Lue keskustelun säännöt.
18-vuotias nuori täällä kysyy: Kuinka ihmiset pärjäsivät ennen mm. ilman älylaitteita, Youtubea, Instagramia, Whatsappia ja Snapchattia?
12.10.2019 |
Siis miten te ootte viettäneet aikaanne ja päiviänne ennen noiden tulemista? On teillä varmaan ollut aivan hemmetin tylsää päivästä toiseen!
Käytän itse kaikkia noita joka päivä!
Kommentit (173)
Hyvin pärjättiin. Soitettiin lankapuhelimella ja kirjoitettiin kirjeitä. Nähtiin livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsottiii telkkaria (youtube), katseltiin pokkarikamerakuvia kaverin ruotsinlaivareissulta (instagram) ja juostiin kaverin oven alle huutamaan ja pyytämään sitä ulos potkimaan palloa (whatsup) ja juoruiltiin koulun jälkeenkavereiden kanssa koulun pihassa (snapchat).
Tässä tuli hyvä kuvaus. Olen 26 ja mietin omaa lapsuuttani. Me oltiin tosi paljon ulkona kavereiden kanssa ja iltaisin katsottiin telkkaria. Ylipäätään television asema oli aikanaan vielä 10v sitten paljon suurempi kuin nykyään. Kavereihin pidettiin yhteyttä tekstiviestein, siihen ei tarvittu mitään wappia tai snäppiä. Saatettiin jopa soitella ja tosiaan vietettiin paljon aikaa livenä.
TV:n asema oli suurempi, mutta myös TV-ohjelmat olivat huomattavasti laadukkaampia! Nykyään ovat yhtä ja samaa massapaskaa kaikki.
70 luvulla syntyneenä seikkailin pitkin poikin peukaloisentieltä roihuvuoressa polkupyörällä tullen kotiin kun oli nälkä. Löytyi uusia kavereita joka päivä. Oppi tuntemaan lähialueen vanhuksetkin. Siihen aikaan kirkkoa vastapäätä oli posti, myöhemmin pankki ja sen takana metsä.
Opittiin esittäytymään, tervehtimään ja rahaa tienattiin myymällä erinöisiä merkkejä josta sai markan kappale itselleen. Parhaimmillaan tienasin 1500mk parissa päivässä. Kuten Lucia merkeillä.
Pihoilla oli naapuriskidejä ja siellä opin suomenkielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsottiii telkkaria (youtube), katseltiin pokkarikamerakuvia kaverin ruotsinlaivareissulta (instagram) ja juostiin kaverin oven alle huutamaan ja pyytämään sitä ulos potkimaan palloa (whatsup) ja juoruiltiin koulun jälkeenkavereiden kanssa koulun pihassa (snapchat).
whatsup? *tirsk*
Mun opettajanikin kirjoittaa sen noin...
Mun Amerikan ystävistäni osa kirjoittaa sen noin ”What’s up?”(mitä kuuluu, mitä on tapahtumassa—) whatsapp....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsottiii telkkaria (youtube), katseltiin pokkarikamerakuvia kaverin ruotsinlaivareissulta (instagram) ja juostiin kaverin oven alle huutamaan ja pyytämään sitä ulos potkimaan palloa (whatsup) ja juoruiltiin koulun jälkeenkavereiden kanssa koulun pihassa (snapchat).
Tässä tuli hyvä kuvaus. Olen 26 ja mietin omaa lapsuuttani. Me oltiin tosi paljon ulkona kavereiden kanssa ja iltaisin katsottiin telkkaria. Ylipäätään television asema oli aikanaan vielä 10v sitten paljon suurempi kuin nykyään. Kavereihin pidettiin yhteyttä tekstiviestein, siihen ei tarvittu mitään wappia tai snäppiä. Saatettiin jopa soitella ja tosiaan vietettiin paljon aikaa livenä.
TV:n asema oli suurempi, mutta myös TV-ohjelmat olivat huomattavasti laadukkaampia! Nykyään ovat yhtä ja samaa massapaskaa kaikki.
Meillä näkyy varmaan 40 kanavaa ja 38 niistä suoltaa pelkkää tositv:tä. Ennen oikeasti tekemällä tehtiin telkkariohjelmia, ei vaan menty kuvaamaan jotain elämämkoululaisten toilailuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa, mikä harmittaa, on ettei 70-luvulla ollut digitaalista äänentallennusta kuluttajakäytössä. Tai edes 80-luvulla. Niitä prkln c-kasetteja ja rimpuloita mankkoja käytettiin, kun ei ollut parempaa.
