Puolisolla jotain meneillään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso jolla hälläväliä asenne pitää reviiristä huolta...En tajua. Miten henkilö, joka päättää pettää, muka jättäisi pettämättä sillä, että yritän väkisin pitää hänet jollain reviirillä...

Kadotit pointin. Puolisoa ei lukita, ei vangita, ei kiristetä, ei uhkailla, ei satuteta, ei huudeta. Näytetään ulospäinkin että meillä on liitto, tämä tässä meidän välillä on meidän liitto. Reviiri. Jos Liisa muodostaa oman liittonsa siellä töissä, niin ainoa vaihtoehto on käydä näyttäytymässä siellä tai kutsua teidän vieraaksi.

Jos olet palstaa lukenut, niin ymmärrät jo, että työpaikkaihastumisessa on kaksi osapuolta, joista toisen on helpompi kuvitella että puolisoa ei ole olemassa jos ei ole häntä edes tavannut.

Mahdollista on, että mies on huomannut että sinua ei kiinnosta teidän suhteen eteen nähdä vaivaa ja kokeilee herättääkö Liisa sinussa mitään tunteita.

Okei, kiitos selvennyksestä. Mietinnän paikka. Toisaalta tähänkin asti ollaan oltu onnellisessa parisuhteessa ilman mitään erityisiä reviirin merkkauksia. Ihan avoimesti eletään parisuhdettamme mm. somessa kuten normaalisti tehdään.

Ja Liisahan ei tässä tapauksessa edes tod. näk. tiedä mistään mitään, saati että olisi viemässä miestäni. Ihastus lienee vain mieheni puolella.

Mutta kuten sanottu, mietin tätä. Tuskin silti alan muuttaa tapojani menemällä miehen työpaikalle näytille. En oikein ymmärrä miten se auttaisi. Omaan silmääni kovin läpinäkyvää.

Ap. jälleen siis äsken. Ja jatkan vielä, että en ole missään vaiheessa todennut etten näe vaivaa suhteemme eteen. Todellakin näen, huomioimalla jne. Mutta siihen ei kuulu reviirin merkkaaminen ja mustasukkaisuus.

Tervetuloa takaisin, ap!

Mitä ihastus haittaa. Siellä on joku varattu nainen. Ei se mihinlään johda.

Saattaa olla ylireagointia.... Ite ainakin puhun varmaan päivittäin kahdesta lähimmästä työkaveristani joista toinen sattuu olemaan mies. Eipä ole kyllä mieheni asiasta flippaillut 😂

Heidän kanssa nyt van olen eniten työpaikalla tekemisissä joten lienee luonnollista että vilahtelevat puheissani.?

Vierailija kirjoitti:

Itse liian kauan kuvittelin että kuvittelen vaan. Totuus oli ett nainen oli mieheeni ihan sekaisin. Mies ei oikein tiennyt miten suhtautua ja kertoa minulle. Livautteli siis puheeseen.

Kysyin että eihän mitään ole vireillä ja mies vain ylikorostuneesti että se on kunnon nainen naimisissa eihän siinä mitään voisi olla. Ja leikki jatkui flirttinä, kuten myöhemmin kuulin.

Ei tarvinnut kuin yhden kotiriidan meillä ja se johti lohtuhalaukseen "työkavereiden kesken". Siitä jatkui naisen kotiriidalla, halauksella ja suutelulla. Suunta oli selkeä. Satuin näkemään hyvänyön toivotukset miehen kännykän näytöllä josta jäi kiinni.

Molemmat vannoivat että mitään enempää ei (vielä???) ollut tapahtunut. Nainen kyllä myönsi rakastuneensa. Mies sanoi että oli vain mennyt sekaisin huomiosta jota sai, mutta oli tyytyväinen kun asia sai lopun. Ei tiennyt miten päästä tilanteesta ulos ja olisi ollut koko ajan kännykkä minun näkyvillä. Siksi näin sen ponnahdusviestinkin. Näytti muutkin viestit ja sain aivan hysteerisen kohtauksen enkä halunnut muuta kuin miehen ulos. Hän pyrki kaikin tavoin saamaan luottamukseni takaisin.

Olin niin vihainen ja katkera ja pettynyt ja turvallisuudentunteeni romahti kokonaan. Pahinta oli ajatus, että "Liisa" puheissa oli ollut meidän sängyssä, meidän mennessä nukkumaan. Oma koti tuntui liatulta.

