Lue keskustelun säännöt.
Puolisolla jotain meneillään?
12.10.2019 |
Ennen kuin sanon asiasta mitään, neuvokaa hämmentynyttä. Mieheni puhuu jatkuvasti naispuolisesta henkilöstä joka on hänen firmassaan. Jos nyt en ihan joka päivä kuule tuota naista mainittavan niin lähestulkoon kuitenkin, toisinaan jopa useamman kerran. Mieheni ei varsinaisesti puhu "Liisa sitä ja Liisa tätä..." mutta Liisa kuitenkin vilahtaa ohimennen päivän kuulumisissa omituisen usein.
Puhumme mieheni kanssa yleensäkin paljon ja jaamme päivän kuulumiset joka ilta, mutta harvemmin niissä ketään yhtä ja samaa henkilöä mainitaan, vaikka henkilöistä nimillä puhummekin. Liisan nimi siis kiinnittää huomiota kun on alkanut toistua mielestäni tarpeettomasti.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta siten että tilanne on oikeasti ja vedenpitävästi ollut aivan viaton, ilman mitään ihastumista, saati pettämistä tms.? Miten puolisonne on ottanut asian vastaan jos olette kysyneet? Miten itse ylipäätään tulkitsisitte tilannetta?
Kommentit (143)
Onko kenelläkään kokemusta miten tällainen tilanne olisi ratkennut parhain päin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällainen Liisa yhdessä kuviossa. Kolmihenkisessä tiimissä on lisäkseni 2 miestä, joista toinen, naimisissa oleva isä, osoittaa minulle ajoittain ylenpalttista huomiota. Hän saattaa hymyillä lämpimästi, puhuu pehmeästi, auttaa ja tekee tarpeettomia palveluksia. Hän hakeutuu juttusilleni, ja se on varmasti laitettu pienessä yhteisössä merkille. Ollaan samanhenkisiä tyyppejä, ja juttu luistaa, mutta alan kokea tilanteen vähän vaivaannuttavaksi. Hän on sivulauseissa vähän vitsien varjolla antanut ymmärtää ettei kotona välttämättä mene hyvin.
Pelkään että minut nähdään tässä jonakin sinkkusyöjättärenä, vaikka voin vilpittömästi sanoa toimineeni täysin normaakin kollegan tavoin. Saatan nostaa hänen puolisonsa keskusteluun ("teidän pitää mennä treffeille kun remontti on ohi") kun mies valitti stressaavia aikoja. Toisaalta mies on komea ja hauskaa seuraa, joten on vaikea olla nauramatta ja hymyilemättä takaisin. Silti aina kun hän tulee työpisteelleni olen tuntevani muiden katseet että siellä se sinkku vokottelee varattua miestä. Ja jos mies nyt eroaisi niin joku sivusta seuraava varmasti ajattelisi minut osalliseksi.
Jos mies ylittäisi jonkun rajan niin sanoisin suoraan, mutta vielä se ei jotenkin onnistu, eikä mies ehkä itsekään tajua käytöstään. Mutta en voi pienessä yhteisössä oikein karkuunkaan juosta tai olla tyly.
Teet kyllä pieleen jos alat avioneuvoja jakaa. Sanoisit siinä kohtaa että nuo ovat teidän välisiä asioita. Tylyyttä se ei ole vaan yksityisyyden rajan pitämistä. Nyt hengaat siinä rajalla ja syöt luottamuksellista tietoa, jonka vaimo kokisi henkisenä pettämisenä todennäköisesti.
Kyllä itse kukin on mukava töissä ja hymyilee, mutta parisuhteita ei hämmennetä. Se on juoruilua ja se on rumaa, se on väliinastumista vaikka sanoma olisi hyväntahtoinen, se on luottamuksen rikkomista parin välillä ja rakentamista itsen ja tuon toisen välille.