Oli kyllä aika tylsää, mutta myös jännittävää kun näit vaikka jonkun söpön tunntemattoman eikä ollut keinoja välttämättä selvittää hänestä asioita kuten nykyään. Tai kun olit ihastunut ja oli täysi mysteeri osutteko samaan paikkaan illalla.
Jollain lailla luottamus oli paljon suuremmassa roolissa. Tapaamisia ei voinut perua noin vain. Myöhästymisestä ei voinut ilmoittaa.
Koulussa ja tunneilla kirjoitettiin lappuja. Moni kirjoitti päiväkirjaa.
Koulussa pelattiin jätkänshakkia, minulla oli kokonainen paksu vihko lukiossa sitä varten. Oppitunneilla pelasin myös itsekseni ruutupaperilla sellaista peliä jossa piirrettiin ensin ristikuvio pisteillä ja siihen alettiin lisätä viivoja, joiden piti ristetä tietyllä tapaa keskenään.
Tietoa etsittiin mm. moniosaisista tietosanakirjoista, meilläkin kotona oli 12-osainen. Samoin keittokirjasarja.
Yleissivistyksellä oli suurempi merkitys. Radiouutiset olivat tärkeät nopean tiedon välityksessä. Telkkarissakin oli nonet uutiset illassa joka kanavalla. Uutiset olivat täkein ohjelma. Lehtiä luettiin ahkerasti.
Semmoisia massatrendivillityksiä, mitä somessa levitetään ei ollut. Tyyliin konmaritus, asmr ja aikuisten värityskirjat.
Tietoa ja taitoa jaettiin ihmisten kautta järjestelmällisesti. Tärkeät perusasiat opittiin kotoa. Kynä ja paperi olivat tärkeät.
Tunsin itseni usein yksinäiseksi ja eristyneeksi. Someaikana en ole tuntenut niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsottiii telkkaria (youtube), katseltiin pokkarikamerakuvia kaverin ruotsinlaivareissulta (instagram) ja juostiin kaverin oven alle huutamaan ja pyytämään sitä ulos potkimaan palloa (whatsup) ja juoruiltiin koulun jälkeenkavereiden kanssa koulun pihassa (snapchat).
Tässä tuli hyvä kuvaus. Olen 26 ja mietin omaa lapsuuttani. Me oltiin tosi paljon ulkona kavereiden kanssa ja iltaisin katsottiin telkkaria. Ylipäätään television asema oli aikanaan vielä 10v sitten paljon suurempi kuin nykyään. Kavereihin pidettiin yhteyttä tekstiviestein, siihen ei tarvittu mitään wappia tai snäppiä. Saatettiin jopa soitella ja tosiaan vietettiin paljon aikaa livenä.
TV:n asema oli suurempi, mutta myös TV-ohjelmat olivat huomattavasti laadukkaampia! Nykyään ovat yhtä ja samaa massapaskaa kaikki.
Ja kaikki kiinnostava on maksumuurin takana.
Vierailija kirjoitti:
Tavattiin ihmisiä livenä joka päivä. Parempi se oli kuin nykytilanne. Saattoi mennä jonkun luo noin vaan. Nykyään pitää sopia vähintään kaksi viikkoa etukäteen jos aikoo kyläillä.
Äitini, joka on syntynyt vuonna 1938, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan juuri noin. Koska ei ollut puhelimia, ei edes lankapuhelimia, ei voinut sopia tapaamisista. Sitä vain mentiin kylään. Ja hyvin harvoin kävi, että sanottiin että ei meille nyt voi tulla. Siellä kyläpaikassa sitten osallistuttiin niihin askareisiin jotka olivat meneillään. Siinä sivussa juteltiin, juoruttiin, laskettiin leikkiä. Isäntäväki ei mitenään erityisesti keskittynyt niihin vieraisiinsa, pysäyttänyt normaalia elämää niiden takia. Kaikki elivät suunnilleen samalla tavoin, eli jos satuit 14-vuotiaana plikkana kyläilemään naapuritalossa samanikäisen kaverisi luona ja sillä oli perunasopan valmistus meneillään, niin otit vain puukon käteen ja rupesit sinäkin kuorimaan niitä pottuja. Samalla juttelitte pojista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein parasta on, ettei niistä 80-luvun muistoista ole jäänyt somejälkeä!
Ja ihan parasta oli myös kun lähdettiin teineinä Interrailille / ruotsinlaivalle / Roskildeen / festareile / kaverin mökille niin se oli kotona heippa ja sen jälkeen taas moro kun seuraavan kerran kotiovi avattiin.... nyt jos nuori lähtee vaikkapa festareille eikä sitä saa sormella kiinni niin vanhemmat on heti varmoja että se On raiskattu ja murhattu Ja aina pitäisi olla ’tavoitettavissa’ ja valmiina kommentoimaan ja snäppäämään.
