuhde, en pysty ymmärtämään miten ilman TInderiä tms. pystyy nykyään solmimaan suhteita. "Mee johonkin harrastukseen", "käy baarissa" ei vain toimi. TIistaina seuraavat treffit, toiveikas olen:)

Urheiltiin tosiaan tosi paljon, itsekin kilpaurheilin parissa eri lajissa, treenasin ja olin tallilla kaiken vapaa-ajan. 

Pelasin ekoilla konsoleilla, luin, olin kavereiden kanssa.

Ei oikein ehtinyt tylsistyä.

Hyvin. Ehkäpä paremmin kuin nykyään. Ei nimittäin tarvinnut koko ajan napsia kuvia tai videoita. Jos vaikka kävi ravintolassa niin saattoi keskittyä ruokaan, juomaan ja seuralaiseen, sen sijaan että päivittäisi someen mitä tapahtuu. 

Sitten oli sellainen asia kuin kirja, niitä tuli luettua aika paljon.

Youtube on kieltämättä kiva olemassa, mutta Instagramia en tajua ollenkaan. Siis töllistellä kuvia, joista valtaosassa on aiheena kuvaaja itse. Ei kiinnosta pätkän vertaa. Ennen vanhaankin kun kävi vähän tuntemattomammilla ihmisillä kylässä niin saattoi kyllä käydä niin että pakotettiin katselemaan läpi niiden valokuva-albumi, etenkin jos olivat hiljattain olleet jossain matkoilla. Se oli ehkä hitusen mielenkiintoisempaa kuin Instagram, mutta ei paljon.

En käytä noista mitään tänä päivänäkään..

N27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti sanottuna, pärjättiin paremmin.

Miten itse pärjäät ilman niitä asioita, jotka keksitään 20 vuoden päästä?

Miltä susta tuntuu joutua matkustamaan pitkiäkin aikoja eri paikkoihin, kun tulevaisuudessa sinne vaan teleporttaudutaan?

Vai teleporttaudutaan? :D Heh heh, ei ainakaan meidän elinaikanamme edes, saati että sitten jo 20 vuoden päästä.

No en mä nyt tarkoittanut, että jo 20 v päästä näin tapahtuisi, mutta laitoin sen vaan esimerkiks. Mielestäni kysymys on tyhmä, koska maailma muuttuu koko ajan ja aivan samoin ap joutuu vastamaan samanlaiseen kysymykseen seuraavan sukupolven kasvettua hänen ikäänsä.

Ihan hyvin, kiitos kysymästä. Kavereita tavattiin naamatusten ja oli 80-luvulla pelikoneetkin (Commodore64, NES) jo keksitty. Niiden parissa vietettiin aikaa kaveriporukalla. Ei ollu tylsää, eikä "ruutuajasta" kitisty samaan malliin kuin nyt.

t:1982 syntyny

Ihan hyvin. Katsottiin tv:tä, soitettiin lankapuhelimella kavereille, käytiin ulkona, elokuvissa, uimassa, ulkoiltiin, luettiin tai sitten vaan oltiin tekemättä mitään. Nykyaikana on lähinnä ongelma, että ihmiset eivät kestä yhtään "tylsää" hetkeä, ei jakseta edes vessassa käydä ilman puhelinta. Ennen oli ihan normaalia, että koko ajan ei tarvinnut tapahtua jotain.

Ennen vanhaan katsottiin telkkaria, kuunneltiin radiota tai levyjä tai kasetteja, luettiin kirjoja ja lehtiä, urheiltiin, pelattiin, käytiin kylässä, harrastettiin kaikenlaista.

Kännyköiden puuttuminen kyllä aiheutti muunlaisia ongelmia. Kuvittele vaikka tilanne, että olet sopinut kaverin kanssa tapaamisen kaupungille, mutta bussi olikin pahasti myöhässä tai tuli joku muu ongelma, etkä päässytkään paikalle oikeaan aikaan. Saatoit itse vaikka sairastua kesken päivän ja tapaaminen oli sovittu koulu/opiskelupäivän päätteeksi, joten et voinut soittaa kaverisi kotiin, koska hän ei ollut päivän aikana kotona. Ainoa mahdollisuus selvittää tilannetta oli, että kaupungilla odottava soitti yleisestä puhelimesta (sitä varten piti olla kolikoita tai puhelinkortti, mikä oli sekin hankalaa) sinun kotiisi. Jos vastasit puhelimeen, et ilmeisestikään ollut tulossa tapaamiseen, jos et vastannut, olit EHKÄ kohta tulossa. Jos kotona oli joku muu paikalla, pystyit kenties itse soittamaan kotiisi ja pyytää vanhempiasi, sisaruksiasi tai elämänkumppaniasi jättämään kaveria varten viestin olevasi tulossa tai ettet ole tulossa. Jos perheessä tapahtui jotain vakavampaa, joku oli vaikka vakavasti loukkaantunut onnettomuudessa tai saanut sairauskohtauksen, etkä ollut oppilaitoksessa, töissä tai nimeltä mainitun kaverin luona vaan kaupungilla, sait tapahtuneesta tiedon vasta sitten, kun olit takaisin kotona.

Viihtyvyysongelmat olivat minusta olemattoman pieni juttu kaikkeen muuhun hankaluuteen nähden...

Vierailija kirjoitti:

Oli kivaa. Ei samanlaisia ulkonäköpaineita kuin nykyään, kavereita nähtiin livenä ja bileissä keskusteltiin naamatusten, ei räplätty luureja. Oi noita aikoja <3

Ihan samalla tavalla niitä ulkonäköpaineita oli silloinkin.

Sain paljon enemmän aikaan esim. opinnoissa, kun ei ollut sellaista aikavarasta kuin Youtube. Jotenkin sitä vain aina unohtuu kuuntelemaan musaa ja katselemaan kaikenlaisia videioita. No, onhan se tavallaan sivistävääkin joskus, esim. katsella videoita ihan eri puolilta maailmaa, ja kieltämättä olen oppinut kieliä sen avulla ihan toisin kuin joskus kouluaikoinani.