Tästä on jo pian kaksi vuotta ja vieläkin sydämestä sieppaa kun tulee mieleen. Tiedän ettei mies tuosta naisesta välittänyt enempää kuin puolitutusta sukulaisesta, ja nykyään vielä vähemmän kun kokee että nainen suunnitteli asian. Mutta jo se tuntuu pahalta että nainen saattoi kuvitella että meidän väliin voisi tulla. Flirtti oli liian hauskaa, jotta olisi kannattanut muistaa uskollisuus. Mies takuulla nautti roolistaan silloin, mutta on tehnyt kaikkensa jotta ymmärtäisin että minua rakastaa ja on pahoillaan elämänsä suurimmasta virheestä.

Töissä tulee nähtyä tuollaista. Kai se täytyy hyväksyä aikuisten leikiksi, jossa ei vain tajuta miten petetyksi kotona odottava voi itsensä tuntea?

Kerro miehellesi, missä sinun rajasi menee ja mikä on pettämistä sinulle.

Buahaaahhhaaa... Taas yksi viaton mies jonka paha syöjätär yrittää viedä...

Entä jos palkkaat etsivän? Saat asiaan varmuuden ja voit sen jälkeen joko unohtaa koko jutun tai nostaa kissan pöydälle. Odottaisin tosin ensin vielä, kunnes pikkujoulut on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse liian kauan kuvittelin että kuvittelen vaan. Totuus oli ett nainen oli mieheeni ihan sekaisin. Mies ei oikein tiennyt miten suhtautua ja kertoa minulle. Livautteli siis puheeseen.

Kysyin että eihän mitään ole vireillä ja mies vain ylikorostuneesti että se on kunnon nainen naimisissa eihän siinä mitään voisi olla. Ja leikki jatkui flirttinä, kuten myöhemmin kuulin.

Ei tarvinnut kuin yhden kotiriidan meillä ja se johti lohtuhalaukseen "työkavereiden kesken". Siitä jatkui naisen kotiriidalla, halauksella ja suutelulla. Suunta oli selkeä. Satuin näkemään hyvänyön toivotukset miehen kännykän näytöllä josta jäi kiinni.

Molemmat vannoivat että mitään enempää ei (vielä???) ollut tapahtunut. Nainen kyllä myönsi rakastuneensa. Mies sanoi että oli vain mennyt sekaisin huomiosta jota sai, mutta oli tyytyväinen kun asia sai lopun. Ei tiennyt miten päästä tilanteesta ulos ja olisi ollut koko ajan kännykkä minun näkyvillä. Siksi näin sen ponnahdusviestinkin. Näytti muutkin viestit ja sain aivan hysteerisen kohtauksen enkä halunnut muuta kuin miehen ulos. Hän pyrki kaikin tavoin saamaan luottamukseni takaisin.

Olin niin vihainen ja katkera ja pettynyt ja turvallisuudentunteeni romahti kokonaan. Pahinta oli ajatus, että "Liisa" puheissa oli ollut meidän sängyssä, meidän mennessä nukkumaan. Oma koti tuntui liatulta.

Tästä on jo pian kaksi vuotta ja vieläkin sydämestä sieppaa kun tulee mieleen. Tiedän ettei mies tuosta naisesta välittänyt enempää kuin puolitutusta sukulaisesta, ja nykyään vielä vähemmän kun kokee että nainen suunnitteli asian. Mutta jo se tuntuu pahalta että nainen saattoi kuvitella että meidän väliin voisi tulla. Flirtti oli liian hauskaa, jotta olisi kannattanut muistaa uskollisuus. Mies takuulla nautti roolistaan silloin, mutta on tehnyt kaikkensa jotta ymmärtäisin että minua rakastaa ja on pahoillaan elämänsä suurimmasta virheestä.

Töissä tulee nähtyä tuollaista. Kai se täytyy hyväksyä aikuisten leikiksi, jossa ei vain tajuta miten petetyksi kotona odottava voi itsensä tuntea?

Kerro miehellesi, missä sinun rajasi menee ja mikä on pettämistä sinulle.

Buahaaahhhaaa... Taas yksi viaton mies jonka paha syöjätär yrittää viedä...

Vähän vastaavanlainen tapaus itsellä, sillä erotuksella, että olen itse vapaa ja mies varattu. Ei työkaveri, mutta harrastuksen tiimoilta tuttu.