Olen yrittänyt suhtautua häneen kuin keneen tahansa muuhun työkaveriin, ja olisin heittänyt aivan samanlaisen kommentin myös jollekin naispuoliselle kollegalle. Mielestäni yhden lauseen yksittäinen kommentti toisen ohimennen esittämään valitteluun ei vielä ole avioliittoneuvontaa. Jos sinulle työkaveri vähän naureskellen kahviautomaatilla heittää, että "huh kun remontti kiristää kotona tunnelmaa", niin sinä nolaat hänet tokaisemalla että "nuo ovat kuule teidän välisiä asioita". Pakkohan hänelle on jotain tsemppaavaa vastata, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tällainen Liisa yhdessä kuviossa. Kolmihenkisessä tiimissä on lisäkseni 2 miestä, joista toinen, naimisissa oleva isä, osoittaa minulle ajoittain ylenpalttista huomiota. Hän saattaa hymyillä lämpimästi, puhuu pehmeästi, auttaa ja tekee tarpeettomia palveluksia. Hän hakeutuu juttusilleni, ja se on varmasti laitettu pienessä yhteisössä merkille. Ollaan samanhenkisiä tyyppejä, ja juttu luistaa, mutta alan kokea tilanteen vähän vaivaannuttavaksi. Hän on sivulauseissa vähän vitsien varjolla antanut ymmärtää ettei kotona välttämättä mene hyvin.
Pelkään että minut nähdään tässä jonakin sinkkusyöjättärenä, vaikka voin vilpittömästi sanoa toimineeni täysin normaakin kollegan tavoin. Saatan nostaa hänen puolisonsa keskusteluun ("teidän pitää mennä treffeille kun remontti on ohi") kun mies valitti stressaavia aikoja. Toisaalta mies on komea ja hauskaa seuraa, joten on vaikea olla nauramatta ja hymyilemättä takaisin. Silti aina kun hän tulee työpisteelleni olen tuntevani muiden katseet että siellä se sinkku vokottelee varattua miestä. Ja jos mies nyt eroaisi niin joku sivusta seuraava varmasti ajattelisi minut osalliseksi.
Jos mies ylittäisi jonkun rajan niin sanoisin suoraan, mutta vielä se ei jotenkin onnistu, eikä mies ehkä itsekään tajua käytöstään. Mutta en voi pienessä yhteisössä oikein karkuunkaan juosta tai olla tyly.
Teet kyllä pieleen jos alat avioneuvoja jakaa. Sanoisit siinä kohtaa että nuo ovat teidän välisiä asioita. Tylyyttä se ei ole vaan yksityisyyden rajan pitämistä. Nyt hengaat siinä rajalla ja syöt luottamuksellista tietoa, jonka vaimo kokisi henkisenä pettämisenä todennäköisesti.
Kyllä itse kukin on mukava töissä ja hymyilee, mutta parisuhteita ei hämmennetä. Se on juoruilua ja se on rumaa, se on väliinastumista vaikka sanoma olisi hyväntahtoinen, se on luottamuksen rikkomista parin välillä ja rakentamista itsen ja tuon toisen välille.
Olen yrittänyt suhtautua häneen kuin keneen tahansa muuhun työkaveriin, ja olisin heittänyt aivan samanlaisen kommentin myös jollekin naispuoliselle kollegalle. Mielestäni yhden lauseen yksittäinen kommentti toisen ohimennen esittämään valitteluun ei vielä ole avioliittoneuvontaa. Jos sinulle työkaveri vähän naureskellen kahviautomaatilla heittää, että "huh kun remontti kiristää kotona tunnelmaa", niin sinä nolaat hänet tokaisemalla että "nuo ovat kuule teidän välisiä asioita". Pakkohan hänelle on jotain tsemppaavaa vastata, eikö?
Jos se on noin neutraalia niin mitä sitten valitat? Itsehän tulkitsit, että tilanteet tuntuu vaivaannuttavilta. En minä kokisi tuota tilannetta vaivaannuttavaksi tai mitenkään tarpeelliseksi edes mainita muille.
"remontti kiristää hermoja" kahviautomaatilla on eri asia kuin työajan ulkopuolella erikseen järjestetty aika jolloin käydään läpi kumppanin huonoja puolia on eri asia.
Minusta olisi myös kiva kuulla ap:n tilanne. Itse taistelen kotona samanlaisista asioista.
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi myös kiva kuulla ap:n tilanne. Itse taistelen kotona samanlaisista asioista.
N35
Kerro toki yksityiskohdat niin autamme!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi myös kiva kuulla ap:n tilanne. Itse taistelen kotona samanlaisista asioista.
N35Kerro toki yksityiskohdat niin autamme!
Ei kun aloita oma ketju. Muuten olet kuin käki munimassa toisen ketjuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi myös kiva kuulla ap:n tilanne. Itse taistelen kotona samanlaisista asioista.