Kasariteininä kannatan tätä. Ois karseeta kun pomppais ne muistot säännöllisesti eteen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsottiii telkkaria (youtube), katseltiin pokkarikamerakuvia kaverin ruotsinlaivareissulta (instagram) ja juostiin kaverin oven alle huutamaan ja pyytämään sitä ulos potkimaan palloa (whatsup) ja juoruiltiin koulun jälkeenkavereiden kanssa koulun pihassa (snapchat).
whatsup? *tirsk*
Mun opettajanikin kirjoittaa sen noin...
Se kertoo opettajasta aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän nykyään voi edes soittaa pilapuheluita tuntemattomille.
Mihin noita tarvitaan?
Tiedän toki mitä ne ovat jne, mutta mihin niitä tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavattiin ihmisiä livenä joka päivä. Parempi se oli kuin nykytilanne. Saattoi mennä jonkun luo noin vaan. Nykyään pitää sopia vähintään kaksi viikkoa etukäteen jos aikoo kyläillä.
Äitini, joka on syntynyt vuonna 1938, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan juuri noin. Koska ei ollut puhelimia, ei edes lankapuhelimia, ei voinut sopia tapaamisista. Sitä vain mentiin kylään. Ja hyvin harvoin kävi, että sanottiin että ei meille nyt voi tulla. Siellä kyläpaikassa sitten osallistuttiin niihin askareisiin jotka olivat meneillään. Siinä sivussa juteltiin, juoruttiin, laskettiin leikkiä. Isäntäväki ei mitenään erityisesti keskittynyt niihin vieraisiinsa, pysäyttänyt normaalia elämää niiden takia. Kaikki elivät suunnilleen samalla tavoin, eli jos satuit 14-vuotiaana plikkana kyläilemään naapuritalossa samanikäisen kaverisi luona ja sillä oli perunasopan valmistus meneillään, niin otit vain puukon käteen ja rupesit sinäkin kuorimaan niitä pottuja. Samalla juttelitte pojista.
Ja jos naapuritalossa oli suunnilleen samanikäinen vastakkaisen sukupuolen edustaja, niin pariutuminen ja avioliitto oli varsin todennäköinen.
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyään voi edes soittaa pilapuheluita tuntemattomille.
tai tilata pizzaa random osoitteeseen
Olen syntynyt 1978. Teininä (tai 11v eteenpäin) vietin aikani enimmäkseen hevostallilla, siellä olivat myös kaikki kaverit. Tallikavereitten kanssa myös biletettiin ja hengailtiin. Luin myös paljon ja ravasin jatkuvasti kirjastossa. Olin myös teatteriryhmässä jonkin aikaa. Kotona lukemisen lisäksi piirsin, leivoin ja kokeilin eri reseptejä.
Tapaamiset sovittiin lankapuhelimella. Esitelmiä ja tutkielmia tehdessä mentiin kirjastoon lukemaan tietokirjoja aiheesta. Minulla oli isot fyysiset englannin, saksan ja ranskan sanakirjat. Laskut maksettiin postitse tai pankissa tiskillä. Vaatteita tilattiin katalogista tilauslomakkeella. Valokuvia otettiin se rulla täyteen ja vietiin sitten kehitettäväksi liikkeeseen ja saatiin kuvat viikon tai parin päästä. Jos halusi kaverin kuvia niin merkittiin niihin negatiiveihin mistä halusi kopion. Telkkarissa oli suurimman osan nuoruuttani 3-4 kanavaa. Sarjoja katsottiin kerran viikossa ja suosikkisarjan uutta jaksoa odotettiin kuin kuuta nousevaa.
Kännykät ja internet tulivat kun olin n 18 mutta ei vielä älypuhelimet (itse hankin sellaisen vasta viitisen vuotta sitten).
Somea ei tosiaan ollut. Kyllä mekin itseämme vertailtiin muihin, mutta vertailukohtia oli vaan vähemmän ja ne näki tosielämässä, ei harkittuina kuvina joissa ihmiset ovat parhaimmillaan.
Varmaan jokainen sukupolvi ajattelee näin, mutta olen todella, todella kiitollinen että sain elää nuoruuden 90-luvulla, se tuntuu minusta viimeiseltä viattomuuden ajalta.
Mun nuoruus 70- luvun lopulla. Perheessä oli yksi lankapuhelin eteisessä, ei siinä puhuttu poikaverien kanssa hempeitä koko perheen kuullen. Puhelin piti pitää vapaana, mitään pitkiä puheluja ei saanut puhua. Soitettin ja sovittiin kaverien missä ja milloin tavataan. Sitten nähtiin livenä ja juteltiin ja kväeltiin. Ei ollut hirveästi paikkoja jonne olisi päässyt kun oli alle 18-vuotias. Ei ollut vielä nuorisotalojakaan lähiöissä. Kahviloitakaan ei ollut kuin Helsingin keskustassa ja ne menivät kiinni klo 18. Bensa-asemien kahviot olivat nuorten kokoontumispaikka.