Mies ihastui todella kovasti ja jonkunlainen suhteentapainenhan meille sitten kehkeytyi. Mies lähinnä soitteli minulle useita, joskus jopa kymmeniä kertoja päivässä. Jäi kotonaan kiinni, jonka vuoksi vaimo otti yhteyttä minuun ja haukkui kun soittelen kokoajan hänen miehelleen!

Mies vellihousu oli kääntänyt syyn minun niskaani, että minä  soitan ja viestittelen.  Mies oli poistanut puhelut ja viestit ja tyhjentänyt puheluhistorian. Olisipa vaimo katsonut puheluerittelyn niin olisi totuus selvinnyt miehensä touhuista.  Sellainen sankari.

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla ylireagointia.... Ite ainakin puhun varmaan päivittäin kahdesta lähimmästä työkaveristani joista toinen sattuu olemaan mies. Eipä ole kyllä mieheni asiasta flippaillut 😂

Heidän kanssa nyt van olen eniten työpaikalla tekemisissä joten lienee luonnollista että vilahtelevat puheissani.?

Varmasti sinunkin puheista erottaa, puhutko heistä normaaliin tapaan vai ihastuneesti. Ihastunut tuo herkeämättä esille toisen hyviä puolia. Jos toinen on tehnyt jotain väärin tai huonosti, niin ihastunut kertoo siitäkin ihaillen. Jos puolisosi sanoisi, että olipa se hölmösti tehty häneltä, niin ihastuneena sinä alkaisit puolustella häntä ja saattaisit jopa syyttää puolisoa arvostelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse liian kauan kuvittelin että kuvittelen vaan. Totuus oli ett nainen oli mieheeni ihan sekaisin. Mies ei oikein tiennyt miten suhtautua ja kertoa minulle. Livautteli siis puheeseen.

Kysyin että eihän mitään ole vireillä ja mies vain ylikorostuneesti että se on kunnon nainen naimisissa eihän siinä mitään voisi olla. Ja leikki jatkui flirttinä, kuten myöhemmin kuulin.

Ei tarvinnut kuin yhden kotiriidan meillä ja se johti lohtuhalaukseen "työkavereiden kesken". Siitä jatkui naisen kotiriidalla, halauksella ja suutelulla. Suunta oli selkeä. Satuin näkemään hyvänyön toivotukset miehen kännykän näytöllä josta jäi kiinni.

Molemmat vannoivat että mitään enempää ei (vielä???) ollut tapahtunut. Nainen kyllä myönsi rakastuneensa. Mies sanoi että oli vain mennyt sekaisin huomiosta jota sai, mutta oli tyytyväinen kun asia sai lopun. Ei tiennyt miten päästä tilanteesta ulos ja olisi ollut koko ajan kännykkä minun näkyvillä. Siksi näin sen ponnahdusviestinkin. Näytti muutkin viestit ja sain aivan hysteerisen kohtauksen enkä halunnut muuta kuin miehen ulos. Hän pyrki kaikin tavoin saamaan luottamukseni takaisin.

Olin niin vihainen ja katkera ja pettynyt ja turvallisuudentunteeni romahti kokonaan. Pahinta oli ajatus, että "Liisa" puheissa oli ollut meidän sängyssä, meidän mennessä nukkumaan. Oma koti tuntui liatulta.

Tästä on jo pian kaksi vuotta ja vieläkin sydämestä sieppaa kun tulee mieleen. Tiedän ettei mies tuosta naisesta välittänyt enempää kuin puolitutusta sukulaisesta, ja nykyään vielä vähemmän kun kokee että nainen suunnitteli asian. Mutta jo se tuntuu pahalta että nainen saattoi kuvitella että meidän väliin voisi tulla. Flirtti oli liian hauskaa, jotta olisi kannattanut muistaa uskollisuus. Mies takuulla nautti roolistaan silloin, mutta on tehnyt kaikkensa jotta ymmärtäisin että minua rakastaa ja on pahoillaan elämänsä suurimmasta virheestä.

Töissä tulee nähtyä tuollaista. Kai se täytyy hyväksyä aikuisten leikiksi, jossa ei vain tajuta miten petetyksi kotona odottava voi itsensä tuntea?

Kerro miehellesi, missä sinun rajasi menee ja mikä on pettämistä sinulle.