N35Kerro toki yksityiskohdat niin autamme!
Ei kun aloita oma ketju. Muuten olet kuin käki munimassa toisen ketjuun!
AP itse hylkäsi kotipesän.
No enpä tiedä. Tilanne on päällisin puolin tasoittunut, mutta takaraivossa jäytää. Mieheni reaktio ihmetyttää sitä enemmän mitä enemmän aikaa kuluu. Tajua, että itse jouduin pyytämään anteeksi vaikka hän oli se joka viljeli Liisaa niin että tuli korvista.
Olen alkanut myös muistella aiempia tilanteita ja merkkejä, jotka olen kussakin tilanteessa rekisteröinyt mutta tahtonut vain ohittaa. Esim. jostain kotiimme ilmestynyt naisten huivi, jonka itse tulkitsin ehkä yhden oman ystäväni jättäneen, mutta joka toisaalta seuraavalla kerralla meille tullessamme ei sitä kuitenkaan mukaansa ottanut. Kenen lie huivi. Eräs toinenkin vaatekappale joskus.
Eikä tämä ole provo, vaikka ehkä siltä kuulostaakin. Olen vain laiska olemaan mustasukkainen, saati että kyttäisin. Mutta pettämistä en suvaitse ja sen mieheni tietää. Lähden tästä samantien jos sellainen kuvio paljastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä. Tilanne on päällisin puolin tasoittunut, mutta takaraivossa jäytää. Mieheni reaktio ihmetyttää sitä enemmän mitä enemmän aikaa kuluu. Tajua, että itse jouduin pyytämään anteeksi vaikka hän oli se joka viljeli Liisaa niin että tuli korvista.
Olen alkanut myös muistella aiempia tilanteita ja merkkejä, jotka olen kussakin tilanteessa rekisteröinyt mutta tahtonut vain ohittaa. Esim. jostain kotiimme ilmestynyt naisten huivi, jonka itse tulkitsin ehkä yhden oman ystäväni jättäneen, mutta joka toisaalta seuraavalla kerralla meille tullessamme ei sitä kuitenkaan mukaansa ottanut. Kenen lie huivi. Eräs toinenkin vaatekappale joskus.
Eikä tämä ole provo, vaikka ehkä siltä kuulostaakin. Olen vain laiska olemaan mustasukkainen, saati että kyttäisin. Mutta pettämistä en suvaitse ja sen mieheni tietää. Lähden tästä samantien jos sellainen kuvio paljastuu.
ap. siis tässä
Et sitten tuosta huivista ole mieheltä kysynyt,?
Tyypillinen naisen keino merkata reviiriään, jättää jälkiä.
Joko olet käynyt töissä muiskauttamassa suukkoa miehelle? Kävisit merkkaamassa sen reviirin omaksesi. Sun mies. Sun päätös missä teidän suhteen rajat menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän pointin, mutten ihan oikeasti jaksaisi leikkiä kun ollaan aikuisia ihmisiä. :D
Enkä millään kyllä voi edes mennä miehen työpaikalle ainakaan lähiaikoina ihan niin vaan, mutta ehkä jossain kohtaa voisi jotenkin onnistua.
Joo... en jaksanut kysyä siitä huivista ja nyt siitä on varmaan 2 vuotta. Tällainen olen, en oikeasti ole mikään mustasukkainen tyyppi. Lähtökohtaisesti uskon hyvään, uskon ihmiseen ja siihen mikä yhdessä on linjattu.
Siksi(kin) risoo, että nyt kun tivasin tuota Liisaa, sain itse keljun viitan harteilleni, että "miten kehtaankin"?
ap.
aikaisin lahtee ja kauan on, selva peli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointin, mutten ihan oikeasti jaksaisi leikkiä kun ollaan aikuisia ihmisiä. :D
Enkä millään kyllä voi edes mennä miehen työpaikalle ainakaan lähiaikoina ihan niin vaan, mutta ehkä jossain kohtaa voisi jotenkin onnistua.
Joo... en jaksanut kysyä siitä huivista ja nyt siitä on varmaan 2 vuotta. Tällainen olen, en oikeasti ole mikään mustasukkainen tyyppi. Lähtökohtaisesti uskon hyvään, uskon ihmiseen ja siihen mikä yhdessä on linjattu.
Siksi(kin) risoo, että nyt kun tivasin tuota Liisaa, sain itse keljun viitan harteilleni, että "miten kehtaankin"?
ap.