Silloin saatiin tosi vähän viikkorahaa, jotkut vanhemmat eivät antaneet mitään eli piti olla kesätöissä, että pystyi koulun aikana käymään joskus leffassa, kahvilassa, tai ostamaan meikkejä tms.. Jos oli vähän enemmän rahaa, sitten ajettiin viikonloppuna Helsingin keskustaan ja mentiin "Rollsiin" eli hampurilaisravintola Carrolsiin. Yleensä syötiin pienet ranskalaiset. Ei ollut varaa hampurilaiseen. Vasta 18-vuotiaana pääsi sitten oikeasti ulos eli Tavastialle ja pariin muuhun paikkaan.
Huvitukset piti keksiä itse. Kirjastossa käytiin ja mä luin varmaan kaikki meidän kirjahyllyn kirjat, maailmankirjallisuuden klassikkoja.
Olin musiikkifani ja käytin kesätyörahoja levyjen ostamiseen (silloin musiikkia piti kuunnella levysoittimen avulla) tai sitten ostettiin tai nauhoitettiin kasetteja, joita kuunneltiin nauhurista. Kävin jo pienestä keikoilla ja olen nähnyt monia bändejä, jotka ovat edelleen kuuluisia. Kävin myös kesällä Ruisrockissa.
Mua kiinosti Kiinan kulttuuri. Yritin tehdä kotona kiinalaista ruokaa. Ei ollut mitään internettejä tai googleja, joten tiedonhaku oli paljon vaikeampaa. Joudun menemään Kiinan suurlähetystöön, josta sain pienen vihkosen, jossa oli reseptejä englanniksi.
Tykkäsin istua huoneessani ja maalata (harrastin akvarelli- ja öljyvärimaalausta), sytytin kynttilöitä ja join kiinalaista teetä. Siihen aikaan myös vielä kirjoitettiin kirjeitä. Mulla oli kirjekaveri ensin Irlannissa, sitten Belgiassa.
Matkustaminen oli kallista, ainoa kohtuuhintianen tapa matkustaa oli Inter-Rail. Ostettiin kortti, jolla sain kuukauden ajan matkustaa junalla useissa Euroopan maissa. Se oli siis reppureissaamista. Raskasta mutta opettavaista ja välillä todella hauskaa. Tien päällä tutustui hyvin nuoriin. Tutustuin mm. yhteen sveitsiläiseen poikaan, joka kävi Suomessakin ja jonka kanssa kirjoittelin useiden vuosien ajan. Kävin myös Belgiassa mun kirjekaverin luona.
Rahan oltiin töissä suuri osa kesälomasta. Olin töissä lähettinä useassa yrityksessä, sitten olin pesulassa töissä sekä tehtaassa.
Että semmoista oli mun nuoruus.
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyään voi edes soittaa pilapuheluita tuntemattomille.
#31#
57 jatkaa...kävin interreilillä niin että lensin kiinnostavaan kaupunkiin ja tulin junalla takaisin. Ostin lennot kilroy matkatoimistosta. Minulla oli mukana paksu "Euroopan hostellit" opas ja koko euroopan kattava juna-aikataulukirja. Soitin varaukset hostelleihin puhelinkioskeista tai menin vaan kysymään ovelta.
En tiedä minkälaisia leikkejä nykyajan lapset leikkii, mutta itse muistan tolkuttoman pitkät kesät, kun väijyttiin toisiamme porukalla milloin missäkin heinäkasassa tai ojan pohjalla.
Tai talvella kinoksesta hullun korkeitten lumilinnojen keskellä, joita hikipäässä rakennettiin. Metsässä et oikeasti tiennyt minkä penkan takan kaverit on ja pelotti siellä hiipiä. Ainakin aitoa jännitystä live elämässä koki.
Nyt on muotia CrosstrainingIt yms, silloin niitä lumipalloja ja heinäkasoja survoi ihan päivittäin ja pysyi kunnossa. Nämä oli ala-aste ajan muistoja, ylä- asteella oli varmaan jo toinen meno, kaverit, shoppailut, Kaupungilla ajan vietto. Kesällä uintiin paljon ja muistan soitellen kavereitten kanssa maraton puheluita kavereitten kanssa jne jne. Luin myös aina paljon kirjoja mistä on ollut hyötyä. Nautin edelleen luonnosta, kun saa olla ilman mitään virikettä, aivan parasta.