Buahaaahhhaaa... Taas yksi viaton mies jonka paha syöjätär yrittää viedä...

Vähän vastaavanlainen tapaus itsellä, sillä erotuksella, että olen itse vapaa ja mies varattu. Ei työkaveri, mutta harrastuksen tiimoilta tuttu.

Mies ihastui todella kovasti ja jonkunlainen suhteentapainenhan meille sitten kehkeytyi. Mies lähinnä soitteli minulle useita, joskus jopa kymmeniä kertoja päivässä. Jäi kotonaan kiinni, jonka vuoksi vaimo otti yhteyttä minuun ja haukkui kun soittelen kokoajan hänen miehelleen!

Mies vellihousu oli kääntänyt syyn minun niskaani, että minä  soitan ja viestittelen.  Mies oli poistanut puhelut ja viestit ja tyhjentänyt puheluhistorian. Olisipa vaimo katsonut puheluerittelyn niin olisi totuus selvinnyt miehensä touhuista.  Sellainen sankari.

En väitä että mies olisi ollut sankari, mutta tässä meidän tapauksessa me tosiaan tapasimme tuon naisen kanssa ja nainen minulle myönsi rakastuneensa. Aika paljon on selvillä molempien touhuista.

En pidä häntä syöjättärenä, mutta selvää oli, että hän järjesti kahdenkeskisiä tilanteita työajalle, kun mies ei halunnut työajan ulkopuolella tavata. Mieskin ymmärsi tämän vasta jälkikäteen, että ne kohtalon sattumat eivät olleetkaan aivan kohtalon käsialaa, vaan suunnitelmallista etenemistä. Oli aidosti pahoilla mielin, koska jos ei ole kyse sattumista niin on kyse suunnitelmista joissa jätetään sivuun puolisoiden tunteet. Täytyy kantaa vastuu omista tekemisistään kun on loukattu puolisoiden tunteita ja mies vieritti ihan syystä osan vastuusta tälle naiselle. Tässä työpaikkaromanssissa ei voitu edes puolikasta syytä sysätä alkoholille, mikä ei koskaan olekaan hyvä tekosyy. Molemmilla vastuu. Viattomia ei kumpikaan.

Molemmat olisivat voineet perääntyä. Mies kuulemma yritti sitä, mutta nainen takertui itkuisena ja tämän myönsi nainen ihan itsekin. Mies oli sitten vellihousu ja "kertoi" minulle jättämällä puhelimensa lähelleni. En olisi puhumalla kertomisesta varmaan niin hyvin selvinnytkään. Viesti sai minut provosoitumaan pitkään keskusteluun, jossa vihaisuus toi voimia.

Nainen olisi voinut sanoa minulle ilkeyksiä ja haukkua ja lannistaa. Kun en itse tehnyt hänelle niin, hän tyytyi vain kertomaan miten poikkeuksellisen hyvät välit heillä hänen mielestään on ja miten tärkeänä miestä pitää. Ei hän ole syöjätär eikä paha ihminen, mutta yksinäinen sisällään ja olen pahoillani siitä.

Toisten puolisoita ei kuitenkaan saa omia, jos oma liitto on se mikä kaipaa piristystä. Myönnän että meilläkin se osui elämäntilanteeseen jossa mies kaipasi piristystä ja naisen huomiota. Itselläni oli elämäntapahtumia, joka aiheutti miehessä mustasukkaisuutta ja epävarmuutta.

Aina joku syy on, miksi kolmas mahtuu väliin, mutta perusta meillä oli vahva yli 16 vuotta. Osui vain juuri huonoon kohtaan tämä kuvio ja yksi riita riitti viemään rajan yli. Se sai minut kyseenalaistamaan koko perustan, eikä tästä ole koskaan paluuta siihen että voisin nähdä miehen ritarillisena - mitä tuo toinen nainen yhä näkee ja se näkemys vain vahvistuu kun "mies valitsi perheensä".