Ollaan aikuisia ihmisiä, mutta valitettavasti perustaltaan myös eläimiä. Olet varmasti palstalta huomannut.
Biologia kaikilla, sukuvietti aika lailla jokaisella parisuhteeseen päätyneellä. Ja todennäköisyys sille että sukuvietti kohdistuisi vain yhteen henkilöön koko loppuelämän on häviävän pieni, etenkin jos on puoliso jolle on hälläväliä_asenne pitää reviiristä huolta. Puoliso kulkee reviiriltä toiselle, jos hyödyt on suuremmat kuin tappiot siinä itsensätoteuttamisessa.
Luottamus on monille hirveän venyvä käsite, tyyliin "miten se voi olla toiselta pois kun ei se tänään olis seksiä tahtonutkaan".
Kaikki eivät petä. Mutta kaikki eivät osaa ajatellakaan sitä pettämisenä mitä tekevät, ennenkuin on myöhäistä perääntyä. Jotkut eivät petä milloinkaan, silloinkaan. Mutta kolmasosa pettää.
Rakastan, ihan valtavasti ja vilpittömästi, mutta minun ei ole pakko roikkua suhteessa jossa joudun kikkailemaan. Menkööt sitten koko mies mieluummin.
Nyt pitäisi vaan ratkoa tilanne niin että tietäisin onko (ollut) jotain jossain vaiheessa meneillään vai ei. Selvää tuon lauantaisen jälkeen on, että kysymällä tilanne EI selviä. Taatusti mies ei myönnä mitään. Ehkei ole mitään myönnettävääkään.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ärsyttää ja oudoksuttaa sekin, että nyt minä olen se pahis jonka pitää hävetä ja tuntea itseni kohtuuttomaksi.
ap.
No mutta niinhän sinä olet.
Sinua ei siis olisi häirinnyt se, että kaiken päälle naisen nimi löytyikin siitä pelilistasta?
No tuolle nyt menisi läpi sekin, että mies valittelisi, kuinka eksyi vahingossa just samaan aikaan pelin jälkeen samaan suihkuun "Liisan" kanssa. ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ärsyttää ja oudoksuttaa sekin, että nyt minä olen se pahis jonka pitää hävetä ja tuntea itseni kohtuuttomaksi.
ap.
No mutta niinhän sinä olet.
Sinua ei siis olisi häirinnyt se, että kaiken päälle naisen nimi löytyikin siitä pelilistasta?
No tuolle nyt menisi läpi sekin, että mies valittelisi, kuinka eksyi vahingossa just samaan aikaan pelin jälkeen samaan suihkuun "Liisan" kanssa. ohis
Jos minua tarkoitat, ei tietenkään menisi läpi. Enkä vähäisimmässäkään määrin hyväksy pettämistä ja mieheni tietää sen. En vaan ole mustasukkaista tyyppiä, en jaksa draamaa.
Haluaisin asioiden olevan selkeitä: jos pettää tai on sutinaa, haluan tietää jotta voin tehdä omat ratkaisuni. Jos kaikki on viatonta ja sattumaa, tuntuu hullulta pilata kaikki tivaamalla ja kyttäämällä. Ja noita pelejä en jaksa että menisin työpaikalle näyttäytymään. Ehkä jossain luontevassa hetkessä voin sen tehdäkin, mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että jotain on jo rikki jos sellaiseen pitää ryhtyä.
Ongelmahan on siinä, että niin koin kuin haluaisinkin tilanteen vain olevan selkeä, se ei sitä ole, eikä mieheni takuulla myönnä mitään. Itse minun pitää tämä jotenkin ratkoa. Raskas viikko on kyllä ollut.
Elämä ei vain ole selkeää toivomalla. Joskus tapahtuu asioita, joihin pitää reagoida. Ainakin käytät paljon voimiasi murehtimiseen, niin eikö se energia kannattaisi suunnata toimintaan? Etkö haluaisi että miehesikin tekisi niin, jos olisit itse liukumassa ihastuksen puoleen?
Vetovoimaa ei voi toivoa loppuvaksi, mutta voi vetää takaisin kotiinpäin omalla naisellisuudella. Jos ei sitä halua tehdä, on ehkä alitajuisesti valmis luopumaan suhteesta ja päästämään irti.
Miten menee, AP?