Kummallista kyllä, tunnen syyllisyyttä siitä että mies haluaa jatkaa liittoa minun kanssani ja sanoo rakastavansa minua, kun olisi tuo toinen joka olisi valmis häntä palvomaankin. En kaipaa ritareita, joten ei sinänsä haittaa vaikka minulla ei ole ihailemaani miestä enää vaan tämä unelmista ja uskollisuudesta riisuttu versio. Uskollisuuden kuvitelmahan siinä vain särkyi ja nyt ollaan aikuisia. Hyvä mies se on, mutta ei enää ihailuni kohde. Meidän pitkä ja ihanien sattumien värittämä suhde loppui sellaisena kuin se oli ja olen varmaan hirveän pinnallinen kun en pääse siitä yli. Tuntui että heräsin unesta. Enää ei nukuta.

Mies voisi vielä saada palvovan ja ihailevan naisen jos haluaisi ja ehkä jonakin päivänä vielä haluaa. Minä en enää romantiikkaan haksahda, koska se käy liian kipeää. Suutelukohtausten näkeminen saa vatsan kääntymään. Tunnen oloni yllättävän vanhaksi ja kaiken eläneeksi, mutta en masentuneella tavalla. Jotenkin nainen minussa kuoli kun sain tietää tuosta toisesta. Nainen minussa teki tilaa tuolle toiselle, ja yhä odottaa milloin se mies lähtee. En ole katkera, olen vain pelistä pois.

Siksi kai olen tällainen palstan varoitteleva alle nelikymppinen vanhus. Että pitäkää te nuoret liitoistanne huoli. Vaikka sanotaan että tosirakkaus ei kuole, niin se voi muuttua näin. Vaihtaa kohdetta tai muuttua huolenpidoksi. Romantiikka voi kuolla, nopeastikin.

T. Itse liian kauan kuvittelin.

Suurimassa osassa tapauksista, mitään ei tapahdu. Kyllähän sitä ihastuu, jos itselle sopiva henkilö on samassa työpaikassa. Mutta suurimmassa osassa tapauksia joissa mies on ihastunut, siellä on vastapuolella järkevä nainen joka ei lähde turhaan äijää vaihtamaan.

Minäkin olen ihastunut henkilöön töissä. Ei se tule ikinä johtamaan mihinkään. Odottelen kunnes ihastus menee ohi ajan kanssa. Mitään tietoista flirttailua ei ole, ei keskustella työajan ulkopuolella, paitsi töistä joskus. Saattaa olla, että kahden kesken ainakin minä tunnen viritystä.

Mutta sitten on sellaisia ihmisiä, joille pettäminen on toinen luonto. Sellaiset ihmiset toimivat ihan eri tavalla. Flirttiä heillä herkässä ja varsinaisesti mitään ihastumista ei edes tarvita, vaan pelkkä seksuaalinen kemia riittää. Jos on yhdessä sellaisen naisen tai miehen kanssa, niin pettäminen on vain ajan kysymys.

Nostan

Mikä tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse liian kauan kuvittelin että kuvittelen vaan. Totuus oli ett nainen oli mieheeni ihan sekaisin. Mies ei oikein tiennyt miten suhtautua ja kertoa minulle. Livautteli siis puheeseen.

Kysyin että eihän mitään ole vireillä ja mies vain ylikorostuneesti että se on kunnon nainen naimisissa eihän siinä mitään voisi olla. Ja leikki jatkui flirttinä, kuten myöhemmin kuulin.

Ei tarvinnut kuin yhden kotiriidan meillä ja se johti lohtuhalaukseen "työkavereiden kesken". Siitä jatkui naisen kotiriidalla, halauksella ja suutelulla. Suunta oli selkeä. Satuin näkemään hyvänyön toivotukset miehen kännykän näytöllä josta jäi kiinni.

Molemmat vannoivat että mitään enempää ei (vielä???) ollut tapahtunut. Nainen kyllä myönsi rakastuneensa. Mies sanoi että oli vain mennyt sekaisin huomiosta jota sai, mutta oli tyytyväinen kun asia sai lopun. Ei tiennyt miten päästä tilanteesta ulos ja olisi ollut koko ajan kännykkä minun näkyvillä. Siksi näin sen ponnahdusviestinkin. Näytti muutkin viestit ja sain aivan hysteerisen kohtauksen enkä halunnut muuta kuin miehen ulos. Hän pyrki kaikin tavoin saamaan luottamukseni takaisin.

Olin niin vihainen ja katkera ja pettynyt ja turvallisuudentunteeni romahti kokonaan. Pahinta oli ajatus, että "Liisa" puheissa oli ollut meidän sängyssä, meidän mennessä nukkumaan. Oma koti tuntui liatulta.

Tästä on jo pian kaksi vuotta ja vieläkin sydämestä sieppaa kun tulee mieleen. Tiedän ettei mies tuosta naisesta välittänyt enempää kuin puolitutusta sukulaisesta, ja nykyään vielä vähemmän kun kokee että nainen suunnitteli asian. Mutta jo se tuntuu pahalta että nainen saattoi kuvitella että meidän väliin voisi tulla. Flirtti oli liian hauskaa, jotta olisi kannattanut muistaa uskollisuus. Mies takuulla nautti roolistaan silloin, mutta on tehnyt kaikkensa jotta ymmärtäisin että minua rakastaa ja on pahoillaan elämänsä suurimmasta virheestä.

Töissä tulee nähtyä tuollaista. Kai se täytyy hyväksyä aikuisten leikiksi, jossa ei vain tajuta miten petetyksi kotona odottava voi itsensä tuntea?

Kerro miehellesi, missä sinun rajasi menee ja mikä on pettämistä sinulle.

Buahaaahhhaaa... Taas yksi viaton mies jonka paha syöjätär yrittää viedä...

Vähän vastaavanlainen tapaus itsellä, sillä erotuksella, että olen itse vapaa ja mies varattu. Ei työkaveri, mutta harrastuksen tiimoilta tuttu.

Mies ihastui todella kovasti ja jonkunlainen suhteentapainenhan meille sitten kehkeytyi. Mies lähinnä soitteli minulle useita, joskus jopa kymmeniä kertoja päivässä. Jäi kotonaan kiinni, jonka vuoksi vaimo otti yhteyttä minuun ja haukkui kun soittelen kokoajan hänen miehelleen!

Mies vellihousu oli kääntänyt syyn minun niskaani, että minä  soitan ja viestittelen.  Mies oli poistanut puhelut ja viestit ja tyhjentänyt puheluhistorian. Olisipa vaimo katsonut puheluerittelyn niin olisi totuus selvinnyt miehensä touhuista.  Sellainen sankari.

En väitä että mies olisi ollut sankari, mutta tässä meidän tapauksessa me tosiaan tapasimme tuon naisen kanssa ja nainen minulle myönsi rakastuneensa. Aika paljon on selvillä molempien touhuista.

En pidä häntä syöjättärenä, mutta selvää oli, että hän järjesti kahdenkeskisiä tilanteita työajalle, kun mies ei halunnut työajan ulkopuolella tavata. Mieskin ymmärsi tämän vasta jälkikäteen, että ne kohtalon sattumat eivät olleetkaan aivan kohtalon käsialaa, vaan suunnitelmallista etenemistä. Oli aidosti pahoilla mielin, koska jos ei ole kyse sattumista niin on kyse suunnitelmista joissa jätetään sivuun puolisoiden tunteet. Täytyy kantaa vastuu omista tekemisistään kun on loukattu puolisoiden tunteita ja mies vieritti ihan syystä osan vastuusta tälle naiselle. Tässä työpaikkaromanssissa ei voitu edes puolikasta syytä sysätä alkoholille, mikä ei koskaan olekaan hyvä tekosyy. Molemmilla vastuu. Viattomia ei kumpikaan.

Molemmat olisivat voineet perääntyä. Mies kuulemma yritti sitä, mutta nainen takertui itkuisena ja tämän myönsi nainen ihan itsekin. Mies oli sitten vellihousu ja "kertoi" minulle jättämällä puhelimensa lähelleni. En olisi puhumalla kertomisesta varmaan niin hyvin selvinnytkään. Viesti sai minut provosoitumaan pitkään keskusteluun, jossa vihaisuus toi voimia.

Nainen olisi voinut sanoa minulle ilkeyksiä ja haukkua ja lannistaa. Kun en itse tehnyt hänelle niin, hän tyytyi vain kertomaan miten poikkeuksellisen hyvät välit heillä hänen mielestään on ja miten tärkeänä miestä pitää. Ei hän ole syöjätär eikä paha ihminen, mutta yksinäinen sisällään ja olen pahoillani siitä.

Toisten puolisoita ei kuitenkaan saa omia, jos oma liitto on se mikä kaipaa piristystä. Myönnän että meilläkin se osui elämäntilanteeseen jossa mies kaipasi piristystä ja naisen huomiota. Itselläni oli elämäntapahtumia, joka aiheutti miehessä mustasukkaisuutta ja epävarmuutta.

Aina joku syy on, miksi kolmas mahtuu väliin, mutta perusta meillä oli vahva yli 16 vuotta. Osui vain juuri huonoon kohtaan tämä kuvio ja yksi riita riitti viemään rajan yli. Se sai minut kyseenalaistamaan koko perustan, eikä tästä ole koskaan paluuta siihen että voisin nähdä miehen ritarillisena - mitä tuo toinen nainen yhä näkee ja se näkemys vain vahvistuu kun "mies valitsi perheensä".

Kummallista kyllä, tunnen syyllisyyttä siitä että mies haluaa jatkaa liittoa minun kanssani ja sanoo rakastavansa minua, kun olisi tuo toinen joka olisi valmis häntä palvomaankin. En kaipaa ritareita, joten ei sinänsä haittaa vaikka minulla ei ole ihailemaani miestä enää vaan tämä unelmista ja uskollisuudesta riisuttu versio. Uskollisuuden kuvitelmahan siinä vain särkyi ja nyt ollaan aikuisia. Hyvä mies se on, mutta ei enää ihailuni kohde. Meidän pitkä ja ihanien sattumien värittämä suhde loppui sellaisena kuin se oli ja olen varmaan hirveän pinnallinen kun en pääse siitä yli. Tuntui että heräsin unesta. Enää ei nukuta.

Mies voisi vielä saada palvovan ja ihailevan naisen jos haluaisi ja ehkä jonakin päivänä vielä haluaa. Minä en enää romantiikkaan haksahda, koska se käy liian kipeää. Suutelukohtausten näkeminen saa vatsan kääntymään. Tunnen oloni yllättävän vanhaksi ja kaiken eläneeksi, mutta en masentuneella tavalla. Jotenkin nainen minussa kuoli kun sain tietää tuosta toisesta. Nainen minussa teki tilaa tuolle toiselle, ja yhä odottaa milloin se mies lähtee. En ole katkera, olen vain pelistä pois.

Siksi kai olen tällainen palstan varoitteleva alle nelikymppinen vanhus. Että pitäkää te nuoret liitoistanne huoli. Vaikka sanotaan että tosirakkaus ei kuole, niin se voi muuttua näin. Vaihtaa kohdetta tai muuttua huolenpidoksi. Romantiikka voi kuolla, nopeastikin.

T. Itse liian kauan kuvittelin.

Hyvä kirjoitus. Kaikki ei tajua sitä, että jos tekee jotain sellaista mikä tuhoaa kunnioituksen, siinä menettää enemmän kuin luulee. Ilman kunnioitusta ei ole oikeastaan mitään.

Nosto

Nosto

Nosto

Nosto

Nostajat, ketju saattaisi ottaa tuulta alleen jos antaisit te keskusteluun jotain.

Tunnistan AP:n tuskan. Edellinen liitto päättyi julmalla tavalla miehen rakastuttua työkaverini ja verrattua minua häneen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään, joka ajattelisi niin että olen ylireagoinut jos otan puheeksi? En haluaisi olla hysteerinen, enkä mielestäni ole mustasukkaista tyypiä. Nyt vaan jotenkin mielenpohjalla rassaa.

ap.

Ehkä miehelläsi on aivan viaton ihastus. Voithan sä vaikka vähän vitsillä kiusoitella yms että no taitaa nyt tämä Liisa kiinnostaa, niin ihastus tulee ns esiin. On ihan normaalia että välillä tulee ihastuksia ja kun on kyse viattomasta ihastuksesta, se on enemmän sellaista ihmisen ihannointia kuin pettämishalua. Miehelläsi on varmaan kyse ihan siitä ja asia viaton joten ihan hyvin voit asian puheeksikin ottaa mutta ota siitä näkökulmasta että tässä on nyt kyseessä ihminen ketä rakastat, kenet tunnet ja keneen luotat. Viaton ihastuminen menee ohi ja parasta on kun siitä ei tee mitään isoa ongelmaa mutta ei sitä maton allekaan tarvitse lakaista vaan asian voi ottaa esiin myös rennosti. Ei niin että miehelle tulee huono omatunto koko Liisan ajattelusta koska sitten se vie koko ihastusta vaan syvemmälle kun siihen linkittyy muitakin tilanteita ja tunteita ja merkityksiä kuin vain ohimenevä ihastus.